Vuoden viimeinen kasvipäivitys

Olen nyt jonkin aikaa katsellut huonekasvinurkkausta, ja kuinka siinä näyttää kaikki rehut nääntyvän jostain syystä. Asialle täytyy tehdä jotain, tai ainakin katsoa, mikä niissä oikein mättää. Noh, tarkasteltuani tilanteen, siellähän mättää sitten vaikka mikä!

Kasvit tarvitsevat kosteampaa huoneilmaa

Meillä Imatralla on ollut joulukuu suht kylmä tänäkin vuonna, ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että huoneilmasta tulee kuiva. Varsinkin näin kerrostalossa, se vaikuttaa olevan ihan kunnon dilemma. Kuiva huoneilma ärsyttää ihmiselläkin limakalvoja, ja omalla kohdallani voin sanoa, että erittäin paljon.

Kylmä kuulakas keli kirkastaa taivaan

Olin hankkinut itselleni kesällä tällaisen huoneilmaa analysoivan mittarin, joka mittaa myös kosteutta. Olin lentää selälleni kun katsoin tänään lukemia. Voiko tämä todellakin olla totta? Huoneilman kosteus olisi tässä kohtaa mitattuna vaivaiset 20%. Eihän tällaista kestä mikään, edes ihminen. Olenkin ihmetellyt miksi silmät vuotavat koko ajan ja nenä on jatkuvasti tukkoinen. Tässäpä varmaan syy. Mikä helkutin huuva meillä täällä asunnossa oikein on, kun ilmankosteus häviää johonkin? Loppukesällä tämä lukema oli jotain muuta, muistaakseni 42%.

Asialle on siis tehtävä jotain. Näin kuiva huoneilma on epäterveellistä ja se ei ole kasveillekaan hyväksi. Tomaatistakin lehdet käpristyvät ja murenevat pois. Ei se kauheasti siitä varmaan tykkää. Monet muutkin kasvit kärsivät ihan näkyvästi kuivasta huoneilmasta. Suurella vaivalla ja innolla kasvattamani Unelma (Asparagus setaceus) on kärsinyt kuivuudesta todella pahasti, ja viskasin männä viikolla kaksi kolmesta mäkeen. Tähän kuvassa olevaan oli sentään jäänyt yksi vihreä oksanen, ja siitä syystä päätin vielä yrittää tämän pelastamista. Kasvihyllyn alla tosin on patteri, joka omalta osaltaan kuivattaa tässä kohtaa ilmaa ja myös kasvumateriaaleja. Taidankin laittaa sen päälle jotain kosteaa, mikä haihtuisi sitten pikkuhiljaa pois.

Voin miltei väittää, että joka ikinen omistamani kasvi tänä talvena on kärsinyt kuivasta huoneilmasta. Huomasin vielä yhden toisenkin asian. Olen siirtynyt käyttämään joissakin rehuissa kasvualustana kookoskuitua, ja se myös kuivuu aika nopsaan. Voi kukkaparat! Enhän ole muistanut antaa näille lainkaan lannoitetta. Pitänee varmaan pystyttää näille jokin tarkkailuosasto, jota käyn tutkailemassa sitten ihan jokainen päivä. En ole myöskään laittanut ruukkuihin kasvualustan päälle ruukkusoraa suojaamaan kuivuudelta. Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa kasvien elvytys.

Kiinanruusu viihtyy, joka nyt onkin mielestäni tärkein asia. Kastelen sitä aika runsaasti ja se näyttää lehdillään aina kun alkaa tarvita vettä. Otan usein vedenkeittimestä talteen toiseen astiaan ylimääräisen keitinveden, jolla sitten kastelen huonekasvit. Vedessä ei ole mitään ylimääräistä silloin. Olen kuullut, että kloramiini ei tee hyvää kasveille. Saattaahan se olla, että tomaattinikin reagoi juuri siihen, kun en käsittele sen kasteluvettä mitenkään. Lisään siihen vain lannoitteen joka kerta.

Moni vehka on trooppisen ilmaston kasvi

Olin menettää kesällä hankkimani Nukkaköynnösvehkan (Philodendron squamiferum), kun laitoin sen idänpuoleisen ikkunan kasvihyllylle (kissan kiipeilyteline). Aluksi se oli ihan ookoo, mutta siirsin sen jonkin mielenhäiriön tuloksena amppeliin. Ilmeisesti en pystynyt vahtimaan sitä ihan niin hyvin kuin mitä se olisi ollut ”käden ulottuvilla”, ja luulenkin, että se pääsi sen takia kuivahtamaan pahasti. Se tiputti kaikki muut paitsi yhden lehden. Otin kasvin äkkiä ruukusta pois ja siirsin suurempaan ruukkuun. Toivottavasti se nyt viihtyisi siinä paremmin. Vehka on tällä hetkellä tarkkailussa keittiön pöydällä. Kasvualustaksi valitsin kookos/perliitti/puulastu-seoksen.

Nukkaköynnösvehka, huonekasvi

Ei ole siis epäselvää, että näissä tarjoamissani oloissa vehkat huutavat jo apua! Olen todella harmissani, kun rakkahista rakkain vehkani, Sulkaköynnösvehka, on aivan näännyksissä. En tiedä mitä tekisin kun tuntuu siltä, ettei mikään auta. Tein kylläkin virheen näiden kohdalla, kun pätkin sen moneen osaan. Olisi pitänyt antaa sen vain olla muutama vuosi eikä lähteä hökälehtimään ja ahnehtimaan pistokkaiden kanssa. Tässä sitä nyt ollaan – kaikki miltei kuolleita.

Olen yrittänyt varjella laikkuvehkoja kaikelta mahdolliselta, ja jotensakin onnistunut siinä. Kuivuus on varmasti sellainen asia, miltä en ole pystynyt varjelemaan niitä. Nämä ovat myös lempikasvejani, enkä haluaisi luopua niistä. Minulla on kolmea erilaista laikkuvehkaa. Tavoitteenani on, että jokaista vehkaa olisi yksi kappale, ja ne olisivat mahdollisimman suuria yksilöitä. Tämä alku näiden kanssa näyttää vain olevan hieman haastavaa. Näiden lähettyvillä on muutama pistokas peikonlehtiä, ja niissä kaikki tämän kuivuuden aiheuttamat ongelmat näkyvät vieläkin pahemmin…

Noniin, nyt ollaan asioiden ytimessä, nimittäin tuholaiset! Olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon ripsiäisistä jota on ilmaantunut parin vuoden sisällä kasveihini, ja nyt niitä vain näyttäisi olevan vieläkin enemmän. En tiedä, tulikohan niitä lisää kookosmulloksen mukana? Minua on kyllä sivistetty asian kanssa, ja sanottu, että niitä voi tulla siinäkin mukana. Tein omasta mielestä kaiken tarvittavan ennen kuin otin kookoksen käyttöön. Tuttavani sanoi, että kun siihen aluksi lisätään vettä, niin laitetaan kiehuvaa vettä. Ötököiden pitäisi kuolla sitten, jos niitä on. Niin ei ilmeisesti vaan käynyt.

Jos nyt jotain postitiivista pitää tästä löytää, niin peikonlehdet imuroivat kaikki ripsiäiset itseensä, ja ötökät jättävät sitten muut kasvit rauhaan! En silti halua niitä asuntooni, ja siitäkin syystä on aloitettava kasvien elvytys kosteuden lisäämisellä. Kasvit voi viedä myös suihkuun, missä voi huuhtoa niiden lehdiltä pölyt ja ötökät. Aion hankkia lisäksi vielä jotain mömmöä näiden hävittämiseen. Denaturoitua alkoholia minulta löytyykin jo.

Tämä suurin ja vanhin peikonlehti on säästynyt tuholaisilta (kopkop). Se kuitenkin kärsii muiden kasvien tavoin kuivuudesta, ja toivottavasti en tapa sitä nyt keväällä. Olen ajatellut pistäväni tämän ”lihoiksi” ja aloitan kaiken alusta. Se olisi pitäny tehdä jo silloin heti, kun tämä tuli minulle. Tähän ei ole kertaakaan vaihdettu multia. Olen pätkinyt vaikka miten, mutta tämä vain kasvaa mihin sattuu. Nyt löysin yhdestä videosta vinkin miten tätä tulisi ohjata ja kasvattaa. Peikonlehdellä on nimittäin kasvusuunta olemassa, ja se pitäisi nyt jollain konstilla todeta. Se määrää tukikepin paikan. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan olen perehtynyt asiaan kunnolla.

Aika miettiä tulevan vuoden hyötykasvit

Nyt jos koskaan on mietittävä mitä aikoo laittaa kasvilampun alle kasvamaan. Vesiviljelykokeiluni kirsikkatomaatin kanssa tuottaa hedelmää ihan hyvin, mutta parempaakin varmasti pystyisin. Kasvikasa pitää varmaankin setviä jossain vaiheessa kunnolla ja panostaa lisäksi estetiikkaan. Sitä kun joutuu tässä olohuoneessa katselemaan joka päivä. Olen ajatellut laittaa sen ihan tavalliseen 10 litran ämpäriin niin sillä on paljon vettä sitten käytettävänä. Kuiva huoneilma häiritsee myös tomaattia. Sen lehdet käpristyvät ja rapisevat kuivina pois.

Hydrotomaatti

Uutta pitää taas myöskin kokeilla. Tätä kokeilin aikaisemminkin, mutta jätin sen vaan sikseen. Tarkoitus on juurruttaa tällainen jääsalaatin naatti, ja laittaa sekin vesiviljelyyn. Sitten sitä salaattia ei tarvitse lähteä ostamaan joka viikko kaupasta. Katsotaan kuinka tämä onnistuu tällä kertaa. Edellinen kokeilu meni pieleen kun unohdin kastella salaattia, eikä se ollut vesiviljelyssä. Sekin kuivui pois – perkele.

On tässä vuoden viimeisessä viikossa ollut jotain ilon aihettakin. Ensinnäkin päivät alkavat pidentyä ja aurinkokin on näyttäytynyt joinakin aamuina. Onkin ihan loistavaa olla juuri sellaiseen aikaan hereillä kun aurinko nousee. Sitä voi nimittäin ihailla tästä olohuoneeni löhötuolilta!

Auringonvalossa on vain jotain totaalisen maagista. Sillä on niin suuri merkitys elämälle, ettei sitä edes välttämättä tajua. Sen lisäksi, että se valaisee ympäristöä todella voimakkaasti, se luo uutta elämää. Kasvit tarvitsevat auringonvaloa. Eivät välttämättä suoraa auringonvaloa, mutta valoa kuitenkin. Ulkona varjossa elävät kasvitkin saavat auringonvaloa.

Auringonvalo kajastaa olohuoneen takaseinään asti

Huonekasvitkin tarvitsevat auringonvaloa. Olen yrittänyt haalia sellaisia kasveja, jotka eivät tarvitse suoraa auringonvaloa, vaan pärjäisivät ikkunan lähettyvilläkin. Siksi minulla on vehkoja. Yritän tulevaisuudessa pitää niistä vähän parempaa huolta. Eihän minulla olisi mitään kirjoitettavaakaan täällä blogissani, jos tapan kaikki rehut. Joten, lupaan ensi vuonna pitää parempaa huolta kasveistani, jos terveyteni ja mielentilani asian sallii! Nyt nautin vielä vuodenvaihteesta, ja alankin pikkuhiljaa suunnitelemaan mitä uutta laittaisin heti ensivuoden alusta kasvamaan.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Lue artikkeli / kommentoi

Huonekasvipäivitys 20.11.2022

Huonekasvit ovat kasvaneet syksyn aikana jonkin verran, enkä ole käynyt kaikkien kuulumisia läpi, niin tehdääs nyt sellainen pikainen katsaus niiden tilanteesta. Olen juuri siirtelemässä niitä paikoilleen mihin meinasin laittaa niitä kasvamaan. Pientä järjestelyähän se vaatii, kun tarkoituksena on sulloa kaikki kasvit suht samaalle alueelle asuntooni. Haluan ne käytännön syistä olohuoneen nurkkaukseen, johon joskus saattaa paistaa jopa luonnonvalo. Nyt on myös talvi tulossa ja erittäin pimeä vuodenaika, niin ne saisi kätevämmin valaistua sellaisessa paikassa, missä ne ovat ”sumpussa”.

Jos joku on kiinnostunut kasvien valaistuksesta, niin käytän niillä ihan tavallisia LED-valoja, millä valaistaan huoneita ylipäätään. Yritän toki etsiä sellaisia valoja missä lumenit ovat korkeat. Mielestäni niissä pitäisi olla sellaiset 1000lm vähintään. Olen ostanut Ikeasta tailteltavia kouluvalaisimia, niin niillä saa kohdistettua valot siten että ne valaisevat huonekasvit mutta eivät paista silmiin. Valaisimet ovat tietysti tuunattu paikkaan sopivammaksi.

Huonekasvinurkkaus
Huonekasvinurkkaus

Ei niitä nyt ole mikään älytön kasa loppujen lopuksi, ja osa kasveista on vielä keittiössä odottamassa paikoilleen laittamista. Tähän settiin en aikonut siirtää kiinanruusuani, koska se ei pidä siirtelystä. Olen saanut sen kukkimaan tänä vuonna useampaan kertaan niin saa nyt kyllä pysyä siellä missä se viihtyykin… eli keittiössä. En aikonut jättää sinne muita kasveja kuin anopinkielet. Ne eivät ole niin tarkkoja valon suhteen, ja haluan tarkkailla niiden kasvua. Olen kahden vaiheilla, haluanko laittaa talveksi huonekasveja myös makkariini. Siellä ei ole ollut hetkeen yhtään kasvia, kun olen pitänyt verhot jatkuvasti kiinni. Talvella ei tarvitse pimennysverhoa, niin saattaisi olla ihan mahdollistakin laittaa pari rehua sinne.

Olin unohtanut Aarnipeikonlehteni ihan totaaisesti yhdelle seinustalle, ja kirjaimellisesti revin sen tänään juurineen irti kukkaruukusta. Se lähti todella helposti ylös ja näytti myös siltä, ettei sen juuret katkeilleet. Laitoin peikon vesilasiin elpymään, jos se vaikka vielä virkoaisi. Toivotaan. En muistanut laittaa sitä tarpeeksi ajoissa kookokseen kasvamaan niin se taisi hieman kärsiä kuivuudesta. Kookoskuitu pitää hyvin kosteutta.

Aarnipeikonlehti on aivan nuupahtanut

Samoin on käynyt joillekin sulkaköynnösvehkoilleni. Ne ovat ihan kauheassa kunnossa tällä hetkellä, ja yritän epätoivoisesti elvyttää niitä. En oikein keksi niille hyvää elpymispaikkaa missä ne eivät saisi vaikkapa vetoa. Ikkunan edustat ovat kaikki tällä hetkellä hieman vetoisia. Pitää tehdä jotain virityksiä etteivät huonekasvit kärsisi talvella niin paljon.

Kärsivällisyyttähän tässä vaaditaan ja paljon! Olen saanut esimerkiksi Kultaimarteen (Phlebodium aureum) kasvamaan. Se on vähän saniaisen kaltainen kasvi, joka vaatii tasaisempaa kosteutta. Sen takia ihmettelenkin kuinka olen saanut sen kasvamaan edes vähän. Kissavieraat vieläpä hieman typistivät sitä, niin silti se on ihan ok tällä hetkellä. Tässä aikaisempi kuva kasvista ennen kuin kissat kävivät sitä riepottelemassa.

Kultaimarre ei ole helppo huonekasvi

Se tekee lehdet tällaiseen pörröisen näköiseen patukkaan. En tiedä miksikä sitä kutsutaan, mutta hauskalta se näyttää. Tuota patukkaa ei saa laittaa mullan alle. Kultaimarre on myös istutettuna muoviruukussa ja saviruukku on pelkästään koristeena. Minun kastelutyylillä saniainen heittää heti henkensä jos se laitetaan saviruukkuun kasvamaan. Muoviruukku on turvallisempi vaihtoehto.

Olen onnistunut pitämään kaikki malakanlaikkuvehkat ja muutkin laikkuvehkat hengissä siitäkin huolimatta, että pätkin niitä aika rajusti. Osa pätkistä meni tosin kompostiin, mutta iso osa selvisi hengissä ja ne kasvavat nyt ihan hyvin. Yhden joudun vielä pätkimään, koska siinä on suhteettoman pitkä varsi ennen lehtiä. Luulen, ettei sen juuret jaksa toimittaa vettä sinne ylös asti, ja se kärsii koko ajan janosta. Juurrutan sen siis uudelleen. Kyse on ihan tavallisesta laikkuvehkasta. Näiden pitäisi olla helppoja huonekasveja, mutta onnistun jotenkin sössimään niidenkin kanssa aina jotain. Nyt pitää vaan antaa niiden olla eikä olla koko ajan retuuttamassa niitä johonkin suuntaan!

Kultaköynnökset pitivät kookoskeen istuttamisesta. Ne ovat alkaneet tehdä uusia versoja. Pitää kohta laittaa ne sellaiseen paikkaan, missä saavat kiipeillä johonkin. Unohdan myös aina kastelun yhteydessä lannoittaa niitä. Kultaköynnösten pitäisi olla helppoja huonekasveja.

Kaikki huonekasvit eivät vielä ole kookoskuidussa. Se voisi helpottaa muistamista, jos pitäisi aina lorauttaa kasteluveteen jotakin lisää. Joskus en uskalla laittaa lannotetta senkään takia, kun en ole varma oliko siinä kasteluvedessä jo entuudestaan jotakin tököttiä. Noh, näillä mennään.

Tuttavani toi minulle pistokkaita jostain huonekasvistaan. En ole ihan varma mikä se on, mutta sitä epäillään Pennimuori-nimiseksi kasviksi. Laitoin sen juurtumaan mitä pikimmiten. Toivottavasti ei ehtinyt kärsiä matkaamisesta tuolla viileähkössä autossa. Se oli kyllä pakattu ihan hyvin.

Nukkaköynnösvehka on kasvanut taas jonkun verran, ja se on laitettava kookokseen tukipylvään kanssa ja pian! Mietin vain, että mistähän saisin sellaisen tukikepin sille tähän hätiin. Samperi soikoon, onkohan minulla sille nyt mitään. Näinköhän tuolta olohuoneen katosta ottaisi keppivalaisinhässäkän alas ja sahaisi siitä sitten pätkän? Laitankin asian hautumaan! Se on sitten taas toinen projekti…

Laitan loppukevennykseksi kuvia isän kiinanruususta, jotka on otettu tänä syksynä. Ajankohta on ollut siinä syyskuun alkupuolella.

Linkit:

Lue artikkeli / kommentoi

Huonekasvipäivitys 4.11.2022

Olen moneltakin huonekasveihin liittyvältä YouTube-kanavalta ymmärtänyt, että huonekasvit kasvavat pääasiassa keväällä ja syksyllä, eivät niinkään kesällä. Tämä kait johtuu suoraan fysiologisista tekijöistä. Kesällä kasvit lepäävät koska kasvuolosuhteet ovat haastavia. Korkea lämpö, esimerkiksi, aiheuttaa huonekasveilla kasvun hidastumista. (Huonekasviaiheisia YouTube-kanavia: Swedish Plantguys, Nick Pileggi, Planterina)

Jos olisi mahdollista, niin pitäisin kesäisin omia huonekasvejani ulkona. Omat kasvini kuitenkin kärventyisivät parvekkeelleni (niin kuin marraskaktukselleni kävi). Se on ainoa paikka mihin voisin viedä ne suht turvallisesti. En uskalla viedä kerrostalon piha-alueelle kasvejani. En pelkää ötököitä kasveissa, vaan ihmisiä, joille saattaa pälkähtää päähän yön valoisina tunteina käydä vaikkapa kusemassa kukkaruukkuun. Sitä ei pysty edes kuvittelemaan mitä rehulle sen jälkeen oikein käy. Puhumattakaan, että niistä otettaisiin luvatta pistokkaita.

Pihallamme on kylläkin joka vuosi yönsä ulkona viettäviä ”huonekasveja”. Tai, en nyt tiedä voiko niitä huonekasveiksi kutsua, kun ne pidetään talvella viileässä varastossa, ja tuodaan sitten ulos kun kelit ovat lämmenneet. Ne eivät varsinasesti ole esimerkiksi olohuoneessa. Naapuritalon pihalle kuskataan joka kesä upeat pasuunakukat. Naapuri on oikea virtuoosi näiden kanssa! Joka vuosi ne näyttävät ihan käsittämättömän upeilta. Harmi ettei minulla ole niistä kuvia, tai en ainakaan löydä niitä.

Mutta mitäpä omalle huonekasviosastolle on kuulunut viime aikoina? Paljon on ainakin ”mennyt” ja vähemmän tullut.

Valikoima

En tiedä onko oikea termi kutsua huonekasvisettiäni ”valikoimaksi”, mutta menköön tällä kertaa. Tästä tulee kuitenkin pitkä juttu. Olen miettinyt, että haluaisin muutaman todella hienon ja suuren huonekasvin, ja loput saisi lähteä. Mutta, ennen kuin pääsen siihen tilanteeseen että rehut ovat sen verran suuria, haluan varmistaa, että minulla on kyseiset kasvit ylipäätään. Siksi pidän jonkun sorttista valikoimaa kasveista. Samoja kasveja on testissä muun muassa kookosmullassa. En halua tappaa kasveja. Edes jonkun täytyy selvitä, ei kaikkien. Tietysti jos kaikki selviävät, voin myydä tai lahjoittaa ylimääräiset pois.

Siirsin loppukesästä kasvihyllykön ikkunan ääreen, jotta kasvit saisivat mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Homma on vielä totaalisen kesken. Minulla kun on ollut tässä kissahoidokkeja pitkin alkusyksyä, joiden vuoksi olen tehnyt erikoisia järjestelyjä. Viimeisimmät kissavieraat eivät olleet onneksi kiinnostuneita huonekasveistani toisin kuin edelliset. Kerron näistä ihanista vieraista toisessa postauksessa.

Uusi huonekasvi Nukkaköynnösvehka (Philodendron squamiferum)

Minulle tarttui loppukesästä paikallisesta saksalaisesta ruokakauppaketjusta mukaan tällainen huonekasvi kun nukkaköynnösvehka. Ostin tämän skeptisin mielin, koska se maksoi vain 3 Euroa. Kävi tosiaankin mielessä, että mikähän siinä mättää. Pidin kasvia karanteenissa kolme kuukautta, ennen kuin toin sen muiden kasvien joukkoon. Se on nyt alkanut kasvaa ja sille pitäisi pian laittaa uusi kasvuruukku jossa olisi myös köynnöstuki. Katsotaan mitä tälle käy. Minulla ei ole ollut tällaista koskaan.

Olen tarkkaillut tämän lehtiä ostopäivästä lähtien miltei päivittäin. En huomannut ötököitä, vaikka olihan siihen päässyt pari ripsiäistä jostain toisesta kasvista kömpimään. En käytä ripsiäisiin mitään ihmemyrkkyjä vaan yritän ”poistaa” ne käsin. Tietysti joissain kasveissa auttaisi myös viedä ne suihkuun.

Uutta lehteä pukkaa. Tämä alkoi selkeästi kasvaa vasta syksymmällä. Se on nyt keittiössä idänpuoleisella ikkunalla kissojen näköalapaikan päällä. Kun kissat eivät ole hoidossa, telineelle voi laittaa huonekasveja.

Aarnipeikonelehti nuupahtaa

Aarni menee kookokseen mitä pikimmiten. Se vaikuttaa siltä kuin olisi kuivunut pystyyn. Tämä kuva on otettu aikaisemmin kuin tänään. Peikko parka! Se oli tuolloin vielä joten kuten hengissä. Minulla on ollut äärettömiä haasteita tämän kanssa jatkuvasti. On ollut pistokkaita ja olen ottanut pistokkaita. Pitäisi kait lopettaa se pistokkaiden ottaminen pidemmäksi toviksi, niin kasvit ehtisivät asettua kunnolla. Uskon, että omalla kohdallani kyse on juuri tuosta asiasta.

Aarnipeikonlehti imee myös ötököitä todella helposti. Senkin vuoksi nämä kasviasiat pitäis nyt laittaa ”hoitoon” ennen kuin menetän jotain mitä olen aina halunnut. Aarnia voi käyttää suihkussa, ja se jopa vaatiikin sitä. Mietin myös tämän siirtämistä toiseen paikkaan, jos tässä kohdalla käy vaikka veto. Se ei tykkää siitä yhtään. Ja muutoinkin se on keittiön seinustalla sellaisessa kohtaa, että kävelen siitä usein ohitse muualle asuntooni. Kaikki huonekasvit eivät siedä sellaista.

Valikoimasta poistuneet huonekasvit

Viirivehka on haastava huonekasvi, ainakin omasta mielestä. Se tarvitsee tasaista kastelua, jota en itse ainakaan pystynyt sille tarjoamaan. Olin hankkinut alkuvuodesta Pearl Cupido Viirivehkan, ja se sai nyt lähteä kompostiin. Se oli alkuunsa todella upea kasvi. Sitä piti valehtelematta kastella joka toinen päivä. Sellainen kasvi ei sovi minulle!

Viirivehka on säännöllistä kastelua vaativa huonekasvi

Tämä oli kerta kaikkiaan pakko siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä voisin tarkkailla sitä joka päivä. Laitoin sen alkuunsa toisten kasvien sekaan ikkunalle, enkä huomannut kun se alkoi nuupahtaa. Kyllä se sitten aina piristyi äkkiä kun sai vettä. Hirveä homma silti pitää tämä hyvännäköisenä. Komia oli kuiteskii vielä kun eli!

Marraskaktus on päässyt myös huonekasvien taivaaseen. En kerta kaikkiaan tajua mitenkä en saanut tätä niin helppoa kasvia pidettyä hengissä. Se ei vaan viihtynyt. Nyt on monessakin kasvissa alkanut tapahtua kummallista nuutumista. Pitää kokeilla paria kikkaa, jos ne auttaisivat asiassa. Ensinnäkin, huonekasvien kasteluvesi pitää keittää! Nykyinen kraanavesi ei edes maistu kovinkaan hyvältä niin tuskinpa se on kasveillekaan hyväksi. Siinähän on kloramiinia mikä tappaa bakteereita… tappaa myös varmaan hyödyllisetkin bakteerit mitä vaikkapa mullassa kuuluu olla. Kloramiini ei haihdu vedestä pois seisottamalla kuten kloori haihtuu!

Muuta huonekasveista

Unelmat (asparagus) ovat henkihieverissä. Kokeilen vielä elvyttää ne tuolla työhuoneessa kunhan saisin aikaiseksi siivota sinne tilaa. Ne saisivat olla siellä kaikessa rauhassa idänpuoleisella ikkunalla.

Ripsiäiset ovat myös luonani edelleen. Niitä nyt ei älyttömästi ole, koska tutkin kasvejani niin usein. Poistan tietysti kaikki mitä silmin näen. Se varmasti auttaa asiassa. Jouduin tosin yhden kasvin ”myrkyttämään” koska en pääse sitä tutkimaan ihan samalla tavalla kuin muita. Jokin ötökkä valtasi rönsyliljan ja siitä jos jostain on aika haastavaa saada pois ötököitä, jollei käytä jotain torjunta-aineita. Laitoin siihen lannoitepuikon, jossa on torjunta-aine samassa.

Otin useammasta peikonlehdestä pistokkaita ja olen laittaassa niitä kookokseen kasvamaan. Pitää vain muistaa lannoittaa jokaisella kastelukerralla jos kookosta aikoo käyttää. Siinä kun ei ole mitään ravinteita. Olen myös laittanut kultaköynnöksiä kookokseen. Muutama muukin kasvi odottelee vuoroaan, esimerkiksi Philodendron radiatum saa siirtyä kookokseen. Kunpa en vain tappaisi tätä ihanaa kasvia kun stressaan sitä jatkuvasti!

Täältä blogistani löytyy muutekseen huonekasviluettelo, mitä minulla tällä hetkellä löytyy ja mitä on joskus ollut. Palaan huonekasveihin joskus myöhemmin kunhan olen ottanut niistä paremmin selkoa. Nyt pitää aloitta työt että saa lisää rahaa ostaa vaikkapa huonekasveja!

Hyvä viikonloppua!

Lue artikkeli / kommentoi

Kissakuvia ja suunnitelmia

Suloiset kissavieraat ovat nyt muuttaneet toiseen paikkaan majailemaan, ja minulla alkaa tietysti ”vuotuiset” suunnittelut huonejärjestelyiden osalta. Toivottavasti tämä olisi nyt se viimeinen kerta, ettei tarvitsisi joka vuosi vaihdella jotakin. Uusia suunnitelmia pitää tehdä kun olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Täytin viikonloppuna 50 vuotta, ja kohta loppuu voimat! Ei sitä ihminen jaksa koko ajan ja jatkuvasti olla tohottamassa joka suuntaan. Onneksi on vielä vähän täytekakkua jäljellä. Jospa siitä saisi vähän ylimääräistä energiaa.

Tällä kertaa olosuhteita muuttaa tulevaisuuden sähkölaskut ja elämäntilanne. Ei ole niinkään selvää mitenkä sähkölaskun pystyy maksamaan, tai että saako itselle kotimaisia vihanneksia talvella. Saatikka, että onko varaa ostaa kotimaista. Tosin, en ole aikaisemminkaan tomaatteja keskellä talvea ostellut niiden järkyttävän kilohinnan takia, jollei niitä tarvita vaikka pizzan päälle. Hydrohässäkät saavat siirtyä pois… nimittäin olohuoneeseen ison ikkunan ääreen!

Tulin siihen tulokseen, että kaikkien kasvien on viisainta olla näiden suurten ikkunoiden äärellä. Saisivat kaiken mahdollisen luonnonvalon, mitä on mahdollista vain saada. Myös hydroviljelmät saavat siirtyä ikkunan eteen. Ensin täytyy kuitenkin tehdä vähän hommia, että saa kasvit siirrettyä. Esimerkiksi, ikkunat on pestävä. Kasvien siirtäminen tuohon paikkaan antaa myös mahdollisuuden suojata ne tuhohyönteisiltä ja mahdollisilta petoeläimiltä… (lue artikkeli: Minulla on 3 kissa-vierasta)

Kissakaksikko
Suloiset petoeläimet: Scar ja Haades

Lupauduin vielä ottamaan hoitoon muutamaksi päiväksi yhden setin tuttavan kissoja, että he pääsevät käymään minilomalla. Kyse on muutamasta päivästä lokakuun lopulla. Toivoisin saavani siihen mennessä aikaiseksi tehdä tämän kasvien siirtelyprojektin loppuun. Lokakuussa alkaa olla jo sen verran vähemmän valoakin, että kasveille on viriteltävä lisävalaistusta. Jos kaikki rehut ovat tuossa ikkunan äärellä, lisävaloja ei tarvitse olla päällä aamusta iltaan, ja niitä ei tarvitse niin monta.

Tarkoitus on rakentaa sellainen ”kompleksi” että kasvien ympärille saa viriteltyä suojakankaan. Silloin kissat eivät pääsisi niihin käsiksi. Kasvit joutuisivat olemaan vain muutamia päiviä harsojen sisällä, eikä niiden kasvu tai hoitaminen häiriintyisi. Niille voisi rakentaa jopa teltan. Sitä nyt en vielä ala puuhaamaan, mutta kasvihyllyköstä tulee sellainen, että teltan saa viriteltyä jälkikäteen.

Musta kissa

Samalla voisi hyödyntää hydroviljelykäytössä olevaa LED-valaisinta, josta sinkoaa ympäristöön violettia hajavaloa. Siitä voisi olla hyötyä muillekin lähettyvillä oleville kasveille. Ei tarvitsisi sitten viritellä yhdelle kasville joka paikkaan omaa valoa tai suojaksi verhoa. Kaikki samaan läjään vaan!

Peikonlehti suojassa kissalta
Esteettinen silmä voi kärsiä tämänkaltaisesta ratkaisusta suojata kasvi kissoilta

Noh, joka tapauksessa, minusta on ihan mukavaa kun kämppään tulee muutakin elämää… vaikka kotieläimistä voi olla vaivaa, niin on niistä enemmän riemua, ainakin jos ne ovat yhtä ihania kuin nämä kissat, jotka olivat minulla hoidossa kuukauden. En ala kuitenkaan miksikään kissahoitolaksi. Vain joidenkin tuttujen kissat ovat tervetulleita. Enkä ala sijaiskodiksi kissoille, se on varma!

Kissa nukkuu selällään

Sain näistäkin karvakavereista allergiaoireita, mutta toki niitä voi sitten helpottaa lääkkeillä. Siksi hoitoon vain tuttujen kissat. Ne olisivat hoidossani kuitenkin niin harvoin, että pystyn lääkitsemään itseni tarvittaessa. Sijoitustoiminnassa täällä ravaisi koko ajan eri kissoja, ja siihen minulla ei ole rahkeita, valitettavasti. Autan kyllä muutoin mielelläni niitä kodittomia kissoja, jos vaan mahdollista.

Kissa catloaf asennossa

Ei tässä taida muu auttaa kun aloittaa projektit. Sormet jo syyhyävät muutosten osalta, onneksi. Sen verran nyt vielä innostaa koko homma, ennen kuin jotain menee pieleen. Olen ainakin saanut kaikessa rauhassa suunnitella mitä aion tehdä. Tarvikkeita löytyy ja tottakai olemassa olevat menevät samantien käyttöön. Ajatukset on hiottu viimeiseen asti! Yksi kuva vieltä Haades-kissasta joka on muuten tällaisessa ”catloaf”-asennossa. Hyvää viikonlopun odotusta!

Kissa catloaf asennossa
Lue artikkeli / kommentoi

Minulla on 3 kissa-vierasta

Tuttava toi minulle kissansa hoitoon remontin ajaksi. Se kestää arviolta kolme viikkoa. Mukavaa saada vähän seuraa tänne kotiinkin!

Karvakaverit ovat aika nuoria, 5-, 3- ja 2-vuotiaita. Olen itse asiassa ottanut nuorimmaisesta kuvia tämän ollessa vielä ihan pieni pentu. On kaunis harmaa kissa! Kaikki nämä ovat kyllä erittäin kauniita.

Kissat sohvalla
Edessä Scar (2v), musta kissa on Taavi (5v) ja punainen kissa on Haades (3v).

En ollut purkanut Urhon näköalapaikkaa vielä pois keittiöikkunan edestä, ja sille tulikin nyt käyttöä. Sain aikaiseksi jopa pestä ikkunan, joka oli ollut likaisena pari vuotta jo. Miten ihmeessä se ikkunoiden pesu on niin työlästä? Joskus tulee pestyä kaikki ihan ajallaan. Olisi tietty hyvä pitää ikkunoita koko ajan puhtaina, kun tykkään katsella niistä ulos kuitenkin. Noh, tulipahan nyt edes tehtyä. Fiksasin tarkkailupaikkaa vielä sen verran, että sahasin tukijalan puupalikan sopivamman mittaiseksi ja kiersin alle raapimistolpan.

Kissojen näköalapaikka

Olin alkuunsa siinä toivossa, että nämä karvakaverit eivät koskisi huonekasveihini, mutta toisin kävi! Heillä kun ei ole kotona huonekasveja lainkaan. Oli aika hilkulla, että minullakaan ei niitä olisi ollut enää näiden lähdettyä. Siirsin osan kasveista etukäteen turvaan työhuoneeseen, nimittäin huomasin heti, että näille terroristeille vehkatkin maistuu!

Huonekasvit työhuoneen pöydällä

Olikin aika ihme, että keittiössä kissojen ruokapaikan vieressä oleva kiinanruusu sai pitää lehtensä edes niinkin pitkään, kunnes sekin otti eräs yö vähän hampaanjälkiä. Päätin muuttaa hieman strategiaani, ja suojata osan kasveja verhoilulla. Ei ole mitään mahdollisuutta laittaa kaikkia kasveja työhuoneen ikkunan ääreen… ne eivät vain kerta kaikkiaan mahdu sinne.

Kiinanruusu verhoiltuna

Peikonlehdestä oli kaikki lehdet purtu ja raadeltu, mitkä roikkuivat ruukun alaosasta reunojen yli. Onneksi nämä suuret ylöspäin sojottavat lehdet olivat vielä ehjiä ja koskemattomia. Laitoin peikonlehden ympärille hallaharson, jotta kissat eivät pääsisi enempää peikkoon käsiksi.

Hymyssä suin katselin, kun pikkuterroristit jättivät vähitellen kasvit rauhaan! Sohvan päädyssä olevat kirjovehkat ja anopinkieli saivat myös osansa naskaleista ja suojasin nekin hallaharsolla.

Kaikki kolme kissaa ovat erittäin kilttejä ja ihmisystävällisiä. Ne tulivat välittömästi käymään sylissäni kun istahdin tuolilleni. Kaikkia saa harjata ja kantaa, jos haluaa. Kantamisella nyt ei niin suurta merkitystä ole, vaikka se toisinaan asioita helpottaakin, mutta harjaaminen on välttämätöntä. Pitkäkarvaisella Taavilla on turkissa takkuja, joita se onneksi antaa hoitaa pois. Se pääsee tuota pikaa trimmattavaksi.

Scar ja Haades makoilevat sohvalla.

Haades löysi samantien paikan itselleen ikkunan ääreltä. Olin tarkoituksella laittanut kaapin päälle laatikon, jonka päällä kissat saisi maata. Haades nukkuu laatikon päällä myös osan yöstä.

Sylissä makoilijoita nämä eivät ole, niin kuin omat kissani aikoinaan olivat. Toisaalta ihan hyväkin. Mutta kyllä nämä osaavat ottaa rennosti ja tykkäävätkin makoilla sohvalla usein tässä lähettyvillä.

Taavi makaa sohvalla ja Haades tarkkailee ympäristöä sohvan vierestä.

Nuorimmainen on melkoinen piiloutuja, ja tykkääkin nukkua mitä ihmeellisemmissä paikoissa. Enimmäkseen se nukkuu sohvan takana tai alla. Muut kissat eivät mahdu sohvan alle mutta Scar mahtuu. Näiden mukana tuli myös makoilupaikka, missä ne eivät ole maanneet kertaakaan. En tiedä onko paikka väärä vai mikä lie. Pitää kokeilla laittaa astia vielä toiseen paikkaan josko se sitten kelpaisi.

Taka-alalla makoiluastia

Tällaisia hoidokkeja minulla siis tällä kertaa. Ollaan muutaman kerran käyty parvekkeellakin haistelemassa raitista ilmaa. Ensimmäisen kerran Haades alkoi järsiä saniaisia, niin en uskalla niitä itsekseen sinne laskea, vaan heitä pitää vähän vahtia. Lisäksi parvekekasvit vetävät puoleensa kimalaisia. En oikein luota siihen, että nämä jättäisivät pörriäiset rauhaan. Ei olisi kivaa, jos kimalainen pistäisi, ja ne muuten pistää jos niille tulee uhkaava tilanne!

Seuraavaksi onkin sitten hyötykasvien tilannekatsauksen vuoro. Hyvää viikonlopun jatkoa!

Lue artikkeli / kommentoi