Imatra

Vihdoinkin kevät ja kärpäset!

Vihdoinkin voi sanoa, että kevät on täällä. Kyllä tätä odoteltiinkin – koko kevät.

Meidän alueella putsattiin hiekat tänä vuonna mielestäni hyvinkin aikaisessa vaiheessa, joka oli todella mahtavaa. Parkkialueella ei tarvinnut siirrellä edes autoja mihinkään, niin kuin useana vuonna on tehty. Ilmeisesti meidän talon kiinteistöhuolto tekee työt ihan eri tavoin kuin edellinen teki. Noh, tapansa kullakin. Se on kuitenkin allergikolle mukavaa huomata, että hiekat putsataan.

hiekoitushiekat putsataan joka kevät

Myös pyöräilyväylät putsattiin hyvissä ajoin. Sittenhän on kiva ajella esimerkiksi sähkökruiserilla, kun hiekka ei pöllyä. Vaikka ehkäpä siitä hiekasta olisi ollut jotain hyötyä takatalven kannalta. Kaikki hiekat oli putsattu teiltä pois ja takatalvi iski. Onneksi sitä ei kauan kestänyt, mutta iltasella tiet jäätyivät ja paikoittain oli todella liukasta. Vaikka sähkökruiserissa olikin maastorenkaat, niin piti ajaa todella varovaisesti. Alikulkutunnelit olivat aivan sohjossa, ja joissain paikoissa piti oikein miettiä mitä kautta kannattaa ajaa, ettei vastaan tule jäätyneitä sohjokasoja. Pääkallokeli, sanon minä!

Huhtikuun 19.-20. päivä satanut takatalvi alkoi taittua vasta viikko sen jälkeen. Minullakin oli kesärenkaat jo autossa, eikä sillä ollut mitään asiaa liikenteeseen iltasella, kun tiet alkoivat jäätyä. Hyvää aikaa tehdä töitä pois alta. En tietenkään kotitöitä tehnyt, sehän olisi ollut vallan tylsää. Tälläkin hetkellä parveke on vielä ihan laittamatta, enkä ole käynyt siellä tänä keväänä vielä lainkaan. Sen verran kävin talvella parvekkeella, että nostin sieltä sinne jääneen harjan ja rikkalapion, kun niitä tarvitaan täällä sisälläkin.

23.4.2024 pihanäkymää
kevät tuli ja lumi suli pihalta
26.4.2024 pihanäkymää. Lumet olivat sulaneet jo pois.

Harrastan jollakin tasolla luonnon kevät-seurantaa, ja siitä syystä laittelen näitä pihakuvia tänne, joista näkee kuinka lumet ovat milloinkin sulaneet. Syksyllä taas tilastoin milloin lumi on satanut maahan. Tällaista niin sanottua päiväkirjaa voisi kuka tahansa pitää. Sää ja luonto kiinnostavat minua. Tästäkin syystä ravaan mielelläni lintutornilla, joka on tässä ihan lähellä missä asun. Kävin lintutornilla myös 27.4. Miksipä siellä ei kävisi?

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Immalanjärven lintutorni on yksi lempipaikoistani. Siellä on useimmiten erittäin rauhallista. Keväisin siellä käy paljon lintubongareita. Näin eräs päivä naapuriani, joka kävi joskus aikoinaan kuvailemassa lintuja tornilla, ja hän sanoi jonkun toisen bongarin kertovan hänelle, että siellä lentelee jokin suohaukka. Mietin tätä muuten itsekin, kun kävin siellä eräs kerta. Otin videokuvaa tornilta, kun ruutuun ilmestyi haukka. Minulla ei ollut kiikareita mukana (niin kuin pitäisi), ja siksi en nähnyt tarkemmin mikä siihen ruutuun lensi. Paikalle tullut pariskunta kiikareineen kertoivat, että linnulla oli mustat siivenkärjet. Pitää käydä tänään katsomassa onko haukka vielä paikalla – olla itsekin haukkana paikalla.

Vaikka luonto tuolla tornilla on niin kaunista ja seesteistä, on sinne valitettavasti kasaantunut epämiellyttäviäkin asioita, nimittäin roskia. Nuoriahan näistä roskaamisista aina syytetään, mutta mistä näitä tietää, kuka tätäkin paikkaa on käynyt roskaamassa. Jos pystyisin jotenkin siivoamaan ne sieltä pois, niin siivoisin.

Ikäväkseni huomasin myöskin, että pitkospuita pitkin kulkee mopoilijoita, vaikka mopolla ajamisen tuolla alueella on kiellettyä. Tämä parivaljakko jäi vielä joksikin aikaa oikein kaasuttelemaan skoottereillaan puisen sillan päälle. Voin sanoa, että pakokaasun haju oli kuvottavaa, kun se kantautui pikkuhiljaa tornille asti, jossa itse seisoskelin. Harmittaa, kun jotkut eivät ajattele ympäristöä lainkaan. Kyseisenä iltana ei edes tuullut, että pakokaasu olisi lähtenyt metsästä jotenkin nopeammin. Uimarannan puolelta en tiedä, mutta torninpuoleisella parkkipaikalla on mopoilla ajo kielletty-kyltti.

Pakokaasu levisi metsikön läpi.

Jäin vielä hetkeksi katselemaan maisemia, ennen kuin päätin lähteä pois. Ei ole jäät lähteneet vielä tässä vaiheessa pois Immalanjärveltä. Kevät on kylläkin jo niin pitkällä että ne lähtevät minä hetkenä hyvänsä. Yksi tuulinen päivä niin se on siinä.

Kevätmaisemaa Immalanjärven lintutornilta

Kurvasin Immalanjärven lintutornille seuraavanakin päivänä. Oli kiikaritkin mukana, jos näkisi jotain harvinaisuuksia. Paikalla oli valmiiksi mies koiransa kanssa. Koira ei pelännyt yhtään kun tulin sähkökruiserilla torniin ylös. Olen kyllä erittäin varovainen vekottimen kanssa, enkä tahdo turhanpäiten säikytellä ketään. Koira otti minut heti vastaan ja sainkin rapsutella sitä tovin. Mukava koira!

Mies kertoi nähneensä silkkiuikkuja pari kappaletta kaislikossa, ja hänen lähdettyään rohkenin itsekin kaivaa kiikarit esiin, ja etsiä kyseisiä tirppoja. Olisi aika noloa, jos ottaisi asiantuntevasti kiikarit esiin eikä tunnistaisi koko lintuja. Saisi hävetä silmänsä päästä. Ei nimittäin ollut hajuakaan miltä ne voisivat näyttää. Mutta kun tutkailin kiikareilla kaislikkoa, niin siellä oli selkeästi kaksi erikoisen näköistä lintua. Ne olivat silkkiuikkuja. En ole koskaan nähnyt sellaisia omin silmin luonnossa. Kyllä oli upea lintu. Mahtaisikohan niistä saada kuvia joskus?

Siitäkin tietää, että kevät on jo pitkällä, kun alkaa kuulua kurnutusta lintutornin viereisestä ryteiköstä. Siellä alkaa sammakoiden kutubileet. Sammakoita oli vielä aika vähän 28.4.2024. En tiedä ovatko ne jo kuteneet kun en ole muutamaan päivään päässyt käymään tornilla. Tänään, vappuna, ajattelin mennä käymään. Kerron siitä sitten toisella kertaa, mitä sieltä löytyi vai löytyikö mitään. Vuonna 2021 sammakoita (KUVA) oli hirvittävä määrä kyseisessä paikassa. Tässä vielä kauniit näkymät kun viimeeksi kävin lintutornilla. Sammakot kutevat tuossa veden täyttämällä alueella (jossa niitä roskiakin on).

Jatkan kevätseurantaa niillä resursseilla mitä löytyy ja kertoilen kuulumisia jos ehdin. Ai niin, ja vielä muistutukseksi itselle (ainakin), että maanantaina oli tämän kevätkauden lämpimin päivä. Meillä oli +21C astetta! Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää vappua!

  

Vihdoinkin kevät ja kärpäset! Read More »

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä

Vuosi on alkanut hyvin kylmänä täällä meidän suunnalla vaikka jossain vaiheessa lämpötila on ollut pari päivää ihan plussankin puolella. Hieman on hirvittänyt auton toimivuus tällaisilla keleillä, mutta ihan hyvin tuo pirssi on tästä selvinnyt… *kop kop*. Samaa ei voi sanoa vanhempieni autosta, jonka akku kosahti joulukuun alussa heti ensimmäisten kylmien päivien kohdalla. Olen onnekas kun minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni, ja vanhempanikin saivat tuttavieni kautta uuden akun rikkoutuneen tilalle vieläpä samana iltana.

Vuoden ensimmäinen päivä oli suorastaan tyrmäävän kaunis! Autoa on tosiaankin ajelutettava näillä keleillä, että se lämpiää kunnolla, niin läksin ajelemaan Vuoksen vartta pitkin Imatrankoskelle päin. Auringonlasku oli aivan upea ja Vuoksi höyrysi satumaisesti. Jäin hetkeksi ihastelemaan näkymää ja ottamaan pari kuvaa ja videopätkiä.

Vuosi vaihtui kylmänä Imatralla
1.1.2024 Vuoksella

Heräsin tänään taas jotain seitsemän aikaan, joka ei nyt aina ihan tyypillistä minulle ole. Sellaiseen aikaan kun heräilee, on mahdollista nauttia auringonnoususta, jos kelit sattuvat kohilleen. Tämä vuosi on alkanut siinä mielessä myös aurinkoisena, ja näitä kauniita aamuja on saanut ilolla seurata olohuoneen ikkunasta. Ei siis haittaa, että on kylmää. Tietty kerrostaloasukkina on se etu, ettei tarvitse itse lämmittää asuntoaan.

5.1.2024
6.1.2024 kaunis talvinen päivä keittiön ikkunasta katsottuna.

Kaunista talvea on saanut ihailla melkein joka aamu tammikuun puoleen väliin saakka. Eilisaamuna huomasin, että aurinko nousi jo ihan eri kohdasta kuin pari viikkoa sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että päivät pitenevät. Tervetuloa valo!

17.1.2024 eilisaamun näkymä parvekkeelta.

Eilinen kaunis talvipäivä muuttui tänään totaalisesti, koska meitä lähestyi lumipyry. Se alkoi täällä Imatran kohdilla suunnilleen yhdeksän aikaan aamulla. Kaunis auringonnousu oli tältä aamulta peruttu ja tilalle tuli lumisade. Noh, se kuuluu talveen, onneksi vielä. Tänään onkin sitten hyvä päivä tehdä muutakin kun vain ihailla maisemia. Tätä kuvaa ottaessani tajusin, että olen unohtanut parvekkeelle vähän yhtä sun toista tarpeellista tavaraa, kuten pistorasiaan laitettavan ajastimen ja harjan ja rikkalapion. Sen verran on kuitenkin kylmää, että en millään kehtaisi avata parvekkeen ovea, kun parvekeoven alta tulee muutenkin kylmää ilmaa. Pitää kait tehdä sellainen viimamakkara.

18.1.2024 lumisade alkoi noin kello 9.00.

Olen nukkunut sohvalla reilun viikon, ja nyt aion mennä takaisin nukkumaan makuuhuoneeseeni. Olohuone on taas ihan sekaisin, enkä ole kerännyt vielä joulukoristeitakaan pois. Päätin, että olkoot siinä missä ovat! Hittojako käyn tätä stressaamaan kun on muitakin asioita ”päällä” tällä hetkellä, kuten uuden verkkokaupan rakentaminen. Tämä tuli hieman yllättäen eteen, ja se on syönyt todella suuren ajan päivistä. Vuosi alkoi siis kiireisenä ja työntäyteisenä. Mutta ei siitä sen enempää, työjutut eivät ole tämän blogin aihepiirissä.

Sen sijaan kaikki muut värkkäilyt ja harrastukset ovat. Sain onneksi vähän helpotusta siivouksessa, tai oikeastaan todella ison avun, eräältä tuttavaltani. En muista olenko missään kohtaa maininnut, että minulta hajosi pieni arkkupakastin viime vuoden puolella. Se on syönyt todella paljon mieltäni viime aikoina. Pakastin oli sen verran suuri kuitenkin, etten ole pystynyt sitä itsenäisesti siirtelemään mihinkään. Nyt tein päätöksen, että se saa lähteä vaikka mitä kävisi. Siispä, hain toiselta tuttavaltani nokkakärryn lainaan ja vein pakastimen ulos odottelemaan josko se saisi kyydin pois. Kuten aiemmin sanoin, olen onnekas, että minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni! Tuttavani tuli hakemaan pakastimen ja toimitti sen hyötyjäteasemalle. Ei voi muuta sanoa kun että huhhuh miten hienoja tyyppejä voi olla olemassa. Olen tästä todella kiitollinen hänelle.

Hasta la vista!

Ja kun puhun tuttavistani täällä blogissani, niin kutsun myös tasapuolisuuden vuoksi ystäviäni ”tuttaviksi”. Kaikki ovat täällä tuttavia, enkä käy sen enempää erittelemään terminologisesti kuka on mikäkin. Se on mielestäni reilua kaikkia kohtaan. Joten, jos tunnistat itsesi näistä kirjoituksista, niin kyllä ystäväni tietävät sanomattakin, keitä he ovat

Nokkakärryä odotellessani ehdin ottaa muutaman kuvan auton tuulilasiin jäätyneistä kuurankukista. Niitä oli muodostunut auton sisäpuolelle. Kiirettä piti, kun ne sulivat nopeasti pois auton lämmetessä. Pitääkin alkaa kuvailla kuurankukkia. Nehän ovat todella kauniita. Joskus aikoinaan tuli kuvattua niitä edellisessä kämpässä, kun siellä oli parvekelasit. Niissä joskus oli kuurankukkia ja taustalle sai vielä auringolaskun väritkin.

Olin pitkän aikaa haaveillut pilkkihaalarista, ja nyt satuin vihdoinkin löytämään sellaisen, mikä miellyttää, ja minkä kukkaro kestää. Ostin ensimmäisen version Kärkkäiseltä, mutta se oli väärän kokoinen. Tarkoitus on, että pystyisin ajamaan sähkökruiserilla kylmilläkin keleillä. Mikäpäs siihen muu olisi sopivaa kuin tällainen toppahaalari. Näitä käytetään moottorikelkkailussakin, niin miksipä ei myös sähkövehkeellä ajettaessa. Siinä kun ei tarvitse itse liikkua mitenkään, niin ei välttämättä tule hiki. Ostin tarkoituksella suurikokoisen, että mahdun sen sisälle normaaleissa sisävaatteissa. Tämä ei ole ulkoilua varten pikkupakkasilla, nimittäin se on erittäin lämmin. Sopiva toppahaalari löytyi lopulta Happy Angler -nimisestä verkkokaupasta, joka myy kalastustarvikkeita.

Tänä päivänä on harvinaista, että postilaatikosta tupsahtaa mitään muuta kuin laskuja. Minulla on onneksi tuttavia, jotka lähettävät minulle kortteja kun käyvät ulkomailla. Sitä ilon ja onnen määrää, kun postilaatikosta löytyy kaksi upeaa korttia, jotka on juuri minulle lähetetty! Ihmiset, älkää lopettako postikorttien lähettämistä tuttavillenne kun käytte matkoilla. Niiden saamisesta on niin paljon iloa, ettei pysty edes sanoin kuvaamaan! Some-kuvien lähettely ei ole mitään tähän verrattuna, vaikka niitäkin on kiva katsella.

Pakastimen häipymisen jäkeen olen ajatellut, josko vähän järjestelisin paikkoja uudelleen. Tai en ihan kaikkia paikkoja, vaan juuri sen kohdan, mistä pakastin lähti. Siinä on nimittäin kulkuaukko eteisen ja olohuoneen välillä, jonka olen ”tukkinut” rakentamallani ladonovella (kuva joulukuulta). Jospa siirtäisin ladonoven keittiön ja olohuoneen väliin, jossa se olikin monta vuotta. Siinähän oli aikoinaan myös olohuoneen puolella akvaario, jota minulla ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Saisin olohuoneeseen enemmän tilaa sijoitella huonekaluja. Asia on harkinnassa. Pitää vähän mittailla saisko sille seinustalle vaikka sohvan.

YouTubesta löytyi taas yksi ihana takkavideo, jossa on aivan saman näköinen kissa, mitä edesmennyt Spede-kissani oli. Videota on ollut jotenkin lohdullista katsoa. Ihan kun Spede olisi läsnä. Ehkäpä hän onkin jollain tapaa. Viisi vuotta siitäkin on kohta kulunut, kun hänestä jouduin luopumaan. Nämä videot ovat kyllä aivan ihania.

Kanava: Purring Cat, suora linkki videoon.

Vuosi on alkanut siis leppoisasti vaikka touhukkaasti. Näissä merkeissä on hyvä jatkaa eteen päin. Uuden toppahaalarin myötä minulle tarjoutuu nyt valokuvaamisellekin uusia mahdollisuuksia, koska tarkenen tuolla ulkona nyt huomattavasti paremmin. Minulla ei ole aiemmin ollut asianmukaista talviasua ja siksi en ole pystynyt kylmemmillä keleillä juurikaan oleskelemaan ulkosalla. Ei niitä talvivaatteitakaan noin vain ostella. Kunnolliset talvivaatteet ovat hirvittävän kalliita. En ole ehkäpä ottanut edellä mainitustakaan syystä talvisia kuvia, niin se olisi nyt mukavaa vaihtelua. Liikkumista ulkona pitää lisätä, niin miksipä sitä ei sitten tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.

Lopuksi vielä Instagramiin upotettu video vuoden ensimmäiseltä päivältä. Vuosi tuli aloitettua mukavissa merkeissä, niin toivottavasti se jatkuu mukavana tästäkin eteenpäin, myös teillä muilla.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä Read More »

Vuoden 2023 viimeinen päivä

Vuoden viimeinen päivä alkoi aurinkoisena. Aurinko on todella matalalla tällä hetkellä vuotta, ja siitä ei kovinkaan pitkään saanut nauttia olohuoneen puolella. Laitoin jazzit soimaan televisiosta, ja katselin hieman ympärilleni. Joulu meni nopeasti ohitse. Panostin jouluna kauniisiin asioihin, joiden kuvittelen tuovan minulle iloa pidemmäksikin aikaa. Sisustusjuttuja siis tiedossa seuraavissa kirjoitelmissa ja myös tulevana vuotena. Tietysti joulu täytyy purkaa ensin pois.

Tosiaankin sunnuntai alkoi aika rapsakan kelin merkeissä, ja kylmää säätä on tiedossa myös tulevalle viikolle, vuoden ensimmäiselle viikolle siis. Tämä tietää aurinkoisia päiviä. Näinä päivinä näkisi varmasti tehdä myös paljon sisustukseen liittyviä asioita, tai ottaa niistä kuvia. Vaikka asuntoni tunnelma on paras iltaisin kaikkine valoineen, kaikista paras aika kuvaamiseen on päivällä. Toisaalta auringonpaiste aiheuttaa kiiltävillä pinnoilla heijastuksia, niin siinä mielessä ilta olisi parempi. Pitää vähän suunnitella juttuja…

Vuoden 2023 viimeinen päivä oli aurinkoinen
Aurinko nousemassa 31.12.2023 klo 9:36.
Aurinko värjäsi puiden latvat Klo 10:27

Löysin internetin syövereistä ihanan verkkokaupan, Puutarhurin maja, josta tilasin muutaman sisustustavaran. Olin ajatellut hommaavani sohvan yläpuolelle jotain, ja löysinkin aivan ihanat julisteet tähän tarkoitukseen. Ostin kaksi julistetta. Olen nähnyt tällaisia kasvitauluja monessakin paikassa viime aikoina, ja koen, että ne sopivat erityisen hyvin omaan asuntooni. Onnekseni Jyskissä oli vielä hurjat joulualet, niin sain julisteille kehykset pilkkahintaan.

Nämä kyllä sopivart tuohon sohvan yläpuolelle paremmin kuin hyvin! Olen erittäin iloinen näistä tauluista. Kävin vielä shoppailemassa kolmannenkin taulun, joka saapunee tulevalla viikolla. Näissä tauluissa on ne asiat joista pidän todella paljon. Saniaiset, perhoset ja sitten uusimmassa taulussa tulee olemaan kuva pionista. Nämä näyttävät sellaisilta vanhoilta koulujen opetustauluilta. Virittelen taulut sitten seinälle kun olen saanut kaikki varmasti paikoilleen, mitä olen suunnitellut. Niin, mitähän olen taas oikein suunnitellut?

Ensinnäkin, puran joulun vasta pois sitten kun olen saanut otettua tarpeeksi kuvia näistä viritelmistäni, oli päivä sitten mikä tahansa. Mikä mukavaa, sain hankittua muutaman itseäni ilahduttavan joulukoristeen tulevia jouluja varten. Ehdin toki hankkia aidon joulutähden kaupasta, kunnes löysin parin päivän päästä Tokmannista edullisen tekokasviversion. Turhaan tuli aito hommattua, mutta ompahan niitä nyt sitten kaksi koristamassa olohuonetta tällä hetkellä ja vuoden päästä tarvitsee vain kaivaa tekokasvi esiin. Se on yllättävän aidon näköinen.

Ylättävän aidon näköisiä ovat myös Led-kynttilät, joita ostin sitten oikein urakalla. Ostin sieltä Puutarhurin Majasta kaksi korkeaa kynttilää Festivo-jalkoihin, ja kaksi niin sanottua pöytäkynttilää. Nämä ovat erittäin aidon näköisiä, ja onkin päällystetty ihan steariinilla. Ne myös tuntuvat ”näpeissä” aidoilta.

Festivo-kynttilänjalat takana, vasemmalla edessä Jyskin kynttilä, oikealla Deluxe-kynttilä.

Tämän kynttilärykelmän takana oleva kulahtanut peili lähtee tuota pikaa roskiin. Otin kuitenkin kehyksen talteen, koska aion käyttää sen uudelleen. Laitan kehykseen piirtämäni kissojen kuvan. Se on sitten enemmän samaa settiä Foxy-koiran kuvan kanssa, joka on samalla seinustalla. Yritin olla näppärä, ja käyttää vanhan kehyksen lasia, mutta tottakai hajotin sen. Se oli hieman pienempi kuin tämä tuleva, ja lasia olisi pitänyt pienentää. En kuitenkaan osannut leikata lasia, ja erittäin ohut lasi halkesi ja siitä irtosi pala. Eihän sitä enää voinut käyttää. Pitää käydä ostamassa siihen uusi lasi tai tärvellä joku plexin palanen tuolta vielä! Noh, kissat saavat hetken vielä odottaa ennen kuin ripustan heidät seinälle.

Kaksi oikealla edessä olevaa pöytäkynttilää on ostettu Puutarhurin Majasta ja loput Jyskistä.

Mainittakoon vielä sellainen asia, että nuo Puutarhurin Majasta ostetut kynttilät toimivat kaukosäätimellä. Kaikissa kynttiöissä on ajastimet, ja ne syttyvät joka päivä samaan aikaan. Kaikenlaista sitä tänä päivänä löytyykin. Onneksi on joskus tullut hankittua akkulaturi, millä saa ladattua uudelleen nihin virtaa. Toisiin kynttilöihin meni 3 AAA-akkuparistoa, ja toisiin 2 AA-akkuparistoa. Ei olisi järkeä ostaa kertakäyttöisiä paristoja. Kokeillaan kauanko nämä kestävät yhdellä latauksella käyttöä. Ostin akkuparistot myös Jyskistä (6€/pkt).

Lisävaloa olohuoneeseen tuo verkkovirralla toimiva bonsai-valaisin, jonka ostin jyskistä. Kaikki Jyskistä ostetut valot olivat alennuksessa, ja aikamoisessa alennuksessa olivatkin. Bonsai-valon alkuperäinen hinta oli 15€ (maksoin 7€) ja taulukehyksen hinta oli 16,99€ (maksoin 6,5€). Led-kynttilät olivat 4€-5€ (maksoin 1,75€-2€) kappale. Ostin vielä jääpuikkovalosarjan, jota en ole vielä viritellyt mihinkään. Sen alkuperäinen hinta oli 27,99€ ja minä maksoin siitä 11€. Ihan kivasti säästi rahaa! Kunhan saan kämppäni ojoon, käyn virittelemässä jääpuikot parvekkeelle.

Sain aikaiseksi joulun jälkeen laittaa suurimmalle osalle huonekasveista uudet mullat. Alkoi olla jo kiire tämän kanssa. Osa kasveista voi jo todella huonosti. Luulen, että ratkaisin syyn miksi huonekasvit alkoivat voimaan huonommin. Ensinnäkin, olin istuttanut ne kookoskuituun (+ perliittiin) ja nyt laitoin niiden kookoskuitujen sekaan huonekasveille tarkoitettua kukkamultaa. Jos se vaikka auttaisi kasvussa. Tämän lisäksi päätin alkaa käyttää kasvien kasteluvedessä vedenparannusainetta, joka sitoo metallit ja kloramiinin pois vedestä. Sain vinkin eräältä tuubikanavalta, että näin kannattaa tehdä. Tarkemmin kun ajattelen, niin aikaisemminhan otin kasveille veden akvaariosta tai sitten akvaarioon tarkoitetusta vedestä, joka oli aina käsitelty vedenparannusaineella.

Enkä ole vieläkään viritellyt ikkunalla oleville kasveilleni valoja. Se pitää myös hoitaa pian. Kello on tällä hetkellä kolme iltapäivällä, ja vaikka ulkona on paistanut koko päivän aurinko, sisällä on jo hämärää. Kultaköynnökset tarvitsevat myös tukikepit mitä pitkin kiivetä ja niitähän minulla on parvekkeella puusohvan sisällä. Pitää asennoitua menemään kylmälle parvekkeelle palelemaan tulevalla viikolla.

Purin syksyllä olohuoneen katosta valaisimen pois, ja se odottelee nyt asennusta laatikossa. Minulla oli siihen toinen idea, mutta näyttää nyt vähän siltä, ettei se toteudu. Pitää tehdä väliaiikainen viritelmä, että saan olohuoneeseen kunnon valaistuksen, jos pitää vaikka imuroida pimeän tullen. Vaikka laittaisi kaikki maailman valot, mitä tänne tällä hetkellä on viritelty, se ei valaisisi tarpeeksi olohuonetta, että sen saisi siistittyä kunnolla. Toivottavasti minun ei ole pakko siivota tätä missään vaiheessa illalla.

Ihastelin maisemia vanhempieni pihalla, kun käväisin siellä kinkkua syömässä tapaninpäivänä. Oli kait täysikuu. Vanhempieni talon edustalla on vanhanmalliset katuvalot käytössä, niin ne olivat vielä ihan oranssit. Ne vaihdetaan sitten jossain vaiheessa LED-valoiksi. En tiedä milloin, mutta toivottavasti pian. Tuon väriset lamput pilaavat talvimaiseman! Muutoinhan maisemat ovat tällä hetkellä todella kauniit. Eräs tuttavani kuvaili niitä ”Disney-maisemiksi”.

Kävin minä kävelylläkin yksi ilta ja otin sitten pari kuvaa meidän ”kylän raitilta”. Kauniit ne oli maisemat täälläkin!

Vuoden viimeinen päivä alkaa kääntyä jo illaksi, ja minulla ei ole muuta tällä kertaa jäljellä kun hyvän uuden vuoden toivotukset! Palaillaan taas ensi vuonna

Vuoden 2023 viimeinen päivä Read More »

Lokakuun kuulumisia

Lokakuu on jo yli puolessa välissä ja meillä on vielä jonkin verran vihreää puiden lehdissä. Pihan koivut ovat jo kellastuneet, mutta esimerkiksi vanhempieni omenapuu ei ole juurikaan kellastanut tai pudottanut lehtiä. Orapihlaja-aita on myös vihreä, tai ainakin kaksi päivää sitten vielä oli. Eilen iltapäivällä satoi pienen hetken räntää, ja tänä aamunakin olisi pitänyt sääennusteen mukaan olla valkoinen maa, mutta se ei ainakaan toteutunut, jollen ”nukkunut sen yli”. Sen sijaan Tampereella oli ollut valkoinen maa.

Lokakuun alku

Kävin tänäkin vuonna lokakuun 2. päivä Imatrankoskella kävelemässä kaupunkipuron äärellä. Olen käynyt siellä kaksi kertaa aikaisemminkin juuri samana päivämääränä, niin sen puoleen ajattelin käydä tänäkin vuonna katselemassa mitenkä syksy oikein edistyy. Oli pienoinen pettymys, kun ruska ei oikein ollut vielä alkanut, ja puistoalueet olivat vielä ihan vihreitä. Otin kuitenkin kuvan kaupunkipuron alkulähteeltä, samasta kohtaa mistä olen aikaisemmillakin kerroilla ottanut. Alempana kuvat aikaisemmilta vuosilta.

Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa
(Klikkaa suuremmaksi) Kuva otettu 2.10.2023 noin kello 15.50

Kaupunkipurolla on jotenkin aina niin seesteistä kun satun siellä käymään. Tälläkin kertaa oli tyyni keli, ja oli juuri se yksi päivä poutaista keliä, mitä tuolle viikolle sattui. Seuraavana päivänä alkoivat kovat tuulet ja vesisateet.

Kruununpuistossakin tuli piipahdettua kun sekin on vaan niin ihanan rauhoittava paikka. Seisoskelin vain siellä ja kuuntelin luontoa. Toki vieressä olevalta autotieltä kuului meteliä, mutta sekään ei oikeastaan haitannut yhtään.

(Klikkaa suuremmaksi)

Imatran Kruununpuistossa on tällaisia veden ja kivien tekemiä hiidenkirnuja. Mihinköhän tästä lammikosta pääsee? Asuukohan Imatran Hiisi tuon takana? Hmmm…

Kruununpuistosta, Voimalaitoksen viereisen parkkipaikan vierestä, löytyy kyltti jossa on esitetty kaikki nähtävyyskohteet, mitä puistossa on.

(Katso kohteet klikkaamalla kuva suuremmaksi)

Kun ajelin takaisin kotiin päin, oli pakko pysähtyä katsomaan kukkapeltoa, joka oli matkan varrella. Siellähän kasvoi myös auringonkukkia, jotka olivat kyllä jo suurimmalti osin lakastuneita. Osa oli vielä ihan tikissään, kuten tämä, josta otin kuvan. Yllätyin, kun auringonkukassa pörräsi vielä kimalainen. Siis, onhan jo lokakuu!

Kotihommia

Olen saanut TODO-listaa lyhennettyä parillakin hommalla. Siirtelin ison kaapin keittiöstä eteiseen verhon taakse ja taasen sen paikalle keittiöön kuivausrummun. Kaappi on järjestelty, ja sinne on nyt laitettu iso läjä kukkaruukkuja ja muita kasviharrastukseeni liittyviä härpäkkeitä. Keittiö on vielä sekaisin. Ihan kaikkia kamoja en ole vielä setvinyt, mutta jos ihan vaikka sitten lähiaikoina saisi aikaiseksi. Kädet ovat vieläkin kipeät, ja olenkin nyt saanut lähetteen reumalääkärille. Jos he vaikka osaisivat auttaa.

On tarkoitus tänään siirrellä tuttavan avustuksella tavaroita huoneesta toiseen. En kerta kaikkiaan pysty sitä hommaa tekemään yksin. On ihan hyvä, kun olen oppinut pyytämään apua, enkä riko joka kerta itseäni kaikissa projekteissa. Olen nimittäin tässä pähkäillyt, että vaihdan sittenkin työhuoneen takaisin isompaan huoneeseen, joka on nyt ollut makkarina. Saan samalla nautiskella tehdyistä sisustusjutuista uudelleen, mitä olen siihen pienempään huoneeseen aikoinani tehnyt.

Ajattelin silloin, kun menetin lemmikkini, että en pysty nukkumaan siinä tummansävyisessä huoneessa enää. Se oli jotenkin siinä tilanteessa niin synkkä. Vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen päittäin, koska työhuone oli huomattavasti valoisampi. Nyt on aika vaihtaa huoneet takaisin! Yritän tehdä huoneesta lämminhenkisen ja kauniin, että tykkään käydä siellä nukkumassa. Katsotaan mitä tästä tulee, ja kuvia on sitten tiedossa kun homma on tehty.

Ikkunoiden pesu pitäisi hoitaa vielä todella pikaisesti ennen kuin alkaa pakkaset. Voiko kuvitella, että lokakuussa on ollut vielä ukkosta? No, kyllä vaan oli Pohjanmaan suunnalla.

Onnistuin yllättämään tuttavan tekemilläni villasukilla. Taisin näistä mainita edellisessä blogissa, että sellaiset oli tekeillä. Sukkien malli on otettu Sinisukat-kirjasta ja malli on Kattilove.

Hain myös lokakuuhun piristystä laitattamalla tällaiset geelikynnet. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tällaista, ja johan se oli aika kokeillakin.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi juttua, niin kirjoittelen sitten myöhemmin lisää. On tässä lokakuun aikana ollut muutakin kivaa, josta voisi vielä kertoa, mutta seuraavalla kerralla sitten. Minulla on nyt juuri paistettua kaalilaatikkoa odottelemassa tuolla uunivuoassa, niin jatkan seuraavaksi sitten siitä. Hyvää tulevaa viikonloppua!

Lokakuun kuulumisia Read More »

Puolikas heinäkuu

Olen joutunut pitämään lepotaukoa käsieni kipujen takia, ja heinäkuun blogit ovat jääneet siksi kirjoittamatta. Pääsen käsieni kanssa vasta huomenna (17.7.) lääkäriin. Toivottavasti pystyn tämän kirjoittamaan loppuun kun kuviakin on niin paljon. Jospa ne kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, eikä minun tarvitse rasittaa käsiä sen enempää.

Heinäkuun 1. viikonloppu

Meillä oli heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Imatranajot. Ei voi muuta kun olla pahoillaan järjestäjien puolesta, koska keli oli ihan järkyttävä. Koko viikonlopun satoi välillä todella rankasti vettä.

Sain kuitenkin raivattua parvekkeelta osan kivistä pois ennen kuin sade taas alkoi. Kiviä oli kaksi ämpärillistä. Vein ne sinne mistä olin ne hakenutkin. Parvekkeen siivous sai jatkua.

Osa kivistä viety pois.
Heinäkuun 1. oli sateinen
Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sadetutkasta.

Katselin Imatranajot Youtubesta. Se olikin oikein loistavaa settiä. Olin yllättynyt kuinka laadukas tämä lähetys oli. Lisää tällaista, ja voihan niistä lähetyksistä maksaakin, jos ei pääse paikan päälle katsomaan. Ajojen ohella aloin suunnitella parvekkeelle pavilijongin seinämää, joka oli ajatuksissa koko alkukesän. Kävin hakemassa rungonkappaleet vanhemmiltani.

Alkuperäinen runko oli 3×3 metriä ja tietenkin se olisi aivan liian suuri parvekkeelle. Siispä aikani funtsittua, päätin pätkiä parit putkenkappaleet oikean mittaisiksi, että pavilijongin saisi viriteltyä paikoilleen. Yllätyksekseni huomasin, että sehän onnistui! Virittelin heti seinämät paikoilleen.

Takaseinustalle sopi peikonlehtiverho, joka on polyesteriä. Sen ei pitäisi homehtua.

Heinäkuun 3.-5. päivä tuuli oli aivan kauhea. Nyt nimittäin testattiin pysyykö viritelmäni pystyssä. Sehän onneksi pysyi.

Sain heti kuun alusta availla viemärit keittiöstä ja vessasta. Siinä on sitten sellainen asia, että hermoja koetellaan. Kun ei meinaa koskaan muistaa sitä viemärinavausgeeliäkään ostaa. Tälläkin kertaa kävin sen erikseen hakemassa kaupasta.

Hydrotomaatti on aivan totaalisen räjähtänyt. Se on ollut nyt vähän huonolla hoidolla. En ole priorisoinut sitä korkealle lainkaan näiden käsieni takia. Ja eikä se vielä riitä, että kädet on osaksi toimintakyvyttömät niin vielä jalatkin. Polvet olivat todella kipeät kolmisen viikkoa, enkä meinannut päästä rappusia alas. En uskaltanut kiipeillä myöskään missään talousjakkaroilla. Tomaatin latva on vieläkin ”paikoillaan” kun en ole ylettänyt pätkäistä sitä.

Tomaatin viereinen lattia on aivan järkyttävän näköinen. Kuin sinne olisi tapettu jotain. En saanut poimittua isoa osaa tomaateista korkealta lainkaan kun en päässyt talousportaille. Tomskut tippuivat lattialle, sen kuin ropina kävi. Jouduin odottamaan siivoustakin todella pitkään, kunnes polvet taipuivat edes sen verran, että yletyin poimimaan tomaatit lattialta. Tämä tapahtui vasta viime viikonloppuna.

Pitäisi saada viriteltyä nyt tämä uusi hydroviljelyloota paikoilleen. Jospa se olisi seuraava projekti sitten? Mutta siinä minulla nyt on se Money Maker-tomaatti, jota oli tarkoitus viimeeksikin laittaa.

Heinäkuun 2. viikonloppu

Sain vieraita viikonloppuna. Perjantaina luokseni saapui Lappeenrannasta pitkäaikainen tuttavani, Tiina. Neuloin hänelle keväällä Riddari-villapaidan, joka hänen oli tarkoitus nyt viedä sitten mukanaan kotiin. Noh, tein siitä paidasta osan uudelleen mittausten takia, ja villapaita on kyllä neulottu valmiiksi, mutta siitä pitää vielä päätellä lankoja ja jälkikäsitellä. Homma siirtyy sitten seuraavaan kertaan.

Kävimme Tiinan kanssa katsastamassa Jäppilänniemen taidetien, niin kuin meillä yleensä on tapana. En ottanut sieltä nyt mitään kuvia, kun käyn sitten jossain vaiheessa kuvaamassa teokset järkkärillä, kun ehdin. Enkä halua julkaista sieltä kuvia vielä, kun kaikki sinne haluavat eivät ole käyneet paikan päällä vielä. Ei mene yllätys piloille! Tässä on kuitenkin kohteet.

(klikkaa suuremmaksi)

Lauantaina luokseni saapui iloinen yllätys. Kummipoikani Caspian, jota en ole ristiäisten jälkeen nähnyt lainkaan livenä, tuli minua isänsä kanssa moikkaamaan. Hänen isä siis on Aatu, jolta Foxy-koira tuli aikoinaan minulle. En ole tottunut lapsiin, mutta kyllä tämän kanssa oli kerta kaikkiaan niin helppo olla. Cassu oli todella kiltti ja ihana lapsi. Kävimme Imatran venesatamassa pizzalla, ennen kuin he lähtivät takaisin Helsinkiä kohti. Pizzapaikka oli tarkalleen ottaen Kolme Ankkuria. Otin sieltä muutamia kuvia, joista nyt kooste seuraavaksi.

Imatran venesatama panorama-kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi 2600x1161px.

Taivaalla näkyi upeita ukkoskuuropilviä. Kuvat on otettu kännykällä.

Heinäkuun alkuviikot olivat sateiden lisäksi vielä aika koleat. En pitänyt parvekkeen siivouksen kanssa mitään kiirettä. Sitä paitsi, kädet olivat edelleen kipeät. Pääsin kuitenkin tekemään töitä parvekkeelle hetkeksi, mikä oli aivan ihanaa! Vesiaiheessa vesi lorisee… ehkäpä vähän liikaakin. Sitä on kait pakko vielä vähän fiksailla.

Tämä viikonloppu olikin sitten oikein hauska. Paikallinen kantisbaari Kenguru, järjesti asiakkailleen Amazing Race-polkupyöräkilpailun, joka käytiin lauantaina 15.7. Olin avustajana ensimmäisellä rastilla, jossa minun tehtäväni oli piilottaa värillisiä kiviä, jotka olivat joukkueiden värit. Heidän piti etsiä sitten oma kivi taka-alalla näkyvästä suuresta kivestä.

Kun oma osuuteni oli ohi, palasin pyörätietä pitkin sähkökruiserilla baarille fiilistelemään loppukisaa.

Vihdoinkin kun kaikki olivat maalissa, ja heidät palkittiin… jokainen! Tässä ottamani kuva kisaporukasta.

Kuva löytyy myös Bar Kengurun Facebook-sivulta.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi… seuraavalla kerralla sitten parvekkeesta, joka on löhöilykunnossa jo! Sinne on tullut muutakin, josta en ole ehkäpä maininnut. Lue ihmeessä seuraavakin kirjoitukseni ja tilaa artikkelit sähköpostiin, jos et vielä ole tehnyt sitä, tai tykkää sivustani Facebookissa. Saat Facesta tiedon kun uusi artikkeli on julkaistu. Lisäksi lähetän sen sähköpostitse kaikille jotka ovat sen tilanneet sinne.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkavaa lämmintä viikkoa!

Tilaa uusin artikkeli sähköpostiisi.

Puolikas heinäkuu Read More »

Scroll to Top