Talvea ja pipoa

Meillä on täällä Imatralla nyt todella ihana talvi! Ei mitään hirveitä pakkasia mutta kuitenkin koko ajan vähän. Foxy-hauveli tykkää asiasta erittäin paljon, ja lenkkeilyn jälkeen ei meinaa tulla mitään sisälle menosta, kun pitäisi aina vaan heitellä hänelle lunta tuolla pihalla. Melkoinen tapaus 😀 Tässä on sukellettu hangessa jo vaikka kuinka monta kertaa… lumi on todella kevyttä niin miksipä siinä ei voisi ”uida”!

Foxy osaa myös näyttää halutessaan todella surkealle. Minua tietysti tämä hieman hymyilyttää, vaikka äkkiseltään mietittynä, se ei ole varmaankaan koiran tarkoitus… tässä katsotaan anovasti, että otettaisiin kaulapanta ulkoilun jälkeen pois kaulasta ja niinku heti.

Kävin eräs päivä autoajelulla ja akvaarioliikkeessä, ja oli ihan pakko pysähtyä takaisin tullessa Vuokselle ottamaan parit fotot. Tosin nämä ovat kännykkäkuvia kun järkkäri ei ollut ”yllättäen” mukana. Siellä uiskenteli joutsenia! Osa oli varmaankin tämän vuoden poikasia kun olivat harmaita. Keväällä Vuoksella näkee joutsenia joka vuosi ennen kuin muuttavat kesäksi pohjoisempaan. Laittelin vielä tästä tilanteesta live-kuvaa Facebookkiin. Tällä kertaa video oli oikeinpäin!

Oli minulla yksi ikuisuusprojektikin, nimittäin tuttavani pyysi minua ajat sitten tekemään hänelle hatun, mikä ”olisi hänen näköinen”.. noh, ei tämä kirjaimellisesti hänen näköinen onneksi ole, mutta kun henkilön sukunimi on Varis, niin sain idiksen tehdä variksen näköisen hatun. Lisäksi tämä Varis ei myöskään ole mikään hiljainen näkymätön hissukka – suht räväkkä persoona, niin ei tullut mieleenkään tehdä hänelle mitään ns peruspipoa 😀 Rokkenrollia piti löytyä! Tämä siis on toinen versio kyseisestä hatusta…

… ensimmäinen oli tämän näköinen. Ei tässä muuten mitään, mutta siitä tuli liian pieni, joten eiku purkamaan vaan 😀 Vinkkejä kävin tietysti vakoilemassa YouTubesta.

Tässä löhötuolilla istuessani katselen mielelläni lätkää… siis tämä kiekkokala on Lätkä. Hälle tulee altaaseen huomenna uusia kasveja. Olen kadottanut alunan johonkin, niin oli pakko laittaa ostetut kasvit tuonne altaaseen ilman ”pesua”. Toivottavasti Lätkä kestää sen ja kasvien mukana ei tule niitä ei toivottuja roskakotiloita. Että jos joku kysyy miksi sillä alunalla pitää kasvit aina huuhdella ennen kuin laittaa altaaseen… se desinfioi ne ja tappaa roskakotilot. Lähinnä ihteää haittaisi ne roskakotilot, koska haluaisin tähän akvaarioon kierteisiä. Nyt jos kasvien mukana tulee jotain ei toivottuja kotiloita, joudun laittamaan tähänkin altaaseen petokotiloita (Assasin snail). Tarkoittaen sitä, että ne syövät kierteiset ajastaan. Jaa miksi haluan pitää kierteisiä tuolla… noh, kas kun ne möyhivät tuota hiekkapohjaa niin sinne ei jää niin helposti sitten jumiin anaerobisia bakteereja tai myrkyllisiä kaasuja. Pohja ei niin sanotusti ”mene tukkoon”. Mutta joo, ei tästä sen enempää. Kukin voi käydä lukemassa akvaarioasioita niille erikoistuneilta sivustoilta – minä olen vain harrastaja, enkä käy ketään kouluttamaan asian suhteen 🙂

Sain eräältä tuttavaltani jättipeikonlehden taimia kaksi ja olen pyöritellyt (en kirjaimellisesti) nitä milloin missäkin paikassa. Ajattelin, että ne saattaisi myös kasvaa akavaariossa, ainakin jonkun aikaa. Näin jollain toisella harrastelijalla peikon akvaariossa. Olkoon tossa kunnes keksin sille paremman paikan. Siinä se saa myös valoa ja vettä, kun asetin reunasuodattimen ulostulon kohdilleen.

Kävin eräs päivä paikallisessa S-Marketissa, ja tällainen toivotti minut heti kättelyssä tervetulleeksi kauppaan! En ole koskaan nähnyt moista komistusta, niin pakkohan siitä oli kuva ottaa. Kyseessähän on Romanesco kukkakaali. On kyllä erittäin mielenkiitoisen näköinen vihannes!

Tällaisissa tunnelmissa käyn joka ilta nukkumaan. Rakkaat lemmikkini, tai pikemminkin ystäväni, Uuno ja Foxy. Ajattelen jatkuvasti myös Spedeä. Spede oli niin ”lähellä” koko elämänsä, että sitä on vaikea käsittää, että on poissa 🙁  Olen alkanut työstämään Speden muistolle myös kuvakollaasia ja videopätkiä. Nämä vaativat todella paljon kapasiteettiä minulta henkisesti, että en pysty mitenkään päin edes arvioimaan kauanko siinäkin projektissa menee. Mutta se on aloitettu! Toivottavasti saan tehtyä siinä samalla surutyöni Spedeä kohtaan. Minun pikku-Spede <3

Lue artikkeli

Alkuvuotta 2018

Pitäiskö puhua säästä vai päästä? Noh, niin sanottuun varastoon on taas kerääntynyt kuvia roppakaupalla, että jos jotain saisi edes tännekin laitettua. Kuvia on muun muassa paljon eri säätiloista 😀 Se on kuin päiväkirja jota täytyy pitää… se kuvien ottaminen nääs. Mutta kun tai jos ottaa jokaisesta sadasta eri tilanteesta päivittäin, tai edes viikottain kuvia, niin pitäisi sillä perusteella kirjoittaa sata eriaiheista blogiakin? APUA! Aika tuo myös rajoituksia kirjoitteluun – monesti päätyy tekemään ihan jotain muuta mitä oli alunperin suunnitellut, ja aikaa ei riitä sitten näihin ”sielunasioihin”. Kuvia on kertynyt liikaa, eikä oikein tiedä mistä alottaisi… mutta aloitetaan tällä kertaa tästä.

Edelliset kuulumiset olivat Akvaariokuulumisia 15.1.2018, niin tässä tulee joitain kuvia tämän vuoden alusta.

Vietimme ystäväni Tiinan kanssa uudenvuodenaattoa kotonani. Molemmilla oli asiaankuuluvat juomat, sekä kävimme hankkimassa jotain purtavaa. Pyrimme osin terveellisyyteen. Tehtiin pizzaa (voi sekin olla terveellistä), ja pilkoin dipattavia kasviksia ja vihanneksia astiaan, jotka saivat kylkeen kermaviilidippiä. Molemmilla on aika lailla sama maku, niin dipattavien kasvisten valinnassa ei ollut mitään vaikeuksia. Jos et ole vielää maistanut lehtiselleriä, niin suosittelen! Siitä voi ”paloitella” dipattavia tikkuja, kuten porkkanoistakin. Lehtiselleriä käytetään useassa paikassa Jenkkilässä, jos ravintolassa tilataan esim jokin ”hot wings”-annos (hornetit). Myö käytettiin dippikastikkeena Ranchia ja Tacoa. Wingsien kanssa tulee yleensä aina Bleu Cheese-kastike, jota saa kyllä Taffelinkin valikoimasta jauheena.

Sen verran kovat täpinät aiheutti uusi alkoholilakiuudistus, että oli aivan pakko lompsia ruokakauppaan 1.1.2018 ostamaan maailman ensimmäinen Gini Lonkero ja IPA! Ja hitot tipattomasta siis. Tämä oli pakko tehdä ettei olisi jäänyt harmittamaan… sentään historiassa ensimmäinen päivä kun ginipitoista juomaa saa Suomessa ruokakaupasta. Oikeaan suuntaan siis ollaan menossa. En ole sen koommin näitä juomia sitten kaupasta hakenutkaan…

Meillä oli täysi talvivarustus luonnon puolesta uudenvuodenpäivänä.

Tietysti alennusmyynnit alkoivat vuoden alussa, ja minä sekosin sukkalankoihin… Tässä nyt pari kerää mitä tuli hankittua (perkele). Molemmista on jo tällä hetkellä tehty joitain projekteja… kun ovat valmiita, laitan kuvat 🙂

Vuodentakainen projekti sai myös jatkoa… nyt on varret tehty molempiin sukkiin. Jos ottais yhtään ittestään mitään oppia, niin olisi kirjoittanut tuonne sukanvarteen jonkun pikkulappusen, kuinka tuon sukkavarren kavennukset ehkä ois pitäneet mennä. En ole aikaisemmin neulonut pitkävartisia sukkia siis. Kuviot pysyivät aika samoina, mutta kavennukset nilkkaa kohden ei. Seuraavalla kerralla siis ohje mukaan!

Minulla oli usein myös kutoessa pieni karvainen apulainen, joka osittain hankaloittaa projektien edistymistä 🙂 Uuno <3

Uuno vaatii välillä niin paljon huomiota, ettei siinä oikein muuta tohdikaan tehdä kuin paijailla häntä. Jos huomio on jossain muualla, Uuno muistuttaa asiasta mukamas hellävaroen, ”tapauttamalla” tassulla naamaan 😀

Kävimme ystäväni Aatun kanssa loppiaisena yllätysvisiitillä sukulaisteni luona  ”landella”, ja saunaillan päätteeksi saatiin paistella makkaraa ihan tuvan takassa 🙂 Tää oli muuten siisii! Ei ihan joka päivä pääse tällasta tekemäänkään.

Sain aiemmin syksyllä tuttavaperheeltä  pari muovikassillista perunaa, ja toinen kassi oli täynnä Rosamundaa… NAM! Kävin sitten funtsimaan, että mitä niistä voisi tehdä, ja laitoin testiin ranskikset. Viipaloidut potut olivat Timoa, ja tarkoitettu päiväruoaksi, mutta niitä nyt tuli paistettua moneen tarkotukseen yhdellä kertaa.

Kermaviilidippiä vielä  mukaan ni avot! Täytyy sanoa, että oli kyllä niin herkullista, että jos minulle tulee vieraita esim yökylään, niin aion tarjota heille jotain tällaista. Varmasti maistuu joka sorkalle 😀

Tässä kuulumiset tältä kertaa. Eikun kevään odottelua! Oletko muuten aloittanut huonekasvien lannoituksen ja multienvaihdon? Itse en ole vielää aloittanut, mutta tarkotus olisi istuttaa kultaköynnös uuteen isoon ruukkuun altakastelumultineen. Kiinanruusun pätkimistä pitää vielä miettiä mitenkä sen tekee, kun haluaisin siitä tietynlaisen ”puun”. Niistä sitten lisää tuonnempana.
Kuulemisiin 🙂

Lue artikkeli

Mosaiikkilyhty DIY

Löysin vanhan kuvakokoelman vuodelta 2010, jossa on näytetty mitenkä olen tehnyt mosaiikkipaloista lyhdyn. Laitetaas tämä nyt sitten ihan tännekin, koska lyhty on kaikesta huolimatta vielä ehjäkin, ja se on tällä hetkellä tuolla parvekkeellani käytössä. Yritän muistaa ottaa siitä kuvaa jossain vaiheessa kun sen sisällä on tuikku.

Ostin tällaisen mosaiikkisetin Tiimarista ja lisäksi minulla oli puhdistettu lasipurkki, jossa on aikanaan ollut suolakurkkuja. Etiketit lähtevät lämpimällä saippuavedellä irti aika näpsäkästi.

Otin paperipalan avuksi kun kävin miettimään, mitenkä sijoittelisin kappaleet lasiin.

Paperipalaa muottina käyttäen asettelin maalarinteipit purkkiin paikoilleen.

Merkkasin tussilla teippiin kohdat joihin palaset laitetaan…

Tämän jälkeen olikin helppo asetella mosaiikkipalaset paikoilleen…

Sitten kippo olikin valmis… en käyttänyt tässä mukana tullutta laastia, koska halusin, että lasista näkyy läpi. Iso osa paloistakin jäi käyttämättä, joten teen varmaan toisen vastaavanlaisen jossakin vaiheessa, kunhan saan inspiraation.

Lue artikkeli

Koiralle paita-projekti

Taas jossakin ihmetellään, että mikä saa ihmisen tekemään jotain tällaista viattomalle luontokappaleelle…
Noh, tähän on kyllä syynsä, ja se ei ole mikään muotihömpötys. Mutta kun Minna-täti tekee, ni Minna-täti tekee sitten kunnolla!

Foxi-parka oli satuttanut itsensä jokin aika takaperin temutessaan pihalla, tai ei sitä oikein tiennyt missä tämä oli itsensä satuttanut, verta tuli hieman hetkellisesti ja reikä jäi kylkeen. Kuitenkin sekä isäntä, että minä totesimme, että koiran kyljessä oleva ”vekki” tarviaa jonkunlaisen suojan, ainakin hetkeksi. Kokeilimme ensiksi sideharsoa ja idealsidettä. Kun kyse on tuollaisesta ikiliikkujasta, ei moisilla viritelmillä ollut siis minkään näköistä virkaa. Meni varmaan viisi minuuttia, kun koiralla oli lannevanne, joka oli tehty sideharsosta ja idealsiteestä. Piti siis kehitellä jotakin paremmin paikallaanpysyvää… ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä elukalle jonkinnäköinen vaate.

Foxi oli saanut lahjaksi isoisänsä Tällin villatakin, josta päätin ottaa mallia. Suoritin mittaamisen siellä, missä koirakin oli, ilman mittanauhaa tietenkin… kyllähän sitä nyt sen verran osaa arvioida pituuksia kun kotiin pääsee!

Tällin villatakki

Leikkasin kankaat muistin perusteella ja aloin ompelemaan koiran riemuksi sille paitaa. Ihan suoriakin saumoja tuli, ja oli oikein tyytyväinen lopputulokseen. En malttanut odotella että pääsisin kokeilemaan sitä koiran päälle, olinhan laittanut siihen ihan neppareitakin. Tein vyölenkit, joihin mahan puolelta tulevan ns vyön saisi kiinni… siinä siis nepparikiinnitys.

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä, kuten kuvasta näkyy. Mahalenkki oli kyllä ihan ok, mutta vyölenkit sille oli ommeltu ihan väärään paikkaan joten niitä ei olisi voinut käyttää. Lopputulos: vyölenkit väärässä paikassa, mahalenkki toimii jos ei laita vyölenkkeihin… tosin, paita ei kestänyt ikiliikkujalla paikallaan. NOH, minä sitten päätin tehdä uuden paidan ja ottaa opikseni virheistä…

Tein varmaan kolme eri versiota paidasta lisää, ennen kuin päätin, että nyt jos ei onnistu niin sitten saa olla. Haava olisi joka tapauksessa kerennyt parantumaan umpeen ennen kuin saisin ommeltua sellaisen paidan elukalle joka minua itseäni miellyttäisi, tai sopisi täydellisesti koiran päälle! Foxi alkoi olla samaa mieltä kanssani…

Foxi ei kuitenkaan ollut pahoillaan paidasta, vaan esitteli sitä ihan hienosti… tai sitten kaikki tämä poseerausinto johtui siitä kun se sai kuvien välissä makupaloja. Selvää mallin ainesta kuitenkin, sanon minä 😀

Koska kyseessä on tyttökoira, halusin sille jotakin söpöä. Mikäpä muu voisi olla oikeastaan niin söpöä tällä hetkellä kuin jokin, mikä on vaaleanpunaista. En kuitenkaan halunnut, että isäntä oksentaa, niin paitaan tehtiin vain mm. vaaleanpunainen vyö, jossa on vaaleanpunainen silkkirusetti, sekä muutama vaaleanpunainen koristereunus.
Vyön päät kiinnittyvät toisiinsa velcralla ja niiden välissä on vaaleanpunaista kangasta varsinaisena vyön elementtinä, sekä leveää kuminauhaa, jotta ei kiristä. Vyö pysyy paikoillaan vyölenkeillä, jotka ovat ommeltuina paidan alaosaan… tai pysyy ja pysyy… jotta mitään saisi pysymään tämän elukan päällä kunnolla niin ne pitäisi varmaan liimata sen turkkiin kiinni epoksilla!

Koska olen ”liitoksissa” tällaiseen paitojen painopaikkaan, päätin tehdä Foxille sopivan printin.

Foxi ei epäilyistäni huolimatta juurikaan paitaa kainostellut… Iloisena se leikki samaan tahtiin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Paitaa pidettiin päällä muutaman päivän, jotta haava ehtisi hieman parantua.

Eikä se koira nyt minulle niiiin vihainen sitten loppujen lopuksi ollutkaan….

Mie ja miun kamu Foxi
Lue artikkeli