Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin

Aika kuluu taas käsittämätöntä vauhtia ja syksykin on jo edennyt siihen pisteeseen, että meillä Imatralla alkaa olla ruska komeimmillaan. Viime viikolla oli niin kehnoja kelejä, että ulos ei juurikaan tahtonut lähteä, mutta tänään päätin käydä pienehköllä kierroksella. Aurinko paistoi.

En tiennyt yhtään mitä aioin tehdä, mutta päätin kokeilla käydä valokuvaamassa kolmea kohdetta; Tainionkoskea, Imatrankoskea ja Mansikkalaa. Mansikkalaa siis Vuoksen toiselta puolelta katsottuna. Nyt täytyy heti alkuunsa tunnustaa, että oli minulla järkkärikin mukana, mutta jotenkin kuvaaminen kännykällä vei helppoudellaan voiton! Ja mikä hirveä liikenne oli juuri tuohon aikaan sunnuntaina. Tämä ällistytti minua todella paljon.

Yritin epätoivoisesti hillua Tainionkosken sillalla ottamassa kuvia ihanasta ruskasta joka heijastui todella kauniisti tyyneen Vuokseen. Jostain syystä juuri tähän aikaan sillalla oli todella paljon liikennettä. Silta on sillä tavoin hankala kuvaamisen kannalta, että siinä on vain toisella puolella kävely-/pyörätie. Jos halusi kuvata Vuoksea Saimaalle päin, piti kipitellä autotielle kaiteen viereen. Tästä nyt ei ole mitään dokumenttia näyttää (paitsi kaide), mutta katsokaa mikä syksyinen maisema siellä odotti!

Syksymaisemaa Vuoksella
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tiesin, että Vuoksen varrella alkaa ruska olla parhaimmillaan, mutta mihin sitä sitten tarkalleen menisi kuvia ottamaan, oli hieman epäselvää. Mansikkalan siltojen kohdilla on tietyömaita, jotka voivat pilata kuvat ihan totaalisesti. Tainionkoski oli kaikista lähinnä oleva paikka, joten siitä oli hyvä aloittaa kierros.

Muistin käyneeni vuosi sitten Imatrankoskella, ja silloin syksy oli todella kaunis. Ajattelin käydä katsomassa miltä se tällä kertaa näyttäisi. Hassua sinänsä, koska menin käymään juuri samana päivänä ja miltei samaan aikaankin kyseisessä paikassa. Erittäin hyvä tilaisuus ottaa kuvia miltei ”samasta hetkestä”. Tässä se oli vuosi sitten:

Syksymaisema 2021
2.10.2021 klo 17:33

Tällä kertaa syksyinen kaupunkipuron lähtöpiste näytti tältä:

Syksymaisema 2022
2.10.2022 klo 17:48

Jokaiselta löytyy tietysti se kotiseuturakkaus, mutta mielestäni Imatra on todella kaunis paikka! Teen kaikkeni, että saan tuotua julki kauniita kuvia paikkakunnastamme. Muita asioita en aio blogeissani käsitellä. Ne eivät kuulu tänne. Mutta, mennääs kuvien kanssa seuraavaan paikkaan… jatkoin nimittäin matkaa koskiuomaa kuvaamaan. Pato oli onneksi korjattu jo julkaisukuntoon, jos näin voi sanoa. Vuosi sitten se oli korjattavana. Uljaan näköinen se oli kuitenkin.

Tottakai kävin ottamassa vielä kuvan vastakkaiselta puolelta. Tuonne se vesi juoksee… Venäjälle ja tarkemmin sanottuna Laatokkaan.

Aurinko alkoi laskea todella pian ja ajelin kotiin päin vielä Vuoksen rantaa pitkin. Itä-Siitolan kohdille oli viritelty tällainen raami. Yritin tutkailla, että mistä kohtaa siitä oikein olisi pitänyt ottaa kuva ja mihin, mutta en oikein ymmärtänyt asiaa. Otin kuitenkin omanlaisen kuvan, ja jatkoin matkaa kotiin.

Mistään järkkärillä otetuista kuvista ei tullut oikein mitään. Tulin siihen tulokseen, että niiden eteen on vain tehtävä enemmän töitä. Jalusta alle ja kaikki sääädöt kohdalleen. Miten muuten ihmeessä kännykällä otetut kuvat onnistuu? Noh, niissä on automaatilla toimivia asetuksia. Järkkärissä ei ole… tai olisi, mutta en käytä niitä. Ehkäpä pitäisikin käyttää. Omaa hölmöyttä ja jatketaan matkaa!

Minulla on kotonakin syksylle ties mitä projekteja. Esinnäkin hyötykasvien hydroviljely saa siirtyä olohuoneeseen. Olen tehnyt sitä varten joitain järjestelyjä, jotka ovat vielä hieman kesken. (edellinen kuva nurkkauksesta)

Asioita on taasen vaihteeksi hidastanut syksyn tullen iskevä neuloosi. Se tulee joka vuosi varmasti niin kauan kuin henki pihisee. Kävin lainaamassa kertaalleen SiniSukat-kirjan kirjastosta, ja päätin kokeilla siitä jotain neulomisia. Ensimmäiset kokeilut menivät tosin ihan oman suunnittelun piikkiin, ja odottelevat vielä viimeistelyä. Kuvioita puuttuu ja paljon. Näistä lisää sitten toisessa blogissa. Kuvassa olevat sukat on jo neulottu ja uudet ovat puikoilla.

Vetäisin sukkien neulomisen yhteydessä naamriin suklaalevyn. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi. Ai että oli ihana fiilistellä alkavaa syksyä suklaan ja punaviinin kanssa!

Pientä lisäpohdiskelua tähän ajankohtaan tuo vuosi sitten minulla vielä ollut Urho-kissa. Elämä ei aina ole reilua. Männä viikolla on vieläpä ollut todella tuhoisa hurrikaani Ian Floridassa, siellä päin, missä olen joskus asunut. Onneksi kaverit ovat laittaneet edes Facebookiin tietoa, että ovat hengissä. Se ei nimittäin ole tuollaisen jälkeen ollenkaan selvää.

Minulla on sellaisia intressejä, joista en tänne liiemmin kirjoittele, koska ne ovat aika hankalia käsitellä. En myöskään itse ihan kaikkea ymmärrä. En halua, että joku saa vääränlaisen kuvan asioista, jos omat mielipiteeni eivät vastaa faktoja. Olisi kyllä syytä joskus oikaista ihmisten mielissä vääristynyttä tietoa, mutta jätän sen ammattilaisille. Joskus pitää vaan antaa asioiden olla.

Kaipaan todella paljon edesmenneitä lemmikkejäni. Syksyn tullen yksinäisyys taas korostuu, kun ei tule liikuttua niin paljon ihmisten ilmoilla. Pimenevät illat kynttilöineen luovat tunnelmaa, mutta myös haikeutta ja alakuloisuutta. Siksi olisikin hyvä saada asunto laitettua sellaiseen kuosiin, että täällä viihtyy. Asia on hoidossa! Pienin askelin.

Haluan vielä erityisesti kiittää niitä henkilöitä (en tiedä nimiä jne), jotka ovat tehneet tilauksia sivustoni kautta löytyvien mainosbannereiden kautta. Kiitos paljon, olette kultaa! Minulla on tarkoitus vielä tehdä myyntiin pääjäässä-heijastinpipoja, jotka ovat itseni suunnittelemia ja valmistamia. Toivon näistä olevan hyötyä kaikille. Lopettelen tämän lörpöttelyn nyt tältä erää. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syksyn jatketta!

Lue artikkeli / kommentoi

Syksy jatkuu

Jotenkin ajattelin, että tänä syksynä saisin nauttia kauniista keleistä, mutta olen syystä tai toisesta nyhjännyt vain kotona. Minuun on taas iskenyt neuloosi, eikä se meinaa hellittää mitenkään! Keskeneräisiä projekteja taas kertyy. Ehdin kuitenkin värjöttelemään yhden päivän kaupungilla ruskan seassa, ja laitankin siitä nyt kuvia tänne. Kännykällä otettuja – pahoittelen. Kerroinkin edellisessä artikkelissa, että kävin katselemassa kaupunkipuroa. Nämä kuvat ovat samalta reissulta mutta eri paikoista. Olikin hyvä idea käydä juuri silloin kuvia ottamassa, koska viikko tämän jälkeen, puista on tippunut miltei kaikki lehdet pois!

Ruskan aika oli Imatralla todella lyhyt. Oikein ottaa kaaliin! Noh, siihen kun ei voi itse vaikuttaa mitenkään, tai ainakin luulisin niin. Ilmastonmuutos tosin varmasti vaikuttaa asiaan ja siinä mielessä epäsuorasti itsekin voisin asiaan vaikuttaa… nyt meni taas liian syvälle uomaan, mutta jatketaan kauniin Imatran parissa.

Imatralla on omenapuisto, joka on nimensä mukaan täynnä omenapuita. Puistoon on istutettu tiettyinä vuosina syntyneille oma omenapuu. Kummipoikani puu on myös tässä puistossa. Puisto sijaitsee Vuoksen varrella Sienimäen ja Mansikkalan ratasillan välissä.

Vuoksen rantaa pitkin kulkee upea kulkureitti, joka kulkee omenapuiston läpi. Siitä pääsee kulkemaan vaikkapa polkupyörällä, ainakin syksyllä vielä. Talvella kulkureittiä ei huolleta (kylttien mukaan), enkä oikeastaan edes tiedä millaisessa kunnossa sitä pidetään. Kesällä ja syksyllä reitti on todella kaunis ja suosittelen siihen tutustumista! Reitti kulkee koko Vuoksen ympäri aina Imatrankoskelta Tainionkoskelle.

Syksyinen näkymä omenapuiston raitilla.

Puistosta pääsee myös rantaan mattolaiturille. Olen monta kertaa pessyt auton tällä paikalla, kun olin nuori. Nykyään siinä ei saa pestä autoa, eikä taida sen koommin saada laiturilla pestä mattojakaan. Näytti vähän siltä, että laituria saivat käyttää enää paikalliset sorsat, joita oli muutama kappale lorvailemassa penkkien alla.

Vuoksen varrella puut syksyisissä väreissä 2021.

Ihana näkymä avautuu Tainionkosken suuntaan ja Vuoksen varren puut olivat todella kauniissa syksyväreissä!

Mansikkakosken ratasilta on aivan tässä vieressä. Se on mielestäni todella upea silta, ja olenkin kuvaillut sitä aikojen saatossa vaikka kuinka paljon. Silta on visuaalisesti erittäin tärkeä imatralaisille, ja meitä hieman täällä ”raivostuttikin”, kun tämän upean sillan viereen päätettiin rakentaa toinen silta junia varten. Uusi silta peitti näkymän vanhaan siltaan Tainionkosken puolelta kokonaan.

Jatkoin matkaa Imatrankoskelle päin. Kun olin kävellyt kaupunkipuron laitamilla, pysähdyin vielä hetkeksi ihastalemaan syksyn värejä voimalaitoksen sillalle. Maisemat muuttuvat toisinaan aika radikaalisti. Oikealla puolella on puistoalue, jonka laitamilla on ollut tammia, jollen väärin muista. Niissä ruska on ollut jotenkin erityisen kaunis joka vuosi. Nyt väritys oli jotenkin pliisu kun alueelta on kaadettu tai karsittu paljon puita.

Ja sitten kotiin päin… oli pakko pysähtyä matkan varrella linja-autopysäkille nappaamaan yksi kuva. Kadunvarsi oli juurikin näin värikäs useamman kilometrin matkalta!

Pysähdyin hakemaan lämmikettä viileneviin syksyiltoihin paikallisen marketin ”märästä päästä”!

Vielä oli ihan pakko lähteä sähkövehkeellä ajelemaan ja ottamaan pari kuvaa. Syksy oli nyt todellakin kauneimmillaan.

Syksy on ainakin itselleni sellaista aikaa, että tulee fiilisteltyä kaikenlaisia asioita. Olen syksyn lapsi. Tästä on jo kolme vuotta aikaa kun olen kulkenut tästä samaisesta kohdasta samanlaisissa merkeissä rakkaan koirani, Foxyn, kanssa. Se tuntuu edelleenkin kuin se olisi ollut eilen. Kuljimme Foxyn kanssa tästä miltei joka päivä.

Kävelytie ilman Foxya on tyhjä, mutta kuitenkin kaunis.

Taisin jossain vaiheessa mainita, että lopetan nämä Foxyn muistelot, mutta eihän siitä taida tulla yhtään mitään! Hän oli niin suuri osa elämääni eläessään, että nyt on jäljellä jättimäinen nippu ihania muistoja tuosta karvakuonosta, ja todella paljon kuviakin. En ole julkaissut lähellekään kaikkia kuvia, eikä niitä voi edes julkaista kun niitä on saletisti tuhansia. Ehkäpä laittelen niitä sitten tänne artikkeleihin ”muistoina” silloin tällöin, jos ne jotenkin liittyvät asiaan.

Kuva Foxysta vuodelta 2016. Syksy on tuloillaan. Pvm: 13.9.2016.

Foxy oli sellainen ihana koira, että suostui olemaan kuvissa. Tätä asiaa ei välttämättä pysty paremmin selittämään. Jos tuntee koiran niin sitten tietää saletisti mitä tarkoitan! Asia kyllä kerrottiin huokaisemalla erittäin syvään jos jostain syystä ei huvittanut olla kuvattavana. Koira osasi esittää tarpeen vaatiessa surkeimmastakin surkeimmat ilmeet. Noh, sai kyllä sitten aina kuvien jälkeen herkkujakin 🙂

Päätän tämän nyt tähän kuvaan. Kuva on otettu miltei samana ajankohtana tästä päivästä, ja olemme lenkillä Foxyn kanssa. Foxy oli aina ”syksyväreissä”

In memoriam Kohon Foxy Girl (23.2.2006-24.6.2019) kuva 4.10.2016
Lue artikkeli / kommentoi

Imatran kaupunkipuro syksyllä

Imatralla on tällainen ihana nähtävyys kuin kaupunkipuro. Se on rakennettu vuonna 2014 Imatrankosken padon ja voimalaitoksen altaan välissä olevaan Kruununpuistoon. Kävin katselemassa 2.10.2021 millaiselta paikka näyttää tällä hetkellä, ja en ollut uskoa silmiäni kuinka kauniiksi se on tullut! Vielä vuonna 2015 penkereet olivat pelkkiä kivikasoja, mutta nyt ne ovat ”kasvaneet umpeen” erilaisista kasvustoista, niin kuin oli varmasti alkujaan tarkoituskin. Syksy toi vielä omaa leimaansa kaupunkipuron ympäristöön. Otin nämä kuvat ihan kännykällä.

Jätin autoni voimalaitoksen puoleiseen parkkiin ja siitä lähti suoraan portaat puron varteen. Portaiden jälkeen oli puron ylittävä silta.

Sillan jälkeen olisi päässyt Kruununpuistoon steppailemaan metsäreittejä pitkin, mutta päätin kurvata kuitenkin vasemmalle puron varteen, koska se näytti siltä, että sen laitaa pitkin voi ihan hyvin kävellä jonkin matkaa.

Akvaarioharrastajana kiinnitän vesiasioihin erityistä huomiota… tässä kaupunkipurossa oli otettu mielestäni oikea luonto hyvin huomioon. Puroon oli sijoitettu puukarahkoja, kiviä ja vaikka mitä horsmaa, ja se näytti siltä, kun se olisi ollut tällä paikalla aina. Luonto oli ottanut puron omakseen! Pientä harmitusta aiheutti löytämäni roskat, jotka olivat myös ”luonnon hallussa”, enkä saanut noukittua niitä purosta pois mulimatta itse siinä kunnolla.

Kaikki tässä purossa on laitettu ja aseteltu siihen jälkikäteen. Tässä on jokin vesihorsma mikä on istutettu pohjaan. Tämän kaupunkipuron tarkoitus on alkujaan ollut saada Vuoksen vanha taimenkanta nousemaan jokeen. Se ei pääse nousemaan enää Vuokseen koska siihen on rakennettu pato. Kaupunkipuro voisi ohittaa padon ja taimenet pääsisivät Vuokseen puroa pitkin. Ilmeisesti tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta toivossa on hyvä elää. Yritin kyllä tutkailla puron lähtöpistettä, mutta en nähnyt siinä mitään sellaista elementtiä mistä kalat pääsisivät jokeen. Joesta tuli kyllä vettä puroon putkia pitkin.

Purossa kulkeva vesi oli todella kirkasta! Oikein silmiä hiveli. Sen voi kuvitella johtuvan ainakin osin puroon asetelluista ”koristeista”.

Vesi virtasi paikoittain aika kovaa. Purossa oli useita pieniä koskia.

Kaupunkipuro yläjuoksuun päin. Kuvassa on se silta jonka ylitin mennäkseni puron laitaan ottamaan kuvia.

Tämä syksyn väriloisto on kyllä tänä vuonna erityisen upea täällä Imatralla. Puron ympärillä on paljon kasvustoa, ja kaikki värit oikein korostuu jos sattuu olemaan aurinkoinen päivä, niin kuin meillä oli 2.10.2021 iltapäivästä alkaen. Oli ihan parasta olla ottamassa kuvia tästä nähtävyydestä noin kello 16, jolloin valo ei ollut enää ihan niin ”rajua” kuin päivällä. Aikani ihasteltua puron kauneutta ja solinaa, lähdin kulkemaan puron alkulähdettä kohti… siispä siirryin sillan toiselle puolelle.

Imatrankoskentien alitse pääsi sopivasti tunnelia pitkin.

Kaupunkipuron lähtöpisteen ympäri pääsee kulkemaan kätevästi hyvää hiekkatietä pitkin. Siinä voi kulkea myös liikuntaesteiset välineillään.

Puro tekee U-käännöksen ja kohta ollaankin siinä kohtaa mistä tämä puro saa alkunsa. Mutkassa kun seisoskelee niin näkee suoraan Imatrankosken koskiuomaan. Imatrankosken pato on tässä aivan liki.

Kulkuväylän toisella puolen oli suurehkoja kukkapenkkejä, joista osa vielä kukki ihan täysiään! Olin aika yllättynyt, kun vielä joitain kimalaisia yritti käydä komeamaksaruoholla syömässä. En tiennyt, että kimalaisia enää on missään. Nyt on kuitenkin jo lokakuu.

Puistossa oli myös jokin patsas, jota en sen kummemmin tajunnut käydä tutkailemassa. Täytyy käydä katsomassa patsasta vähän lähemmin joku toinen kerta. Tästä kuvakulmasta patsaan taustalla puiden takana näkyy Imatrankosken pato.

Tässä ollaan jo aika lähellä kaupunkipuron alkulähdettä. Puron ympärille tähän osaan puistoa oli laitettu penkkejä, ja alkulähteen vieressä oli myös piknik-pöytä. Kuitenkin penkkejä oli mielestäni aika vähän. Ehkäpä puistossa ei niinkään oleskella istuen.

Kaupunkipuron varrella kukki myös muita kasveja vielä. En tiedä mikä tämä on, mutta lisään sen tänne kuvaukseen kunhan asia selviää. Tässä ollaan jo kivenheiton päässä alkulähteestä.

Kun saavuin alkulähteelle, näky oli silmiä hivelevä! En ollut uskoa miten upealta lammikko saattoi näyttää, ja nyt vielä jotenkin erityisen upealta syksyvärityksellä. Jos haluat ladata itsellesi taustakuvan tietokoneelle, tässä on seuraavasta kuvasta suurempi versio 1920x1080px. Katso ja lataa TÄSTÄ (pop-up). Taustakuvan saa ottaa muokkaamattona henkilökohtaiseen käyttöön, ei kaupalliseen.

Imatran kaupunkipuron alkulähde

Vuoksen alue on todella kaunis syksyisin, kannattaa muutoinkin tulla käymään Imatralla ihastelemassa kauniita maisemia. Imatrankosken padon alue on Suomen vanhin luonnonsuojelualue ja useissa kohdissa siinä näkyy ajan patina. Padon alue sopii valokuvauksellisesti vaikkapa hääkuvien ottoon!

Eiköhän tämä sitten ollut tässä tällä kertaa, ja kiitos kun luit ja jaksoit katsella kuvat

Lue artikkeli / kommentoi

Nähtävyyksiä Jäppilänniemen taidetiellä 2021

Kävin vähän kruisailemassa perjantaina iltapäivällä ja päätin pyörähtää vilkaisemassa Jäppilänniemen taidetietä. En ollut tänä vuonna siellä vielä käynytkään. Sää oli mielestäni kohallaan! Puolipilvistä mutta aurinko paistoi suurimmaksi osin.

Tällä kertaa en ottanut kuvia järkkärillä, vaikka olisi kyllä pitänyt joistain teoksista ottaa! Kännykällä sai myös ihan ookoo-kuvia tänne blogiin. Olen laittanut viime vuonna ottamiani joitain kuvia kuvagalleriaani, tai lähinnä kuvasin taidetien lempikohdettani, Peikkometsää. Peikkometsästä saa parhaita kuvia siinä kello 15-17 välillä kun aurinko paistaa siihen puiden lomasta valaisten joitain teoksia ja luoden samalla kivoja varjoja metsään. Sen enempää asiaa selittelemättä, käykää katsomassa!

Taidetie teos 19: Peikkometsä

Peikkometsässä on paljon näitä ”silmiä”. Olen näistä niin haltioitunut, että haluan tehdä tällaisia myös parvekkeelleni. Ei kun Miranolia vaan ostamaan!

Peikkoja taidetiellä

Nämä eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, ja otin tällä kertaa todellakin vain vähän kuvia blogiin. En halua ”pilata yllätystä”, kun tämä Jäppilänniemen taidetie on erittäin suosittu kohde täällä Imatralla. Peikkometsässä oli aika paljonkin teoksia ja tässä vain murto-osa.

Varsinainen ”kohde” oli hieman eri paikassa näistä kuvissa olevista kivistä ja niille oli myös puettu vaatteita. Itse kivet pysyvät paikoillaan koko talven. Satuinkin vuosi sitten paikalle kun näiden teosten tekijä oli ”purkamassa” vaatetusta peikkojen päältä. Tekisi mieli mennä uudelleen kuvaamaan puetut peikot niin pääsisi vertailemaan, onko niissä edellisvuoteen mitään eroja.

Peikkoja löytyi yllättävistä paikoista ja niitä oli pitkin kuusimetsän reunaa. En tiedä kuinkahan pahasti sitä flippaisi, jos tällaisia tulisi yllättäen esiin vaikka iltahämärässä. Jollen väärin muista, niin näin taisi hieman itsellenikin käydä ensimmäisinä kertoina kun tällä tiellä ajelin, enkä tiennyt näistä peikoista mitään.

Taidetie teos 34: Maatalon Töissä

Tämä oli uusi teos. Vuosi sitten tällä paikalla oli jotain muuta, tai varsinaisesti juuri tässä kohdassa ei mitään. En ole edes tajunnut katsoa, onko tässä kuitenkin sama tekijä kuin mitä aikaisempinakin vuosina on ollut, luulisin niin. Myös tuolla ojassa oli toinen taideteos ”Matkalla”. Niin, tällä paikalla taisi ainakin joku vuosi sitten olla linja-autopysäkki ja joku kesäkurpitsakärry. Nämä kohteet ovat aivan Jäppilänniementien päädyssä, jossa sitten käännytään ympäri ja tullaan takaisin päin. Tie loppuu nimittäin tähän.

Maatalon töissä taideteos

Edellisen kohteen vieressä on myös Halaajat-niminen työ, mikä on myös aika hauska. Sekin oli mielestäni nyt erilainen kuin mitä edellisinä vuosina on ollut. Minulla on niistä joitain kuvia jossain arkistoissa, täytyy yrittää etsiä ne jostain. Kävin nimittäin kuvailemassa tätä taidetietä jo vuonna 2010!

Taidetie kohteet 27-31: Latogalleria

Olen nyt muutamana vuonna pysähtynyt latogalleriaan, jossa on esillä Jouni Suikkasen valokuvia. Nämä ovat myös joka vuosi erilaisia. Kuvat ovat mielestäni todella upeita! Aina tulee mietittyä, että millaisilla laitteilla hän kuvat ottaa, ja miten ne on teetetty. Ne ovat kuitenkin ihan valokuvia, eikä printtejä.

Latogalleria täynnä taidetta
Latogalleria

Ladossa on muitakin taideteoksia esillä, jotka on tehnyt Seppo Honka. Seinustalla on lintuaiheisia teoksia, sekä ladon sisällä on iso huuhkaja. Ladon vieressä komeilee Kurki ja muna. Yllä ovasta kuvasta näkee myös kaikki tiemerkit, joita on sijoitettu taideteoksen kohdalle. Ne on sitten autolla ajettaessa huomattavasti helpompi bongata!

Kurki ja muna.

Latoa vastapäätä komeili oikein ihana vehnäpelto. Sekin oli hauska huomata tästä kyseisestä viljapellosta, että vuonna 2018 siinä kasvoi ohraa. (Kuvagalleriassa kuva ohrapellosta). Tämäkin asia on mielestäni todella loistavasti toteutettu. Näiden viljapeltojen edessä on kyltti, jossa lukee mitä siinä viljellään. Täytyy nyt tunnustaa, että sivistyksessä on suuri aukko kun ei tunnista näitä viljoja. Saisi oikeasti hävetä nyt silmänsä päästä!

Tien varrella oli kyllä hirvittävä määrä teoksia, ja minulla meni näidenkin kohteiden kuvailuun yli tunti aikaa. Saati sitten jos olisin ottanut jokaisesta kohteesta kuvan! Mäkäräisten ja paarmojen tappaminen tosin hieman hidasti kuvausreissua… niitä nimittäin tältä reitiltä löytyi.

Taidetie kohde 14: Maiseman lumoissa

Päivi Sormusen taideteos: Maiseman lumoissa vuonna 2021.

Pysähdyin takaisintulomatkalla ottamaan vielä yhden ”vakiokuvan”, joka on joka vuosi erilainen. Se on nimeltään ”Maiseman lumoissa”. (Linkki edellisvuoden artikkeliin jossa tästä paikasta kuva). Tällä kertaa asetelmasta puuttui kolmas henkilö. Aikaisempina vuosina niitä oli ollut kolme. En tiedä, onko tässä tarkoitus itse kävijöiden käydä istuskelemassa kahvipöydän äärellä, vai miksi siinä oli tyhjä tuoli?

Tässä vielä kuva Jäppilänniemen taidetien kartasta. Piti ottaa Runolaiturin seinältä kuva, koska karttoja ei ollut saatavilla niille varatussa postilaatikossa tien alkupäässä.

(Klikkaa suuremmaksi)

Taidetien koluamiseen olisi saanut uppoamaan todella paljon aikaa, jos olisi ottanut jokaisesta teoksesta kuvan. Tosin se olisi ollut varmasti hyväkin juttu juuri vertailun vuoksi, mitä on aikaisempina vuosina olllut. Haluan kuitenkin, että ihmiset eivät näe kaikkia teoksia etukäteen täältä blogistani, vaan että he menisivät paikan päälle niitä katselemaan. Kaikkea ei vielä pystynyt näkemään, koska esimerkiksi kohteen 20 luona oleva auringonkukkapelto oli vielä nupussaan. Luulen, että ne avaavat nuppunsa tuossa viikon päästä kun elokuu on puolessa välissä. Tämä ei tietysti ollut kohde, mutta se on siinä vieressä ja pistää kyllä silmään kun sen aika on. Ei tässä kai muu auta kuin mennä sitten uudelleen kuvailemaan!

Pysähdyin matkan varrella pari kertaa ottamaan muitakin kuvia. En voinut vastustaa kiusausta erään ohrapellon kohdalla ottaa panorama-kuvaa!

(Klikkaa suuremmaksi)

Tämäkään ei ole taidetien kohde vaan se on jonkun talon postilaatikko. Mielestäni niin hieno, että menisi hyvinkin taideteoksena yhdessä muiden kanssa! Olen aina miettinyt tehdä tai teettää itselleni tällaisesta ketjusta tehdyn valaisimen jalan. Rakastan kaikkea industrialia mikä on ruosteessa, tai muutoin vain kulahtanutta. Kotoa löytyy seinustalta esimerkiksi köynnöskasveille tarkoitettu semiruosteinen raudoitusverkko. Jos minulla olisi piha, sieltä löytyisi jos minkäkinlaisia puoliksi ruostuneita metallikapistuksia ja valurautaa. Juuri tällaisia Jäppilänniemen taidetien varrelta löytyvää ITE-taidetta!

Postilaatikko, jossa on ketjusta tehty jalka.
Lue artikkeli / kommentoi

KukkaSaimaa siirtyi naapuriin

Meillä avautui tässä loppu syksystä uusi kukkakauppa alle kilometrin päähän, tai tarkalleen ottaen se siirtyi toisesta paikasta uuteen paikkaan. Päätin lähteä katsomaan josko sietä löytyisi mitään kivaa. Kukkakauppa on nimeltään KukkaSaimaa.

Tästä on vierähtänyt jo tovi, mutta laittelen silti muutaman kuvan tänne mitä KukkaSaimaasta löytyi. Jää muuten niin paljon kuvia ja juttuja unholaan! Sesonkikuvia siis tiedossa, tein visiitin nimittäin joulukuun alussa.

Hirvittävä määrä joulutähtiä. Oli monilatvaisia ja tavallisia.

En ole ostanut koskaan itselleni joulukukkia, niin nyt päätin hankkia elämäni ensimmäisen joulutähden! Joulutähti ei ole oikein sopiva kukka jos on lemmikkejä – siitä johtuen niitä ei aiemmin ole kodissani ollutkaan. Nyt tarjoutui ihana mahdollisuus ostaa joulukukka, haikein mielin tosin. Tästä on kuienkin vuosi kun Uuno-kissasta jouduin luopumaan. Uuno olisi varmasti syönyt tätäkin rehua, jos olisi vielä ”paikalla”.

Otin mukaani tämän yksilön.

Joulutähtien, ja muiden upeiden kukka-asetelmien lisäksi KukkaSaimaasta löytyi huonekasveja jonkinlainen valikoima. Tällaisena kasvihulluna halusin mukaani myös huonekasvin. Ah, täällä oli yksi aivan ihana kasvi josta olen aina haaveillut… ”minipeikonlehti”, eli Rhaphidophora Tetrasperma.

Hintaahan näillä kukkakaupan kasveilla yleensä on, niin tälläkin kertaa tämä tetrasperma jäi valitettavasti tuonne hyllylle. Jospa sen saisi joku toinen kerta hankittua sieltä sitten. Silmäni osuivat sen luokan huonekasviin, mikä oli sitten pakko ottaa joulutähden lisäksi mukaan. Asparagus, eli unelma. Minulla on joskus nuorena teininä ollut Asparagus, ja muistelisin, että se pudotti todella helposti neulasiaan. Eli sen lehdet ovat neulasmaisia. Tykkään kyllä sen ulkonäöstä erittäin paljon. Pitää viritellä kämppä sellaiseksi että sille saa johdettua jatkuvasti jonkun sortin kosteutusta, sumua, tai muuta vastaavaa.

Tämä hylly näytti myö todella kivalta mielestäni…

KukkaSaimaassa on joskus aikoinaan ollut huonekasviseuran tapaamisia, mutta Covid-19 takia kaikki tällainen kiva tapaaminen on ollut kiellettyä, tai ihmiset eivät vain halua lyöttäytyä yhteen paikkaan. Noh, toisaalta ihan hyvä – ei tarvitse pelätä virusta ihan niin paljon. En tiedä olisinko itsekään valmis menemään vieraiden ihmisten kanssa samaan tilaan.

Jospa kohta saataisiin rokote tähän hirvittävään virukseen niin sitten pääsisi vaikka tapaamisiin. Tapaamisen kautta saattaisi tällainen tetraspermakin löytyä! Minulla olisi myös sellainen vaihtari antaa, joka on haluttua tavaraa, sulkaköynnösvehka. Että vinkiksi vaan jos joltain sattuisi löytymään tetraspermaa niin sitä voi tarjota minulle 🙂

Pidemmittä jupinoitta toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta!

Lue artikkeli / kommentoi