Piha / Puutarha / Parveke - Pääjäässä.com

Lämmin päivä tiedossa ja puutarhahommia

Minna G. / 28.6.2026 / oma piha, omakotitalo, puutarha, uusi koti

Puutarha on melkoisen ryteiköittynyt paikoittain, mutta ei se auta muuta kun aloittaa setviminen. Muutoin mikään ei koskaan edisty tai edes valmistu. Tänään on tulossa lämmin päivä, niin mikäs sen mukavampaa kuin viettää se ulkosalla, jos vaan ei pelkää hikoilua. Minä en pelkää.

Puutarhan pensasaita

Kävelin eilen puutarhaa läpi, ja tutkailin lähinnä pensasaitaa, joka meillä on orapihlajaa. Paholaisen keksintö, sanon minä. Voishan tuo ihan hienokin olla, jos sitä hoitaisi kunnolla. Itseäni ainakin ottaa pannuuun koko aita, enkä haluiaisi hoitaa sitä millään tavoin, mutta pakkohan se on. Nyt aidan seassa kasvaa ties mitä muita puita ja pensaita, jotka sitten tappavat sen orapihlajan sieltä alta pois. Myös talvi kurittaa pensasta katkomalla siitä paljon runkoja, jos sen päälle kasautuu paljon lunta. Yritän käydä sieltä täältä pätkimässä sinne kuulumattomat oksat pois, mutta työtä siinä kyllä tulee olemaan. Kävin ihan varta vasten hankkimassa puutarhasäkkejä lisää, että jos motivaatio iskee, oksille täytyy löytyä paikka.

Lidlistä löytyi puutarhasäkkejä edullisesti.

Voikohan tätä kirjoittamista laskea jollain tapaa motivaation keräämiseksi, kun tässä tosiaankin tulee käytyä kaikkea mahdollista läpi. Nyt en aio tehdä sellaista järkyttävän pitkää TODO-listaa, mitä edellisessä kodissani oli. Oli ihan kamalaa huomata, mitä kaikkea jäi tekemättä siltä listalta. Tai minullahan oli useampi lista. Eihän se yksi riitä mihinkään. Toisaalta kun ajattelee, olin kait hieman tylisistynyt siellä asuessani, kun piti keksiä tekemistä niin kauheasti. Tekemistä, missä ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Näissä suunnitelluissa puutarhatöissä sen sijaan on järkeä, ja erittäin paljon. Ne on vaan tehtävä. Mutta nyt pitää ymmärtää, että tällaiseen pisteeseen ajautunut piha ei ihan yhdessä kesässä ole korjattu. Jotenka priorisoitia täytyy tehdä.

Ajattelin aloittaa pensasaidasta, koska se pitäisi heinäkuun puolessa välissä leikata. Sen seassa tosiaankin kasvaa ties mitä, ja yritän poistaa sieltä niin paljon sinne kuulumatonta kasvustoa kuin suinkin kykenen. Monessa kohtaa kasvaa muun muassa unkarinsyreeni, luumupuu ja herukkapensaita. Karviaisetkin ovat hyvin edustettuina pensasaidan seassa.

Aikamoinen duuni tässä kyllä on. Koko ajan pitää myös varoa, ettei piikit mene ihon läpi. Ei nyt just huvittaisi saada mitään ihotulehduksia kesäksi moisesta ryteiköstä. Nyt pitää muutenkin laittaa stoppi pensasaidan leikkaamiselle, ennen kuin selvitän mitä siitä aidasta on edes jäljellä näiden muiden puiden karsimisen jälkeen. Melkoinen aukko tuli yhteenkin kohtaan, mistä poistin unkarinsyreenin ja vähän muutakin pensasta.

Mustaherukat

Hetken aikaa en nähnyt pörriäisiä pihalla lainkaan, mutta nyt kun apilat ovat nousseet esille, kimalaisia näkyy paljon enemmän. Sivupihalla on myös vadelma, joka kerää kimalaisia ihan mukavasti. Täytyy keksiä vatukalle jokin kunnollinen kasvupaikka, koska haluan vadelmia. Ne ovat niin hyviä, etten halua poistaa pensasta pihalta. Koko kasvupaikka on vaan tällä hetkellä karmean näköinen, kun siitä käytiin hakemassa pois kolme mustaherukkapensasta.

Mustaviinimarjapensaista jäi montut mitkä pitää täyttää mullalla.

Vadelma on ihan villiintynyt ja sen kyljessä kasvaa vielä yksi viinimarjapensas, joka jää meille.

Jos niitä vadelmia haluaa jatkossa, niin niille täytyy kyllä kehitellä jokin kunnollinen kasvupaikka, mistä ne eivät pääse ihan noin pahasti leviämään, mitä tuolla sivupihalla on nyt päässyt käymään. Ainahan karkulaisia tulee pihoille, mutta ne on vain kitkettävä pois. Täällä ei ole kukaan vuosiin ollut kitkemässä. Tai olisi, jos vaan kykenisi. Kyllä äitini piti aikoinaan niin hyvää huolta puutarhasta, mutta nyt ei enää pysty samassa mittakaavassa. Niin se vain menee. Eikä se puutarhanhoito itsellenikään tuntunut kovinkaan mielekkäältä enää siinä vaiheessa, kun se alkoi olla sellaista kun olisi töihin mennyt. Mutta olen nyt paikan päällä itsekin asustamassa, niin ehkäpä asiat tulee hoidettua, ja ihan mielellään.

Mustaherukoita kasvaa pensasaidassakin. Olen kyllä kahden vailla, jätänkö niitä sinne kasvamaan vai kaivanko pois. Kelpaahan ne varmasti linnuille syötäviksi. Eiköhän linnut ole se syy, miksi niitä edes pensasaidan seassa kasvaa. Noh, nämä pensaat saivat nyt lähtöpassit. Yksi mustaherukkapensas saa riittää meille.

Pidinkin tässä pienen ajatustauon ja ajelin tontin kulmauksesta nurmikon, joka oli jäänyt ajamatta edellisellä leikkuukerralla. Kyllä ei ole kivaa kun jää leikkuri sinne kiinni jatkuvasti. Siellä kasvaa niin paljon pohjalla sammalta, että se tekee maasta sellaisen pesusienikerroksen. Siihen kun vielä lisätään erittäin epätasainen maa, niin johan on nilkat ja polvet kovilla! Meillä vielä satoi pari päivää sitten ihan kaatamalla vettä puolen tunnin välein. Oli tarkoitus kyseisenä päivänä hoitaa nurmikko minttiin, mutta ei tarvinnut mennä – taaskaan.

Tänä vuonna kaikki kasvaa kauheaa vauhtia. Pitäisi saada karsittua muun muassa toisen talonpäädyn pensaikko. Tekisi mieli katkoa koko roska. Olen siinä uskossa, että tämä pensas on virpiangervo. Ihan tarkkaa lajimääritelmää en pysty tekemään. Näiden karsimiseen menee taatusti muutama päivä, jos edes riittääkään. Leikkaaminen täytyy kuitenkin tehdä niin, että pätkäisee yhden oksan kerrallaan. Edellisinä vuosina meillä on käynyt pensasaidan leikkaaja, joka ei ole osannut leikata näitä oikein. Tai riippuu tietty mitä pensaalta haluaa. Minä haluan, että se pienenee, eikä leviä.

Pensasaidan ja angervon välistä pitäisi päästä kulkemaan sujuvasti etupihalle.

Samaa pensasta kasvaa meidän etupihallakin ja kuistin viereen on istutettu samaa pensasta. Tämäkin saa lähdöt tästä kun tuollaista pysty hallitsemaan mitenkään. Äiti sanoi istuttaneensa sen siihen aikoinaan kun piti saada äkkiä joku näkösuoja kuistille, kun pensasaita oli niin matala. Ei ole enää moiselle asialle tarvetta ja minulla riittää kyllä mielikuvitusta tehdä asioita toisellakin tapaa, kun haluttu lopputulos on se, ettei sinne näe. Tuollainen viritys, mikä siinä kuistilla nyt on, on erittäin huono ja myös ruma.

Kuistin kulmauksessa kasvsaa myös angervoa, jota on leikattava.

Tekemistä siis piisaa. Jos en olisi tällainen ADHD, niin nämäkin asiat olisi tehty jo. Tietty, jos jokaisesta osa-alueesta tekee pikkuhiljaa jotain, asia etenee niinkin. Mikään vaan ei tule koskaan valmiiksi, kun aina aloitan tekemään jotain uutta, tai jokin muu menee keturalleen, mikä vaatii välitöntä huomiota. Noh, sellaista se on talossa asuminen.

Olen monta vuotta yrittänyt asennoitua tappamaan terijoensalavan kannot, jotka on vielä jätettynä törröttämään jostain syystä. Ne on saatava ehdottomasti pois. Näiden kantojen vieressä on ollut vielä yksi kanto, joka lahonnut pois. Toivon näille muille samaa kohtaloa. Pitää yrittää muistaa laittaa lahonneen kannon kohdalle multaa, koska meinaan taittaa siinä joka kerta nilkkani, kun ajan nurmikkoa. Siinä on siis monttu.

Toisella puolella kantoja kasvaa, yllätys yllätys, unkarinsyreeni. Tämän kannon kohdalle on myös ilmestynyt jostain punaviinimarjapensas. Sen haluan pitää. Syreeni ja salavantaimet saavat lähdöt.

Karsin kirjoittelun lomassa pensasaitaa noin kymmenen metrin pätkältä. Pidempääkin olisi voinut karsia, mutta sitten tulee taas se ongelma, ettei saa niitä roskia mihinkään. Näin kävin nytkin. Ehdin siivoamaan pahimmat rojut pois nurmikolta ennen kuin vesisade saapui. Sateen jälkeen olisi taas turhaa ajatella tekevänsä yhtään mitään hetkeen, koska on ihan tajuttoman märkää. Nurmikon leikkuukin jäi kesken kun akku loppui. Onhan meillä toki toinen akku millä olisi voinut jatkaa ajelua. Ketutti vaan niin paljon kun se nurmikko upotti. Sain onneksi jotain tehtyä.

Homma kun jää kesken, niin sotkua syntyy

Ajattelin kaivaa nämä nurmikon alle jääneet kivilaatat esille talon päädystä, koska ne olivat mielestäni hienot silloin aikoinaan, kun vielä näkyivät. Voisin samalla ottaa niiden päältä lähtevät nurmikonpalaset käyttöön toisaalla. Ne voisivat toimia ikään kuin siirtonurmikkona. Niillä voi peittää vaikkapa marjapensaiden jättämiä multakasoja. Kunhan saan lapion autotallista, niin aloitan sen homman myös mitä pikimmiten. Tämän homman ei pitäisi edes olla niin älyttömän työläs. Paikkaan alkaa paistaa aurinkokin vasta iltapäivällä, niin menisi hyvinkin keskipäivän hommana.

Suuret kivilaatat ovat jääneet ajastaan nurmikon alle

Voisin kaivaa myös esiin takakuistin askelman, joka on kohta kiinnittynyt maahan kiinni kasvien kanssa. Minulla on pieniä paloja viiraa odottelemassa käyttöä, niin laittaisin juurikin sitä tämän askelman alle. Ei kasva sitten rikkaruohot siitä läpi. Takakuistin habitus muuttuisi projektin myötä täysin. Tämänkään ei luulisi vievän hirvittävästi aikaa. Kunhan vain saisin sen lapion sieltä autotallista. Se on tietynlainen lapio – sen takia.

Onko tässä nyt montakin hommaa kiinni ainoastaan siitä, että en pääse autotallista hakemaan lapiota? Joku varmaan ihmettelee, että miksi en pääsisi. Noh, kun siellähän on ne minun muuttotavarat vielä hujan hajan aika pahasti. En ole edennyt järjestelyhommissa sitten juuri mitenkään. Nyt kävi vielä sellainen tapaus, että kun olin ajamassa sähkökruiseria talliin, astuin ohi mennen jonkun eläimen paskaan, kun oli tehnyt tarpeensa heti siihen oven eteen. En huomannut asiaa välittömästi, vaan menin autotalliin. Sitten ihmettelin, että kylläpä haisee pahalle. Katsoin kenkään, ja jo vain. Kengänpohjassa oli sellainen sentin paksuinen kakkalevy, jolla tottakai sotkin autotallin lattiaakin vielä. Pitää kysyä äidiltä, onko meillä painepesuria, jolla saisin putsattua autotallin lattiaa sen verran, että siihen pääsisi kävelemään kunnolla. En halua käyttää hankkimaani teollisuusimuria moiseen tarkoitukseen!

Otti kyllä taas pattiin aika rankasti. Nyt ne minun sandaalitkin olivat käyttökelvottomat tovin. En löytänyt sukkia mistään, että olisin voinut ottaa toiset kengät käyttöön. Päädyin lopulta kauppaan ostamaan kahdet parit uusia sukkia. Kuivukoon kakka sandaaleista ensin ennen kuin pesen pohjan. Kakat ovat onneksi sellaisessa kohdassa pihaa, ettei ne sateesta kastu. Jospa ne keräisi tuota pikaa vaikkapa pois. On ollut mielessä monta kertaa, mutta aina jää. Kenkiähän olisi muuten lisää juuri siellä autotallin perimmässä nurkassa! Ei auta muuta kuin nauraa vaan tälle asialle.

Tässä on saatu putsailla parin viimeaikaisen viikon sisällä monenlaista eri ulostetta ties mistä. Ensimmäiseksi käytin autot pesussa, sitten olen saanut siivota etupihan sisääntulon portaalta linnunpeetä, ja vielä olisi oman huoneen ikkuna pesemättä kun joku lintu on onnistunut siihenkin jättämään valkoisen leimansa. Autot ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Pitää järjestellä letkut jotenkin sillä tavoin, että etupihallekin olisi oma vesiletku, vaikkapa juuri sitä varten, että voi tarpeen vaatiessa huuhdella siellä jotain. Kulkuväylät ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Ei sitäkään halua kenkiensä pohjiin ja kuljetella niissä sitten kaikkialle. Minä pystyn vielä väistelemään niitä länttejä maassa, mutta äitini ei pysty.

Tässä nyt oli taas vähän uutisointia mitä täällä pääjäässä.comin puutarhassa on oikein tekeillä. Tosiaankaan tänä kesänä ei ehdi kaikkea toteuttaa. Ja vaikka ehtisi, ei varmaan voimat riitä. Näillä mennään siis. Puutarhanhoito alkaa kuitenkin taas vaikuttaa mukavalta puuhastelulta. En muistanutkaan miten hyödylistä tämä voi mielelle olla. Puutarha ja luonto ovat parasta mitä ihminen voi saada

Lopuksi muuten vielä muutama puutarha-aiheinen tuote, jota on mahdollista ostaa tämän blogin verkkokaupastani.

Aforismipaita: You can solve all your problems in a garden – musta, tummanharmaa ja valkoinen. Unisex-malli sopii kaikille.

Lämmin päivä tiedossa ja puutarhahommia

Kiitos kun luit!

Muutto edistyy

Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke

Minna G. / 19.5.2026 / koti, takapiha

Muutto alkaa edistyä, vaikka tässä on ollut ihan kauhea rupeama. En olisi heti uskonut mitä tuleman pitää, mutta yllättävän hyvällä mallilla kaikki on – ainakin ajatustasolla. Joka paikassa pitää koko ajan siivota ja siirrellä tavaroita. Makuuhuone talolla on vielä ihan hujan hajan, kun ensimmäisenä olisi pitänyt siivota pari hyllykköä, jotka ovat keränneet pölyä ja roipetta vuosien saatossa. Sitten kun olen mitä olen… aloitan tekemään jotakin asiaa, ja huomio siirtyy nopeasti toisaalle. Sänky on sentään hankittu, mutta se ei ole sillä seinustalla hyllyköiden takia, mihin haluan laittaa sen. Eli se on sitten se seuraava duuni, jonka jälkeen voin alkaa tuoda sisälle tuotavia muuttolaatikoita. Ne ovat sellaisia laatikoita joiden sisältöä tarvitsen akuutimmin, esimerkiksi yrityksen papereita ja elektroniikkaa.

Mutta kaikki näyttää paljon valoisammalta kun aamulla saa katsoa ikkunasta ulos omalle pihalle! Olen tälläkin hetkellä kirjoittamassa takakuistilla, ja juon aamukahvia. Pihapiirin linnut pitävät melkoista konserttia. Kirjosieppokoiras etsii suht äänekkäästi puolisoa omenapuussa. Välillä se on naapurin omenapuussa ja välillä meidän omenapuussa. Pikkulinnut ovat tervetulleita asustelemaan pihalle, varsinkin omenapuuhun. Ne syövät kesän mittaan toukat ja muut ötökät puista ja pensaista, ja me saamme luomusatoa. Molemmat hyötyvät.

Vanhassa asunnossa on vielä tavaraa, vaikka olen pakannut useamman banaanilaatikon ja tuonut ne tänne talolle. Kävi vielä niinkin, että en voi katsella jääkiekkoa televisiostani, kun MTV3 ja Elisa eivät syystä tai toisesta ole päässeet johonkin sopimukseen näyttää Maikkarin kanavia Elisan verkossa. Noh, minullahan on Elisan kaapeli TV kerrostalokämpässä, niin ei tarvitse sitten välillä siivouksen lomassa katsella heidän kanaviaan. Toki ne näkyisi internetistä, mutta kun ehdin irtisanoa liitymäni. Oli tämä irtisanominen hieman taktinenkin veto – ei tule istuttua telkkarin ääressä kun kasaisin mieluummin muuttolaatikoita!

Muutto alkaa olla lopuillaan ja olohuone tyhjä

Niinhän siinä taas kävi, että ajatus lähti harhailemaan kesken kaiken tätäkin kirjoitusta, niin ajoin sitten osan nurmikkoa takapihalta. Sen ajaminen jäi hieman kesken pari päivää sitten, kun akku loppui kesken kaiken. Onhan meillä toinen akku, ei siinä mitään, mutta nekin alkavat olla jo aika käytettyjä. Taidan hankkia uuden akun vielä, yhden vara-akuksi. Saisi sitten yhdellä kertaa (jos jaksaa) ajaa nurmikon kokonaan. Olikin jotenkin helppoa lähteä vaan ajamaan nurmikkoa tästä kuistilta suoralta istumalta. Aivan eri asia, kun tulla tuolta parin kilsan päästä tänne tekemään töitä. Nurmikon huoltoon kului vain vartti, ja miltei puoli pihaa on ajettu. Tänään on kevään tähän mennessä lämpimin päivä, mutta onneksi on pilvistä, niin ei ole niin tukalaa tuo nurmikon leikkaaminen. Toki talven jäljiltä ensimmäistä kertaa… huh, onhan se vähän jäykkää, niin kuin oma kuntokin tuntuu olevan.

Kohta täytyy taas lähteä tekemään joitain muuttolaatikoita vanhalle asunnolle. Meille ennustettiin eilen huomiseksi jopa +30 °C, mikä on suht älytön lämpötila siivoamiselle. Onneksi tuo ennuste on hieman muuttunut eilisestä, eikä meille olekaan tiedossa enää moista hellettä. Pääsen sitten huomennakin jatkamaan hommia. Nyt olisi tarkoitus paketoida työhuone banaanilaatikoihin. Siellä on tosin lähinnä roskaa, mutta on kuitenkin järjesteltävää. Saatta olla, että yksi lipasto jää yli. Ajattelin myös ompelupisteen laittamista pystyyn äidin tämän hetkisen ompelupisteen tilalle. Saattaahan se sitten olla, että yksi piste riittää meidän harrastuksiin. Meillä on kuitenkin samanlaiset ompelukoneet, ja minulla on lisäksi saumuri. Saisin samaan nurkkaan mappihyllyn toimistoa varten. Muutoinhan työpajan joutuu siirtämään muihin tiloihin.

Projektina pihakeinu

Talolla on ollut vähän yhtä sun toista projektia käynnissä, joista yksi oli pihakeinun korjaus. Niin kuin aiemmin totesin, minun on pitänyt siivota sitä sun tätä, että muutto onnistuisi jouhevammin. Tämä tarkoitti myös autotallin järjestelemistä tiettyyn pisteeseen. Autotallissa pidetään nimittäin talvisäilytyksessä pihakeinun ja aurinkotuolien pehmusteita. Sain autotalliin tilaa, kun virittelin pihakeinun paikoilleen. Mutta eihän se nyt ongelmitta sujunut. Pihakeinun katoksen sivurima, joka pitää varjoa muodossaan ja paikoillaan, katkesi keskeltä.

Uutta projektia pukkaa… tanko korjattava tai hommattava uusi.

Sattuipas autotallia siivotessa eteen vanha rikkinäinen lasten lapio. Ensin olin olin hieman näreissäni, että moisia kapistuksia enää säilötään missään. Mutta sitten sain idean. Sen alumiinivarresta saattaisi saada tehtyä tukiputken rikkinäiselle rimalle, eikä uutta rimaa tarvitsisi ostaa, jos vanha rima menisi lapiosta pätkityn putken sisälle. Moinen setti rimoja maksaa kuitenkin useammn kympin. Siispä lähdin tuttavaa moikkaamaan, joka katkoi ja ruuvaili putket paikoilleen. Piti vielä käydä paikallisesta yrityksestä ostamassa sopiva pultti keskelle, kun edellinen oli ihan vääntynyt aikojen saatossa.

Projekti valmis! Nyt on tukitanko paikallaan.

Havaintoja pihalta

Luumupuun pöntössä pesii sinitiainen. Kirjosieppo kävi oksalla lauleskelemassa, eikä aikaakaan, kun se häädettiin siitä pois. Sinitiaispariskunta syöksyi pöntöstä pois kirjosiepon kimppuun. Oli nimittäin niin nopeaa toimintaa, että tuskin näin koko tilannetta. Kyllähän nuo sinitiaiset ovat ärhäköitä jos joku yrittää niiden pönttöön tunkea. Pitäisi vaan joskus osata tehdä niille sopivammat pöntöt, ettei mikään muu lintu pääse sinne hätistelemään niitä.

Katselin luumupuuta muutenkin, kun unohdin leikata sitä viime syksynä. Luumupuu on tällä hetkellä täydessä kukassa, mutta se tiputtelee kukkia jo pois kun tuuli on aika navakkaa tällä hetkellä. Mutta, eihän luumupuun kukinta montaa päivää yleensä edes kestä. Se on yhden päivän upea, ja seuraavana jo ränsistynyt.

Omenapuu kukkii pidempään. Se on tällä hetkellä täynnä nuppuja, jotka eivät vielä ole auenneet. Puu on taas täynnä pieniä pinkkejä nuppuja. En vaan ole nähnyt pölyttäjiä. Jospa tämä navakka tuuli pölyttäisi niitä kuitenkin sen verran, että saisimme taas syksyllä satoa. Luumupuuhan on ristipölytteinen. Naapurissa on myös pari luumupuuta, niin meidänkin luumupuu tekee satoa.

Omenapuuta täytyy myös vähän leikata. En pääse ylhäältä leikkelemään oksia, mutta alin oksan haara on kasvanut todella pitkäksi, ja ajattelin poistaa koko oksan. Se on hyvin paksu ja se on kasvanut sen verran alaspäin, että pelkään sen katkeavan kovemmassa tuulessa. Varsinkin, kun se tekee oksien päihin omenia. Jos oksa katkeaa, se voi tuhota koko omenapuun, ja sitä emme halua. Lisäksi oksa on tiellä kun yrittää ajaa nurmikkoa puun ympäriltä. Leikkaan joitain muitakin oksia, jotka ovat kasvaneet liian pitkiksi.

Sen verran se ajatus taas tässä välissä harhaantui, että ajoin sitten loput takapihan nurmikosta. Paikalle saapui heti pikkulintuja kun lopetin. Nurmikon leikkuun jälkeen ötökät tulevat esiin, ja linnut lähtivät heti tutkimaan nurmikkoa. Ne hyppelivät aika lähellekin minua, kunnes sain kaivettua kännykän esiin.. kuvia ei siis ehtinyt saada.

Toimitan ilmeisesti myös linnunpelättimen virkaa, kun muutoin niin rohkeat harakat tallustelevat toisinaan pihalla. Äsken eräs tuli pihalle tutkimaan nurmikkoa, ja minut huomatessaan, lensi pois. Noh, tämä nyt ei minua haittaa lainkaan. Lensi kyllä tovin jälkeen takaisin ötököitä etsimään. Nyt sitä ei edes haittaa vaikka tuijotan välillä sitä. On se komea lintu! Nyt jos edesmennyt Foxy-koira olisi tässä pihalla kanssani, niin kyllä saisi harakka kyytiä.

Tulispa sellainen kesä, että tarkenisi olla joka päivä pihalla nauttimassa pihan elämästä ja luonnon äänistä. Kuuluu tähän moottoritienkin pauhunta, mutta linnut pitävät niin kovaa mekkalaa, että se miltei peittää liikenteen melun. Ja myöhemmin illalla liikenne kuitenkin hiipuu. Aion tehdä molemmista kuisteista viihtyisät oleskelupaikat. Näin muuten juuri omenapuun kimpussa mehiläisen! Tähän on hyvä lopettaa tältä erää. Jatketaan sitten myöhemmin tarinoita kunhan olen saanut muuttohommat eteenpäin. Ehkä olen saanut aikaiseksi tehdä lisää asioita täällä joista voi sitten kirjoittaa ja näyttää kuvia.

Kiitos kun luit!

Kesämuistoja äidin pihalta

Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke

Minna G. / 1.4.2026 / äidin piha, angervo, kesä, lilja, puutarha, salvia, unikko, vuosi 2015

Kesä alkaa olla taas lähempänä niin on aika muistella jotain ihania kasvattamiani kukkia. Nämä seuraavat kukat ovat tosin äidin pihalta, mutta ei se mitään. Minä olen suurimman osan niistä kasvattanut. Hieman jännittää, onko niistä ensi kesänä mitään jäljellä. Aion etsiä ne ja huoltaa kukkapenkin nyt paremmin kuntoon. Tässä saattaa piileä pieni elämänmuutos kevään mittaan. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Kuvat eivät ole mitenkään tuoreita, vaan ne ovat vuodelta 2015. Ne on jostain syystä jäänyt julkaisematta tässä blogissa. Löysin ne poistettavan gallerian albumista. Ihanaa muistella joskus vanhojakin asioita, ainakin kun ne ovat miellyttäviä!

Loistosalvia on siirretty aikaisemmasta puutarhasta, jota hoidin

Karpaattienkello – siemenestä kasvatettu

Hansaruusu on ollut pihalla jo tovin. Sitä on nyt yritetty kaivaa talonkulmauksesta pois vuosina 2023-2025. Pitää toivoa, että sen saisi ylös kokonaan tänä kesänä. Tilalle ei välttämättä tule mitään.

Ostin joskus aikoinaan virolaisesta verkkokaupasta kaikenlaisia siemeniä, ja sieltä tämä seuraavakin neilikka on peräisin. Virallista nimeä en tälle ole löytänyt, mutta epäilisin, että se on sulkaneilikka. Se on kuitenkin hyvin voimakastuoksuinen. Tätä neilikkaa en ole nähnyt pitkään aikaan kukkapenkissä.

Verikurjenpolvi on siirrännäinen edellisestä puutarhasta mitä hoidin ennen vuotta 2014. Se on alkujaan ostotaimi. Vieressä oleva akileija on taasen itse kylvetty siemenistä ja se on myös siirretty edellisestä puutarhasta. Joitain akileijoja on säästynyt kukkapenkin huonosta hoidosta huolimatta.

Tähän on kait ollut kasvamassa jokin unikkolaji, mikä ei ole sittemmin kyllä noussut uudelleen ylös. Samaisilla paikoilla on tosin idänunikko, mutta sen lehdet ovat erilaisia kuin tämä kuvan versio.

Lähettyvillä oleva Immalanjärvi ja Unterniskanjoki tuovat välillä pihalle vierailijoita. Tässä jokin sudenkorento, joka oli eksynyt tutkailemaan tätä ympäristöä.

Siperiankurjenmiekka on viihtynyt todella hyvin äidin pihalla. Tarkoitus on, että tänä keväänä saisin sitä hieman jaettua muuallekin pihalle. Se on nyt toisessa kukkapenkissä ja juurakko alkaa olla sitä luokkaa, ettei siinä kukkapenkissä kohta paljon muuta kasvakaan.

Tässä on yksi kasvi jonka yritän ehdottomasti pelastaa, jos vielä näen sen kukkapenkin reunalla. Se on itseni siemenestä kasvattama kamtšatkanmaksaruoho. Sain siirrettyä edellisestä puutarhasta yhden pienen taimen äidin pihalle, ja se onnekseni lähti kasvamaan. Kukkapenkki on omasta toimettomuudestani ollut muutaman vuoden huonolla hoidolla, niin täytyy vaan toivoa, että maksaruoho löytyy vielä siitä.

Taitaa olla niin, että ritarinkannukset ovat hävinneet kukkapenkistä kokonaan. Niillä on erittäin tunnistettavat lehdet, että jos nyt näen kasvin nousevan maasta, otan sen talteen ja istutan parempaan paikkaan. Sekaan istutetut perennat kasvoivat niin paljon nopeammin sen ympärille korkeiksi, että ritarinkannukselle ei vaan jäänyt enää tilaa. Olen kasvattanut tämänkin itse siemenistä.

Palavarakkaus kärsi myös toisten kasvien liiallisestä läheisyydestä. Se lähtee kyllä siemenestä kasvuun, mutta nämä on siirretty edellisestä puutarhasta äidin pihalle. Jos hyvä säkä käy, kukkapenkistä löytyy vielä yksi tai kaksi vartta palavarakkautta.

Tätä nurkkaustahan ei enää ole, vaan olen rakentanut tämän kukkapenkin uudelleen. Ja se menee tänä vuonna saneeraukseen villiintyneiden perennojen vuoksi. Siihen ei mahdu enää kasvamaan mitään, kun isot perennat ovat vallanneet sen. Kuvan vasemmassa etunurkkauksessa on harmikseni kadonnut japaninjaloangervo, joka on saatu äidin naapurista. Tämä harmittaa kovasti. Muistaakseni muurahaiset tekivät tämän juurakolle hallaa, ja kaivelivat niin paljon käytäviä ympärille, ettei kasvi saanut enää kunnolla vettä. Olen ikionnellinen, jos tämä lähtee vielä kasvamaan!

Keisarinkruunut kärsivät myös hirvittävän kadon, kun saneerasin kukkapenkkiä toissavuonna. Lahjoitin jotain kasveja pois kukkapenkistä, niin isäni antoi hakijan kaivaa itse lapiolla kukkapenkistä juurakoita. Isäni ei tiennyt, että juuri nämä keisarinkruunut oli istutettu sen juurakon viereen mistä hakija kaivoi juurakkoa. Isäni ei myöskään jäänyt odottelemaan minua pyynnöstä huolimatta, että saapuisin näyttämään mitä saa mistäkin kaivaa. Tällaiset takaiskut ovat suututtaneet minua niin paljon, että kukkapenkkien hoitamisesta oli tullut pikemminkin pakko kuin intohimo. Tänä kesänä asia tulee olemaan toisin.

Odotan innolla tulevaa kesää tällä kertaa koska tosiaankin tiedossa on jotain uutta. Toivottavasti saan toteuttaa joitain asioita, mitä päässä pyörii. Haluan ainakin itselleni sellaisen rentoutumispaikan, johon voin laittaa mitä haluan ja olla siinä milloin tahansa riippumatta säästä. Pihan osalta olen saanut hankkineeksi lisää tarpeellisia työkaluja, joista on apua kesäkukkien hoitamisessa. Muun muassa möyhennyskuokan, jolla voi muokata maata ja raapia rikkaruohoja taimien väleistä pois. Siitä on suurta apua minun ikäiselleni huonopolviselle henkilölle. Lisäksi hankin viime vuonna puutarhajakkaran, jonka päälle voi polvistua. Siitä on helpompi sitten päästä takaisin ylös.

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että odotellaan innolla, että kevät menee ensin ohi ja kesä saapuu!

Talvi viipyi vain hetken

Chili, Hyötykasvit, Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY

Minna G. / 26.11.2025 / chili, ensilumi, hyötyviljely kotona, kasvihullutus, kerrostaloviljely, kotikasvatus, paprika, parvekepuutarha, talvi

Talvi ei ole vieläkään päässyt oikein niskan päälle, vaikkakin käväisi hetkellisesti. Meille satoi ensilumi nimittäin marraskuun 17. päivä. Lumi kesti muutaman päivän ja suli sitten pois. Aikamoisia heittelyitä tällä hetkellä säässä. Yksi päivä sataa lunta ja on pakkasta, seuraavana sataa vettä. Olin sentään kerrankin ajoissa autoni talvirenkaiden kanssa. Talvi ei ainakaan yllättänyt tätä autoilijaa.

Satoi meille 15.11. lunta myös yön aikana, mutta sitä ei ollut ensilumen verran maassa. Se valaisi kuitenkin maisemaa mukavasti, ja heti huomasi ihmistenkin piristyvän. Lumella on suuri vaikutus mielialoihin täällä pimeässä pohjolassa. Vielä kun vaihtaisivat nuo meidän kusenpolttamat katuvalot ledeiksi, niin talvikin alkaisi olla kaupungissa oikean värinen, eikä oranssi!

Olen taas hukuttanut itseni töihin, kun huomasin joitain asioita, mitkä on pakko muuttaa. Minulla on onneksi yksi ystävä, joka voi näissä asioissa auttaa. Muutoin olen omillani. Pidimmekin pitkän työpalaverin asioihini liittyen. Nyt voisi vähän hengähtää ja ihailla maisemia. Maisemien ihailu auttaa toisinaan mielialoihini, varsinkin jos maisemat ovat silmiä hivenen kauniit. Kun ensilumi oli satanut, seuraavana päivänä oli postikorttimaisemat.

Talvinen maisema ikkunasta katsottuna — 18.11.2025

Pitäisi kait päästä lenkkeilemään, että voisi hoitaa hieman omaa kuntoaan. Nyt on sellainen sää koko ajan, että välillä on loskaa ja sitten jäätä. Minulla ei ole sellaisia kenkiä millä lenkkeillä moisessa kelissä. Joku sanoisi, että ”osta”. Noh, ei voi ostaa jossei ole rahaa. Tällä hetkellä on asian suhteen aika huono tilanne. Onneksi blogin kirjoittaminen ei maksa muuta kuin vaivaa.

Chili ja paprikat

Lisää kustannuksia tuo vielä tämä järjetön harrastukseni. Kun jotain haluaa tehdä, niin se on muualta pois. Yleensä kukkarosta. Hinasin sisälle talven alta paprikat ja chilin, ja ensimmäisen sadonkin sain korjata chileistä 12.11. Ne olivat aika pieniä. En uskaltanut syödä niitä! Kävi mielessä, että se kaikki maku niissä kyllä varmaankin löytyy, mutta pienemmässä paketissa. Talvi ei siis ole outoa aikaa kasvatella kaikkea hyödyllistä, jos omaa tarvittavat välineet.

Myös paprikat jäivät hirvittävän pieniksi. En syönyt niitäkään.

Kyllä tässä vihannesten kasvatuksessa taisi käydä niin, että lannoitteet unohtuivat tuonne parvekkeelle ja mikään ei oikein kasvanut. Noh, siellähän ne kyllä ovat. Pitää hakea sisälle ne jossain vaiheessa ettei talvi tee niille mitään. Kaikki kyllä kukkivat vieläkin. Lannoitteen puutteen huomasin siitäkin, että kasvit heittelivät kukintoja ja lehtiä pois. Myös lehdissä näkyy vaurioita.

Chili on ihan täynnä kukkia…

Laitoin hätäisesti vihanneksille lannotteeksi puutarhan kesälannoitetta, eli pinkkiä jauhetta, ja ainakin paprika näytti virkistyvän siitä erittäin paljon, kun alkoi tehdä lisää kukkia. Katsotaan siis mitä tästä taas oikein tulee. Tomaatti on ihan alkutekijöissä vielä, mutta taimi on edelleen hengissä. Se pitäisi laittaa nyt todella nopeasti vesiviljelyastiaan jatkamaan kasvua.

Paprika on täynnä kukkia…

Kiva viikonloppu takana

Kaverini pyysivät minua viininmaistelusessioon viikonloppuna. Toinen heistä oli käynyt viinimessuilla, ja sai sieltä jonkin ohjeen osallistua viininmaistelutilaisuuteen, joka järjestettiin Teamsin kautta. Olin aivan turhaan paniikissa, koska luulin, että tämä tilaisuuden vetäjä näkisi osallistujat jollain tapaa veppikameran kautta. Siispä, itkua väänsin hetken, mutta päätin kuitenkin pukea päälleni ihan perus T-paidan, kevyet kotihousut ja villasukat. Ne sopivatkin oikein hyvin tilaisuuteen.

Päivä oli ollut todella kaunis. Ja voi hitsit mikä auringonlasku! Hyvin tarkeni ajella sähkökruiserilla kaverin luokse, vaikka ulkona oli -7C pakkasta, kun oli pilkkihaalari päällä! Villatakki oli nimittäin repussa kun sitä ei mahdu pitämään haalarin sisällä. Ehdin juuri ja juuri paikalle ennen tilaisuuden alkamista. Tuttavani oli hankkinut kaikenlaista naposteltavaa viinin kyytipojaksi. HUOM: tässä ei mainosteta mitään tuotteita.

Konsepti oli hauska. Kaikkien osallistujien piti ostaa kolme erilaista pulloa tiettyä punkkua, joista tämä viininasiantuntija sitten netin välityksellä kertoi meille. Olikin muuten aika pirun pätevä kaveri! Tilaisuus sai niin hyvän vastaanoton, että toivon mukaan jatkoa seuraa. Ainakin sitä kovasti toivottiin.

Tuttavan tekemä pizza oli todella hyvää. Sen pohjaksi oli käytetty jotain valmispohjaa. Pitää tehdä itse jossain vaiheessa tästä pohjasta joitain ja laittaa sitten enemmän tänne tietoa asiasta. Jatkoon menee kuitenkin heittämällä.

Parvekkeen talvisiivous tekemättä ja paljon muutakin

Parveke ei ole ollenkaan talvikunnossa. Siihen pitäisi nyt kiinnittää paljon enemmän huomiota, koska jos tulee pakkasta pidemmän aikaa, sinne ei ole mitään asiaa. En ole esimerkiksi ottanut kesäkasveja alas, pessyt pavilijongin seinämäkangasta ja tuonut räsymattoa sisälle. Räsymatto on menossa vessaan talveksi ja pavilijongin seinä pitäisi pestä. Myös kasvilannoitteet ovat parvekkeella ja ne pitäisi tuoda sisälle ja varastoida. Kyllähän ne pakkasta kestävät, mutta osa on lasipurkeissa, jotka eivät taasen kestä pakkasta.

Loppuviikoksi on taas ennustettu plussakelejä, niin voisi ottaa tavarat silloin sisälle ja hoitaa homma loppuun. Mattokin lähtee varmaan lattiasta irti, kun kelit menevät plussalle.

Kuusen oksat pitää vielä asetella paikoilleen

Taas on kauheat suunnitelmat mitä pitäisi tehdä, mutta saas nähdä mitä saa aikaiseksi. Sain sentään jotain pieniä asioita tehtyä, esimerkiksi kaivoin joulukuusen esiin tiistaina 25.11. ja laitoin sen jalustaan renkaat paikoilleen. Jospa se nyt kestäisi siirtelyä. Edelliset renkaat olivat keskenään liian lähekkäin, ja kuusi oli kipata nurin joka kerta kun sitä siirsi. Olisin tehnyt enemmänkin asioita, mutta ruuvinvääntimestä hyytyi akku.

Joulukuusi on tarkoitus laittaa paikoilleen lähipäivinä tuomaan tunnelmaa olohuoneeseen. Olen jotain saanut aikaiseksi kuitenkin, sellaisia pieniäsuuria asioita. Sohvan yläpuolella olevan taulun yläpuolella oleva kelopuu on siirretty paikoilleen, huonekasveja olen jaksanut huoltaa, keittiön ruokapöytä on laiteltu paikoilleen ja sen alle matot… Olen myös siistinyt makkarin työpisteeni, että voin istuskella ikkunan ääressä tekemässä päivällä töitä. Siinä on oikein mukava istua kun näkee vähän maisemia ja ihmisiä.

Makkari onkin seuraava muutoskohde, taas vaihteeksi. Otin yhdeltä seinustalta alas tumman tapetin, ja tarkoitus olisi maalata sen vastakkainen seinä vaaleammaksi. Se seinä, mitä vasten sängynpääty tulisi olemaan. Katsoin yhden feng shui-ohjelman, jossa kerrottiin, että tummanharmaa on pahin väri mitä voi sisustuksessa käyttää. Eli seinä sitten uusiksi. Kaikki kortit täytyy kääntää.

Eiköhän tässä ollut taas tälle keralle ihan tarpeeksi asiaa, niin jatkanpa sitten joku toinen kerta taasen.

Lokakuu alkuun touhukkaasti

Chili, Huonekasvit, Hyötykasvit, Imatra, Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke

Minna G. / 8.10.2025 / kasvihullutus, kaupunkipuro, lintutorni, lokakuu, parvekepuutarha, projektit, syksy 2025

Lokakuu oli alkaa touhukkaasti, mutta melkein heti piti pysähtyä, ja pistää aloitetut projektit jäihin. Sain nimittäin jonkun flunssan, ja minähän en ole ollut kipeänä tällaisesta flunssasta vuosiin. En tietenkään ole mikään superihminen, kukaan meistä ei ole, mutta ei ole vaan osunut kohdalle mikään kausiflunssa. Olen saanut silti tehtyä joitain pieniä ja kevyitä juttuja, koska kuume ei noussut sellaisiin lukemiin, että olisin täysin vuoteenomana.

Touhusin vielä edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen tavaroita paikoilleen, kun parvekkeella olevat paprikat oli vaan saatava sisälle. Olin laatinut itselleni todo-listan. Sain kuin sainkin tehtyä tarvittavat asiat, eli siirrettyä puupömpelit keittiöstä pois paprikoiden alta. Puupömpeleissä oli kaksi betonisäkkiä. Tein itselleni selväksi, etten koskaan enää laita 20 kiloa painavia betonisäkkejä tuonkaltaiseen puulaatikkoon, mistä ne pitää nostaa pois!

Askartelubetonit odottavat nyt tuolla keittiössä, että saisin ne säilöön johonkin. Sain nurkkauksesta kaikki kasvit pois olohuoneeseen ja siirrettyä puupömpelit pois paprikoiden alta.

Nostin siis paprikat ja chilin sisälle pakkasyön alta! Sain hoidettua asian, ja nyt ne ovat oleet noin viikon tuolla keittiössä kasvivalon alla. Kasvivalon virittämiseen meni muutama päivä kun oli hieman hutera olo. Olin ehtinyt tulla juuri tuossa välissä kipeäksi. Asioiden suunnitteluunkin meni hetki, kun paprikoiden keskelle tosiaankin tulee vielä hydrotomaatti. Chili oli muutaman päivän eristyksissä keittiön länsi-ikkunalla kun halusin tarkkailla sitä.

Oli suoranainen ihme kun paprikat ja chili olivat ylipäätään hengissä! Olin auttamatta ylikastellut niitä. Ne kasvavat altakasteluruukuissa. Kun toin niitä sisälle, huomasin kuinka vesi hölskyi jokaisen ruukun pohjalla. On meillä ollut muitakin kylmähköjä öitä täällä jo, ja tosiaankin ihmettelen mitenkä ne selvisivät hengissä. Tällä hetkellä kun katselee niitä, niin kukinnot ovat onnistuneet, ja paprikatkin ovat ihan täynnä alkuja. Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Kaupunkipuroa katsomassa joka vuosi lokakuun 2. päivä

Aloitin tämän tavan 2021 kun minulla oli vielä Urho-kissa. Kävin tuona vuonna ensimmäistä kertaa ottamassa kaupunkipurolla kuvia. Silloin oli todella syksyinen maisema verrattuna tähän vuoteen. (Katso artikkeli Imatran kaupunkipuro syksyllä, julkaistu 3.10.2021)

Ajankohta on siinä kello 16 hujakoilla, koska valo tulee silloin samasta suunnasta joka kerta. Varsinkin jos aurinko paistaa, ajankohdalla on erittäin suuri merkitys. Nyt ei ollut aurinkoista, niin kuin aikaisempina vuosina on ollut. Näky oli silti henkeä salpaava, vaikka kuva ei anna sille minkäänlaista oikeutta.

Ei ole ruskaa vielä lokakuun ensimmäisinä päivinä

Päätin samalla vähän kierrellä Koskipuistossa, kun kerran olin tänne asti raahautunut. Olo ei ollut mikään huippuhyvä, ja olinkin aikeissa lähteä lammikon kuvan ottamisen jälkeen heti pois. Päätin silti hieman katsella… menin lammen ääreen ja siellähän oli rapuja! Sain napattua yhdestä kuvankin.

Imatrankosken kaupunkipurossa on rapuja.

Ihmettelin aikani rapuja ja jatkoin matkaa padolle päin. Matkan varrella on Tukinuittajat-patsas, josta minulla ei ollut vielä kuvaa. Edellisellä kerralla sen takana olevassa puussa ei ollut noin paljon lehtiä mitä nyt, ja ne olivat ruskeitakin vielä. Tämän takia purolla käynti taas kannatti. Siellä on luonto joka kerta erilainen. Puro kulkee alaspäin tuon puun takana.

Tukinuittajat-patsas Imatran kaupunkipurolla.

Kävelin padolle, josta ei tällä kertaa laskettu vettä läpi. Olisihan tuosta päässyt alemmaksikin sitä tuijottelemaan, mutta en jaksanut lähteä raahautumaan alemmalle kävelyväylälle. Alkoi olla jo hieman heikko olo. Päätin lähteä kotiin päin, mutta yritin vielä kiivetä sillan kupeessa olevat rappuset, ja napata kuvat sillalta.

Nyt olin valmis lähtemään kotiin päin. Auto oli parkkeerattu sadan metrin päähän pienelle parkkipaikalle.

Ajelin takaisin kotia päin Vuoksen vartta pitkin. Vuoksi oli aika tyyni ja sen rannalla olevat puut heijastuivat kauniisti veteen. En pysähtynyt ottamaan kuvia, koska olin jo aika uuvuksissa. Mutta jostain syystä halusin vielä poiketa lintutornille, ennen kuin menen kotiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, kun olin käynyt siellä.

Lintutornilla oli rauhallista ja hiljaista. Olen jo oppinut suodattamaan muutaman sadan metrin päässä kulkevan moottoritien äänet pois korvistani ja kuulen pelkät luonnonäänet. Onkohan tämä sitten sitä valikoivaa kuuloa? Jos on, niin tässä kohtaa se on ainakin hyötykäytössä. Ihmettelin, kun muuttolintuja ei näkynyt yhtään. Nyt oli vasta lokakuun ensimmäiset päivät, ja hanhet ovat juuri nyt muuttomatkalla. Missä ne ovat?

Maisemat muuttuvat. Syksy alkaa näkyä tornin ympärillä lakastuvasta ruovikosta. Se on täynnä osmankäämiä ja jotain ruokokasvia. Ruovikko on kellastunut kuukaudessa jo kokonaan. Viimeeksi kun kävin täällä, rannassa oleva ruovikko oli vielä vihertävää. Lähdin kotiin.

Olin jotenkin todella uupunut, koska en ilmeisesti tajunnut tulevani näinkin kipeäksi. Lähdin etsimään paikallisesta virvoitusjuomaliikkeestä itselleni kuuman kaakaon sekaan jotain rohtoa, ja painelin sitten vasta kotiin.

Lepäilin parisen päivää enkä tehnyt mitään muuta kun jotain tarvittavia asioita. Pari tavaraa sieltä täältä siirsin – tein sen mitä jaksoin. Tuntui siltä, että kaikki projektit jäivät kesken. Olin esimerkiksi laittamassa kesävaatteita pois talvisäilöön. Ne on tarkoitus laittaa vaatehuoneeseen kestokasseihin. Jätän hyllyille vain ne vaatteet, joita käyttäisin talvella. En käytä lyhythihaisia printtipaitoja talvella, koska niiden päälle tulee yleensä jokin huppari tai jotain muuta. Eikä ole järkeä käyttää niitä koko ajan, ja pestä myös koko ajan. Printit kuluvat.

Pyykkien pesu jäi myös kesken. Osa kesävaatteista on vieläkin pesemättä ja edellisellä viikolla pesdyt vaatteet roikkuvat kuivatustelineellä. Onneksi pesin myös peiton edellisellä viikolla, niin nyt minulla on ollut puhdas peitto sairastellessa. Sehän pitää tietysti sitten pestä vielä uudelleen kunhan tervehdyn. Eli senkin homman joutuu tekemään lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Pyykkiä tulee koko ajan myös lisää kun heräilen yöllä hikilätäköstä. Pakkohan se on vaihtaa yöllä yöpaitaa, kun ei viitsi märässä paidassa nukkua.

Aktivoiduin myymään joitain ylimääräisiä vaatteita Vinted-kauppapaikassa. Tämäkin projekti jäi kesken. En jaksa kuvata ja mittailla vaatteita juuri nyt. Onneksi sain otettua parvekkeen ovien välistä ötökkäverhon pois, niin saan sisemmän oven nyt kiinni. Ei tule sitten kylmää ilmaa ulkoa asuntoon, kun eristetty väliovi on kiinni. Kuvaan niitä vaatteitakin saman oven takana tiilitapettia vasten, eli siinäkin mielessä oli hyvä juttu, että oven saa nyt kokonaan kiinni.

Otin sunnuntaina parvekkeelta pavilijongin seinämän alas. Se on nyt vielä mytyssä tuolilla pitsiverhon kanssa, kunnes saan sen pesuun. Yritän pestä ne lähipäivien aikana. Olen pikkuhiljaa siirrellyt tavaroita parvekkeella talviteloille. Vielä pitäisi ottaa avomaankurkku ja kirsikkatomaatti alas.

Kun pavilijongin seinän otti alas, valoa alkoi päästä läpi olohuoneeseen asti. Ikkunoista näkee nyt myös syksyistä pihaa. Pidän näistä parvekkeen edessä olevista koivuista, vaikka olenkin allerginen koivulle.

Kiikutin parvekkeelta puupalikat kesän kuluessa kylpyhuoneeseen, joita on tarkoitus pätkiä. Puupalikoita on niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä niistä tekee, vai tekeekö mitään. Keksin jo heti pari käyttötarkoitusta, joihin paloja pitää sahata nyt pian. Parit palaset ehdinkin sahata. En halua nyt rehkiä liikaa, etten tule vielä kipeämmäksi. Pari palikkaa sieltä täältä saa riittää. Tarvitsen nyt ensimmäiseksi vinyylilevyjen lokerikolle alustan, jonka aion tehdä puupalikoista. Sahailen puut vessassa suuren roskiksen päällä.

Olen sairastelun lomassa neulonut itselleni villasukkia, kun pitää saada jotkut ohuemmat villasukat, jotka mahtuvat kenkään sisälle. Teen niitä pikkuhiljaa ettei tule mitään tenniskyynärpäitä tai muita vastaavia ongelmia. Olen erityisen herkkä saamaan jänteisiin tulehduksia. Eli, etenen nyt todellakin rauhallisesti.

Tiistaina lokakuun 7. päivä oli pitkästä aikaa superkuu. Päätin käydä sitä katsomassa. Se nousi niin nopeasti, ettei siinä ollut miltei mitään katsomista. Yläpuolella odotteli pilviverho, eli sinne se paineli sen taakse. Ei nyt ihan niin paljon ketuttanut kuin se verikuu, mutta vähän kuitenkin. Istuin hetken penkillä katselemassa järvelle kunnes lähdin kotiin. Kohta tulisi jo pimeää ja kuu tosiaan meni pilvien taakse.

Tällainen viikko tällä kertaa. Jos koet tarvitsevasi villasukkia talveksi, otahan rohkeasti yhteyttä. Teen myyntiin sukkia silloin tällöin, ja olisi mahdollisuus neuloa muutamat sukat ennen joulua. En minä ammattilainen ole, mutta perussuskat kirjoneuleilla onnistuu.