Pihaprojekteja ja vähän muutakin

Mikään ei oikeastaan voi tuoksua kesällä paremmalta kun vasta leikattu nurmikko! Meidän talkkari starttasi ruohonleikkurin jo aamu tuimaan. Vaikka heräsin ääneen, se ei haitannut! Tiedossa oli nurmikon tuoksua sisällä asti. Toki oma piha-alue leikataan myöhemmin, mutta kun leikkurin säilytyspaikka on alakerrassani, parvekkeeni alapuolle parkkeerattu masina tuoksuu myös ruohikolta. Se riittää minulle!

Vanhempieni läheltä keskeltä pyörätietä löytyy myös nurmikko. Kukahan tämän leikkaa?

Ja mitäpä sitä ollaan puuhasteltu tässä viime aikoina? Järjettömän lämpimistä keleistä huolimatta on tapahtunut aika paljon kaikkea, vaikka elämä tällä hetkellä muuten tuntuukin hitaalta. Isälläni oli 13.7. 76-vuotis synttärit. Kävin vanhempiani morjestamassa kun asuvat tuossa ihan lähellä. Heillä käydessä tulee aina puuhasteltua jotain pientä pihahommaa.

Koska viime kesä meni kohdaltani hieman pipariksi, päätin ottaa tänä kesänä härkää sarvista ja aloittaa rästissä olevat pihaprojektit! Jotkut asiat olivat päässeet hieman ”repsahtamaan”, kun niitä ei ole siistitty ajallaan. Parempi kuitenkin, että ne tulevat edes joskus hoidetuksi. Yksi omaa silmääni hieman häirinnyt asia oli luumupuu. Sen juurella kasvoi ties mitä rikkaruohoja ja se myös versoili aivan liikaa. Huolsin puun ympärystän, ja siitä tulikin oikein siisti, ja sain puun rungon kauniisti esille. Oikealla puolella kuvassa oleva syreeni sai myös ehostuksen. Pitää keksiä sille joku tolppa tuohon viereen jotta saisin sen kasvamaan suoraksi rungoksi ylöspäin. Yritin myös taivutella rungonpätkiä toistensa ympärille. Josko ne saisi jotenkin hauskasti kierteelle. Pajuissa tämä ainakin onnistuu, syreenistä en tiedä. Tarkoitus kuitenkin on, että näiden puiden ali pääsisi helposti kulkemaan kun ajaa esimerkiksi nurmikkoa. Isä oli ainakin tyytyväinen näihin ratkaisuihin.

Luumupuun karsimista piti tosin odotella pidempi aika, koska siinä olevassa linnunpöntössä pesi pikkuvarpuspariskunta. Tein karsinnan siis sen jälkeen, kun pikkutirpat olivat lähteneet pesästä. Taitaa muuten olla niin, että nämä pöntössä pesineet pikkuvarpuset ovat jääneet vanhempieni pihapiiriin jatkamaan elämäänsä. Siellä käy nimittäin sellainen kuhina ja melske, kun linnut lentelevät jatkuvasti ees taas pensaikoissa. En muista nähneeni vastaavaa tilannetta koskaan aikaisemmin. Ne käyvät juomassa vettä sadevesitynnyristä, johon isä aina silloin tällöin lisää letkulla vettä. Sadevesitynnyrissäkin on elämää. Katselin, että siellä on jotakin surviaisen toukkia, tai saattaahan ne olla ihan hyttysenkin toukkia. Saattaa olla, että pikkulinnut käyvät myös syömässä niitä juomataukojensa lomassa. Luonnon tarkkailu on todella mielenkiintoista!

Tontin nurkkaukksessa oleva tuija sai oman osansa karsimisissa. Sen alimmat oksat laahasivat miltei maata, ja sen rungon juurelle oli kasvanut jokin pensas. Taas jälleen oli tarkoitus tehdä karsiminen sillä tavalla, että puun ympäri pääsisi helposti kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla. Sain tähän pihaprojektiin kulumaan useita tunteja. Mutta se on sitten tehty, ja taas jälleen yksi alue siistiytyi huomattavasti! Käyn vielä jossain vaiheessa loppu kesää virittelemässä puuhun pari linnunpönttöä ensi kevättä varten.

Karsittu tuija pihan nurkassa
Tuijasta lähti paljon oksia j a sen juurella kasvanut pensas lähti myös.

Yleisilmettä sai siistittyä monestakin paikkaa ihan vain repimällä vuohenputket pois. Rusopäivänliljat alkoivat kukkia heinäkuun alussa, ja halusin rikkaruohot pusikosta pois ennen kukintaa. Se ei olisi ollut kovinkaan esteettinen kauniiden kukkasten kanssa ja seassa vuohenputkea.

28.6.2021 Rusopäivänliljat aloittavat kukinnan kohta.

Liljapusikko siistiytyi todella paljon kun vuohenputket repi pois. Seassa kasvaa näköjään myös palavarakkautta, jonka siirrän myöhemmin toiseen paikkaan. Se on kai levinnyt siemenistä siihen, koska en ole sitä ainakaan istuttanut kyseiseen kohtaan. Sitä kasvaa pieni mätäs viereisessä kukkapenkissä.

Rusopäivänliljat 3.7.2021

Äitini oli istuttanut joskus kauan aikaa sitten terassin viereen virpiangervon, joka on nyt päässyt leviämään ihan toden teolla. Aloitin pensaan karsimisen kesäkuun lopussa, mutta piti pitää pieni stoppi rehkimisessä. Meinasi nimittäin kunto loppua kesken! Nyt pihatöitä haittaa korkeat lämpötilat. Imatralla on ollut varmaan yli viikon jo kolmenkymmenen asteen helteitä. Pihaprojektit saavat nyt vähän odotella — tai ainakin nämä rankemmat sellaiset.

Virpiangervo äidin pihalla

Virpiangervon ympäriltä kasvavat sivuversot täytyy repiä maasta irti. Pelkkä katkominen ei riitä koska sehän haarottuu vain siitä leikkuukohdasta ja pensaasta tulee vielä tuuheampi. Tämäkin on tarkoitus siistiä siten, että sen ympäriltä pääsee tarvittaessa kävelemään. Nurmikko siinä ei kasva, mutta siinä voisi hyvinkin olla vaikkapa sammalta. Pensaan kasvua täytyy rajoittaa jotenkin laittamalla juurien ympärille vaikkapa viiraseinämän, kunhan sitä saisi hankittua jostain.

Nyt jos joku tarvitsee aitatarpeita, niin saa vinkata! Tästä saisi tulla itselleen repimään monetkin taimet ilmaiseksi. Tein erääseen tuttavani pihaan, jota aikoinaan hoidin, tien laitaan virpiangervosta pensasaidan. Siitä tuli todella upea, ja tämä pensasaita on edelleenkin siellä vielä paikoillaan. Se ilahduttaa minua todella paljon! Virpiangervoon tulee syksyllä todella kaunis ruska. Lisäksi se lakkaa kasvamasta kahden metrin korkuisena, eli sitä ei tarvitse leikata. Todella helppo ja kaunis vaihtoehto pensasaidaksi.

Talon seinusta näyttää mielestäni ihan kivalta. Jos jotain pitäisi vielä tähän tehdä, niin kanttaisin isututusten reunat niin niiden alue erottuisi selvemmin. Edellisissä kuvissa ollutta virpiangervonkaan ympärystän saneeraus ei näy tässä kuvassa lainkaan, vaikka kuva on otettu karsimisen jälkeen. Pusikko on sen verran kookas. Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen kasvit ovat avanneet jo nuppunsa, mitä tässäkin näkyy. Kuunliljat ja nauhukset ainakin kukkivat.

Vielä on ehostettavaa. Lupasin kaivaa uutamat ruusujen juurakot maasta pois. Yhden olen itse istuttanut etupihalle, ja talon kulmauksessa oleva äitini istuttama hansaruusu saa lähdöt. Lisäksi vanhempani ovat istuttaneet etupihan rinteeseen jonkin keltaisen ruusun, joka on kuollut ajat sitten, mutta sen tilalla kasvaa villiruusu. Se pitää kaivaa myös ylös maasta. Isäni on oikein aktivoitunut puutarhahommissa, ja hän ajaa mielellään nurmikkoa, ja vie sitten minun karsimat ”jätteet” hyötyjätepisteelle kauppareissujensa yhteydessä. Tämä on oikein loistavaa! Roippeet saa heti pihalta pois eikä mikään jää mihinkään lojumaan pitkiksi ajoiksi. He ovat hankkineet tällaisia puutarhakoreja, joihin puutarhajätteet voi kätevästi laittaa ja kuskata ne sitten niissä pois.

Oksat pois puutarhakoreissa.

Tässäkin oli minulle pätkittävää ihan yllin kylllin. Lisää projekteista sitten myöhemmin kunhan pääsen taas vauhtiin. Hyvää loppu viikkoa kaikille!

Lue artikkeli

Äidin pihan kukat

Yritin yhdessä vaiheessa epätoivoisesti ottaa muutaman kuvan äidin pihalla olevista kukista, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Meillä oli viikon rankka helleputki täällä Imatralla ja kuvaaminen siinä helteessä oli aika tuskaista. Miltei joka päivä yli +30C lämmintä. Taidettiinpa sitä tehdä kesäkuun lämpöennätyskin. Parikkalassa mitattiin 33,6 astetta joka jäi kaikkien aikojen korkeimmasta Suomessa mitatusta lämpötilasta vain 0,2 astetta. Kukat eivät oikein tainneet pitää niin kovasta helteestä, koska iso osa rähjääntyi aika nopeasti. Lisäksi ne olivat aivan nuutuneen oloisia koko ajan.

22.6.2021 ylin lämpötila 34C.

Noh, eihän tässä mitään probleemaa olisi tarvinnut olla, mutta en minäkään jaksanut huoltaa kukkia sellaisella kelillä, saati sitten, että äitini olisi jaksanut. Kukkapenkit olivat täynnä vuohenputkea. Kiva ottaa kuvia. Estetiikka oli kaukana! Sen lisäksi toimintaa haittasi suuret määrät mäkäräisiä. Niitä on ollut tänä kesänä todella paljon.

Olen aikoinani kasvattanut siemenestä joitain kukkasia ja tässä on punapäivänkakkara. Tämä viihtyy oikein hyvin aurinkoisellakin paikalla. Kukat voi kerätä maljakkoon ja uutta pukkaa tilalle. Kätevää!

17.6.2021 Punapäivänkakkarat

Siperiankurjenmiekat kukkivat tänä vuonna todella runsain mitoin, mutta kukinto kesti aika lyhyen ajan hyvännäköisenä. Tämä saattaisi pitää enemmän varjoisammasta kasvupaikasta. Vanhempieni pihalta kaatui vuosi sitten kovassa tuulessa yksi puu, joka varjosti kukkapenkkiä jonkin verran koko aamupäivän ja osan iltapäivästä. Nyt ”puun puolelta” ei ole minkäänlaista varjostusta, vaan aurinko pääsee porottamaan kukkapenkkiin heti aamusta (aamuyöstä) alkaen, jos on porottaakseen.

17.6.2021 Siperiankurjenmiekat

Ja mitäpä se kesä olisikaan ilman pioneja! Kukkapenkin kulmaukseen laitettu pioni laajenee vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi. Tänä vuonna ehdin sentään tukea sen, ettei se kaadu tuulessa. En tiedä tämän pionin lajiketta koska sen osti äitini vuosia sitten. (Vanha artikkeli kukkapenkin perustamisesta 2015)

Pionin kauniit ja tuoksuvat kukat

Puutarhailuun kuuluu myös maltti, koska kukat eivät yleensä koskaan kasva juuri niin kuin on suunniteltu. Tässä hyvä esimerkki maltista. Olin siirtänyt vuosia sitten idänunikon kukkapenkkiin, ja tiesin, ettei se tule olemaan helppoa. Muutaman vuoden se ehti tehdä pelkkää aluslehteä ennen kuin vuosi sitten se nosti ensimmäisen kukkavarren ylös! Siis, se oli ”horroksessa” monta vuotta ennen kuin alkoi kukkia. Saattaa olla, että kun nyt vihdoinkin siltä kaatui ”varjo”, niin se saa tarpeeksi valoa kasvaakseen. Joka tapauksessa tänä vuonna kukkia oli useita, kun vuosi sitten niitä oli vain yksi.

Pionin vieressä kasvaa punainen idänunikko.

Koska kukkapenkistä tuli nyt aurinkoinen kasvupaikka, minun täytyy siirtää siitä joitain kukkia pois. Se on sitten syksyn hommia ja minulla on aikaa miettiä mitä tälle teen. Löysin myös hyvän artikkelin pioneista ja niiden kasvatuksesta. (https://pioni.fi)

Etupihalla kukki toinen pioni, Sarah Bernhardt. Tämä on ollut kaiteen vierustalla jo ennen kuin vanhempani ostivat tämän talon vuonna 1995. Tässä pionissa on todella huumaavan ihana tuoksu ja kukat ovat jättimäisiä.

Etupihan pionin kanssa samassa kukkapenkissä kaiteen laidalla kasvaa jonkunmoinen läjä mehikasveja. Olen myös istuttanut samaan rykelmään jonkin ruusun, joka ei ilmeisesti ollutkaan se ruusu mikä sen piti olla. Kaivan sen ylös. Se ei ole hyvä ollenkaan. Teen sitten koko kukkapenkistä mehikasveille kivikkopuutarhan. Pionin voisi myös yrittää jakaa useampaan osaan. En tiedä uskallanko! Kasvupaikka on ollut hieman ryteikkö, koska kissat käyvät aina toisinaan tätä kuopimassa. En tiedä, onko se meikäläisten oma pikku Kiksu, vai naapurin kissa. Joka tapauksessa olen saanut heittää siitä parit juurakot japaninjaloangervoa pois kun ne on ”kaivettu ylös” maasta.

Takaisin takapihalle… Pienemmän kukkapenkin reunassa on kasvanut pari vuotta ukonkello, joka minun piti siirtää keväällä isoon kukkapenkkiin kasvamaan, mutta en ehtinyt. Se kasvoi niin nopeasti korkeaksi, että en kehdannut enää siirtää sitä ettei sen kukinto häiriinny. En myöskään kerennyt tukemaan sitä ennen tuulisia kelejä, niin taas niistä lakosi jokin kukkavarsi maahan. Yritän muistaa nyt käydä napsimassa siitä siemenkodat pois kun se on jo kukkinut. Ei sitten leviä miten sattuu. Jos joku haluaa tästä siemeniä niin laita ihmeessä minulle viestiä!

Ukonkellossa on kauniit siniset kellomaiset kukat.

Pienempi kukkapenkki näytti 28.6.2021 tältä:

Kukkapenkissä kukat sikin sokin
Kuva: 28.6.2021

Olen nyttemmin napsinut kaikki vuohenjuuret hitolleen kukkapenkeistä mutta en ole saanut otettua oikein kuvia mistään. Lämpimät kelit alkoivat taas ja pitäisi vain jaksaa vielä lähteä tekemään jotain pientä vanhempieni pihalle. Keskellä päivää kuvat menevät ihan hirveän näköisiksi kun aurinko paistaa täydellä teholla. Keisarinkruunutkin näyttävät tällä hetkellä ihan ränsistyneiltä. Ne ovat kukkineet jo!

Tarha-alpi
Kuva: 3.7.2021 noin kello 18.30

Kukkapenkin reunasta on kaivettava kivireunus pois koska siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Ruohonleikkuu on täysin mahdotonta ja kukaan ei viitsi eikä jaksa trimmerillä vetää jokaisen nurmikonleikkuun jälkeen kukkapenkin reunuksia. Lisäksi huomasin, että kivien alle on taas alkanut pesiä muurahaisia. Yhden kiven alla oli kusiaisia ja toisen kiven alla mustia murkkuja. Kivet pois siis!

Rusopäivänliljat kukkivat tällä hetkellä. Sain onneksi nyhdettyä vuohenputket liljapuskasta pois ennen kukintaa, niin kukat näyttävät hieman kauniimmilta. Saisikohan liljan kukinnon näyttämään paremmalta pidempään jos sitä pikkasen lannoittaisi?

Rusopäivänlilja
Kuva: 3.7.2021

Talon reunustalla on myös istutuksia ja yksi mätäs niistä on keltaisia päivänliljoja. Ne sopivat hyvin varjoisaan paikkaan ja loistavat siellä oikein kauniisti. En nyt tarkalleen muista oliko näitä pihalla aikaisemmin, vai olenko istuttanut jonkun pienen mättään jossain vaiheessa. Juurakon voisi jakaa syksyllä ja laittaa kasvamaan talon reunukselle muuallekin.

Kuva: 20.6.2021

Tämä kukka jaksaa yllättää minut aina! Olen monesti luullut, että se on hävinnyt kukkapenkistä, mutta aina se vain kesän myötä tupsahtaa esiin jostain. Sitä kasvaa jopa rusopäivänliljan juurella. Eli, leviää myös siementämällä. Haluaisin, että tämä viihtyy kukkapenkissä kun on niin sanottu vanhan ajan perenna. Palavarakkaus.

Kuunliljat kukkivat pian. Nämä ovat täsmälleen oikealla kasvupaikalla. Aamuaurinko tavoittaa kasvuston mutta sen jälkeen loppupäivä on varjoisaa. Mättäät olivat pari vuotta sitten vielä hyvin pienet, mutta tänä päivänä ne ovat ihan kivan kokoisia jo. Tässä mättään yhteydessä pitäisi kyllä kasvaa vielä raidallislehtinenkin kuunlilja… mihiköhän se on kadollut?

Kotkansiipisaniaisilla on samanlainen kasvuympäristö kuin kuunliljoillakin.

Nauhukset alkavat myös nostaa kukkavarsia.

Eiköhän tässä ollut jo tilannnekatsausta kerrakseen. Tuli esiteltyä miltei kaikki kukat äidin pihalta. Toki lisää vielä olisi, mutta kaikki eivät ole vielä esittelykelpoisessa kunnossa tai osa ehtivät jo kukkia, eikä minulla ole niistä esittelykelpoisia kuvia.

Lue artikkeli

Parveke kuntoon ennen helteitä

Ja niinhän siinä taisi sitten käydä, että parveke ei ole kunnossa ennen helteitä. Mutta yritetään vielä saada asiaa korjattua parin päivän sisällä, jos siellä kärsii mitään tehdä. Tässä on ”syy”, miksi asia pitäisi nyt viimeinkin hoitaa, nimittäin meille on ennustettu erittäin lämmintä säätä viikon ajaksi.

sääennuste 18.6.2021 eteenpäin
Kuva: iPhone App Weather.com

Olen minä jotain saanut aikaiseksi, lähtökohtahan oli aivan järkyttävä (ks. parveke kesäkuntoon-artikkeli). Olin säästänyt viime kesältä kaikki istutusämpärit multineen, missä minulla kasvoi tomaatteja ja kurkkuja. Ei niitä tarvitse joka vuosi vaihtaa, jos ne saavat olla sään armoilla. Tänä vuonna ämpäreille ei kuitenkaan ollut käyttöä. Olisi ollut haaskausta heittää hyvät mullat pois, ja kasasinkin ne puutarhasäkkiin pois vientiä varten. Vein mullat vanhempieni kompostiin.

Kaikki mullat eivät suinkaan mahtuneet tuohon säkkiin, ja multaa on edelleen muutamassa ruukussa parvekkeella. Hoidan ne pois lähipäivien aikana – lupaan! Kuvasta on myös viety pois baden baden.

Äitini ei syystä tai toisesta pitänyt saamistaan polyrottinkituoleista, ja tuon ne sitten tänne omalle parvekkeelleni istuimiksi. Tuoleja on kaksi, mutta olen tilan puuteen vuoksi toistaiseksi tuonut niistä vain toisen tänne. Tuolit ovat edesmenneen kummitätini peruja.

polyrottinkituoli

Pähkäilin myös pitkän aikaa mitä tekisin kaapelikelalle, jonka sain paikallisesta roskalava-ryhmästä. Se on niin rouhea, että en millään raaskinut lahjoittaa sitä eteen päin! Sitten keksin, että siitähän tulee oikein loistava parvekepöytä. En kyllä aluksi meinannut raaskia viedä tätä aarretta parvekkeelle, mutta miksipä sitten ei. Se ei sovi tyylillisesti asuntooni oikein minnekään.

kelapöytä parvekkeelle

Vaikka kuinka vannoin, että tänä vuonna en laita mitään kasvamaan parvekkeelle, niin jokos sinne on tiensä löytänyt muutama kukkanen. Tätini soitti jokin aika sitten, että hän ei tarvitse muutamaa hankkimaansa kesäkukkasta, ja että on vähällä liipasta ne kompostiin. Minullehan tällainen ei sovi lainkaan. Kävin hakemassa kolme pegoniaa ja kolme lobeliaa kotiin. Niin, ja siis, kuvassahan on myös mustaviinimarjan taimi! Sellainenkin muutti tädiltä minulle.

mustaviinimarja ja pegonia

Rakastan lobelioita! Tästä saa oikein kauniin asetelman tehtyä. Taidan sittenkin vielä käydä hakemassa pari samettiruusua näiden kaveriksi. Sitten saa kukkaset riittää. Toki yrtit on vielä hankkimatta. Oli siis tarkoitus ostaa persilija ja timjami vielä. Saas nähdä mitä teen. Pitää ainakin tässä vaiheessa laittaa vähän jäitä hattuun ettei parveke ole taas pian täynnä kaiken maailman kasveja, kuten edellisinä vuosina.

lobeliat

Kävin jokin aika sitten hakemassa tuttavaltani keijunmekon. Pitäähän se vielä jokin köynnöstävä kasvi olla parvekeella. Tuttavallani oli muuten todella hieno puutarha ja pitääkin käydä siellä jossain vaiheessa vierailulla ihan kameran kanssa. Ei ole nimittäin ihan äkkiä sellaista tullut vastaan! Samaisesta paikasta tuli myös mukaan edellisessä postauksessani mainitsema Aarnipeikonlehti ja vielä jokin traakkipuu. Tässä kuvaa keijunmekosta.

keijunmekko
keijunmekko amppelissa parvekkeella

Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että pitääkin muistaa viedä marraskaktus ja orkideat parvekkeelle kesäksi jotta saisin ne kukkimaan syksyllä. Kaikkea sitä muistuukin mieleen jonkin toisen asian johdosta!

Kotkansiipisaniaiset ovat jääneet jotenkin pieniksi tänä kesänä, en tiedä syytä miksi. Niitä täytyy kait lannoittaa ja saattaapi olla, että niitä pitää kastella enemmän.

Kotkansiipisaniainen kasvaa parvekkeella

Tämäkin projekti alkaa olla jo sellaisessa vaiheessa ettei paljoa enää puutu. Tähän tulee vielä liuskekiviä, jotka odottavat noutajaansa auton etupenkillä. Lupaan tehdä tämän valmiiksi viikonlopun aikana, koska 24.6. tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun jouduin luopumaan rakkaasta koirastani. Tämä on siis hänen uimapalju, josta teen vesiaiheen parvekkelle.

Vesiaihe parvekkeelle

Otin jokin päivä sitten parvekkeelta kuvan, ja vielä se on hieman sekaisin. Paljon on kuitenkin tehty.

Tänään on siirrelty kukkaruukkuja vielä paikoilleen ja lakaistu lattiaa. Kelapöytä pääsi paikoilleen. Laitan parveketuolin takaseinustalle, ja toisen tuolin sitten joskus kun saan sen haettua, kelapöydän toiselle puolelle. Nurkassa lojuvat puutavarat lähtevät myös toiseen tarkoitukseen. Samoin kaikki roikkuvat elementit laitan toisiin paikkoihin. En ole vielä päättänyt, että mihin. Joka tapauksessa tämä ei näytä enää yhtään niin pahalta kuin viikko sitten! Parveke on miltei käyttökelpoinen.

Parveke 18.6.2021

Jospa tässä alottelisin sitten viimeistelyä tuon parvekkeen kanssa. Yleisen habituksen saa siistittyä aika helpostikin kun siivoaa vain roskat pois. Kunpa nyt vain jaksaisin touhuta tämän loppuun. Ei olisi paljon jäljellä. Ei tässä sitten muuta kuin viikonloppuja!

Lue artikkeli

Omenapuu kukkii

Vanhempieni pihalla kukkii omenapuu! Päätin kokeilla ottaa muutaman foton kukista. Kukat ovat hieman vaaleanpunaisia ja näyttivät kauniilta sinistä taivasta vasten. Kukista on toisenlaiset versiot kuvagelleriassani (LINKKI).

Omenapuussa oli todella paljon kukkia. Tämä tietää hyvää satoa!

Tietysti satoon vaikuttaa pölyttäjien määrä. Katselin aikani puuta ja sehän olikin aivan täynnä kaikenlaisia pölyttäjiä. Sato on siis taattu, jollei jotain katastrofaalista satu käymään.

Kimalainen käy läpi omenapuun kukkia. (Kimalainen: hyönteismaailma)

Mehiläisetkin olivat löytäneet omenapuun! Pörriäisillä oli hirvittävä määrä siitepölyä mukana jaloissaan.

Tulin tietysti ohessa häirinneeksi omenapuuhun muuttaneen asukkien elämää. Olin vuosia sitten kiinnittänyt puuhun lintupöntön, johon tänä vuonna muutti talitiainen. Pönttöön yritti jossain vaiheessa kevättä tunkeutua myös kirjosieppo, mutta se oli kuulemma saanut ”kunnolliset lähdöt” talitiaiselta. Tintti sai pitää pönttönsä. (Talitiainen Wikipedia)

Lintupöntössä oli poikasia, sen verran kova säksätys sieltä kuului. Molemmat talitiaiset, naaras ja koiras, ruokkivat poikasia. Melkoinen trafiikki kävi, kun tintit lentelivät taukoamatta omenapuun ja ruoanhakupaikan väliä.

Omenapuu oli todellakin täynnä elämää. Taidan lähteä tänään katsastamaan sen uudelleen josko siinä vielä olisi jotain kuvattavaa.

Hieman haastavaahan näitä tirppoja oli kuvata kun talitintit olivat todella nopealiikkeisiä. Niille piti myös antaa rauha viedä ruokaa poikasille. Olin muutaman metrin päässä pöntöstä, mutta kauempanakin olisi voinut olla. Välillä vaikutti siltä, että lintu ei uskaltanut mennä pönttöön. Päätin lopettaa omenapuun lähettyvillä hengailun.

talitiainen omenapuussa
Lisää kuvia linnuista löytyy kuvagalleriastani (LINKKI)

Oli minulle järkätty muutakin tekemistä pihalla… minun piti ajaa nurmikko. Sitä ennen ehdin vielä nappasta kuvan voikukista, ennen kuin ne jäivät ruohonleikkurin alle. Valkoinen ”hahmo” voikukkien takana on nimeltään bellis, eli kaunokainen. Niitä löytyy ainakin valkoisina ja vaaleanpunaisina. Vanhempieni pihalla on ainoastaan valkoisia belliksiä.

Lähdenpä siis takaisin ulkoilemaan. Sääkin alkaa juuri lämmetä täällä Kaakkois-Suomessa. Meillä oli muutama aika viileä päivä ja vettäkin on satanut ihan kunnolla. Tervetuloa kesäkuu!

Seuraavassa vielä linkki kuvagalleriaani:

Lue artikkeli

Kukkapenkki vaatii ehostusta

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Lue artikkeli