Äidin pihan kukat
Yritin yhdessä vaiheessa epätoivoisesti ottaa muutaman kuvan äidin pihalla olevista kukista, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Meillä oli viikon rankka helleputki täällä Imatralla ja kuvaaminen siinä helteessä oli aika tuskaista. Miltei joka päivä yli +30C lämmintä. Taidettiinpa sitä tehdä kesäkuun lämpöennätyskin. Parikkalassa mitattiin 33,6 astetta joka jäi kaikkien aikojen korkeimmasta Suomessa mitatusta lämpötilasta vain 0,2 astetta. Kukat eivät oikein tainneet pitää niin kovasta helteestä, koska iso osa rähjääntyi aika nopeasti. Lisäksi ne olivat aivan nuutuneen oloisia koko ajan.
Noh, eihän tässä mitään probleemaa olisi tarvinnut olla, mutta en minäkään jaksanut huoltaa kukkia sellaisella kelillä, saati sitten, että äitini olisi jaksanut. Kukkapenkit olivat täynnä vuohenputkea. Kiva ottaa kuvia. Estetiikka oli kaukana! Sen lisäksi toimintaa haittasi suuret määrät mäkäräisiä. Niitä on ollut tänä kesänä todella paljon.
Olen aikoinani kasvattanut siemenestä joitain kukkasia ja tässä on punapäivänkakkara. Tämä viihtyy oikein hyvin aurinkoisellakin paikalla. Kukat voi kerätä maljakkoon ja uutta pukkaa tilalle. Kätevää!
Siperiankurjenmiekat kukkivat tänä vuonna todella runsain mitoin, mutta kukinto kesti aika lyhyen ajan hyvännäköisenä. Tämä saattaisi pitää enemmän varjoisammasta kasvupaikasta. Vanhempieni pihalta kaatui vuosi sitten kovassa tuulessa yksi puu, joka varjosti kukkapenkkiä jonkin verran koko aamupäivän ja osan iltapäivästä. Nyt ”puun puolelta” ei ole minkäänlaista varjostusta, vaan aurinko pääsee porottamaan kukkapenkkiin heti aamusta (aamuyöstä) alkaen, jos on porottaakseen.
Ja mitäpä se kesä olisikaan ilman pioneja! Kukkapenkin kulmaukseen laitettu pioni laajenee vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi. Tänä vuonna ehdin sentään tukea sen, ettei se kaadu tuulessa. En tiedä tämän pionin lajiketta koska sen osti äitini vuosia sitten. (Vanha artikkeli kukkapenkin perustamisesta 2015)
Puutarhailuun kuuluu myös maltti, koska kukat eivät yleensä koskaan kasva juuri niin kuin on suunniteltu. Tässä hyvä esimerkki maltista. Olin siirtänyt vuosia sitten idänunikon kukkapenkkiin, ja tiesin, ettei se tule olemaan helppoa. Muutaman vuoden se ehti tehdä pelkkää aluslehteä ennen kuin vuosi sitten se nosti ensimmäisen kukkavarren ylös! Siis, se oli ”horroksessa” monta vuotta ennen kuin alkoi kukkia. Saattaa olla, että kun nyt vihdoinkin siltä kaatui ”varjo”, niin se saa tarpeeksi valoa kasvaakseen. Joka tapauksessa tänä vuonna kukkia oli useita, kun vuosi sitten niitä oli vain yksi.
Koska kukkapenkistä tuli nyt aurinkoinen kasvupaikka, minun täytyy siirtää siitä joitain kukkia pois. Se on sitten syksyn hommia ja minulla on aikaa miettiä mitä tälle teen. Löysin myös hyvän artikkelin pioneista ja niiden kasvatuksesta. (https://pioni.fi)
Etupihalla kukki toinen pioni, Sarah Bernhardt. Tämä on ollut kaiteen vierustalla jo ennen kuin vanhempani ostivat tämän talon vuonna 1995. Tässä pionissa on todella huumaavan ihana tuoksu ja kukat ovat jättimäisiä.
Etupihan pionin kanssa samassa kukkapenkissä kaiteen laidalla kasvaa jonkunmoinen läjä mehikasveja. Olen myös istuttanut samaan rykelmään jonkin ruusun, joka ei ilmeisesti ollutkaan se ruusu mikä sen piti olla. Kaivan sen ylös. Se ei ole hyvä ollenkaan. Teen sitten koko kukkapenkistä mehikasveille kivikkopuutarhan. Pionin voisi myös yrittää jakaa useampaan osaan. En tiedä uskallanko! Kasvupaikka on ollut hieman ryteikkö, koska kissat käyvät aina toisinaan tätä kuopimassa. En tiedä, onko se meikäläisten oma pikku Kiksu, vai naapurin kissa. Joka tapauksessa olen saanut heittää siitä parit juurakot japaninjaloangervoa pois kun ne on ”kaivettu ylös” maasta.
Takaisin takapihalle… Pienemmän kukkapenkin reunassa on kasvanut pari vuotta ukonkello, joka minun piti siirtää keväällä isoon kukkapenkkiin kasvamaan, mutta en ehtinyt. Se kasvoi niin nopeasti korkeaksi, että en kehdannut enää siirtää sitä ettei sen kukinto häiriinny. En myöskään kerennyt tukemaan sitä ennen tuulisia kelejä, niin taas niistä lakosi jokin kukkavarsi maahan. Yritän muistaa nyt käydä napsimassa siitä siemenkodat pois kun se on jo kukkinut. Ei sitten leviä miten sattuu. Jos joku haluaa tästä siemeniä niin laita ihmeessä minulle viestiä!
Pienempi kukkapenkki näytti 28.6.2021 tältä:
Olen nyttemmin napsinut kaikki vuohenjuuret hitolleen kukkapenkeistä mutta en ole saanut otettua oikein kuvia mistään. Lämpimät kelit alkoivat taas ja pitäisi vain jaksaa vielä lähteä tekemään jotain pientä vanhempieni pihalle. Keskellä päivää kuvat menevät ihan hirveän näköisiksi kun aurinko paistaa täydellä teholla. Keisarinkruunutkin näyttävät tällä hetkellä ihan ränsistyneiltä. Ne ovat kukkineet jo!
Kukkapenkin reunasta on kaivettava kivireunus pois koska siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Ruohonleikkuu on täysin mahdotonta ja kukaan ei viitsi eikä jaksa trimmerillä vetää jokaisen nurmikonleikkuun jälkeen kukkapenkin reunuksia. Lisäksi huomasin, että kivien alle on taas alkanut pesiä muurahaisia. Yhden kiven alla oli kusiaisia ja toisen kiven alla mustia murkkuja. Kivet pois siis!
Rusopäivänliljat kukkivat tällä hetkellä. Sain onneksi nyhdettyä vuohenputket liljapuskasta pois ennen kukintaa, niin kukat näyttävät hieman kauniimmilta. Saisikohan liljan kukinnon näyttämään paremmalta pidempään jos sitä pikkasen lannoittaisi?
Talon reunustalla on myös istutuksia ja yksi mätäs niistä on keltaisia päivänliljoja. Ne sopivat hyvin varjoisaan paikkaan ja loistavat siellä oikein kauniisti. En nyt tarkalleen muista oliko näitä pihalla aikaisemmin, vai olenko istuttanut jonkun pienen mättään jossain vaiheessa. Juurakon voisi jakaa syksyllä ja laittaa kasvamaan talon reunukselle muuallekin.
Tämä kukka jaksaa yllättää minut aina! Olen monesti luullut, että se on hävinnyt kukkapenkistä, mutta aina se vain kesän myötä tupsahtaa esiin jostain. Sitä kasvaa jopa rusopäivänliljan juurella. Eli, leviää myös siementämällä. Haluaisin, että tämä viihtyy kukkapenkissä kun on niin sanottu vanhan ajan perenna. Palavarakkaus.
Kuunliljat kukkivat pian. Nämä ovat täsmälleen oikealla kasvupaikalla. Aamuaurinko tavoittaa kasvuston mutta sen jälkeen loppupäivä on varjoisaa. Mättäät olivat pari vuotta sitten vielä hyvin pienet, mutta tänä päivänä ne ovat ihan kivan kokoisia jo. Tässä mättään yhteydessä pitäisi kyllä kasvaa vielä raidallislehtinenkin kuunlilja… mihiköhän se on kadollut?
Kotkansiipisaniaisilla on samanlainen kasvuympäristö kuin kuunliljoillakin.
Nauhukset alkavat myös nostaa kukkavarsia.
Eiköhän tässä ollut jo tilannnekatsausta kerrakseen. Tuli esiteltyä miltei kaikki kukat äidin pihalta. Toki lisää vielä olisi, mutta kaikki eivät ole vielä esittelykelpoisessa kunnossa tai osa ehtivät jo kukkia, eikä minulla ole niistä esittelykelpoisia kuvia.
