äidin piha

Ihanat pionit 2022

Melkein unohdin tältä kesältä esitellä pionit, joita kasvaa vanhempieni pihalla sekä ihan tässä omalla pihalla. Ne ovat tosin jo kukkineet aikoja sitten. Ei se mitään, ne ovat niin henkeä salpaavan kauniita kukkia, että niitä voi ihastella ihan mihin aikaan vuodesta tahansa!

Äidin pionit

Äidillä on kaksi eri pionia pihallaan. Toinen on Sarah Bernhardt ja toisen nimeä en tiedä. Pitää ottaa selvää. Valokuvaan niitä kuitenkin miltein joka vuosi, niin ihan senkin takia. Saa sitten ilmoitettua tarkalleen mikä lajike se on. Asiat voivat näet kiinnostaa joitain lukijoita. (Galleria)

Vasemmalla puolella on viimeisimmäksi hankittu pioni, jonka nimeä ei tiedetä. Oikealla on Sarah Bernhardt, joka kasvoi tontilla talon ostamisvaiheessa. Eli se saattaa olla jopa 30 vuotta vanha. (Kuvat artikkelista Äidin pihan kukat, 2020)

Sarah Bernhardt-pioni 2022

Pioni Sarah Bernhardt, 2022
Kuva: https://minnagphotos.fi/pionit-paeonias/

Tämä tekee uskomattoman ihanat suuret kukat, jotka tuoksuvat aivan tolkuttoman ihanalta! Se on ehdoton suosikkini. Yleensä Sarah Bernhardt kukkii siinä juhannuksen tienoilla. Harvoin kukat ovat enää hyviä heinäkuussa. Niinkin on tosin käynyt. Poimin toisinaan heinäkuun ensimmäisinä päivinä tädilleni näistä kimpun syntymäpäivälahjaksi. Silloin saattaa vielä löytyä muutama suht hyvässä kunnossa oleva kukka.

Kukat menevät hurjaan kuntoon siitäkin, jos sataa paljon. Ne imevät vettä niin paljon sisäänsä, että lopulta ne kaatuvat varsineen päivineen maahan. Itse aina totean, että ne on pyörtyneet. Ainakin siltä se näyttää. Olen nähnyt joitain virityksiä mitä ihmiset ovat tehneet. Jotkut laittavat näiden ylle jopa sateenvarjon tai aurinkovarjon, että säästyisivät rankimmilta sateilta. Noh, miksipä ei, jos se kerran pidentää niiden kukinta-aikaa!

Oman pihan pioni

Meidän pihalle on istutettu tällainen anilliininpunainen pioni. Sen laittoi kukkapenkkiin edellinen naapurini ja se todella kasvaa ja kasvaa ja kasvaa… joka vuosi siitä tulee aina suurempi! Tämä on myös todella kaunis. Se on istutettu miltei ikkunani alle. Näen sen keittiön ja työhuoneen ikkunasta. Lajiketta en tiedä. Nämä ovat kännykällä otettuja kuvia tällä kertaa.

Suuri anilliininpunainen pioni
Kukinto on paljon suurempi kuin tennispallo.
Suuri anilliininpunainen pioni aidan vieressä
Kimalaiset pitävät pioneista.
Pionit
Aita tukee pioneita

Kunpa tietäisi mitä lajikkeita nämä ovat. Jos joku tietää niin pistäpäs minulle kommenttia asiasta niin saan täydennettyä kuvien “dataa”.

Jos asut Imatran alueella ja sinulla on upeita puutarhakasveja tontillasi, pyydä minut kuvaamaan niitä! Saatat saada itsellesi mukavia ja kauniita kuvia kasvateistasi. Tässä on linkki galleriaani, johon olen koonnut puutarhaan liittyviä kuvia. Ei tällä kertaa muuta kuin hyvää viikon alkua!

Ihanat pionit 2022 Read More »

Kevätaurinkoa koko viikko

Nyt on kyllä tullut niin paljon virtaa tekemisiin kun aurinkokin on paistanut koko viikon. Vaikuttaa siltä, että kevät on saapunut!

Kauheata taas sanoa tämä sana, “aktivoitunut”, mutta olen aktivoitunut tässä viikon sisällä ihan mukavasti. On laitettu huonekasveja uusiin multiin, on siivottu, on tehty ruokaa… ja mitä vielä…

11.3. laittamani tomaattien, paprikan ja chilin siemenet ovat itäneet. Tomaatit ensin ja nyt muutama päivä sitten paprikat ja chilit. Tomaattien itämiseen meni aikaa noin neljä päivää.

Kevätkylvöjä

Kokeilin huvikseni mitä tapahtuu, kun laittaa kaupasta ostetun salaattikerän kannan veteen. Siihenhän kasvoi pari juurta! En kuitenkaan laittanut kantaa multaan, mutta voishan sitäkin kokeilla jossain vaiheessa, josko siitä kasvaisi uusi salaatti. Mielestäni tuohonkin ilmestyi pari pientä lehteä. Heitin kokeilun kuitenkin pois, kun minulla ei tosiaan ollut sille mitään ihmeellisempää suunnitelmaa.

Tyrkkäsin myös persilijan vesilasiin jos se kasvaisi vähän siinä sitten… saattaa kyllä olla, että vesilasissa sen juuristo mädäntyy. Katsellaan. Käyn napsimassa sitä silloin tällöin suuhuni ja onhan siinä nyt ihan kunnon valokin yläpuolella, mikä saattaisi auttaa kasvamisessa myös.

Otin maaliskuun alussa kuvan vanhempieni takapihalta. Meillä on ollut todella paljon lunta, niin kuin on vissiinkin ollut koko Suomessa. Kevättä odotellaan edelleen ja lumien sulamista. En ole ihan varma, onko virallisesti terminen kevät edes alkanut. Sehän alkaa vasta sitten kun vuorokauden keskilämpötila pysyy plussan puoella. Siitäkin huolimatta, että yöllä olisi pakkasta, jos lämpötila on keskimäärin plussalla, kevät on alkanut. Meille “taviksille” kevät alkaa siitä, kun ekan kerran kuulee titityyn.

Kevät on vielä vaiheessa ja on paljon lunta

Jään odottelemaan innolla milloinka nuo lumet sulaa. Kuvasta näkee hyvin kuinka paljon sitä on kertynyt. Pihakeinu oli selkänojaa myöten hangen peitossa, samoin mattotelineestä ei näkynyt paljon mitään. Kyllä ne sieltä hangesta löytyivät, mutta sinne ei ollut mitään asiaa… eikä ole edelleenkään, sillä lunta on vielä todella paljon.

Vanhempieni seniorikissa nauttii keväästä. Hän haluaa käydä ulkoilemassa koko ajan. Kuvaan on tallentunut myös naapuritalon järjetön lumikasauma. Keskustelupalstat ja Facebook ovatkin täynnä kommentteja tällä hetkellä, että kun ihmiset laskevat lemmikit ulos takapihoilleen ulkoilemaan, ne karkailevat. Ne pääsevät kävelemään hankea pitkin aitojen yli toiselle puolelle.

Kissa nauttii kevät auringosta

Aika hyvin sitä lunta on kuitenkin sulanut, vaikka alkuunsa vähän “pelottikin” mitenkä asian laita mahtaa olla kun kevät etenee. Nappasin kuvan vanhempieni pihalta eilen. Portaiden vieressä oli viikko sitten vielä korkeat kinokset. Tämä on tosin etelän puolella, mutta kuitenkin. Ja nyt sataa vettä. Voi olla että lumipeite saa kyytiä tänään oikein kunnolla.

Otin kuvan myös omalta pihalta eilen, mikä näyttää siltä että kevät ei ole edes lähelläkään. Kuinkahan kauan aikaa oikein mahtaa mennä, kun nuo lumet tuosta sulaa? Noh, katsotaan tämän päivän vesisateen jälkeen paljonko lunta on vielä jäljellä. Voi hyvinkin olla, että tuo kinos hupenee ihan kunnolla.

Tämän hetken kuumimpia puheenaiheita on Ukrainan sota, tai Putler kutsuu sitä erikoisoperaatioksi. En aio siitä kirjoittaa sen enempää, mutta kyllä vit***i laittaa bensaa tankkiin pari päivää sitten! Parilla kympillä ei saa sitten yhtään mitään. Kunhan kevät sulattaa lumet, niin pääsee sentään sähkövekottimella (kuva syyskuu 2021) ajelemaan.

Kävin muutekseen ottamassa sillä tyypit viime viikonloppuna. Ehkei ole vielä sen aika. Talven jäljiltä ei ole putsattu hiekoitusta pyöräteiltä, ja se toi oman haasteensa ajelulle. Lisäksi lumi ei ole sulanut ihan kauttaaltaan vielä pääkulkuväyliltä. Sain kokeilusta palkkioksi niska- ja selkäsäryn. Olin tosin liikenteessä illalla jolloin lämpötila laskee pariin asteeseen. Turhan kylmää kyytiä minulle! Onnekseni minun ei tarvinnut työntää sitä kovinkaan kaukaa takaisin kotiin kuin tuosta naapuritalon vierestä. Vehje kun sattuu painaa sen 60-70kg. Että, kevyet iltajumpat sain siitä myös.

Löysin alkukeväästä kivan tuubikanavan, missä voi katsella livenä, kun sinitiainen asustelee pöntössä. Pönttöön on viritelty kamera, mikä kuvaa sitä sisältä, ja ulkopuolella on toinen kamera. Tällä hetkellä sinitiaisella on kevätpuuhat meneillään ja se on tehnyt jo pesän sinne pönttöön sisälle. Kuukausi sitten pönttö oli vielä tyhjä. Tässä on linkki mistä pääsee seuraamaan kyseistä kanavaa: https://youtu.be/yUSX1wLFvIw

Sinitiaisilla kevättä rinnassa ja ne ovat pesänrakennuspuuhissa.

Ei tässä tällä kertaa muuta, kuin hyvää viikonloppua! Seuraavaksi tulee päivitystä huonekasviasioihin, kunhan saan otettua kohteista siedettäviä kuvia.

Kevätaurinkoa koko viikko Read More »

Pihaprojekteja ja vähän muutakin

Mikään ei oikeastaan voi tuoksua kesällä paremmalta kun vasta leikattu nurmikko! Meidän talkkari starttasi ruohonleikkurin jo aamu tuimaan. Vaikka heräsin ääneen, se ei haitannut! Tiedossa oli nurmikon tuoksua sisällä asti. Toki oma piha-alue leikataan myöhemmin, mutta kun leikkurin säilytyspaikka on alakerrassani, parvekkeeni alapuolle parkkeerattu masina tuoksuu myös ruohikolta. Se riittää minulle!

Vanhempieni läheltä keskeltä pyörätietä löytyy myös nurmikko. Kukahan tämän leikkaa?

Ja mitäpä sitä ollaan puuhasteltu tässä viime aikoina? Järjettömän lämpimistä keleistä huolimatta on tapahtunut aika paljon kaikkea, vaikka elämä tällä hetkellä muuten tuntuukin hitaalta. Isälläni oli 13.7. 76-vuotis synttärit. Kävin vanhempiani morjestamassa kun asuvat tuossa ihan lähellä. Heillä käydessä tulee aina puuhasteltua jotain pientä pihahommaa.

Koska viime kesä meni kohdaltani hieman pipariksi, päätin ottaa tänä kesänä härkää sarvista ja aloittaa rästissä olevat pihaprojektit! Jotkut asiat olivat päässeet hieman “repsahtamaan”, kun niitä ei ole siistitty ajallaan. Parempi kuitenkin, että ne tulevat edes joskus hoidetuksi. Yksi omaa silmääni hieman häirinnyt asia oli luumupuu. Sen juurella kasvoi ties mitä rikkaruohoja ja se myös versoili aivan liikaa. Huolsin puun ympärystän, ja siitä tulikin oikein siisti, ja sain puun rungon kauniisti esille. Oikealla puolella kuvassa oleva syreeni sai myös ehostuksen. Pitää keksiä sille joku tolppa tuohon viereen jotta saisin sen kasvamaan suoraksi rungoksi ylöspäin. Yritin myös taivutella rungonpätkiä toistensa ympärille. Josko ne saisi jotenkin hauskasti kierteelle. Pajuissa tämä ainakin onnistuu, syreenistä en tiedä. Tarkoitus kuitenkin on, että näiden puiden ali pääsisi helposti kulkemaan kun ajaa esimerkiksi nurmikkoa. Isä oli ainakin tyytyväinen näihin ratkaisuihin.

Luumupuun karsimista piti tosin odotella pidempi aika, koska siinä olevassa linnunpöntössä pesi pikkuvarpuspariskunta. Tein karsinnan siis sen jälkeen, kun pikkutirpat olivat lähteneet pesästä. Taitaa muuten olla niin, että nämä pöntössä pesineet pikkuvarpuset ovat jääneet vanhempieni pihapiiriin jatkamaan elämäänsä. Siellä käy nimittäin sellainen kuhina ja melske, kun linnut lentelevät jatkuvasti ees taas pensaikoissa. En muista nähneeni vastaavaa tilannetta koskaan aikaisemmin. Ne käyvät juomassa vettä sadevesitynnyristä, johon isä aina silloin tällöin lisää letkulla vettä. Sadevesitynnyrissäkin on elämää. Katselin, että siellä on jotakin surviaisen toukkia, tai saattaahan ne olla ihan hyttysenkin toukkia. Saattaa olla, että pikkulinnut käyvät myös syömässä niitä juomataukojensa lomassa. Luonnon tarkkailu on todella mielenkiintoista!

Tontin nurkkaukksessa oleva tuija sai oman osansa karsimisissa. Sen alimmat oksat laahasivat miltei maata, ja sen rungon juurelle oli kasvanut jokin pensas. Taas jälleen oli tarkoitus tehdä karsiminen sillä tavalla, että puun ympäri pääsisi helposti kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla. Sain tähän pihaprojektiin kulumaan useita tunteja. Mutta se on sitten tehty, ja taas jälleen yksi alue siistiytyi huomattavasti! Käyn vielä jossain vaiheessa loppu kesää virittelemässä puuhun pari linnunpönttöä ensi kevättä varten.

Karsittu tuija pihan nurkassa
Tuijasta lähti paljon oksia j a sen juurella kasvanut pensas lähti myös.

Yleisilmettä sai siistittyä monestakin paikkaa ihan vain repimällä vuohenputket pois. Rusopäivänliljat alkoivat kukkia heinäkuun alussa, ja halusin rikkaruohot pusikosta pois ennen kukintaa. Se ei olisi ollut kovinkaan esteettinen kauniiden kukkasten kanssa ja seassa vuohenputkea.

28.6.2021 Rusopäivänliljat aloittavat kukinnan kohta.

Liljapusikko siistiytyi todella paljon kun vuohenputket repi pois. Seassa kasvaa näköjään myös palavarakkautta, jonka siirrän myöhemmin toiseen paikkaan. Se on kai levinnyt siemenistä siihen, koska en ole sitä ainakaan istuttanut kyseiseen kohtaan. Sitä kasvaa pieni mätäs viereisessä kukkapenkissä.

Rusopäivänliljat 3.7.2021

Äitini oli istuttanut joskus kauan aikaa sitten terassin viereen virpiangervon, joka on nyt päässyt leviämään ihan toden teolla. Aloitin pensaan karsimisen kesäkuun lopussa, mutta piti pitää pieni stoppi rehkimisessä. Meinasi nimittäin kunto loppua kesken! Nyt pihatöitä haittaa korkeat lämpötilat. Imatralla on ollut varmaan yli viikon jo kolmenkymmenen asteen helteitä. Pihaprojektit saavat nyt vähän odotella — tai ainakin nämä rankemmat sellaiset.

Virpiangervo äidin pihalla

Virpiangervon ympäriltä kasvavat sivuversot täytyy repiä maasta irti. Pelkkä katkominen ei riitä koska sehän haarottuu vain siitä leikkuukohdasta ja pensaasta tulee vielä tuuheampi. Tämäkin on tarkoitus siistiä siten, että sen ympäriltä pääsee tarvittaessa kävelemään. Nurmikko siinä ei kasva, mutta siinä voisi hyvinkin olla vaikkapa sammalta. Pensaan kasvua täytyy rajoittaa jotenkin laittamalla juurien ympärille vaikkapa viiraseinämän, kunhan sitä saisi hankittua jostain.

Nyt jos joku tarvitsee aitatarpeita, niin saa vinkata! Tästä saisi tulla itselleen repimään monetkin taimet ilmaiseksi. Tein erääseen tuttavani pihaan, jota aikoinaan hoidin, tien laitaan virpiangervosta pensasaidan. Siitä tuli todella upea, ja tämä pensasaita on edelleenkin siellä vielä paikoillaan. Se ilahduttaa minua todella paljon! Virpiangervoon tulee syksyllä todella kaunis ruska. Lisäksi se lakkaa kasvamasta kahden metrin korkuisena, eli sitä ei tarvitse leikata. Todella helppo ja kaunis vaihtoehto pensasaidaksi.

Talon seinusta näyttää mielestäni ihan kivalta. Jos jotain pitäisi vielä tähän tehdä, niin kanttaisin isututusten reunat niin niiden alue erottuisi selvemmin. Edellisissä kuvissa ollutta virpiangervonkaan ympärystän saneeraus ei näy tässä kuvassa lainkaan, vaikka kuva on otettu karsimisen jälkeen. Pusikko on sen verran kookas. Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen kasvit ovat avanneet jo nuppunsa, mitä tässäkin näkyy. Kuunliljat ja nauhukset ainakin kukkivat.

Vielä on ehostettavaa. Lupasin kaivaa uutamat ruusujen juurakot maasta pois. Yhden olen itse istuttanut etupihalle, ja talon kulmauksessa oleva äitini istuttama hansaruusu saa lähdöt. Lisäksi vanhempani ovat istuttaneet etupihan rinteeseen jonkin keltaisen ruusun, joka on kuollut ajat sitten, mutta sen tilalla kasvaa villiruusu. Se pitää kaivaa myös ylös maasta. Isäni on oikein aktivoitunut puutarhahommissa, ja hän ajaa mielellään nurmikkoa, ja vie sitten minun karsimat “jätteet” hyötyjätepisteelle kauppareissujensa yhteydessä. Tämä on oikein loistavaa! Roippeet saa heti pihalta pois eikä mikään jää mihinkään lojumaan pitkiksi ajoiksi. He ovat hankkineet tällaisia puutarhakoreja, joihin puutarhajätteet voi kätevästi laittaa ja kuskata ne sitten niissä pois.

Oksat pois puutarhakoreissa.

Tässäkin oli minulle pätkittävää ihan yllin kylllin. Lisää projekteista sitten myöhemmin kunhan pääsen taas vauhtiin. Hyvää loppu viikkoa kaikille!

Pihaprojekteja ja vähän muutakin Read More »

Äidin pihan kukat

Yritin yhdessä vaiheessa epätoivoisesti ottaa muutaman kuvan äidin pihalla olevista kukista, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Meillä oli viikon rankka helleputki täällä Imatralla ja kuvaaminen siinä helteessä oli aika tuskaista. Miltei joka päivä yli +30C lämmintä. Taidettiinpa sitä tehdä kesäkuun lämpöennätyskin. Parikkalassa mitattiin 33,6 astetta joka jäi kaikkien aikojen korkeimmasta Suomessa mitatusta lämpötilasta vain 0,2 astetta. Kukat eivät oikein tainneet pitää niin kovasta helteestä, koska iso osa rähjääntyi aika nopeasti. Lisäksi ne olivat aivan nuutuneen oloisia koko ajan.

22.6.2021 ylin lämpötila 34C.

Noh, eihän tässä mitään probleemaa olisi tarvinnut olla, mutta en minäkään jaksanut huoltaa kukkia sellaisella kelillä, saati sitten, että äitini olisi jaksanut. Kukkapenkit olivat täynnä vuohenputkea. Kiva ottaa kuvia. Estetiikka oli kaukana! Sen lisäksi toimintaa haittasi suuret määrät mäkäräisiä. Niitä on ollut tänä kesänä todella paljon.

Olen aikoinani kasvattanut siemenestä joitain kukkasia ja tässä on punapäivänkakkara. Tämä viihtyy oikein hyvin aurinkoisellakin paikalla. Kukat voi kerätä maljakkoon ja uutta pukkaa tilalle. Kätevää!

17.6.2021 Punapäivänkakkarat

Siperiankurjenmiekat kukkivat tänä vuonna todella runsain mitoin, mutta kukinto kesti aika lyhyen ajan hyvännäköisenä. Tämä saattaisi pitää enemmän varjoisammasta kasvupaikasta. Vanhempieni pihalta kaatui vuosi sitten kovassa tuulessa yksi puu, joka varjosti kukkapenkkiä jonkin verran koko aamupäivän ja osan iltapäivästä. Nyt “puun puolelta” ei ole minkäänlaista varjostusta, vaan aurinko pääsee porottamaan kukkapenkkiin heti aamusta (aamuyöstä) alkaen, jos on porottaakseen.

17.6.2021 Siperiankurjenmiekat

Ja mitäpä se kesä olisikaan ilman pioneja! Kukkapenkin kulmaukseen laitettu pioni laajenee vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi. Tänä vuonna ehdin sentään tukea sen, ettei se kaadu tuulessa. En tiedä tämän pionin lajiketta koska sen osti äitini vuosia sitten. (Vanha artikkeli kukkapenkin perustamisesta 2015)

Pionin kauniit ja tuoksuvat kukat

Puutarhailuun kuuluu myös maltti, koska kukat eivät yleensä koskaan kasva juuri niin kuin on suunniteltu. Tässä hyvä esimerkki maltista. Olin siirtänyt vuosia sitten idänunikon kukkapenkkiin, ja tiesin, ettei se tule olemaan helppoa. Muutaman vuoden se ehti tehdä pelkkää aluslehteä ennen kuin vuosi sitten se nosti ensimmäisen kukkavarren ylös! Siis, se oli “horroksessa” monta vuotta ennen kuin alkoi kukkia. Saattaa olla, että kun nyt vihdoinkin siltä kaatui “varjo”, niin se saa tarpeeksi valoa kasvaakseen. Joka tapauksessa tänä vuonna kukkia oli useita, kun vuosi sitten niitä oli vain yksi.

Pionin vieressä kasvaa punainen idänunikko.

Koska kukkapenkistä tuli nyt aurinkoinen kasvupaikka, minun täytyy siirtää siitä joitain kukkia pois. Se on sitten syksyn hommia ja minulla on aikaa miettiä mitä tälle teen. Löysin myös hyvän artikkelin pioneista ja niiden kasvatuksesta. (https://pioni.fi)

Etupihalla kukki toinen pioni, Sarah Bernhardt. Tämä on ollut kaiteen vierustalla jo ennen kuin vanhempani ostivat tämän talon vuonna 1995. Tässä pionissa on todella huumaavan ihana tuoksu ja kukat ovat jättimäisiä.

Etupihan pionin kanssa samassa kukkapenkissä kaiteen laidalla kasvaa jonkunmoinen läjä mehikasveja. Olen myös istuttanut samaan rykelmään jonkin ruusun, joka ei ilmeisesti ollutkaan se ruusu mikä sen piti olla. Kaivan sen ylös. Se ei ole hyvä ollenkaan. Teen sitten koko kukkapenkistä mehikasveille kivikkopuutarhan. Pionin voisi myös yrittää jakaa useampaan osaan. En tiedä uskallanko! Kasvupaikka on ollut hieman ryteikkö, koska kissat käyvät aina toisinaan tätä kuopimassa. En tiedä, onko se meikäläisten oma pikku Kiksu, vai naapurin kissa. Joka tapauksessa olen saanut heittää siitä parit juurakot japaninjaloangervoa pois kun ne on “kaivettu ylös” maasta.

Takaisin takapihalle… Pienemmän kukkapenkin reunassa on kasvanut pari vuotta ukonkello, joka minun piti siirtää keväällä isoon kukkapenkkiin kasvamaan, mutta en ehtinyt. Se kasvoi niin nopeasti korkeaksi, että en kehdannut enää siirtää sitä ettei sen kukinto häiriinny. En myöskään kerennyt tukemaan sitä ennen tuulisia kelejä, niin taas niistä lakosi jokin kukkavarsi maahan. Yritän muistaa nyt käydä napsimassa siitä siemenkodat pois kun se on jo kukkinut. Ei sitten leviä miten sattuu. Jos joku haluaa tästä siemeniä niin laita ihmeessä minulle viestiä!

Ukonkellossa on kauniit siniset kellomaiset kukat.

Pienempi kukkapenkki näytti 28.6.2021 tältä:

Kukkapenkissä kukat sikin sokin
Kuva: 28.6.2021

Olen nyttemmin napsinut kaikki vuohenjuuret hitolleen kukkapenkeistä mutta en ole saanut otettua oikein kuvia mistään. Lämpimät kelit alkoivat taas ja pitäisi vain jaksaa vielä lähteä tekemään jotain pientä vanhempieni pihalle. Keskellä päivää kuvat menevät ihan hirveän näköisiksi kun aurinko paistaa täydellä teholla. Keisarinkruunutkin näyttävät tällä hetkellä ihan ränsistyneiltä. Ne ovat kukkineet jo!

Tarha-alpi
Kuva: 3.7.2021 noin kello 18.30

Kukkapenkin reunasta on kaivettava kivireunus pois koska siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Ruohonleikkuu on täysin mahdotonta ja kukaan ei viitsi eikä jaksa trimmerillä vetää jokaisen nurmikonleikkuun jälkeen kukkapenkin reunuksia. Lisäksi huomasin, että kivien alle on taas alkanut pesiä muurahaisia. Yhden kiven alla oli kusiaisia ja toisen kiven alla mustia murkkuja. Kivet pois siis!

Rusopäivänliljat kukkivat tällä hetkellä. Sain onneksi nyhdettyä vuohenputket liljapuskasta pois ennen kukintaa, niin kukat näyttävät hieman kauniimmilta. Saisikohan liljan kukinnon näyttämään paremmalta pidempään jos sitä pikkasen lannoittaisi?

Rusopäivänlilja
Kuva: 3.7.2021

Talon reunustalla on myös istutuksia ja yksi mätäs niistä on keltaisia päivänliljoja. Ne sopivat hyvin varjoisaan paikkaan ja loistavat siellä oikein kauniisti. En nyt tarkalleen muista oliko näitä pihalla aikaisemmin, vai olenko istuttanut jonkun pienen mättään jossain vaiheessa. Juurakon voisi jakaa syksyllä ja laittaa kasvamaan talon reunukselle muuallekin.

Kuva: 20.6.2021

Tämä kukka jaksaa yllättää minut aina! Olen monesti luullut, että se on hävinnyt kukkapenkistä, mutta aina se vain kesän myötä tupsahtaa esiin jostain. Sitä kasvaa jopa rusopäivänliljan juurella. Eli, leviää myös siementämällä. Haluaisin, että tämä viihtyy kukkapenkissä kun on niin sanottu vanhan ajan perenna. Palavarakkaus.

Kuunliljat kukkivat pian. Nämä ovat täsmälleen oikealla kasvupaikalla. Aamuaurinko tavoittaa kasvuston mutta sen jälkeen loppupäivä on varjoisaa. Mättäät olivat pari vuotta sitten vielä hyvin pienet, mutta tänä päivänä ne ovat ihan kivan kokoisia jo. Tässä mättään yhteydessä pitäisi kyllä kasvaa vielä raidallislehtinenkin kuunlilja… mihiköhän se on kadollut?

Kotkansiipisaniaisilla on samanlainen kasvuympäristö kuin kuunliljoillakin.

Nauhukset alkavat myös nostaa kukkavarsia.

Eiköhän tässä ollut jo tilannnekatsausta kerrakseen. Tuli esiteltyä miltei kaikki kukat äidin pihalta. Toki lisää vielä olisi, mutta kaikki eivät ole vielä esittelykelpoisessa kunnossa tai osa ehtivät jo kukkia, eikä minulla ole niistä esittelykelpoisia kuvia.

Äidin pihan kukat Read More »

Omenapuu kukkii

Vanhempieni pihalla kukkii omenapuu! Päätin kokeilla ottaa muutaman foton kukista. Kukat ovat hieman vaaleanpunaisia ja näyttivät kauniilta sinistä taivasta vasten. Kukista on toisenlaiset versiot kuvagelleriassani (LINKKI).

Omenapuussa oli todella paljon kukkia. Tämä tietää hyvää satoa!

Tietysti satoon vaikuttaa pölyttäjien määrä. Katselin aikani puuta ja sehän olikin aivan täynnä kaikenlaisia pölyttäjiä. Sato on siis taattu, jollei jotain katastrofaalista satu käymään.

Kimalainen käy läpi omenapuun kukkia. (Kimalainen: hyönteismaailma)

Mehiläisetkin olivat löytäneet omenapuun! Pörriäisillä oli hirvittävä määrä siitepölyä mukana jaloissaan.

Tulin tietysti ohessa häirinneeksi omenapuuhun muuttaneen asukkien elämää. Olin vuosia sitten kiinnittänyt puuhun lintupöntön, johon tänä vuonna muutti talitiainen. Pönttöön yritti jossain vaiheessa kevättä tunkeutua myös kirjosieppo, mutta se oli kuulemma saanut “kunnolliset lähdöt” talitiaiselta. Tintti sai pitää pönttönsä. (Talitiainen Wikipedia)

Lintupöntössä oli poikasia, sen verran kova säksätys sieltä kuului. Molemmat talitiaiset, naaras ja koiras, ruokkivat poikasia. Melkoinen trafiikki kävi, kun tintit lentelivät taukoamatta omenapuun ja ruoanhakupaikan väliä.

Omenapuu oli todellakin täynnä elämää. Taidan lähteä tänään katsastamaan sen uudelleen josko siinä vielä olisi jotain kuvattavaa.

Hieman haastavaahan näitä tirppoja oli kuvata kun talitintit olivat todella nopealiikkeisiä. Niille piti myös antaa rauha viedä ruokaa poikasille. Olin muutaman metrin päässä pöntöstä, mutta kauempanakin olisi voinut olla. Välillä vaikutti siltä, että lintu ei uskaltanut mennä pönttöön. Päätin lopettaa omenapuun lähettyvillä hengailun.

talitiainen omenapuussa
Lisää kuvia linnuista löytyy kuvagalleriastani (LINKKI)

Oli minulle järkätty muutakin tekemistä pihalla… minun piti ajaa nurmikko. Sitä ennen ehdin vielä nappasta kuvan voikukista, ennen kuin ne jäivät ruohonleikkurin alle. Valkoinen “hahmo” voikukkien takana on nimeltään bellis, eli kaunokainen. Niitä löytyy ainakin valkoisina ja vaaleanpunaisina. Vanhempieni pihalla on ainoastaan valkoisia belliksiä.

Lähdenpä siis takaisin ulkoilemaan. Sääkin alkaa juuri lämmetä täällä Kaakkois-Suomessa. Meillä oli muutama aika viileä päivä ja vettäkin on satanut ihan kunnolla. Tervetuloa kesäkuu!

Seuraavassa vielä linkki kuvagalleriaani:

Omenapuu kukkii Read More »

Shopping Cart
Scroll to Top