Menneen talven lumia

Hei taas pitkästä aikaa!
Olen siirtämässä blogi-projeltiani takaisin minnala.netin alle, kun tämä WordPress on vain niin kätevä 🙂
Eli bloggerista pois ja äkkiä!

Jatkan samoja projekteja mitä olen tähänkin mennessä tehnyt, mutta toivottavasti kehityn niissä lisää… kaikki tuntuu olevan niin älyttömän vaivan takana, kun on noita vapaa-ajan ongelmiakin. Ei oikein riitä aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina silloin tällöin saan jotain pientä aikaiseksi, kuten nyt pitää saada tietokoneen kiintolevyä tyhjennettyä isoilta tiedostoilta, jotta saan sinne taas uusia isoja tiedostoja. Taitaa olla ikuisuusprojekti! Mutta, videotiedostoistahan siis on kyse kun ne tuppaavat viemään niin älytömästi tilaa. Varsinkin kun nämä nykyvehkeet ottavat jotain 4K-kuvaa. Yksi kymmenen minuutin videopätkä kännykässä voi olla jo gigatavun kokoinen. Sinne ei montaa videopätkää saa mahtumaan, ja siirtokin kestää jonkun kotvasen.

Mutta, tässä on nyt uusin pätkä, jonka sain juuri äsken valmiiksi. Ei mitenkään huolella tehty, mutta vähän edes nähty vaivaa (hyvä myyntipuhe)
Siispä menneen talven lumiin, talvisiin tunnelmiin, joka on kuvattu autosta 12.12.2017!

Lue artikkeli

Alkuvuotta 2018

Pitäiskö puhua säästä vai päästä? Noh, niin sanottuun varastoon on taas kerääntynyt kuvia roppakaupalla, että jos jotain saisi edes tännekin laitettua. Kuvia on muun muassa paljon eri säätiloista 😀 Se on kuin päiväkirja jota täytyy pitää… se kuvien ottaminen nääs. Mutta kun tai jos ottaa jokaisesta sadasta eri tilanteesta päivittäin, tai edes viikottain kuvia, niin pitäisi sillä perusteella kirjoittaa sata eriaiheista blogiakin? APUA! Aika tuo myös rajoituksia kirjoitteluun – monesti päätyy tekemään ihan jotain muuta mitä oli alunperin suunnitellut, ja aikaa ei riitä sitten näihin ”sielunasioihin”. Kuvia on kertynyt liikaa, eikä oikein tiedä mistä alottaisi… mutta aloitetaan tällä kertaa tästä.

Edelliset kuulumiset olivat Akvaariokuulumisia 15.1.2018, niin tässä tulee joitain kuvia tämän vuoden alusta.

Vietimme ystäväni Tiinan kanssa uudenvuodenaattoa kotonani. Molemmilla oli asiaankuuluvat juomat, sekä kävimme hankkimassa jotain purtavaa. Pyrimme osin terveellisyyteen. Tehtiin pizzaa (voi sekin olla terveellistä), ja pilkoin dipattavia kasviksia ja vihanneksia astiaan, jotka saivat kylkeen kermaviilidippiä. Molemmilla on aika lailla sama maku, niin dipattavien kasvisten valinnassa ei ollut mitään vaikeuksia. Jos et ole vielää maistanut lehtiselleriä, niin suosittelen! Siitä voi ”paloitella” dipattavia tikkuja, kuten porkkanoistakin. Lehtiselleriä käytetään useassa paikassa Jenkkilässä, jos ravintolassa tilataan esim jokin ”hot wings”-annos (hornetit). Myö käytettiin dippikastikkeena Ranchia ja Tacoa. Wingsien kanssa tulee yleensä aina Bleu Cheese-kastike, jota saa kyllä Taffelinkin valikoimasta jauheena.

Sen verran kovat täpinät aiheutti uusi alkoholilakiuudistus, että oli aivan pakko lompsia ruokakauppaan 1.1.2018 ostamaan maailman ensimmäinen Gini Lonkero ja IPA! Ja hitot tipattomasta siis. Tämä oli pakko tehdä ettei olisi jäänyt harmittamaan… sentään historiassa ensimmäinen päivä kun ginipitoista juomaa saa Suomessa ruokakaupasta. Oikeaan suuntaan siis ollaan menossa. En ole sen koommin näitä juomia sitten kaupasta hakenutkaan…

Meillä oli täysi talvivarustus luonnon puolesta uudenvuodenpäivänä.

Tietysti alennusmyynnit alkoivat vuoden alussa, ja minä sekosin sukkalankoihin… Tässä nyt pari kerää mitä tuli hankittua (perkele). Molemmista on jo tällä hetkellä tehty joitain projekteja… kun ovat valmiita, laitan kuvat 🙂

Vuodentakainen projekti sai myös jatkoa… nyt on varret tehty molempiin sukkiin. Jos ottais yhtään ittestään mitään oppia, niin olisi kirjoittanut tuonne sukanvarteen jonkun pikkulappusen, kuinka tuon sukkavarren kavennukset ehkä ois pitäneet mennä. En ole aikaisemmin neulonut pitkävartisia sukkia siis. Kuviot pysyivät aika samoina, mutta kavennukset nilkkaa kohden ei. Seuraavalla kerralla siis ohje mukaan!

Minulla oli usein myös kutoessa pieni karvainen apulainen, joka osittain hankaloittaa projektien edistymistä 🙂 Uuno <3

Uuno vaatii välillä niin paljon huomiota, ettei siinä oikein muuta tohdikaan tehdä kuin paijailla häntä. Jos huomio on jossain muualla, Uuno muistuttaa asiasta mukamas hellävaroen, ”tapauttamalla” tassulla naamaan 😀

Kävimme ystäväni Aatun kanssa loppiaisena yllätysvisiitillä sukulaisteni luona  ”landella”, ja saunaillan päätteeksi saatiin paistella makkaraa ihan tuvan takassa 🙂 Tää oli muuten siisii! Ei ihan joka päivä pääse tällasta tekemäänkään.

Sain aiemmin syksyllä tuttavaperheeltä  pari muovikassillista perunaa, ja toinen kassi oli täynnä Rosamundaa… NAM! Kävin sitten funtsimaan, että mitä niistä voisi tehdä, ja laitoin testiin ranskikset. Viipaloidut potut olivat Timoa, ja tarkoitettu päiväruoaksi, mutta niitä nyt tuli paistettua moneen tarkotukseen yhdellä kertaa.

Kermaviilidippiä vielä  mukaan ni avot! Täytyy sanoa, että oli kyllä niin herkullista, että jos minulle tulee vieraita esim yökylään, niin aion tarjota heille jotain tällaista. Varmasti maistuu joka sorkalle 😀

Tässä kuulumiset tältä kertaa. Eikun kevään odottelua! Oletko muuten aloittanut huonekasvien lannoituksen ja multienvaihdon? Itse en ole vielää aloittanut, mutta tarkotus olisi istuttaa kultaköynnös uuteen isoon ruukkuun altakastelumultineen. Kiinanruusun pätkimistä pitää vielä miettiä mitenkä sen tekee, kun haluaisin siitä tietynlaisen ”puun”. Niistä sitten lisää tuonnempana.
Kuulemisiin 🙂

Lue artikkeli

Herätys talvihorroksesta

Joskus tulee sellainen tunne, että nyt on kirjoitettava jotain blogiin… sen vaan tietää! Esimerkiksi, itselleni kävi näin tänä aamuna. Katsoin tapani mukaan keittiön ikkunasta ulos, kun kävin tarkistamassa lämpötilan, niin puut olivat niin kauniisti huurussa, että oli kaivettava kamera esiin. Toki koira piti käyttää ensin ulkona. Piti vain toivoa, ettei huuruille ehtisi käydä sillä välin mitään. Tämän ”huurun” pystyi myös tuntemaan kasvoilla, kun käveli tuolla puiden seassa kävelytiellä. Kuin olisi saanut kevyen lumipesun 🙂

puut huurussa

Koirakin pääsi kymppikerhoon viikko sitten! Peuhattiin sen kunniaksi vähän lumihangessa tossa pihalla. Foxi on aivan innoissaan paljosta lumesta – muuta tekisikään kun peuhaisi hangessa. Täytynee viedä vanha rouva leikkimään tuonne maaseudulle synnyinpaikkaansa, vaikka Foxin velipoika, Felix, ei siellä enää olekaan leikkikaverina.
Foxy 23.2.2016

Talvella on jotenkin helpompi olla vaan sisällä… siispä yleensä kaikki DIY-projektini yms näkyvät täällä omassa kämpässä, ei niinkään vielää parvekkeella. Kyllä minulla on sinnekin suunnitelmia jo kytemässä (apua!).

Sain jossain vaiheessa alkuvuodesta kipinän aloittaa taas huonekasvien kasvattamisen. Toki asunnostani on aina löytynyt jotain huonekasveja, mutta nyt olen oikein hamstrannut niitä. Ainakin tässä kämpässä niille on tilaa ja valoa! Valo ei tosin ole ikkunan edessä, vaan olen kyhäillyt yhteen nurkkaukseen viherpaikkani, jossa voin myös loikoilla, kutoa villasukkia, lukea tai kuunnella musiikkia! DIY:tä tässä on kukkateline, hyllyköiden alusta pyörineen ja ylhäälle viritetyt kukkavalot.

Toisesta perspektiivistä… nanoakvaariokin on tässä nyt valaistuna. Kuvasta näkee myös miten isompi akvaario on sijoitettuna keittiön puolelle. Akvaario oli aiemmin tämän vihernurkkauksen paikalla, mutta piti siirtää, koska talvella siihen paistoi aina jostain aurinko (aiheuttaa levänkasvua).

Akvaarionurkkaus näyttääkin sitten tältä. Muoviastiassa on täplämonnisten, Corydoras paleatus, poikasia. Niistä myöhemmin lisää.

Olen saanut aikaiseksi laittaa asuntoani talven aikana… nyt on taulujakin seinällä! Nuo kolme taulua tuossa keskellä ovat kiinnitettyinä puurimoihin. Nyt ne muodostavat selkeämmän kokonaisuuden… tämäkin on tavallaan DIY.

Lisää huonekasveja. Nämä ovat ikkunan ääressä. Olen ottanut myös pistokkaita kultaköynnöksestä, kissuksesta ja juoruista.

Lisää huonekasveja… ikkunasta näkee maisemat ja on muute komiat! (lukuun ottamattta parvekkeelle jätettyjä romuja)

Kissat kävivät tänään ensimmäistä kertaa tänä talvena parvekkeella!

Lue artikkeli

Foxin kanssa Puntalassa 11.1.2014

Vuoden loppu 2013 oli todella kurainen, ainakin täällä Imatran suunnalla. Uudenvuodenaattona satoi suunnilleen vettä, ja vuosi 2014 alkoi myös vetisissä merkeissä… viikko sitten oli vielä vesikelit, mutta nyt on sitten jo pakkasta! Tämä tietää parempia ulkoilukelejä koiran kanssa. Ainoa haitta tietysti on, että jos kyse ei ole pikkupakkasista, niin ei sitä kehtaa koiraa viedä kovinkaan pitkäksi aikaa pihalle palelemaan. Foxi on nimittäin sisäkoira. Kymmenen asteen pakkanen ei ole vielää kovinkaan paha, kun kyse on sitkeästä koirarodusta… lähdimme siis Foxin kanssa päiväreissuun Puntalaan, josta hän on kotoisin.

Foxi on odottanut lumen saapumista pidemmän aikaa, vähän niin kuin itsekin 😉 Se pukkaa kuonollaan pienempääkin lumikerrosta, ja naukkailee samalla lunta suuhunsa. Lumessa tai vedessä peuhaaminen on Foxin lempipuuhaa. Teinkin vähän kaikkea näitä asioita mietiskellen sellaisen hankinnan, jota olen pidemmän aikaa jo suunnitellut. Tilasin Verkkokaupasta itselleni GoPro Hero 3-kameran, jota sitten testailin lauantaina ottamalla koirasta videota. Tässä on sitten YouTubeen laitettu videonpätkä Foxista.

Lue artikkeli

Lunta tulvillaan….

Parisen viikkoa takaperin saimme nauttia ihanista pakkaskeleistä Imatralla…

Viikko sitten, kun katsoin keittiöni ikkunasta pihalle, näkymä oli seuraava
Lunta ei olllut juurikaan satanut sitten tuon edellisen kuvan jälkeen… ehkä parisen senttiä vain.
Kun katsoin tänä aamuna tuonne pihalle, niin näkymä on aivan toinen!
(kuva otettu aamulla n. klo 9.30)

Lähdin käymään paikallisessa postissa viemässä muutamia kirjeitä… liikenteessä vallitsi todellinen kaaos. Lunta oli satanut eilisestä paljon, eikä aurauskalusto ollut pysynyt perässä. Keli oli juuri autoilijan kannalta niin kettumainen kuin ostata ja olla – kun ajoi muutaman metrin, oli tuulilasi taas jäässä, eikä siitä nähnyt mitään läpi. Minulla ei kuitenkaan ole autossani niitä kaikkein halvimpia pyyhkimiä, vaikka ”Fiiu” onkin. Puolet ajasta tuli ajeltua lähinnä tuurilla toivoen, ettei kukaan jalankulkija päätä vaaleassa talviasussaan lähteä ylittämään tietä kuvitellen, että kyllä se auto jarruttaa! Tuossa kelissä ei nimittäin nähnyt juuri mitään. Kun ajoi suurempia nopeuksia (60km/h), niin siinä kerkesi jo tuulilasi selkiytyä, mutta pienemmissä nopeuksissa (40km/h) ei ollut mitään toivoa, varsinkin kun piti vähän väliä pysähtyä liikennevaloihin jne. Sen jälestä ei kyllä tuulilasin läpi kauhean hyvin nähnyt. Toivottavasti joku pelkästään jalkaisin kulkeva tämän lukee ja tajuaa, että autoilijalla on niin paljon katseltavaa siellä ratin takana huonoillakin keleillä, että sen on toisinaan lähes mahdotonta huomata äkillisesti suojatielle käveleviä jalankulkijoita… te ette edes väittelisi asiasta vastaan jos ajaisitte autolla! Ja pimeällä ne heijastimet…

Ei tarvinnut paljon fillaria postin parkkiin laittaa, saati sitten päästä hoitaa asiansa rullatuolilla liikkuen… ihan toivoton tilanne, eikä sille oikeastaan voinut edes mitään. Lunta tuli mitä tuli.

Päätin lähteä käymään isääni moikkaamassa Vuoksenniskalla, koska hän oli ollut hiljattain flunssassa. Puolikuntoisena ei nääs ole kovin järkevää käydä lumitöitä tekemään. Jäin ensitöikseni jumiin autollani kujan päätyyn!

Kadun ja kujan välissä on kevyenliikenteenväylä, joka oli kyllä aurattu… sitten niiden teiden välissä oli sellaiset puolen metrin korkuiset penkat aurauksen jäljiltä. Siihen jäi pikkuinen Fiiu. Meinasin jo soittaa isälleni, että tulisi lapion kanssa kadun päähän kaivamaan autoa sieltä pois (tuulilasista ei edelleen nähnyt missä oltiin), mutta aikanani sahattuani edestaas, pääsin pakilla sen verran taakse päin että sain vautia päästä kinosten yli määränpään suuntaan. Siinä minun pikkuruinen Fiiuni sai kunnon lumialapesut! Kujaa ei oltu tietenkään aurattu ja siellä oli ainakin sen 30cm lunta joka kohdassa. Seuraava paikka johon Fiiu jäi jumiin oli kun yritin ajaa sen pihaan, jossa on pienehkö ylämäki…

Ei siinä auttanut muu kuin pakittaa takasin kujalle ja aloittaa parkkipaikan kolaaminen! Mukavasti tuuli tuiversi tuossa kohtaa ja viskeli lunta mihin suuntaan sattui. Naamassa tuntui lähinnä siltä, että sitä kohti oltaisiin heitetty läjä nuppineuloja, jotka olisivat saaneet Pinheadinkin (Hellraiser-elokuvahahmon) kateelliseksi. Muutaman kerran auto jäi johonkin kinokseen kiinni kunnes sain sen verran vauhtia (ja kolasin pihaa lisää), että pääsin parkkeeraamaan autoni siihen. Niin kuin kuvasta näkyy, vanhempieni autopeite on hautautuneena lumen alle (oikeassa laidassa). Huomioitavaa vielä sen verran, että kuva on otettu jotain puolen päivän aikaan, ja aamulla lunta ei ollut satanut juuri ollenkaan… arvatkaapa kuinka paljon sitä lunta on tällä hetkellä, kun sitä on koko päivän satanut! (n. klo 23.30)

Vanhempieni talolta lähdettyäni päätin kipaista Minimanin kautta ostamassa autooni pinkin lumilapion (sitä ei ilkee äijät varastaa) siltä varalta, että joudun lapioimaan autoni puuterilumesta jossakin muussa kohteessa mahdollisesti. Seuraavaksi käytinkin sitä lapiota oman pihani parkkipaikalla…

Mielenkiinnolla odottelen mitä tästä oikein kehkeytyy. Ennusteiden mukaan lumisateen pitäisi lakata huomiseen mennessä. Ei siinä sitten kauaa enää mene kun tiet yms saadaan kuntoon. Mutta tämä tästä lumisateesta… odotellaan…

Lue artikkeli