Aika tehdä jotain

Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?

Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.

Aika hellitellä kissaa

Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu

Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni ”työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!

Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.

Huonekasvien aika alkaa nyt

Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.

Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021
Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)

Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!

Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.

Aikaa uudelle viirivehkalle

Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.

Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.

Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis

Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.

Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.

Aikaa vievä projekti
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkanutta helmikuuta!

Lue artikkeli / kommentoi

Joulu on jo ovella

Joulu on nyt niin lähellä, että se on miltei käsin kosketeltavissa! Ei ehkä sen takia, että odottaisin sitä mitenkään erityisesti, mutta se vaan on. Olen aloittanut jouluruokien valmistamisetkin aikaisemmin tänä vuonna kuin yleensä. Monesti porkkana- ja lanttulaatikot valmistuvat suoraan aatoksi joulupöytään. Nyt olen saanut aikaiseksi tehdä molemmat laatikot hyvissä ajoin etukäteen. Hurraa!

Tässä uuniin on menossa lanttulaatikoita, ja pyöreissä astioissa veljelle tarkoitetut vegaaninen porkkanalaatikko ja lanttulaatikko. Valmistan näitä laatikoita myös kavereilleni.

Jouluruoat menossa uuniin
Perinteisen lanttulaatikon ohje

Niin, tässähän on sitten testauksessa ollut veljelle tarkoitetut porkkana- ja lanttilaatikko, jotka ovat vegaanisia. Maito ja kerma on korvattu niin sanotulla kauramaidolla. Itse käytin Oatly-merkkistä kaurajuomaa. Lisäsin seoksiin myös rasvaa tuomaan hieman makua. Rasvana käytin Flora Kultaa, joka on myös vegaaninen. Löysin netistä sellaisen luettelon, missä on esiteltynä vegaanisia rasvoja.

Vegaaniset jouluruoat veljelle
”Matin Veget”

Heräsin jossain vaiheessa kuukauden alussa huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti, ja pääsin monena aamuna ihailemaan kaakonpuoleisesta olohuoneenikkunastani auringonnousua. Keittelin aamukahvit ja vetelin naamaan joulupipareita ja jotain Domino-keksien tapaisia keksejä… katsoin Aamu Teeveetä.

Aamukahvin ohella oli kiva jatkaa keskeneräisiä projekteja. Tässä on tekeillä lahjaksi menevät pitkävartiset villasukat. Pitkävartisia villasukkia tuli kaksi paria, joten tekemistä kyllä riitti useammaksikin aamuksi!

Vanhemmillani tehtiin saunaremontti tämän kuun alussa ja siitä tuli mielestäni todella hieno! Remontin teki paikallinen rakennusalan yritys JS Puu. Äitini oli valinnut hienot kivijäljitelmälaatat hormin puoleiselle seinustalle. Saunaan tuli juuri sellainen kiuas, mistä olin haaveillut, vaikka sauna ei minun olekaan. Silti sitä tulee aina ”sisustettua ajatuksissaan vaikka mitä”. Sauna otettiin käyttöön heti kun se valmistui! Sain niin sanotusti kunnian korkata saunan. Sauna oli aikaisemmin puulämmitteinen ja se muutettiin remontissa sähkölämmitteiseksi.

Äitini tekee joka vuosi jouluksi karjalanpiirakoita. Söin heti pari maistiaista kun ensimmäinen pellillinen oli tullut uunista. Minulla olisi vielä tarkoitus tehdä suht samalla ohjeella veljelle vegaanisia riisipiirakoita aaton aattona. Tarveaineet ovat tuolla valmiina, kun saisi vain inspiksen valmistaa piirakat. Kiire tulee mutta ”pieni kiire” pitää aina vähän ollakin ettei liian helpolla pääse!

Äidin tekemät karjalanpiirakat jouluksi

Innostuin virkkaamaan tällaisia lintuhahmoja. Idean sain serkultani kun hän sai tupsuista tehtyjä punatulkkuja. Nämä ovat siis omia variaatioita linnuista ja kutsun niitä tulkuiksi. Mitä lie tulkkuja sitten ovatkaan. Aikaa sain näihinkin kulutettua tovin. Pienemmän tulkun laitoin jouluksi kaverille ja talitintin näköinen meni serkulle. Serkulle meni myös talitintin kokoinen punatulkku, josta en ottanut kuvaa.

Meillä on ollut useamman viikon kestänyt upea talvi täällä Imatralla. Välillä ollut postikorttimaisemia ja välillä vähän vetisempää, mutta lumet ovat pysyneet maassa. Tämä kuva on otettu 13. joulukuuta.

Muita kivoja tapahtumia loppuvuodelta: peikonlehti on tehnyt uuden suuren lehden! En tajua miksi tämä on aina niin älyttömän ”suuri asia”, mutta rullalla olevaa lehteä tulee tuijoteltua joka päivä kunnes se aukeaa. Ilmeisesti muillakin peikonlehden omistajilla on vastaavia tapoja. Kuva siinä määrin hämää, koska tuo rullalla oleva lehti on se suurin, mikä on auennut vasta tässä kuussa. Tämä kuva on otettu marraskuun puolella. Etualalla oleva suuri liuskoittunut lehti on auennut jo aikaisemmin syksyllä. Jotkut lehdet näköjään nuokkuvat… mistä lie johtuu.

Löysin lempisinihomejuustoa paikallisesta liitelistä… Stilton! Ziisus mitenkä tämä on hyvää. Yritän ostaa palan joka vuosi aina jouluksi. Oli pakko avata paketti ennen joulua ja maistella tätä herkkua.

Jouluherkkuna Stilton sinihomejuusto

Näillä eväillä on hyvä aloittaa joulun vietto, jonka omalla kohdallani aion tehdä perheeni parissa, ja ehkäpä vielä parin tuttavan kesken (saatan kutsua tasapuolisuuden vuoksi myös ystäviä tuttaviksi tai kavereiksi).

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja turvallista joulua . Toivotaan, että tämä pandemia hieman hellittäisi ja ihmiset saisivat tavata hieman huolettomammin toisiaan. Jos tiedät jonkun tutun, joka on täysin yksin joulua viettämässä, laita hänelle viesti. Jos tuttusi ei vietä joulua, laita hänelle silti viesti kertoaksesi, että ajattelet häntä. Sitä ei voi kuvitellakaan mitenkä tällainen viesti voi olla toiselle tärkeä!

Kiitos kun luit, ja hyvää joulua!

Lue artikkeli / kommentoi

Villapaita tekeillä – surutyö Urhon muistolle?

Halusin saada edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa, niin jatkoin viime joulun alla aloittamaani villapaitaprojektia. En ole vielä toipunut Urhon menetyksestä, eikä siitä ihan noin vain toivutakaan. Tajuan sen. Asiaa ei tietystikään helpota tai auta yhtään, kun saan täällä kotona vaan möllötellä itsekseni ilman seuraa. Mikään ei tietenkään tuo Urhoa takaisin – valitettavasti. Tämä olisi vain laiha lohtu tämänhetkiseen tilanteeseen. Jospa tämä villapaita olisi surutyö Urhon muistolle?

Jostain syystä kaikki kamalimmat asiat tapahtuvat aina maanantaina, niin kuin pari viikkoa sitten jouduin luopumaan ihanasta Urho-kissasta. Edesmennyt Spede-kissani jouduttiin myös päästämään paremmille hiiriapajille maanantaina, samoin Foxy-hauveli. Yritän silti olla tarmokas ja optimistinen joka maanantai aloittamaan uutta viikkoa tietämättä mitä se taas toisi tullessaan. Yritän jatkaa siitä mihin olen jäänyt edes tämän villapaidan kanssa.

keskeneräinen villapaita

Villapaita jäi keväällä edellisen kuvan mukaiseen pisteeseen ja lähden neulomaan sitä nyt loppuun. Olen päässyt sen neulomisessa hyvin eteenpäin, ja siitä ei enää olisi paljon jäljellä, pelkkä kaarroke. Uskon saavani tehtyä sen tämän ihan viikon sisällä, jos nyt vain malttaisin pysyä askareen parissa tai raajat kestää! Neulominen on nimittäin todella rankkaa niska/hartioille. Yritetään päästä asiassa etennpäin, koska tuolla odottaa toinen villapaidan raakile tekemistään. Päätin myös tehdä jossain vaiheessa sen Strömsö-villapaidan.

islantilaisneuleen kaarroke villapaitaan
Villapaidan kaarrokkeen ensimmäiset kerrokset

Tämä tällä hetkellä tekemäni villapaita on saanut inspiraation ”Puun vuosi” -nimisestä kuosista, jonka on suunnitellut Jóhanna Hjaltadóttir. Se on varsinaisesti islantilaisneule. Yritin etsiä kuvistani jotain dokumenttia mistä kirjasta olisin mahdollisesti ottanut kyseisen ohjeen talteen, mutta en löytänyt. Lainasin kirjan kuitenkin kirjastosta. Tekijänoikeussyistä en voi julkaista kuvion kaavaa täällä. Jossain vaiheessa asiasta voi lukea enmmän Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogissa.

Olin niin ajatellut, että istuisin sohvalla koko syksyn Urho sylissäni. Samalla voisin tehdä myös käsillä jotain. Urho tulikin aina ”kylkeen kiinni” kun istahdin sohvalle neulomaan…

Kuva: 7.10.2021

Urho oli todella seurallinen kissa. Kun otin kutimet esiin, hän tuli heti viereen tai jollain tapaa lähettyville.

Kuva: 5.10.2021

Ihana kissa! Mitä voisi muuta edes toivoakaan. Ikävä on ihan käsittämätön. En osannut varautua tällaiseen ”kohtaloon” laisinkaan. Urho tassuteli sydämeeni kepein askelin!

ihmisläheinen kissa

En ole vieläkään saanut Urhon tavaroita pois asunnostani. Ostin hänelle läjän keraamisia ruokakuppeja. Laitoin ne jokin aika sitten myyntiin. Niistä ei ole kukaan kiinnostunut. Ne ovat myynissä Tori.fi-palvelun kautta. Ehkäpä pidän ne sitten itselläni kuitenkin vaikka kukkaruukkujen aluslautasina. En tiedä. Juuri nyt en jaksa edes ajatella asiaa.

Kiipeilyteline on menossa tuttavan kissoille. Ruoat vein vanhempieni kissalle ja hiekat myös. Vessassa lojuu vieläkin Urhon hiekkalaatikko, tyhjänä tosin ja pestynä. Se lähtee myös johonkin. Olin pesevinäni Urhon tassunjäljet eteisestä pois, kun hän tepsutteli savisilla tossuilla vessasta pois. Jäljet ovat edelleen siinä. Ehkä en pessyt tuota aluetta tarpeeksi hyvin, ehkä en halua vielä luopua noista ihanista tassunjäljistä. Ne ovat ainoa asia jotka minulla on Urhosta jäljellä!

Noh, pakkohan nämä asiat on tehdä, ja mitä pikimmiten, sitä parempi. Onneksi minulla on ainakin pari projektia tiedossa. Toinen on tämä vuosi sitten aloittamani villapaita, ja toinen on tuleva villapaita. Eiköhän tämä tästä suttaannu jossain vaiheessa. Kun villapaidat ovat valmiit, ne lämmittävät myös pahoittunutta mieltä! Eiköhän tämä tästä.

Lue artikkeli / kommentoi

Metsää ja käsitöitä

Syksyllä metsät ovat jotenkin niin ihania paikkoja, että niihin täytyy päästä kävelemään. Syksyllä luonto alkaa kiinnostaa enemmän ja käsityöt kaivetaan esille.

Kävimme tuttavani kanssa keräämässä haaparouskuja. Oli aikamoinen huoli aikaisemmin kesällä, josko metsiin ilmestyy syksyllä yhtään sientä. Mutta tilanne ei ihan niin huolestuttavalta näyttänyt kuin olin kuvitellut. Viimeaikaiset sateet ovat todennäköisesti pelastaneet sienisadon, ja haaparouskuja löytyi pienehköltäkin alueelta ihan suht helposti ämpärillinen. Tuttavani keräsi puolikkaan ämpärillisen ja minä toisen puolikkaan.

Minulla on yksi tietty metsä, jossa tykkään toisinaan käydä ihan vaan vaikka seisoskelemassa. Se on niin ihana sammalikko, että siinä vain sielu lepää! Kutsun paikkaa satumetsäksi (artikkeli 17.9.2020). Suurin osa haaparouskuista on peräisin juuri tuolta paikalta. Tavallaan, kun noilla seuduilla käy käppäilemässä, niin sienien löytäminen on ihan toissijaista… luonto on vain niin ihana, että sen katselu ja tutkiminen tuottaa jo äärimmäistä mielihyvää.

Metsässä kulkee pieni joki
Kuva sukulaiseni metsästä.

Tänään olisi oikein hyvä päivä käydä vaikka kameran kanssa metsässä. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Löysin yhdestä paikasta hurjan kokoisen jäkälämaton! En ole kovinkaan loistava tunnistamaan jäkälälajeja, mutta jos yhtään onnistuin tämän tunnistamisessa, niin kyseessä saattaisi olla harmaaporonjäkälä. Kyseiseen paikkaan pitää palata uudelleen ”oikean kameran” kanssa. Otan yleensä tänne blogiin kuvat kännykällä.

Kangasmetsässä jäkälää
Pieni pala jäkälämattoa puun juurella.

Nyt on myös se aika, kun metsistä ja puistoista alkaa löytyä niitä ihania kärpässieniäkin! Miltei kaikki löytämäni kärpässienet olivat jo hieman ”ylikasvaneita”, mutta onnistuin löytää edes yhden pienen rykelmän missä sienet olivat suht siedettävän näköisiä. Täytyy lähteä bongailemaan näitä komistuksia vielä uudelleen.

Älä syö kärpässieniä

Näissä metsissä, joissa kävin, oli paljon vielä mustikkaa ja puolukkasadosta on tulossa todella runsas. Puolukat ovat vain aika pieniä, samoin mustikat. En jäänyt niitä nyt keräämään ja voihan se olla, ettei puolukat ole vielä kypsyneet ihan täysin. Meillä on tuttavani kanssa tarkoitus mennä takaisin keräilyreissulle ensi viikolla. Vein tällä kertaa keräämäni sienet äidilleni käsiteltäväksi. Saimme niistä perheellemme tarvittavat suolasienet vuodeksi.

Olin aktiivinen koko kesän virkkauksen suhteen, ja teinkin itselleni valmiiksi ”paloja”, joista sitten voi tehdä jotain kivaa kun niitä yhdistelee. Mietin jotain ponchoa hartioille, tai puseroa… en ole vielä päättänyt mitä paloista teen. Innostuin myös virkkaamaan muitakin asioita. En ole jostain syystä löytänyt sopivia kukkaruukkuja tarpeisiin, niin päätin virkata joillekin muoviruukuille suojaruukut.

Muulinkorvalle virkattu suojaruukku

Vaikka jälki ei nyt ole mitään pro-tasoa, niin kyllä nämä aina ne mustat muoviset ruukut voittaa! Näihin on muuten käytetty käytöstä poistettuja T-paitoja. Minulle kun on jostain syystä kertynyt niitä jonkunmoinen pino. Olen suikaloinut paidat kuteeksi ja virkannut niistä tällaisia koreja. Lisää on vielä tulossa, kunhan ehdin tehdä suikaleita. Niiden tekeminen on kuitenkin aikaa vievää puuhaa. Osan kuteista olen hankkinut valmiina.

Kultaköynnökselle virkattu suojaruukku

Virkkaamisen lisäksi olen ottanut puikot esiin! Laatikoihin saisi lisää tilaa kun neuloisi kaikki langat vain pois. Noh, ei tule tapahtumaan, kun jostain syystä niitä lankoja aina ilmestyy lisää. Mutta hyvä se on aloittaa. Kesällä ei oikein tee mieli neuloa ainakaan villasukkia, vaikka niitä voisi ihan yhtä hyvin pitää kesällä. Äitini pitää villasukkia myös kesällä ja hän on sanonut, että varpaat pysyy viileänä. Minulla on ollut monesti villasukat jalassa kesän aikana ja nyt varsinkin. Kun kävin metsässä, laitoin kumisaappaisiin villasukat. Sehän on ihan selviö!

Aloitin tällä kertaa tekemään villasukkia syksyisin värein.

Tein vuosi sitten metsä-aiheiset pitkävartiset sukat. Niistä tuli oikein kivat. Olen huomannut, että ne ovat kutistuneet aika paljon pesussa. Pitää kait tehdä uudet! Noh, jään miettimään asiaa kuitenkin. Näistä uusistakin on nimittäin tulossa pitkävartiset.

Lopettelen tämän nyt tähän ja aloitan tekemään jotain muuta. Kirjoitteluunkin saa toisinaan kulutettua erittäin paljon aikaa! Ei muuta kun hyvää viikonlopun jatkoa, ja kiitos kun luit! Kirjoituksiani saa myös kommentoida 🙂

Lue artikkeli / kommentoi

Talvea ja pipoa

Meillä on täällä Imatralla nyt todella ihana talvi! Ei mitään hirveitä pakkasia mutta kuitenkin koko ajan vähän. Foxy-hauveli tykkää asiasta erittäin paljon, ja lenkkeilyn jälkeen ei meinaa tulla mitään sisälle menosta, kun pitäisi aina vaan heitellä hänelle lunta tuolla pihalla. Melkoinen tapaus 😀 Tässä on sukellettu hangessa jo vaikka kuinka monta kertaa… lumi on todella kevyttä niin miksipä siinä ei voisi ”uida”!

Foxy osaa myös näyttää halutessaan todella surkealle. Minua tietysti tämä hieman hymyilyttää, vaikka äkkiseltään mietittynä, se ei ole varmaankaan koiran tarkoitus… tässä katsotaan anovasti, että otettaisiin kaulapanta ulkoilun jälkeen pois kaulasta ja niinku heti.

Kävin eräs päivä autoajelulla ja akvaarioliikkeessä, ja oli ihan pakko pysähtyä takaisin tullessa Vuokselle ottamaan parit fotot. Tosin nämä ovat kännykkäkuvia kun järkkäri ei ollut ”yllättäen” mukana. Siellä uiskenteli joutsenia! Osa oli varmaankin tämän vuoden poikasia kun olivat harmaita. Keväällä Vuoksella näkee joutsenia joka vuosi ennen kuin muuttavat kesäksi pohjoisempaan. Laittelin vielä tästä tilanteesta live-kuvaa Facebookkiin. Tällä kertaa video oli oikeinpäin!

Oli minulla yksi ikuisuusprojektikin, nimittäin tuttavani pyysi minua ajat sitten tekemään hänelle hatun, mikä ”olisi hänen näköinen”.. noh, ei tämä kirjaimellisesti hänen näköinen onneksi ole, mutta kun henkilön sukunimi on Varis, niin sain idiksen tehdä variksen näköisen hatun. Lisäksi tämä Varis ei myöskään ole mikään hiljainen näkymätön hissukka – suht räväkkä persoona, niin ei tullut mieleenkään tehdä hänelle mitään ns peruspipoa 😀 Rokkenrollia piti löytyä! Tämä siis on toinen versio kyseisestä hatusta…

… ensimmäinen oli tämän näköinen. Ei tässä muuten mitään, mutta siitä tuli liian pieni, joten eiku purkamaan vaan 😀 Vinkkejä kävin tietysti vakoilemassa YouTubesta.

Tässä löhötuolilla istuessani katselen mielelläni lätkää… siis tämä kiekkokala on Lätkä. Hälle tulee altaaseen huomenna uusia kasveja. Olen kadottanut alunan johonkin, niin oli pakko laittaa ostetut kasvit tuonne altaaseen ilman ”pesua”. Toivottavasti Lätkä kestää sen ja kasvien mukana ei tule niitä ei toivottuja roskakotiloita. Että jos joku kysyy miksi sillä alunalla pitää kasvit aina huuhdella ennen kuin laittaa altaaseen… se desinfioi ne ja tappaa roskakotilot. Lähinnä ihteää haittaisi ne roskakotilot, koska haluaisin tähän akvaarioon kierteisiä. Nyt jos kasvien mukana tulee jotain ei toivottuja kotiloita, joudun laittamaan tähänkin altaaseen petokotiloita (Assasin snail). Tarkoittaen sitä, että ne syövät kierteiset ajastaan. Jaa miksi haluan pitää kierteisiä tuolla… noh, kas kun ne möyhivät tuota hiekkapohjaa niin sinne ei jää niin helposti sitten jumiin anaerobisia bakteereja tai myrkyllisiä kaasuja. Pohja ei niin sanotusti ”mene tukkoon”. Mutta joo, ei tästä sen enempää. Kukin voi käydä lukemassa akvaarioasioita niille erikoistuneilta sivustoilta – minä olen vain harrastaja, enkä käy ketään kouluttamaan asian suhteen 🙂

Sain eräältä tuttavaltani jättipeikonlehden taimia kaksi ja olen pyöritellyt (en kirjaimellisesti) nitä milloin missäkin paikassa. Ajattelin, että ne saattaisi myös kasvaa akavaariossa, ainakin jonkun aikaa. Näin jollain toisella harrastelijalla peikon akvaariossa. Olkoon tossa kunnes keksin sille paremman paikan. Siinä se saa myös valoa ja vettä, kun asetin reunasuodattimen ulostulon kohdilleen.

Kävin eräs päivä paikallisessa S-Marketissa, ja tällainen toivotti minut heti kättelyssä tervetulleeksi kauppaan! En ole koskaan nähnyt moista komistusta, niin pakkohan siitä oli kuva ottaa. Kyseessähän on Romanesco kukkakaali. On kyllä erittäin mielenkiitoisen näköinen vihannes!

Tällaisissa tunnelmissa käyn joka ilta nukkumaan. Rakkaat lemmikkini, tai pikemminkin ystäväni, Uuno ja Foxy. Ajattelen jatkuvasti myös Spedeä. Spede oli niin ”lähellä” koko elämänsä, että sitä on vaikea käsittää, että on poissa 🙁  Olen alkanut työstämään Speden muistolle myös kuvakollaasia ja videopätkiä. Nämä vaativat todella paljon kapasiteettiä minulta henkisesti, että en pysty mitenkään päin edes arvioimaan kauanko siinäkin projektissa menee. Mutta se on aloitettu! Toivottavasti saan tehtyä siinä samalla surutyöni Spedeä kohtaan. Minun pikku-Spede <3

Lue artikkeli / kommentoi