Imatra

Mukava viikonloppu takana

Nyt on ollut sellainen viikonloppu, että niveliä särkee vieläkin! Mukavaa tietenkin oli, mutta tietääpähän taas omia rajojansa paremmin. Lauantaille sattui kaksi tapahtumaa, ja molemmat niistä hieman jännitti etukäteen, että mitä niistä tulee. Paikallinen kyläbaari järjesti taasen The Amazing Kenguru Race-pyöräilytapahtuman ja äidilläni oli sisarusten tapaaminen samana päivänä. Viikonloppu oli siis jotensakin kiireinen.

The Amazing Kenguru Race

Tämä on siis niin kiva juttu, että toivon tälle jatkoa muillekin kesille. Tietysti tämänkin kerran kruunasi loistava kesäsää. Sama oli kyllä viimekin vuonna. (Edellisesta kerrasta voit lukea artikkelista: Puolikas heinäkuu). Tällä kertaa olin toiseksi viimeisellä rastilla.

Sää todellakin helli meitä tänä vuonna. Lämmintäkin oli +27°C eikä tuullut mitenkään erityisesti. Rastin tehtävänä oli rakentaa/loihtia kylpyankalle lautta, jonka päällä se pysyy 60 sekuntia. Oli siis hyvä juttu, ettei tuuli ollut navakkaa. Mistähän lie ankan olisikaan joutunut muuten hakemaan. Kilpailijoilla oli omat ankat mukana. Minulla oli vain testailuja varten oma ankka.

Kävin edellisenä iltana katselemassa hieman paikkoja ettei tule sitten mitään yllätyksiä. Kyllä tämä paikka vaan on niin ihana illallakin. Tästä kuvakulmasta katsottuna lintutorni, jossa käyn useasti, on oikealla puolella. Välissä on jotain 300 metriä rantaviivaa.

Immalanjärven uimaranta, Liete.

Päivälläkin näkymät ovat suhteellisen kohtuulliset! Tämä olikin ainoa kohta mistä saattoi ottaa kuvan. Rannalla oli jonkin verran porukkaa.

Onneksi erään puun takana oli sellainen paikka, johon pääsin auringolta suht suojaan. Virittelin itselleni rantapyyhkeen maahan ja kaivoin esiin kiikarit, jos minulle tulisi odotellessa vaikka tylsää, ja jossain näkyisi vesilintuja. Oli minulla sateenvarjokin mukana, jota aluksi käytin aurinkovarjona. Jossain vaiheessa tuuli kääntyi sellaiseen suuntaan, että se nappasi varjon mukaansa. Aurinko oli jo kääntynyt puun taakse, eikä sen säteet enää osuneet minuun oksien välistä. Laitoin varjon kasaan.

Rastit olivat seuraavissa paikoissa:

  • 1. Bar Kenguru
  • 2. Itä-Siitolan koulu
  • 3. Hiljan Piha
  • 4. Kuluma Pub
  • 5. Imatrankoski Impi-patsas
  • 6. Veteraanipuisto
  • 7. Mutterinranta
  • 8. Patruuna Pub
  • 9. Vuoksenniskan koulu
  • 10. Immalan Lietteen ranta (minä olin täällä)
  • 11. Bar Kenguru

Asettelin itseni joksikin aikaa rantapyyhkeen päälle kun odottelin ensimmäistä joukkuetta paikalle. Maassa istuskelusta ei tullut sitten yhtään mitään. Mietin tovin, että mitähän hittoa minulle on oikein tapahtunut, kun enää pysty maassa istuskelemaan. Päädyin sellaiseen tulokseen, että minusta on tullut vanha romu, ja nousin maan tasosta jaloilleni seisoskelemaan loppuajaksi. En uskaltanut enää mennä istumaan maahan jossen vaikka pääsisi sieltä ylös, kun joukkue saapuu rastilleni.

Onneksi lähellä ollut penkki oli toisinaan vapaana, ja sain leppuutella jalkojani myös siinä. Terijoensalavien katveessa oli oikein mukavaa olla. Alueella tepasteli myös todella kesynoloisia sorsia. Ne kävivät tarkistamassa olisiko ihmisten kasseissa mitään syötävää. Eräs lapsi tokaisi, kun sorsat menivät lähelle, että saako hän viedä sellaisen kotiin lemmikiksi. Vanhempansa vaan totesivat hieman naurahtaen, että ei se oikein käy kun heillä oli jo entuudestaan jotain lemmikkejä.

Kun viimeinen pari oli käynyt rastillani, oli aika kerätä kimpsut ja kampsut ja painella baarille. Kaikki olivatkin jo paikalla, ja palkintojen jako oli käynnissä. Voittajiksi selviytyivät tällä kertaa Sini ja Loiro (keskellä ylhäällä). Lipaisin kitusiini yhden lonkeron ja painelin vanhemmilleni sukulaisia tapaamaan.

Viikonloppuna vietettiin The Amazing Kenguru Race 2024

Sukulaisten tapaaminen oli tämän kisan jälkeen, ja siitä en ottanut kuvia. Oli kuitenkin todella ihanaa nähdä heitä! Emme tapaa kovinkaan usein, koska äitini sisaret asuvat toisilla paikkakunnilla. Eno asuu Porvoossa, toinen eno Lahdessa ja täti asuu Tampereella. Yksi sisarista jäi tulematta kun alkaa ikä jo painaa niin paljon. Yksi on lisäksi vielä mennyt paremmille maille, mutta hänen poikansa, eli minun serkkuni, tuli omien lastensa kanssa paikalle. Eli mukavaa oli. Grillailtiin illemmalla ja otettiin parit juomat. Olin kotona jo puoliltaöin.

Mutta aloitetaas tämä viikko nyt tästä tiistaista. Odottelen kun tuttavani saapuu parin tunnin päästä kyläilemään. Meilläkin on tarkoitus käväistä vähän paikkoja tutkimassa, niin ehkäpä seuraavassa artikkelissani on sitten jotain taas kerrottavaa. Eli hyvää alkanutta viikkoa! Tulevana viikonloppuna seuraani liittyy serkku, joka tulee lomailemaan luokseni.

  

Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupastani itseni suunnittelemia kivoja paitoja.

Mukava viikonloppu takana Read More »

Vauhdikkaat pari viikkoa

Menipäs pari viikkoa nopeasti. Viime viikonloppuna oli vieläpä juhannus. Ei ole hetkeen ollut näin kivaa kun mitä nyt oli. Oma velikin oli maisemissa melkein kaksi viikkoa, kun normaalisti on ollut hätäseen vain muutaman päivän.

Asioita on hoidettu pois kuljeksimasta

Otin itseäni niskasta kiinni ja laittelin roskalavalle yhtä sun toista lahjoitettavaksi. Tutkailin ilmoituksia ja lahjoitin rompetta pois sitä mukaa kun näin jollakin olevan tarve. Sähkökruiserin etulokari sai uuden kodin, Temusta tilaamani lähinnä leluiksi sopivat ajolasit saivat uuden kodin ja pitkin nurkkia pyörinyt fillarin kori sai uuden kodin. Heitin roskalavalle myös olkkarissa olleen valkoisen pörrömaton. Tuli vaan todettua, että sellainen ei kerta kaikkiaan ole käytännöllinen asunnossani. Jossain vaiheessa tulevaa viikkoa olohuoneesta lähtee vielä pieni sivupöytä, jolle minulla ei ole käyttöä.

Autossa oli kasa kaakeleita, joista oli tarkoitus tuunata jotain, mikä jäi sitten kuitenkin käsivaivojen takia tekemättä. Hautasin siis ajatuksen päällystää eteisessä olevan lipaston. Keksin siihen joskus jotain muuta, jos sille on tarve. Vein kaakelit hyötyjäteasemalle. Ei ollut sinällään pahan hintainen homma. Ämpärillinen maksoi 2,60€, mutta nyt pääsen siivoamaan autoni! Sitä onkin odotettu jo vuosi.

Tein minä kuluvalla viikolla myös löydön roskalavalta. Tuttavani nimittäin laittoi sinne Adidakset, jotka eivät sopineet hänen jalkaansa. Ne olivat minulle oikein sopivat. Ne ovatkin olleet käytössä miltei joka päivä.

Roskalavalöytö: Adidakset

Juhannusviikko

Minulla oli jonkin verran odotuksia juhannukselta. Säälle nyt ei mitään voinut, sehän on selvää, mutta oli se mukavaa kun oli poutaa ja jotenkin tarkeni. Ja vielä mukavampaa oli se, että ei ollut maastopalovaroitusta ja sai grillata tulella makkaraa!

Piha juhannusaattona 21.6.2024

Olin joskus aikonani saanut roskalavan kautta pienen pallogrillin, jolle olikin nyt käyttöä. Olin vanhempieni luona välillä käymässä juhannuksena, ja pallogrilli on tietenkin siellä. Eihän sitä saa käyttää kerrostalon parvekkeella. Meillä ei ole kaasugrilliä, niin tämä on seuraavaksi sopivin vehje käristää makkaraa. Siinä on myös kiva pitää pienen pientä nuotiota.

Maastopalovaroitusta ei ollut yhtenä viikkona kesäkuusa.
Kesäkuussa oli yksi viikko kun ei ollut maastopalovaroitusta ja silloin sai grillata makkaraa nuotiolla.

Kävimme juhannusaattona veljeni kanssa katsomassa Jäppilänniemen taidetien teoksia. Pidän todella paljon tällaisesta taiteesta, jotka ovat itse väkerretty jotenkin kasaan. Tälläkin kertaa tielle oli ilmestynyt uusia teoksia. Veljeni vietti hetken aikaa ”Saako lähettää terveisiä”-nimisen teoksen parissa.

Tiina Kärkäs-Sund: Saako lähettää terveisiä

Jäppilänniemen taidetien kääntymispisteen läheisyydessä kasvaa yleensä pelloilla joka vuosi jotain viljaa. Heillä on ollut tapana merkata mitä viljoja milloinkin pelloilla kasvaa. Tämä on oikein loistava idea! Itse en nimittäin niitä viljoja tunnista, ihan hävettää myöntää. Pitää käydä kuvaamassa tätä peltoa sitten vielä myöhemmin loppukesästä kun viljan väri on muuttunut. Toivottavasti sattuu yhtä upea keli, jossa taivaalla on paljon pilvenhattaroita.

Takaisin päin tullessa sain napattua pari kuvaa töyhtöhyypästä, jotka molemmat kuuluivat selkeästi paskat luontokuvat-kategoriaan. Tämä seuraava kuva löytyy Facebookin kyseisestä ryhmästäkin vielä. Löydätkö sinä töyhtöhyypän tästä? Kyllä se selkeästi siitä löytyy kun katsoo kuvaa suurempana!

Siellä se töyhtöhyyppä jaloitteli aluksi tiellä ennen kuin lähti lentoon.

Äidin pionit

Pionit kukkivat tänä vuonna pari viikkoa etuajassa. Johtunee varmaankin lämpimästä toukokuun lopusta. Kävin miettimään, miksi nämä Sarah Bernhardt-pionit ovat olleet viime vuosien aikana niin hirvittävän kokoisia, niin tässä kukkapenkissähän kävi kissa välillä kakalla. Sehän lannoitti näitä kukkia!

Takapihalla on toinen pioni jonka lajiketta ei tiedetä. Jos tunnistat tämän pionin, kerro siitä ihmeessä minullekin!

Järkkärikuvia pioneista kuvagalleriassani: Minna G. Photos

Parveke

Tällä hetkellä tuulee todella kovaa. Parveke on vielä aivan sekaisin, mutta tohdin kuitenkin avata oven ja kuunnella tuulen aiheuttamaa lehtien havinaa. Tuuli riepottelee myös asentamaani pavilijongin seinämää. Täytyy laittaa sihen jotain viritelmiä ettei se ihan noin pahasti lepattaisi.

Nyt oli muutama niin kuuma päivä ettei huvittanut avata edes koko parvekkeen ovea missään vaiheessa päivää. Yöllä pidin tuuletusikkunaa auki, se siitä. Jospa sitä vihdoinkin löytyisi se energia saada parveketta siivottua, ennen kuin kesä on taas ohi. Maissi kasvaa kyllä kohisten, se pitää lämpimästä.

Imatralla järjestetään tänä vuonna Saimaa Cycle Tour-polkypyöräilytapahtuma, ja jostain syystä sain sellaisen käsityksen, että pyöräilijät ajavat lähettyvilläni kulkevaa ajotietä pitkin. Lähdin siis odottelemaan linja-autopysäkille niiden saapumista. Olisi ollut hienoa saada videoitua, kun jotain 2000 pyöräilijää tulee kohti! Aikani siinä pysäkillä kun odottelin, tajusin sitten katsoa sitä reittiä hieman tarkemmin. Noh, tulipahan käytyä vetäisemässä bisse siinä pysäkillä. Pyöräreitti nimittäin kulki toisinpäin, kuin mitä olin ajatellut. Eli tämä kohta on miltei viimeisenä reittin varrella kun he tulevat aikaisin aamulla maaliin. Reitti oli 300 kilometriä.

Painelin linkkapysäkkiurpoilun jälkeen janoissani paikallisen baarin terassille ja otin siinä vielä yhden lonkeron mansikkapyreellä höystettynä. Perkules, että olikin hyvää. Tämä menee jatkoon!

Tämä kulunut viikko olisi tarjonnut Imatralla vaikka sun mitä tapahtumaa, mutta en kerta kaikkiaan repeä jokaiseen suuntaan. Nyt on meneillään esimerkiksi BigBand-viikko ja tulevana viikonloppuna on Imatranajot.

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan Röllistä, joka makoili sylissäni hetken, ennen kuin isäntäväki tuli hakemaan molemmat hoitokissat kotiin. Hoitokissat lähtivät kotiin 19.6. juuri ennen juhannusta. Ei tässä muuta kuin hyvää ja aurinkoista loppuviikkoa!

Muistathan hankkia kesäisen norppapaidan itsellesi Pääjäässä.com-kaupasta? Paidoista saatua tuottoa käytetään muun muassa tämänkin blogin ylläpitoon.

  

Vauhdikkaat pari viikkoa Read More »

Mukavaa kesän alkua

Mielestäni kesä on alkanut kohtuullisen mukavasti vaikka toukokuun helteiden jälkeen tulikin lämpötilassa melkoinen romahdus. Sitä helposti ajattelee, että olisi viileät kelit, kun on jotain +17C, vaikka sen pitäisikin meidän leveleillä olla ihan normaali kesän lämpötila. Ei siis haittaa, vaikka en mitään kasvatettavia partsille laittanutkaan. Ne olisi pitänyt useampana yönä jopa peittää jotenkin, etteivät saisi kylmää.

Ihanat hoitokissat

Minulle tuli heti kesäkuun alussa kaksi karvakaverusta hoitoon. Rölli ja Sysi ovat olleet aikaisemminkin minulla hoidossa, kun heidän isäntäväki lomailee. Nämä ovat oikein ihania kissoja, pidän heistä todella paljon. Kumpikin on aina sylissä kun mahdollista, ihan sama mitä teen. Röllinkin piti päästä syliin kun päivitin tietokonetta vaikka hälle oli juuri ja juuri tilaa.

Rölli on kyllä kunnon möykky! En meinaa saada sitä otettua syliin edes. Noh, pitäähän kissan tuollainen ollakin.

Rölli istuu sylissä.

Toinen kissoista, Sysi, makoilee lähes kaiken ajan vierelläni sohvalla jos tässä istuskelen. Tälläkin hetkellä se makaa tuossa selällään vailla huolen häivää.

Olen ottanut sähkökruiserista kaikki irti (en kirjaimellisesti) ja ajellut sillä pitkin poikin koko alkukesän. Tietysti vakiopaikkani, Immalanjärven lintutorni, on ollut monesti reitin varrella. Olen muutekseen työstämässä paikkaan liittyvää videopätkää joka on ihan viittä vailla valmis. Laitan tietenkin tänne blogiin upotuksen, kun video on julkaistu YouTube-kanavallani.

Kesän ensimmäiset pidemmät kruisailut

Kävin kruiserilla ensimmäistä kertaa Imatran keskustassakin, vaikka minua hieman hirvitti, kuinka kroppani sen kestäisi. Akku kesti todella hyvin ja kroppakaan ei kauheasti huutanut hoosiannaa. Kävin kulmilla kahtena eri päivänä. Meillä oli lauantaina sellainen tapahtuma kun Kulmien kiertäjäiset. Olin tehnyt myyntiin asiaan liittyvää materiaaliakin, joista tietty itselle sitten tein yhden version.

Panorama-kuva Imatrankosken sillan kupeesta.

Jatkoin kruisailua sillan yli ja kohti Sula-ravintolaa. Ajattelin josko olisin käväissyt siellä olusella. Saavuttuani paikalle en jotenkaan kehdannut mennä itsekseni sinne ruokailevien ihmisten joukkoon kittaamaan olutta. Ja kelloa katsottuani tajusin, että minullehan tulisi kiire ehtiä kauden viimeiseen bingoon paikalliseen lempparibaariin. Pysähdyin kuitenkin pariksi minuutiksi ihailemaan maisemia Vuoksen varrelle.

Panorama-kuva Vuokselle. Saunalautta näkyy taustalla.

Sunnuntaina sitten uudelleen samaa reittiä takaisin kulmille yhden pysähdyksen taktiikalla. Mukana oli myös tuttava, ettei tällä kertaa tarvinnut olla yksin liikenteessä. Pysähdyimme ensiksi Vuoksen kalastuspuistoon oluelle. Se on muuten erittäin viihtyisä paikka, suosittelen.

Vuoksen kalastuspuiston kesäterassi on viihtyisä.

Varpasaaresta matka jatkui Imatrankosken keskustaan ja Kuohu-ravintolaan. Joimme parit bisset ja kruisailimme takaisin omille kotikonnuille. En jotenkaan saanut otettua Kuohusta kuvaa, mutta ei kai se nyt haittaa niin pahasti.

Parveke

En ole koskenut hetkeen parvekkeeseen, koska löysin sieltä kuun alussa ampiaispesän. Mainitsin edellisessä artikkelissani, että näin jonkin ampiaisen kömpivän parvekkeella olevan puusohvan sisään. Pidin hetken aikaa ampiaisliveä, että näkisin kunnolla mikä ötökkä mahtaa olla kyseessä, ja millainen trafiikki siellä on. Siivosin ensiksi puusohvan kannen päältä tavarat pois, että saan avattua sen. Sieltähän löytyi pieni ampiaispesän alku. Sitten miettimään kuinka siitä saisi häädettyä mahdolliset asukit.

Onneksi mieleeni välähti jättää puusohvan kansi auki, koska ampiaispesään porottaisi aamupäivällä suoraan aurinko muutaman tunnin ajan. Eihän siinä mennyt kuin pari päivää, niin olin näkevinäni, että kuningatar sieltä lähti pois. Työläiset kävivät sitten ihmettelemässä pari päivää parvekkeen kaiteen reunalla, että missäs heidän pesä nyt olikaan. Käytin kokonaisen päivän asiaan perehtymiseen. Ostin jopa ampiaisvaahtoakin K-Raudasta, mutta kun en millään olisi halunnut laittaa mitään myrkkyä pesään. Onneksi minun ei tarvinnut, ja ampiaiset lähtivät ihan itse. Niille tuli liian kuumat oltavat!

Mutta nyt voin aloittaa parvekkeen siistimisen kunnolla. Josko ehtisi vielä kissoja siellä pitämään, kun ne lähtevät parin päivän päästä pois. Kauhea siivoominenhan tuossa on, ei voi mitään. Kävin äsken pudottamassa ampiaispesän alas tuosta reunasta, ja siellä ei tosiaankaan ollut mitään liikettä.

Että sellainen sekametelisoppa puusohvan sisällä. Olen laittanut sinne kasvatusastiat etteivät ne pyörisi tuolla jaloissa. Samalla sinne ovat päätyneet kaiken maailman puupalikat. Aion tyhjentää tämän ja viedä istutusastiat häkkivarastoon odottelemaan parempia päiviä. Yhden astian jätän tomaatille, koska minulla on tuolla vielä taimi istutettavana. Noh, saahan siitä kivan viherkasvin tuonne jossei mitään muuta. Puupalikoista voi rakentaa vaikka istutuslaatikoita, jossei muuta.

Kesäkuun alussa kylvetyt maissit ovat lähteneet kasvamaan ihan mukavasti. Tästä tulee muuten aikamoinen puska!

Maissista näyttävä kesäkukka
Maissin jyvistä (popcorn) saa näyttävän kesäkasvin parvekkeelle.

Tulipahan testattua miltä jääkahvi oikeastaan maistuu. Toki kahvi lämpimänä on se juttu, mutta ei tuo nyt huonoa ollut jääkylmänäkään. Siihen piti vain laittaa sokeria, ja tarjoilija laittoikin ihan fariinisokeria, joka toimi tässä oikein hyvin. Että, voi sitä baariin mennä muutakin juomaan kun olutta! Muutenkin, Bar Kengurussa on aina tuoretta kahvia.

Täytyy kait aloitella päivän työt ennen kuin ei taas ehdi tehdä yhtään mitään. Veljeni on myös saapunut lomailemaan kotikonnuille, niin nyt olisi oikein hyvä mahdollisuus nähdä häntäkin useammin. Jos vaikka saisi hänestä apua vanhempieni pihan laittamiseen. Se olisikin oikein mukavaa puuhaa sisaruksille – yhdessä laittaa paikat kuntoon. Ei siis tällä kertaa muuta kun hyvää alkanutta viikkoa!

  

Kivoja kesäisiä norppapaitoja nyt minun kautta. Jos haluat T-paidan tällaisella printillä, ota yhteyttä tai tilaa suoraan verkkokaupastani osoitteessa: kauppa.minnala.net

Rantakunnossahan ne norpatkin ovat T-Paita

Mukavaa kesän alkua Read More »

Vihdoinkin kevät ja kärpäset!

Vihdoinkin voi sanoa, että kevät on täällä. Kyllä tätä odoteltiinkin – koko kevät.

Meidän alueella putsattiin hiekat tänä vuonna mielestäni hyvinkin aikaisessa vaiheessa, joka oli todella mahtavaa. Parkkialueella ei tarvinnut siirrellä edes autoja mihinkään, niin kuin useana vuonna on tehty. Ilmeisesti meidän talon kiinteistöhuolto tekee työt ihan eri tavoin kuin edellinen teki. Noh, tapansa kullakin. Se on kuitenkin allergikolle mukavaa huomata, että hiekat putsataan.

hiekoitushiekat putsataan joka kevät

Myös pyöräilyväylät putsattiin hyvissä ajoin. Sittenhän on kiva ajella esimerkiksi sähkökruiserilla, kun hiekka ei pöllyä. Vaikka ehkäpä siitä hiekasta olisi ollut jotain hyötyä takatalven kannalta. Kaikki hiekat oli putsattu teiltä pois ja takatalvi iski. Onneksi sitä ei kauan kestänyt, mutta iltasella tiet jäätyivät ja paikoittain oli todella liukasta. Vaikka sähkökruiserissa olikin maastorenkaat, niin piti ajaa todella varovaisesti. Alikulkutunnelit olivat aivan sohjossa, ja joissain paikoissa piti oikein miettiä mitä kautta kannattaa ajaa, ettei vastaan tule jäätyneitä sohjokasoja. Pääkallokeli, sanon minä!

Huhtikuun 19.-20. päivä satanut takatalvi alkoi taittua vasta viikko sen jälkeen. Minullakin oli kesärenkaat jo autossa, eikä sillä ollut mitään asiaa liikenteeseen iltasella, kun tiet alkoivat jäätyä. Hyvää aikaa tehdä töitä pois alta. En tietenkään kotitöitä tehnyt, sehän olisi ollut vallan tylsää. Tälläkin hetkellä parveke on vielä ihan laittamatta, enkä ole käynyt siellä tänä keväänä vielä lainkaan. Sen verran kävin talvella parvekkeella, että nostin sieltä sinne jääneen harjan ja rikkalapion, kun niitä tarvitaan täällä sisälläkin.

23.4.2024 pihanäkymää
kevät tuli ja lumi suli pihalta
26.4.2024 pihanäkymää. Lumet olivat sulaneet jo pois.

Harrastan jollakin tasolla luonnon kevät-seurantaa, ja siitä syystä laittelen näitä pihakuvia tänne, joista näkee kuinka lumet ovat milloinkin sulaneet. Syksyllä taas tilastoin milloin lumi on satanut maahan. Tällaista niin sanottua päiväkirjaa voisi kuka tahansa pitää. Sää ja luonto kiinnostavat minua. Tästäkin syystä ravaan mielelläni lintutornilla, joka on tässä ihan lähellä missä asun. Kävin lintutornilla myös 27.4. Miksipä siellä ei kävisi?

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Immalanjärven lintutorni on yksi lempipaikoistani. Siellä on useimmiten erittäin rauhallista. Keväisin siellä käy paljon lintubongareita. Näin eräs päivä naapuriani, joka kävi joskus aikoinaan kuvailemassa lintuja tornilla, ja hän sanoi jonkun toisen bongarin kertovan hänelle, että siellä lentelee jokin suohaukka. Mietin tätä muuten itsekin, kun kävin siellä eräs kerta. Otin videokuvaa tornilta, kun ruutuun ilmestyi haukka. Minulla ei ollut kiikareita mukana (niin kuin pitäisi), ja siksi en nähnyt tarkemmin mikä siihen ruutuun lensi. Paikalle tullut pariskunta kiikareineen kertoivat, että linnulla oli mustat siivenkärjet. Pitää käydä tänään katsomassa onko haukka vielä paikalla – olla itsekin haukkana paikalla.

Vaikka luonto tuolla tornilla on niin kaunista ja seesteistä, on sinne valitettavasti kasaantunut epämiellyttäviäkin asioita, nimittäin roskia. Nuoriahan näistä roskaamisista aina syytetään, mutta mistä näitä tietää, kuka tätäkin paikkaa on käynyt roskaamassa. Jos pystyisin jotenkin siivoamaan ne sieltä pois, niin siivoisin.

Ikäväkseni huomasin myöskin, että pitkospuita pitkin kulkee mopoilijoita, vaikka mopolla ajamisen tuolla alueella on kiellettyä. Tämä parivaljakko jäi vielä joksikin aikaa oikein kaasuttelemaan skoottereillaan puisen sillan päälle. Voin sanoa, että pakokaasun haju oli kuvottavaa, kun se kantautui pikkuhiljaa tornille asti, jossa itse seisoskelin. Harmittaa, kun jotkut eivät ajattele ympäristöä lainkaan. Kyseisenä iltana ei edes tuullut, että pakokaasu olisi lähtenyt metsästä jotenkin nopeammin. Uimarannan puolelta en tiedä, mutta torninpuoleisella parkkipaikalla on mopoilla ajo kielletty-kyltti.

Pakokaasu levisi metsikön läpi.

Jäin vielä hetkeksi katselemaan maisemia, ennen kuin päätin lähteä pois. Ei ole jäät lähteneet vielä tässä vaiheessa pois Immalanjärveltä. Kevät on kylläkin jo niin pitkällä että ne lähtevät minä hetkenä hyvänsä. Yksi tuulinen päivä niin se on siinä.

Kevätmaisemaa Immalanjärven lintutornilta

Kurvasin Immalanjärven lintutornille seuraavanakin päivänä. Oli kiikaritkin mukana, jos näkisi jotain harvinaisuuksia. Paikalla oli valmiiksi mies koiransa kanssa. Koira ei pelännyt yhtään kun tulin sähkökruiserilla torniin ylös. Olen kyllä erittäin varovainen vekottimen kanssa, enkä tahdo turhanpäiten säikytellä ketään. Koira otti minut heti vastaan ja sainkin rapsutella sitä tovin. Mukava koira!

Mies kertoi nähneensä silkkiuikkuja pari kappaletta kaislikossa, ja hänen lähdettyään rohkenin itsekin kaivaa kiikarit esiin, ja etsiä kyseisiä tirppoja. Olisi aika noloa, jos ottaisi asiantuntevasti kiikarit esiin eikä tunnistaisi koko lintuja. Saisi hävetä silmänsä päästä. Ei nimittäin ollut hajuakaan miltä ne voisivat näyttää. Mutta kun tutkailin kiikareilla kaislikkoa, niin siellä oli selkeästi kaksi erikoisen näköistä lintua. Ne olivat silkkiuikkuja. En ole koskaan nähnyt sellaisia omin silmin luonnossa. Kyllä oli upea lintu. Mahtaisikohan niistä saada kuvia joskus?

Siitäkin tietää, että kevät on jo pitkällä, kun alkaa kuulua kurnutusta lintutornin viereisestä ryteiköstä. Siellä alkaa sammakoiden kutubileet. Sammakoita oli vielä aika vähän 28.4.2024. En tiedä ovatko ne jo kuteneet kun en ole muutamaan päivään päässyt käymään tornilla. Tänään, vappuna, ajattelin mennä käymään. Kerron siitä sitten toisella kertaa, mitä sieltä löytyi vai löytyikö mitään. Vuonna 2021 sammakoita (KUVA) oli hirvittävä määrä kyseisessä paikassa. Tässä vielä kauniit näkymät kun viimeeksi kävin lintutornilla. Sammakot kutevat tuossa veden täyttämällä alueella (jossa niitä roskiakin on).

Jatkan kevätseurantaa niillä resursseilla mitä löytyy ja kertoilen kuulumisia jos ehdin. Ai niin, ja vielä muistutukseksi itselle (ainakin), että maanantaina oli tämän kevätkauden lämpimin päivä. Meillä oli +21C astetta! Ei tässä tällä kertaa muuta kun hyvää vappua!

  

Vihdoinkin kevät ja kärpäset! Read More »

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä

Vuosi on alkanut hyvin kylmänä täällä meidän suunnalla vaikka jossain vaiheessa lämpötila on ollut pari päivää ihan plussankin puolella. Hieman on hirvittänyt auton toimivuus tällaisilla keleillä, mutta ihan hyvin tuo pirssi on tästä selvinnyt… *kop kop*. Samaa ei voi sanoa vanhempieni autosta, jonka akku kosahti joulukuun alussa heti ensimmäisten kylmien päivien kohdalla. Olen onnekas kun minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni, ja vanhempanikin saivat tuttavieni kautta uuden akun rikkoutuneen tilalle vieläpä samana iltana.

Vuoden ensimmäinen päivä oli suorastaan tyrmäävän kaunis! Autoa on tosiaankin ajelutettava näillä keleillä, että se lämpiää kunnolla, niin läksin ajelemaan Vuoksen vartta pitkin Imatrankoskelle päin. Auringonlasku oli aivan upea ja Vuoksi höyrysi satumaisesti. Jäin hetkeksi ihastelemaan näkymää ja ottamaan pari kuvaa ja videopätkiä.

Vuosi vaihtui kylmänä Imatralla
1.1.2024 Vuoksella

Heräsin tänään taas jotain seitsemän aikaan, joka ei nyt aina ihan tyypillistä minulle ole. Sellaiseen aikaan kun heräilee, on mahdollista nauttia auringonnoususta, jos kelit sattuvat kohilleen. Tämä vuosi on alkanut siinä mielessä myös aurinkoisena, ja näitä kauniita aamuja on saanut ilolla seurata olohuoneen ikkunasta. Ei siis haittaa, että on kylmää. Tietty kerrostaloasukkina on se etu, ettei tarvitse itse lämmittää asuntoaan.

5.1.2024
6.1.2024 kaunis talvinen päivä keittiön ikkunasta katsottuna.

Kaunista talvea on saanut ihailla melkein joka aamu tammikuun puoleen väliin saakka. Eilisaamuna huomasin, että aurinko nousi jo ihan eri kohdasta kuin pari viikkoa sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että päivät pitenevät. Tervetuloa valo!

17.1.2024 eilisaamun näkymä parvekkeelta.

Eilinen kaunis talvipäivä muuttui tänään totaalisesti, koska meitä lähestyi lumipyry. Se alkoi täällä Imatran kohdilla suunnilleen yhdeksän aikaan aamulla. Kaunis auringonnousu oli tältä aamulta peruttu ja tilalle tuli lumisade. Noh, se kuuluu talveen, onneksi vielä. Tänään onkin sitten hyvä päivä tehdä muutakin kun vain ihailla maisemia. Tätä kuvaa ottaessani tajusin, että olen unohtanut parvekkeelle vähän yhtä sun toista tarpeellista tavaraa, kuten pistorasiaan laitettavan ajastimen ja harjan ja rikkalapion. Sen verran on kuitenkin kylmää, että en millään kehtaisi avata parvekkeen ovea, kun parvekeoven alta tulee muutenkin kylmää ilmaa. Pitää kait tehdä sellainen viimamakkara.

18.1.2024 lumisade alkoi noin kello 9.00.

Olen nukkunut sohvalla reilun viikon, ja nyt aion mennä takaisin nukkumaan makuuhuoneeseeni. Olohuone on taas ihan sekaisin, enkä ole kerännyt vielä joulukoristeitakaan pois. Päätin, että olkoot siinä missä ovat! Hittojako käyn tätä stressaamaan kun on muitakin asioita ”päällä” tällä hetkellä, kuten uuden verkkokaupan rakentaminen. Tämä tuli hieman yllättäen eteen, ja se on syönyt todella suuren ajan päivistä. Vuosi alkoi siis kiireisenä ja työntäyteisenä. Mutta ei siitä sen enempää, työjutut eivät ole tämän blogin aihepiirissä.

Sen sijaan kaikki muut värkkäilyt ja harrastukset ovat. Sain onneksi vähän helpotusta siivouksessa, tai oikeastaan todella ison avun, eräältä tuttavaltani. En muista olenko missään kohtaa maininnut, että minulta hajosi pieni arkkupakastin viime vuoden puolella. Se on syönyt todella paljon mieltäni viime aikoina. Pakastin oli sen verran suuri kuitenkin, etten ole pystynyt sitä itsenäisesti siirtelemään mihinkään. Nyt tein päätöksen, että se saa lähteä vaikka mitä kävisi. Siispä, hain toiselta tuttavaltani nokkakärryn lainaan ja vein pakastimen ulos odottelemaan josko se saisi kyydin pois. Kuten aiemmin sanoin, olen onnekas, että minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni! Tuttavani tuli hakemaan pakastimen ja toimitti sen hyötyjäteasemalle. Ei voi muuta sanoa kun että huhhuh miten hienoja tyyppejä voi olla olemassa. Olen tästä todella kiitollinen hänelle.

Hasta la vista!

Ja kun puhun tuttavistani täällä blogissani, niin kutsun myös tasapuolisuuden vuoksi ystäviäni ”tuttaviksi”. Kaikki ovat täällä tuttavia, enkä käy sen enempää erittelemään terminologisesti kuka on mikäkin. Se on mielestäni reilua kaikkia kohtaan. Joten, jos tunnistat itsesi näistä kirjoituksista, niin kyllä ystäväni tietävät sanomattakin, keitä he ovat

Nokkakärryä odotellessani ehdin ottaa muutaman kuvan auton tuulilasiin jäätyneistä kuurankukista. Niitä oli muodostunut auton sisäpuolelle. Kiirettä piti, kun ne sulivat nopeasti pois auton lämmetessä. Pitääkin alkaa kuvailla kuurankukkia. Nehän ovat todella kauniita. Joskus aikoinaan tuli kuvattua niitä edellisessä kämpässä, kun siellä oli parvekelasit. Niissä joskus oli kuurankukkia ja taustalle sai vielä auringolaskun väritkin.

Olin pitkän aikaa haaveillut pilkkihaalarista, ja nyt satuin vihdoinkin löytämään sellaisen, mikä miellyttää, ja minkä kukkaro kestää. Ostin ensimmäisen version Kärkkäiseltä, mutta se oli väärän kokoinen. Tarkoitus on, että pystyisin ajamaan sähkökruiserilla kylmilläkin keleillä. Mikäpäs siihen muu olisi sopivaa kuin tällainen toppahaalari. Näitä käytetään moottorikelkkailussakin, niin miksipä ei myös sähkövehkeellä ajettaessa. Siinä kun ei tarvitse itse liikkua mitenkään, niin ei välttämättä tule hiki. Ostin tarkoituksella suurikokoisen, että mahdun sen sisälle normaaleissa sisävaatteissa. Tämä ei ole ulkoilua varten pikkupakkasilla, nimittäin se on erittäin lämmin. Sopiva toppahaalari löytyi lopulta Happy Angler -nimisestä verkkokaupasta, joka myy kalastustarvikkeita.

Tänä päivänä on harvinaista, että postilaatikosta tupsahtaa mitään muuta kuin laskuja. Minulla on onneksi tuttavia, jotka lähettävät minulle kortteja kun käyvät ulkomailla. Sitä ilon ja onnen määrää, kun postilaatikosta löytyy kaksi upeaa korttia, jotka on juuri minulle lähetetty! Ihmiset, älkää lopettako postikorttien lähettämistä tuttavillenne kun käytte matkoilla. Niiden saamisesta on niin paljon iloa, ettei pysty edes sanoin kuvaamaan! Some-kuvien lähettely ei ole mitään tähän verrattuna, vaikka niitäkin on kiva katsella.

Pakastimen häipymisen jäkeen olen ajatellut, josko vähän järjestelisin paikkoja uudelleen. Tai en ihan kaikkia paikkoja, vaan juuri sen kohdan, mistä pakastin lähti. Siinä on nimittäin kulkuaukko eteisen ja olohuoneen välillä, jonka olen ”tukkinut” rakentamallani ladonovella (kuva joulukuulta). Jospa siirtäisin ladonoven keittiön ja olohuoneen väliin, jossa se olikin monta vuotta. Siinähän oli aikoinaan myös olohuoneen puolella akvaario, jota minulla ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Saisin olohuoneeseen enemmän tilaa sijoitella huonekaluja. Asia on harkinnassa. Pitää vähän mittailla saisko sille seinustalle vaikka sohvan.

YouTubesta löytyi taas yksi ihana takkavideo, jossa on aivan saman näköinen kissa, mitä edesmennyt Spede-kissani oli. Videota on ollut jotenkin lohdullista katsoa. Ihan kun Spede olisi läsnä. Ehkäpä hän onkin jollain tapaa. Viisi vuotta siitäkin on kohta kulunut, kun hänestä jouduin luopumaan. Nämä videot ovat kyllä aivan ihania.

Kanava: Purring Cat, suora linkki videoon.

Vuosi on alkanut siis leppoisasti vaikka touhukkaasti. Näissä merkeissä on hyvä jatkaa eteen päin. Uuden toppahaalarin myötä minulle tarjoutuu nyt valokuvaamisellekin uusia mahdollisuuksia, koska tarkenen tuolla ulkona nyt huomattavasti paremmin. Minulla ei ole aiemmin ollut asianmukaista talviasua ja siksi en ole pystynyt kylmemmillä keleillä juurikaan oleskelemaan ulkosalla. Ei niitä talvivaatteitakaan noin vain ostella. Kunnolliset talvivaatteet ovat hirvittävän kalliita. En ole ehkäpä ottanut edellä mainitustakaan syystä talvisia kuvia, niin se olisi nyt mukavaa vaihtelua. Liikkumista ulkona pitää lisätä, niin miksipä sitä ei sitten tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.

Lopuksi vielä Instagramiin upotettu video vuoden ensimmäiseltä päivältä. Vuosi tuli aloitettua mukavissa merkeissä, niin toivottavasti se jatkuu mukavana tästäkin eteenpäin, myös teillä muilla.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä Read More »

Scroll to Top