Video Foxysta. Jos haluat katsoa videot ennen kuin ne julkaistaan ”Minnalassa”, niin käy tilaamassa YouTubessa kanavani ja sen ilmoitukset.
Videossa käydään Foxyn kanssa kotikonnuilla.
Video Foxysta. Jos haluat katsoa videot ennen kuin ne julkaistaan ”Minnalassa”, niin käy tilaamassa YouTubessa kanavani ja sen ilmoitukset.
Videossa käydään Foxyn kanssa kotikonnuilla.
Videoiden koostetta vuodelta 2018 rakkaasta koirastani, josta jouduin luopumaan juhannuksen jälkeen 2019.
Videoita on sinänsä mukava katsella, ja kyllähän näistä tulee ihan hyvälle tuulellekin, vaikka ikävä vain kasvaa. Kuuluu varmasti asiaan! Julkaisen videoita tiheämmässä tahdissa YouTubessa ja laitan tänne ilmoituksen myöhemmin, ettei käy niin, että tulee monta videoklipin julkaisua peräkkäisinä päivinä. Pidemmittä puheitta tässä seuraava video.
Vuosi sitten elettiin ihan hirveää aikaa edesmenneen koirani suhteen… tajusin, että mitään ei ole enää tehtävissä ja joutuisin luopumaan rakkaastani pian. Se olisi vain ajan kysymys.
Olen tänään muistellut koiraani kahden vuoden takaa, milloin asiat olivat vielä ihan hyvin. Minulla on paljon videoklippejä Foxysta, kiitos digitaalisen aikakauden! Olen ollut varmasti jonkunlaisessa ”henkisessä jumissa” monta vuotta. Huomaan sen, kun käyn läpi vanhoja digijärkkärillä otettuja valokuvia ja kännykkävideoita, joista minulla ei ole hajuakaan, että olen ottanut ne. Aika kulkee liian nopeasti eikä sitä saa kiinni… Mutta mahtavaa, että tänä päivänä on mahdollisuus tallentaa ikimuistoisia asioita tällaisessa formaatissa, josta on iloa varmasti monelle. Tässä siis uusin Foxy-video jonka videoklipit ovat vuodelta 2018. Muitakin on tulossa…
En muista ihan tarkalleen, mitä olen koirulistani kirjoittanut, mutta hänellähän todettiin diabetes vuodenvaihteessa. Ei kun insuliinia vaan kaksi kertaa päivässä… mutta eihän se sitten loppu peleissä sairautta pois vienyt. Foxylle tuli lisäksi näkyvä nisäkasvain loppu keväästä, ja tarkemmin kun ajattelin asiaa, niin diabetes oli todennäköisesti oire jostakin vakavammasta sairaudesta, kuten syövästä. Mentiin siis päivä kerrallaan! Mutta tässä hieman mietteitä Foxyn viimeisistä päivistä, joita olen ehtinyt käymään läpi jo useamman kerran.
Foxy oli koko ajan iloinen, ja sen takia minulla oli välillä hiukan vaikeaa ”lukea koiraa”. Sitä varmaan sattui paljon toisinaan, mutta kun se ei näytä sitä mitenkään! Urhea pikku kaveri.
Foxylta hävisi aistit. Ensin siltä alkoi heikentymään näköaisti ja sitten myöhemmässä vaiheessa siltä meni vaistot ja hajuaisti. Ei ollut koiran elämää se enää 🙁 Urheasti oli vielä vierelläni kun menin parvekkeelle istuskelemaan.
Aistien menetyksen huomasi aika helposti. Tuttavani kutsui Foxya luokseen ulkona kotipihallamme, niin Foxy ei ymmärtänyt mennä tervehtimään oikeaan suuntaan, vaan ”meni mihin sattuu”. Sitten olikin se viimeinen niitti kun tajusin, ettei koira enää tajunnut, kun nenän eteen heitettiin herkku. Terve Foxy olisi ottanut sen jo ilmasta kiinni, eikä herkku olisi ehtinyt koskettaa edes lattiaa! Siinä vaiheessa tiesin, että nyt on koira jo huonossa kunnossa eikä mitään ole tehtävissä. Ei muuta kun tilaamaan lääkärille aikaa eutanasiaan. Foxy myös kieltäytyi kulkemasta rappusia… rypäisi aina alimmat rappuset – ei varmaan tajunnut tai nähnyt, että niitä oli vielä yksi tai kaksi jäljellä. Siispä minä kannoin koiran ylös ja alas miltei viikon verran. Oli aika rankkaa minullekin, vaikka oisin kyllä häntä kantanut pidempääkin, jos Foxy ollut muuten paremmassa kunnossa.
Tämä on päivää ennen Foxyn poismenoa… ulkona oli suht lämmintä, tarkenin mekossa. Halusin mennä Foxyn kanssa pihalle oleskelemaan, mutta ei Foxy oikein jaksanut sielläkään olla. Odottelimme serkkuni saapumista tovin. Odotin myös, että jotkut naapurit olisivat tulleet paikalle, kun osa heistä piti Foxysta paljon. Olisivat saaneet rapsutella ja paijata Foxya viimeisen kerran. Olin tässä kohtaa jo päättänyt, että vien koiran seuraavana päivänä lääkäriin.
Käytin Foxyn maanantaina aamulla tien laidassa tarpeillaan ja soitin tähän mennessä elämäni vaikeimman puhelun eläinlääkärille. Tuttavani tuli koiransa kanssa vastaan ja kerroin hänelle, mitä odotettavissa oli. Foxy meni tervehtimään tuttavaani, eikä edes huomannut, että hänellä oli koira siinä ihan vierellä. Normaalisti Foxy olisi laittanut täysrähinän päälle toisesta koirasta… Tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen!
Otin Foxysta vielä videokuvaa ennen lähtöä.
Laitoin kengät jalkaan ja kannoin Foxyn autoon – itkin koko matkan autolle ja halasin koiraa niin lujaa kun se oli mahdollista. En laskenut sitä sylistäni vasta kun laitoin turvavöihin kiinni takapenkillä. Foxy varmaan aavisti mihin oltiin lähdössä. Ilma oli todella kaunis. Taivas oli sininen ja siellä oli joitain Simpson-pilviä. Olin rauhallisin mielin, koska kohta ystäväni ei enää kärsisi. Foxy ei laittanut tällä kertaa edes hanttiin kun saavuimme eläinlääkärin pihaan. Hän tiesi – hänen täytyi tietää! Olimme serkkuni kanssa Foxyn vieressä niin pitkää kun saimme olla paikan päällä. Pidimme tassusta kiinni, suukottelimme Foxya ja rapsuttelimme vielä viimeisen kerran ennen kuin hänestä piti luopua kokonaan. (Ajatus sattuu vieläkin niin kovasti, että täytyy pitää kirjoittamiselta paussi.)
Ystäväni oli hetken kuluttua poissa.
Helteet ovat saapuneet taas! Siispä tähän aikaan yöstä (klo 0.25) on vielä parvekkeella ihan lämmintä. Kävin juuri katsomassa lämpömittarista, niin sehän näytti melkein 20C! Parvekkeella siis tarkenee 🙂
Vähän kyllä mietityttää ilmankosteus, kun se tuntuu vähän sellaiselta, että kohta sataa vettä. Noh, sekin kuuluu kesään ja ihan kivaahan se vesisade yöllä on! Luonto tykkää.
Edellisestä postauksesta jäi nivaska kuvia laittamatta tänne, ja kun nämä seuraavat kuvat on laitettu tänne ja vielä yksi setti, niin sitten ne saavat tältä osin riittäää… Foxysta nimittäin. En halua masentaa ketään muita sen koommin kuin itseäni näillä kuvilla. Ikävä on ja sen sanominen ja myöntäminen pitäisi kait riittää. Mutta, toivottavasti nämä tuovat myös sitä hyvää mieltä 🙂
Edellistä kuvaa kun katselen niin perskule, minullahan on tällä hetkellä jopa samat shortsit jalassa 😮 Tilanne tietysti muistuu mieleen kuin eilinen.
Nyt jokin ”asia” taitaa lähestyä, alkoi nimittäin tuulemaan. Ilmeisesti vesisadetta tiedossa kohta puoleen, siltä se jo hetki sitten haiskahti. Pitänee viedä ainakin läppäri sisälle ettei siihen sada kohta vettä 😀 Seuraavaan kertaan sitten siis. Itse tulen toki tänne istuskelemaan mutta ”jätän blogin sisälle”. Moikka 🙂