Huonekasvit

Zamialle korsetti + kirjapalkinto

Kirjoitin tämän edelliselle blogipalstalle ja se on nyt siirretty/kopioitu tänne.
Original post: tiistai 13. syyskuuta 2016

Sain Facebook-ryhmästä ilmatteeksi muutaman Zamian juurakon. (Zamia, eli palmuvehka)

Olen himoinnut tätä kasvia jo pidempään, koska sen voi laittaa lähes mihinkä vain kasvamaan… siis varjoisiin paikkoihin. Kätevää! Epäonnekseni kuitenkin huomasin, että kaksi viidestä varresta oli taittunut kuljetuksen aikana. Noh, mietinpä hetken mitä tehdä asialle, kunnes muistin, että minullahan on pillejä jossain. Olinhan joskus aikoinani istuttanut avomaalle tuulisilla keleillä kurkkuja ja kesäkurpitsaa, jotenka taimien varsien katkeaminen oli tuttua 😀 Ne sai siis korjattua kun teki niille lastan esim. pillistä tai grillitikusta ja sitten sitoi ympärille sukkahousua. Kasvin varsi korjaantui itsestään.

Koska Zamian taimet olivat niin pieniä, en uskaltanut käydä räpläämään taimille tukea sukkahousuista – onnistuisin kuitenkin sähläämään taimet katki. Hassultahan tämä hetken näyttää…. tein pilliin viillon mattoveitsellä ja ujutin sen varren ympärille. Laitoin koktailitikun vielä mukaan.

Sit ei muuta kun multaan vaan!

Siinä koko Zamia-lössi.

Kavupaikan olen kyllä valinnut muualta kuin mitä kuvassa näkyy. Tuohon kohtaan nimittäin paistaa aurinko aamupäivällä niin tujakasti, että kyseiset kasvit eivät välttämättä pidä siitä. Joten, ne on kirjahyllyn reunalla hieman varjoisammalla paikalla.

Sitten tätä on vielä pakko hehkuttaa… voitin Pihakuiskaajan Puutarha-blogista tällaisen Villit vihreät kaupungit kasvikirjan! Olen selannut tämän jo kertaalleen läpi ja kirja on mielestäni sillä silmäyksellä erittäin kattava. Kirjassa käsitellään neljää eri kaupunkia: Helsinki/Vantaa, Turku, Oulu ja Tampere, ja niiden luonnonkasveja. Tätä on pakko lukea jossain vaiheessa vielä lisää. Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Paljon oli tunnistettavia kasveja, joita näkee tuolla lenkkitien varrella… käytän siis koiraa ulkona lenkillä joka päivä, niin samalla voi tutkailla ympäristön kasvejakin 🙂 Kiitos vielä kirjasta!

Nyt lenkille Foxi-koiran kanssa ja luontoa tutkimaan. Sääkin on mitä mahtavin +18°C ja aurinko paistaa. Kuulemisiin!

T: Minna & Foxy

Pikavisiitti Imatran kaupungintalolla

Kirjoitin tämän edelliselle blogipalstalle ja se on nyt siirretty/kopioitu tänne.
Original post: tiistai 6. syyskuuta 2016

Minul on ollut uskomaton tsägä viime aikoina… satuin voittamaan mm. kymmenen matkan bussiliput Imatran paikallisliikenteen Instagram-kisassa!
Osallistuin parisen viikkoa sitten kilpailuun, jossa tuli jollain tapaa esitellä paikallisliikennettä. Eihän siihen toistaiseksi ollut tullut juurikaan kuvia, joten mahikset olivat todella korkealla. Voitto siis tuli kotiin! Noh, mitenkä tämä nyt sitten liittyy kaupungintaloon, niin minulta kysyttiin, haluanko noutaa voittamani liput kaupungintalon aulasta vai ottaa ne postitse vastaan. Tuli sitten luvattua, että haen ne liput kaupungintalolta 😀  (ei haitannu loppu peleissä yhtään)

Siinä meinas pieni ihminen lentää selällee paskoo housuunsa, kun astui ovista sisään… en ole nimittäin koskaan eläessäni nähnyt niin upeita kasveja, mitä noissa tiloissa oli!

Tässä siis keskellä taloa ilmeisesti jokin tila, jossa voi pitää vaikka klassisen musiikin konsertteja tai jotain muita tilaisuuksia… ja onneks en lentäny selällee – ois kuulunut luista vaan riks raks ja poks, sen verran kovaa matskuu toi lattia!

Oma matka päätyi kolmanteen kerrokseen, ja takas tullessa oli pakko ottaa pari fotoa vehkoista, joita oli useampi ruukullinen… epäilin, että nää vois olla viirivehkoja. Omat viirivehkat tosin näyttää näiden rinnalla naurettavilta!

Vehkat kukkivat myös, mikä oli mielestäni erikoista, koska en nähnyt, että niillä olisi ollut mitään lisävaloa. Ilmeisesti keskellä rakennusta oleva kattoikkunahärdelli valaisi näitä tarpeeksi pitkin vuotta.

Ylhäältä kuvattu vehkojen vierestä, jossa näkyy ”kattoikkunahärdelli”…

Aulassa oli myös oleskelualueita… ja järkyttävän kokoisia kasveja, mitä lienee sitten olivatkaan.

Sieltä löytyi myös kahvila, joka oli aika eksoottisessa ympäristössä…

Kahvilan reunalla oli jättimäinen saniainen… en ole koskaan nähnyt näin suurta saniaista! Hipelöin kasvia, ja kyllä se oli ihan oikea 🙂

Lähden mielelläni hengailemaan tuonne uudestaan, ja otan sitten järkkärin mukaan! Nämä kuvat otin kännykällä, kun ei tullut mieleen ottaa muita kuvausvälineitä mukaan, mutta sitten seuraavalla kerralla varmasti 🙂 Imatran kaupungintalolla oli myös esillä hienoja taideteoksia, joista haluan ottaa jossain vaiheessa enemmän selvää + kuvia. Laitoin myös pyynnön, että näille kasveille olisi saatavilla joku ”seloste”, kun osa niistä oli niin erikoisia, ettei niitä edes tunnistatnut.

I’m back!

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Taimia ja huonekasveja

Jotenkin tuntuu siltä, että joka kerta kun aion mainita, että en laita enempää rehuja kasvamaan parvekkeelle, mieleeni tulee jotain sinne laitettavaa! Eli, vielä on yritit yms laittamatta ja niille tulee kohta kiire. Mutta, sammarit ja köynnökset ovat ihan hyvässä kasvussa jo. Kahdessa edessä olevassa mustassa suuremmassa astiassa on daalioita itämässä. Tuli sorruttua kun kävin Lidlissä… näitä minulla on ollut aikaisemminkin.


Köynnöskasvit ovat päivänsiniä ja aitoelämänlankaa. Tällä kertaa olen merkinnyt ne tarkemmin, eikä tarvitse käydä arpomaan missä ruukussa on mitäkin. Nämä on jo kertaalleen latvottu.

Ajattelin viedä keltaiset daaliat äidin pihalle.

Vaaleanpunainen daalia on tällaisessa purkissa. Olen laittanut tähän ruukkuun kaksi mukulaa.

Molemmista pusseista jäi yhdet mukulat jäljelle, ja vien ne tänään sukulaiselleni, jossa minua muutekseen odottaa perinteiset munkkikahvit ja sima! On muuten aika upeaa saada syödä aidon maalaistalon emännän tekemiä munkkeja jokainen vuosi… vappu ei olisi mitään ilman niitä!

Kerroin aiemmin, että minulle tulee banaanin pistokas postisssa ja tässä se on! Apua, mitä mie tälle teen 😀 Sille on jo valittu kasvupaikka tynnyrin päältä kunhan on sen kokoinen, että se näyttää siinä miltään. Eli saanen esitellä uusin huonekasvini Dwarf cavendish. En tiedä kumpaa sukupuolta tämä nyt sitten olisi, mutta pitäähän tälle nimi antaa, ni mielestäni Anskubansku sopii oikein loistavasti 🙂
Dwarf Cavendish banaani

Huonekasvipäivitys!

Kuulun Facebookissa Huonekasvit-ryhmään, ja sen myötä koko huonekasviharrastus on karannut ihan lapasista! Noh, pitää sitä olla ihmisellä tekemistä, ja nää kasvijutut on minulle olleet aina todella tärkeitä. Varmaan jotain perua kotoa, kun isälläni on ollut aina huonekasveja, ja joskus taannoin akvaariokin. Isälläni on mm. katetutta herättävä kiinanruusu, jota en ole millään saanut pistokkaista kasvamaan kotonani. Tosin yhteen rungolliseen iski vihannespunkki, niin kiinanruusu oli senkin takia mennyttä kalua. Noh, mutta takaisin tähän päivään…

Huonekasvit-ryhmän kautta kasvikokoelmaani on tulossa lisäystä, nimittäin, odottelen parin päivän sisään banaanipuun, Dwarf cavendish, taimea! Tästä tulee mielenkiintoista. Olen saanut hyvät ohjeet sen kasvattamiseen, ja jos onni käy, voin jossain vaiheessa korjata omaa satoa… ehkäpä kuitenkin vasta vuosien päästä, mutta kuitenkin. Olen suunnitellut sille jo paikankin valmiiksi. Se saa komeilla pöytänä toimivan oluttynnyrin päällä olohuoneen ikkunan ääressä. Laitan kuvia, kunhan olen saanut kasvin istutetuksi. Samassa paketissa tulee myös uusi tuttavuus, kohtalonköynnös.

Sain viikonloppuna yhden uuden kasvin, joka tunnistettiin laikkuvehkaksi, Aglaonema Maria:ksi.
Malakanlaikkuvehka
Kasvi tarvitsee varjoisamman kasvupaikan, niin laitan sen olkkarin kulmaukseen. Tässä on kaksi suurta pistokasta enkä ole vielää varma laittaisinko molemmat omiin ruukkuihinsa vai samaan.

Sain jossain välissä myös anopinhampaita. Ne ovat myös viihtyneet luonani. Täytyy tuunata näille kasveille jossain vaiheessa jotkut hienommat kasvuruukut.
Anopinhammas

Nyt lähden kummitädilleni kahville purkamaan suurimpaa innostustani! Hyvää päivän jatkoa 🙂

Vähäisetkin taimet on nyt koulittu!

Nyt on käynyt niin, että kaikki taimet on koulittu ja laitettu ruukkuihin, joissa saapi sitten kasvaa istuttamiseen asti! Noh, näitähän ei nyt tällä kertaa ollut mitään älytöntä arsenaalia, niin kuin on parina edellisenä kesänä vähän karannut lapasista koko touhu… laitoin nyt köynnöstäviä kasvamaan: päivänsiniä, aitoelämänlankaa ja mustasilmäsusannaa. Jos sais ne kasvamaan kahta kehikkoa pitkin, ja mustasilmäsusannaa seinustalle. Sitten laitoin samettikukkaa ja muutaman tarhasalkoruusun. Tarhasalkoruusu on tarkoitus laittaa vanhempien pihalle kasvamaan. Ja onhan minulla tomaatteja, ja lobeliat on vielä laittamatta! Olen kyllä vakavissani miettinyt, etten paljon muuta tuonne partsille laitakaan. Täytyy tosin varmistaa, että timjamit ja oreganot + mansikat vielä lähtevät alkuun. Olihan minulla tarkoituksena laittaa vesiviljelyyn mansikoita, koska pidän niistä. Suunnitelmat siis kesken vielä jonkin verran.

Pääsiäiseksi hankittu narsissi on ihan levällään… taitaa olla ”aika” ohitse! Anopinhampaat (oikealla) saivat myös uudet ruukut. Niistä puuttuu vielä koristeruukku.

Hankin hienot pinkit istutuspotit… ei ollut muuta tarjolla! Luulin vielä, että niitä olisi ollut paketissa 25, mutta niitä oliki 20 kappaletta. Onneksi ei ollut samettiruusun taimiakaan, keltaisia, oikeastaan tuon enempää koulittavana. Osa meni kompostiin kun olivat niin pieniä ja heiveröisiä.

Tässä näitä taimia on lisää… mustissa pikkupoteissa on samettiruusua myös, Tiger Eyes-lajiketta, jota oli viime kesänä vähän kasvamassa. Otin siemenet talteen ja nyt niitä tulee sitten lisää.

Jotta en menisi sekaisin taimissa (en tiennyt pinkeistä istutusastioista vielää tässä vaiheessa), niin laitoin Tiger Eyes-samettikukkien potteihin hammastikut, jotka merkitsin punaisella CD-tussilla.

Köynnöksiä todellakin on kasvamassa. Osa koulittu pari päivää sitten ja osa tänään. Laitettu tukikepit, ja pätkästy noin 20cm:n korkeudelta. Pitää toivoa, että lähtevät kasvamaan niin saan partsille kasviseinämää!
Köynnökset

Tulin autolta kotiin, ja satuin ohi mennen huomaamaan punaisen pisteen… kah, leppäkerttuhan se siinä. Otin hänet mukaan ja vein parvekkeelleni talvehtineiden kasvien sekaan. Pitää toivoa, että kaveri jaksaisi majailla parvekkeellani koko kesän 🙂
Leppäkerttu

Herätys talvihorroksesta

Joskus tulee sellainen tunne, että nyt on kirjoitettava jotain blogiin… sen vaan tietää! Esimerkiksi, itselleni kävi näin tänä aamuna. Katsoin tapani mukaan keittiön ikkunasta ulos, kun kävin tarkistamassa lämpötilan, niin puut olivat niin kauniisti huurussa, että oli kaivettava kamera esiin. Toki koira piti käyttää ensin ulkona. Piti vain toivoa, ettei huuruille ehtisi käydä sillä välin mitään. Tämän ”huurun” pystyi myös tuntemaan kasvoilla, kun käveli tuolla puiden seassa kävelytiellä. Kuin olisi saanut kevyen lumipesun 🙂

puut huurussa

Koirakin pääsi kymppikerhoon viikko sitten! Peuhattiin sen kunniaksi vähän lumihangessa tossa pihalla. Foxi on aivan innoissaan paljosta lumesta – muuta tekisikään kun peuhaisi hangessa. Täytynee viedä vanha rouva leikkimään tuonne maaseudulle synnyinpaikkaansa, vaikka Foxin velipoika, Felix, ei siellä enää olekaan leikkikaverina.
Foxy 23.2.2016

Talvella on jotenkin helpompi olla vaan sisällä… siispä yleensä kaikki DIY-projektini yms näkyvät täällä omassa kämpässä, ei niinkään vielää parvekkeella. Kyllä minulla on sinnekin suunnitelmia jo kytemässä (apua!).

Sain jossain vaiheessa alkuvuodesta kipinän aloittaa taas huonekasvien kasvattamisen. Toki asunnostani on aina löytynyt jotain huonekasveja, mutta nyt olen oikein hamstrannut niitä. Ainakin tässä kämpässä niille on tilaa ja valoa! Valo ei tosin ole ikkunan edessä, vaan olen kyhäillyt yhteen nurkkaukseen viherpaikkani, jossa voin myös loikoilla, kutoa villasukkia, lukea tai kuunnella musiikkia! DIY:tä tässä on kukkateline, hyllyköiden alusta pyörineen ja ylhäälle viritetyt kukkavalot.

Toisesta perspektiivistä… nanoakvaariokin on tässä nyt valaistuna. Kuvasta näkee myös miten isompi akvaario on sijoitettuna keittiön puolelle. Akvaario oli aiemmin tämän vihernurkkauksen paikalla, mutta piti siirtää, koska talvella siihen paistoi aina jostain aurinko (aiheuttaa levänkasvua).

Akvaarionurkkaus näyttääkin sitten tältä. Muoviastiassa on täplämonnisten, Corydoras paleatus, poikasia. Niistä myöhemmin lisää.

Olen saanut aikaiseksi laittaa asuntoani talven aikana… nyt on taulujakin seinällä! Nuo kolme taulua tuossa keskellä ovat kiinnitettyinä puurimoihin. Nyt ne muodostavat selkeämmän kokonaisuuden… tämäkin on tavallaan DIY.

Lisää huonekasveja. Nämä ovat ikkunan ääressä. Olen ottanut myös pistokkaita kultaköynnöksestä, kissuksesta ja juoruista.

Lisää huonekasveja… ikkunasta näkee maisemat ja on muute komiat! (lukuun ottamattta parvekkeelle jätettyjä romuja)

Kissat kävivät tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena parvekkeella!

Köynnösvehka, Philodendron radiatum

Ystävättäreni tuli käymään kylässä ja toi mukanaan uusia huonekasveja minulle. Kävin aiemmin hänen luonaan, ja ihastelin millaisia huonekasveja hällä oli… jokaisella meillä on vähän erillainen kokoelma! Hän toi minulle joitain pistokkaita, joista yksi oli tämä köynnösvehka.

Philodendron radiatum köynnösvehka

Laitoin vehkasta kuvan Facebookin kasviryhmään tunnistettavaksi, mutta siellä sanottiin vain köynnösvehkaksi. Se on kuitenkin aika laaja käsite, koska köynnösvehkoja on useita eri lajeja. Mutta mikä tämä sitten on? Sitä epäiltiin peikonkämmeneksi, jota se ei kuulemma sittenkään ole. Peikonkämmen ei köynnöstä. Aikani surffailtuani Googlessa, löysin kuvan, joka oli jotain sinne päin. Kyseessä siis tällainen trooppinen vehka kuin Philodendron radiatum, eli sulkaköynnösvehka. Vaikea sitten kyllä sanoa kuinka luotettava sivusto on kyseessä, josta tämän bongasin, mutta laitetaanpas tänne nyt linkki kuitenkin. Jokainen voi sitten itse päätellä onko tämä juuri tuo kyseinen kasvi!
www.exoticrainforest.com (pop-up)

Kyllä toisaalta nyt vähän hymyilyttääkin… ystävättäreni oli hankkinut tämän kasvin kirpputorilta, ja ruukussa luki ainoastaan ”viherkasvi”. Tästä kasvistahan tulee aika suuri, jos olen käsittänyt tuosta kirjoitelmasta oikein. Kasvupaikka on helppo löytää. Se saa oleilla parvekeoven takana, jossa se saa pitkin vuotta hajavaloa. Talvella, jos paistaa aurinko, niin se saa enemmän valoa. Kesällä ei niinkään. Pitänee myös hankkia hälle suurempi ruukku ja sammalpaalu, mihinkä se voi sitten kiinnittyä paremmin.

Tässä on vielä ”nuorena” erikoisen näköiset lehdet. Ne muistuttavat hieman vaahteranlehteä. Lehti on nahkea, ja varressa on jokaisen lehdentyven kohdalla on nystyrät, joista kasvia voi todennäköisesti jakaa. Tästä täytyy vielä ottaa selvää, ja jos joku on tässä asiassa minua viisaampi, niin kertokoon miten asia on 🙂
Tarkemmin kun katson, niin tuo todellakin pitää tukea johonkin, kun nyt se on kasvanut kieroon ja latva kääntyy alaspäin.
Philodendron radiatum köynnösvehka

Kukille uudet mullat ja ruukut

Kävin tuossa taannoin hankkimassa muutamalle rehulle uudet ruukut, tietenki isommat. Sain vihdoinkin tänään aikaiseksi siirtää niitä niihin.

Tein sellasen judeksin, että laitoin kaksi aikaisemmin erikseen ollutta rehua samaan ruukkuun, tietenki samaa lajiketta. Katsotaan mitä tapahtuu. En muista tarkalleen kuinka vanha tuo minun tulilatva on. Tein siitä sellaisen villin kokeen aikanaan ja laitoin kaksi pikkusta oksanpätkää suoraan multaan, ja odottelin, että lähteekö ne kasvamaan siitä vai kuolevatko. Noh, ne lähtivät kasvamaan ja ovat tällä hetkellä saman kokoisia kuin emokasvikin 🙂 Aika köyhät kukat se tulilatva tekee kyl jälkikäteen, mut onha toi aika makeen näkönen rehu kuites. Siitä on kasvanu ihan komea mehi! Kunhan aika antaa periksi niin otan siitä kyllä kuvan galleriaan. Olen käsittänyt, ettei tulilatva kuki enää ”oston jälkeen” samalla tavalla, tai lähinnä kukinto on erillainen, mutta ei se mitään. Toivottavasti en kuites tappanu sitä nyt tolla siirrolla kun suureksi näyttää muuten kasvavan.

Vaihdoin myös kiinanruusuni uuteen, suurempaan ruukkuun. Kattelin sitä hieman ympäriinsä kun sen lehtiin on alkanut tulla sellaisia läikkiä että ei v**tu, taasko siinä on jotaki elukoita, mutta mitää en nähnyt vaikka suurennuslasilla katselin. Syy selvisi kun vaihdoin sitä toiseen ruukkuun! Olen näköjään kastellut sitä aivan liikaa. Pinnasta multa oli ihan ruutikuiva mutta sit melkee juuret lillu liejussa. Elikkäs, nyt jos ois viisas ni rupeis kastelee noit rehuja sillaa mittojen kanssa eikä suoraa kannusta, ja vielä jos ois viisaampi, niin oottelis että niil rehuil vähän nuokahtaa ne lehet. Sillo ne tarviaa vettä! Tai sit pitää keksiä jotaki pillisysteemejä että sinne pohjalleki menee ilmaa ja multa saa happea sinnekin. Hmm… muutekseen helvetti soikoon – noistahan puuttui salaojitus. Noh, ei muutaku uusiks istutus jossaki vaihees. Ehkei kuitenkaa tänää.

Ihmeellistä kyllä, aasinkorva kasvaa kasvamistaan. Se näytti silloin aikanaan, että delaa ihan tyystin, mutta olen saanut sen tänä talvena kasvamaan yllättävän paljon. Pelkäsin, että se kärsii, kun sijoitin sen tuonne makkarin ikkunan ääreen suht vetoiseen paikkaankin vielä. Tietty, se auttoi, että etsin sille jotakin hoito-ohjeita kuten tasaisen kosteuden pitäminen tärkeää 😀 Taidankin tehdä noille rehuille sellaiset omat kyltit missä lukee mitä hittoa niille pitää tehdä. Tää miun kämppä ei oo nii ideaalinen paikka rehujen kasvatukseen ku täs on talvisin todella kuiva ilma. Semmonen että itelläki nenästä vuotaa kovil pakkasil veri aamulla ku herää. Kesällähän tää on mieletön… parveke ku kasvihuone jne. Minul on vielä, asiasta kukkaruukkuun, ni toinenkin aasinkorva kasvamassa amppelissa. Kun tossa emorehussa oli muutama hassu oksa jäljellä, niin otin siitä pistokkaat ja iskin toiseen ruukkuun. Tämäkin taas jostakin luettua, että näin se lisääntyy. Mie taas aattelin, että jos toi nyt tuosta kuolee niin olipahan hauska tutustua. Ylläri, se lähti kasvamaan… siis molemmat. Siistii!

Annoin traakkipuulle myös uudet mullat ja ruukun. Se oli syöny kaiken aikasemman mullan jo, ja ihmettelinkin että miks se lakkas kasvamasta. Hengissä se oli kyllä ja ihan täydes mitassaan, mutta ilmeisesti sitkutellut jonkun verran. Yhen traakin heitin männikköön ku se oli niin kitukasvuinen. En halua sellaisia rehuja 😀 Noh, ei ne kaikki voi kasvaa toivotulla tavalla – maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet…

Olen saanut herätettyä henkiin myös ton Yucca-palmun, joka on peräisin kaverilta. Hän ei kuulemma oikein nyt jaksa hoitaa rehuja, niin sitten se on minul hoidossa. Toivottavasti en tapa sitä. Samalla häneltä on peräisin posliinikukka, joka sai myös tämän vuoden puolella uudet mullat ja ruukun. Samalta henkilöltä on tullut aikoinaan taloon tollanen anopinkielikin. Se on ollut hieman ongelmallinen kasvatti, mutta laitoin sen tollaseen lasikippoon nyt kasvamaan. Ei hajuakaan miten se siinä viihtyy. Sillä on kasvualustana tällä hetkellä akvaariosora. Ainakin se sen voimalla kestää hyvin pystyssä, ja sit toi lasiastia on tollanen korkea, kapea, ehkä maljakkomainen. Toisen anopinkielen taidan heivata v**tuun ku ei se oo kasvanut varmaan kolmeen vuoteen yhtään… siis tosta toisesta otetut pistokkaat. Taas ”tieteellinen koe” ja kokeilin orkkiksesta ottaa lehtiä ja survasin multaan pystyyn juurtumisen toivossa. Onha sil pikkuruiset juuret siel, mut ei toi kyl lähe mihinkää tosta kasvamaan, tai en jaksa oottaa enää 😀 Komposti siis kutsuu. Täytyy siit todeta, että anopinkieli lisääntyy parhaiten jakamalla.

Jees, mut nyt alkaa näpit jo kramppaamaan, ni pitää lopetella tältä erää, tai antaa hieman näppien levähtää 🙂 Palailemme taasen sit seuraaval keralla!

Kasvipäiväkirjaa 18.-19.3.2009

Alkaa pikku hiljaa mennä hermot näitten miun kasvien kanssa…

Ostin taannoin läjän huonekasveja Tokmannista, kun niitä sai ”niin halvalla”. Siis ihan normirehuja olivat ja kympil sai neljä. Ei ois pitäny olla niin vaikeahoitoisia. Noh, joka tapauksessa nämä rehut ovat suurimmalti osalta delanneet. Fiikus kuoli ötököihin, saniainen hukkui suojaruukkuunsa ja amerikanmuori mätäni ku sen siirs toiseen ruukkuun… ilmeisesti en osannut sitä siirtää! VITTU. Ainoo rehu, mikä tuosta ostosetistä on jäljellä, niin on toi aasinkorva. Sekin on hieman ’kalju’, mutta otin pari oksasta siitä juurtumaan vesiastiaan jos se vaikka päättäisi ihan itse pysyä hengissä. 

Suurin asia mikä ottaa ohimoon, on vihannespunkkien ilmestyminen takaisin kiinanruusuuni! Kohta menee oikeasti hermot sen kanssa. Onko kuluttajalla mitään suojaa, jos hän saa tuommosen vitsauksen jostain hankkimastaan kasvista? Siis jos rehu kuolee esim kaksi päivää sen jälkeen kun sen on ostanut, koska se on täynnä elukoita, niin saako sen puitteissa pyytää puutarhurilta aineita, joilla nuo elukat saa poistettua kasveista? Nehän leviävät muihin kasveihin! Alkaa olla hieman toivoton jo…