Käsityöt

Marraskuu 2024 — parin viikon kuulumiset

Marraskuu on pian ohi. Mitäpä olen tehnyt nämä pari viikkoa sitten viime postauksesta? Noh, itse asiassa vaikka mitä. Ei mitään radiakaalia, vaan juurikin jotain tapeellista. Olen vienyt paljon roskia pois ja siivonnut eteistä. Ne ovat kuitenkin todo-listalla aika korkealla. Hyvä niin, koska mieleni on paljon levollisempi nyt.

Itse asiassa ajattelin viritellä jo joulukuusenkin paikoilleen. Olisin varmastikin pitänyt kuusen (ilman koristeita) paikoillaan koko kesän, mutta en ollut varma mitenkä hoitokissat suhtautuisivat siihen. Laitoin kuusen laatikkoon, jossa se nyt on odottelemassa uudelleen virittelyä. Siivosin sille varatun kulmauksenkin joku tovi sitten. Nurkkauksessa olevat vinyylilevyt pääsivät uuteen puiseen lokerikkoon, josta mainitsin edellisessä postauksessakin. Kuusen voisi hyvinkin virittää jo tässä vaiheessa vuotta tuomaan tunnelmaa olohuoneeseen. Koristelee sen sitten vähän lähempänä joulua, jos haluaa.

Vinyylilevyt sai kätevästi lokerikkoon ja huonekasveja päälle.

Makuuhuone sai myös uutta järjestystä. Minua harmitti, kun olin laittanut ihanan verhon eteen säilytyslipastot, ja verhot eivät päässeet oikein esille. Uuden järjestyksen myötä verhot näkyvät nyt paremmin. Päätin myös, että otan kaupunkitapetin jossain vaiheessa alas seinältä. Siihen pitää toki varata aikaa, ja se on tehtävä yhdellä kertaa. Tällä hetkellä makkari on hieman sekaisin, ja sain vasta äskettäin poistettua sieltä lattiamaton. Matto oli tumma ja se pimensi entisestään huonetta. Kokeilen, sopisiko se takaisin olohuoneeseen. Olohuoneen vintage-matto saa väistyä. Se on upea, mutta todella epäkäytännöllinen, enkä saa esimerkiksi pestyä sitä.

En ota vielä kokonaiskuvaa makuuhuoneesta, koska tavarat ovat vielä hieman hujan hajan. Seuraavana onkin sitten miettimistä, kuinka saan viriteltyä kaiken niin, että ne ovat siististi. Minulle on kertynyt kauhea kasa kirjoja, joista en aio luopua, ainakaan vielä. Ne pitää lukea ensin. Ja ne pitää saada piiloon… mutta verho näkyy nyt!

Makuuhuoneen nurkkaus odottaa siivoamista ja tuunausta.

Tuo pömpeli, joka on täynnä kirjoja, on käytössäni ollut arkkupöytä, jonka kansi on tällä hetkellä työpöytäni tasona. Sillähän tuon kaiken roinan olisikin saanut piilotettua, ja alkujaan se oli juurikin niin. Mutta tarvitsin läppärille ikkunan eteen tukevan pöytätason. Ja rahaa kun ei tunnetusti ole, piti jotain luovia. Virittelen kirjojen eteen varmaankin jonkun verhon tapaisen systeemin, ja pömpelin päältä kaikki tavarat lähtee pois. Sen siivous on vielä hieman kesken, niin kuin kuvasta näkyy.

Olin ajatellut laittaa puulaatikon päälle pari huonekasvia. Katsellaan nyt mitä saan aikaiseksi tehdä. Jos kuitenkin teen töitä tässä ikkunan äärellä (pömpelin vieressä), niin olisi se kiva saada ympäristö kauniimmaksi. Muuten nukkumisen kannalta se on aivan sama, onko huone kaunis vai ei. Toki siistiä pitää olla ja ”yksinkertaista”.

Sain myös viriteltyä pienen roskiksen työpöytään. Mitä kaikkea sitä nippusiteillä saakaan aikaan! Olin virkannut ontelokuteesta pienen säilytyskorin, johon saa näppärästi pakstepussin. Sitä voi pitää roskakorina ihan hyvin, kun ei siihen oikeastaan muuta tule kun joku nenäliina toisinaan, tai pumpulipuikkoja. Kori on kiinnitettu nippusiteillä pöydän jalkaan ja ylälaidasta kuminauhalla pöydän pohjaan. Koria voi pyörittää jalan ympärillä toiseen kohtaan, jos tarve. Nyt se ei vie pöydällä tilaa, eikä roskat näy mihinkään, kun ovat tuolla pöydän alla piilossa.

DIY-roskis työpöydän alle.

Aloitin jokin aika sitten neulomaan uutta projektia, ja tällä hetkellä puikoilla on Strömsö-villatakki. Pidän juuri nyt vähän taukoa neulomisesta kun se käy niveliin niin pahalla tavalla, etten nyt haluaisi ihan tulehduttaakaan niitä. Takki on kuitenkin ihan mallillaan, ja olen tehnyt kaarrokkeen, joka on hankalin vaihe. Takki neulotaan kauluksesta helmaan (ylhäältä alas). Jäljellä on enää yksiväristä neuletta. Tavoitteena olisi, että saisin tämän jouluksi tehtyä.

Strömsö-villatakin kaarroke neulottuna.

Sain myös idean tehdä tekemästäni Riddarineuleesta sittenkin paidan. Siihen on tehty etupuolelle kaikki steekkaukseen tarvittavat silmukat, mutta jos teenkin siihen pelkän reunuksen nappiriveineen, niin paitaa ei tarvitse leikata siitä edestä auki. Se näyttää silloin villatakilta vaikka onkin paita! Serkkuni takissa oli niin hirveä duuni, että en uskaltanut enää omaa Riddaria lähteä säätämään. Joitain pieniä silmukointitehtäviä tuo vielä vaatii, mutta sitten sekin olisi lankojen päättelemistä vailla valmis. Plus tietty se eteen neulottava lista napeille.

Steekkausta varten neulotut ylimääräiset silmukat keskellä.

Päivä alkaa olla jo sen verran lyhyt, että aurinkokin laskee jotain kello 15:13. Ai kamala sentään! Miten se noin aikaisin laskee jo? Nyt jos koskaan olisi paikallaan saada hieman pysyvämpi lumipeite. Meille satoi ensilumi virallisesti vasta 19.11.2024 ma-ti välisenä yönä. Sen verran tuli lunta, että voitiin puhua ensilumesta. Muualla Suomessa lunta on ollut jo aikaisemminkin, mutta meille tänne Imatralle ei jostain syystä ollut ensilumi kerennyt.

Ensilumi satoi maahan marraskuussa 19.11.2024

Noh, nyt sitä lunta sitten on maassa vielä tiistaitakin enemmän. Eilen (20.22.) alkoi myrskyämään ihan kunnolla, ja tänä aamuna lunta olikin maassa jo vähän enemmän. Tosin lumi on aivan sohjoa, koska lämpötila on ollut koko ajan plussan puolella. Tälle myrskylle oli annettu nimeksi Jari.

Kävin kokeilemassa eilisessä lumikaaoksessa onneani sähkökruiserinkin kanssa. Noh, mitenkä tämän asian nyt ilmaisisi – siinä ei ollut mitään helvetin järkeä! Täällähän ei siis oltu aurattu mitään teitä. Jostain ihmeestä kuvittelin, että rouhealla maastopelillä pääsee kyntämään vaikka millaisessa kelissä. Olikin aika mielenkiintoista ajella, mutta jääköön se ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kun tuollaisessa säässä lähden ajelemaan.

Ei ollut sähkökruiserilla ajaminen helppoa tällaisessa lumipyryssä.

On todella vaikea arvioida millaista säätä meille on tulossa loppuvuodeksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kelit olisivat sen verran lämpimiä, että pysyvää lumipeitettä saa oikeasti odotella. Jatkuvasti on joku matalapaine lähestymässä ja tuuletkin ovat kauhean navakoita, jotenkin. Oli tarkoitus pestä loput pari ikkunaa viime lauantainana 16.11. mutta oli ihan kauhea tuuli. Se olisi pahimmoillaan hajottanut ikkunat. Kelit myös viilenivät nollan tienoille. Pitänee unohtaa ikkunat tältä syksyltä.

Marraskuun lopun TODO-listalla on parvekkeen siivous

Marraskuu on melkein käsitelty ja parvekekin on vielä siivoamatta. Parveke onkin ollut koko syksyn TODO-listalla. Siellä on joitain keppejä, jotka haluaisin ottaa sisälle. Olen käyttänyt niitä tomaateilla tukikeppeinä, ja nyt tarvitsisin ne sisälle huonekasveja varten. Olen niiden suhteen hieman skeptinen, jos kuorien alle tai väliin on jäänyt jotain ötököitä. Kepit on aikoinaan otettu vanhempieni omenapuusta. En myöskään löydä kämpästäni tarpeeksi terävää puukkoa, että voisin vuolla multaan upotettavan kärjen terävämmäksi. Se varmaan uppoaisi multaan paremmin. Pitää kait keksiä jokin muu keino.

Kello on nyt neljä (16) ja ulkona on ihan säkkipimeää. Voisikin aloittaa pikkuhiljaa kynttilöiden virittelyn. Pitää ladata niille varattuja akkuparistoja. Minullahan on niitä LED-kynttilöitä viime vuodelta. Ne ovat olleet keväästä asti laatikossa säilössä. En jotenkaan kokenut, että niitä olisi täytynyt pitää esillä kesän aikana. Ei niitä kesällä tule käytettyä kuitenkaan.

Kaivelin esille myös tuikkukipon. Harvoin tuikkujakaan tulee poltettua, mutta haluan nyt vähän tuoksuja asuntoon. Laitoin Niksi-Pirkot FB-ryhmään oman niksini laittaa saunatuoksua veteen, mitä tuikkuastian päälle laitetaan, mistä se sitten haihtuu lämmetessä ilmaan. Aikamoista kommentointia aiheutti tämä niksi! Oli puolesta ja vastaan. Voimakkaitahan nuo eteeriset öljyt ovat, mutta jos niitä laitetaan saunakiuluun 5-6 tippaa, niin ei tuon kokoiseen vesimäärään paljon tarvitse laittaa. Tekee vesiseosta valmiiksi lantrattuna johonkin toiseen astiaan, mistä sitten kaataa aina tuikkuastiaan.

Ostin kasveille muutaman niille tarkoitetun LED-valon Tokmannista, ja jouduin laittamaan heille heti palautetta lampuista. Niiden tuotekuvauksessa oli väärää tietoa lampun kelvineistä (värilämpötila). Pitääkin alkaa värkkäämään kasveille valaisimet. Siihenhän sitten saa taas kulutettua aikaa ihan mukavasti. Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää loppuviikkoa. Yritän saada vielä jotain kirjoitettua marraskuun aikana niin ei tulisi ihan näin pitkiä tarinoita.

  

Marraskuu 2024 — parin viikon kuulumiset Read More »

Meille ei tullut vielä lumipeitettä

Imatralle olisi pitänyt sataa viime viikolla ensilumi, mutta saderintama jäikin huomattavasti etelämmäksi. Sen sijaan serkkuni kertoi, että heille Järvenpäähän oli tullut ihan kiitettävä lumipeite, jotain 15cm. Noh, kaikki tämä tietty sulaa pois vielä, koska loppuviikoksi on ennustettu jopa +10 astetta. Meillekin on muutama lumihiutale tullut, ja maa on paikoittain vähän valkoinen. Torstaina 31.10. satoi tämän talvikauden ekat lumihiutaleet… eikä sitä satanut kovinkaan paljon, eikä lumi ei jäänyt maahan.

Kuva aamulla 31.10.2024. Lumisade ei alkanut vielä tähän aikaan.
4.11.2024 hyvin ohut lumipeite pihalla.

1.11.2024 tapahtui vielä jotain todella odottamatonta sään puolesta, kun voimakas Lyly-myrsky riepotteli Varsinais-Suomea myöhään illalla. Se, mikä teki tästä erikoisen, oli siinä mitattu keskituulennopeus, joka ylsi hirmumyrskylukemiin. Tällaista ei ole kuulemma ollut koskaan Suomen mittaushistoriassa. Saas nähdä yleistyvätkö tällaiset ilmiöt tulevina vuosina. Toivottavasti eivät yleisty, kun eihän meillä puusto esimerkiksi kestä pystyssä tuollaisella tuulella, jos routaa ei ole vielä maassa.
(YLE:n artikkeli asiasta 1.11.) (YLE:n artikkeli asiasta 2.11.)

Viime viikko meni jotenkin todella nopeasti. Liekö syy siihen oli, että sain pestyä ikkunat maanantaina. Pesin parvekkeen isot ikkunat tällä erää vain ulkopuolelta ja makkarin ikkunan ulko- ja sisäpuolelta. Viikko kului tuijotellessa ikkunasta ulos!

Ennen…
… jälkeen.

Makkarin ikkuna olikin sitten ihan hyvä tarkkailupaikka koko viime viikon! Eihän siitä tietysti pimeällä enää mitään näe, mutta aamupäivällä ja päivällä hyvinkin. Seurailin muun muassa paikallisliikenteen linja-auton kulkemisia torstaina. Meidän kadulla kulkee kaksi linja-autovuoroa, ja halusin tietää mihin aikaan bussi on tässä omalla pysäkillä menossa mihinkin suuntaan, jos vaikka tulee tarvetta käyttää sitä. No nyt tiedän.

Kuvailin torstaina videopätkiä pitkin päivää puhtaan ikkunan läpi, ja merkitsin lyijykynällä ikkunasta kohdan, johon asettelen kameran. Sen voi sitten asetella aina suht samaan kohtaan. Kuvaan videopätkät puhelimella ainakin toistaiseksi. On minulla muitakin videointilaitteita, mutta puhelin on kaikista kätevin tarkoitukseen, ja sen saa aseteltua ikkunaraamin päälle vaateriin ja samantien poistettua tarpeettomat klipit. Ikkunan eteen asetellut kiikarit pitävät sitä paikoillaan, ja puhelin pysyy paikoillaan ikkunaa vasten oikein mainiosti. Kiikarit ovat lintubongausta varten valmiina pöydällä, jos satun näkemään pihalla jonkin erikoisen tirpan, jota ei paljaalla silmällä tunnista. (Välineillä ei siis tarkkailla ihmisiä!)

Otin itseäni niskasta kiinni toisenkin projektin tiimoilta, nimittäin jatkoin serkulle tarkoitetun villatakin valmistelua. Siinä kävi sillä tavalla, että minulla ei ollut tarvittavaa villatakin ohjetta, ja aikani asioita lueskeltuani, päätin soveltaa loppuvalmistelujen kohdalla. Jotenkaan se ei onnistunut, ja pähkäilin pitkän tovin mitenkä saisin tehtyä takin valmiiksi. Takkihan oli neulottu ajat sitten, mutta villatakkia varten piti tehdä muitakin toimenpiteitä, joista minulla ei aluksi ollut mitään käsitystä. Jälkikäteen tiedostettuna olin tietysti tehnyt jotain todella olennaista väärin. Sain kuitenkin tehtyä jotain korjauksia asiaan, ja toivon, että serkkuni kehtaa pitää sitä takkia. Se on nyt nappien ompelua vailla valmis.

Villatakki oli neulottu jo vuosi sitten, mutta sain sen vasta nyt valmiiksi.

Olin tehnyt vastaavanlaisen villatakin myös itselleni. En kuitenkaan ole työstänyt sitä niin pitkälle kuin mitä serkkuni takin. Taidan purkaa sen, tai ainakin olin nappien sijaan suunnitellut laittavani siihen vetoketjun. Katsotaan miten se onnistuu, vai onnistuuko mitenkään. Joka tapauksessa aikaa se tulee viemään, ennen kuin uskallan koskea siihen. Aloitin tietysti uuden projektin, kun pitäähän minun saada itselleni nyt se hiton villatakki. Olisi tietysti ollut parasta kun olisin tehnyt aikaisemmin aloitetut projektit loppuun, mutta kun ei vaan mahda itselleen mitään. Uusi villatakki tulille ja sillä siisti!

Kun lumi ei maata kaunista, on alkanut olla päivällä todella pimeää. Kaikki valot on oltava päällä, että näkee vaikkapa neuloa, koska neulominenhan on välttämätöntä. Uuden projektin kanssa hyvä valo on erittäin tärkeä. Minulla on vino pino islantilaisen lampaan villalankoja varastossa, ja ajattelin tehdä niistä iteselleni Strömsö-villatakin. Pohjavärilangat ovat mustalammasta. Jollei aurinko paista suoraan sohvan kulmaan, jossa neulon, en oikein tahdo nähdä tekemääni neulosta kunnolla. Jouduin esimerkiksi purkamaan jo tehtyn kauluksen, koska olin vahingossa pudottanut yhden silmukan sellaisessa kohtaa, etten saanut sitä mitenkään poimittua takaisin. Toisin kuin edelliseen projektiin, tähän löytyy selkokieliset ohjeet videoklippeineen.

Huonekasveillani alkaa myös olla aika tukalan vähän valoa. Vaikka nurkkaan on laitettu erillinen valaisin, ei se tahdo riittää sitten mitenkään niille. Taitaa sittenkin muuttua vielä yksi suunniteltu DIY-projeti toiseen muotoon. Kasveille on laitettava talveksi valot.

Aurinko laskee jo 15:53 / kuva 4.11.2024 tuntia ennen auringonlaskua.

Etsiskelin tovin kasveille soveltuvia lamppuja, erityisesti erään seuraamani huonekasvigurun suosittelemia Sansi-merkkisiä kasvivaloja. En löytänyt jostain syystä niitä suomalaisista verkkokaupoista. Päädyin hankkimaan kolme AIRAM-kasvivaloa Tokmannilta. Lamput ovat huomattavasti tavallisia LED-valoja kalliimpia, mutta kait ne sitten ovat kasveille parempia. Ainakin niissä on lämpötila enemmän kohdallaan.

Listalla on toinenkin suht välttämätön DIY-projekti. Sain tuttavaltani tällaisen puulokerikon, jonka aion ottaa käyttöön vinyylilevyilleni. Tälle löytyy valmiiksi jalat kunhan ruuvaan ne kiinni. Ne pitää spray-maalata jossain vaiheessa, ehkä ensi kesänä sitten. Aikomus on myös hioa ja käsitellä puupinnat jollakin. En ole vielä päättänyt että millä. Samalla nurkasta poistuu tekemäni viritelmä huonekasveille, koska aion laittaa ne sitten tämän päälle. Laatikosto asetellaan tietysti kyljelleen, että vinyylilevyt voivat olla pystyasennossa.

Kävin kiikuttamassa tilaukset postiin tänään päivällä, ja ajattelin käydä vielä Immalanjärven lintutornilla. Siellä alkaa olla jo niin hiljaista, ettei sinne oikein enää tohdi lähteä. Koska autossani on vielä kesärenkaat alla, otin kulkuvälineeksi sähkökruiserin. Siinä on talvirenkaat. Kyyti alkaa olla aika kylmää, ja olenkin miettinyt sen laittamista talviteloille. Katsellaan. Vakuutus pitää maksaa joulukuun alussa, jos haluaa ajella.

Tänään oli tosiaankin todella kaunis päivä, ja halusin käväistä lintutornilla. Otin sieltä vähän videopätkää. Ajattelin, että nämä ovat nyt tämän vuoden viimeiset videopätkät kyseiseltä paikalta ja nyt työstän paikkaan liittyvän videon, kun minulla on videoklipit jo valmiina odottelemassa. Joten taidan lopetella tältä erää tähän, ja aloittaa videoklippien työstämisen. Hyvää alkavaa viikkoa!

  
Panorana Immalan lintutornilta. Klikkaa suuremmaksi uuteen ikkunaan.

Meille ei tullut vielä lumipeitettä Read More »

Joulu lähestyy

Joulu lähestyy ja kämppäni fengshui vielä ihan pilalla! Olen tosin alkanut siivoskella sitä sun tätä jouluakin silmällä pitäen. Haluan, että kämpässäni ”lojuu” sotkun sijasta rauha ja seesteisyys siihen mennessä. Siispä, ei kun tuumasta toimeen.

Kuva 8.12.2023

Jouluun mennessä siivottavat asiat olohuoneessa

  1. Sohvalta ylimääräinen roipe pois, tyyny tarvitsee päällisen.
  2. Tonttuprojekti loppuun, langat pois
  3. Taulun siirto toiseen paikkaan
  4. Verhot kauniimmin + jalkalamppu pois
  5. Pöydän siistiminen ja koristelu
  6. Huonekasvien asettelu kauniimmin
  7. Köynnöstuen siirto/kiinnitys
  8. Lattian siistiminen tomaattien jäljiltä
  9. Tuolin päältä neulontatarvikkeet pois (vaatehuoneeseen säilöön)

Pitäisiköhän sitä tehdä oikein jokin siivousjoulukalenteri, missä on 24 luukkua, ja jokaiselle päivälle on jokin oma siivottava kohde? Noh, ei kehtaa itteänsä ihan niin paljon rääkätä. Suklaakalenteri kuulostaa paljon kivemmalta. En ole tänä vuonna ostanutkaan joulukalenteria itselleni, niin kuin joinakin vuosina. Edesmenneille lemmikeille tuli aikoinaan hommattua joulukalenterit. Onneksi sain edes vähän videoitua sitäkin kun oli aika antaa joulukalenterista karkit. Laitan videon loppuun.

Olen pähkäillyt, että mahtaako tämä fengshui olla sellainen juttu mitä kannattaisi ajatella edes vähän. Toki asia on niin monimutkainen, että sen perehtymiseen ei välttämättä ole aikaa ainakaan nyt. Mutta jos poimisikin sieltä vain muutaman jutun mistä voisi, tai kuvittelisi olevan jotain hyötyä. Sehän on ihan selvää, että kaikki ylimääräinen tavara pitää karsia pois, ainakin näkösältä. Annoin muun muassa Facebookin roskalavalta saadut hyllyn ja lipaston pois. Ne menivät tuttavan veljelle. Nämä oli tarkoitus maalata vaaleiksi, mutta nyt siihen ei riittäneet rahkeet.

Roskalava-ryhmästä aikoinaan saadut hyllyköt lähtivät uuteen kotiin viime viikolla.

Olen käynyt samalla tavaroitani läpi kun vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen paikkoja. Projekti tuntuu tietenkin venyvän, ja minulla on välillä niin kipeät kädet, että taukoa on pidettävä muutama päivä. Työt on kuitenkin tehtävä, vaikka niitä ei nyt jotenkaan ole hirveemmin tällä hetkellä tarjolla. Esimerkiksi, vaatehuoneessa olevat hyllylevyt ovat niin painavia, että en ole saanut siirrettyä niitä paikoilleen. Ei ole yhtään hyvä jos sellainen rojahtaa päälle. Ne ovat kiinnitetty sellaisiin Sovella-kiskoihin ja ranteeni eivät kestä ottaa hyllynpidikkeitä irti ilman vasarointia. Aina tulee jokin este, mikä vaikeuttaa homman etenemistä! Kiinnikkeitäkään ei voi irrottaa myöhään illalla silloin kun huvittaa, koska siitä kuuluva pauke kaikuu ympäri taloa. (Asun siis kerrostalossa)

Joudun myös ruuvaamaan hyllylevyt kiinnikkeistä irti ennen kuin pääsen niitä siirtelemään. Tämä todellakin vain ranteiden takia. Noh, viikon päästä pääsen reumapolille tutkittavaksi, jos he osaisivat siellä jotenkin auttaa. Jos jota kuta askarruttaa, niin satutin käteni viime keväänä renkaiden vaihdon yhteydessä, ja siitä on alkanut yli puolen vuoden ”helvetti”, mikä ei ota parantuakseen. Minua puri myös punkki, ja toivottavasti nämä asiat eivät liity toisiinsa mitenkään. Borrelioositestiä ei ole otettu tietääkseni ja useammin kuin kerran otetut reumakokeet ovat olleet puhtaat.

Minulla ei varsinaisesti ole mitään sisustustyyliä. Ei sellaisesta tulisi yhtään mitään. Haluan, että asuntoni on lämminhenkinen ja rento. Tästä ei sellaista katalogimaista saa tekemälläkään. Tyylini on vähän vintagea ja bohoa sekaisin omalla twistillä. Valmistan ja tuunaan myös todella paljon itse. Vanhat huonekalut ovat tehty hyvin ja ne sopivat mielestäni tänne asuntooni parhaiten. Olen ajatusmaailmaltani sellainen, että en siedä yltiöpäistä kuluttamista. Tavarat pitää käyttää loppuun, eikä vaihtaa uusiin parin vuoden välein! Kauneus on toki katsojan silmissä. Jos katselette tuossa alussa olevaa kuvaa, niin siinä ei montaa ostettua tavaraa näy. Kaikki on kierrätettyä tai perittyä. Verhoja ja kankaita saatan ostaa.

Tein pitkän ja kiperän päätöksen purkaa hydrotomaatin pois. Ei siinä mitään, se kasvoi kyllä, mutta nyt ei ole sen aika. Pitää rauhottaa tekemiset ja tehdä sitten vasta jotain niinkin vaativaa, kun kädet ovat kunnossa. Lisäksi tomaatti oli sellainen risukasa, että sen karsiminen ja ympärystän siivoaminen otti aika lailla voimille. Katsotaan asiaa sitten myöhemmin uudelleen. Tiedänpähän nyt kuitenkin, että sen kasvattaminen sisätiloissa talvellakin vesiviljelyssä onnistuu.

Estetiikka on kaukana hydro-tomaatin jäljiltä.

Innostuin siivoamaan tomaatin jäljet, ja tilalle on viritelty huonekasveille paikka. Heinäseipäät toimivat köynnöskasveille nyt kiipeilytelineenä ja niihin sai kivasti viriteltyä jouluiset valot. Nurkassa ollut kuusiverho on siirretty toiselle puolelle ikkunastoa ja tilalle on laitettu jouluinen verho. Nurkkaus rauhoittui välittömästi.

Skarppasin muutenkin verhojen suhteen. On se vaan paljon kivempaa kun niihin panostetaan edes vähän. Kuusiverhojakin riittää tuolle ikkunastolle ihan se yksi kappale. Loput kuusiverhot ovat makuuhuoneessa. Olen joku vuosi sitten saanut kirpputorin kautta ihanat tummanpunaiset satiiniverhot, jotka toimittavat jouluverhojen virkaa. Näiden verhojen takana on ovi parvekkeelle.

Jouluverhot

Verhot ovat nyt aseteltuna paljon kauniimmin kuin aikaisemmin olivat.

Jouluvalot heinäseipäissä

Siivosin eilen keittiötä jonkun verran, ja ajattelin skraapata uunista ikkunan puhtaaksi. Sain inspiraation nähtyäni Facebookissa Sini-tuotemainoksen. Siinä uuniluukku putsattiin sellaisella raapan näköisellä vehkeellä (Puhdistusterä lasipinnoille). Tiedoksi itselle, se ei ole yhtään sama asia kuin partahöylä. Hinkkasin vielä tovin luukun ikkunaa PataPatalla, ja sitten se uunin etupaneli päättikin irrota. Nyt en saa sitä enää takaisin. En myöskään saanut irrotettua uunin reunoilta sivuritilöitä. Käsien liikerata ei ole ihan kohillaan. Pitää pyytää joku avuksi.

Jouluaskareita

Sain jonkin kummallisen älynväläyksen askarrella tonttuja äitini vanhoista villasukista. Tontut eivät vielä ole ihan valmiita, mutta tässä hieman esimakua miltä ne suunnilleen tulevat näyttämään.

Askarrellut tontut jouluksi

Tontuista tulee ihan hauskan näköisiä, ja ajattelin tehdä niistä ”bändin” johonkin pöytätasolle. Laitan sitten kuvan siitä kun se on valmis. En välttämättä tänne mutta Instaan.

Joulutonttu

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni, ja katsoinkin koko illan presidentinlinnan vastaanottoa televisiosta. Kyllä se vaan on niin sävähdyttävää, kun 100-vuotias veteraani laulaa! Uskomattoman työn ovat nämä henkilöt tehneet meille, siitä ei osaa edes tarpeeksi kiittää. Poikkeuksellisesti itsenäisyyspäivänä oli lumipeite, mikä ei ilmeisesti ole ihan itsestäänselvää sekään. Olen nyt heräillyt hyvissä ajoin aamuisin ja saanut katsoa, kuinka päivä valkenee. Olohuoneen ikkunasta näkee kun aurinko nousee, ja kylmien pakkasten aikaan taivas värjäytyy pastelliväreihin.

Kävin vanhempiani avustamassa torstaina 7.12. kun heidän autonsa akku teki tenät. Kun lähdin heiltä pois, oli pakko jäädä katselemaan taivasta. Maisemat olivat sellaiset siinä kohtaa etten ole koskaan ennen nähnyt. Kadun päässä olevasta äänivallista karsittiin puita kuluvan kesän aikana, ja niiden läpi pääsee nyt paistamaan vallin takana olevan ajotien katuvalot. Ne on vaihdettu LED-valoihin viime talven jälkeen, ja vanhempieni kadulla on vielä vanhanaikaiset lamput, jotka ovat oranssit. Maisema oli ihan käsittämätön! Jäin toviksi ihailemaan maisemia ja tietysti piti saada pari kuvaa, kännykällä tosin.

Otavakin vielä näkyi hieman toisessa suunnassa.

Olen alkanut fiilistelemään ja tarkoituksellisesti rentoutumaan joulun alla. Tähän on tuonut mukavan lisäyksen YouTubesta löytynyt takka, jossa kissa nukkuu edustalla ja kehrää. Tämä on todella rauhoittavaa ja ihanaa katseltavaa. Tietysti se on tehty tietokoneella, mutta on kyllä niin aidon näköinen kissa siinä että hohhoijaa! Siis, aivan ihana. Olen tuijotellut sitä löytämisestä lähtien joka päivä, ainakin hetken. Niin hyvä mieli siitä tulee. Muitakin kissavideoita löytyy kun etsii.

Klikkaa TÄSTÄ videoon YouTube-kanavalla.

Olohuoneen järjestelyn yhteydessä siirsin ikkunan edestä laiskanlinnani (myös työtuoli) toiselle puolelle olohuonetta. Saan siihen kätevästi viriteltyä ”sivupöydän” kun avaan lipaston laatikon. Pitää vielä lyhentää laminaatin pala oikeaan mittaan ja tehdä siihen jotkut stopparit, ettei se liikahda vahingossa paikoiltaan.

Kun kävin eilen kirjoittamaan tätä blogia, laitoin muutaman kynttilän tason päälle palamaan ja otin hieman glögiä. Tuli oikein ihana ja rauhaisa fiilis. Tässä on hyvä olla.

Heräsin tänä aamuna seitsemän aikoihin, ja halusin aloittaa heti tämän blogin kirjoittamisen loppuun. Näkisin taas kun päivä valkenee. Sytytin kynttilän heti aamusta, ja avasin kissavideon. Nyt päivä on on jo aluillaan ja ulkona on valoisaa. Mieli on huomattavasti rauhoittuneempi kuin monena aikaisempana aamuna. Sotkua on paljon vähemmän, ainakin tässä olohuoneessa. Joulukuusi odottaa tuossa vieressä koristelua. Ehkäpä koristelen sen jo tänään.

Seuraavan videon myötä toivotan kaikille oikein mukavaa viikon alkua ja leppoisaa joulunodotusaikaa.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Joulu lähestyy Read More »

Lokakuu lopuillaan

Taas se aika on vierähtänyt kuin siivillä ja lokakuu alkaa olla jo käsitelty. Vielä on reilu viikko jäljellä. Olen viettänyt paljon aikaa kotona projektieni parissa ja vähän unohtunutkin joidenkin pariin. Esimerkiksi, neuloosi on iskenyt niin rajusti tänä syksynä, että ihan niveliin sattuu.

Lokakuussa neuloosi voimistuu
”Muutama” keskeneräinen neulomisprojekti

Halusin myös opetella jotain uutta neulomisen suhteen. Some on tällä hetkellä pullollaan värikkäitä tekeleitä ja päätin opetella tällaisen tekniikan kuin silmukointi. Olen joskus kokeillut sitä aikaisemminkin mutta se jäi sitten siihen kokeiluun. Silmukoinnilla tarkoitetaan silmukoiden jäljentämistä. Sillä saadaan tehtyä hyvinkin monimutkaisia ja värikkäitä neulomiskuvioita… suht helposti.

Vihreä kuvio on silmukoitu

Helposti ja helposti. No jaa! Olen minä joutunut asian kanssa vähän myös tuskailemaan. Varsinkin, kun opetteluvaiheessa asiaan kuluu jonkin verran aikaa. Edellisestä lauseesta voikin sitten jo päätellä, että mihinkä se aikani on oikein tässä kuussa kulunutkaan. Kotihommat siis ovat jääneet vähän vähemmälle. Lokakuun tavoitteet olivat vähän korkeammalla, jos näin voi sanoa.

Lokakuun päivät ovat pääosin olleet harmaita, joka omalla kohdalla vaikuttaa motivaatioon negatiivisesti. Tarvitsen aurinkoa! Päivä alkaa jotenkin paljon paremmin, kun ensimmäisenä näkee auringonvaloa, kun katsoo ikkunasta ulos.

Kuva 7.10.2022
Ruska koivuissa lokakuun alkupuolella
Kuva 12.10.2022

Sanotaanko nyt vaikka näin, että tällä hetkellä vaikka aurinko paistaisikin, niin ikkunasta katsotut näkymät eivät juurikaan silmiä hievele. Ruska oli todella lyhytaikainen tänä vuonna. Pari kunnon tuulista päivää tarvittiin, ja lehdet tippuivat puista alas. Lehdet ovat kasautuneet teille ja pihoille oikein mattoina. Meillä on tosin vaihtunut kiinteistöfirma, joka ei mielestäni hoida piha-asioita ihan niin kuin pitäisi. Kesän alussakin nurmikko leikattiin juhannukseen mennessä vain yhden kerran. Ei ollut kivaa.

Kuva 17.10.2022

Olen minä saanut tehtyä suunnteltuja asioitakin, että ei tätä lokakuuta nyt ole pelkästään neuloosin vallassa vietetty. Kävin äkkiseltään läpi kännykällä ottamiani kuvia, ja niistähän näkikin sitten yhtä jos toista, mitä on tullut touhuttua. Asioita ei vaan pysty mahdollisesti kertomaan yhdellä kertaa, kun artikkelista tulisi muutoin tuhatsanainen eepos, jonka lukemiseen menisi kotvanen aikaa. Sellaista ei lukisi Erkkikään!

Mutta jos kävisin vähän läpi asoita mitä on tullut tehtyä, ettei mene ihan pelkäksi löpertelyksi. Vaikka siihenhän tämä päiväkirjablogin pitäminen vähän perustuu, että jauhetaan suurimmaksi osaksi jonninjoutavaa paskaa.

Kunpa nyt saisin tämän seuraavan projektin tehtyä loppuun saakka. Mainitsin edellisessä artikkelissani, että siirrän hydrokokeilun olohuoneeseen. Se on nyt siirretty.

Homma on muutoin vähän kesken. Hyvä puoli tässä siirtelyssä on jo ollut, että kirsikkatomaatti on alkanut kukkia uudelleen ja siinä on pieniä raakileitakin. Jospa se tykkäisi kasvaa tuossa ikkunalla mieluummin. Pitää jossain vaiheessa etsiä siitä latva ja katkaista se. Se on hurja ryteikkö tällä hetkellä, ja olen kiepittänyt sen ties miten, että se mahtuu tuohon lampun alle. Edellisestä kuvasta poiketen, valaisimen korkeutta on laskettu jonkin verran.

Onhan tuossa vielä vähän tavarat sekaisin. Ei ole suinkaan tarkoitus jättää tuon näköiseksi. Hydrojen vieressä on muovilaatikot, jotka on tarkoitus pistää johonkin kaappiin piiloon. Alempi muovilaatikko on uusi loota, josta aion tehdä hydrolle uuden laatikon. Tulin siihen tulokseen, että laatikon tulee olla matalampi mitä nykyinen laatikko on. Kävin hommaamassa paikallisesta alan liikkeestä uuden laatikon, joka odottelee virittämistään. Arastelen vielä muovilaatikon kannen leikkaamista, koska siihenhän pitää tehdä reiät ruukkuja varten. Kunhan ei menisi rikki.

Kasvatukseen ei kelpaa mikä tahansa muovilaatikko. Sen pitää olla niin sanottu ”elintarvikekelpoinen”. Kaikki muovit eivät sovellu asiaan. Tästäkin syystä menin tekemään hankintani alan liikkeestä, jossa tämä asia osataan kertoa! Minulla on tuttuja töissä paikallisessa Tools-liikkeessä. He olivat aikoinaan paikkakuntamme erikoisliikkeessä töissä, joka oli muovitavaroiden erikoisliike.

Eräs tuttavani muutti lokakuussa Imatralta pois, ja hän antoi minulle tällaisen ihanan puusohvan! Sitä pitää vielä hieman tuunata, että kestää paremmin kasassa. Se nimittäin nitkuaa tällä hetkellä. Nitkuaminen todennäköisesti loppuisi, jos sisälle säilytystilaan laitettaisi hieman paksumpi pohja. Se on tällä hetkellä jopa taipuisa. Olen kahden vaiheilla, mihin aion tämän sohvan laittaa. Se saa nyt olla talven tuossa keittiön nurkassa. Parvekkeelle minä sitä alkuunsa meinasin, koska se oli ollut ulkona kuistilla jo muutenkin.

Lupauduin myös siivoamaan hänen entisen kämppänsä. Asia on tarkoitus hoitaa tänä viikonloppuna niin avaimen pääsee sitten luovuttamaan vuokranantajalle. Vuokrasopimus on tosin vielä lokakuun loppuun asti voimassa. Kiirettä ei olisi, mutta haluan tehdä homman loppuun ennen kuin seuraavalla viikolla tulevat hoidokit saapuvat. Minulle tulee kaksi kissaa muutamaksi päiväksi hoitoon. Tiedossa siis taasen kissakuvia!

Tällä viikolla minua on huvittanut eräs Hesarin artikkeli, jossa kerrottiin Plantagenissa myynnissä olevista koristekävyistä. Niin kuin niitä pitäisi Suomessa ostaa kaupasta. Yhdeksän käpyä melkein 8 Euroa. Huhhuh, sanon minä. Näitä sitten roijataan Kiinasta asti tänne Suomeen. Varmaan hiilijalanjälki kohallaan!

Asiaa hieman pohtineena, että onko kävyistä nyt tulossa jokin uusi villitys, tai onko tämä jo vanha asia? Itsellänihän on käpyjä sisustuksessa ollut jo tovin. Niitä on parvekkeellakin koristeena istutusten juurilla. Samalla ne pitää mullassa kosteutta. Pitääkin tarkastella omat käpyvarannot, tarvitseeko niitä jotenkin käydä hakemassa lisää. Ei kyllä ollut aikomusta hakea niitä Plantsusta, vaan ihan sukulaisen pihalta. Niitä satelee joka kesä puista alas ämpäri tolkulla. Mutta nyt on lokakuu kohta käsitelty ja pahimmoillaan viikon päästä on lunta. Käpyjen keräämisellä on jo kiire.

Omat kävyt koristeena

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan edesmenneestä Foxy-hauvelista, jonka turkki oli aika usein luonnon kanssa tähän aikaan vuodesta sävy sävyyn. Kuva on otettu lokakuussa 2015 tällä päivämäärällä. Tämän kuvan myötä toivottelen oikein hyvää viikonloppua.

Foxy, lokakuu 2015

Lokakuu lopuillaan Read More »

Aika tehdä jotain

Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?

Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.

Aika hellitellä kissaa

Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu

Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni ”työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!

Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.

Huonekasvien aika alkaa nyt

Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.

Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021
Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)

Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!

Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.

Aikaa uudelle viirivehkalle

Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.

Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.

Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis

Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.

Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.

Aikaa vievä projekti
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkanutta helmikuuta!

Aika tehdä jotain Read More »

Scroll to Top