uusi koti - Pääjäässä.com

Se on juhannus nyt!

Minna G. / 20.6.2026 / juhannus 2026, omakotitalo, takapiha, uusi koti

Mikäs sen mukavampaa kuin viettää juhannusta kun on mukava sää! Ei ole nimittäin ihan selviö tämäkään, kun Suomessa asutaan. Tälle päivälle (juhannuspäivä) on ennustettu hellelukemia ja sehän on oikein ihana juttu, kun tarkenee viettää päivää ulkosalla. Eilinen menikin sitten kohdallani vähän toisenlaisissa merkeissä.

Minulla oli jo edellisenä iltana hieman huono olo, ja meninkin ajoissa nukkumaan. Juhannusaaton aamulla herätessäni olo olikin mennyt jo huonommaksi ja ei siinä muu auttanut, kuin perua suunnitelmia, joita oli tehnyt. Tai en ollut tehnyt mitään ihmeitä, muuta kun sopinut tuttavan luokse menon roskia polttamaan. Olisin saanut siinä samalla poltettua omiakin roskia, joita on kertynyt nurkkiin, joita ei oikein saa millään pois. Tai saisi, kun veisi kaatopaikalle. Olotila oli kuitenkin sellainen, että mitään en tule juhannusaattona tekemään.

Päivän mittaan kuume nousi 39 asteeseen, jota en ole sitten ihan viime vuosien aikana kokenut! Nukuin melkein koko päivän ja yritin epätoivoisesti katsoa jalkapalloa myöhään illalla. Veto oli aivan poissa! Nyt tätä kirjoittaessani, tällä hetkellä juhannuspäivän aamuna, minulla ei ole enää yhtään kuumetta. Istun ulkona kuistilla kirjoittamassa, kun tässä tarkenee jo sortseissa ihan hyvin, ja samalla saan kuunnella pihan elämää ja juoda aamukahvia.

Sepelkyyhkyillä on kait pesä naapurin puolella tiheässä kuusessa tai sitten siinä käy huhuilemassa yksinäinen koiras. Sieltä kuuluu välillä melkoinen kurnutus, ja lintu steppailee edes takaisin pitkiä kuusenoksia pitkin. Välillä se lennähtää toiselle oksalle. Kuusi näkyy edellisessä kuvassa tontin kulmauksessa. Meidän puolella kasvaa kaksi korkeahkoa tuijaa vierekkäin. Niistäkin pitäisi leikata oksia pois, tai ainakin lyhentää joitain. Minulla on myös tarkoitus laittaa tuijaan linnunpönttö. Varmistui muuten myöhemmin sekin, että sepelkyyhkyllä on pesä siinä kuusessa. Sieltä lähti peräjälkeen kaksi kyyhkyä.

Pikkuharakat opettelevat lentämään. Ne eivät oikein meinaa pysyä oksillakaan kun laskeutuvat puihin. Tällä hetkellä niistä kaksi kinaavat naapurin katolla ja pitävät hirveää meteliä. Niitä käy välillä lokkikin katsomassa, että mitäs ihmettä täällä mekastetaan. Samoin kirjosieppo käy hätistelemässä niitä aina välillä. Oppivathan olemaan! Tällaisiakaan asioita ei tule kerrostalossa asustaessa nähtyä tai ainakaan kuultua.

Taivaalla lentelee alvariinsa lentokoneita. Nämä ovat tästä ihan läheltä, koska muutaman kilsan päässä on Immolan lentokenttä. Siellä on aika aktiivista porukkaa pienkonelentäjinä ja laskuvarjohyppääjinä. Että, ei täällä vaikuta rauhallista olevan ainakaan metelistä päätellen. Ainakin kaksi lentokonetta ilmassa jatkuvasti. Jos sinua kiinnostaa lentokonekyyti tai tandemhyppy, käyhän katsomassa heidän nettisivuiltaan asiasta lisää. Tässä on linkki sivulle: https://www.skydivekarjala.fi/
Tuttavani Tiina kävi ottamassa jokunen vuosi sitten itselleen tandemhypyn, jota kävin kuvaamassa. Video löytyy Tube-kanavaltani TÄÄLTÄ

Fiksailin vähän takapihan kukkapenkkejä, kun ne eivät mielestäni olleet ihan kohdallaan, jos näin voi sanoa. Olin hankkinut äidilleni viime kesäksi puutarhakaaren, joka oli vielä virittämättä. Se oli tarkoitettu muutama vuosi sitten istutetulle Sympathie-ruusulle, kun edellinen teline (obeliski) kävi liian matalaksi. Isä viritti sille jonkun ihmekepin, mikä näytti mielestäni ihan kauhealta. Eihän sellainen voi olla kaunis eikä toimiva. En voi ymmärtää miten joillakin ihmisillä ei ole edes sen vertaa visuaalista silmää, että jos pyytää laittamaan naulan keskelle seinään, niin se naula löytyy vasemmasta laidasta. Jos sitä silmää ei ole, niin sitten otetaan mitta käyttöön, tai pyydetään paikalle jokin jolla on parempi silmä asioihin.

Obeliski sopi hyvin toiseen kukkapenkkiin ja sille on tulossa myös funktio. Kiinnitin sen maahan tukevasti muutamalla tukikepillä. Kävin hankkimassa pari kärhöä. Pitää vaan istuttaa ne telineen viereen. Teen tämän parin päivän päästä, tai ehkäpä jo tänä iltana. En viitsi aamulla niistä istuttaa etteivät ne kärsi heti ensimmäisenä keskipäivän paahteesta.

Seuraavassa kuvassa on vielä alkuperäinen viritelmä, eli obeliski on oikealla puolella. Se oli tosin hankittu hätävaraksi köynnösruusua varten ennen kuin sille löytyisi sopivankokoinen teline. Kukkapenkin reunoille oli joitain vuosia sitten viriteltynä köynnöstueksi pavilijongin kulmaraudat, jotka olisivat kyllä ajaneet asiansa, mutta ne olivat ihan hirvittävän vaikea saada pysymään pystysuorassa asennossa. Ne olivat aina vinksin vonksin, eikä sellainen miellytä silmää sitten yhtään.

Nyt pystyn elämään tämän uuden virityksen kanssa, ainakin hetken – toivottavasti myös pidemmän hetken. Ei ne kyllä ihan suorassa ole vieläkään, mutta menköön. Iskin maahan metalliset tolpanjalat, ja maalasin parit puut siihen pitämään köynnöstukea jämäkästi pystyssä. Viritelmät kestävät nippusiteillä kiinni toisissaan. Köynnösruusun sai jo kiipeämään tukea pitkin. Saas nähdä millainen siitä tulee tänä vuonna.

Koska olen täällä talolla nyt jatkuvasti paikalla, niin asioitakin tulee hoidettua. Joka vuosi jää laittamatta kukkapenkissä oleville perennoille tukia, etteivät ne kaadu kovassa tuulessa. Meinasi jäädä tälläkin kertaa laittamatta, mutta onneksi ehdin pelastaa ensimmäisenä kukkivan punapäivänkakkaran. Se sojottaa nyt kukkavarret pystyssä, koska laitoin sille tukinarut. Näyttää paljon paremmalta ja varmasti kukkii pidempään. Ainoa asia mitä en ole näille muistanut laittaa on lannoite. Täytyykin korjata asia piakkoin.

Meinasin kokeilla tänä vuonna pätkäistä kultapallot ja elokuunasterit. Niiden pitäisi kuulemma haarautua leikkaamiskohdasta ja jäädä matalakasvuisemmiksi. Se, jos jokin olisi hyvä asia. Viereisessä kukkapenkissä kukkivat idänunikot, siperiankurjenmiekat, vuorikaunokit ja verikurjenpolvi. Pionit eivät ole vielä avanneet nuppujaan.

Kukkapenkistä nousee yllättäviäkin asioita, joiden luulin jo kuolleen. Annoin siis vuohenputken kasvaa aivan liian pitkälle kesään ennen kuin lähdin sitä kitkemään pois. Olisi pitänyt tehdä tämä aikaisemmin, mutta minulla ei vaan voimat riittäneet siihen enää, kun oli se muuttokin esillä. Pitää antaa joitain asioita itselle anteeksi kun ei kuitenkaan mikään kone ole. Mutta asiaan.

Kukkapenkissä on vielä alkuperäisinä kasveina istutetut tarhaukonhatut. Täytyy yrittää pitää kirvat niistä poissa tänä kesänä. Niihin tulee todella helposti mustia kirvoja, jotka haittaavat kukkimista. Samoin ukonkellot houkuttelevat mustia kirvoja. Täytyy etsiä jokin turvallinen torjunta-aine, millä niitä voi sumutella, ettei se haittaa muita eliöitä tai tapa kirvoja syöviä elukoita.

Luulin menettäneeni myös keisarinkruunun, jota oli alunperinkin kukkapenkissä jo vuosia, ennen kuin minä aloin tätä kunnostaa. Kävi niin, että isäni antoi ilman minun opastusta erään tuttavan kaivaa kukkapenkistä itselleen juurakoita, kun ei malttanut odottaa minun saapumista paikalle. Viisi minuuttia olisi riittänyt. Noh, siinä sitten henkilö ehti kaivaa myös kruunun sipulit ylös, koska ne eivät vielä olleet nousseet taimiksi asti, jotta ne olisi voinut tunnistaa. Että minua otti kaaliin. Onneksi niitä on ainakin yksi jäänyt jäljelle!

Ehkä minä ehdin tätä pihaa tässä kesän aikana laittaa kuvauskuntoon enemmänkin kunhan nyt ensiksi tervehdyn kunnolla. En uskalla vielä tänään ainakaan alkaa rehkimään mitään sen ihmeempää, vaikka pari omenapuunoksaa leikkasinkin alas aamupäivällä. Eli tällainen juhannus minulla on ollut tänä vuonna. Tässä on muuten juhannussää meidän nurkille. Ei näytä huonolta! Eli jatketaan juhannusta sitten vaan. Ei muuta ku seuraavaan kertaan

Juhannus sää 2026 — Kuvakaappaus/picture credits: FMI App iPhone (Ilmatieteenlaitos)

Kiitos kun luit!

Sadepäivän seisaus

Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke

Minna G. / 13.6.2026 / omakotitalo, sadepäivä, takapiha, uusi koti

”Sade alkakoon”, totesin kun sain sivottua tänään pihalta risut ja osan romuista. Ajoin aamupäivällä vielä nurmikonkin talon sivusta, ettei se jää ajamatta. Huomenna sitten olisi ihan kauheaa edes ajatella koko ruohikon leikkuuta, kun se on kastunut kunnolla. Aloitin aamuni kuitenkin kahvilla, jonka nautin etupihan kuistia suunnitellen ja sotkua taivastellen.

Järjestin itselleni vielä jotain pikku puuhastelua, jota voin tehdä katoksen alla kun käy satamaan. Pitää alkaa pikkuhiljaa siivoamaan tavaroita, ettei ne ole koko kesää tuossa kuistilla ja autotallin edessä. On vaan kauhea suunnittelu että missä järjestyksessä alkaa mitäkin tekemään, että rupeama olisi mahdollisimman kivuton. Nivelet ovat alkaneet vaivata minua erittäin pahasti muuton jälkeen, ja niitäkin pitäisi hieman leppuuttaa.

Vaahtomuovipatjan silppuamista voi tehdä vaikka sataisi vettä.

Järjestelin itselleni sellaisen paikan kuistilla, missä voin olla ja kitata vaikka viiniä, jos sataa vettä, ja pilkkoa vaikkapa tätä jätesäkissä olevaa patjaa. Isän joustinpatjoista puretut mujut ovat vieläkin viemättä kaatikselle, enkä tiedä saanko aikaiseksi niitä sinne edes viedäkään. Jos vaikka hävittäisin niitä yhden muovipussillisen kerrallaan sekajätteiden mukana, niin loppukesästä ne olisivat jo hävinneet. Toki jätesäkille täytyy keksiä jokin muu paikka kuin tuo kuisti. Olisihan ne voinut vaikka polttaakin… mutta ainakin nyt pääsen istuskelemaan tuolilla tarpeen vaatiessa.

Tietokonehuone / toimisto on myös kaaoksen vallassa. Viskasin sinne jaloista joitain tavaroita, mitkä pitäisi laittaa jo paikoilleen. Oli tarkoitus veljen kanssa puuhastella tämä huone kondikseen, mutta hän sairastui heti kättelyssä kun saapui tänne. Hänen lomansa meni sitten lepäilyn merkeissä, emmekä tehneet mitään projekteja mitä oli tarkoitus tehdä. Ei kait tässä muu auta kun tehdä taas itse kaikki asiat. Sadepäivinä voisi keskittyä siivoskelemaan sotkuja sisällä.

Jotain pientä puuhastelua tässä on tullut tehtyä kuitenkin. Muistin, että olin ottanut eteisestä avainkaappini mukaan. Se on niin nätti, etten viitsinyt lahjoittaa sitä kellekään. Saattaa olla, että tämä on roskalavalöytö, mutta saattaa olla, että olen ihan ostanutkin tämän kirppikseltä. Sille löytyi oikein hyvä paikka tuulikaapista pikkunaulakon yltä. Äitini pähkäili uuden postilaatikon myötä, mitenkä saisi postit laatikosta pois, niin laitoin postilaatikon avaimet tähän pikkukaappiin. Ei varmaan enää epäröi, mikä avain siihen laatikkoon sopii!

Jäin vielä hetkeksi katselemaan pihaa ennen kuin menin sisälle. Kukkapenkissä oli avautunut muutama idänunikko ja muidenkin kukkien nuppuja oli auennut. Unikon nuput ovat hyvin tunnistettavia kun ovat tuollaisia karvaisia palleroita. Sen sijaan kasvin ensimmäiset lehdet näyttävät erehdyttävästi rikkaruoholta. Noh, olen itse nämä tähän istuttanut, niin tiedän kyllä minkä näköisiä idänunikon ensimmäiset lehdet ovat. Joku saattaisi vaikka kitkeä ne pois.

Ei se ole ihme jos on vähän takareidet ja alaselkä heikkona kun päätin muutama päivä sitten kitkeä rikkaruohot toisesta kukkapenkistä. Se on päässyt ihan totaalisesti ränsistymään, ja olikin viimeisimpiä aikoja, että tein sille jotain, ennen kuin sille tapahtuisi jotain kamalaa. Tämä olisi pitänyt hoitaa jo keväällä, mutta kun. Tässä on ennen ja jälkeen -kuvat.

Kun säkillinen rikkaruohoja oli kitketty, kukkapenkin keskelle jäi ihan hirvittävän kokoinen kalju aukko, missä ei kasva mitään. En tiedä pitäisikö siihen käydä hakemassa jostain tienvarresta vaikka päivänkakkaroita. Noh, mietin asiaa kunhan sade lakkaa. Huomenna pitäisi olla poutaa, niin sitten on aikaa istutella jotakin tuohon kohtaan. Vai menisikö siihen peräti jokin vesisammio? Sellainen pitäisi ensiksi löytää jostain. Annoin sen Foxyn paljun tuttavalleni, joka auttoi minua muutossa. Jospa hänen koirat pitäisivät siitä.

Joskus aikoinaan kaadetut terijoensalavat ovat alkaneet jälleen tehdä kantoon versoja ja ne olisi syytä leikata pois ja tappaa. Siinä seuraava projekti, jonka on myös välttämätön. Tai, yhdessä kannossa kasvaa terijoensalavaa näin runsaasti. Yksi kanto on maatunut ja yksi on lahoamassa, mutta siitäkin kasvaa hieman salavaa. Tämän puun juuristo voi rikkoa vesi- ja viemäriputkia. Siksi ne on hävitettävä pihalta.

Yhden kannon viereen on myös ilmestynyt karkulainen. En ole varma onko tämä punaviinimarja vai valkoviinimarja, mutta jompi kumpi. Se saa olla siinä. Pensasaidassa kasvaa myös punaviinimarja. Sen voisi kaivaa sieltä ylös ja antaa jollekin.

Myös karviaisia kasvaa pensasaidassa. Omenapuun juurellakin taitaa kasvaa yksi karviainen. Pitää nyt tämä kesä tarkkailla minkä värisiä marjoja ne tekevät vai mitään. Toinen karviaispensas ei ainakaan meinaa erottua rikkaruohojen seasta lainkaan. Siinä on ihan hirvittävän pienet marjat. En tiedä miksi, tai mikä lajike se on. Äitini joka tapauksessa pitää juuri niistä marjoista, niin se pensas saa jäädä.

Nyt kun sade vihdoinkin lakkaisi, voisi käydä niin sanotusti ruokkimassa vähän nilviäisiä. Pihalle on ilmestynyt taas niitä kuvottavia espanjansiruetanoita, mitä yksikin vuosi löytyi kasvimaalta. Se on haitallinen vieraslaji, eikä minulla ole sääliä sitä kohtaan. Autotallissa odottelee säkki Ferramol etanasyöttiä, jota aion viljellä pitkin pihaa. Ostimme sitä naapurin kanssa säkillisen puoliksi.

Kun sade lakkaa, espanjansiruetanat tulevat esiin

Meillä olisi tällainenkin viriteltävänä, mutta saas nähdä milloinka sen voi ottaa käyttöön. Äitini halusi päästä eroon muutamasta mustaviinimarjapensaasta, niin niitä tullaan huomenna kaivamaan talon sivusta pois. Yksi jätetään meille paikoilleen. Itse kuitenkin pidän niistä ja haluan mahdollisuuden kerätä niitä jos niitä tulee. Muutenkin minun täytyy karsia muutamat pensaat Brucen alta pois, että se voi sitten tehdä työnsä.

Mutta ei tässä tämän enempää tällä kertaa niin jatkan sitten seuraavalla kerralla lisää. Sade tosiaankin alkaa loppua, ja kello on jo yli kymmenen illalla. Mutta sade tekee todella hyvää luonnolle!

Kiitos kun luit!

Niin sanottua luopumisen tuskaa

Päiväkirjaa, Sisustusprojektit / DIY

Minna G. / 7.6.2026 / luopumisen tuskaa, muutto, uusi koti

Teenpäs yhden postauksen siitä, mistä asioista olen joutunut luopumaan muuttoni takia, vaikka ne eivät varsinasesti järjetöntä tuskaa aiheuttaneetkaan. Olen yrittänyt kouluttaa itseäni olematta liian kiintynyt tavaroihin, mitä omistan. On silti joitain tavaroita, joiden muuttaminen uuteen kotiin ei ollut mahdollista, ja se hieman kirpaisi. Omasta mielestäni osasin kyllä priorisoida tavarat, mitä ehdottomasti haluan mukaan. Olen käynyt sellaistakin listaa läpi, jos tulee tiukka paikka vaikkapa tulipalon syttyessä, mitä silloin ottaisin mukaan. Silloin mukaan ei mahdu ihan mitä vain, vaan ihan muutama tavara. Mutta ei mennä tällä kertaa siihen.

Jos joku on seurannut blogiani, niin tietää varmasti millaisen aivomyrskyn olin käynyt läpi saadessani olohuoneen vihdoinkin sellaiseen järjestykseen, joka miellytti minua. Taulut ja kaikki muukin tavara. Olin asetellut taulut aika tarkasti samalle korkeudelle, tai pyrin siihen. Television alla ollut peltikaappi lähti. Se tuotti hieman tuskaa, kun siitä piti luopua. Pidän erikoisista ja persoonallisista tavaroista, ja mielestäni tämä oli olohuoneen sisustuksessa juuri se erikoisuus, mikä teki olohuoneestani niin sanotusti minun näköisen, tai se ja taulukokonaisuus, joka oli television takaseinälle aseteltu. En löytänyt peltikaapille mitään paikkaa uudesta kodista, niin siitä oli pakko luopua. Laitoin ilmoituksen paikalliselle roskalavalle.

Mietin peltikaappia pitkään, koska otinhan uuteen kotiin mukaan television. Päädyin kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että television alle tulee pari tuunaamaani lipastoa, koska niihin saa säilöön enemmän tavaraa kuin tähän peltilipastoon.

Pyörittelin ajatusta pitkään päässäni, että olisin ottanut tämän sohvan mukaan uuteen kotiin. Siinähän olisi voinut vaikka nukkua, niin kuin olin tämän kevään nukkunutkin. Se oli parempi vaihtoehto kuin olemassa oleva sänky. Pyörittelin aikani vaihtoehtoja mihin saisin sen laitettua omaan tulevaan huoneeseeni, mutta sitä ei vaan saanut mahdutettua sinne mitenkään päin. Karmaiseva totuus tuli eteen – sohvasta oli luovuttava. Tämä tuotti hieman tuskaa, koska sohva oli myös perintö edesmenneeltä kummitädiltäni.

Onneksi sain sohvan menemään eteenpäin todella nopeasti Tori.fi:n kautta. Sen muuttaminen olisi ollut todella hankalaa. Se oli nimittäin vuodesohva, ja painoi ihan kiitettävästi. Kyllä minua kävi sääliksi ne kaksi kaverusta jotka tulivat tämän noutamaan!

Sohvasta luopumisesta tietysti seurasi sellainen seikka, ettei minulla enää ollut paikkaa missä nukkua vanhassa asunnossani. Oli siirryttävä uuteen kotiin, ja käytävä täältä käsin siivoskelemassa ja pakkailemassa tavaroita. Edestakaisin ravaaminen osoittautui todella rankaksi hommaksi. En kuitenkaan ole enää mikään nuorukainen, niin kyllä se oli todella rankkaa. Nivelet kipeänä vieläkin, ja polvet turvoksissa.

Laitoin eteenpäin paljon pikkutavaraa, joista pidin. Tällaisia asioita olivat muun muassa lasiset kurkkupurkit, jotka olen saanut tädiltäni. Pidin näitä kukkamaljakkoina. Näistä luopuminen tuotti hieman tuskaa. Tällaisia tuskin enää saa mistään. Tätini toi näissä aikoinaan Venäjältä suolakurkkuja, kun imatralaisilla oli tapana käydä rajan toisella puolella ostoksilla, ja bensaa hakemassa.

Olohuoneen kaunis kahvipöytä sai myös lähteä. Otin tästä samasta sarjasta pikkupöydän (sivupöytä) mukaani, jos sitä tarvitaan täällä uudessa kodissa johonkin.

Parveke se vasta tuskaa aiheuttikin. Sieltä purettiin pavilijonkihökötys pois ja kaikki palikat heitettiin kierrätykseen. Otin talteen vain ostamani puutarhavalot, joitain kukkaruukkuja, pienen räsymaton ja polyrottinkituolin. Niistä toinen kappale olikin jo valmiiksi täällä uudessa kodissa etupihalla. Kaikki rakentamani puulaatikot annoin pois, sekä keräämäni tiilet ja Leca-harkot.

Olisin niin mielelläni tuonut kaikki nämä tavarat tänne uuteen paikkaan, mutta en vain enää jaksanut alkaa siirtämään näitä. Lisäksi tällaisista tavaroista olisi pitänyt varmaankin neuvotella äitini kanssa, että mitä mieltä hän näistä olisi. Päätin, että nämä saavat lähteä. Ei ollut mukava hetki se, kun rakennettu elämä viskataan käytännössä katsoen roskiin. Parvekepuutarha on aina ollut intohimoni, koska minulla ei ole ollut oikeaa puutarhaa. Ehkäpä saan sellaisen nyt, kun muutin tähän taloon. Tottakai pitää asioista neuvotella toisenkin asukkaan kanssa – äitini siis. Meillä on hieman erilainen maku puutarha-asioissa. Äitini taitaa olla modernimpi ja minä olen englantilainen.

Koska olin rakennellut yhtä sun toista entiseen asuntooni, väistämättä näistä esineistä luopuminen aiheutti pientä tuskaa. Pidin todella kovasti rakentamistani peileistä, joiden raamit olivat tehty kelottuneesta laudasta. Samaa lautaa olin käyttänyt monessa muussakin projektissa, mutta nämä olivat niistä ehkäpä ne näkyvimmät. Luovuin lisäksi yhdestä kokovartalopeilistä, jonka lahjoitin tuttavalleni. Hänen tytölleen meni myös runkopatjakin.

En muista kuinka paljon olen hehkuttanut sitä ihanaa vintage-mattoa, jonka aikoinani sain roskalavalta. Rakastin tätä mattoa! Se oli niin kaunis, että ihan itketti luopua siitä. Todellista tuskaa siis. Laitoin tämän maton lattialle vasta siinä vaiheessa kun rakas Foxy-koirani oli poistunut keskuudestamme, koska hän laski viimeisinä kuukausinaan alleen todella useasti. Voi pientä reppanaa

Paljon tuli lahjotettua tavaraa pois, ja jotkut asiat möin. Myyntiin meni äsken mainitut peilit, sekä esimerkiksi ilmankostuttimet. Sellainen projekti se oli tällä kertaa. Toivon hartaasti ettei minun tarvitse tällaista käydä enää läpi. Toki kolmenkymmenen vuoden aikana sitä on tullut hankittua yhtä sun toista, sehän on selvää. Jos tämä ei suoranaista tuskaa tuottanut mentaalisesti, niin ainakin kroppa oli todella kovilla!

Eipä tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa, ja alan pikkuhiljaa miettimään mihinkä sitä tänne uuteen paikkaan tuotua tavaranpaljoutta alkaisi purkamaan. Lisäsin myös muutaman kivan T-paidan kaupan valikoimaan. Jos haluat tietoa kauppaan lisätyistä tuotteista, tilaa uutiskirje. Laitan pienimuotoisen ilmoituksen sitä kautta, kun olen laittanut jotain myyntiin. Tarkoituksena ei ole spämmätä kenenkään postilaatikkoa, vaan voit valita minkälaista tietoa haluat minun lähettävän. Lähetän myös halutessasi uuden postauksen sähköpostiisi.

Tilaa artikkelit tai tuoteuutiset sähköpostiisi. Vahvista tilaus sähköpostiin tulevan linkin kautta, muuten tilaus ei astu voimaan. Kiitos!

Kiitos kun luit!

Tässä vielä muutama kaupan uutuus:

You can solve all your problems in a garden (BK)

(sis. ALV)

You can solve all your problems in a garden (WHI)

(sis. ALV)

You can solve all your problems in a garden (DGR)

(sis. ALV)

Muutto hoidettu!

Päiväkirjaa

Minna G. / 4.6.2026 / muutto, omakotitalo, uusi koti

Se on sillä tavalla, että muutto on nyt hoidettu! Menihän siihen joku tovi, mutta varmasti ihan ymmärrettävistä syistä. Kuukausi on melko lyhyt aika laittaa elämä nippuun jos meinaa joistakin asioista samalla luopua. Se ei ole ehkes tällaisella tavaramäärällä järkevää. Siispä kaikki ne tavarat, joista olen ajatellut luopua jossain vaiheessa, ovat nyt pakattuina tuolla myöhempää setvimistä varten.

Keskiviikolle on ennustettu todella kaunista kesäkeliä, siispä parkkeerasin itseni takaterassin aurinkotuoliin kirjoittamaan aamukahvin kera. Lintukonsertti on korvia huumaava! Terassin päädyssä oleva angervo on täynnä kimalaisia, joista lähtee myös äänekästä surinaa. Aion nauttia näistä asioista joka päivä. Eihän tämä helpollakaan tule menemään kun niitä velvollisuuksiakin on. Esimerkiksi nurmikon leikkuu. Laiminlyönnin huomaa kahvikupista otetun kuvan taustalta. Kun olen juonut aamukahvini, aion jatkaa nurmikon leikkuuta vielä hetken. Meille on hommattuna robottiruohonleikkuri, ja haluan ajaa nurmikon suht lyhyeksi ennen kuin sen ottaa käyttöön. Ei se tuollaista nurmikkoa pysty niittämään. Veljeni on täällä lomailemassa ja meillä on tarkoitus viritellä robotille langat paikoilleen kunhan nurmikko on ensin ajettu järkevään mittaan.

Nyt pitää toivoa, että pysyn terveenä. Olenkin jo alkanut aivastelemaan ihan mukavasti, mutta allergikkona sekin taitaa olla ihan normaalia. Täytyy jatkaa allergialääkkeiden syöntiä vielä hetki, kun nuo muuttokamat varmastikin pölyävät vielä jonkun verran kun tavaroita siirrtelee.

Sainkin onneksi äsken motivaatiota ajella nurmikkoa. Tottakai akku loppui kesken, ja jostain syystä toinen akku oli lataamatta. Kuka lie unohtanut. Kylläpä oli rankka homma kun maassakin oli vielä aamukaste! Pitää varmasti miettiä robotille joku ajankohta, milloin se hoitaa nurmikkoa, ettei ole sitten jumissa koko ajan. Märkä nurmikko – noh, kaikki tietää. Pitää muistaa kalkita nurmikko vielä kun sekin asia on unohtunut. Eli seuraavia sateita odotellessa. Olen hommannut nurmikon siemeniäkin.

Muuttotavarat aivan sekaisin

Kävin vielä tiistaina siivoamassa vanhalla asunnolla varaston ja hakemassa muutaman autollisen tavaraa. Jätin lahjakkaasti pari sisälle tulevaa muuttolaatikkoa ulos talon seinustalle, niin eikös sitten alkanut sataa vettä jossain vaiheessa ja olin itse vanhalla asunnolla. Toivottavasti mitään ei mennyt piloille kun sadekin oli sellaista hienoa suihkua. En ole vielä uskaltanut katsoa autotalliin mitä niille sateeseen jääneille tavaroille kuuluu. Käyn siirtämässä ne takaisin sisälle tarkastelua varten. Ainakin siinä kasassa oli television kaukosäädin ja joitain laskuja.

Muuttolaatikoita vanhassa asunnossa odottelemassa siirtoa.

Lintubongausta takapihalla

Pikkuvarpuset ovat lähteneet pesästä. Emot opettaat niitä lentämään, ja paljon muitakin taitoja. Ja melkein voisi sanoa, että lintujen meteli on niin kovaa tällä hetkellä, että se haittaa jopa keskittymistä. Omenapuussa oli äsken kauhea tappelu. Linnut oikein painivat keskenään oksien välissä. En ole ihan tällaista aiemmin nähnyt. Tietty, tässä kuistilla kun istuskelee muutamiakin tunteja, niin ehtii nähdä yhtä sun toista. Pikkuvarpuset ovat uskomattomia lentäjiä. Saa oikein ihmetellä miten ne eivät törmäile mihinkään.

Olen ollut jotenkin laiska ottamaan kuvia täältä talolta, mutta ehkäpä tuo tilanne muuttunee lähitulevaisuudessa. Nyt kuitenkin lepäilen ansaitusti kun muutto on suoritettu, ja laittelen pikkuhiljaa tavaroita paikoilleen. Meille tulee tänään kissat hoitoon pariksi viikoksi kun isäntäväki lähtee taas matkoille. Ihana parivaljakko, Rölli ja Sysi. Nämä ovatkin äidilleni uusia tuttavuuksia, vaikka hän onkin nähnyt niistä kuvia paljon. Ei tässä muuta tällä kertaa kuin hyvää kesäkuun alkua!

Kiitos kun luit!