Kesän viimeinen päivä oli 28.8.2022

Lähdetään nyt siitä, että kesä jatkui pitkälle elokuuta vuonna 2022, ainakin täällä Imatralla. Vasta viimeisinä päivinä kelit jäähtyivät sellaiselle tasolle, että oli pakko pukeutua pitkähihaiseen paitaan. Aika raju pudotus vuorokauden sisällä, 15 astetta. Se tuntuu jo tällaisella keski-ikäisellä luissa ja nivelissä!

Sunnuntai oli outo päivä. Heti aamusta oli hellelukemat ja iltapäivällä välillä satoi vettä ja yhtä aikaa paistoi aurinko. Ilma oli lämmin, +28C.

Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen appi iPhone

Minulla on sunnuntaina toisinaan tapana käydä vanhemmillani saunomassa, ja tein niin myös tänäkin sunnuntaina. Ainakin tarkenisi ajaa sähkövehkeellä T-paita päällä pois. Kun lähdin vanhemmiltani, päätin vielä käydä bongailemassa taivaalta kesän viimeiset ukkospilvet, kun niitä sattui olemaan maisemissa. Aikaisemmin illalla pilvet näyttivät menevän ohi ja kaukaa. Päätin käydä vetäisemässä vielä yhdet terassibisset naamariin ennen kuin lähdin kotiin.

Kesän menopeli

Maisemat olivat junaradan sillan kohdalla enemmän kuin komeat! Jäin patsastelemaan sillalle ja katselin pilviä ja kauniita taivaan värejä. Luonto tarjosi todellista silmäkarkkia. Halusin nauttia vielä edes hetken loppuvasta kesästä.

Kesäinen maisema junaradan sillalta 2022

Ukkospilviä todellakin näkyi. Kaikki menivät vain tästä omalta kohdalta ohi. Yksi kunnon salama räsähti suht lähelle iltabissen aikana, mutta siinä olikin sitten sen illan ukkoset… kunnes menin kotiin kymmenen tienoilla, ja aloin tutkia tarkemmin salamakarttaa. Sieltä oli vielä tulossa yksi ukkonen, ja se osuikin sitten ihan kohdalle joskus kello 22.30.

Screenshot: Lightningmaps.org

Salamointia oli hienoa katsella yöllä kun ne näkyvät niin hyvin. Meille on sattunut tänä kesänä peräti kaksi kertaa ukonilma yöllä, mikä on suht harvinaista herkkua. Parvekkeelle ei ollut tällä kertaa asiaa ukkosen aikana, koska vettä satoi sen verran paljon ja tietystä suunnasta, että parvekekaiteen reunasta kimposi vedet parvekkeen puolelle. Meillähän ei ole lasitettuja parvekkeita. Se tuo hieman haastetta parveketoimintojen suhteen… niistähän voi lukea täältä blogistani myös, jos haluaa katsoa mitä kaikkea siellä oikein touhuan.

En meinannut millään uskoa, että kesä todellakin oli tämän illan jälkeen ohi! Kirjoitan tätä nyt viikko tapahtuneen jälkeen, ja voin sanoa, että hyi helvetti miten kelit oikein muuttuivatkaan. Ja hoitokissatkin lähtevät uusiin maisemiin… voi ryökäle sentään. Muuttuuko nyt kaikki sitten jotenkin masentavampaan suuntaan?

Niin, olenhan minäkin ”syksyn lapsi” ja pian 50-vuotias. Mihin ihmeeseen aika oikein katoaa? Yksi asia on varma, mikä syksyn myötä tulee mukaan elämään, on metsässä liikkuminen. En liiku metsässä milloinkaan muulloin niin paljon kuin syksyllä. Saattaa toki johtua siitä, että tykkään käydä pomimassa sieniä. Syksyllä ei myöskään ole niin kuuma eikä hyttysiäkään. Silloin on oikein kiva käydä kävelemässä metsässä.

Kävimme edesmenneen koirani, Foxyn kanssa, metsässä syksyisin. Syksyllä ei tarvinnut miettiä, että nappaako koira vapaana juostessaan jonkun eläimenpoikasen suuhunsa… eläimillähän pitää olla se pesimisrauha. Tosin, Foxy oli niin tolkuttoman kiltti koira, ettei tehnyt millekään luontokappaleelle mitään pahaa. Kuinka ikävä minulla tuota karvakuonoa taas onkaan! Koiran merkitystä ihmiselle ei voi oikeastaan koskaan ymmärtää ennen kuin on omistanut koiran. Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, koirani sai juosta vapaana ”omilla tiluksillaan” niin paljon kuin halusi. Oli siis maanomistajan, eli sukulaiseni lupa.

Niin… kävin usein Foxyn kanssa käyskentelemässä metsässä. Halusin, että koira pääsisi juoksemaan vapaasti kinttujensa kyllyydestä. Foxy rakasti metsässä juoksemista. Itse katselin sammaleita ja mättäitä, ja vähän sienitilannettakin. Laitan tähän nyt linkin yhteen tekemääni videoon, joka on kuvattu syksyllä 2016. Istumme siinä Foxyn kanssa parvekkeella katsellen kun vettä sataa. Toivottavasti tämä tuo kaikille hymyä huuleen. Video on kuvattu 2.9.2016. Tässä vielä toinen linkki tekemääni videoon samoilta ajoilta, joka kertoo Foxyn kesästä 2016.

Tälle päivälle on ennustettu +14C lämmintä, mikä tuntuu jopa ruhtinaalliselta. On meinaan ollut kylmää, ihan naurattaa! Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa parvekkeen purkaminen talviteloille. Teen projekteista sitten toisen päivityksen, koska siitä on vähän erilaisempaa kerrottavaa.

Laitan lopuksi vielä yhden kuvan tämän kesän ukkospilvestä, jonka kuvasin kännykällä 17.8.2022. Pilvi oli erittäin sopivasti Immalanjärven yllä ja sen näki kokonaan kaikessa komeudessaan. Hyvää viikon alkua!

Lue artikkeli / kommentoi

Ihanan kaunis uni

Kun uni on ihana, on herätessä aivan mahtava olo! Näin viimeyönä ihanan unen edesmenneestä lemmikistäni, Foxysta. Foxy oli australiankarjakoira. Tämän blogin kuvat ovat otettu Foxyn synnyinpaikasta vuosien aikana, sukulaiseni maatilalta.

Jouduin luopumaan Foxysta kesällä 2019. Siitä lähtien minusta elämä on tuntunut todella yksinäiseltä ja merkitsemättömältä. Covid-19 on lisäksi vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin, joita ei enää oikein ole. Elämältä on lähtenyt jokin tarkoitus. Sitä vaan yrittää kulkea hymyssä suin päivästä toiseen kuin olisi jokin robotti. Olen asunut miltei koko aikuiselämäni yksin ilman toista ihmistä ja olen miltei 50-vuotias. Lemmikkejä minulla on ollut, tai nämä, joista täällä blogissani kirjoitan. Nyt he ovat kaikki poissa.

Foxylla on ollut varmasti suurempi vaikutus elämääni, mitä osasin aluksi edes kuvitella. Olen pohtinut paljon, mitä sen läsnäolo on elämääni tuonut. Kaikki hetket eivät aina tietenkään ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kyllä Foxysta suurta iloa oli. Foxy oli todella mahtava persoona. Sitä tässä kohtaa miettii, että olen jotain sentään tässä elämässä saattanut tehdä oikein, kun sain jakaa osan elämästäni niinkin ihanan lemmikin kanssa. Foxy teki minusta varmaan myös paremman ihmisen.

Lemmikit ovat olleet minulle pääasiassa kavereita, tai ystäviähän ne ovat. Olen jotenkin käsitellyt niitä ”toisina ihmisinä”, jopa lapsina. Ei ole työkavereitakaan kenen kanssa jakaa päivää. Jos en kävisi vanhempiani moikkaamassa tai kaupassa, en näkisi ihmisiä lainkaan varmaan viikkoihin. Nyt varsinkaan kun ei tarvitse koiran kanssa enää käydä ulkoilemassa, niin näe edes vastaantulijoita tai naapureita. Yksin pitäisi lähteä lenkille, mutta se on vaikeaa. Koira käytti minua aina lenkillä, kun sen piti itsekin käydä tarpeillaan ja haistelemassa pitäjiä. Minä vain pitelin hihnaa, ettei koira karkaa!

Lemmikit toivat arkeen myös jonkunlaista turvaa, tai turvallisuudentunnetta. Oma pääkin kesti kasassa paljon paremmin, kun tiesi, että toisista täytyi pitää huolta ja olla heille luotettava. Ne toivat päivään rutiinia ja rakkautta. Olen niin onnellinen siitä, että lemmikkini pitivät minusta. Tiesin, että he rakastivat minua ja se rakkaus on aitoa. Voiko sen enempää edes vaatia?

Tarkoittiko uni jotain syvällisempää?

Olen jostain syystä alkanut näkemään juuri Foxysta unia viimeaikoina. Alkaakohan käsittämätön suru ja ikävä vähitellen helpottaa?

Unimaisema avautui pihalta pellolle
Unimaisemaa

Viimeöinen uni oli jotenkin ihania muistoja tuova. Olin maalla Foxyn synnyintalossa. Näin kaikkea muutakin omituista siinä unessa, mutta muistan selvästi, kun laskin koirat talon ulko-ovesta juoksemaan pihalle. Koiria oli kolme. En tunnistanut koiria sinällään vielä siinä vaiheessa kun laskin ne ulos, mutta siinä kohtaa kun ne tulivat takaisin, tunnistin kaikki. Yksi niistä oli Foxyn emä Heksa, yksi oli Tälli (Foxyn isoisä) ja Foxy.

Sisarukset Felix ja Foxy (lähimpänä) vartioimassa kotipihaa. Kuva 2013.

Koirat juoksentelivat ympärii maatilaa, jossa ruoho oli vihreää ja aurinko paistoi. Oliko tämä nyt sitä ”paremmilla lammaslaitumilla”-juoksentelua, mitä toivotin kullekin aikoinaan? Mutta sellaisessa paikassa ne nyt unessani olivat. Kaikki olivat onnellisia ja innoissaan, kun saivat juosta vapaana pihalla ja pellolla, niin kuin eläessäänkin. Jospa he tulivat ilmoittamaan minulle, että kaikki on nyt hyvin?

Foxy oli onnellinen kun pääsi piehtaroimaan kotitilallaan omenapuun juurella. Kuva: kevät 2019

Tämän unen näkeminen helpotti minua jotenkin todella paljon. Heräsinkin aika pian tämän näkemisen jälkeen. Olo oli jotenkin kevyt. Kuin jokin taakka olisi poistunut kehosta. Olen nähnyt vastaavanlaisia unia kissoistanikin. Foxysta näin sellaisen unen viime viikolla, jossa hän tuli kainalooni nukkumaan, kuten sillä oli usein tapana. Olen tehnyt videonkin, jossa Foxy on rapsuteltavana. Foxyn rapsuttelu oli jotenkin niin palkitsevaa ja ihanaa. Tunne oli varmasti molemminpuolinen.

Sain paijata unessa Foxya jonkin aikaa. Uni tuntui jotenkin todelliselta. Sitten Foxy vain katsoi minua, lähti ja katosi. Mitä tällainen uni oikein tarkoittaa? Onko suruaika menossa ohi, ja ikävä alkamassa? Joka tapauksessa, kun nousin sängystä ylös, minulla oli todella seesteinen olo. Kuin olisin oikeasti saanut viettää tuon ihanan hauvelin kanssa aamuiset hetkemme, niin kuin silloin joskus. Päivä meni todella hyvin!

Unimaisema vuodelta 2020.

En ole vielä hävittänyt kaikkia Foxyyn liittyviä tavaroita, tai tarkoitan lähinnä Foxyn leluja ja sen semmosia. Enhän tietenkään hävitä nimilaattaa ja kaulapantaa, sekä koriste-esineitä, jotka liittyvät Foxyyn. Olen säästellyt joitain Foxyn leluja sitä varten, jos kylään tulee joku koira. Annan sen sitten leikkiä niillä. Pitäisikö minun kuitenkin hävittää tai lahjoittaa nekin pois? ”Kummitteleeko” tavarat mieltäni tuolla vaatehuoneen laatikossa, vaikka ovatkin pois silmistä? Noh, siihen tuskin kellään on oikeaa vastausta.

Toivon kuitenkin, että näen jatkossakin Foxysta ja muista edesmenneistä lemmikeistäni unia. Pahoittelen, jos tämä artikkeli on tällä kertaa todella rönsyilevä ja hankalalukuinen, mutta tätä kirjottaessa pää on ollut todella vaikea pitää jotensakin kasassa, saati sitten ajatus.

Lue artikkeli / kommentoi

Syksy jatkuu

Jotenkin ajattelin, että tänä syksynä saisin nauttia kauniista keleistä, mutta olen syystä tai toisesta nyhjännyt vain kotona. Minuun on taas iskenyt neuloosi, eikä se meinaa hellittää mitenkään! Keskeneräisiä projekteja taas kertyy. Ehdin kuitenkin värjöttelemään yhden päivän kaupungilla ruskan seassa, ja laitankin siitä nyt kuvia tänne. Kännykällä otettuja – pahoittelen. Kerroinkin edellisessä artikkelissa, että kävin katselemassa kaupunkipuroa. Nämä kuvat ovat samalta reissulta mutta eri paikoista. Olikin hyvä idea käydä juuri silloin kuvia ottamassa, koska viikko tämän jälkeen, puista on tippunut miltei kaikki lehdet pois!

Ruskan aika oli Imatralla todella lyhyt. Oikein ottaa kaaliin! Noh, siihen kun ei voi itse vaikuttaa mitenkään, tai ainakin luulisin niin. Ilmastonmuutos tosin varmasti vaikuttaa asiaan ja siinä mielessä epäsuorasti itsekin voisin asiaan vaikuttaa… nyt meni taas liian syvälle uomaan, mutta jatketaan kauniin Imatran parissa.

Imatralla on omenapuisto, joka on nimensä mukaan täynnä omenapuita. Puistoon on istutettu tiettyinä vuosina syntyneille oma omenapuu. Kummipoikani puu on myös tässä puistossa. Puisto sijaitsee Vuoksen varrella Sienimäen ja Mansikkalan ratasillan välissä.

Vuoksen rantaa pitkin kulkee upea kulkureitti, joka kulkee omenapuiston läpi. Siitä pääsee kulkemaan vaikkapa polkupyörällä, ainakin syksyllä vielä. Talvella kulkureittiä ei huolleta (kylttien mukaan), enkä oikeastaan edes tiedä millaisessa kunnossa sitä pidetään. Kesällä ja syksyllä reitti on todella kaunis ja suosittelen siihen tutustumista! Reitti kulkee koko Vuoksen ympäri aina Imatrankoskelta Tainionkoskelle.

Syksyinen näkymä omenapuiston raitilla.

Puistosta pääsee myös rantaan mattolaiturille. Olen monta kertaa pessyt auton tällä paikalla, kun olin nuori. Nykyään siinä ei saa pestä autoa, eikä taida sen koommin saada laiturilla pestä mattojakaan. Näytti vähän siltä, että laituria saivat käyttää enää paikalliset sorsat, joita oli muutama kappale lorvailemassa penkkien alla.

Vuoksen varrella puut syksyisissä väreissä 2021.

Ihana näkymä avautuu Tainionkosken suuntaan ja Vuoksen varren puut olivat todella kauniissa syksyväreissä!

Mansikkakosken ratasilta on aivan tässä vieressä. Se on mielestäni todella upea silta, ja olenkin kuvaillut sitä aikojen saatossa vaikka kuinka paljon. Silta on visuaalisesti erittäin tärkeä imatralaisille, ja meitä hieman täällä ”raivostuttikin”, kun tämän upean sillan viereen päätettiin rakentaa toinen silta junia varten. Uusi silta peitti näkymän vanhaan siltaan Tainionkosken puolelta kokonaan.

Jatkoin matkaa Imatrankoskelle päin. Kun olin kävellyt kaupunkipuron laitamilla, pysähdyin vielä hetkeksi ihastalemaan syksyn värejä voimalaitoksen sillalle. Maisemat muuttuvat toisinaan aika radikaalisti. Oikealla puolella on puistoalue, jonka laitamilla on ollut tammia, jollen väärin muista. Niissä ruska on ollut jotenkin erityisen kaunis joka vuosi. Nyt väritys oli jotenkin pliisu kun alueelta on kaadettu tai karsittu paljon puita.

Ja sitten kotiin päin… oli pakko pysähtyä matkan varrella linja-autopysäkille nappaamaan yksi kuva. Kadunvarsi oli juurikin näin värikäs useamman kilometrin matkalta!

Pysähdyin hakemaan lämmikettä viileneviin syksyiltoihin paikallisen marketin ”märästä päästä”!

Vielä oli ihan pakko lähteä sähkövehkeellä ajelemaan ja ottamaan pari kuvaa. Syksy oli nyt todellakin kauneimmillaan.

Syksy on ainakin itselleni sellaista aikaa, että tulee fiilisteltyä kaikenlaisia asioita. Olen syksyn lapsi. Tästä on jo kolme vuotta aikaa kun olen kulkenut tästä samaisesta kohdasta samanlaisissa merkeissä rakkaan koirani, Foxyn, kanssa. Se tuntuu edelleenkin kuin se olisi ollut eilen. Kuljimme Foxyn kanssa tästä miltei joka päivä.

Kävelytie ilman Foxya on tyhjä, mutta kuitenkin kaunis.

Taisin jossain vaiheessa mainita, että lopetan nämä Foxyn muistelot, mutta eihän siitä taida tulla yhtään mitään! Hän oli niin suuri osa elämääni eläessään, että nyt on jäljellä jättimäinen nippu ihania muistoja tuosta karvakuonosta, ja todella paljon kuviakin. En ole julkaissut lähellekään kaikkia kuvia, eikä niitä voi edes julkaista kun niitä on saletisti tuhansia. Ehkäpä laittelen niitä sitten tänne artikkeleihin ”muistoina” silloin tällöin, jos ne jotenkin liittyvät asiaan.

Kuva Foxysta vuodelta 2016. Syksy on tuloillaan. Pvm: 13.9.2016.

Foxy oli sellainen ihana koira, että suostui olemaan kuvissa. Tätä asiaa ei välttämättä pysty paremmin selittämään. Jos tuntee koiran niin sitten tietää saletisti mitä tarkoitan! Asia kyllä kerrottiin huokaisemalla erittäin syvään jos jostain syystä ei huvittanut olla kuvattavana. Koira osasi esittää tarpeen vaatiessa surkeimmastakin surkeimmat ilmeet. Noh, sai kyllä sitten aina kuvien jälkeen herkkujakin 🙂

Päätän tämän nyt tähän kuvaan. Kuva on otettu miltei samana ajankohtana tästä päivästä, ja olemme lenkillä Foxyn kanssa. Foxy oli aina ”syksyväreissä”

In memoriam Kohon Foxy Girl (23.2.2006-24.6.2019) kuva 4.10.2016
Lue artikkeli / kommentoi

8 Blogspot artikkelin siirto

Olen vihdoinkin saanut siirrettyä vanhasta Blogspot -blogistani kaikki artikkelit tänne. Tämä helpottaa minua suunnattomasti, ja varmasti myös auttaa uusien blogienkin teossa, kun voi linkittää asioita helpommin toisiinsa. En tiedä tarkalleen ottaen miksi aloin tehdä blogspottiin alunperinkään mitään. Luulin kait, että se olisi jollain tapaa hakukoneystävällisempi kuin mitä tämä WordPress on, mitä tällä hetkellä käytän. Noh, jargonit sikseen ja seuraavana listaus vielä viimeisimmistä blogipostauksista, mitä siirsin. Olen lisännyt linkit alle olevaan listaan ja kaikki artikkelit avautuvat uuteen välilehteen tai selaimeen. Artikkelit on lueteltu vanhimmasta uusimpaan.

Lista 8 siirretystä Blogspot artikkelista

Siirretyistä Blogspot -artikkeleista

On ihan hauska huomata, että vielä muutama vuosi sen jälkeen minua kiinnostavat edelleen samat asiat kuin mitä silloin aikanaan, kun kirjoitin Blogspottiin. Olen monesti miettinyt mitä aion tänne nyt enää dokumentoida, kun iso osa elämästäni on ”haudattu” eikä sitä saa koskaan enää takaisin. Tarkoitan tällä tietysti lemmikkejäni. Voin toki jatkaa heidän muistelemistaan, ja aionkin joiltain osin niin tehdä. Mutta lemmikeistä kirjoittelu ei tule olemaan mitenkään erityisessä roolissa enää blogissani, kuten aiemmin kirjoitin paljon Foxysta. Foxysta on vielä paljon kirjoitettavaa. Haluan tuoda esiin australiankarjakoira -rotua, koska Foxy oli ”karjis”. Kaikki tapaamani rodun edustajat ovat väistämättä olleet todella vekkuleita otuksia, ja onneksi minulla on mahdollisuus seurata vielä hetken Foxyn velipuolen elämää lähipiirissä. Kunpa pääsisin kameran kanssa paikalle ennen kuin on liian myöhäistä!

Minulle jää kuitenkin vielä kaikki muu kirjoitettavaksi. Tämä on lifestyle -blogi! Minua kiinnostaa edelleen valokuvaus, akvaario, huonekasvit, sisustus, DIY, puutarhailut… tälläkin hetkellä suunnittelen lähtöä vanhempieni pihaa hoitamaan, koska sitä täytyy huoltaa jonkin verran. Tiedä häntä sitten, ehdinkö kaikkea tänne dokumentoida, koska asioita on todella paljon! Yritän ehtiä. Tämä blogi on myös päiväkirjani, josta käyn esimerkiksi keväisin katselemassa mitä tulevalle kesälle on mahdollisesti suunnitteilla. Näen myös historiaa, miten esimerkiksi mitkäkin kasvit viihtyvät missäkin. Ei tarvitsisi tehdä samoja virheitä uudestaan. Ja jos on sattunut unohtumaan mitä edellisessä projektissa kävi, asian voi tarkistaa täältä.

Eiköhän tämä riitä tästä asiasta tällä kertaa. Lopuksi vielä kaksi kuvaa rakkaasta Foxystani. Näissä kuvissa ilmentyy Foxyn upea luonne! Foxy oli erittäin positiivinen, iloinen ja eloisa kaveri. Nämä ilmeet kertovat paljon Molemmat kuvat ovat otettu samalla kävelylenkillä 4.6.2016.

Ihana iloinen Foxy!
Kohon Foxy Girl 2016
Foxy oli aina hyvällä tuulella.
Lue artikkeli / kommentoi

Kesäpäivän viettoa

Voisin sanoa, että melkoisen luksusta, että saa viettää vanhempien pihalla hyvillä keleillä aikaa! Itselläni on parveke, se on vähän kriteerinä kämpällekin, että sellainen pitää olla, kun valitaan itselle vuokrakämppää. Mutta talo… se on jotenkin ihan eri juttu. Täällä minä keväät ja kesät laittelen kukkapenkkejä ja muutenkin huollan pihaa siltä osin mitä vanhempani eivät jaksa tehdä. Tämä on piha, jossa on istutuksia takapihalla vähän siellä sun täällä. Ei varsinaisesti puutarha, mutta erittäin vehreä. Pihaa ympäröi orapihlaja-aita (joka on mielestäni helvetistä).

Pihalla ei ole varsinaisesti oleskelualuetta, vaikkakin puutarhakalusteita on nurmikolla. Aluetta ei ole mitenkään rajattu. Kiikku on aina samassa paikassa, hieman omenapuun katveessa. Siinä tulee loikoiltua usein.

Juannuksena oli niin viileää, että piti ottaa rantapyyhe peitoksi kun halusi ottaa torkut pihakeinussa.

Lämpömittari näytti vielä pari päivää sitten 31 Celsiusta ja ei siinä kyllä ulkona tehnyt mieli olla, mutta illemmalla kun ilma jäähtyi, pihalle oli oikein mukava tulla hengailemaan. Ja miksi en jäänyt omalle parvekkeelle? Noh, katsokaas kun jotkut linnut olivat käyneet rällästämässä partsilla, ja kakkineet juuri hankkimani baden badenin pehmusteen… siinä kävi kyllä mielessä parit höyhentämiset, mutta omapahan on typeryyteni kun en suojannut pehmustetta mitenkään. ”Olisihan se pitänyt arvata”. Se pitää siis pestä. En ajatellut pestä sitä ”näillä helteillä” kun tiesin, että ilma viilenee seuraavaksi viikoksi. Pesen sen sitten.

Ulkona on mukavaa kirjoitella blogia…

Pihavarustuksiin kuuluu tietenkin kompaktin kokoinen pallogrilli, jossa paistuu meidän porukalle sopiva määrä makkaraa 🙂 Syöjiä on useimmiten kolme; isä, äiti ja minä.

Eiliset mätöt

Eilen se keli sitten alkoi muuttua viileämmäksi… tänään ei tarkene kunnolla takapihalla jollei harteilla ole jotain lämmikettä. Tänään mittari on kivunnut hädin tuskin 20 asteeseen. Silti oli melkoisen tuskaista kävellä kotoa vanhemmille autoa hakemaan, kun tuo asfaltti imee sitä auringonlämpöä ihan mukavasti.

Kylmä rintama saapui eilen…

Lämpimät kelit sai väistyä tältä erää… saas nähdä saadaanko helteitä tälle kesälle vielä. Sääennuste näyttää siltä osin huonolta. Pidän siitä, että kesällä olisi lämmintä ja parasta on juuri se 25C 🙂

Lähdin eilen vielä iltakävelylle vanhemmiltani paikalliseen nauttimaan siitä kun terdellä vielä tarkenee t-paita päällä.

Naapuri tuossa aloitti juuri nurmikonleikkuun ja heidän koiransa haukkui ilmeisesti sitä, niin mieleeni muistui rakas Foxy-koirani, joka oli alkuunsa hampaineen ruohonleikkurissa kiinni. Onneksi ei sattunut mitään. Isän kanssa muisteltiin hieman mitä kaikkea se Foxy oikein tekikään, niin kyllähän se oli hampaineen kiinni vähän jokaisessa laitteessa! Yritit haravoida pihaa – Foxy oli hampaineen kiinni haravassa. Yritit imuroida – Foxy oli hampaineen imurin suulakkeessa kiinni. Yritit lapioida tai kolata lunta – Foxy oli hampaineen kiinni. Kuulemma ihan yleistä kyseisen koirarudun edustajille 😀 Foxyhan oli australiankarjakoira. Tässä oli männäviikolla muistopäiväkin kun hauvelin poismenosta on ollut jo vuosi… mihin se aika oikein kuluu? Ihan kun se olisi ollut vasta eilen. Foxy oli niin monessa asiassa minun mukana. Ikävä on vieläkin ihan sanoinkuvaamaton. Vietettiin paljon aikaa vanhempieni pihalla, kun Foxy pääsi aina paljuun uimaan täällä ollessa, jos oli kuuma keli. Tässä on kuva parin vuoden takaa juhannuksena, kun olimme vanhempieni luona. Olin viritellyt itselleni sopin etupihalle, jossa tarkeni istuskella illalla. Foxy oli mukana!

Tähän onkin hyvä päättää tämän päivän kirjoittelut, lisää sitten joku toinen kerta. Toivottavasti saan kirjoitella lähitulevaisuudessa parvekkeellani!

Lue artikkeli / kommentoi