Käsityöt

Joulu lähestyy

Joulu lähestyy ja kämppäni fengshui vielä ihan pilalla! Olen tosin alkanut siivoskella sitä sun tätä jouluakin silmällä pitäen. Haluan, että kämpässäni “lojuu” sotkun sijasta rauha ja seesteisyys siihen mennessä. Siispä, ei kun tuumasta toimeen.

Kuva 8.12.2023

Jouluun mennessä siivottavat asiat olohuoneessa

  1. Sohvalta ylimääräinen roipe pois, tyyny tarvitsee päällisen.
  2. Tonttuprojekti loppuun, langat pois
  3. Taulun siirto toiseen paikkaan
  4. Verhot kauniimmin + jalkalamppu pois
  5. Pöydän siistiminen ja koristelu
  6. Huonekasvien asettelu kauniimmin
  7. Köynnöstuen siirto/kiinnitys
  8. Lattian siistiminen tomaattien jäljiltä
  9. Tuolin päältä neulontatarvikkeet pois (vaatehuoneeseen säilöön)

Pitäisiköhän sitä tehdä oikein jokin siivousjoulukalenteri, missä on 24 luukkua, ja jokaiselle päivälle on jokin oma siivottava kohde? Noh, ei kehtaa itteänsä ihan niin paljon rääkätä. Suklaakalenteri kuulostaa paljon kivemmalta. En ole tänä vuonna ostanutkaan joulukalenteria itselleni, niin kuin joinakin vuosina. Edesmenneille lemmikeille tuli aikoinaan hommattua joulukalenterit. Onneksi sain edes vähän videoitua sitäkin kun oli aika antaa joulukalenterista karkit. Laitan videon loppuun.

Olen pähkäillyt, että mahtaako tämä fengshui olla sellainen juttu mitä kannattaisi ajatella edes vähän. Toki asia on niin monimutkainen, että sen perehtymiseen ei välttämättä ole aikaa ainakaan nyt. Mutta jos poimisikin sieltä vain muutaman jutun mistä voisi, tai kuvittelisi olevan jotain hyötyä. Sehän on ihan selvää, että kaikki ylimääräinen tavara pitää karsia pois, ainakin näkösältä. Annoin muun muassa Facebookin roskalavalta saadut hyllyn ja lipaston pois. Ne menivät tuttavan veljelle. Nämä oli tarkoitus maalata vaaleiksi, mutta nyt siihen ei riittäneet rahkeet.

Roskalava-ryhmästä aikoinaan saadut hyllyköt lähtivät uuteen kotiin viime viikolla.

Olen käynyt samalla tavaroitani läpi kun vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen paikkoja. Projekti tuntuu tietenkin venyvän, ja minulla on välillä niin kipeät kädet, että taukoa on pidettävä muutama päivä. Työt on kuitenkin tehtävä, vaikka niitä ei nyt jotenkaan ole hirveemmin tällä hetkellä tarjolla. Esimerkiksi, vaatehuoneessa olevat hyllylevyt ovat niin painavia, että en ole saanut siirrettyä niitä paikoilleen. Ei ole yhtään hyvä jos sellainen rojahtaa päälle. Ne ovat kiinnitetty sellaisiin Sovella-kiskoihin ja ranteeni eivät kestä ottaa hyllynpidikkeitä irti ilman vasarointia. Aina tulee jokin este, mikä vaikeuttaa homman etenemistä! Kiinnikkeitäkään ei voi irrottaa myöhään illalla silloin kun huvittaa, koska siitä kuuluva pauke kaikuu ympäri taloa. (Asun siis kerrostalossa)

Joudun myös ruuvaamaan hyllylevyt kiinnikkeistä irti ennen kuin pääsen niitä siirtelemään. Tämä todellakin vain ranteiden takia. Noh, viikon päästä pääsen reumapolille tutkittavaksi, jos he osaisivat siellä jotenkin auttaa. Jos jota kuta askarruttaa, niin satutin käteni viime keväänä renkaiden vaihdon yhteydessä, ja siitä on alkanut yli puolen vuoden “helvetti”, mikä ei ota parantuakseen. Minua puri myös punkki, ja toivottavasti nämä asiat eivät liity toisiinsa mitenkään. Borrelioositestiä ei ole otettu tietääkseni ja useammin kuin kerran otetut reumakokeet ovat olleet puhtaat.

Minulla ei varsinaisesti ole mitään sisustustyyliä. Ei sellaisesta tulisi yhtään mitään. Haluan, että asuntoni on lämminhenkinen ja rento. Tästä ei sellaista katalogimaista saa tekemälläkään. Tyylini on vähän vintagea ja bohoa sekaisin omalla twistillä. Valmistan ja tuunaan myös todella paljon itse. Vanhat huonekalut ovat tehty hyvin ja ne sopivat mielestäni tänne asuntooni parhaiten. Olen ajatusmaailmaltani sellainen, että en siedä yltiöpäistä kuluttamista. Tavarat pitää käyttää loppuun, eikä vaihtaa uusiin parin vuoden välein! Kauneus on toki katsojan silmissä. Jos katselette tuossa alussa olevaa kuvaa, niin siinä ei montaa ostettua tavaraa näy. Kaikki on kierrätettyä tai perittyä. Verhoja ja kankaita saatan ostaa.

Tein pitkän ja kiperän päätöksen purkaa hydrotomaatin pois. Ei siinä mitään, se kasvoi kyllä, mutta nyt ei ole sen aika. Pitää rauhottaa tekemiset ja tehdä sitten vasta jotain niinkin vaativaa, kun kädet ovat kunnossa. Lisäksi tomaatti oli sellainen risukasa, että sen karsiminen ja ympärystän siivoaminen otti aika lailla voimille. Katsotaan asiaa sitten myöhemmin uudelleen. Tiedänpähän nyt kuitenkin, että sen kasvattaminen sisätiloissa talvellakin vesiviljelyssä onnistuu.

Estetiikka on kaukana hydro-tomaatin jäljiltä.

Innostuin siivoamaan tomaatin jäljet, ja tilalle on viritelty huonekasveille paikka. Heinäseipäät toimivat köynnöskasveille nyt kiipeilytelineenä ja niihin sai kivasti viriteltyä jouluiset valot. Nurkassa ollut kuusiverho on siirretty toiselle puolelle ikkunastoa ja tilalle on laitettu jouluinen verho. Nurkkaus rauhoittui välittömästi.

Skarppasin muutenkin verhojen suhteen. On se vaan paljon kivempaa kun niihin panostetaan edes vähän. Kuusiverhojakin riittää tuolle ikkunastolle ihan se yksi kappale. Loput kuusiverhot ovat makuuhuoneessa. Olen joku vuosi sitten saanut kirpputorin kautta ihanat tummanpunaiset satiiniverhot, jotka toimittavat jouluverhojen virkaa. Näiden verhojen takana on ovi parvekkeelle.

Jouluverhot

Verhot ovat nyt aseteltuna paljon kauniimmin kuin aikaisemmin olivat.

Jouluvalot heinäseipäissä

Siivosin eilen keittiötä jonkun verran, ja ajattelin skraapata uunista ikkunan puhtaaksi. Sain inspiraation nähtyäni Facebookissa Sini-tuotemainoksen. Siinä uuniluukku putsattiin sellaisella raapan näköisellä vehkeellä (Puhdistusterä lasipinnoille). Tiedoksi itselle, se ei ole yhtään sama asia kuin partahöylä. Hinkkasin vielä tovin luukun ikkunaa PataPatalla, ja sitten se uunin etupaneli päättikin irrota. Nyt en saa sitä enää takaisin. En myöskään saanut irrotettua uunin reunoilta sivuritilöitä. Käsien liikerata ei ole ihan kohillaan. Pitää pyytää joku avuksi.

Jouluaskareita

Sain jonkin kummallisen älynväläyksen askarrella tonttuja äitini vanhoista villasukista. Tontut eivät vielä ole ihan valmiita, mutta tässä hieman esimakua miltä ne suunnilleen tulevat näyttämään.

Askarrellut tontut jouluksi

Tontuista tulee ihan hauskan näköisiä, ja ajattelin tehdä niistä “bändin” johonkin pöytätasolle. Laitan sitten kuvan siitä kun se on valmis. En välttämättä tänne mutta Instaan.

Joulutonttu

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni, ja katsoinkin koko illan presidentinlinnan vastaanottoa televisiosta. Kyllä se vaan on niin sävähdyttävää, kun 100-vuotias veteraani laulaa! Uskomattoman työn ovat nämä henkilöt tehneet meille, siitä ei osaa edes tarpeeksi kiittää. Poikkeuksellisesti itsenäisyyspäivänä oli lumipeite, mikä ei ilmeisesti ole ihan itsestäänselvää sekään. Olen nyt heräillyt hyvissä ajoin aamuisin ja saanut katsoa, kuinka päivä valkenee. Olohuoneen ikkunasta näkee kun aurinko nousee, ja kylmien pakkasten aikaan taivas värjäytyy pastelliväreihin.

Kävin vanhempiani avustamassa torstaina 7.12. kun heidän autonsa akku teki tenät. Kun lähdin heiltä pois, oli pakko jäädä katselemaan taivasta. Maisemat olivat sellaiset siinä kohtaa etten ole koskaan ennen nähnyt. Kadun päässä olevasta äänivallista karsittiin puita kuluvan kesän aikana, ja niiden läpi pääsee nyt paistamaan vallin takana olevan ajotien katuvalot. Ne on vaihdettu LED-valoihin viime talven jälkeen, ja vanhempieni kadulla on vielä vanhanaikaiset lamput, jotka ovat oranssit. Maisema oli ihan käsittämätön! Jäin toviksi ihailemaan maisemia ja tietysti piti saada pari kuvaa, kännykällä tosin.

Otavakin vielä näkyi hieman toisessa suunnassa.

Olen alkanut fiilistelemään ja tarkoituksellisesti rentoutumaan joulun alla. Tähän on tuonut mukavan lisäyksen YouTubesta löytynyt takka, jossa kissa nukkuu edustalla ja kehrää. Tämä on todella rauhoittavaa ja ihanaa katseltavaa. Tietysti se on tehty tietokoneella, mutta on kyllä niin aidon näköinen kissa siinä että hohhoijaa! Siis, aivan ihana. Olen tuijotellut sitä löytämisestä lähtien joka päivä, ainakin hetken. Niin hyvä mieli siitä tulee. Muitakin kissavideoita löytyy kun etsii.

Klikkaa TÄSTÄ videoon YouTube-kanavalla.

Olohuoneen järjestelyn yhteydessä siirsin ikkunan edestä laiskanlinnani (myös työtuoli) toiselle puolelle olohuonetta. Saan siihen kätevästi viriteltyä “sivupöydän” kun avaan lipaston laatikon. Pitää vielä lyhentää laminaatin pala oikeaan mittaan ja tehdä siihen jotkut stopparit, ettei se liikahda vahingossa paikoiltaan.

Kun kävin eilen kirjoittamaan tätä blogia, laitoin muutaman kynttilän tason päälle palamaan ja otin hieman glögiä. Tuli oikein ihana ja rauhaisa fiilis. Tässä on hyvä olla.

Heräsin tänä aamuna seitsemän aikoihin, ja halusin aloittaa heti tämän blogin kirjoittamisen loppuun. Näkisin taas kun päivä valkenee. Sytytin kynttilän heti aamusta, ja avasin kissavideon. Nyt päivä on on jo aluillaan ja ulkona on valoisaa. Mieli on huomattavasti rauhoittuneempi kuin monena aikaisempana aamuna. Sotkua on paljon vähemmän, ainakin tässä olohuoneessa. Joulukuusi odottaa tuossa vieressä koristelua. Ehkäpä koristelen sen jo tänään.

Seuraavan videon myötä toivotan kaikille oikein mukavaa viikon alkua ja leppoisaa joulunodotusaikaa.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Joulu lähestyy Read More »

Lokakuu lopuillaan

Taas se aika on vierähtänyt kuin siivillä ja lokakuu alkaa olla jo käsitelty. Vielä on reilu viikko jäljellä. Olen viettänyt paljon aikaa kotona projektieni parissa ja vähän unohtunutkin joidenkin pariin. Esimerkiksi, neuloosi on iskenyt niin rajusti tänä syksynä, että ihan niveliin sattuu.

Lokakuussa neuloosi voimistuu
“Muutama” keskeneräinen neulomisprojekti

Halusin myös opetella jotain uutta neulomisen suhteen. Some on tällä hetkellä pullollaan värikkäitä tekeleitä ja päätin opetella tällaisen tekniikan kuin silmukointi. Olen joskus kokeillut sitä aikaisemminkin mutta se jäi sitten siihen kokeiluun. Silmukoinnilla tarkoitetaan silmukoiden jäljentämistä. Sillä saadaan tehtyä hyvinkin monimutkaisia ja värikkäitä neulomiskuvioita… suht helposti.

Vihreä kuvio on silmukoitu

Helposti ja helposti. No jaa! Olen minä joutunut asian kanssa vähän myös tuskailemaan. Varsinkin, kun opetteluvaiheessa asiaan kuluu jonkin verran aikaa. Edellisestä lauseesta voikin sitten jo päätellä, että mihinkä se aikani on oikein tässä kuussa kulunutkaan. Kotihommat siis ovat jääneet vähän vähemmälle. Lokakuun tavoitteet olivat vähän korkeammalla, jos näin voi sanoa.

Lokakuun päivät ovat pääosin olleet harmaita, joka omalla kohdalla vaikuttaa motivaatioon negatiivisesti. Tarvitsen aurinkoa! Päivä alkaa jotenkin paljon paremmin, kun ensimmäisenä näkee auringonvaloa, kun katsoo ikkunasta ulos.

Kuva 7.10.2022
Ruska koivuissa lokakuun alkupuolella
Kuva 12.10.2022

Sanotaanko nyt vaikka näin, että tällä hetkellä vaikka aurinko paistaisikin, niin ikkunasta katsotut näkymät eivät juurikaan silmiä hievele. Ruska oli todella lyhytaikainen tänä vuonna. Pari kunnon tuulista päivää tarvittiin, ja lehdet tippuivat puista alas. Lehdet ovat kasautuneet teille ja pihoille oikein mattoina. Meillä on tosin vaihtunut kiinteistöfirma, joka ei mielestäni hoida piha-asioita ihan niin kuin pitäisi. Kesän alussakin nurmikko leikattiin juhannukseen mennessä vain yhden kerran. Ei ollut kivaa.

Kuva 17.10.2022

Olen minä saanut tehtyä suunnteltuja asioitakin, että ei tätä lokakuuta nyt ole pelkästään neuloosin vallassa vietetty. Kävin äkkiseltään läpi kännykällä ottamiani kuvia, ja niistähän näkikin sitten yhtä jos toista, mitä on tullut touhuttua. Asioita ei vaan pysty mahdollisesti kertomaan yhdellä kertaa, kun artikkelista tulisi muutoin tuhatsanainen eepos, jonka lukemiseen menisi kotvanen aikaa. Sellaista ei lukisi Erkkikään!

Mutta jos kävisin vähän läpi asoita mitä on tullut tehtyä, ettei mene ihan pelkäksi löpertelyksi. Vaikka siihenhän tämä päiväkirjablogin pitäminen vähän perustuu, että jauhetaan suurimmaksi osaksi jonninjoutavaa paskaa.

Kunpa nyt saisin tämän seuraavan projektin tehtyä loppuun saakka. Mainitsin edellisessä artikkelissani, että siirrän hydrokokeilun olohuoneeseen. Se on nyt siirretty.

Homma on muutoin vähän kesken. Hyvä puoli tässä siirtelyssä on jo ollut, että kirsikkatomaatti on alkanut kukkia uudelleen ja siinä on pieniä raakileitakin. Jospa se tykkäisi kasvaa tuossa ikkunalla mieluummin. Pitää jossain vaiheessa etsiä siitä latva ja katkaista se. Se on hurja ryteikkö tällä hetkellä, ja olen kiepittänyt sen ties miten, että se mahtuu tuohon lampun alle. Edellisestä kuvasta poiketen, valaisimen korkeutta on laskettu jonkin verran.

Onhan tuossa vielä vähän tavarat sekaisin. Ei ole suinkaan tarkoitus jättää tuon näköiseksi. Hydrojen vieressä on muovilaatikot, jotka on tarkoitus pistää johonkin kaappiin piiloon. Alempi muovilaatikko on uusi loota, josta aion tehdä hydrolle uuden laatikon. Tulin siihen tulokseen, että laatikon tulee olla matalampi mitä nykyinen laatikko on. Kävin hommaamassa paikallisesta alan liikkeestä uuden laatikon, joka odottelee virittämistään. Arastelen vielä muovilaatikon kannen leikkaamista, koska siihenhän pitää tehdä reiät ruukkuja varten. Kunhan ei menisi rikki.

Kasvatukseen ei kelpaa mikä tahansa muovilaatikko. Sen pitää olla niin sanottu “elintarvikekelpoinen”. Kaikki muovit eivät sovellu asiaan. Tästäkin syystä menin tekemään hankintani alan liikkeestä, jossa tämä asia osataan kertoa! Minulla on tuttuja töissä paikallisessa Tools-liikkeessä. He olivat aikoinaan paikkakuntamme erikoisliikkeessä töissä, joka oli muovitavaroiden erikoisliike.

Eräs tuttavani muutti lokakuussa Imatralta pois, ja hän antoi minulle tällaisen ihanan puusohvan! Sitä pitää vielä hieman tuunata, että kestää paremmin kasassa. Se nimittäin nitkuaa tällä hetkellä. Nitkuaminen todennäköisesti loppuisi, jos sisälle säilytystilaan laitettaisi hieman paksumpi pohja. Se on tällä hetkellä jopa taipuisa. Olen kahden vaiheilla, mihin aion tämän sohvan laittaa. Se saa nyt olla talven tuossa keittiön nurkassa. Parvekkeelle minä sitä alkuunsa meinasin, koska se oli ollut ulkona kuistilla jo muutenkin.

Lupauduin myös siivoamaan hänen entisen kämppänsä. Asia on tarkoitus hoitaa tänä viikonloppuna niin avaimen pääsee sitten luovuttamaan vuokranantajalle. Vuokrasopimus on tosin vielä lokakuun loppuun asti voimassa. Kiirettä ei olisi, mutta haluan tehdä homman loppuun ennen kuin seuraavalla viikolla tulevat hoidokit saapuvat. Minulle tulee kaksi kissaa muutamaksi päiväksi hoitoon. Tiedossa siis taasen kissakuvia!

Tällä viikolla minua on huvittanut eräs Hesarin artikkeli, jossa kerrottiin Plantagenissa myynnissä olevista koristekävyistä. Niin kuin niitä pitäisi Suomessa ostaa kaupasta. Yhdeksän käpyä melkein 8 Euroa. Huhhuh, sanon minä. Näitä sitten roijataan Kiinasta asti tänne Suomeen. Varmaan hiilijalanjälki kohallaan!

Asiaa hieman pohtineena, että onko kävyistä nyt tulossa jokin uusi villitys, tai onko tämä jo vanha asia? Itsellänihän on käpyjä sisustuksessa ollut jo tovin. Niitä on parvekkeellakin koristeena istutusten juurilla. Samalla ne pitää mullassa kosteutta. Pitääkin tarkastella omat käpyvarannot, tarvitseeko niitä jotenkin käydä hakemassa lisää. Ei kyllä ollut aikomusta hakea niitä Plantsusta, vaan ihan sukulaisen pihalta. Niitä satelee joka kesä puista alas ämpäri tolkulla. Mutta nyt on lokakuu kohta käsitelty ja pahimmoillaan viikon päästä on lunta. Käpyjen keräämisellä on jo kiire.

Omat kävyt koristeena

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan edesmenneestä Foxy-hauvelista, jonka turkki oli aika usein luonnon kanssa tähän aikaan vuodesta sävy sävyyn. Kuva on otettu lokakuussa 2015 tällä päivämäärällä. Tämän kuvan myötä toivottelen oikein hyvää viikonloppua.

Foxy, lokakuu 2015

Lokakuu lopuillaan Read More »

Aika tehdä jotain

Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?

Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.

Aika hellitellä kissaa

Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu

Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni “työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!

Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.

Huonekasvien aika alkaa nyt

Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.

Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021
Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)

Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!

Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.

Aikaa uudelle viirivehkalle

Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.

Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.

Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis

Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.

Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.

Aikaa vievä projekti
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkanutta helmikuuta!

Aika tehdä jotain Read More »

Joulu on jo ovella

Joulu on nyt niin lähellä, että se on miltei käsin kosketeltavissa! Ei ehkä sen takia, että odottaisin sitä mitenkään erityisesti, mutta se vaan on. Olen aloittanut jouluruokien valmistamisetkin aikaisemmin tänä vuonna kuin yleensä. Monesti porkkana- ja lanttulaatikot valmistuvat suoraan aatoksi joulupöytään. Nyt olen saanut aikaiseksi tehdä molemmat laatikot hyvissä ajoin etukäteen. Hurraa!

Tässä uuniin on menossa lanttulaatikoita, ja pyöreissä astioissa veljelle tarkoitetut vegaaninen porkkanalaatikko ja lanttulaatikko. Valmistan näitä laatikoita myös kavereilleni.

Jouluruoat menossa uuniin
Perinteisen lanttulaatikon ohje

Niin, tässähän on sitten testauksessa ollut veljelle tarkoitetut porkkana- ja lanttilaatikko, jotka ovat vegaanisia. Maito ja kerma on korvattu niin sanotulla kauramaidolla. Itse käytin Oatly-merkkistä kaurajuomaa. Lisäsin seoksiin myös rasvaa tuomaan hieman makua. Rasvana käytin Flora Kultaa, joka on myös vegaaninen. Löysin netistä sellaisen luettelon, missä on esiteltynä vegaanisia rasvoja.

Vegaaniset jouluruoat veljelle
“Matin Veget”

Heräsin jossain vaiheessa kuukauden alussa huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti, ja pääsin monena aamuna ihailemaan kaakonpuoleisesta olohuoneenikkunastani auringonnousua. Keittelin aamukahvit ja vetelin naamaan joulupipareita ja jotain Domino-keksien tapaisia keksejä… katsoin Aamu Teeveetä.

Aamukahvin ohella oli kiva jatkaa keskeneräisiä projekteja. Tässä on tekeillä lahjaksi menevät pitkävartiset villasukat. Pitkävartisia villasukkia tuli kaksi paria, joten tekemistä kyllä riitti useammaksikin aamuksi!

Vanhemmillani tehtiin saunaremontti tämän kuun alussa ja siitä tuli mielestäni todella hieno! Remontin teki paikallinen rakennusalan yritys JS Puu. Äitini oli valinnut hienot kivijäljitelmälaatat hormin puoleiselle seinustalle. Saunaan tuli juuri sellainen kiuas, mistä olin haaveillut, vaikka sauna ei minun olekaan. Silti sitä tulee aina “sisustettua ajatuksissaan vaikka mitä”. Sauna otettiin käyttöön heti kun se valmistui! Sain niin sanotusti kunnian korkata saunan. Sauna oli aikaisemmin puulämmitteinen ja se muutettiin remontissa sähkölämmitteiseksi.

Äitini tekee joka vuosi jouluksi karjalanpiirakoita. Söin heti pari maistiaista kun ensimmäinen pellillinen oli tullut uunista. Minulla olisi vielä tarkoitus tehdä suht samalla ohjeella veljelle vegaanisia riisipiirakoita aaton aattona. Tarveaineet ovat tuolla valmiina, kun saisi vain inspiksen valmistaa piirakat. Kiire tulee mutta “pieni kiire” pitää aina vähän ollakin ettei liian helpolla pääse!

Äidin tekemät karjalanpiirakat jouluksi

Innostuin virkkaamaan tällaisia lintuhahmoja. Idean sain serkultani kun hän sai tupsuista tehtyjä punatulkkuja. Nämä ovat siis omia variaatioita linnuista ja kutsun niitä tulkuiksi. Mitä lie tulkkuja sitten ovatkaan. Aikaa sain näihinkin kulutettua tovin. Pienemmän tulkun laitoin jouluksi kaverille ja talitintin näköinen meni serkulle. Serkulle meni myös talitintin kokoinen punatulkku, josta en ottanut kuvaa.

Meillä on ollut useamman viikon kestänyt upea talvi täällä Imatralla. Välillä ollut postikorttimaisemia ja välillä vähän vetisempää, mutta lumet ovat pysyneet maassa. Tämä kuva on otettu 13. joulukuuta.

Muita kivoja tapahtumia loppuvuodelta: peikonlehti on tehnyt uuden suuren lehden! En tajua miksi tämä on aina niin älyttömän “suuri asia”, mutta rullalla olevaa lehteä tulee tuijoteltua joka päivä kunnes se aukeaa. Ilmeisesti muillakin peikonlehden omistajilla on vastaavia tapoja. Kuva siinä määrin hämää, koska tuo rullalla oleva lehti on se suurin, mikä on auennut vasta tässä kuussa. Tämä kuva on otettu marraskuun puolella. Etualalla oleva suuri liuskoittunut lehti on auennut jo aikaisemmin syksyllä. Jotkut lehdet näköjään nuokkuvat… mistä lie johtuu.

Löysin lempisinihomejuustoa paikallisesta liitelistä… Stilton! Ziisus mitenkä tämä on hyvää. Yritän ostaa palan joka vuosi aina jouluksi. Oli pakko avata paketti ennen joulua ja maistella tätä herkkua.

Jouluherkkuna Stilton sinihomejuusto

Näillä eväillä on hyvä aloittaa joulun vietto, jonka omalla kohdallani aion tehdä perheeni parissa, ja ehkäpä vielä parin tuttavan kesken (saatan kutsua tasapuolisuuden vuoksi myös ystäviä tuttaviksi tai kavereiksi).

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja turvallista joulua . Toivotaan, että tämä pandemia hieman hellittäisi ja ihmiset saisivat tavata hieman huolettomammin toisiaan. Jos tiedät jonkun tutun, joka on täysin yksin joulua viettämässä, laita hänelle viesti. Jos tuttusi ei vietä joulua, laita hänelle silti viesti kertoaksesi, että ajattelet häntä. Sitä ei voi kuvitellakaan mitenkä tällainen viesti voi olla toiselle tärkeä!

Kiitos kun luit, ja hyvää joulua!

Joulu on jo ovella Read More »

Villapaita tekeillä – surutyö Urhon muistolle?

Halusin saada edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa, niin jatkoin viime joulun alla aloittamaani villapaitaprojektia. En ole vielä toipunut Urhon menetyksestä, eikä siitä ihan noin vain toivutakaan. Tajuan sen. Asiaa ei tietystikään helpota tai auta yhtään, kun saan täällä kotona vaan möllötellä itsekseni ilman seuraa. Mikään ei tietenkään tuo Urhoa takaisin – valitettavasti. Tämä olisi vain laiha lohtu tämänhetkiseen tilanteeseen. Jospa tämä villapaita olisi surutyö Urhon muistolle?

Jostain syystä kaikki kamalimmat asiat tapahtuvat aina maanantaina, niin kuin pari viikkoa sitten jouduin luopumaan ihanasta Urho-kissasta. Edesmennyt Spede-kissani jouduttiin myös päästämään paremmille hiiriapajille maanantaina, samoin Foxy-hauveli. Yritän silti olla tarmokas ja optimistinen joka maanantai aloittamaan uutta viikkoa tietämättä mitä se taas toisi tullessaan. Yritän jatkaa siitä mihin olen jäänyt edes tämän villapaidan kanssa.

keskeneräinen villapaita

Villapaita jäi keväällä edellisen kuvan mukaiseen pisteeseen ja lähden neulomaan sitä nyt loppuun. Olen päässyt sen neulomisessa hyvin eteenpäin, ja siitä ei enää olisi paljon jäljellä, pelkkä kaarroke. Uskon saavani tehtyä sen tämän ihan viikon sisällä, jos nyt vain malttaisin pysyä askareen parissa tai raajat kestää! Neulominen on nimittäin todella rankkaa niska/hartioille. Yritetään päästä asiassa etennpäin, koska tuolla odottaa toinen villapaidan raakile tekemistään. Päätin myös tehdä jossain vaiheessa sen Strömsö-villapaidan.

islantilaisneuleen kaarroke villapaitaan
Villapaidan kaarrokkeen ensimmäiset kerrokset

Tämä tällä hetkellä tekemäni villapaita on saanut inspiraation “Puun vuosi” -nimisestä kuosista, jonka on suunnitellut Jóhanna Hjaltadóttir. Se on varsinaisesti islantilaisneule. Yritin etsiä kuvistani jotain dokumenttia mistä kirjasta olisin mahdollisesti ottanut kyseisen ohjeen talteen, mutta en löytänyt. Lainasin kirjan kuitenkin kirjastosta. Tekijänoikeussyistä en voi julkaista kuvion kaavaa täällä. Jossain vaiheessa asiasta voi lukea enmmän Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogissa.

Olin niin ajatellut, että istuisin sohvalla koko syksyn Urho sylissäni. Samalla voisin tehdä myös käsillä jotain. Urho tulikin aina “kylkeen kiinni” kun istahdin sohvalle neulomaan…

Kuva: 7.10.2021

Urho oli todella seurallinen kissa. Kun otin kutimet esiin, hän tuli heti viereen tai jollain tapaa lähettyville.

Kuva: 5.10.2021

Ihana kissa! Mitä voisi muuta edes toivoakaan. Ikävä on ihan käsittämätön. En osannut varautua tällaiseen “kohtaloon” laisinkaan. Urho tassuteli sydämeeni kepein askelin!

ihmisläheinen kissa

En ole vieläkään saanut Urhon tavaroita pois asunnostani. Ostin hänelle läjän keraamisia ruokakuppeja. Laitoin ne jokin aika sitten myyntiin. Niistä ei ole kukaan kiinnostunut. Ne ovat myynissä Tori.fi-palvelun kautta. Ehkäpä pidän ne sitten itselläni kuitenkin vaikka kukkaruukkujen aluslautasina. En tiedä. Juuri nyt en jaksa edes ajatella asiaa.

Kiipeilyteline on menossa tuttavan kissoille. Ruoat vein vanhempieni kissalle ja hiekat myös. Vessassa lojuu vieläkin Urhon hiekkalaatikko, tyhjänä tosin ja pestynä. Se lähtee myös johonkin. Olin pesevinäni Urhon tassunjäljet eteisestä pois, kun hän tepsutteli savisilla tossuilla vessasta pois. Jäljet ovat edelleen siinä. Ehkä en pessyt tuota aluetta tarpeeksi hyvin, ehkä en halua vielä luopua noista ihanista tassunjäljistä. Ne ovat ainoa asia jotka minulla on Urhosta jäljellä!

Noh, pakkohan nämä asiat on tehdä, ja mitä pikimmiten, sitä parempi. Onneksi minulla on ainakin pari projektia tiedossa. Toinen on tämä vuosi sitten aloittamani villapaita, ja toinen on tuleva villapaita. Eiköhän tämä tästä suttaannu jossain vaiheessa. Kun villapaidat ovat valmiit, ne lämmittävät myös pahoittunutta mieltä! Eiköhän tämä tästä.

Villapaita tekeillä – surutyö Urhon muistolle? Read More »

Shopping Cart