Lokakuu lopuillaan

Taas se aika on vierähtänyt kuin siivillä ja lokakuu alkaa olla jo käsitelty. Vielä on reilu viikko jäljellä. Olen viettänyt paljon aikaa kotona projektieni parissa ja vähän unohtunutkin joidenkin pariin. Esimerkiksi, neuloosi on iskenyt niin rajusti tänä syksynä, että ihan niveliin sattuu.

Lokakuussa neuloosi voimistuu
”Muutama” keskeneräinen neulomisprojekti

Halusin myös opetella jotain uutta neulomisen suhteen. Some on tällä hetkellä pullollaan värikkäitä tekeleitä ja päätin opetella tällaisen tekniikan kuin silmukointi. Olen joskus kokeillut sitä aikaisemminkin mutta se jäi sitten siihen kokeiluun. Silmukoinnilla tarkoitetaan silmukoiden jäljentämistä. Sillä saadaan tehtyä hyvinkin monimutkaisia ja värikkäitä neulomiskuvioita… suht helposti.

Vihreä kuvio on silmukoitu

Helposti ja helposti. No jaa! Olen minä joutunut asian kanssa vähän myös tuskailemaan. Varsinkin, kun opetteluvaiheessa asiaan kuluu jonkin verran aikaa. Edellisestä lauseesta voikin sitten jo päätellä, että mihinkä se aikani on oikein tässä kuussa kulunutkaan. Kotihommat siis ovat jääneet vähän vähemmälle. Lokakuun tavoitteet olivat vähän korkeammalla, jos näin voi sanoa.

Lokakuun päivät ovat pääosin olleet harmaita, joka omalla kohdalla vaikuttaa motivaatioon negatiivisesti. Tarvitsen aurinkoa! Päivä alkaa jotenkin paljon paremmin, kun ensimmäisenä näkee auringonvaloa, kun katsoo ikkunasta ulos.

Kuva 7.10.2022
Ruska koivuissa lokakuun alkupuolella
Kuva 12.10.2022

Sanotaanko nyt vaikka näin, että tällä hetkellä vaikka aurinko paistaisikin, niin ikkunasta katsotut näkymät eivät juurikaan silmiä hievele. Ruska oli todella lyhytaikainen tänä vuonna. Pari kunnon tuulista päivää tarvittiin, ja lehdet tippuivat puista alas. Lehdet ovat kasautuneet teille ja pihoille oikein mattoina. Meillä on tosin vaihtunut kiinteistöfirma, joka ei mielestäni hoida piha-asioita ihan niin kuin pitäisi. Kesän alussakin nurmikko leikattiin juhannukseen mennessä vain yhden kerran. Ei ollut kivaa.

Kuva 17.10.2022

Olen minä saanut tehtyä suunnteltuja asioitakin, että ei tätä lokakuuta nyt ole pelkästään neuloosin vallassa vietetty. Kävin äkkiseltään läpi kännykällä ottamiani kuvia, ja niistähän näkikin sitten yhtä jos toista, mitä on tullut touhuttua. Asioita ei vaan pysty mahdollisesti kertomaan yhdellä kertaa, kun artikkelista tulisi muutoin tuhatsanainen eepos, jonka lukemiseen menisi kotvanen aikaa. Sellaista ei lukisi Erkkikään!

Mutta jos kävisin vähän läpi asoita mitä on tullut tehtyä, ettei mene ihan pelkäksi löpertelyksi. Vaikka siihenhän tämä päiväkirjablogin pitäminen vähän perustuu, että jauhetaan suurimmaksi osaksi jonninjoutavaa paskaa.

Kunpa nyt saisin tämän seuraavan projektin tehtyä loppuun saakka. Mainitsin edellisessä artikkelissani, että siirrän hydrokokeilun olohuoneeseen. Se on nyt siirretty.

Homma on muutoin vähän kesken. Hyvä puoli tässä siirtelyssä on jo ollut, että kirsikkatomaatti on alkanut kukkia uudelleen ja siinä on pieniä raakileitakin. Jospa se tykkäisi kasvaa tuossa ikkunalla mieluummin. Pitää jossain vaiheessa etsiä siitä latva ja katkaista se. Se on hurja ryteikkö tällä hetkellä, ja olen kiepittänyt sen ties miten, että se mahtuu tuohon lampun alle. Edellisestä kuvasta poiketen, valaisimen korkeutta on laskettu jonkin verran.

Onhan tuossa vielä vähän tavarat sekaisin. Ei ole suinkaan tarkoitus jättää tuon näköiseksi. Hydrojen vieressä on muovilaatikot, jotka on tarkoitus pistää johonkin kaappiin piiloon. Alempi muovilaatikko on uusi loota, josta aion tehdä hydrolle uuden laatikon. Tulin siihen tulokseen, että laatikon tulee olla matalampi mitä nykyinen laatikko on. Kävin hommaamassa paikallisesta alan liikkeestä uuden laatikon, joka odottelee virittämistään. Arastelen vielä muovilaatikon kannen leikkaamista, koska siihenhän pitää tehdä reiät ruukkuja varten. Kunhan ei menisi rikki.

Kasvatukseen ei kelpaa mikä tahansa muovilaatikko. Sen pitää olla niin sanottu ”elintarvikekelpoinen”. Kaikki muovit eivät sovellu asiaan. Tästäkin syystä menin tekemään hankintani alan liikkeestä, jossa tämä asia osataan kertoa! Minulla on tuttuja töissä paikallisessa Tools-liikkeessä. He olivat aikoinaan paikkakuntamme erikoisliikkeessä töissä, joka oli muovitavaroiden erikoisliike.

Eräs tuttavani muutti lokakuussa Imatralta pois, ja hän antoi minulle tällaisen ihanan puusohvan! Sitä pitää vielä hieman tuunata, että kestää paremmin kasassa. Se nimittäin nitkuaa tällä hetkellä. Nitkuaminen todennäköisesti loppuisi, jos sisälle säilytystilaan laitettaisi hieman paksumpi pohja. Se on tällä hetkellä jopa taipuisa. Olen kahden vaiheilla, mihin aion tämän sohvan laittaa. Se saa nyt olla talven tuossa keittiön nurkassa. Parvekkeelle minä sitä alkuunsa meinasin, koska se oli ollut ulkona kuistilla jo muutenkin.

Lupauduin myös siivoamaan hänen entisen kämppänsä. Asia on tarkoitus hoitaa tänä viikonloppuna niin avaimen pääsee sitten luovuttamaan vuokranantajalle. Vuokrasopimus on tosin vielä lokakuun loppuun asti voimassa. Kiirettä ei olisi, mutta haluan tehdä homman loppuun ennen kuin seuraavalla viikolla tulevat hoidokit saapuvat. Minulle tulee kaksi kissaa muutamaksi päiväksi hoitoon. Tiedossa siis taasen kissakuvia!

Tällä viikolla minua on huvittanut eräs Hesarin artikkeli, jossa kerrottiin Plantagenissa myynnissä olevista koristekävyistä. Niin kuin niitä pitäisi Suomessa ostaa kaupasta. Yhdeksän käpyä melkein 8 Euroa. Huhhuh, sanon minä. Näitä sitten roijataan Kiinasta asti tänne Suomeen. Varmaan hiilijalanjälki kohallaan!

Asiaa hieman pohtineena, että onko kävyistä nyt tulossa jokin uusi villitys, tai onko tämä jo vanha asia? Itsellänihän on käpyjä sisustuksessa ollut jo tovin. Niitä on parvekkeellakin koristeena istutusten juurilla. Samalla ne pitää mullassa kosteutta. Pitääkin tarkastella omat käpyvarannot, tarvitseeko niitä jotenkin käydä hakemassa lisää. Ei kyllä ollut aikomusta hakea niitä Plantsusta, vaan ihan sukulaisen pihalta. Niitä satelee joka kesä puista alas ämpäri tolkulla. Mutta nyt on lokakuu kohta käsitelty ja pahimmoillaan viikon päästä on lunta. Käpyjen keräämisellä on jo kiire.

Omat kävyt koristeena

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan edesmenneestä Foxy-hauvelista, jonka turkki oli aika usein luonnon kanssa tähän aikaan vuodesta sävy sävyyn. Kuva on otettu lokakuussa 2015 tällä päivämäärällä. Tämän kuvan myötä toivottelen oikein hyvää viikonloppua.

Foxy, lokakuu 2015
Lue artikkeli / kommentoi

Kesän viimeinen päivä oli 28.8.2022

Lähdetään nyt siitä, että kesä jatkui pitkälle elokuuta vuonna 2022, ainakin täällä Imatralla. Vasta viimeisinä päivinä kelit jäähtyivät sellaiselle tasolle, että oli pakko pukeutua pitkähihaiseen paitaan. Aika raju pudotus vuorokauden sisällä, 15 astetta. Se tuntuu jo tällaisella keski-ikäisellä luissa ja nivelissä!

Sunnuntai oli outo päivä. Heti aamusta oli hellelukemat ja iltapäivällä välillä satoi vettä ja yhtä aikaa paistoi aurinko. Ilma oli lämmin, +28C.

Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen appi iPhone

Minulla on sunnuntaina toisinaan tapana käydä vanhemmillani saunomassa, ja tein niin myös tänäkin sunnuntaina. Ainakin tarkenisi ajaa sähkövehkeellä T-paita päällä pois. Kun lähdin vanhemmiltani, päätin vielä käydä bongailemassa taivaalta kesän viimeiset ukkospilvet, kun niitä sattui olemaan maisemissa. Aikaisemmin illalla pilvet näyttivät menevän ohi ja kaukaa. Päätin käydä vetäisemässä vielä yhdet terassibisset naamariin ennen kuin lähdin kotiin.

Kesän menopeli

Maisemat olivat junaradan sillan kohdalla enemmän kuin komeat! Jäin patsastelemaan sillalle ja katselin pilviä ja kauniita taivaan värejä. Luonto tarjosi todellista silmäkarkkia. Halusin nauttia vielä edes hetken loppuvasta kesästä.

Kesäinen maisema junaradan sillalta 2022

Ukkospilviä todellakin näkyi. Kaikki menivät vain tästä omalta kohdalta ohi. Yksi kunnon salama räsähti suht lähelle iltabissen aikana, mutta siinä olikin sitten sen illan ukkoset… kunnes menin kotiin kymmenen tienoilla, ja aloin tutkia tarkemmin salamakarttaa. Sieltä oli vielä tulossa yksi ukkonen, ja se osuikin sitten ihan kohdalle joskus kello 22.30.

Screenshot: Lightningmaps.org

Salamointia oli hienoa katsella yöllä kun ne näkyvät niin hyvin. Meille on sattunut tänä kesänä peräti kaksi kertaa ukonilma yöllä, mikä on suht harvinaista herkkua. Parvekkeelle ei ollut tällä kertaa asiaa ukkosen aikana, koska vettä satoi sen verran paljon ja tietystä suunnasta, että parvekekaiteen reunasta kimposi vedet parvekkeen puolelle. Meillähän ei ole lasitettuja parvekkeita. Se tuo hieman haastetta parveketoimintojen suhteen… niistähän voi lukea täältä blogistani myös, jos haluaa katsoa mitä kaikkea siellä oikein touhuan.

En meinannut millään uskoa, että kesä todellakin oli tämän illan jälkeen ohi! Kirjoitan tätä nyt viikko tapahtuneen jälkeen, ja voin sanoa, että hyi helvetti miten kelit oikein muuttuivatkaan. Ja hoitokissatkin lähtevät uusiin maisemiin… voi ryökäle sentään. Muuttuuko nyt kaikki sitten jotenkin masentavampaan suuntaan?

Niin, olenhan minäkin ”syksyn lapsi” ja pian 50-vuotias. Mihin ihmeeseen aika oikein katoaa? Yksi asia on varma, mikä syksyn myötä tulee mukaan elämään, on metsässä liikkuminen. En liiku metsässä milloinkaan muulloin niin paljon kuin syksyllä. Saattaa toki johtua siitä, että tykkään käydä pomimassa sieniä. Syksyllä ei myöskään ole niin kuuma eikä hyttysiäkään. Silloin on oikein kiva käydä kävelemässä metsässä.

Kävimme edesmenneen koirani, Foxyn kanssa, metsässä syksyisin. Syksyllä ei tarvinnut miettiä, että nappaako koira vapaana juostessaan jonkun eläimenpoikasen suuhunsa… eläimillähän pitää olla se pesimisrauha. Tosin, Foxy oli niin tolkuttoman kiltti koira, ettei tehnyt millekään luontokappaleelle mitään pahaa. Kuinka ikävä minulla tuota karvakuonoa taas onkaan! Koiran merkitystä ihmiselle ei voi oikeastaan koskaan ymmärtää ennen kuin on omistanut koiran. Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, koirani sai juosta vapaana ”omilla tiluksillaan” niin paljon kuin halusi. Oli siis maanomistajan, eli sukulaiseni lupa.

Niin… kävin usein Foxyn kanssa käyskentelemässä metsässä. Halusin, että koira pääsisi juoksemaan vapaasti kinttujensa kyllyydestä. Foxy rakasti metsässä juoksemista. Itse katselin sammaleita ja mättäitä, ja vähän sienitilannettakin. Laitan tähän nyt linkin yhteen tekemääni videoon, joka on kuvattu syksyllä 2016. Istumme siinä Foxyn kanssa parvekkeella katsellen kun vettä sataa. Toivottavasti tämä tuo kaikille hymyä huuleen. Video on kuvattu 2.9.2016. Tässä vielä toinen linkki tekemääni videoon samoilta ajoilta, joka kertoo Foxyn kesästä 2016.

Tälle päivälle on ennustettu +14C lämmintä, mikä tuntuu jopa ruhtinaalliselta. On meinaan ollut kylmää, ihan naurattaa! Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa parvekkeen purkaminen talviteloille. Teen projekteista sitten toisen päivityksen, koska siitä on vähän erilaisempaa kerrottavaa.

Laitan lopuksi vielä yhden kuvan tämän kesän ukkospilvestä, jonka kuvasin kännykällä 17.8.2022. Pilvi oli erittäin sopivasti Immalanjärven yllä ja sen näki kokonaan kaikessa komeudessaan. Hyvää viikon alkua!

Lue artikkeli / kommentoi

Menneitä talvikuvia 2022

Niin siinä on vihdoinkin käynyt, että talvi on saanut väistyä kevään edestä. Täytyy sanoa, että en ole koskaan enemmän odottanut talven väistymistä kuin nyt. Lunta oli ennätysmäärä ja talvi oli todella pitkä. Toisaalta, ihan kivaahan se oli… pitää talvella lunta olla, vaikka onhan sitä edelleen. (Talvi alkoi marraskuun lopussa)

Jos olen koskaan katunut sitä etten ole pessyt ikkunoita ennen talvea, niin nyt tuli kyllä monta kertaa asiasta paha mieli. Olisi niin hyvin voinut ottaa kuvia ikkunasta pihalle päin lumitilanteen kehittymisestä. Jospa olisin tulevaisuudessa asian suhteen viisaampi.

Talvi oli todellakin pitkä eikä kevät meinannut alkaa sitten millään. Meillä on vieläkin yöpakkasia, vaikka ollaan menossa jo pääsiäisen kohdalla, joka sijoittuu tänä vuonna huhtikuun puoleen väliin. Hyvä jos on päivällä plussaa. Tuleekohan todella kylmä kesä? Noh, olen varautunut asiaan suunnittelemalla parvekejutut hyvinkin tarkasti, että tarkenen siellä sitten oleskella. Mutta ei siitä sen enempää.

Laitan tähän joitain kuvia menneeltä talvelta mieltä virkistämään. Voi sitten myöhemmin katsella mitä tänä vuonna on ollut jos sattuu unohtumaan. Piti ihan muutaman kuvan kohdalla oikein tarkistaa, olenko laittamassa samaa kuvaa tänne moneen kertaan, kun näky oli lähes sama, kun astuin parkkipaikalle. Kuvien ottamisten välillä oli toki yhdeksän päivää. Auto oli niin monta kertaa lumen peitossa että meinasi usko loppua kesken.

Talvi 2022

Muutaman kerran oli sellainen tilanne, että olin päivällä liikenteessä ja kolasin parkkipaikkani kotiin tullessa. Jätin auton parkkiin ja menin sisälle. Lähdin vielä kauppaan myöhemmin illalla. Siinä välissä oli satanut niin paljon lunta, että hyvä jos pääsin omalta paikalta pois. Ja taas piti tehdä lumityöt.

Tällaisissa tilanteissa tekisi mieli vain potkia renkaita, heittää lumiharja lähimpään kuuseen ja ajatella, että olkoon vaan, että haistakoo paskan koko vehe! Tosin vitutuksen määrä olisi saattanut olla paljon suurempi sikälis jos tuota äskeistä lausetta lähtee tarkemmin toteuttamaan. Lähin kuusikin taitaa olla sen verran kaukana etten olisi saanut heitetyksi harjaa sinne asti.

Olisi mennyt hyvä ja tapeellinen lumiharja vain hukkaan. Ja minun säkällä se olisi ollut naapuriauton tuulilasista läpi ja lasku kourassa. Eikä olisi oikein kohdella viatonta lumiharjaa tuolla tavoin. Sehän yrittää vain tuoda apua tilanteisiin. Noh, jospa teurastan sen harjan tässä keväällä kostoksi talvelle sitten kun lunta ei enää tule! Tai sitten en tee sitäkään kun tarkemmin ajattelee.

On ollut sellaisiakin talvia, että lumiharja on vältellyt töihin joutumista, enkä ole löytänyt sitä ensimmäiseen kahteen viikkoon lumien tultua. Tilanne on ollut suorastaan katastrofimainen. Pitää kait kohdella sitä vähän paremmin ettei mene heti piiloon juuri ennen kuin talvi saapuu.

Talvessa kaipaan ennen kaikkea taas yhtä ja samaa asiaa, eli Foxya. Foxy piti lumesta niin paljon, että tämä talvi on tuottanut minulle sen suhteen erittäin paljon iloa ja myös suunnatonta kaipausta. On ikävä tätä ihanaa lumipetoa! Tässä on vielä talvinen kuva vuodelta 2019, joka oli Foxyn viimeinen talvi. Pahoittelen kuvan laatua, kun kännykkäkamera ei ole silloin ollut järin laadukas (vaikka myyjä väitti niin). En unohda sitä ilon määrää koskaan mitä ensilumi antoi tälle karvakuonolle.

Talvi oli Foxyn parasta aikaa
Viimeisiä talvikuvia Foxysta 11.1.2019.

Tässä on vielä videopätkä, jonka tein muutama vuosi sitten Foxyn valtavasta ilosta lumisella pihallamme. Video löytyy YouTube-kanavaltani, jossa on muitakin videoita Foxysta ja vähän sitä sun tätä.

Nyt ei muuta kuin, että hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja sitä kevään odotusta!

Lue artikkeli / kommentoi

Ihanan kaunis uni

Kun uni on ihana, on herätessä aivan mahtava olo! Näin viimeyönä ihanan unen edesmenneestä lemmikistäni, Foxysta. Foxy oli australiankarjakoira. Tämän blogin kuvat ovat otettu Foxyn synnyinpaikasta vuosien aikana, sukulaiseni maatilalta.

Jouduin luopumaan Foxysta kesällä 2019. Siitä lähtien minusta elämä on tuntunut todella yksinäiseltä ja merkitsemättömältä. Covid-19 on lisäksi vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin, joita ei enää oikein ole. Elämältä on lähtenyt jokin tarkoitus. Sitä vaan yrittää kulkea hymyssä suin päivästä toiseen kuin olisi jokin robotti. Olen asunut miltei koko aikuiselämäni yksin ilman toista ihmistä ja olen miltei 50-vuotias. Lemmikkejä minulla on ollut, tai nämä, joista täällä blogissani kirjoitan. Nyt he ovat kaikki poissa.

Foxylla on ollut varmasti suurempi vaikutus elämääni, mitä osasin aluksi edes kuvitella. Olen pohtinut paljon, mitä sen läsnäolo on elämääni tuonut. Kaikki hetket eivät aina tietenkään ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kyllä Foxysta suurta iloa oli. Foxy oli todella mahtava persoona. Sitä tässä kohtaa miettii, että olen jotain sentään tässä elämässä saattanut tehdä oikein, kun sain jakaa osan elämästäni niinkin ihanan lemmikin kanssa. Foxy teki minusta varmaan myös paremman ihmisen.

Lemmikit ovat olleet minulle pääasiassa kavereita, tai ystäviähän ne ovat. Olen jotenkin käsitellyt niitä ”toisina ihmisinä”, jopa lapsina. Ei ole työkavereitakaan kenen kanssa jakaa päivää. Jos en kävisi vanhempiani moikkaamassa tai kaupassa, en näkisi ihmisiä lainkaan varmaan viikkoihin. Nyt varsinkaan kun ei tarvitse koiran kanssa enää käydä ulkoilemassa, niin näe edes vastaantulijoita tai naapureita. Yksin pitäisi lähteä lenkille, mutta se on vaikeaa. Koira käytti minua aina lenkillä, kun sen piti itsekin käydä tarpeillaan ja haistelemassa pitäjiä. Minä vain pitelin hihnaa, ettei koira karkaa!

Lemmikit toivat arkeen myös jonkunlaista turvaa, tai turvallisuudentunnetta. Oma pääkin kesti kasassa paljon paremmin, kun tiesi, että toisista täytyi pitää huolta ja olla heille luotettava. Ne toivat päivään rutiinia ja rakkautta. Olen niin onnellinen siitä, että lemmikkini pitivät minusta. Tiesin, että he rakastivat minua ja se rakkaus on aitoa. Voiko sen enempää edes vaatia?

Tarkoittiko uni jotain syvällisempää?

Olen jostain syystä alkanut näkemään juuri Foxysta unia viimeaikoina. Alkaakohan käsittämätön suru ja ikävä vähitellen helpottaa?

Unimaisema avautui pihalta pellolle
Unimaisemaa

Viimeöinen uni oli jotenkin ihania muistoja tuova. Olin maalla Foxyn synnyintalossa. Näin kaikkea muutakin omituista siinä unessa, mutta muistan selvästi, kun laskin koirat talon ulko-ovesta juoksemaan pihalle. Koiria oli kolme. En tunnistanut koiria sinällään vielä siinä vaiheessa kun laskin ne ulos, mutta siinä kohtaa kun ne tulivat takaisin, tunnistin kaikki. Yksi niistä oli Foxyn emä Heksa, yksi oli Tälli (Foxyn isoisä) ja Foxy.

Sisarukset Felix ja Foxy (lähimpänä) vartioimassa kotipihaa. Kuva 2013.

Koirat juoksentelivat ympärii maatilaa, jossa ruoho oli vihreää ja aurinko paistoi. Oliko tämä nyt sitä ”paremmilla lammaslaitumilla”-juoksentelua, mitä toivotin kullekin aikoinaan? Mutta sellaisessa paikassa ne nyt unessani olivat. Kaikki olivat onnellisia ja innoissaan, kun saivat juosta vapaana pihalla ja pellolla, niin kuin eläessäänkin. Jospa he tulivat ilmoittamaan minulle, että kaikki on nyt hyvin?

Foxy oli onnellinen kun pääsi piehtaroimaan kotitilallaan omenapuun juurella. Kuva: kevät 2019

Tämän unen näkeminen helpotti minua jotenkin todella paljon. Heräsinkin aika pian tämän näkemisen jälkeen. Olo oli jotenkin kevyt. Kuin jokin taakka olisi poistunut kehosta. Olen nähnyt vastaavanlaisia unia kissoistanikin. Foxysta näin sellaisen unen viime viikolla, jossa hän tuli kainalooni nukkumaan, kuten sillä oli usein tapana. Olen tehnyt videonkin, jossa Foxy on rapsuteltavana. Foxyn rapsuttelu oli jotenkin niin palkitsevaa ja ihanaa. Tunne oli varmasti molemminpuolinen.

Sain paijata unessa Foxya jonkin aikaa. Uni tuntui jotenkin todelliselta. Sitten Foxy vain katsoi minua, lähti ja katosi. Mitä tällainen uni oikein tarkoittaa? Onko suruaika menossa ohi, ja ikävä alkamassa? Joka tapauksessa, kun nousin sängystä ylös, minulla oli todella seesteinen olo. Kuin olisin oikeasti saanut viettää tuon ihanan hauvelin kanssa aamuiset hetkemme, niin kuin silloin joskus. Päivä meni todella hyvin!

Unimaisema vuodelta 2020.

En ole vielä hävittänyt kaikkia Foxyyn liittyviä tavaroita, tai tarkoitan lähinnä Foxyn leluja ja sen semmosia. Enhän tietenkään hävitä nimilaattaa ja kaulapantaa, sekä koriste-esineitä, jotka liittyvät Foxyyn. Olen säästellyt joitain Foxyn leluja sitä varten, jos kylään tulee joku koira. Annan sen sitten leikkiä niillä. Pitäisikö minun kuitenkin hävittää tai lahjoittaa nekin pois? ”Kummitteleeko” tavarat mieltäni tuolla vaatehuoneen laatikossa, vaikka ovatkin pois silmistä? Noh, siihen tuskin kellään on oikeaa vastausta.

Toivon kuitenkin, että näen jatkossakin Foxysta ja muista edesmenneistä lemmikeistäni unia. Pahoittelen, jos tämä artikkeli on tällä kertaa todella rönsyilevä ja hankalalukuinen, mutta tätä kirjottaessa pää on ollut todella vaikea pitää jotensakin kasassa, saati sitten ajatus.

Lue artikkeli / kommentoi

8 Blogspot artikkelin siirto

Olen vihdoinkin saanut siirrettyä vanhasta Blogspot -blogistani kaikki artikkelit tänne. Tämä helpottaa minua suunnattomasti, ja varmasti myös auttaa uusien blogienkin teossa, kun voi linkittää asioita helpommin toisiinsa. En tiedä tarkalleen ottaen miksi aloin tehdä blogspottiin alunperinkään mitään. Luulin kait, että se olisi jollain tapaa hakukoneystävällisempi kuin mitä tämä WordPress on, mitä tällä hetkellä käytän. Noh, jargonit sikseen ja seuraavana listaus vielä viimeisimmistä blogipostauksista, mitä siirsin. Olen lisännyt linkit alle olevaan listaan ja kaikki artikkelit avautuvat uuteen välilehteen tai selaimeen. Artikkelit on lueteltu vanhimmasta uusimpaan.

Lista 8 siirretystä Blogspot artikkelista

Siirretyistä Blogspot -artikkeleista

On ihan hauska huomata, että vielä muutama vuosi sen jälkeen minua kiinnostavat edelleen samat asiat kuin mitä silloin aikanaan, kun kirjoitin Blogspottiin. Olen monesti miettinyt mitä aion tänne nyt enää dokumentoida, kun iso osa elämästäni on ”haudattu” eikä sitä saa koskaan enää takaisin. Tarkoitan tällä tietysti lemmikkejäni. Voin toki jatkaa heidän muistelemistaan, ja aionkin joiltain osin niin tehdä. Mutta lemmikeistä kirjoittelu ei tule olemaan mitenkään erityisessä roolissa enää blogissani, kuten aiemmin kirjoitin paljon Foxysta. Foxysta on vielä paljon kirjoitettavaa. Haluan tuoda esiin australiankarjakoira -rotua, koska Foxy oli ”karjis”. Kaikki tapaamani rodun edustajat ovat väistämättä olleet todella vekkuleita otuksia, ja onneksi minulla on mahdollisuus seurata vielä hetken Foxyn velipuolen elämää lähipiirissä. Kunpa pääsisin kameran kanssa paikalle ennen kuin on liian myöhäistä!

Minulle jää kuitenkin vielä kaikki muu kirjoitettavaksi. Tämä on lifestyle -blogi! Minua kiinnostaa edelleen valokuvaus, akvaario, huonekasvit, sisustus, DIY, puutarhailut… tälläkin hetkellä suunnittelen lähtöä vanhempieni pihaa hoitamaan, koska sitä täytyy huoltaa jonkin verran. Tiedä häntä sitten, ehdinkö kaikkea tänne dokumentoida, koska asioita on todella paljon! Yritän ehtiä. Tämä blogi on myös päiväkirjani, josta käyn esimerkiksi keväisin katselemassa mitä tulevalle kesälle on mahdollisesti suunnitteilla. Näen myös historiaa, miten esimerkiksi mitkäkin kasvit viihtyvät missäkin. Ei tarvitsisi tehdä samoja virheitä uudestaan. Ja jos on sattunut unohtumaan mitä edellisessä projektissa kävi, asian voi tarkistaa täältä.

Eiköhän tämä riitä tästä asiasta tällä kertaa. Lopuksi vielä kaksi kuvaa rakkaasta Foxystani. Näissä kuvissa ilmentyy Foxyn upea luonne! Foxy oli erittäin positiivinen, iloinen ja eloisa kaveri. Nämä ilmeet kertovat paljon Molemmat kuvat ovat otettu samalla kävelylenkillä 4.6.2016.

Ihana iloinen Foxy!
Kohon Foxy Girl 2016
Foxy oli aina hyvällä tuulella.
Lue artikkeli / kommentoi