sisustus

Huonekasvit saivat uuden hyllykön

Ensinnäkin on pakko laittaa kuva isäni kiinanruususta, kun se kukkii. Isäni on taatusti aikoinaan vaikuttanut omaankin huonekasviharrastukseeni. En tiedä mitä ihmettä hän oikein tekee, koska hänen kiinanruusunsa kukkii joka vuosi ja omani ei. Toki asumme erilaisissa asunnoissa: isäni asuu omakotitalossa ja minä kerrostalossa. Huoneiston kosteudella on väliä. Siirsin myös oman kiinanruusuni eteläiselle ikkunalle, josko se vaikuttaisi asiaan. Nyt ne ovat molemmilla siis “samalla puolella”. Minun kiinanruusuni on siis pistokas tästä isäni kiinanruususta.

Ruokailutila käyttöön huonekasveja varten

Keittiöni on ollut tänä keväänä aivan totaalisen sekaisin, kun olen siirrellyt tavaroita ees taas. Minulla on näköjään näyttämättä täällä blogissani hirveä sekasotku, minkä aiheutin siirtelemällä huonekasvit olohuoneesta keittiöön ja keittiöstä ruokapöydän olohuoneeseen. Ruokailualueen ikkuna on etelään päin, ja sen äärelle olisi hyvä kasata kaikki huonekasvit mitä vain on mahdollista kasata. Eli, kaikki seuraavassa kuvassa näkyvät ainakin.

Huonekasvit sikin sokin keittiössä
Kuva: 21.5.2021 keittiön ruokailutilasta.

Huonekasveille hyllykkö

Sunnuntaina satoi vettä koko päivän, ja päätin tehdä keittiön sekasotkulle jotain. Ongelmaksi meinasi muodostua se, että en tahtonut löytää mistään sopivaa avohyllykköä mikä kestäisi tavaroiden painoa sekä kukkasten kastelua. Sen piti siis olla metallia ja hankittavissa heti (tottakai). Tori.fi:stä ei löytynyt sopivaa, Jyskistä ei löytynyt sopivaa, Facebookin kirppiksiltä ei löytynyt sopivaa… Mutta googlettamalla löytyi sitten Motonet! Siellä oli kuin olikin kevyt ja edullinen metallinen hyllykkö, jonka käväisin ostamassa. Ei siinä sitten muuta kuin kasaamaan vaan! Tällainen siitä tuli:

Motonetista ostettu metallihyllykkö

Olikin muuten aika “pain in the ass” kasata tämä yksin! Pystyrimat olivat kahdessa osassa, eli nämä osat olisi voinut kasata myös vierekkäin. Ylä- ja alaosa ovat nyt yhdistettyinä keskimmäisen hyllyn kohdalla. Ajattelin, että näin sen kuuluu olla, koska ohjeitahan tuossa ei mukana tullut. Laitoin hyllykön vielä parilla ruuvilla kiinni takaseinään, niin nyt se kestää ihan hyvin paikoillaan. Sitten vaan huonekasvit hyllykköön!

Liian vähän huonekasveja?

huonekasvit hyllykössä

Mitenkä minusta näyttää nyt siltä, että tuolle hyllykölle jäi todella paljon ylimääräistä tilaa? Onko minulla liian vähän huonekasveja? Onhan tuo vielä aika ruman näköinenkin ennen kuin saan panostettua kaikkiin ruukkuihin. Voisin ottaa asiakseni käydä ostamassa vaikka yhden ruukun kuukaudessa tuosta lähikukkakaupasta (KukkaSaimaa) kun siellä oli niin hienoja ruukkuja kun kävin siellä. Hinnoista en tiedä mitään, mutta jos ne ovat kohtuuhintaisia, voisin ostaa jopa kaksi ruukkua kerralla. Metalliset suojaruukut ainakin kiinnostavat, vai meneekö siitä feng shui piloille? Niin… sekin vielä. Noh, joka tapaukessa ihania suojaruukkuja sieltä löytyi ja lähden niitä tutkailemaan lähipäivinä.

Olin todella lähellä ostaa punaisen metallihyllykön, koska minulla on olohuoneessa pari punaista metallikalustetta. Toinen on television alla oleva niin sanottu varastokaappi ja toinen on akvaarion vieressä oleva laatikosto. Tulin onneksi järkiini ja jätin punaisen hyllykön ostamatta. Se olisi voinut olla kamalan näköinen siinä kohdassa mihinkä olin sitä laittamassa! Lisäksi mikään huonekasvi ei olisi näyttänyt siinä hyvältä, saati sitten suojaruukut. Musta hyllykkö oli paras!

Huonekasvit hyllykössä
Näkymä istumapaikaltani olohuoneessa.

Muita huonekasviuutisia

Ostin joulun alla KukkaSaimaasta sellaisen saniaismaisen huonekasvin kuin Unelma. Otin riskin, ja jaoin sen keväällä muutamaan erilliseen taimiastiaan, jos siitä saisi vaikka useamman eri kasvin. Kasvit ovat olleet nyt ilmeisesti hieman huonohkolla hoidolla, koska niistä kellastui hirvittävä määrä “neulasia”. En oikein tahdo löytää mistään tietoa, mahtaako nämä neulaset tippua ja sitten kasvaa uudet niiden tilalle, vai pitäisikö kuivahtaneet neulasvarret leikata pois. Tietoa löytyy kyllä siitä, miksi ne neulaset (eli lehdet) kellastuvat. Joko liikaa valoa tai liian vähän. Omalle on todennäköisesti käynyt se liika auringonvalo, koska Unelma oli talven suoraan kaakkoon suunnatun ikkunan edessä, jolloin siihen pääsi paistamaan suoraan aurinko.

Siirsin Unelmani keittiöön epäsuorempaan valoon. Pitäisikö tästä nyt vaan leikata kellastuneet osat pois? Melkoista parturointia saisi kyllä harjoittaa kun niitä pieniä osia on niin paljon. Taidan tehdä pienen tutkimuksen tälle ja jättää nuo kellastuneet lehdet paikoilleen. Sittenhän sen näkee kasvaako neulaset siihen tilalle vai ei.

Haastava huonekasvi, Unelma

Pätkin kirjovehkani keväällä, ja jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä rungolle kävisi. Lisäksi olin istuttanut sen ihan vääränlaiseen ruukkuun. Olin jotenkin kuvitellut, että minulla on tapana hukuttaa huonekasvit liikakastelemalla, mutta sehän ei sitten pitänyt lainkaan paikkaansa. Eli terracottaruukkuun istutettu kirjovehka ei oikein toiminut. Lisäksi ruukku oli aivan liian suuri. Vaihdoin pienempään, ja ei aikaakaan kun vehkassa alkoi näkyä uutta elämää!

Helppohoitoinen huonekasvi, kirjovehka

Tämä oli niin iloinen yllätys, että olin vähällä pätkiä mielestäni liian pitkäksi jäänyttä vartta lisää. Kirjovehka teki aivan yläosaan uutta kasvustoa ja lisäksi sen juuresta alkoi kasvaa uusi verso. Nyt pitää vain malttaa olla pätkimättä tuota pari vuotta! Latvakin on vielä laittamatta ruukkuun. Se on ollut juurtumassa jo tovin. Saas nähdä mitä siitä tulee. Että kyllä näitä huonekasveja on lisää tulossa ikkunan ääreen!

kirjovehkan poikanen

Pieni kirjovehkan poikanen on kasvanut muutamassa päivässä jo aika paljon. Lannoittamisella saattoi olla osuutta asiaan. Laitoin tähän samaiseen kukkaruukkuun vielä muutaman malakanlaikkuvehkan pistokkaan, jota olen yrittänyt epätoivoisesti saada kasvamaan. Alkuunsa vehka oli ihan ok, mutta sittemmin se alko voida huonosti. Nämä vehkat eivät kestä suoraa auringonvaloa! Annetaan näille uusi mahdollisuus.

Uuden mahdollisuuden saavat myös saniaiset, joita hamstrasin talvella. Niihin pääsee vieläkin paistamaan auringonsäteitä, ja ne on pakko siirtää sellaiseen paikkaan, missä niiden herkät lehdet eivät paahdu. Keittiö on kuitenkin paikka näille, ja metallihyllykkö. On meinaan helpompaa kastella juoppoja huonekasveja, kun kraana on aivan vieressä.

vaativa huonekasvi, saniainen

Nämä huonekasvit (kultaimarre ja sulkaköynnösvehka) vaativat myös valoa, mutta ei suoraa auringonvaloa. Minulla on vielä yksi sulkaköynnösvehka aivan väärässä paikassa kasvamassa tuolla olohuoneen ikkunalla (kaakko). Se pitäisi myös vaihtaa toiseen ruukkuun. Otin ihan jäätävän riskin, ja pätkin sulkaköynnösvehkani useampaan osaan keväällä. Pelotti aivan hitokseen kestääkö se hengissä vai ei. Tästäkin on kellastunut jo monta lehteä. Yhdet pistokkaat juurrutin suoraan kukkaruukussa, ja kolmesta pistokkaasta vain yhteen jäi lehti pystyyn, muut kellastuivat. Mutta nyt mullan alta alkaa tulla esiin uutta elämää. Näistä myöhemmin lisää.

Huonekasvit kultaimarre ja sulkaköynnösvehka
Kultaimarre ja sulkaköynnösvehka

Huonekasvikokoelmaani tuli vielä yksi Aarnipeikonlehti lisää. Se on karanteenissa itäisellä ikkunalla, koska huomasin siinä ihan pieniä ötököitä. Katsotaan selviääkö tämä koettelemuksesta. En millään haluaisi, että pienet mustat öttiäiset leviäisivät muihin kasveihin, niin tälle oli kyllä laitettava ötökkäpuikko multaan.

aarnipeikonlehti, Monkey Mask

Ei tässä tällä kertaa muuta. Minä taidan painella kohta parvekkeelle istuttamaan muutaman kasvin ruukkuihin ja jatkamaan siivousprojektia. Lämmintä on tulossa ja parveke pitää saada oleskelukuntoon. Siitä lisää myöhemmin!

Huonekasvit saivat uuden hyllykön Read More »

Huonekasvit heränneet talviunilta – pikainen päivitys

Se tunne kun ajattelet, että nyt olisi hyvää aika kirjoitella pitkästä aikaa blogia, etkä löydä yhtään kuvaa tietokoneeltasi… näin taisi käydä nyt minulle, mutta tässä kuitenkin pikainen päivitys asioihin. Huonekasvit ovat nimittäin heränneet talviunilta ja kuvia alkoi löytyä kun tarpeeksi kauan kaivelin varastoja!

Sain taannoin Facebook-ryhmän kautta muratin, joka oli todella ränsistynyt. Tein sellaisen toimenpiteen, että pätkin sen kaikki oksat lyhyemmiksi, ja laitoin pistokkaat lasiin. Sehän lähti juurtumaan!

En ollut uskoa silmiäni tästä… olen yrittänyt murattien juurruttamista aikaisemminkin enkä ole oikein saanut mitään tulosta. Olen ilmeisesti tehnyt pätkimisen väärässä kohtaa vuotta tai mikä lie syynä tähän. Joka tapauksessa nyt muratin pistokkaissa on oikein hyvät juuret aluillaan. Pätkimisen jälkeen kului noin kaksi viikkoa, ja emokasvin katkaisukohtiin alkoi muodostua silmuja.

Pari viikkoa myöhemmin, silmut olivat kasvaneet jo huomattavasti suuremmiksi. Ehkä saan sittenkin oikein ihanan muratin itselleni!

Halusin siirtää kiinanruusuni kesäksi samaan paikkaan jossa se on aikaisempinakin vuosina ollut, eli parvekkeen oven eteen. Se on ollut usein talvella siinä, mutta tänä talvena kämppäni oli niin sekaisin, että oven edessä oli aivan jotain muuta kuin kiinanruusulle sopiva “jalusta”. Otin itseäni niskasta kiinni ja siirtelin huonekalut paikoilleen. Olipas homma! Mutta sain kuitenkin kiinanruusulle paikan takaisin. Se on nyt sohvan vieressä lipaston päällä. Kasvi tarvitsi kuitenkin valon, ja sitä varten piti tehdä joitain virityksiä.

En halunnut porata seinään reikiä valaisinta varten, jos jostain syystä en olekaan tyytyväinen kiinanruusun paikkaan. Valaisimen suhteen piti luovia: ruuvasin vintage-laudanpätkän lipaston sivuun kiinni, ja laitoin jalkalampun siihen kiinni. Nyt kiinanruusulla oli lisävalo. Pitää vielä viritellä valolle ajastin kun en tahdo millään muistaa laittaa valoa iltapäivän kuluessa päälle. Nyt on ollut niin valoisaa jo päivisin, ja muita valoja ei ole sinällään tarvinnut.

Siirtelin lisää tavaroita paikoilleen sunnuntaina 7.3. Laitoin pari lipastoa päällekkäin ja sain olohuoneen pitkälle ikkunalle lisää tilaa huonekasveille. Lipaston päälle istahti peikonlehti, jolle jossain vaiheessa virittelen lisävalon kohdilleen. Se pärjää siinä nyt toistaiseksi ihan noinkin koska valoa alkaa tulla ikkunasta huomattavasti enemmän kuin talvella.

Ajattelin pitää pienen tauon sen jälkeen kun olin saanut lipastot paikoilleen. Televisiosta oli juuri alkamassa miesten 50 kilometrin MM-hiihto. Ei kun jalat vaan pöydälle ja… ja voi perkele! Olin siirtänyt kaikki tavarat television eteen siksi aikaa kunnes saisin lipastot siirrettyä nurkkaan. Ei siinä auttanut muu kuin siirtää huonekasvit takaisin ikkunan eteen, jotta telkkarista näkee ylipäätään yhtään mitään.

Suomalaisten hiihdot menivät aivan persiilleen, ja Iivokin paiskasi sukset maahan maaliin tultuaan. Uskon, että vähän vitutti! Itse sen sijaan yritin keskittyä iloisempiin asioihin, sillä kotiin raahaamani palmuvehka (zamia) oli alkanut tehdä uusia versoja. Tämä ilostutti minua todella paljon. Palmuvehka oli vielä toistaiseksi makuuhuoneeni ikkunan ääressä. Se on niin suuri, että en ole vielä ehtinyt laittaa sitä mihinkään muuhun paikkaan. Tulen laittamaan sen todennäköisesti sitten sellaiseen paikkaan, jossa se saa hajavaloa.

Vedän pimennysverhon joka aamu ikkunan edestä pois, ja meillä on nyt ollut aika aurinkoisia päiviä. Palmuvehka ei kuitenkaan lukemani ohjeiden perusteella pidä juurikaan suorasta auringonvalosta. Tästä syystä joudun siirtämään kasvin toiseen paikkaan, kunhan keksin ensiksi että mihin. Lisäksi haluan erotella neljä suurta juurakkoa toisistaan omiin ruukkuihinsa.

En ole laittanut mitään kesää varten vielä kasvamaan, pitääkö olla huolissaan? Sen verran tuossa katsastelin siemenvalikoimaani, että tulen laittamaan yrttejä (persilija, basilika, timjami), jollen sitten hanki niitä paikallisesta puutarhasta. Nyt pitää vaan saada kämppä järjestykseen eikä ottaa mitään ylimääräistä! Lemmikkieni kuolema vaikutti niin pahasti elämääni, että olin miltei kaksi vuotta pois pelistä. En kyennyt tekemään oikein mitään. Se on ihan kauheaa kun lemmikki sairastuu. Foxy, koirani, oli myös paras kaverini, ja tein paljon asioita hänen kanssaan. Hän oli aina mukana touhuissani, myös näissä kasvijutuissa.

Foxyn viimeinen syksy 2018

Mietin todella pitkään mistä enää kirjoittaisin, kun tuntui todella pitkään vain siltä, että elämässä ei ollut mitään muuta kuin surua. Aloitin monta asiaa ja tarinaa – mitään en saanut loppuun. Yritin kasvatella tomaatteja ja yrttejä viime kesänä parvekkeella, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Sairastuin myös itse keväällä koronan ilmestyttyä. Tosin siitä ei ole tietoa sairastuinko koronan takia, mutta se veti kuntoni niin loppuun, että on suoranainen ihme, että olen jaloillani. Toivon, että tämä sairaus ei toistu! Kyseessä siis oli vestibulaarineuroniitti, jonka takia olin sairaalahoidossa viikon. Se aiheutti kaiken maailman muitakin juttuja, ja toipumiseen meni miltei puoli vuotta. Minulle oli usein aivan sama selviydynkö siitä. En oikein löytänyt mitään syytä parantua.

Kaiken tämän lisäksi menetin yhteyden minulle tärkeään henkilöön, jonka kanssa olin ollut viimeisen muutaman vuoden aikana miltei päivittäin yhteydessä… ystävän siis! En tiedä mitä tapahtui, mutta hän lakkasi pitämästä minuun yhteyttä “tosta vaan”, eikä ole sen kummemmin ottanut yhteyttä minuun. Olemme pari sanaa sieltä täältä vaihdelleet, mutta siinä kaikki. Ei siis riittänyt, että meni koira ja kissa samana vuonna, kun meni vielä ystäväkin heti perään. Olen jotenkin yrittänyt käsitellä asiaa, mutta se on hirvittävän vaikeaa ja olen usein surullinen tämänkin asian takia. Laitoin häntä ajatellen esimerkiksi valkosipulia kasvamaan vanhempieni pihalle ja chilejä parvekkeelle. Annoin chilit pois ja valkosipulit saivat siementää kasvupaikalleen.

Olen pohtinut paljon asioita ja tullut siihen tulokseen, että älyttömät parvekeviljelyt sun muut saavat luvan jäädä tältä kesältä ja keskityn niiden sijaan vaikka huonekasveihin ja akvaarioon. Parveke muistuttaa minua ihan liikaa menneistä vuosista rakkaiden lemmikkieni kanssa, enkä pääse koskaan heistä “yli”, jos joka vuosi aktivoin itseni näiden asioiden pariin. Vietin niin paljon lemmikkieni kanssa aikaa parvekkeella. Haluan toki istua parvekkeella edelleenkin hyvällä säällä, mutta en halua, että se on minulle niin työläs. Kesästä voi tulla todella yksinäinen kaikkien näiden rajoitusten takia mitä korona aiheuttaa, että ei muukaan auta kun yrittää viihtyä omassa ympäristössään. Tällaista parveketta ei tulla siis ehkäpä koskaan enää näkemään:

Parvekefiilistelyä vuodelta 2017

Mutta ei tällä kertaa enempää näistä asioista… hirvittää tuo korona, ei voi mitään! Pysykää terveinä hyvät ihmiset

Huonekasvit heränneet talviunilta – pikainen päivitys Read More »

Mistä näitä projekteja oikein tulee – makkari vol 1

Minul on lähtökohtaisesti omasta mielestäni aika pieni makuuhuone siihen nähden minkä kokoinen sänky siellä oli alunperin… Makkariin mahtuu sujuvasti 160cm leveä sänky yhdelle seinustalle, siinä ovat vaihtoehdot. Tämä lienee tarkoitettu nuorelle ihmiselle, joka ei tarvitse sänkyä joka on leveämpi kuin 90cm… noh, lähtökohdat olivat näin päin:

“Naama tapettiseinää päin”… televisota ei sitten saanut tällä järjestyksellä oikein mihinkään. Aluksi sänky oli 180cm leveä, jonka tuunasin kapeammaksi… ja sekään ei sitten oikein ollut hyvä. Miksi ihmeessä tarvitsen massiivisen kokoisen sängyn kun nukun siinä kuitenkin yksin, tai lemmikkien kanssa? Vanha sänky sai lähteä… (kuvassa toinen puoli sängystä)

Harmitti hitoksee tästä kyllä luopua, mutta ei voinut mitään. Halusin tavallisen sängyn jonka saan hieman järkevämmin makkariin ja samoiten tilaa likkua.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että tulin hankkineeksi rautasängyn Jyskistä, kun se oli tarjouksessa. Se oli onneksi säädettävä. Kauhea sotku aina kun aloittaa jotakin! Sitten voimat loppuvat ja hommat jää kesken… Noh, alkuunsa minulla ei ollut sitä 120cm leveää patjaa, vaan käytin nukkuma-alustana vanhan sängyn 90cm leveää patjaa. Foxy piti siitä heti. Myöhemmin tilalle tuli runkopatja.

Sitä surullisen kuuluisaa sotkua…

Yksi sisustuksellinen asia johtaa aina toiseen! Se on kyllä tiedossa mutta sen kanssa on elettävä.
Eli, kun sänky vaihtuu niin sitten vaihtuu petivaatteetkin. Kuva on muuten otettu 7.3.2018 eikä eilen. Otan myöhemmin lisää kuvia makkarista, kunhan se on kuvattavassa kunnossa 🙂

Foxyn kanssa tässä nyt sitten loikoillaan toisinaan 🙂

Vielä kun saisi kaiken ylimääräisen pois näkyviltä niin voisi olla mukavampaa kuvailla koiraakin… vaikka ihan sama mikä sotku tuolla taustalla näkyy – tämä on asunto, jossa asuu ihminen, joka tykkää askarrella ja paskarrella vähän kaikenlaista ja touhuta ja rakennella milloin mitäkin. Asunto tuskin tulee koskaan olemaan täysin moitteettoman siisti! 🙂

Mistä näitä projekteja oikein tulee – makkari vol 1 Read More »

Olkkarinpöytä vol 1000

En tiedä kuinka monta kertaa olen sisustuksen laittanut uusiksi, mutta jos nyt pienen tovin taas pärjäisi näillä tehdyillä muutoksilla… tai edes jouluun 😀

Siis, kaikki tämä alkoi siitä, kun oli jalkapallon MM-kisat 2018, ja parina iltana jäi rangaistuspotkukisa näkemättä paikallisessa baarissa… päätin, etten katso siellä tällä erää enempää kisoja. Joten, aikani tutkailtua kodin tilannetta, totesin, että nykyinen telkkarini oli aivan liian pieni jalkapallokatsomoon – päätin hankkia uuden. Sellainen löytyi aika helposti, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Kaikkiin tällaisiin hankintoihin liittyy AINA kohdaltani lieveilmiöitä, kuten katselupaikan sisustaminen uudelleen. Tällä kertaa kyseessä oli siis olohuone. Mitä kaikkea yksi televiso voikaan saada aikaan!

Mutta tässä käsitellään nyt olohuoneenpöytää, joka on mielestäni välttämätön kapistus omassa kodissani.
Kerrottakoon, että olin aikanaan saanut sukulaiselta kelottunutta lautaa, jota oli ollut käytössä TV-tasossani, jonka TV nyt tulisi korvattua sillä uudella telkkarilla, joka oli vasta tulossa. TV-tasosta jäi yli myös Leca-harkkoja. Uusi TV saisi kuitenkin uuden tason (näkyy kuvassa takana keskeneräisenä), mutta mitä tehdä edellisellä… NOH, siitähän saa tietysti olohuoneeseen pöydän 🙂
Joten kaivoin sitten lautakasan esiin ja pätkin laudat sopiviksi:

Foxy-karjis oli alusta asti mukana projektissa halusin tai en.

Taka-alalla näkyykin sievoinen sotku ja kaiken sen keskellä pinotut Leca-harkot. Kaksi molempiin päihin ja puupalikat väliin. Siihen piti kuitenkin saada hylly.

Foxy esittelee hyllyn ja muita työkaluja…

En nyt tarkalleen muista, mutta ulkona saattoi juuri tuonakin päivänä olla lähemmäs +30C, niin tällaiset sisustusprojektit voivat olla aika tuskallisiakin… pitää siis välillä muistaa pitää taukoa ja juoda Huberin erikoista, eli vettä. Sitä täytyy nauttia tietysti asianmukaisesta lasista!

Tarvitsin pöytään sellaisen paikan, johonka voin jemmata pikkutavaroita, esimerkiksi käsitöitäni varten. Sen takia laitoin harkkojen väliin puurimat, joiden päälle voi tehdä laudoista hyllyn. TV-tasossa hyllyn päällä oli mm. stereovahvistin.

Laatikkoja on kaksi. Molemmat mahtuvat nyt vierekkäin pöydän alle. Saan tällä tavoin pidettyä pikkutavarat pois näkyvistä… ainakin jos laitan ne sinne laatikoihin 😀

Pöytä oli siis aika nopeastikin valmis, tai ainakin käyttökelpoinen 🙂

Vielähän tätä ajattelin tuunata. Sahatut lautojen päät käsittelen mustalla Supi Saunavahalla ja otan tuolta pinon alta nuo yhdet rimat pois. Niistä tulee toinen hylly. Samoiten ajattelin laittaa tuolle järeät pyörät alle jollakin tapaa. Se on vielä harkinnan alla, että kuinka sen toteutan. Pöytää pitää mahdollisesti kuitenkin pystyä siirtelemään levitettävän sohvan tieltä. Huomasin myös, että laudoista tulee tikkuja sormiin jos huonosti sattuu asettamaan punkkulasin pöydälle, eli lauta pitäisi jotenkin suojata, mutta millä? Ajattelin lasia, mutta en välttämättä haluaisi olla jatkuvasti pyyhkimässä siitä tassunjälkiä pois jne. Olisiko jotain materiaalia, millä tuon voisi päällystää, että puupinta jäisi näkyville ja tikkuja ei tulisi sormiin? Otan mielelläni ideoita vastaan!

Mutta ei tästä tällä kertaa enempää. Syksy saapuu, koti uuteen uskoon siis – niin kuin joka syksy 😀

Olkkarinpöytä vol 1000 Read More »

Pientä kodin laittoa (2017)

Niinhän se on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta sitten kun on suunniteltu kaikki valmiiksi, pitäisi laittaa hihat heilumaan! Se ei olekaan aina niin yksinkertaista. Noh, jotain pientä viritystä olen taas saanut aikaiseksi, joten voin olla ihan tyytyväinen itteeni 🙂

Olen päättäänyt vaihtaa kämpässä verhoja ja muita tekstiilejä vuodenaikojen vaihtuessa. Ostin muutama vuosi sitten ihanat ruusuverhot, ja ne olivat makuuhuoneessa jonkin aikaa, kesät ja talvet. Nyt kun tapetoin harmaasävyisen kaupunginkuvan isoon seinään, nämä ruusuverhot eivät enää sopineetkaan makkariin, enkä halunnut niistä luopua. En myöskään halunnut tehdä niistä mitään pussilakanoita tms. Ajattelin laittaa ne olkkariin.

Olkkariin ne sopivat aivan loistavasti noin niin kun muuten tunnelmansa puolesta. Minulla oli ostettuna jostain kirpparilta pinkit valoverhot, jotka laitoin myös ikkunalle. Tästä lukunurkkauksesta tuli aivan erinäköinen mitä se oli aiemmin.

Hieman vielä tavaroita siirrelty tässä kohtaa… joku ei nyt natsaa omaa silmään – oisko toi basarirummusta tehty kukkalaari, joka vaatis seuraavaksi huomiota?

Ja olihan noi taulutkin ihan väärässä kohtaa kun ne on laitettu seinälle edellisen sohvan aikana…  niiden paikkoja pitää siis vielä muuttaa.

Minulla oli jemmassa myös “puolikas” jalkalamppu, josta päätin viritellä kukkasille talveksi valon. Meni tovi kun keksin kuinka saada se pysymään pystyssä, mutta onneksi kävi älynväläys, ja sain toteutettua aika helponkin viritelmän. Minulla oli viiden litran Riihimäen lasiastia, ja mustaa koristesepeliä. Ja eikun puupalikka pohjalle ja siihen reikä, mihin lampun sai “istutettua”, ja sepelit perään. Siinähän se nyt jököttää suorassa eikä pelkoo, että kaatuisi 🙂

Eteisessä oli niinku -k.a.a.o.s-
En ole edelleenkään tähän tyytyväinen, mutta olen menossa oikeaan suuntaan!
Siirsin komeron Elfa-korit tähän, koska tässäkin mielestäni tarvitsi olla jotain säilytystilaa… kaapit ovat täynnä! Halusin pitää kevyttä takkivaatetusta vaatetangossa, huppareita jne, ja olin aikaisemmin hankkinut ulkotakeille jalkanaulakon. En tiedä, olikohan virhe. Se näyttää aina niin samperin sotkuiselta. Kuitenkin, tähän kohtaan virittelin verhon.

Niin kuin jokaiselta DIY-ihmiseltä varmasti löytyy, niin löytyi minultakin sopivan kokoinen pätkä verhokiskoa jemmasta. Koska en halunnut ruuvailla mitään hirmuviritelmiä naulakon kaappeihin, päätin ratkaista asian hakkaamalla parit pikkunaulat reunoihin, että verhokisko kestää kiinni.

Sit eiku ompelemaan oikeankokoinen verho. Tätäkin kangaspalaa olen pyöritellyt parisen vuotta milloin missäkin, kun en ole saanut sitä sopimaan mihinkään. Kangas on todella kivaa, harmi että tuli hankittua vain kahden metrin pala. Minua häiritsee vielä nuo väärän väriset kaapit… DC-fixillä vaaleiksi?

Verhosta jäi kangasta kuitenkin sen verran jäljelle, että sain vihdoinkin päällystettyä penkille pehmusteen. Tämäkin ollut viritteillä varmasti jo yli vuoden… vaahtomuovipatjasta tuo on tehty.

Tässä on mielenkiintoinen ratkaisu: pistorasia katonrajassa! Noh, sille on kuitenkin käyttöä, kun halusin viritellä akvaariovalaisimen tähän kiinni. Ei kun hankkimaan jatkoroikka ja kiinnikkeillä seinäään ylös kiinni.

Siitä sitten johto alas sinne missä sitä tarvitaan. Tämä alue tässä tulee kyllä vielä siistiytymään. Tarkoitus on vaihtaa tuohon verkotanko, joka sain tuttavaltani.

Makkarin seinä sai uuden suojalistan. Oli ihme, ettei tapetti lähtenyt repsottamaan kun kävelin siitä ohitse, ja lähse aina olkapää tai kyynärvarsi osui tuohon reunaan. Nyt se ei enää haittaa 🙂

Välillä pitää hemmotella ja halailla lemmikkejäkin 🙂 Foxy nauttii sylissä olemisesta!

Mutta lisää sitten taas seuraavalla kerralla… kuvia on taas otettu! Nämä kuvat ovat ajalta 22.10-24.10.2017.

Pientä kodin laittoa (2017) Read More »

Shopping Cart
Scroll to Top