karjis

Foxyn muistopäivä 23.2.

Tänään on Foxyn muistopäivä. Onneksi on sentään muistot lemmikeistä, joita on joskus ollut. Foxy oli syntynyt 23.2.2006. Hän olisi ollut nyt jo aika vanha rouva. Ja sanokoon kuka mitä hyvänsä, niin Foxy oli minulle aina ”hän”.

Foxy 3.5.2006

Mietiskelyä kuvamuistoihin liittyen

Jos jostain, niin valokuvausharrastuksesta on jotain pitkäaikaista iloa. Tulee otettua erittäin paljon kuvamuistoja asioista, vaikkapa juurikin lemmikeistä. Kuvia on satoja, jopa tuhansia. Toki se voi aiheuttaa myös tuskaa, kun kuvia on niin paljon. Kumpi sitten olisi parempi? Se, että kuvia on paljon, vai se, ettei niitä ole juuri lainkaan? Olisiko helpompaa surun kanssa, jos kuvia ei olisi juuri yhtään? En tiedä, enkä aio kokeilla. Uskon, että omalla kohdallani näiden kuvien katsominen nopeuttaa asioiden käsittelyä. Myös muistot heräävät henkiin kuvien myötä.

Olen sitäkin miettinyt, että miksi haluan katsella näitä edesmenneiden lemmikkieni kuvia. Enkö halua päästä surun yli, vai onko tällä jokin muu tarkoitus? Minulla on puhelimessa taustakuvana Foxy, ja toisessa puhelimessa (yrityskäytössä) taustakuvana tuttavani ottama upea kuva Uuno-kissasta. Enkö halua ”päästää lemmikeistäni irti”? On kuitenkin ihan hyväksyttävää, että suru laantuu ajan myötä, ja ei ihan joka päivä kaipaa menneitä lemmikkejä kuten ihmisiäkään. Pitäisikö vihdoinkin vaihtaa puhelinten taustakuvat joksikin muuksi, ja yrittää jatkaa elämää ilman lemmikkejä? Jos en haluakaan päästä lemmikeistäni yli. Jos suru alkaakin haihtua, enkä saa siitä enää otetta… Alanko surra sitä, että en enää sure?

Foxy 9.6.2012, kuva on kännykkäni taustana. (Lisää kuvia Foxysta)

Tässä kun tarkemmin mietin, niin nämä ihanat karvakamut olivat elämässäni yli 20 vuotta, eli puolet eletystä elämästä. Se on aika paljon, eikä pidä yhtään ihmetellä tai sättiä itseä, jos on vähän surullinen mieli niiden lähdettyä tassutaivaaseen. Foxy oli myös vanhemmilleni ”se koira”. Ei meidän perheessä ole koskaan muita koiria ollutkaan. Muistelen vieläkin aikoja, joita vietettiin yhdessä vanhempieni pihalla…

Foxyn kanssa tuli tehtyä pihatöitä jos jonkinlaista. Hän auttoi meitä esimerkiksi polttopuiden siirtämisessä puukuuriin. Siitä nyt voidaan toki olla eri mieltä, oliko Foxyn avusta varsinaisesti mitään hyötyä, mutta oli innoissaan tekemässä aina sitä mitä muutkin. Foxy aina kysyi minkä puupalikan sai ottaa ja tuoda puukuurille. Otti sitten sen, mitä osoitin. Klapihommien välissä oli mukava pulahtaa uimapaljuun. Uimapalju on muuten tällä hetkellä tuolla parvekkeellani odottamassa seuraavaa käyttötarkoitusta.

Foxy lepäilee klapien kantamisen jälkeen kuistilla (2014)

Myös puutarhahommat kiinnostivat Foxya. Kaivuuhommiin sillä ei ollut lupaa osallistua, mutta työnjohtajan ja vahdin pesti oli aina vapaana. Tässä olemme työstäneet äidilleni uuden mansikoiden kasvupaikan.

Foxy mukana mansikkaistutusten kanssa.

Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin onhan se ihan mukavaa että on tällaisia kuvia muistoina. Nyt niitä voi jo katsella ilman pahimpia itkuja. Siihenkin meni vuosia aikaa kun se oli mahdollista. Foxyn poismenosta on nyt kulunut tänä vuonna 5 vuotta. Se on pitkä aika. Kaipaan Foxyn veljeäkin toisinaan. Nämä kaksi koirusta olivat ne lähimmät, joiden kanssa olin tekemisissä. Ihana kaverikaksikko!

Muistot ovat ihania, kyllä niitä kannattaa vaalia jotenkin! Laitan tähän loppuun vielä kuvan Foxysta ja Felixistä, jotka olivat parhaat leikkikaverit… ihanissa muistoissa molemmat. Hyvää syntymäpäivää teille molemmille sinne johonkin

  

Foxyn muistopäivä 23.2. Read More »

Syksy jatkuu

Jotenkin ajattelin, että tänä syksynä saisin nauttia kauniista keleistä, mutta olen syystä tai toisesta nyhjännyt vain kotona. Minuun on taas iskenyt neuloosi, eikä se meinaa hellittää mitenkään! Keskeneräisiä projekteja taas kertyy. Ehdin kuitenkin värjöttelemään yhden päivän kaupungilla ruskan seassa, ja laitankin siitä nyt kuvia tänne. Kännykällä otettuja – pahoittelen. Kerroinkin edellisessä artikkelissa, että kävin katselemassa kaupunkipuroa. Nämä kuvat ovat samalta reissulta mutta eri paikoista. Olikin hyvä idea käydä juuri silloin kuvia ottamassa, koska viikko tämän jälkeen, puista on tippunut miltei kaikki lehdet pois!

Ruskan aika oli Imatralla todella lyhyt. Oikein ottaa kaaliin! Noh, siihen kun ei voi itse vaikuttaa mitenkään, tai ainakin luulisin niin. Ilmastonmuutos tosin varmasti vaikuttaa asiaan ja siinä mielessä epäsuorasti itsekin voisin asiaan vaikuttaa… nyt meni taas liian syvälle uomaan, mutta jatketaan kauniin Imatran parissa.

Imatralla on omenapuisto, joka on nimensä mukaan täynnä omenapuita. Puistoon on istutettu tiettyinä vuosina syntyneille oma omenapuu. Kummipoikani puu on myös tässä puistossa. Puisto sijaitsee Vuoksen varrella Sienimäen ja Mansikkalan ratasillan välissä.

Vuoksen rantaa pitkin kulkee upea kulkureitti, joka kulkee omenapuiston läpi. Siitä pääsee kulkemaan vaikkapa polkupyörällä, ainakin syksyllä vielä. Talvella kulkureittiä ei huolleta (kylttien mukaan), enkä oikeastaan edes tiedä millaisessa kunnossa sitä pidetään. Kesällä ja syksyllä reitti on todella kaunis ja suosittelen siihen tutustumista! Reitti kulkee koko Vuoksen ympäri aina Imatrankoskelta Tainionkoskelle.

Syksyinen näkymä omenapuiston raitilla.

Puistosta pääsee myös rantaan mattolaiturille. Olen monta kertaa pessyt auton tällä paikalla, kun olin nuori. Nykyään siinä ei saa pestä autoa, eikä taida sen koommin saada laiturilla pestä mattojakaan. Näytti vähän siltä, että laituria saivat käyttää enää paikalliset sorsat, joita oli muutama kappale lorvailemassa penkkien alla.

Vuoksen varrella puut syksyisissä väreissä 2021.

Ihana näkymä avautuu Tainionkosken suuntaan ja Vuoksen varren puut olivat todella kauniissa syksyväreissä!

Mansikkakosken ratasilta on aivan tässä vieressä. Se on mielestäni todella upea silta, ja olenkin kuvaillut sitä aikojen saatossa vaikka kuinka paljon. Silta on visuaalisesti erittäin tärkeä imatralaisille, ja meitä hieman täällä ”raivostuttikin”, kun tämän upean sillan viereen päätettiin rakentaa toinen silta junia varten. Uusi silta peitti näkymän vanhaan siltaan Tainionkosken puolelta kokonaan.

Jatkoin matkaa Imatrankoskelle päin. Kun olin kävellyt kaupunkipuron laitamilla, pysähdyin vielä hetkeksi ihastalemaan syksyn värejä voimalaitoksen sillalle. Maisemat muuttuvat toisinaan aika radikaalisti. Oikealla puolella on puistoalue, jonka laitamilla on ollut tammia, jollen väärin muista. Niissä ruska on ollut jotenkin erityisen kaunis joka vuosi. Nyt väritys oli jotenkin pliisu kun alueelta on kaadettu tai karsittu paljon puita.

Ja sitten kotiin päin… oli pakko pysähtyä matkan varrella linja-autopysäkille nappaamaan yksi kuva. Kadunvarsi oli juurikin näin värikäs useamman kilometrin matkalta!

Pysähdyin hakemaan lämmikettä viileneviin syksyiltoihin paikallisen marketin ”märästä päästä”!

Vielä oli ihan pakko lähteä sähkövehkeellä ajelemaan ja ottamaan pari kuvaa. Syksy oli nyt todellakin kauneimmillaan.

Syksy on ainakin itselleni sellaista aikaa, että tulee fiilisteltyä kaikenlaisia asioita. Olen syksyn lapsi. Tästä on jo kolme vuotta aikaa kun olen kulkenut tästä samaisesta kohdasta samanlaisissa merkeissä rakkaan koirani, Foxyn, kanssa. Se tuntuu edelleenkin kuin se olisi ollut eilen. Kuljimme Foxyn kanssa tästä miltei joka päivä.

Kävelytie ilman Foxya on tyhjä, mutta kuitenkin kaunis.

Taisin jossain vaiheessa mainita, että lopetan nämä Foxyn muistelot, mutta eihän siitä taida tulla yhtään mitään! Hän oli niin suuri osa elämääni eläessään, että nyt on jäljellä jättimäinen nippu ihania muistoja tuosta karvakuonosta, ja todella paljon kuviakin. En ole julkaissut lähellekään kaikkia kuvia, eikä niitä voi edes julkaista kun niitä on saletisti tuhansia. Ehkäpä laittelen niitä sitten tänne artikkeleihin ”muistoina” silloin tällöin, jos ne jotenkin liittyvät asiaan.

Kuva Foxysta vuodelta 2016. Syksy on tuloillaan. Pvm: 13.9.2016.

Foxy oli sellainen ihana koira, että suostui olemaan kuvissa. Tätä asiaa ei välttämättä pysty paremmin selittämään. Jos tuntee koiran niin sitten tietää saletisti mitä tarkoitan! Asia kyllä kerrottiin huokaisemalla erittäin syvään jos jostain syystä ei huvittanut olla kuvattavana. Koira osasi esittää tarpeen vaatiessa surkeimmastakin surkeimmat ilmeet. Noh, sai kyllä sitten aina kuvien jälkeen herkkujakin 🙂

Päätän tämän nyt tähän kuvaan. Kuva on otettu miltei samana ajankohtana tästä päivästä, ja olemme lenkillä Foxyn kanssa. Foxy oli aina ”syksyväreissä”

In memoriam Kohon Foxy Girl (23.2.2006-24.6.2019) kuva 4.10.2016

Syksy jatkuu Read More »

Kohon Foxy Girl 2018 part 2 – Foxy paljuilee

Videoiden koostetta vuodelta 2018 rakkaasta koirastani, josta jouduin luopumaan juhannuksen jälkeen 2019.

Videoita on sinänsä mukava katsella, ja kyllähän näistä tulee ihan hyvälle tuulellekin, vaikka ikävä vain kasvaa. Kuuluu varmasti asiaan! Julkaisen videoita tiheämmässä tahdissa YouTubessa ja laitan tänne ilmoituksen myöhemmin, ettei käy niin, että tulee monta videoklipin julkaisua peräkkäisinä päivinä. Pidemmittä puheitta tässä seuraava video.

Kohon Foxy Girl 2018 part 2 – Foxy paljuilee Read More »

Kohon Foxy Girl 2018 part 1

Vuosi sitten elettiin ihan hirveää aikaa edesmenneen koirani suhteen… tajusin, että mitään ei ole enää tehtävissä ja joutuisin luopumaan rakkaastani pian. Se olisi vain ajan kysymys.

Olen tänään muistellut koiraani kahden vuoden takaa, milloin asiat olivat vielä ihan hyvin. Minulla on paljon videoklippejä Foxysta, kiitos digitaalisen aikakauden! Olen ollut varmasti jonkunlaisessa ”henkisessä jumissa” monta vuotta. Huomaan sen, kun käyn läpi vanhoja digijärkkärillä otettuja valokuvia ja kännykkävideoita, joista minulla ei ole hajuakaan, että olen ottanut ne. Aika kulkee liian nopeasti eikä sitä saa kiinni… Mutta mahtavaa, että tänä päivänä on mahdollisuus tallentaa ikimuistoisia asioita tällaisessa formaatissa, josta on iloa varmasti monelle. Tässä siis uusin Foxy-video jonka videoklipit ovat vuodelta 2018. Muitakin on tulossa…

Kohon Foxy Girl 2018 part 1 Read More »

Scroll to Top