Pieleen menneitä projekteja 2

Rakastan muratteja, ja olen yrittänyt saada niitä kasvamaan vuosien varrella milloin mitenkin ja missäkin. Olen tullut siihen tulokseen että ne kasvavat parhaiten pihalla. Olin kuitenkin uskalias, ja toin viimeisimmän murattini parvekkeelta sisälle kasvamaan. Sijoitin sen kylpyhuoneeseen, vähän eristyksiin muista, koska muratit keräävät hirvittävän helposti ötököitä. Ensiksi se hieman räjähti, mutta sitten alkoi yllättäen kasvamaan! Olin aivan täpinöissäni tästä. Asiaa tietty helpotti, että pidin kylppärissä valoa niin pitkään kun olin hereillä. Tilassa oli myös kissojen vessat, niin näin helpommin josko joku ”käveli vastaan” ovella, eikä minun tarvinnut kompastella sen enempää… En vienyt enää murattia ulos kun ajattelin, että se selvisi talvesta täällä sisälläkin. Mutta sitten minuun iski joku kummallinen juttu, ja halusin viedä muratin olohuoneeseen, oliskohan ollut kevällä 2019. Kasvihan ei sitten tykännyt siitä yhtään vaikka kuinka sumuttelin sitä. Siinähän ei sitten kauan aikaa mennyt, kun sain heittää murattini kompostiin! Ei siis olisi pitänyt siirtää sitä mihinkään. Päätin, että seuraava muratti jonka hommaan, on silkkikasvi!

Tässä on yksi kauhean näköinen lopputulos! Minulla on aina ollut ongelmana mihinkä saisin sijoitettua telkkarin makuuhuoneeseen. Koska en osaa porata betoniseinään reikiä, täytyy tässäkin aina luovia kun mahdollista. Hommasin seinätelineen tälle töllöttimelle, mutta sitten en saanut sitä mitenkään seinään kiinni. Tuo tiilitapetoitu seinä nimittäin ei pidä ruuveja kovinkaan hyvin, tai pitää pieniä painoja, mutta ei tuollaista painoa. Ei ole kivaa, jos telkku tulee seinältä alas, niin rakentelin sille tuollaiset tukipuut tohon. Voin sanoa, että todella epäkäytännöllinen! Ja olisihan minun pitänyt maalata nuo puurimat ennen kuin asettelen ne tuonne seinälle. Lisäksi telkku oli aina jotenkin tiellä… en tajua miksi, kun se oli kuitenkin tuolla seinustalla… huoneessa oli ilmeisesti omituinen järjestys mikä ei toiminut tämän kannalta laisinkaan.

Pää pölkyllä… pää on todella kiva ruukku, johon voi laittaa sisälle vaikkapa tällaisen saniaisen. Vaikka näyttääkin hienolta, niin tämä on hankala hoitaa. Ruukku on todella syvä ja saniainen uppoaa liian syvälle ja sen kastelu hankaloituu. Tähän minulla on tulossa jossain vaiheessa projekti, koska haluan tähän oikeasti jonkun saniaismaisen kasvin kasvamaan 🙂 Lopputulos tähän siis, että saniainen pääsi hengestään, kun sen kastelua oli vaikeaa hallita tällaisessa ruukussa. Sen verran vielä täsmennän, että saniainen ei ollut istutettuna tähän ruukkuun, vaan toisessa ruukussa tämän sisällä.

Seuraava sisustusidea ei oikeastaan ollut pahan näköinen, mutta erittäin epäkäytännöllinen. Nimittäin, olen sijoittanut akvaarioni oviaukon kohdalle, ja se pitäisi jollain tapaa saada piiloon ettei siitä tule valo läpi. Laitoin siihen verhon. Nojoo… kivalta se näytti mutta se keräsi todella paljon pölyä. Tämä ei siis ole akvaarion äärellä hyvä asia! Koska minulla oli siinä vaiheessa vielä lemmikkejä, verho keräsi kissan- ja koirankarvasta lähtien kaiken! Ei jatkoon…

Sitten lisää huonoja ideoita… tämä olisi kyllä ollut visuaalisesti kiva juttu, kun tuosta viinilaatikosta sai ihan säilytystilankin, tosin luukku ei auennut kunnolla ja vieressä oleva tuoli oli hieman tiellä. Mutta miksi pieleen mennyt projekti? Noh, tuohon oli todella hankalaa saada kiinnitettyä jalat siten, että ne myös kestää painoa. Olin laittanut takaosan kiinni suoraan tikapuihin, jotka tuossa takana olivat. Se ei ihan mennytkään niin kuin olin ajatellut. Ensinnäkin, tikapuut eivät olleet suorat ja ne olivat viistossa seinään nähden. Tai ainakaan tämä ei oikein onnistunut yhdeltä ihmiseltä rakentaa. Jos olisi ollut toinen pitelemässä tikapuita oikeassa asennossa, homma olisi saattanut helpottua. Minä kun satuin ottamaan tikapuut tuolta seinältä pois makaamaan lattialle. Ei onnistunut sitten mitenkään!

Eiköhän tässä ollut taas näitä pieleen menneitä projekteja ja kokeiluja ihan tarpeeksi 🙂 Ei muuta kun hyvää kesäpäivän jatkoa!

Lue artikkeli

Pieleen menneitä projekteja

Toisin kun Strömsöössä, minulla menee usein myös asioita pieleen! Niistä ei vain ehdi aina kirjoittamaan tänne mitään kun uusiakin tulevia pieleen meneviä projekteja on niin paljon ”jonossa” odottamassa säätämistä. Siispä alan kirjoittamaan niistä tänne ja jos vain on tiedossa, että miksi jokin meni pieleen, kirjoitan siitä myös 🙂

Minulla oli aikoinaan moottorisänky tuplapedillä, joka oli yksin minulle turhaa tilaa vievä ja massiivikokoinen makuuhuoneeseeni. Eteeni sattui tarjous metallisängystä. Se oli ihana ja halusin sen. Ajattelin, että minullahan on jo valmiina patjat, eikä niihin tarvitisisi sijoittaa. Moottorisängyn patjat olivat kuitenkin 90cm leveitä. Tein siis jatkopalan toisesta patjasta, että saisin sängystä 120cm leveän. Ei nyt ihan mennyt noinkaan tämä homma… patjat eivät ensinnäkään olleet tarkoitettu tuollaiselle kovalle ja joustamattomalle rungolle, saati sitten, että olisin saanut leikattua sen täsmälleen siitä mistä halusin. Olo oli kuin ”todellisella prinsessalla” kun patjan alle laitetaan herneitä, mutta tällä kertaa patjan alla oli metallitankoja. Muutenkin, patjat eivät kestäneet mitenkään paikoillaan, vaan niiden väliin tuli koko ajan koiran lelun mentävä rako. Lopuksi tässä kävi niin, että sänkyyn piti hankkia uusi patja. Hommasin runkopatjan.

Yksi harmillisen pieleen menneitä asioita oli istuttaa altakasteluruukkuun kultaköynnöksen kaveriksi saniainen. Pidän saniaisista todella paljon. En tiedä mikä lie saniaiselle tuli kun heitti kaikki lehdet lattialle eikä elpynyt sitten mitenkään vaikka kuinka suihkutin sitä. Saattaa olla, että sai vetoa. Kuvasta päätellen kyseessä on myös talvi (joulukuusi parvekkeella), niin saniainen ei varmasti ole tykännyt myöskään pattereista, jotka kuivattavat myös huoneilmaa. Eli tässä meni nyt varmaankin monta asiaa pieleen!

Kun ei ole rahaa ostaa just mitä haluaa, joutuu aina luovimaan kaikissa asioissa. Siksi minulla varmasti näitä projektejakin on vaikka millä mitalla. Mutta, sitten kun ajattelet, että kerrankin onni potkaisee ja nyt saa halvalla jotain mitä on aina halunnut, niin sekin menee pieleen. Halusin pyöreän ruokapöydän, jotta kaikki tuolit mahtuisivat sen ympärille. Mutta eihän tämä nyt käynyt mitenkään päinsä… Minulla on kuusi metallirunkoista tuolia joista en kerta kaikkiaan halua luopua. Niitä varten on vain hankalaa löytää pöytää, joka mahtuisi vielä jotenkin tähän pienehköön keittiötilaan. Olin vähällä pätkiä tämän pöydän ulkomittoja, mutta onneksi tulin järkiini, kun muistin mitä edelliselle pöydälle oli käynyt, jota yritin leikata kuviosahalla. Niin, siis tämän ison pöydän ympärille menikin vain neljä tuolia ja sen ympärille jäi ihan hemmetisti hukkatilaa. Sain onneksi myytyä sen pois samalla hinnalla jolla olin sen ostanutkin. Eli rahaa ei ehtinyt mennä hukkaan, mutta sen kanssa säätämiseen meni aikaa ihan hukkaan. Lisäksi en saanut sitä purettua itse… onneksi ihana tuttavani tuli tämän purkamaan puolestani.

Taisin tuossa mainita ”edellisen kerran kun kuviosahaa käytin pöydän leikkaamiseen”… tarkoitin tätä!

Minun piti saada yhdelle väliaikaiselle akvaariolle pöytälevy, ja päätin, että nykyisestä ruokapöydästä voi hyvin ”raapaista” toisesta päädystä osan pois ja tehdä siitä pöytälevy akvalle. Toinen puoli pöydästä jäisi ruokapöytäkäyttöön. Niinhän sitä luulisi! Pelkkä viritttely ennen pöytälevyn leikkaamista hipoi jo älykkyyden huipentumaa, ja olin varma, että tämä ei voi mennä pieleen sitten mitenkään.

Sopivan kokoisen korottavan välikappaleen saa tietysti punaviinilaatikosta, jonka sisältöä ei oltu nautittu ennen projektin aloittamista.

Yllätys ei ollut suuri, kun olin leikannut pöytälevyn. Leikkausjälki ei nimittäin mennyt suoraan. Noh, ei voinut mitään. Olin tuhonnut todella jämäkän ruokapöydän paloittelemalla sen kahteen osaan. Jälkikäteen minulle selvennettiin, että kuviosahan kanssa työstettäessä sille kiinnitetään puristimilla sellainen lauta tuohon leikattavaan kohtaan antamaan suuntaa. Näin saadaan suora leikkausjälki 😀 Minä tietysti vetelin vapaalla kädellä – ei siinä auta vaikka olis millä tussilla vedetty viiva pöytälevyyn, siitä ei vain tule suora.

Noh, jospa näistä mokista oppisi jotain tulevaisuutta varten. Eiköhän näille menneille mokille tule jatko-osia tulevaisuudessakin kunhan koluan valokuvavarastoa tuolta bittitaivaasta.

Lue artikkeli

Purkamista, kasaamista, sotkemista…

Kun olin päättänyt, että Foxyn uimapalju saa uuden elämän parvekkeellani, alkoi tavaroiden uudelleen järjestely. Minua hieman yllätti, millainen määrä tavaraa parvekkeelleni oli kertynyt, ja halusin kaikesta ylimääräisestä eroon, mutta myös jotain uutta. Parvekkeen tulisi silti muistuttaa puutarhaa. Tämä tarkoitti sitä, että piti miettiä tarkemmin, mitä pitää purkaa ja mitä rakentaa uudelleen. Kunhan parveke on siivottu ja kaikki paikoillaan, laitan valmiista parvekkeesta sitten kuvan. Olin päättänyt, etten laita kuvia tänne blogiin ennen kuin olen siivonnut kaiken… ei nyt ihan onnistunut sekään, kun on välillä ollut muitakin projekteja. Parveke on ollut aika työläs, jos asiaa voi näin ”vähätellä”!

Takavasemmalla on puulaatikko, jonka purin.

Sukulaiseni kasaama puulaatikko oli hirvittävän massiivinen parvekkeelleni, ja en oikein saanut siitä mitään järkevää aikaiseksi. Siinä kasvoi saniaisia, jotka kyllä viihtyivät ihan hyvin, ei siinä mitään. Laudoitus oli kauniisti harmaantunut aikojen saatossa. Päätin purkaa laatikon. Laudat tulevat tietenkin uusiokäyttöön kämppääni 🙂

Koska aioin purkaa saniaisilta laatikon, piti tilalle tehdä ensin toinen laatikko. Ne olivat suoraan oikean kokoisia eikä minun tarvinnut muuta kuin sahata sivulla olevat laudat, sekä pystyrimat, johon naulaan laudat kiinni.

Puulaatikko kasattuna.
Käsittelin puulaatikon mustalla Supi Saunavahalla.

Laitoin kaiken ylimääräisen puutavaran liikkeelle eteenpäin. Tuttavani huhuili pihallensa kalusteita, ja kysyinkin häneltä josko hän ottaisi vanhan pöytärungon, jota tuunaamalla saisi itselleen tehtyä penkin tai pöydän. Hän innostuikin asiasta, ja laitoin hänen mukaansa sitten kaiken tarvittavan puutavaran, josta hän voisi rakentaa itselleen jotain. Tämä tarkoitti sitä, että parvekkeeltani hävisi iso kasa puutavaraa jota ei tarvinnut heittää roskiin! Ja hitaasti mutta varmasti siirtelin harkkoja parvekkeellani paikoilleen… puulaatikon alla oli nimittäin myös harkkoja kaksi kappaletta, jotka olivat sellaisia aika isoja harkkoja muihin verrattuna. Paljun viereen tuli harkkorivi, jonka päälle siirsin pitkulaisen saniaislaatikon. Haluan, että vesiaiheen vieressä on kotkansiipisaniaisia. Palju oli tässä vaiheessa vielä täynnä roipetta, jotka olen nyttemmin siivonnut. Kuvassa näkyvä puutavara meni tuttavalleni pöydänrungon kera.

Kuva 28.5.2020

Kun kaikki tavarat oli laiteltu paikoilleen pääsin asettelemaan istutukset niille varattuihin paikkoihin (niistä lisää myöhemmin). Kun päätin, että tämä olis niinku tässä, on helpompaa kerätä kaikki muu parvekkeelta pois, koska sinne ei tulisi sen jälkeen enää mitään muuta. Voisin alkaa nauttia kesästä siis! Palju on vielä verhoilematta, mutta sekin on näköpiirissä tässä ihan pian. Ajoitan kirjoituksia useammalle päivälle, ettei yhdelle päivälle tulisi niin montaa, jos innostun oikein kirjoittamaan useamman blogin. Aikajana saattaa siitä syystä hieman olla omituinen, pahoittelut siitä. Parin päivän särkylääkekuuri on kuitenkin tiedossa kun sormeni nivelet ovat ihan turvoksissa ja peukalon niveleen on tullut pattikin. Se on kipeä. Joka vuosi tähän aikaan sama juttu – allergiat painaa päälle. Mutta, jos tämä tästä, niin kiitos kun luit ja yritän pian kirjoitella jotain.

Lue artikkeli

Aurinkotuoli parvekkelle kierrätyslaudasta

Tämä tuli nyt tehtyä aika ex temporé, mutta kun sain naapurilta höylättyä koivulautaa niin mitäpä siinä muuta kun suunnittelemaan taas jotakin. Tällä kertaa sain päähäni rakentaa laudoista aurinkotuolin parvekkeelle.

Sitten ei muuta kun pätkimään laudat, ja kävin pätkimässä kaikki etukäteen meidän taloyhtiön puupajalla. En siis sahannut käsisahalla näitä!

Vaaleat laudat eivät kuulu aurinkotuoliin, muut laudat käytetään kaikki

Ruuvailin ensin sivut kiinni toisiinsa rungoksi ja sommittelin muutaman laudan paikoilleen. Porasin ruuveja varten ruuvinvääntimellä reiät ettei laudat lohkea kun niitä ruuvaa ”runkoon” kiinni.

Kehikon sisäpuolelle tulee myös laudanpätkät, joista tulee sitten selkänoja.

”Jostain ihmeellisestä syystä” minulta sattui löytymään valmiiksi jo tällaisia pultteja, jotka tulivatkin sitten tässä oikein hyvään tarkoitukseen… porasin kehikkoon reiät joiden läpi pultit sitten työnnetään. Näin saadaan se selkänoja sellaiseksi, että se liikkuu.

Kaksi pulttia prikkoineen ja nämä siis molempian lautojen läpi.
Siitä tulee siis tällainen!

Kasasin selkänojan ensin.

Lautoja ei voinut laittaa koko selkänojan pituudelta koska se ei olisi kääntynyt sitten pystyasentoon tarpeeksi.

Sitten oli loppujen lautojen vuoro. En mitenkään mitannut mittauhalla millaiset välit lautoihin tuli, mutta menihän se vähän näin näppituntumallakin.

Suht hikistä hommaa mut tulipahan tehtyä!
Tältä ne osat näyttää irrallaan toisista.

Asettelin aurinkotuolin Leca-harkkojen päälle, mutta tulipahan tehtyä niin täsmälleen 60cm leveä värkki, että en uskaltaisi kyllä olla Leca-harkkojen varassa istuskelemassa tuolla… oli niin täsmällinen mitta, että saletisti aurinkotuoli vähän siirtyy kun siihen istahtaa tai siinä oleilee. Joten, piti sitten ruuvata jalat kiinni. Siitä ei valitettavasti ole kuvia, mutta tässähän voisi käyttää esim valmisjalkoja, joita saa runkopatjoihin. Itse käytin jämäpuupalikoita, joita minulla oli ”säilössä” entuudestaan. Pääsin testaamaan viritelmääni jo illalla 🙂

Päälliset puuttuu vielä mutta laitoin väliaikaisesti siihen jotain, että pääsen istuksimaan siinä heti ja välittömästi. Päällisistä sitten muissa postauksissa…

Eiku istumaan!

Sain kaverinkin aurinkotuolille chillailemaan 🙂

Tällaista siis tässä alku keväällä… onhan tässä tullut tehtyä vaikka mitä, mutta kaikkea en ole dokumentoinut. Aurinkotuolin tarkoitus on kuitenkin myös se, että saan rauhoittua blogin ja kirjojen parissa parvekkeella tänä kesänä. Toivottavasti olisi sen verran hyvä kesä, että parvekkella tarkenis ja ettei se olisi ihan tolkuttoman kuuma, kuten viime kesänä. Näistä parista kuvasta varmaan huomaa, että olen laittanut kasvillisuutta partsille todella hillitysti edellisiin vuosiin verrattuna. Ajatelkaa – en ole kasvattanut siemenistä ensimmäistäkään taimea! Päätin pitää välivuoden ja laittaa parvekkeelleni vain saniaisia. Mutta parvekekatsaus myöhemmin, tämä koski nyt aurinkotuolia.

Yritän vielä käsitellä tuolin lähiaikoina Supi-saunasuojalla, jos aurinkotuoli vaikka säilyisi paremmassa kunnossa sitten pidempään. Saunasuoja on mustaa, joten se käy varmasti värinsä puolesta muutoin japanilais-henkiselle parvekkeelle.

Lue artikkeli

Mistä näitä projekteja oikein tulee – makkari vol 1

Minul on lähtökohtaisesti omasta mielestäni aika pieni makuuhuone siihen nähden minkä kokoinen sänky siellä oli alunperin… Makkariin mahtuu sujuvasti 160cm leveä sänky yhdelle seinustalle, siinä ovat vaihtoehdot. Tämä lienee tarkoitettu nuorelle ihmiselle, joka ei tarvitse sänkyä joka on leveämpi kuin 90cm… noh, lähtökohdat olivat näin päin:

”Naama tapettiseinää päin”… televisota ei sitten saanut tällä järjestyksellä oikein mihinkään. Aluksi sänky oli 180cm leveä, jonka tuunasin kapeammaksi… ja sekään ei sitten oikein ollut hyvä. Miksi ihmeessä tarvitsen massiivisen kokoisen sängyn kun nukun siinä kuitenkin yksin, tai lemmikkien kanssa? Vanha sänky sai lähteä… (kuvassa toinen puoli sängystä)

Harmitti hitoksee tästä kyllä luopua, mutta ei voinut mitään. Halusin tavallisen sängyn jonka saan hieman järkevämmin makkariin ja samoiten tilaa likkua.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että tulin hankkineeksi rautasängyn Jyskistä, kun se oli tarjouksessa. Se oli onneksi säädettävä. Kauhea sotku aina kun aloittaa jotakin! Sitten voimat loppuvat ja hommat jää kesken… Noh, alkuunsa minulla ei ollut sitä 120cm leveää patjaa, vaan käytin nukkuma-alustana vanhan sängyn 90cm leveää patjaa. Foxy piti siitä heti. Myöhemmin tilalle tuli runkopatja.

Sitä surullisen kuuluisaa sotkua…

Yksi sisustuksellinen asia johtaa aina toiseen! Se on kyllä tiedossa mutta sen kanssa on elettävä.
Eli, kun sänky vaihtuu niin sitten vaihtuu petivaatteetkin. Kuva on muuten otettu 7.3.2018 eikä eilen. Otan myöhemmin lisää kuvia makkarista, kunhan se on kuvattavassa kunnossa 🙂

Foxyn kanssa tässä nyt sitten loikoillaan toisinaan 🙂

Vielä kun saisi kaiken ylimääräisen pois näkyviltä niin voisi olla mukavampaa kuvailla koiraakin… vaikka ihan sama mikä sotku tuolla taustalla näkyy – tämä on asunto, jossa asuu ihminen, joka tykkää askarrella ja paskarrella vähän kaikenlaista ja touhuta ja rakennella milloin mitäkin. Asunto tuskin tulee koskaan olemaan täysin moitteettoman siisti! 🙂

Lue artikkeli