Spede

Orkidea kukkii Speden muistoksi

Sain pari vuotta sitten tädiltäni lahjaksi orkidean, joka yllätyksekseni kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten sen alkuperäisen kukinnan jälkeen! Olen todella täpinöissäni tästä asiasta, koska tiedän, etteivät ne ole niitä helpoimpia huonekasveja.

Tänään olisi myös ollut edesmenneen kissani, Speden, syntymäpäivä. Haluan muistella hänen kunniakseen jotain kauniita asioita. Orkideat ovat toimittaneet kauniiden asioiden virkaa monenakin vuonna, monenkin asian kohdalla. Spede kuoli 19.6.2017 ja kummitätini seuraavana päivänä. Sain muistoksi kummitädin orkidean. Valitettavasti en saanut pidettyä sitä hengissä. Mutta nyt päätin kerta kaikkiaan, että tämän aion pitää hengissä vaikka maksaisi mitä!

Kaksi kukkavartta orkideassa

Olen siis saanut tämän syyskuussa 2020 syntymäpäivälahjaksi. Kukat kestivät tässä noin kolme kuukautta ja sitten lakastuivat varsineen. Leikkasin kukkavarret pois. Viime kesä 2021, oli todella lämmin, ja vein orkidean hieman myöhempään ulos parvekkeelle, ettei se läkähtyisi. Luulin myöhemmin, että siihen oli tullut kukkavanoja, mutta ne olivatkin juuria. En oikein osaa hahmottaa näitä kasveja vielä, kun minulla ei ole niistä kovinkaan paljon kokemusta. Aluksihan orkideassa oli kaksi kukkavartta ja nyt niitä kasvoi vain yksi.

Orkidea 10.10.2022
Orkidea 10.10.2020
Orkidea 10.10.2022

Olen kiinnittänyt erittäin paljon huomiota tänä vuonna kasteluun ja olen myös lannoittanut sitä, hyvin vähän tosin. Ilmeisesti silläkin on ollut vaikutusta kukkimisen suhteen. En ole hankkinut mitään sen erikoisempaa orkidealannoitetta, vaan käyttänyt GreenCaren kesäkukkalannoitetta, sitä niin sanottua “pinkkiä jauhetta”.

Kukkavana oli todella lyhyt ja miltei mitättömän näköinen pitkänkin aikaa. Olin miltei varma, että tästä ei mitään tule. Kukkavanaa ei pystynyt mitenkään ohjata kasvamaan johonkin tiettyyn suuntaan, vaan sen piti kasvaa just sinne mihkä halusi. Se ei ollut mitenkään kontrolloitavissa, kuten olin kuvitellut. Tulihan se minullekin jotensakin pysyyn sojottavana. Jospa niillä on siellä kasvatuspaikoissa jotain apuvälineitä käytössä asian suhteen. Kukkakeppi ei auttanut.

5.7. avautui ensimmäinen nuppu. Kukkavarsi on niin väkkärä, että siitä oli hankala ottaa minkäänlaista kuvaa. Toivottavasti muistan kuvata sen vielä järkkärillä, ennen kuin se tiputtaa kukat pois.

8.7 siinä oli jo pari nuppua auki.

13.7. nuppuja on avautunut peräti kolme.

Kukat ovat jotenkin suurempia kuin mitä ne ovat aikaisemmin olleet, tai ainakin se tuntuu siltä. Nyt muuten muistankin… tästä edellisestä kuvasta näkee toisen kukkavanan, jonka katkaisin vahingossa kun yritin saada sitä nousemaan kukkakeppiä vasten. Senhän takia siinä on vain yksi kukkavana! Kaikkea ei voi muistaa, mutta onneksi on sellainen tapa, että ottaa valokuvia vähän joka päivä ja eri tilanteista.

No niin, sillä tavalla asiat alkavat selvitä kun niitä kuvin muistelee! Ei minulla ole tämän orkidean kohdalla kuitenkaan mitään sen kummosempaa ohjeistusta antaa, kun en itsekään ole perillä mitä tämän kanssa loppupeleissä pitäisi tehdä. Toivotan vain onnea ja menestystä kaikille omien kukkasten kanssa. Malttia tässä kyllä tarvitaan. Ja sen verran mitä olen huomannut, niin nämä eivät ole omalla hoidolla kukkineet heti seuraavana vuonna, kun olen lahjaksi saanut. Jostain syystä kukkiminen skippaa sen seuraavan vuoden. Voihan se olla, että kasvilla menee niin pitkä tovi totuttautua uuteen kasvupaikkaansa, mikä kuulostaisi kylläkin aika realistiselta, tarkemmin kun ajattelee. Joka tapauksessa tämä orkidea kukkii nyt, ja olen siitä iki onnellinen!

Jotain lisätietoa tämän kasvatuksesta vielä, niin olen laittanut orkideani kasvamaan eteläisen ikkunan viereen. Ikkunan edessä on valoverho, ettei kaikki äärellä olevat kasvit ihan kärventyisi. Yritin myös kukittaa tätä silloin aikoinaan uudelleen, mutta epäonnistuin siinä. On olemassa jokin ohje, että kun orkidea on tiputtanut kaikki kukkivat kukat pois, sen voi pätkäistä ja se kasvattaa uuden kukkavanan siihen kohtaan. Jos haluat lukea lisää orkideoista, niin tässä on linkki mistä pääsee Suomen orkideayhdistyksen sivuille.

Tässä vielä muistoksi pari kuvaa Spedestä. Hyvää syntymäpäivää rakas karvapallo sinne hiirilaitumille johonkin. Spede oli elämäni kissa. Niin lupsakka ja omapäinen kuin kissa voi vaan olla. Ikävä on edelleen, ja kaipuu säilyy varmasti aina. Tämä kuva on otettu 2016 Speden viimeisenä syntymäpäivänä. Vuosi tästä, ja hän oli poissa

Spede 2001-2017

Kävin läpi kuvien tallennepaikkaa ja tajusin yht’äkkiä, etten ole käyttänyt näitä kuvia oikein missään. Facebookiin olen laittanut aikajanakuviksi paljonkin, mutta niitä ei löydy täältä blogistani oikein mistään. Taidankin aloittaa niiden laittamisen tänne näkyville aina silloin tällöin, kun ovathan nämä kissat ja Foxy olleet niin älyttömän ihania ja kauniita lemmikkejäkin. Aikaa on kulunut jo sen verran, että pystyn itsekin kertomaan asioista ilman suurempia vuodatuksia. Seuraavan kuvan olen laittanut myös Instaaan. Saan näiden lemmikkikuvien katselusta todella hyvän mielen. Toivottavasti sinäkin saat!

Orkidea kukkii Speden muistoksi Read More »

Siitä on jo vuosi kun Uuno-kissa poistui paremmille hiiriapajille…

Siitä on jo vuosi, kun vein rakkaan kissani Uunon, paremmille hiiriapajille… haluan tänään muistella häntä. Toivottavasti näen kyyneleiltäni kirjoittaa tänne mitään. Uuno kun sattui olemaan viimeinen lemmikkini, joka minulla oli. Ensin meni Spede 2017 (noin 16-vuotias), sitten meni Foxy kesällä 2019 (13,5-vuotias) ja viimeisenä Uuno, viikko ennen joulua 2019 (melkein 18-vuotias). Uunolla oli pitkä elämä! (vuoden takainen kirjoitus tästä). Sytytin tänään kynttilän ikkunalle Uunon muistoksi.

Minulla on Uunosta paljon muistoja, tässä pari. Uuno oli todella leikkisä ja touhuava kissa. Häntä oli aina mielenkiintoista seurata. Hieman villi mutta kuitenkin kesy. Alkuunsa ihan pienenä pentuna oli sylikissa, mutta sitten piti syystä tai toisesta noin kymmenen vuoden tauon, ennen kuin löysi sylini uudelleen. Haki läheisyyttä, mutta ei vaan tullut syliin. Spede oli hänelle se “kainalo” mihin aina käpertyi hellyyttä tarvitessaan.

Tyypillinen kuva, minkä saatoin ottaa, oli sellainen, missä Uuno ja Spede olivat erittäin lähekkäin. Edelleen tänä päivänä Uuno ja Spede ovat kansikuvapoikina Facebookin Kissankulma -ryhmässä. Sinne voi siis liittyä jos sinulla on kissa! Perustimme sen aikanaan kissojen ystäville. Vaikka kissani ovat jo “nukkuneet pois”, halusivat ryhmäläiset jostain syystä pitää minun kuvani kansikuvana tässä ryhmässä. Olen erittäin otettu kunniasta, ja minua ei häiritse, vaikka kuvassa ovatkin jo poismenneet kissani! Kiitos ja kumarrus ryhmäläisille tästä kunniasta.

Spede vasemmalla naama kameraan päin, Uuno käpertyneenä oikealla puolella.

Olen pohtinut tätä useasti, että miksi Uuno ei sylissäni sen “kymmenen vuoden aikana” paljoakaan halunnut olla, tai ei vaan tullut syliin. Uunoahan ei voinut myös nostaa syliin missään vaiheessa, vaan hän alkoi aina rimpuilla. Minulla siis oli kaksi kissaa, ja selkeästi Spede vanhempana kissana oli pomo näiden kahden välillä. Ehkäpä tämä vaikutti asiaan. Mutta, kun Uuno vihdoin uskaltautui syliini vuonna 2013 keväällä, ei sitä meinannut saada sylistä pois! Hänestä kuoriutui aivan ihana sylikissa koko loppuelämäkseen. Kissanomistajan näkövinkkelistä tämä oli maailman paras asia! Sain vihdoinkin kissani syliin… se on loppujen lopuksi ainakin itselleni yksi hienoimmista asioista, mitä kissanomistajana voin kokea. Olen koonnut pienen neljän minuutin videopätkän YouTubeen missä Uuno on sylissäni.

Otin Uunon aina syliini kun mahdollista. Uunolla oli myös paljon paikkoja asunnossa, jossa hän sai katsella ulos ja kiipeillä. Makuupaikkoja löytyi ikkunan ääreltä. Paljon oli leluja. Ne lelut ovat vieläkin tuolla laatikossa. En tiedä miksi, mutta en vain ole saanut aikaiseksi viedä niitä mihinkään pois. Koirankin leluista iso osa on tuolla laatikossa. Täytyy kait viedä laatikko varastoon joku päivä…

Jos joku kissa halusi kiipeillä, niin Uuno halusi! Hän kiipeili pienenä pentuna vanhempieni olohuoneen tiiliseinää pitkin ylös. Sitä ei oikein meinannut kukaan uskoa silmillään, mutta siinä se vain veti kynsillään seinää pitkin ylös! Uuno kiipeili paljon. Jos sattui pääsemään vapaaksi vanhempieni takapihalla, oli hän aina puussa ensimmäisenä – pihalta ei poistunut. Ajattelin aina, että Uuno on suhteellisen villi kisu.

Uuno kiipeilytelineen huipulla – usein.

Uuno tulee olemaan sydämessäni aina pienenä söpöläisenä, koska Uuno oli vaan niin älyttömän suloinen kissa! En tiedä mitään muuta näin suloista kissaa, kerta kaikkiaan. Silti oli upea ja uljas raitapaita leopardimaisilla pilkuilla varustettuna… ripaus gepardin siluettia ja liikkuvuutta. Uuno oli oikein komea, ison kissapedon kaltainen kolli! Kiitos rakas pikku-kehveli, että pidit minulle seuraa sen yli 17 vuotta! Tulen aina rakastamaan ja kaipaamaan sinua

Uuno jätti komeudellaan moniin vaikutuksen. Eihän tällaisiin asioihin voi mitenkään etukäteen vaikuttaa, mutta Uunolla oli siinä suhteessa onnea, että turkkinsa oli niin upea, että häneen sekä turkkiin rakastuivat kaikki, ketkä hänen kanssaan olivat koskaan tekemisissä!

Rakkaudella ja suurella sydämellä Uunoa muistaen… ikävä on sanoinkuvaamaton

Siitä on jo vuosi kun Uuno-kissa poistui paremmille hiiriapajille… Read More »

Suhteellisen rankka viikko takana

Nyt on ollut suht rankka viikko takana ja aika purkaa hieman kuvasaldoa blogiin… nimittäin, olen menettänyt toisen kissani viime maanantaina 19.6. ja heti siinä seuraavana päivänä rakkaan kummitätini. Kummitäti oli myös täti, isäni vanhin sisko, myös minun sylikummini. Rauha hänen sielulleen! Spede-kissan menetys oli aavistettavissa kun sillä oli se diabeteskin. Spede alko myös väsymään ja aavistin kaikista ulkoisista merkeistä, että nyt ei kaikki ole herralla kunnossa. Lohdutukseksi pitää sanoa, että Spede oli lähes 16-vuotias. Spede menehtyi lääkärireissulla jo nukutusaineen vaikutuksesta. Sillä oli diabeteksen lisäksi myös suuri kasvain vatsan alueella, jota en ollut huomannut. Hyvää matkaa toivotin hänelle tassutaivaaseen ja parempia hiiriapajia

Tässä vielä “veljekset” Uuno (vas.) ja Spede (oik.). Kuva otettu 7.2.2017

Tälle viikolle sattui myös äitini syntymäpäivä… eli myös iloa oli tällä viikolla eikä vaan surua! Vein äidille reilun kaupan ruusukimpun sekä pienen kuoharipullon!

Olikohan niin, että sain tämän Paavonnukkumatin viime vuonna (2016), niin nyt tämä on alkanut kukkimaan. En tiennyt, että tämä edes kukkii 😀 Ihmettelin vaan minkä piiskan se on tuohon kavattanut. Tämä on se ensimmäinen kukka, seuraavan se avasi hieman alemmaksi.

Tänä vuonna juhannusruusu kukkii sentään juhannuksena! Iso osa nupuista on vielä aukeamatta. (23.6.2017)

Vietimme ystävän kanssa juhannusaaton vanhempieni takapihalla notskin äärellä. Tässä hieman juomia… aika hillitysti tulee tämänikäisenä jo oltua. Ei jaksa enää rymytä niin kuin nuorempana 🙂

Pääsin myös kurkkaamaan vanhempieni naapurin viehättävää pihaa. Naapurin “mummo” on jo lähes 80-vuotias, ja jaksaa vielä touhuta tällaisen kukkapenkin parissa. Pitää kuntoa yllä, kuulemma. Ja härre god mitenkä tuossa kukkii kaikki! Käyn joskus ottamassa lisää kuvia, kunhan bongaan hänet sieltä pihamaalta 🙂

Kukkapenkissä oli melkoinen määrä unikkoja.

Nyt näyttää siltä, että sää selkenee, niin täytynee mennä tekemään joitain hommia loppuun, mitä jäi viime viikolla sattuneista syistä tekemättä. Minua odottaa papujen, kesäkurpitsojen ja avomaankurkkujen istuttaminen parvekkeen alle. Sinne siis!

Suhteellisen rankka viikko takana Read More »

Kuulumisia kuluneelta viikolta

Tämä kolmikko tässä viivästyttää toisinaan minunkin tekemisisäni… aamut menevät siihen, kun heitä paijailee ja palvelee – jokaista kerrallaan tietysti 🙂 Mutta ei se mitään. Ei voi olla niin kiire asioilla, etteikö ehtisi omia kullanmuruja vaikka rapsuttelemaan!

Tällaiset kun ovat “näkymät” heti aamulla ensimmäisenä kun silmänsä avaa, niin ei voi päivä paremmin alkaa!

Pakko vielä laittaa yksi kuva.. on tää elukka niin mainio 😀

Mutta joo, onhan sitä tullut tehtyä yhtä sun toista, ja osa on vielä pahasti kesken/tekemättä. Esimerkiksi, olen siivonnut tämän olohuoneen oleskelunurkkauksen, mutta rahi on jäänyt tuunaamatta. Siihen on kylläkin tarvikkeet hankittuna, nyt vain tarvitaan inspiraatio.

Parvekelaatikot on saatu nostettua nyt Leca-harkkojen päälle ja siirrettyä oikeille kohdilleen… siitä hommasta nyt tällä hetkellä minua muistuttaa selkäkipu, joka säteilee hienosti jalkapohjiin asti. Pitäisi joskus ymmärtää vaan pyytää apua jos meinaa tällaisia siirrellä!

Olemme me Foxyn kanssa ehtineet parvekkeella istuakin, ja nauttia edes jostain tehdyistä asioista 🙂 Huomaa sinkkiastiassa oleva nurmikko, joka on kasvanut jo aika paljonkin, ja se on yhden kerran “ajettu”!

Sisällä on tehty muitakin viritelmiä. Olohuoneen ikkunan edessä oli vain kaksi amppelikoukkua, mutta roikotettavia kasveja on enemmän, niin päätin sitten ketjuilla laittaa tollasen laudanpätkän tuonne roikkumaan, mihin saan sitten amppeleita enemmänkin kiinni. Kuva piti ottaa illalla kun ikkunasta tuli niin voimakas vastavalo, ettei kukkasista olisi näkynyt muuta kuin siluetit.

Keksin vihdoinkin paikat painaville metallitaiteelle. En tiedä yhtään mitä materiaalia nämä ovat, mutta painoa on aika paljon. Nämä olivat joka paikassa tiellä… laitoin kaappiin – aina tarvitsin jotain tavaraa lähettyviltä ja näitä piti siirrellä. Nämä olivat lattialla – löin varpaani niihin tai ne keräsivät pölyä ja niitä piti imuroidessa siirrellä. NYT tajusin, että minähän naulaan ne kiinni tuohon akvaariokabinettiin, johonka ne sopivat mielestäni ihan täydellisesti. Nyt ne eivät enää ole tiellä vaan oikeutetusti hienosti esillä 🙂

Sain istutettavaksi kolme norjanangervoa ja säästin ne kompostilta. Sijoitin ne parvekkeeni alle. Tähän sai kulumaan puoli päivää lauantaina. Ja hiki virtasi kun lämpöä riitti!

Tässä kuulumiset tältä kertaa… äidin pihalla on vielä rutkasti tekemistä ja niistä sitten tuonnempana lisää. Palaillaan!

Kuulumisia kuluneelta viikolta Read More »

Asunnon tapetointia

Jostain syystä jotkut projektit jäävät aina hetkellisesti kesken, en tiedä miksi näin on… voi olla omalta kohdalta ainakin, että kun joutuu yksin tekemään lähes kaikki, niin takki on vaan kerta kaikkiaan niin tyhjä, ettei saa itsestä “vaan irti” enää mitään. Voi myös olla, että olen suuruudenhullu, ja kaikki suunnitelmat vaativat todellista kärsivällisyyttä ja aikaa 😀 Kärsivällisyyttä minulla on, se on tullut huomattua, mutta se vapaa-aika vaihtelee viikoittain. Mutta, kaikki aikanaan, tai sitten vaan luovun jostain… sekin pitää ymmärtää, jos ei pystykään toteuttamaan suunnitelmiaan. Monesti vielä käy, että suunnitelmat muuttuvat hetken päästä, eikä niitä kannata enää toteuttaakaan, koska “se ei vaan sovi enää siihen” mihinkä sen oli alunperin ajatellut. Mutta, nyt olen tehnyt kaksi asiaa TODO-listalta valmiiksi! Nimittäin, tapetoinut makkarin ja olkkarin seinät.

Ostin taannoin LIDListä valokuvatapettia, sellasen koivutapetin ja kaupunkitapetin. Koivutapetti on olohuoneessa, ja sen asennusvaiheista taisin laittaa tänne blogiinkin jotain kuvia, mutta siitä jäi ikävästi puuttumaan yksi pieni pala yläreunasta, koska se tapettikuva oli tietyn kokoinen. Mutta, onni onnettomuudessa, oviaukon kohdalta sai otettua täpettä paljaaseen kohtaan, ja pienen saksimisen jälkeen se sopi kuin sopikin kulmaukseen. Venytin asentamista tarkoituksella ettei minun tarvitse ostaa erikseen tapettiliisteriä. Päätin siis tehdä tämän kohdan loppuun siinä vaiheessa kun laitan makkarin seinän kuntoon, ja se oli eilen.

Pieni löhöilynurkkaus on tehtynä tuonne akvaarion viereen, josta voin sitten katsella kalojen elämää ja vaikka lukea siinä jotain. Rahi on menossa tuunaukseen! Miten ihmeessä nämä TODO-listat aina vain kasvavat ja kasvavat? Viritin myös rakentamaani “ladonoveen” ihan turhaan valaisimet, jotka aion ottaa pois. Mutta noin yleisesti ottaen, voinko nyt virallisesti sanoa asuvani skuttassa? 😀 Kunhan saan siivottua koko olohuoneen esittelykelposeksi, aion ottaa panoramakuvan. Sitten ymmärrätte mitä tarkalleen tarkoitan edellämainitulla kommentilla.

Olen siivonnut tavarat pois tieltä tätä kuvaa varten. Muualla olkkarissa on hieman kaaosta, koska en ole saanut aikaiseksi lajitella ja laittaa pikkutavaraa paikoilleen. Kaaos tuli siitä, kun luovuin parista hyllyköstä olohuoneessa, eikä minulla sitten ollutkaan heti laittaa niistä otettuja tavaroita mihinkään säilytykseen. Järkevää? Noh, minulla on tapana pakottaa itseni tekemään joitain asioita hieman brutaalilla tavalla… jossen saa jotain aikaiseksi silloin kun mielestäni sen aika on, niin teen jotain, jonka jälkeen asia on vain hoidettava. Olen siis saneerannut kämpässä laatikostoja, kaappeja jne, että saan sinne lisää säilytystilaa! Loppusuoralla ollaan 🙂 Kuvassa olevat roinat on suurimmaksi osaksi jo järjesteltyinä.

Makuuhuoneen seinä näytti alunperin tältä:

Otin oven pois, en tee sillä mitään. Pitää keksiä sille paikka häkkivarastossa tai jossain, missä sitä voi säilytellä. Telkku piti myös ottaa seinältä pois… uskokaa tai älkää, seinä näyttää tällä hetkellä tältä!

Sängyllä voi katsella nyt hienoa kaupunkia 🙂 Televisiolle keksitään siten uusi paikka.

En ole ainoa, joka nauttii tästä tilanteesta… (Foxy & Spede)

Asunnon tapetointia Read More »

Shopping Cart