Kesämuistoja äidin pihalta
Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / ParvekeKesä alkaa olla taas lähempänä niin on aika muistella jotain ihania kasvattamiani kukkia. Nämä seuraavat kukat ovat tosin äidin pihalta, mutta ei se mitään. Minä olen suurimman osan niistä kasvattanut. Hieman jännittää, onko niistä ensi kesänä mitään jäljellä. Aion etsiä ne ja huoltaa kukkapenkin nyt paremmin kuntoon. Tässä saattaa piileä pieni elämänmuutos kevään mittaan. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.
Kuvat eivät ole mitenkään tuoreita, vaan ne ovat vuodelta 2015. Ne on jostain syystä jäänyt julkaisematta tässä blogissa. Löysin ne poistettavan gallerian albumista. Ihanaa muistella joskus vanhojakin asioita, ainakin kun ne ovat miellyttäviä!
Hansaruusu on ollut pihalla jo tovin. Sitä on nyt yritetty kaivaa talonkulmauksesta pois vuosina 2023-2025. Pitää toivoa, että sen saisi ylös kokonaan tänä kesänä. Tilalle ei välttämättä tule mitään.
Ostin joskus aikoinaan virolaisesta verkkokaupasta kaikenlaisia siemeniä, ja sieltä tämä seuraavakin neilikka on peräisin. Virallista nimeä en tälle ole löytänyt, mutta epäilisin, että se on sulkaneilikka. Se on kuitenkin hyvin voimakastuoksuinen. Tätä neilikkaa en ole nähnyt pitkään aikaan kukkapenkissä.
Verikurjenpolvi on siirrännäinen edellisestä puutarhasta mitä hoidin ennen vuotta 2014. Se on alkujaan ostotaimi. Vieressä oleva akileija on taasen itse kylvetty siemenistä ja se on myös siirretty edellisestä puutarhasta. Joitain akileijoja on säästynyt kukkapenkin huonosta hoidosta huolimatta.
Tähän on kait ollut kasvamassa jokin unikkolaji, mikä ei ole sittemmin kyllä noussut uudelleen ylös. Samaisilla paikoilla on tosin idänunikko, mutta sen lehdet ovat erilaisia kuin tämä kuvan versio.
Lähettyvillä oleva Immalanjärvi ja Unterniskanjoki tuovat välillä pihalle vierailijoita. Tässä jokin sudenkorento, joka oli eksynyt tutkailemaan tätä ympäristöä.
Siperiankurjenmiekka on viihtynyt todella hyvin äidin pihalla. Tarkoitus on, että tänä keväänä saisin sitä hieman jaettua muuallekin pihalle. Se on nyt toisessa kukkapenkissä ja juurakko alkaa olla sitä luokkaa, ettei siinä kukkapenkissä kohta paljon muuta kasvakaan.
Tässä on yksi kasvi jonka yritän ehdottomasti pelastaa, jos vielä näen sen kukkapenkin reunalla. Se on itseni siemenestä kasvattama kamtšatkanmaksaruoho. Sain siirrettyä edellisestä puutarhasta yhden pienen taimen äidin pihalle, ja se onnekseni lähti kasvamaan. Kukkapenkki on omasta toimettomuudestani ollut muutaman vuoden huonolla hoidolla, niin täytyy vaan toivoa, että maksaruoho löytyy vielä siitä.
Taitaa olla niin, että ritarinkannukset ovat hävinneet kukkapenkistä kokonaan. Niillä on erittäin tunnistettavat lehdet, että jos nyt näen kasvin nousevan maasta, otan sen talteen ja istutan parempaan paikkaan. Sekaan istutetut perennat kasvoivat niin paljon nopeammin sen ympärille korkeiksi, että ritarinkannukselle ei vaan jäänyt enää tilaa. Olen kasvattanut tämänkin itse siemenistä.
Palavarakkaus kärsi myös toisten kasvien liiallisestä läheisyydestä. Se lähtee kyllä siemenestä kasvuun, mutta nämä on siirretty edellisestä puutarhasta äidin pihalle. Jos hyvä säkä käy, kukkapenkistä löytyy vielä yksi tai kaksi vartta palavarakkautta.
Tätä nurkkaustahan ei enää ole, vaan olen rakentanut tämän kukkapenkin uudelleen. Ja se menee tänä vuonna saneeraukseen villiintyneiden perennojen vuoksi. Siihen ei mahdu enää kasvamaan mitään, kun isot perennat ovat vallanneet sen. Kuvan vasemmassa etunurkkauksessa on harmikseni kadonnut japaninjaloangervo, joka on saatu äidin naapurista. Tämä harmittaa kovasti. Muistaakseni muurahaiset tekivät tämän juurakolle hallaa, ja kaivelivat niin paljon käytäviä ympärille, ettei kasvi saanut enää kunnolla vettä. Olen ikionnellinen, jos tämä lähtee vielä kasvamaan!
Keisarinkruunut kärsivät myös hirvittävän kadon, kun saneerasin kukkapenkkiä toissavuonna. Lahjoitin jotain kasveja pois kukkapenkistä, niin isäni antoi hakijan kaivaa itse lapiolla kukkapenkistä juurakoita. Isäni ei tiennyt, että juuri nämä keisarinkruunut oli istutettu sen juurakon viereen mistä hakija kaivoi juurakkoa. Isäni ei myöskään jäänyt odottelemaan minua pyynnöstä huolimatta, että saapuisin näyttämään mitä saa mistäkin kaivaa. Tällaiset takaiskut ovat suututtaneet minua niin paljon, että kukkapenkkien hoitamisesta oli tullut pikemminkin pakko kuin intohimo. Tänä kesänä asia tulee olemaan toisin.
Odotan innolla tulevaa kesää tällä kertaa koska tosiaankin tiedossa on jotain uutta. Toivottavasti saan toteuttaa joitain asioita, mitä päässä pyörii. Haluan ainakin itselleni sellaisen rentoutumispaikan, johon voin laittaa mitä haluan ja olla siinä milloin tahansa riippumatta säästä. Pihan osalta olen saanut hankkineeksi lisää tarpeellisia työkaluja, joista on apua kesäkukkien hoitamisessa. Muun muassa möyhennyskuokan, jolla voi muokata maata ja raapia rikkaruohoja taimien väleistä pois. Siitä on suurta apua minun ikäiselleni huonopolviselle henkilölle. Lisäksi hankin viime vuonna puutarhajakkaran, jonka päälle voi polvistua. Siitä on helpompi sitten päästä takaisin ylös.
Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että odotellaan innolla, että kevät menee ensin ohi ja kesä saapuu!
