luumupuu

Pihaprojekteja ja vähän muutakin

Mikään ei oikeastaan voi tuoksua kesällä paremmalta kun vasta leikattu nurmikko! Meidän talkkari starttasi ruohonleikkurin jo aamu tuimaan. Vaikka heräsin ääneen, se ei haitannut! Tiedossa oli nurmikon tuoksua sisällä asti. Toki oma piha-alue leikataan myöhemmin, mutta kun leikkurin säilytyspaikka on alakerrassani, parvekkeeni alapuolle parkkeerattu masina tuoksuu myös ruohikolta. Se riittää minulle!

Vanhempieni läheltä keskeltä pyörätietä löytyy myös nurmikko. Kukahan tämän leikkaa?

Ja mitäpä sitä ollaan puuhasteltu tässä viime aikoina? Järjettömän lämpimistä keleistä huolimatta on tapahtunut aika paljon kaikkea, vaikka elämä tällä hetkellä muuten tuntuukin hitaalta. Isälläni oli 13.7. 76-vuotis synttärit. Kävin vanhempiani morjestamassa kun asuvat tuossa ihan lähellä. Heillä käydessä tulee aina puuhasteltua jotain pientä pihahommaa.

Koska viime kesä meni kohdaltani hieman pipariksi, päätin ottaa tänä kesänä härkää sarvista ja aloittaa rästissä olevat pihaprojektit! Jotkut asiat olivat päässeet hieman ”repsahtamaan”, kun niitä ei ole siistitty ajallaan. Parempi kuitenkin, että ne tulevat edes joskus hoidetuksi. Yksi omaa silmääni hieman häirinnyt asia oli luumupuu. Sen juurella kasvoi ties mitä rikkaruohoja ja se myös versoili aivan liikaa. Huolsin puun ympärystän, ja siitä tulikin oikein siisti, ja sain puun rungon kauniisti esille. Oikealla puolella kuvassa oleva syreeni sai myös ehostuksen. Pitää keksiä sille joku tolppa tuohon viereen jotta saisin sen kasvamaan suoraksi rungoksi ylöspäin. Yritin myös taivutella rungonpätkiä toistensa ympärille. Josko ne saisi jotenkin hauskasti kierteelle. Pajuissa tämä ainakin onnistuu, syreenistä en tiedä. Tarkoitus kuitenkin on, että näiden puiden ali pääsisi helposti kulkemaan kun ajaa esimerkiksi nurmikkoa. Isä oli ainakin tyytyväinen näihin ratkaisuihin.

Luumupuun karsimista piti tosin odotella pidempi aika, koska siinä olevassa linnunpöntössä pesi pikkuvarpuspariskunta. Tein karsinnan siis sen jälkeen, kun pikkutirpat olivat lähteneet pesästä. Taitaa muuten olla niin, että nämä pöntössä pesineet pikkuvarpuset ovat jääneet vanhempieni pihapiiriin jatkamaan elämäänsä. Siellä käy nimittäin sellainen kuhina ja melske, kun linnut lentelevät jatkuvasti ees taas pensaikoissa. En muista nähneeni vastaavaa tilannetta koskaan aikaisemmin. Ne käyvät juomassa vettä sadevesitynnyristä, johon isä aina silloin tällöin lisää letkulla vettä. Sadevesitynnyrissäkin on elämää. Katselin, että siellä on jotakin surviaisen toukkia, tai saattaahan ne olla ihan hyttysenkin toukkia. Saattaa olla, että pikkulinnut käyvät myös syömässä niitä juomataukojensa lomassa. Luonnon tarkkailu on todella mielenkiintoista!

Tontin nurkkaukksessa oleva tuija sai oman osansa karsimisissa. Sen alimmat oksat laahasivat miltei maata, ja sen rungon juurelle oli kasvanut jokin pensas. Taas jälleen oli tarkoitus tehdä karsiminen sillä tavalla, että puun ympäri pääsisi helposti kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla. Sain tähän pihaprojektiin kulumaan useita tunteja. Mutta se on sitten tehty, ja taas jälleen yksi alue siistiytyi huomattavasti! Käyn vielä jossain vaiheessa loppu kesää virittelemässä puuhun pari linnunpönttöä ensi kevättä varten.

Karsittu tuija pihan nurkassa
Tuijasta lähti paljon oksia j a sen juurella kasvanut pensas lähti myös.

Yleisilmettä sai siistittyä monestakin paikkaa ihan vain repimällä vuohenputket pois. Rusopäivänliljat alkoivat kukkia heinäkuun alussa, ja halusin rikkaruohot pusikosta pois ennen kukintaa. Se ei olisi ollut kovinkaan esteettinen kauniiden kukkasten kanssa ja seassa vuohenputkea.

28.6.2021 Rusopäivänliljat aloittavat kukinnan kohta.

Liljapusikko siistiytyi todella paljon kun vuohenputket repi pois. Seassa kasvaa näköjään myös palavarakkautta, jonka siirrän myöhemmin toiseen paikkaan. Se on kai levinnyt siemenistä siihen, koska en ole sitä ainakaan istuttanut kyseiseen kohtaan. Sitä kasvaa pieni mätäs viereisessä kukkapenkissä.

Rusopäivänliljat 3.7.2021

Äitini oli istuttanut joskus kauan aikaa sitten terassin viereen virpiangervon, joka on nyt päässyt leviämään ihan toden teolla. Aloitin pensaan karsimisen kesäkuun lopussa, mutta piti pitää pieni stoppi rehkimisessä. Meinasi nimittäin kunto loppua kesken! Nyt pihatöitä haittaa korkeat lämpötilat. Imatralla on ollut varmaan yli viikon jo kolmenkymmenen asteen helteitä. Pihaprojektit saavat nyt vähän odotella — tai ainakin nämä rankemmat sellaiset.

Virpiangervo äidin pihalla

Virpiangervon ympäriltä kasvavat sivuversot täytyy repiä maasta irti. Pelkkä katkominen ei riitä koska sehän haarottuu vain siitä leikkuukohdasta ja pensaasta tulee vielä tuuheampi. Tämäkin on tarkoitus siistiä siten, että sen ympäriltä pääsee tarvittaessa kävelemään. Nurmikko siinä ei kasva, mutta siinä voisi hyvinkin olla vaikkapa sammalta. Pensaan kasvua täytyy rajoittaa jotenkin laittamalla juurien ympärille vaikkapa viiraseinämän, kunhan sitä saisi hankittua jostain.

Nyt jos joku tarvitsee aitatarpeita, niin saa vinkata! Tästä saisi tulla itselleen repimään monetkin taimet ilmaiseksi. Tein erääseen tuttavani pihaan, jota aikoinaan hoidin, tien laitaan virpiangervosta pensasaidan. Siitä tuli todella upea, ja tämä pensasaita on edelleenkin siellä vielä paikoillaan. Se ilahduttaa minua todella paljon! Virpiangervoon tulee syksyllä todella kaunis ruska. Lisäksi se lakkaa kasvamasta kahden metrin korkuisena, eli sitä ei tarvitse leikata. Todella helppo ja kaunis vaihtoehto pensasaidaksi.

Talon seinusta näyttää mielestäni ihan kivalta. Jos jotain pitäisi vielä tähän tehdä, niin kanttaisin isututusten reunat niin niiden alue erottuisi selvemmin. Edellisissä kuvissa ollutta virpiangervonkaan ympärystän saneeraus ei näy tässä kuvassa lainkaan, vaikka kuva on otettu karsimisen jälkeen. Pusikko on sen verran kookas. Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen kasvit ovat avanneet jo nuppunsa, mitä tässäkin näkyy. Kuunliljat ja nauhukset ainakin kukkivat.

Vielä on ehostettavaa. Lupasin kaivaa uutamat ruusujen juurakot maasta pois. Yhden olen itse istuttanut etupihalle, ja talon kulmauksessa oleva äitini istuttama hansaruusu saa lähdöt. Lisäksi vanhempani ovat istuttaneet etupihan rinteeseen jonkin keltaisen ruusun, joka on kuollut ajat sitten, mutta sen tilalla kasvaa villiruusu. Se pitää kaivaa myös ylös maasta. Isäni on oikein aktivoitunut puutarhahommissa, ja hän ajaa mielellään nurmikkoa, ja vie sitten minun karsimat ”jätteet” hyötyjätepisteelle kauppareissujensa yhteydessä. Tämä on oikein loistavaa! Roippeet saa heti pihalta pois eikä mikään jää mihinkään lojumaan pitkiksi ajoiksi. He ovat hankkineet tällaisia puutarhakoreja, joihin puutarhajätteet voi kätevästi laittaa ja kuskata ne sitten niissä pois.

Oksat pois puutarhakoreissa.

Tässäkin oli minulle pätkittävää ihan yllin kylllin. Lisää projekteista sitten myöhemmin kunhan pääsen taas vauhtiin. Hyvää loppu viikkoa kaikille!

Pihaprojekteja ja vähän muutakin Read More »

Kesämuistoja 2019

Minulla on todella surkea vuosi takana mutta yritän nyt laittaa tähän postaukseen mukavia kesämuistoja vuodelta 2019. Laitan lopuksi videoklipin, jonka olen ladannut YouTube-kanavalleni.

Täytyy myöntää, että en saanut äkkiseltään yhtään hyvää asiaa listatuksi viime kesältä, kun ylivoimaisesti peittävin muisto valitettavasti oli rakkaan koirani kuolema. En ollut ottanut juurikaan kuvia kännykälläni, josta yleensä otan kuvat tänne blogiin. Onneksi olin kuitenkin ottanut kuvia järkkärilläni, ja lainajärkkärillä, että saan jotain kaunista esille viime kesästä. Ilman näitä seuraavia kuvia, en osaisi luetella yhtään kivaa asiaa. Onneksi otin siis järkkärin edes joskus käteen kesällä 2019…

Vanhempieni luumupuu kukki ensimmäistä kertaa runsaalla kukkamäärällä, enkä ollut koskaan aikaisemmin saanut otettua siitä järkkärikuvia! Puu teki myös paljon erittäin maukkaita luumuja. Onneksi oli tuttava, joka halusi kerätä pari ämpärillistä, ettei luumuja tarvinnut heittää biojätteisiin. Kompostiinhan niitä ei kannata laittaa, koska se siemen siitä luumun sisältä lähtee takuuvarmasti itämään. Pian olisi piha täynnä luumupuita, jos multaa käyttää esimerkiksi kukkapenkeissä.

Luumupuu kukassa
Luumupuun kukkasia

Luumupuun kukat kestivät hyvännäköisinä vain muutaman päivän. Oli siis tuuria, että sain niitä kuvattua, ja tietyllä tapaa. Olin erittäin iloinen, että kohdalle sattui juuri kuvaamiselle sellaiset olosuhteet mitä olin ajatellut. Halusin kuvata luumun kukkia muunmuassa sinistä taivasta vasten, vähän kuin ”Suomen kaltaisilla” väreillä. Lisää kuvia luumupuusta on kuvagalleriassani Minna G. Photos (link)

Meillähän oli täällä myös Imatranajot, jotka järjestettiin puolessa välissä kesäkuuta. Keli oli kauhea perjantaina ja lauantaina, satoi vettä. Sunnuntai sen sijaan oli oikein kiva ja aurinkoinen päivä. Otinkin paljon kuvia tapahtumasta ja niitä voi sitten katsella lisää Kuvagalleriastani (link).

Kuskeilta odotetaan ”läpsyjä” kun he kaasuttelevat takaisin varikolle.

Mieleeni tästä tapahtumasta jäi erityisesti eräs pieni poika, joka halusi ”läpsäytellä” ohi ajavien kuljettajien käsiä. Pieni poika pettyi, kun kuskit vain menivät hänen ohitseen. Mutta, yksi kuljettaja näki pienen pojan pettyneen ilmeen kävellessään pojan ohitse kisapaikalle. Kun kisa oli käyty, hän tuli takaisin varikon suuntaan, pysähtyi pojan kohdalle kättelemään tätä, ja pojan mieliksi hieman kaasutteli moottoripyörällään. Tämä teki poikaan varmasti lähtemättömän vaikutuksen. Olipas ystävällinen ja sympaattinen kuski! Kirjoitin Imatranajoihin liittyviä blogeja pari kappaletta, tässä linkitykset:

Tuttavani järjesti Imatralla, Varpasaaressa (Kalastuspuistossa), Panther Rally-tapahtuman. Saari täyttyi mitä ihanimmista vanhan ajan moottoripyöristä. Pääsin kuvaamaan niitä. Kuva on otettu 10.8.2019, taustalla on Imatran halki virtaava Vuoksi-joki. Lisää kuvia Panther Rallysta Kuvagalleriassani (link).

Panther Moorroripyörä
Upea vanhan ajan moottoripyörä

Saimme viettää ihanat pari yötä ystävien kesken mökillä, joka on Saimaan rannalla. Olin mökillä Uuno-kissani kanssa, koiraahan minulla ei enää tässä vaiheessa ollut. Meillä oli oikein mukavaa, ja Uunokaan ei karannut, vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Kelit sattuivat erittäin kohdalleen, taisi olla koko kesän lämpimimmät päivät. Kumpaisenakin päivänä oli noin +30C, että hyvin tarkeni. Aurinkoa oli molempina päivinä. Illat olivat aivan käsittämättömän eeppisiä! Saimme istua Saimaan rannalla olevassa paljussa ja nauttia hyvästä musiikista ja sapuskoista juomineen.

Auringonlaskun aikaan Saimaan rannalla
Auringonlaskun jälkeen.

Mökillä oli myös toinen kissa, Ferry, jota itse asiassa lähdin alunperin kuvaamaan. Hän oli taasen isäntäväen kissa. Ferry-herra oli kuvaushetkellä 16-vuotias. Lisää kuvia Ferrystä voi käydä katsomassa Kuvagalleriastani (link).

Ferry Corsten lemmikki kissa
Ferry Corsten, Domestic House Cat

Edellisestä kerrasta oli kulunut kauan aikaa, kun sain olla tällä samaisella mökillä. Minulla ei silloin ollut koiraa, ja kissani olivat sen verran nuoria ja terveitä, että heille löytyi hoitopaikka vanhempieni luota. Minulla ei myöskään ollut tuolloin kuvausvälineitä, jolla ottaa laadukkaampia otoksia. On niitä kuvia otettu silloinkin pokkarikameralla! Mutta, nyt tarjoutui niin käsittämätön tilaisuus ottaa kunnollista videokuvaa auringonlaskusta, jota olemme saaneet useaan kertaan mökillä ollessa ihailla. En tiedä mitä suurempia voimia tässä pitäisi kiittää, kun sain taltioitua videopätkän tästä eeppisestä tilanteesta! Video on kuvattu 26.7.2019 noin kello 21.30-22.00 ja se on 2x nopeutettu. Videoeditointi on toteutettu Filmora-ohjelmistolla. Enjoy!

Onhan tuossa kesässä varmasti muutakin kivaa, mutta tässä nyt nämä kohokohdat.

Kiitos kun luit!

Kesämuistoja 2019 Read More »

Luumupuskille kyytiä!

Talon isäntä osti tämän ”plantaasin” alkuvuonna 2007 talvella, ja lumien sulettua, esiin kaivautui pihalta ties mitä… myös vino pino luumunkiviä. Edellisenä syksynä oli ilmeisesti ollut erittäin hyvä luumuvuosi! Haravoin suurimman osan kivistä kompostiin, mutta eihän niitä pystynyt niin tarkkaan sieltä nurmikon seasta imuroimaan, joten muutama vuosi eteen päin, ja luumuntaimia oli joka paikassa, kymmeniä!

Laitoin ilmoituksen Facebookin ryhmään luumuntaimista, ja sieltä tulikin halukkaita ottajia. Olin laittanut viestiä myös viime vuonna, mutta ilmoituksia ei tullut kuin pari. Kaikki halukkaat tulivat kaivamaan itse luumut maasta, ja minulta säästyi siltä osin selkä 🙂 Kiittelivät vielä kovasti, vaikka kiitos oli täysin minun puolellani. Mutta, vielä on taimia jäljellä, ja nämä saavat kyytiä tulevalla viikolla ennen kuin ehtivät lehtiä tehdä.

Puukuurin vierusta oli täynnä luumupuun alkuja, ja ihanat ihmiset kävivät kaivamassa siitäkin kaikki ylös! Siis, en ollut uskoa silmiäni kun näin sen alueen siitä… todella mahtavaa! Olin aiemmin vapun tienoilla saanut tuttavaltani karhunvatukan taimia, jotka saivat sitten kuurin seinustalta paikan.

Aidan ja puukuurin väliin (oikealle) on tulossa portti, josta pääsee kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla ja kottikärryllä. Vasemmalle laidalle puukuurin seinustaan asti tulee nurmikko – helpottaa sitten nurmikon ajamista tuolta alueelta. Siitä pitää vielä kuitenkin kaivaa vanhaa kukkapenkkiä pois. Kaivoin kuurin kulmauksesta kottikärryllisen ruohotuppoja, ja kuvassa näkyvät puulastut ovat peräisin isosta puukannosta, joka oli tuossa jo kun isäntä muutti taloon. Nyt senkin ”siirto” helpottui, kun se hajosi pieniksi silpuksi kun kiinni otti. Muurahaiset olivat olleet asialla useampana vuonna, ilmeisesti. Otin puusilpusta katteen vatukoille.

Luumupuskille kyytiä! Read More »

Scroll to Top