Parveke tilannekatsaus 7.6.2022

Parveke on vielä sekaisin, ei voi mitään. Olen yrittänyt laittaa sitä kuntoon sieltä täältä, ja loppusuoralla ollaan! En tiedä, veikö kevättalvella sairastettu korona osittain voimia, mutta ei vaan jaksa tohottaa koko ajan. Siitepölyallergiakin oli tänä vuonna omalla kohdalla ihan kauhea. En muista milloin olisin ollut niin tukkoinen kuin nyt. Nyt koivu ei enää kuki. Sitä voi jokainen miettiä millaisia oireita koivuallergikko saa kun parvekkeen edusta näytää tältä:

Kaiteeseen on asennettu verkko Urho-kissaa varten… en ottanut pois.

Oli äsken pakko avata parvekkeen ovi, kun sen voi jo avata. Kylmähän siellä on, ei voi mitään. Mutta kiinteistöpalvelu oli ajamassa nurmikkoa. Leikatusta nurmikosta tulee niin hyvä tuoksu yleensä. Tuoksu saa tulvia asuntooni sisälle.

Ulkona on muutenkin ihana lintukonsertti, vaikka ne ovat tähän aikaan suhteellisen hiljaa verrattuna loppuiltaan. Kävin viikonloppuna tuttavaani moikkaamassa, kun hänellä oli syntymäpäivä. Takaisin tullessa piti ihan pysähtyä tien laitaan kuuntelemaan satakielen laulelua. On kyllä kovaääninen tirppa! Miten niin pienestä linnusta voi lähteä niin kova ääni?

Tallensin satakielen laulua. Kuuntele kuinka satakieli laulaa.

Tämä tirppa voisi ihan hyvin lauleskella tuossa parvekkeenikin edessä. Satakieliä on toisella puolen taloa. Parvekepuoli on säästynyt tällaiselta ”meteliltä” toistaiseksi. Oma makuuhuoneeni sijaitsee myös samalla puolella kuin parveke.

Olen istuttanut parvekkeelle miltei kaiken, mitä aion laittaa sinne. Edellinen parvekekatsaus on kirjoitettu 27.5. ja sen jälkeen olen istuttanut muun muassa avomaankurkut paikoilleen. Yöt ovat olleet melkoisen kylmiä ja sen takia olen suojannut kasvit harsoilla. Tämä kurkkujen harso on siitä kätevä, että se on sellainen ”sukka” mikä pujoitetaan ruukun ympärille. Ei tarvitse sitten tilketä kylmältä ilmalta muita aukkoja kuin päältä. Samalla se suojelee helposti katkeavaa kurkun vartta tuulelta.

Avomaankurkut on suojattuna parvekepuutarhassa.
Avomaankurkut on istutettu suureen termoruukkuun jossa kasvoi aikaisemmin angervo.

Kaikki tomaatit ja paprikat on myös istutettu parvekkeelle. Tomaateille on viritetty kateharso. Olen pitänyt verhoa alhaalla muutamana yönä, ja varsinkin jos on ollut tuulista ja sateista. En myöskään halua, että pienet taimet kärventyvät auringossa. Harso suojelee niitä myös auringon paahteelta. Kun taimet ovat suurempia, harson voi ottaa alas. En missään tapauksessa poista sitä. Onpahan valmiina sitten syksyllä jos ja kun sitä tarvitsee.

Ihmetteletkö, mitä nuo letkut tuossa ämpäreissä ovat? Tässä pieni videopätkä asiaan liittyen.

Noh, ne ovat osa kastelujärjestelmää. Sain tuttavaltani ”tippapulloja” joita ei voinut enää tarkoituksessaan käyttää. Kuhunkin pulloon menee 1,5 litraa vettä.

Tippapullot odottavat täyttämistä.
Tippaletkuun laitetaan ”annostelija” joka määrää kuinka nopeaan tahtiin tippoja tulee.

Siinäkin suhteessa parvekeprojektilla on ollut vähän nihkeä alku, koska kaikki asiat piti suunnitella niin tarkasti. Se vei aika paljon aikaa. Nyt homma on kuitenkin hoidossa, ja voin kaikessa rauhassa laitella tavaroita paikoilleen. Tomaateillekin oli keksittävä viritys, että niille saa asennettua jotenkin tukinarut, tai tukikepit. Siispä, mietiskelin aikani mitä tarvikkeita minulta löytyisi asian hoitamiseen. Olen useampana vuonna laittanut tomaateille harjanvarsista tukikepit. Ne ovat nykyään hieman huonorakenteisia, ja tuppaavat hajoamaan käytössä, kun ne joutuvat olemaan kosteassa mullassa. Siispä, naruviritys piti saada paikoilleen jotenkin muuten.

Tomaateille tarkoitettu narupidike

En halunnut sitoa tomaatteja missään vaiheessa metallikehikkoon, koska se voi kuumeta aikamoisesti kesällä. Lisäksi harsoa ei voi virittää, jos tomaatit ovat verkossa kiinni.

Foxyn palju (vesiaihe) on vielä vaiheessa. Paljussa on vielä kiviä, jotka pitää poistaa. Sen jälkeen paljun voi pienehkön puhdistuksen jälkeen kasata.

Vesiaiheeseen on tulossa liuskekiviä jonkunmoinen pinkka. Hankin viime viikolla rakentelua varten silikoonia, millä voi liitellä kiviä toisiinsa ja samalla ohjailla veden valumaan tietystä paikasta. Teen vesiaiheesta ihan oman blogikirjoituksen sitten, kun siitä on varmasti niin paljon kerrottavaa.

Parvekenurkkaus on vielä ihan sekaisin. Kävin pari viikkoa sitten hakemassa tuttavaltani lipstikkaa, ja laitoin sitä ruukkuun kasvamaan. En tiedä viihtyykö, mutta kokeillaan. Siirsin lipstikan tänään vähän aurinkoisempaan paikkaan, jos se vaikka viihtyisi tässä nurkkauksessa paremmin. Se on hieman nuupahtanut, mutta uusia kasvun merkkejäkin löytyy.

Parvekkeelle on tulossa lisää kotkansiipisaniaisia! Nämä ovat kerta kaikkiaan aivan ihania. Ainoat saniaiset mitä saan kasvamaan. Sisällä olevat huonekasveiksi tarkoitetut saniaiset eivät viihdy asunnossani. Voi hyvinkin olla, että asunnossani on liian kuiva ilma. Mutta, onneksi nämä kotkansiivet viihtyvät partsilla.

On siinä varmasti ollut ihmisillä ihmettelemistä kun olen kuljettanut saniaiset kotiin. Kävin kaivelemassa niitä vanhempieni pihalta, koska niitä sikiää sinne joka vuosi ihan tolkuttomasti. Otin pihalta myös jotain muuta, josta kerron sitten myöhemmin. Sähköpotkulauta on ihan kätevä vehje!

Kuljetin taimet sähköpotkulaudalla, tai kruiseri, mikä lie.

Että, kyllä se parveke on vielä ihan ylösalaisin! Paljon on tuosta pois vietävää jo nyt. Sen kun saisi aikaiseksi, niin tämähän ei sitten enää niin kauhealta näyttäisikään. Käynti roskakatoksella siis auttaa. Kuvasta näkyy kuitenkin daaliat, jotka olen istuttanut kasvuruukkuihin. Toinen on tässä vasemmassa laidassa kaiteen vieressä puulaatikossa, ja toinen takaseinustalla. Takaseinustalla olevia rimoja en aikonut käyttää mihinkään ja aion varastoida ne häkkikomeroon.

Parveke on vielä sekaisin

Alankin tässä pikkuhiljaa valmistautumaan päivän koitoksiin. Jospa parveke olisi illalla jo paremmassa kuosissa. Voisin sitten hyvällä omalla tunnolla käydä paikallisessa vaikkapa oluella, kun tälle päivällä on ennustettu niin kaunista keliäkin. Mutta se on sitte ”palkkio” tehdystä uurastuksesta. Ei tässä muuta tällä kertaa kuin hyvää viikon alkua!

Lue artikkeli / kommentoi

Kasvit ja parveke tilannepäivitys 19.5.2022

Teen tässä pikaisen päivityksen siitä mitenkä kaikki kasvit voivat. On ollut jotenkin haastavaa tehdä kaikkea tätä, kun lämpötila ulkona on pysynyt suhteellisen viileänä. Ei ole mitään asiaa viedä taimia ulos koulutettavaksi, vaikkapa. Luulen, että ne paleltuisivat sinne ihan tyystin. Tosin, parvekekin on ollut ihan hyrskyn myrskyn…

Sain onneksi serkkuni tänne avustamaan hörhöilyissäni. Kävimme eilen viemässä vanhoja istutusmultia pois, joita olin laittanut puutarhakoriin kun tyhjensin multa-astioita. Joudumme heittämään vielä toisen reissun, että saan kaikki multa-astiat tyhjiksi. Viime vuonna kun minulla ei ollut kasvatettavia, niin mullatkin olivat ehtineet kärventyä ruukuissa, eikä niitä voi enää käyttää uudelleen. Ruukut ovat kuitenkin uudelleen käytettävässä kunnossa.

Tämän päivän projektina on viedä toinen multakuorma hyötyjäteasemalle, ja pestä parvekkeelle tulevat ruukut. Siinä olikin jonkun verran miettimistä, että mitä ruukkuja aion käyttää ja missä. Sisällekin kun on jäämässä joitain kasveja kasvamaan. Pääsin kuitenkin siihen asti, että tein suunnitelman (ehkä uudelleenkin) miten aion parvekkeen viritellä. Nyt suunnitelma on pääpiirteittäin ”mustaa valkoisella” ja tämän näköinen.

Parvekesuunnitelma kesäksi 2022

Suunnitelmassa näkyy myös ne kasvit, jotka aion laittaa parvekkeelle kasvamaan. Tosin noistakin pari jää sisälle. Sisälle jää yksi pihvitomaatti, paprika, kasvihuonekurkku ja money maker. Toivottavasti tila riittää. Tämän lisäksi minulla on projektina hydro-viljely, josta teen varmasti oman aihealueen. Vesiviljelyyn tulee paprika, money maker, kirsikkatomaatti ja pihvitomaatti.

Suunnitelma parvekkeelle

Parvekesuunnitelman ”vasemmassa laidassa” on edesmenneen koirani, Foxyn, uimapalju. Olen pari vuotta jo halunnut tehdä siitä vesiaiheen, ja suunnitelma on ”vesittynyt” jo parikin kertaa, jos näin voi sanoa. Haluan, että se antaa minulle todella paljon iloa. Siksi se on suunniteltava kunnolla. Haluan myös viettää parvekkeellani aikaa, vaikka olisi totaalisen paska keli. Suunnitelmassa etureuna alhalla kuvaa parvekekaidetta, takaosassa on seinä ja ikkunat. Kaikki kasvatettavat kasvit oli myös siirrettävä parvekkeella oikeaan reunaan, johon paistaa päivä pisimpään. Vasemmanpuoleinen seinusta on etelään päin ja seinä on betonia. Siihen paistaa aurinko puoleen päivään asti.

Kuva on otettu etelänpuoleiselta laidalta parveketta.

Parveke oli vielä viikko sitten ihan hirvittävässä kunnossa. Nyt sitä on tästä tilanteesta vielä siivottu. Saniaisten laatikot on siirretty uusiin paikkoihin (etelänpuoleinen laita), kestokassillinen vanhoja muoviruukkuja on viety roskiin ja harkkoja on siirrelty. Nämä siirtelyt olisivat olleet todella työläitä jollei serkkuni olisi ollut apurina. Palju on myös paikoillaan pidemmän saniaislaatikon alla.

Etualalla oleva puulaatikko tyhjennetään vielä. (Kuva talvelta samasta kuvakulmasta otettuna)

Tuli nimittäin kiire tämän parvekkeen kanssa, kun tajusin, että nythän on jo toukokuun loppu. En ole kouluttanut yhtään ulos laitettavaa kasvia vielä. Alkaa tulla kiirus, vaikka nyt vasta ilmat alkavat lämmetä. Olen niin pessimistinen tämän kesän suhteen. Luulen, että tulee hyvin kylmä kesä. Siksikin halusin osan kasveistani vesiviljelyyn sisälle. Saisin mahdollisesti edes vähän satoa.

Vesiviljelyssä on tosin paljon opittavaa, ja kaikki menee kokeilumielessä. Kävin esimerkiksi eilen hakemassa paikallisen roskalavan kautta saatua kivivillaa. ”Kasvikaverini” kertoi sitten myöhemmin, että se nyt ei ole sitä samaa mitä näissä vesiviljelyjutuissa käytetään. Noh, katsotaan mitä tästä projektista tulee!

Vesiviljelyssä oleva tomaatti.

Aion todellakin laittaa hyötykasvit tänä vuonna myös sisätiloihin kasvivalon alle. Tässä tilannetta 14.5. Vesiviljelyssä olevat rehut ovat väliaikaisesti laitettu kasvamaan kattilaan ilmastimen seuraksi.

Hyötykasvit sisällä
14.5. otettu kuva.

Tomaatit ovat lähteneet kasvamaan hyvin ja kurkut eivät. Paprikoiden ja chilien osalta myöhästyin hieman. En ajatellut, että asialla olisi niin tuhannen kiire, koska aion jättää yhden paprikan vesiviljelyyn sisälle. Sen pitäisi tuottaa minulle satoa myös talvella.

Kattilassa vesiviljeyyn laitettavat hyötykasvit
19.5. otettu kuva. Keskellä kattilassa sisälle jäävät kasvit vesiviljelyyn.
Kasvihuonekurkut 19.5.
Avomaankurkut ja etualalla oikealla on kesäkurpitsa 19.5.
Daaliat ovat hujoppeja 19.5.

Huonekasvit

Niin, ja sitten huonekasvit… ne kasvat tällä hetkellä kovastikin. Yksi lempparirehuistani on aarnipeikonlehti, joka on ollut niin tuskaista saada selviämään asunnossani, että olin jo monta kertaa luopunut toivosta. Monta taimea heitetty mäkeen. Tämä on kerta kaikkiaan niin ötökkäarka kasvi, että toivon saavani tämän viihtymään ötökättä nyt täällä kotonani. Teen mitä vain, että tämä säästyisi ötököiltä.

Niin kuin peikonlehdessä yleensäkin, niin tässäkin kasvissa on todella erikoinen ja kaunis lehti.

Niin, ja kiinanruusu on taas tehnyt nupun ja se aukeaa varmasti lähipäivien aikana.

Tarinat jatkuvat sitten myöhemmin. Nyt on lounaan aika, ja aion tehdä serkulleni ja itselleni kunnolliset hampurilaiset! Laitan loppukevennykseksi videopätkän, jonka olen tehnyt Foxy-hauvelin muistoksi. Tämän pitäisi antaa osviittaa siitä, miksi tuo palju parvekkeellani on niin tärkeä minulle (YouTube-kanavani)

Lue artikkeli / kommentoi

Menneitä talvikuvia 2022

Niin siinä on vihdoinkin käynyt, että talvi on saanut väistyä kevään edestä. Täytyy sanoa, että en ole koskaan enemmän odottanut talven väistymistä kuin nyt. Lunta oli ennätysmäärä ja talvi oli todella pitkä. Toisaalta, ihan kivaahan se oli… pitää talvella lunta olla, vaikka onhan sitä edelleen. (Talvi alkoi marraskuun lopussa)

Jos olen koskaan katunut sitä etten ole pessyt ikkunoita ennen talvea, niin nyt tuli kyllä monta kertaa asiasta paha mieli. Olisi niin hyvin voinut ottaa kuvia ikkunasta pihalle päin lumitilanteen kehittymisestä. Jospa olisin tulevaisuudessa asian suhteen viisaampi.

Talvi oli todellakin pitkä eikä kevät meinannut alkaa sitten millään. Meillä on vieläkin yöpakkasia, vaikka ollaan menossa jo pääsiäisen kohdalla, joka sijoittuu tänä vuonna huhtikuun puoleen väliin. Hyvä jos on päivällä plussaa. Tuleekohan todella kylmä kesä? Noh, olen varautunut asiaan suunnittelemalla parvekejutut hyvinkin tarkasti, että tarkenen siellä sitten oleskella. Mutta ei siitä sen enempää.

Laitan tähän joitain kuvia menneeltä talvelta mieltä virkistämään. Voi sitten myöhemmin katsella mitä tänä vuonna on ollut jos sattuu unohtumaan. Piti ihan muutaman kuvan kohdalla oikein tarkistaa, olenko laittamassa samaa kuvaa tänne moneen kertaan, kun näky oli lähes sama, kun astuin parkkipaikalle. Kuvien ottamisten välillä oli toki yhdeksän päivää. Auto oli niin monta kertaa lumen peitossa että meinasi usko loppua kesken.

Talvi 2022

Muutaman kerran oli sellainen tilanne, että olin päivällä liikenteessä ja kolasin parkkipaikkani kotiin tullessa. Jätin auton parkkiin ja menin sisälle. Lähdin vielä kauppaan myöhemmin illalla. Siinä välissä oli satanut niin paljon lunta, että hyvä jos pääsin omalta paikalta pois. Ja taas piti tehdä lumityöt.

Tällaisissa tilanteissa tekisi mieli vain potkia renkaita, heittää lumiharja lähimpään kuuseen ja ajatella, että olkoon vaan, että haistakoo paskan koko vehe! Tosin vitutuksen määrä olisi saattanut olla paljon suurempi sikälis jos tuota äskeistä lausetta lähtee tarkemmin toteuttamaan. Lähin kuusikin taitaa olla sen verran kaukana etten olisi saanut heitetyksi harjaa sinne asti.

Olisi mennyt hyvä ja tapeellinen lumiharja vain hukkaan. Ja minun säkällä se olisi ollut naapuriauton tuulilasista läpi ja lasku kourassa. Eikä olisi oikein kohdella viatonta lumiharjaa tuolla tavoin. Sehän yrittää vain tuoda apua tilanteisiin. Noh, jospa teurastan sen harjan tässä keväällä kostoksi talvelle sitten kun lunta ei enää tule! Tai sitten en tee sitäkään kun tarkemmin ajattelee.

On ollut sellaisiakin talvia, että lumiharja on vältellyt töihin joutumista, enkä ole löytänyt sitä ensimmäiseen kahteen viikkoon lumien tultua. Tilanne on ollut suorastaan katastrofimainen. Pitää kait kohdella sitä vähän paremmin ettei mene heti piiloon juuri ennen kuin talvi saapuu.

Talvessa kaipaan ennen kaikkea taas yhtä ja samaa asiaa, eli Foxya. Foxy piti lumesta niin paljon, että tämä talvi on tuottanut minulle sen suhteen erittäin paljon iloa ja myös suunnatonta kaipausta. On ikävä tätä ihanaa lumipetoa! Tässä on vielä talvinen kuva vuodelta 2019, joka oli Foxyn viimeinen talvi. Pahoittelen kuvan laatua, kun kännykkäkamera ei ole silloin ollut järin laadukas (vaikka myyjä väitti niin). En unohda sitä ilon määrää koskaan mitä ensilumi antoi tälle karvakuonolle.

Talvi oli Foxyn parasta aikaa
Viimeisiä talvikuvia Foxysta 11.1.2019.

Tässä on vielä videopätkä, jonka tein muutama vuosi sitten Foxyn valtavasta ilosta lumisella pihallamme. Video löytyy YouTube-kanavaltani, jossa on muitakin videoita Foxysta ja vähän sitä sun tätä.

Nyt ei muuta kuin, että hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja sitä kevään odotusta!

Lue artikkeli / kommentoi

10-vuotias Urho-kissa

Nyt se on sitten vihdoinkin tapahtunut, kotiini on tullut asustelemaan kissa! Tämä herra on tosin jo seniori-iässä. Sepäs ei minua haittaa, päin vastoin. Hän on oikein ihana ja seurallinen, juuri niin kuin tykkään kissani olevan.

Löysin tämän ihanuuden paikalliselta löytöelänkodilta (Kaskivaaran Kodittomat eläimet Ry). Hän ei ollut saanut uutta kotia jostain syystä. Tämän enempää en tiedä tästä herrasta muuta kuin että hän on 10-vuotias. Eli suht iäkäs herra kyseessä. Urho on hänen nimensä ja se oli hänellä jo tullessaan. Urho sai myös lisänimen Manolito, joka tarkoittaa jossain yhteydessä hurmaavaa miestä, yleensä latinoa. Vaikka Urho ei olekaan latino, hän on silti todella hurmaava!

Urho uskaltautui myöhemmin illalla sohvalle nukkumaan.

Laitoin Urhosta tämän kuvan Instaan, ja jälkikäteen ajattelin, että onpas yrmykän näköinen kuva kissasta, koska tuo kuva ei todellakaan ole Urhon perusilmeitä. Kaunis kissa hän on ja ihan kaikkea muuta kuin yrmy! Nyttemmin Urho on jo tottunut kännykkäkuvaukseen, ja ilmeetkin alkavat olla jo ihan söpöjä, eikä seuraavan kuvan kaltaisia.

Urho-kissa yrmyn näköisenä
Ensimmäisiä kuvia Urhosta.

Kuinka kissa päätyi minulle

Laitoin maanantaina viestiä löytöeläinkotiin, että voisin adoptoida tämän kissan. Soitin seuraavana päivänä vielä varmistaakseni asian, että onko hän mahdollisesti enää saatavilla. Ja olihan Urho vielä vapaana. Pohdiskelin, että voiskohan tällainen johtua siitä, että Urholla oli ikää jo niin paljon, ja että ihmiset haluavat adoptoida nuorempia kissoja. Tavallaan vähän säälittävää, koska esimerkiksi Urho on aivan ihana ja todella hellyyttävä. Hän on myös aika rauhallinen… ollut toistaiseksi. Urho muutti minulle torstaina iltapäivällä.

Ensimmäiset päivät Urhon kanssa

Meillä on mennyt nämä muutamat ekat päivät yhdessä ihan mukavasti. Urho oli heti todella siisti vessankäynnin suhteen, mikä ilahdutti minua. Saan toki lakaista laatikon ympäriltä hiekkoja takaisin astiaan, mutta tarpeiden osumatarkkuus on ihan ykkösluokkaa. Hän uskaltautui heti syliini samana päivänä kun tuli minulle. Söi kaikkea mitä tarjottiin. Leluihin ei koskenut, tai vähän tassulla hipelöi, mutta ei leikkinyt. Akvaariokin löytyi yhden makuupaikan vierestä ja siinähän olikin ihmettelemistä.

Urholla on kissa-TV

Kun menimme nukkumaan, hän tuli vieressä käymään tassuttelemassa tyynyni vierellä olevalla, hänelle varatulla alustalla, mutta meni sitten nukkumaan johonkin muualle. Annoin hänen olla kaikessa rauhassa.

Kun nousin seuraavana aamuna sängystä, Urho tuli heti terhakkaasti minua vastaan. Yritin tutkailla millaisia rutiineja herralle olisi mahdollisesti kehkeytynyt. Noh, tietysti ruokaahan sitä vaaditaan heti kättelyssä kun silmänsä avaa!

Keittiöön mennessä en voinut välttyä hieman huvittuneelta näyltä. Urho oli käynyt omatoimiruokailemassa yhden avatun raksupussin kanssa, joka löytyi lattialta osittain riekaleina. Pääsin siis siivoamaan vähän raksusotkua. Ei se mitään, laitoin loput raksupussin sisällöstä muovipurkkiin ja lakaisin osittain syödyt raksumurut lattialta.

Huomasin myös ettei Urho osannut syödä pakastimen päällä. Se tarkkaili jatkuvasti ympäristöään. Siirsin ruoat lattialle niin ruoka alkoi sitten myös maistua. Mietiskelin josko oli joutunut olemaan varuillaan edellisessä paikassa jollain tapaa, koska hänellähän oli ollut kuulemma pari kaveria. Myös löytöeläinkodissa hänellä oli kavereita, jotka välillä ilmeisesti vaihtuivat. Reppana on saattanut jäädä vaikka vähemmälle ruokinnallekin. Oli kuitenkin aika laiha tullessaan. Noh, yritetään saada vähän lihaa ympärille.

Kiva oli myös huomata, että Urho antoi minun harjata turkkiaan ihan mielellään. Pitkäkarvaisen kissan turkissa on kuitenkin huoltamista jonkun verran. Muutenkin, irtokarvat on saatava turkista pois ettei tule karvapalloja niin paljon. Juuri tämän blogin kirjoitushetkellä Urho kävi oksentamassa ensimmäisen karvapallon ruokapöydän alle. Ruoka alkoikin heti tämän jälkeen maistua! Pitääkin laittaa kissanruoho kasvamaan ettei hän käy vahingossa napostelemaan huonekasveja, koska ne eivät todellakaan ole hyväksi kissalle.

Tein Urholle Insta-tilin @urhomanolito, johon aion tehdä julkaisuja kissan elämästä. Kirjoitan asioita toki tännekin, mutta ehkäpä Urhoon liittyvissä asioissa enemmän sinne Instaan kuin tänne. Käy kirjoittaminen muutoin liian työlääksi, ja senhän tulisi olla kivaa, eikä kauheaa työtä! Julkaisin myös ensimmäisen video-klipin Tuubissa, esittelyn Urhosta. Jos onnistun kuvaamaan Urhoa jatkossakin, teen silloin tällöin jotain videoita muidenkin pällisteltäviksi.

Ei tällä kertaa nyt muuta, kuin että tässä tämä Urho nyt sitten on, ja häneen voi alkuunsa tutustua vaikkapa seuraavan videon kautta!

Lue artikkeli / kommentoi

Omenapuu kukkii

Vanhempieni pihalla kukkii omenapuu! Päätin kokeilla ottaa muutaman foton kukista. Kukat ovat hieman vaaleanpunaisia ja näyttivät kauniilta sinistä taivasta vasten. Kukista on toisenlaiset versiot kuvagelleriassani (LINKKI).

Omenapuussa oli todella paljon kukkia. Tämä tietää hyvää satoa!

Tietysti satoon vaikuttaa pölyttäjien määrä. Katselin aikani puuta ja sehän olikin aivan täynnä kaikenlaisia pölyttäjiä. Sato on siis taattu, jollei jotain katastrofaalista satu käymään.

Kimalainen käy läpi omenapuun kukkia. (Kimalainen: hyönteismaailma)

Mehiläisetkin olivat löytäneet omenapuun! Pörriäisillä oli hirvittävä määrä siitepölyä mukana jaloissaan.

Tulin tietysti ohessa häirinneeksi omenapuuhun muuttaneen asukkien elämää. Olin vuosia sitten kiinnittänyt puuhun lintupöntön, johon tänä vuonna muutti talitiainen. Pönttöön yritti jossain vaiheessa kevättä tunkeutua myös kirjosieppo, mutta se oli kuulemma saanut ”kunnolliset lähdöt” talitiaiselta. Tintti sai pitää pönttönsä. (Talitiainen Wikipedia)

Lintupöntössä oli poikasia, sen verran kova säksätys sieltä kuului. Molemmat talitiaiset, naaras ja koiras, ruokkivat poikasia. Melkoinen trafiikki kävi, kun tintit lentelivät taukoamatta omenapuun ja ruoanhakupaikan väliä.

Omenapuu oli todellakin täynnä elämää. Taidan lähteä tänään katsastamaan sen uudelleen josko siinä vielä olisi jotain kuvattavaa.

Hieman haastavaahan näitä tirppoja oli kuvata kun talitintit olivat todella nopealiikkeisiä. Niille piti myös antaa rauha viedä ruokaa poikasille. Olin muutaman metrin päässä pöntöstä, mutta kauempanakin olisi voinut olla. Välillä vaikutti siltä, että lintu ei uskaltanut mennä pönttöön. Päätin lopettaa omenapuun lähettyvillä hengailun.

talitiainen omenapuussa
Lisää kuvia linnuista löytyy kuvagalleriastani (LINKKI)

Oli minulle järkätty muutakin tekemistä pihalla… minun piti ajaa nurmikko. Sitä ennen ehdin vielä nappasta kuvan voikukista, ennen kuin ne jäivät ruohonleikkurin alle. Valkoinen ”hahmo” voikukkien takana on nimeltään bellis, eli kaunokainen. Niitä löytyy ainakin valkoisina ja vaaleanpunaisina. Vanhempieni pihalla on ainoastaan valkoisia belliksiä.

Lähdenpä siis takaisin ulkoilemaan. Sääkin alkaa juuri lämmetä täällä Kaakkois-Suomessa. Meillä oli muutama aika viileä päivä ja vettäkin on satanut ihan kunnolla. Tervetuloa kesäkuu!

Seuraavassa vielä linkki kuvagalleriaani:

Lue artikkeli / kommentoi