talvi

Vuoden viimeinen viikko

/ / Päiväkirjaa, Ruoka & Food / Kommentoi
, , , , , ,

Vuoden viimeinen viikko on kohta lusittu. Mietiskelen, mitäköhän olen mahtanut saada aikaiseksi. Loppu peleissä aika paljonkin. Aloitetaan joulusta…

Aloitin joululaatikoiden teon kerrankin todella aikaisin. Ajattelin etten halua mitään stressiä asiaan liittyen, ja eihän siinä nyt kauan mene, kun pilkon kattilallisen lanttuja ja reilu kilon porkkanaa. Kun ne olivat valmiita, niin tein riisipuuron. Minun piti kuitenkin tehdä vielä jotain siivouksia, ennen kuin pääsin paistamaan laatikot uunissa. Uunin pohjalle oli nimittäin roiskunut rasvaa, ja se oli todella hankalaa saada siitä irti. Tällä kertaa siihen kului aikaa noin tunti, eikä tehnyt mieli edes liipasta uunia ikkunasta pihalle. Ihan astianpesuaineella kokeilin ja liotin kohtaa pikkasen. Vältteli minulle.

Jos haluat joskus tehdä hyvää porkkanalaatikkoa tai lanttulaatikkoa, klikkaa sanoissa olevista linkeistä ohjeisiini. Näillä ohjeilla tulee todella hyvänmakuista lootaa! Ihmettelen omaa intoani näiden suhteen kun aloitin valmistamisen jo heti aamulla kun heräsin.

Mikähän siinä on, ettei tule tehtyä riisipuuroa muulloin kun jouluna? Sitä tulee jonkin verran porkkanalaatikkoon, niin teen sitä yleensä sen verran ylimääräistä, että saan herkutella parina aamuna. Jouluaattona asettelin itseni ihan tarkoituksella television ääreen puuron kera, ja ajattelin, että josko tällä kertaa näkisi sen Lumiukko-piirretyn, mutta ei siitä mitään tullut! Taas tuli keskeytys, mutta ei se mitään.

Joulupuuro

Jouluaattona oli kyllä todella kaunista. Yöllä oli satanut lunta, mikä teki maisemista silmiä hivelevän. Kuin olisi postikorttimaisema tilattu. Ei tuullut, ja lumi pysyi oksilla.

jouluaattona kaunis maisema

Vanhempieni pihakin oli kuin satumaasta.

Lähdin viemään heille edellisenä päivänä valmistamani laatikot, ja siitähän sitten ruokapöytään nauttimaan antimista. Olin myös valmistanut sienisalaatin, jonka äitini yleensä valmistaa. Halusin pienentää hänen taakkaansa. Ei tuosta minulle vaivaa ollut, ja ihan syötävää se kait oli. Ainakin se on syötiin viimeistä murua myöten! Tänä vuonna jouduin ostamaan haaparouskut torilta, kun en löytänyt niitä metsästä. Käyn yleensä itse keräämässä rouskut, ja äitini tekee niistä sitten suolasieniä, joita syömme jouluna ja muinakin juhlapäivinä.

Sienisalaatin ohje:

Nämä sienet oli säilötty 15% suolaliemessä, ja liotin niitä 3 tuntia ennen kuin laitoin ne valumaan. Vaihdoin veden kaksi kertaa. Vesi on otettu molemmilla kerroilla vedenkeittimestä kun se on ollut keitettyä ja kuumaa. Kun enimmät vedet oli valutettu pois, laitoin sienet jääkaappiin vielä valumaan sihviläkattilaan yön yli. Aamulla pilkoin sienet pieniksi kuutioiksi. Salaattiin voi käyttää myös pakasteesta otettuja käsiteltyjä sieniä.

HUOM: Koskaan ei saa laittaa suoraan metsästä poimittuja rouskuja, vaan ne pitää esikäsitellä ennen kuin niitä voi käyttää ruokana! (Marttojen ohje)

Tarvikkeet:

  • 500g suolattuja haaparouskuja
  • 2dl smetanaa (riittää myös suurempaan määrään salaattia)
  • pienehkö punasipuli
  • mustapippuria rouhittuna
  • jos sienet eivät ole säilöttyjä suolaliemessä, niitä voi liottaa suolaliemessä hetken ennen valmistamista. Silloin salaattiin voi vielä lisätä maun mukaan suolaa.

Sienisalaatista on olemassa erilaisia variaatioita, jos joskus haluaa kokeilla. Smetanan sijaan salaattiin voi laittaa kermaviiliä, jolloin siitä tulee kevyempi, ja punasipulin voi korvata keltaisella sipulilla (perussipuli). Henkilökohtaisesti pidän smetanasta, koska se miedontaa sipulin makua, ja punasipuli on miedompi kuin keltasipuli. Hyvää tuli!

Lähdemme usein veljeni kanssa ajelemaan autolla ruoan jälkeen kun alkaa hieman hämärtää. Hautausmaa on yksi sellainen paikka, jossa haluaa aina käydä, jos mahdollista. Veimme tänä vuonna veljeni kanssa muistolehtoon kynttilöitä. Joku muukin oli ehtinyt viemään ennen meitä.

Jostain syystä aika kuluu todella nopeasti kun jää rauhoittumaan tällaisten näkymien ääreen. Kiire unohtuu. Sitä tulee vaan tuijoteltua näitä kaikkia valonlähteitä samalla miettien, kuinka paljon edesmenneitä ajatellaan. Sitähän se joulu myös on – rauhoittumista ja poismenneiden muistamista.

Hautausmaareissun jälkeen lähdimme veljen kanssa vanhemmilleni saunomaan. Sain kuulla aikaisemmin, että tuttavani olisi vielä passissa yhdellä hautausmaalla… saunoin äkkiä mutta perusteellisesti, ja lähdin vielä katsomaan lähettyvillä olevaa hautausmaata, joka on sankarihautausmaa. Tämä oli hieno ja pysäyttävä kokemus. Onneksi menin katsomaan.

Reserviläiset osoittamassa kunniaa sankarihaudoilla, Imatralla Vuoksenniskalla. Isä ja poika – kiitos teille!

Seuraavana päivänä olikin sitten jo ihan loskakeli. Ei huvittanut tehdä sitten yhtään mitään. Kämppäkin oli vielä ihan sekaisin ja laittamatta. Teinkin sellaisen päätöksen, että en tee kerta kaikkiaan yhtään mitään! Toki neuloin vähän sukkia ja kävin syömässä vanhempieni luona. Muuten ei tullut tehtyä mitään erikoista. Syöpöttelin illalla juustoja ja katselin tuubivideoita.

Olin ostanut joulutorttuja varten omena-kanelimarmeladia, joka osoittautui todella hyväksi juustojen kanssa. Siis aivan älytöntä. Onneksi kokeilin. Marmeladi toimi homejuustojen kanssa ja hollantilaisjuuston kanssa todella hyvin. Ehdottomasti jatkoon tämä kombinaatio! Varsinkin Stilton-juuston kanssa marmeladi oli todella hyvää, kun siinä yhdistyy suolainen ja makea.

Joulupyhien jälkeen aloin suunnitella mitenkä tämän kämpän nyt laittaisi ojoon. Vietin tarkoituksella hitaita päiviä, mutta onnistuin motivoimaan itseni vaihtamaan sen järjestyksen olohuoneessa, jota pohdiskelin tovi sitten. Olen viettänyt kaikki illat kotona itsekseni, ja uskaltauduin siirtelemään mööpelit. Sitä varten tein vielä jotain pieniä juttuja, jotka helpottivat siirtelyä.

Puupömpeli sai pyörät alle.

Eihän nämä vielä paikoillaan ole, mutta projekti on kuitenkin loppusuoralla, niin sitä voi kohta varmaan ottaa jonkun kuvankin, mitä kehtaa esitellä. Mutta ensin odottelen, että vuosi vaihtuu!

Tässä männä viikonloppuna meillä satoi koko viikonlopun vettä, ja olin ihan varma, että kaikki sataneet lumet sulavat. Mutta eivät sulaneetkaan. Meille jäi kuitenkin valkoista maahan. Tosin vaikkapa pihanurmikko paistaa tuolta jäätyneen loskan ja lumen alta. Kevyenliikenteenväylät ovat onneksi sulat, niin saatan päästä jopa sähkökruiserillakin ajamaan. Ei ole ollut mitään asiaa sen selkään viimesten parin viikon aikana, kun on ollut niin liukasta. Nyt tiet ovat sulat ja hiekoitettu. Pitäisi pystyä ajamaan.

Laadin sunnuntaina älyttömän todo-listan, mutta sain kuin sainkin siitä asioita tehtyä, mutt paljon vielä jäi. Veljeni oli maanantaina viimeistä iltaa visiteeraamassa meitä, niin halusin nähdä häntä vielä. Jatkan todo-listan toteuttamista sitten myöhemmin. Pääasia nyt on, että sain vielä kiinanruusun paikoilleen, ettei sille käy mitään.

Vuoden viimeinen päivä alkoi aurinkoisena. Tuuli on ollut todella kovaa, mutta ei se täällä sisällä istuessa mitään haittaa. Pitää kuitenkin lähteä liikenteeseen vielä. Pilkkihaalari esiin ja ei muuta kun kruisailemaan. Kello löi juuri 18, ja samantien alkoi rakettien pauke. Ei tässä sitten muuta enää olekaan kuin toivottaa oikein hyvää vuoden vaihtumista, ja onnea ja iloa vuodelle 2025!

  

Vuoden viimeinen viikko Read More »

Koti kuntoon ennen joulua

/ / Päiväkirjaa, Imatra / Kommentoi
, , ,

Meille tuli talvi viime viikonloppuna! Kotiakin on saatu siivottua ihan kohtuullisesti, vaikka vielä on vaikka mitä jäljellä. Tänään tiistaina 17.12. on ollut todella kaunis aamu. Ilma on hieman sumuinen ja puiden oksat ovat kuorrutettu kuurassa ja kevyellä lumipeitteellä. On ihan tyyli keli. Puiden oksilla istuskelee harakoita ja variksia, jotka erottuvat selkeästi luurankomaisten oksien seasta. Kävin ottamassa parvekkeella kuvan ennen kuin aurinko ehti nousta. Kyllä oli kaunista, vaikkakin kylmää!

Kaunis talvinen maisema parvekkeelta.

Tilasin K-raudasta renkaita mööpeleiden alle jotta niitä olisi tarpeen vaatiessa hieman helpompaa siirrellä. Olohuoneeseen renkaita tulee TV-tason alle, vinyylilokerikon alle, joulukuusen alle, sohvapöydän alle sekä löhötuolin alle. Jossain vaiheessa täytyy vielä laittaa eteisen lipaston alle pyörät, että sen alta olisi helpompi siivota. Lähdin noutamaan pyöriä ja kipaisin nopsaan Vuoksen rannalla. Minulla oli pienehkö aavistus, mitä siellä olisi odottamassa…

Aurinko oli noussut juuri sopivalle korkeudelle ja vesi oli rauhallinen. Rakennukset ja puut heijastuivat kauniisti veden pintaan. Vuoksen pinnalla oli matalahko kerros höyryä, joka teki siitä maagisen näköisen.

Mansikkalan silta oli kuin kullalla päällystetty! Kyllä tällaisessa maisemassa silmä lepää. Kuvat on otettu joskus kymmenen aikaan aamulla. Lähdin kohti K-rautaa ja sieltä sitten kotiin. Usvaa oli lähtiessäni jo niin paljon, että tällaisten kuvien saamisesta ei olisi enää tullut mitään.

Olin aikeissa vielä hyötyjätepisteellekin tavaraa, mutta sehän ei ollut auki juuri tiistaina. Ei muuta kun seuraavana päivänä uusi kokeilu. Ihan mukavasti tavaraa kyllä sinnekin joutaisi, kunhan vaan jaksaisi niitä lähteä sinne raahaamaan. Se kun sattuu olemaan talvisaikaan avoinna maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Tietysti olin liikenteessä tiistaina.

Keskiviikko meni puuhastellessa. Oli käsityöpäivä. Lupasin tehdä serkun lastenlapsille essut joululahjaksi. Ne osoittautuivat aika työläiksi, mutta sain kuin sainkin ne tehtyä ajallaan, ja ei kun pakettiin ja Matkahuoltoon. Samaisessa paketissa kulki serkulle tarkoitettu islantilaisneule ja villasukat.

Kävin keskiviikkona päivällä viemässä romut sinne hyötyjäteasemalle, ja piipahdin samalla reissulla moikkaamaan tuttuja Sienimäen vanhalle koululle. Heillä olikin siellä pop-up kemppari viriteltynä! Sehän oli kuin olisi astunut karkkikauppaan. Oikea naisen unelma! Väsään joskus jotain artikkelia näistä tavaroista, koska nämä ovat todella hyviä tuotteita. Saan niitä testattavaksi toisinaan. En ole itse mitenkään tyttömäinen, mutta näitä käyttäisin ihan mielelläni, ja olen saanut osakseni aika paljon tietouttakin kosmetiikasta, jota minulla ei ole juurikaan aikaisemmin ollut. Asioita voi käsittää niin monella tapaa, ja omani ovat olleet vähän, jos sanoisin, vääriä. Mutta näistä lisää myöhemmin. Asia kuitenkin alustavasti kiteytettynä: kun kosmetiikka ja lääketiede kohtaavat. Käyhän sillä välin kurkkimassa heidän verkkokauppaansa osoitteessa https://colose.fi

Kannattaa soittaa heille työaikoina, ja kysyä, miten pop-up myymälä on auki.

Olen nyt saanut jotain pikkujuttuja kotona aikaiseksi, vaikka kaikki on vielä hujan hajan. Se taitaa olla jo vähän vakio omassa kodissa. Viritin vihdoinkin ajastimen kasvivaloille. Nyt kun vielä saisi loputkin valot tuonne katonrajaan viriteltyä, niin kasvit saisivat niistä nauttia. Huomenna (lauantaina) on vuoden pimein päivä, eli talvipäivän seisaus. Kasveille lisävalot ovat enemmän kuin tervetulleita. Jopa kiinanruusukin kasvaa yhden lampun alla ja juo todella paljon vettä. Uusia lehtiä tulee joka viikko.

Sain laitettua olohuoneen kattolampunkin paikoilleen, tai siis ripustettua sen kattoon. Siitä puuttuu vielä kuvut, jotka ajattelin tavalla tai toisella tehdä itse. Siitäkin sitten myöhemmin, kun ajatus on vielä vähän kesken sen suhteen. Kuvaakaan en ota, koska lampun johto roikkuu toistaiseksi niin rumasti valaisimen ja pistokkeen välissä. En yletä omilla talousportailla katon rajaan kierittämään ylimääräistä johtoa suojarasian sisälle. Pitänee pyytää joku pidempi henkilö hommaan, että johdot saa nätimmin rasian sisälle, tai lainata jostain korkeammat portaat.

Tänään minulle on tulossa tuttava kyläilemään, niin on aika käydä vähän järjestelemään paikkoja. Roskia on vietävä pois, ja toivottavasti tuolla pihalla kestää pystyssä eikä liukastele. Piha on täynnä jäätä ja sohjoa, kun ulkona on +2C lämmintä. Yöllä satoi vettä. Vähän jänskättää, onko meillä vielä talvi jouluna. Toivottavasti on. Mutta nyt on aika laittaa koti kuntoon. Hyvää joulun odotusta!

  

Lopuksi hieman huumoria, jonka bongasin omista Facebook-muistoista. Tämä on jotenkin aina niin ajankohtainen. Pitää varmastikin tehdä tästä jo jokin taulu, että tälle asialle voi naureskella joka päivä!

Jos koti on sekaisin, tee näin

Siivousneuvo ennen pyhiä
1. Tee uusi kansio tietokoneelle.
2. Anna kansiolle nimeksi ”sekamelskan kodista”.
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansion.
4. Tietokone kysyy: ”Haluatko poistaa sekamelskan kodista kokonaan?”.
5. Paina ”Kyllä”-nappia.
6. Nosta jalat pöydälle, ota drinkki ja nautiskele!

Koti kuntoon ennen joulua Read More »

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä

/ / Päiväkirjaa, Imatra, Valokuvaus / Video / Kommentoi
, , ,

Vuosi on alkanut hyvin kylmänä täällä meidän suunnalla vaikka jossain vaiheessa lämpötila on ollut pari päivää ihan plussankin puolella. Hieman on hirvittänyt auton toimivuus tällaisilla keleillä, mutta ihan hyvin tuo pirssi on tästä selvinnyt… *kop kop*. Samaa ei voi sanoa vanhempieni autosta, jonka akku kosahti joulukuun alussa heti ensimmäisten kylmien päivien kohdalla. Olen onnekas kun minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni, ja vanhempanikin saivat tuttavieni kautta uuden akun rikkoutuneen tilalle vieläpä samana iltana.

Vuoden ensimmäinen päivä oli suorastaan tyrmäävän kaunis! Autoa on tosiaankin ajelutettava näillä keleillä, että se lämpiää kunnolla, niin läksin ajelemaan Vuoksen vartta pitkin Imatrankoskelle päin. Auringonlasku oli aivan upea ja Vuoksi höyrysi satumaisesti. Jäin hetkeksi ihastelemaan näkymää ja ottamaan pari kuvaa ja videopätkiä.

Vuosi vaihtui kylmänä Imatralla
1.1.2024 Vuoksella

Heräsin tänään taas jotain seitsemän aikaan, joka ei nyt aina ihan tyypillistä minulle ole. Sellaiseen aikaan kun heräilee, on mahdollista nauttia auringonnoususta, jos kelit sattuvat kohilleen. Tämä vuosi on alkanut siinä mielessä myös aurinkoisena, ja näitä kauniita aamuja on saanut ilolla seurata olohuoneen ikkunasta. Ei siis haittaa, että on kylmää. Tietty kerrostaloasukkina on se etu, ettei tarvitse itse lämmittää asuntoaan.

5.1.2024
6.1.2024 kaunis talvinen päivä keittiön ikkunasta katsottuna.

Kaunista talvea on saanut ihailla melkein joka aamu tammikuun puoleen väliin saakka. Eilisaamuna huomasin, että aurinko nousi jo ihan eri kohdasta kuin pari viikkoa sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että päivät pitenevät. Tervetuloa valo!

17.1.2024 eilisaamun näkymä parvekkeelta.

Eilinen kaunis talvipäivä muuttui tänään totaalisesti, koska meitä lähestyi lumipyry. Se alkoi täällä Imatran kohdilla suunnilleen yhdeksän aikaan aamulla. Kaunis auringonnousu oli tältä aamulta peruttu ja tilalle tuli lumisade. Noh, se kuuluu talveen, onneksi vielä. Tänään onkin sitten hyvä päivä tehdä muutakin kun vain ihailla maisemia. Tätä kuvaa ottaessani tajusin, että olen unohtanut parvekkeelle vähän yhtä sun toista tarpeellista tavaraa, kuten pistorasiaan laitettavan ajastimen ja harjan ja rikkalapion. Sen verran on kuitenkin kylmää, että en millään kehtaisi avata parvekkeen ovea, kun parvekeoven alta tulee muutenkin kylmää ilmaa. Pitää kait tehdä sellainen viimamakkara.

18.1.2024 lumisade alkoi noin kello 9.00.

Olen nukkunut sohvalla reilun viikon, ja nyt aion mennä takaisin nukkumaan makuuhuoneeseeni. Olohuone on taas ihan sekaisin, enkä ole kerännyt vielä joulukoristeitakaan pois. Päätin, että olkoot siinä missä ovat! Hittojako käyn tätä stressaamaan kun on muitakin asioita ”päällä” tällä hetkellä, kuten uuden verkkokaupan rakentaminen. Tämä tuli hieman yllättäen eteen, ja se on syönyt todella suuren ajan päivistä. Vuosi alkoi siis kiireisenä ja työntäyteisenä. Mutta ei siitä sen enempää, työjutut eivät ole tämän blogin aihepiirissä.

Sen sijaan kaikki muut värkkäilyt ja harrastukset ovat. Sain onneksi vähän helpotusta siivouksessa, tai oikeastaan todella ison avun, eräältä tuttavaltani. En muista olenko missään kohtaa maininnut, että minulta hajosi pieni arkkupakastin viime vuoden puolella. Se on syönyt todella paljon mieltäni viime aikoina. Pakastin oli sen verran suuri kuitenkin, etten ole pystynyt sitä itsenäisesti siirtelemään mihinkään. Nyt tein päätöksen, että se saa lähteä vaikka mitä kävisi. Siispä, hain toiselta tuttavaltani nokkakärryn lainaan ja vein pakastimen ulos odottelemaan josko se saisi kyydin pois. Kuten aiemmin sanoin, olen onnekas, että minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni! Tuttavani tuli hakemaan pakastimen ja toimitti sen hyötyjäteasemalle. Ei voi muuta sanoa kun että huhhuh miten hienoja tyyppejä voi olla olemassa. Olen tästä todella kiitollinen hänelle.

Hasta la vista!

Ja kun puhun tuttavistani täällä blogissani, niin kutsun myös tasapuolisuuden vuoksi ystäviäni ”tuttaviksi”. Kaikki ovat täällä tuttavia, enkä käy sen enempää erittelemään terminologisesti kuka on mikäkin. Se on mielestäni reilua kaikkia kohtaan. Joten, jos tunnistat itsesi näistä kirjoituksista, niin kyllä ystäväni tietävät sanomattakin, keitä he ovat

Nokkakärryä odotellessani ehdin ottaa muutaman kuvan auton tuulilasiin jäätyneistä kuurankukista. Niitä oli muodostunut auton sisäpuolelle. Kiirettä piti, kun ne sulivat nopeasti pois auton lämmetessä. Pitääkin alkaa kuvailla kuurankukkia. Nehän ovat todella kauniita. Joskus aikoinaan tuli kuvattua niitä edellisessä kämpässä, kun siellä oli parvekelasit. Niissä joskus oli kuurankukkia ja taustalle sai vielä auringolaskun väritkin.

Olin pitkän aikaa haaveillut pilkkihaalarista, ja nyt satuin vihdoinkin löytämään sellaisen, mikä miellyttää, ja minkä kukkaro kestää. Ostin ensimmäisen version Kärkkäiseltä, mutta se oli väärän kokoinen. Tarkoitus on, että pystyisin ajamaan sähkökruiserilla kylmilläkin keleillä. Mikäpäs siihen muu olisi sopivaa kuin tällainen toppahaalari. Näitä käytetään moottorikelkkailussakin, niin miksipä ei myös sähkövehkeellä ajettaessa. Siinä kun ei tarvitse itse liikkua mitenkään, niin ei välttämättä tule hiki. Ostin tarkoituksella suurikokoisen, että mahdun sen sisälle normaaleissa sisävaatteissa. Tämä ei ole ulkoilua varten pikkupakkasilla, nimittäin se on erittäin lämmin. Sopiva toppahaalari löytyi lopulta Happy Angler -nimisestä verkkokaupasta, joka myy kalastustarvikkeita.

Tänä päivänä on harvinaista, että postilaatikosta tupsahtaa mitään muuta kuin laskuja. Minulla on onneksi tuttavia, jotka lähettävät minulle kortteja kun käyvät ulkomailla. Sitä ilon ja onnen määrää, kun postilaatikosta löytyy kaksi upeaa korttia, jotka on juuri minulle lähetetty! Ihmiset, älkää lopettako postikorttien lähettämistä tuttavillenne kun käytte matkoilla. Niiden saamisesta on niin paljon iloa, ettei pysty edes sanoin kuvaamaan! Some-kuvien lähettely ei ole mitään tähän verrattuna, vaikka niitäkin on kiva katsella.

Pakastimen häipymisen jäkeen olen ajatellut, josko vähän järjestelisin paikkoja uudelleen. Tai en ihan kaikkia paikkoja, vaan juuri sen kohdan, mistä pakastin lähti. Siinä on nimittäin kulkuaukko eteisen ja olohuoneen välillä, jonka olen ”tukkinut” rakentamallani ladonovella (kuva joulukuulta). Jospa siirtäisin ladonoven keittiön ja olohuoneen väliin, jossa se olikin monta vuotta. Siinähän oli aikoinaan myös olohuoneen puolella akvaario, jota minulla ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Saisin olohuoneeseen enemmän tilaa sijoitella huonekaluja. Asia on harkinnassa. Pitää vähän mittailla saisko sille seinustalle vaikka sohvan.

YouTubesta löytyi taas yksi ihana takkavideo, jossa on aivan saman näköinen kissa, mitä edesmennyt Spede-kissani oli. Videota on ollut jotenkin lohdullista katsoa. Ihan kun Spede olisi läsnä. Ehkäpä hän onkin jollain tapaa. Viisi vuotta siitäkin on kohta kulunut, kun hänestä jouduin luopumaan. Nämä videot ovat kyllä aivan ihania.

Kanava: Purring Cat, suora linkki videoon.

Vuosi on alkanut siis leppoisasti vaikka touhukkaasti. Näissä merkeissä on hyvä jatkaa eteen päin. Uuden toppahaalarin myötä minulle tarjoutuu nyt valokuvaamisellekin uusia mahdollisuuksia, koska tarkenen tuolla ulkona nyt huomattavasti paremmin. Minulla ei ole aiemmin ollut asianmukaista talviasua ja siksi en ole pystynyt kylmemmillä keleillä juurikaan oleskelemaan ulkosalla. Ei niitä talvivaatteitakaan noin vain ostella. Kunnolliset talvivaatteet ovat hirvittävän kalliita. En ole ehkäpä ottanut edellä mainitustakaan syystä talvisia kuvia, niin se olisi nyt mukavaa vaihtelua. Liikkumista ulkona pitää lisätä, niin miksipä sitä ei sitten tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.

Lopuksi vielä Instagramiin upotettu video vuoden ensimmäiseltä päivältä. Vuosi tuli aloitettua mukavissa merkeissä, niin toivottavasti se jatkuu mukavana tästäkin eteenpäin, myös teillä muilla.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä Read More »

Joulu lähestyy

/ / Päiväkirjaa, Käsityöt, Sisustusprojektit / DIY, Valokuvaus / Video / Kommentoi
, , , , , ,

Joulu lähestyy ja kämppäni fengshui vielä ihan pilalla! Olen tosin alkanut siivoskella sitä sun tätä jouluakin silmällä pitäen. Haluan, että kämpässäni ”lojuu” sotkun sijasta rauha ja seesteisyys siihen mennessä. Siispä, ei kun tuumasta toimeen.

Kuva 8.12.2023

Jouluun mennessä siivottavat asiat olohuoneessa

  1. Sohvalta ylimääräinen roipe pois, tyyny tarvitsee päällisen.
  2. Tonttuprojekti loppuun, langat pois
  3. Taulun siirto toiseen paikkaan
  4. Verhot kauniimmin + jalkalamppu pois
  5. Pöydän siistiminen ja koristelu
  6. Huonekasvien asettelu kauniimmin
  7. Köynnöstuen siirto/kiinnitys
  8. Lattian siistiminen tomaattien jäljiltä
  9. Tuolin päältä neulontatarvikkeet pois (vaatehuoneeseen säilöön)

Pitäisiköhän sitä tehdä oikein jokin siivousjoulukalenteri, missä on 24 luukkua, ja jokaiselle päivälle on jokin oma siivottava kohde? Noh, ei kehtaa itteänsä ihan niin paljon rääkätä. Suklaakalenteri kuulostaa paljon kivemmalta. En ole tänä vuonna ostanutkaan joulukalenteria itselleni, niin kuin joinakin vuosina. Edesmenneille lemmikeille tuli aikoinaan hommattua joulukalenterit. Onneksi sain edes vähän videoitua sitäkin kun oli aika antaa joulukalenterista karkit. Laitan videon loppuun.

Olen pähkäillyt, että mahtaako tämä fengshui olla sellainen juttu mitä kannattaisi ajatella edes vähän. Toki asia on niin monimutkainen, että sen perehtymiseen ei välttämättä ole aikaa ainakaan nyt. Mutta jos poimisikin sieltä vain muutaman jutun mistä voisi, tai kuvittelisi olevan jotain hyötyä. Sehän on ihan selvää, että kaikki ylimääräinen tavara pitää karsia pois, ainakin näkösältä. Annoin muun muassa Facebookin roskalavalta saadut hyllyn ja lipaston pois. Ne menivät tuttavan veljelle. Nämä oli tarkoitus maalata vaaleiksi, mutta nyt siihen ei riittäneet rahkeet.

Roskalava-ryhmästä aikoinaan saadut hyllyköt lähtivät uuteen kotiin viime viikolla.

Olen käynyt samalla tavaroitani läpi kun vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen paikkoja. Projekti tuntuu tietenkin venyvän, ja minulla on välillä niin kipeät kädet, että taukoa on pidettävä muutama päivä. Työt on kuitenkin tehtävä, vaikka niitä ei nyt jotenkaan ole hirveemmin tällä hetkellä tarjolla. Esimerkiksi, vaatehuoneessa olevat hyllylevyt ovat niin painavia, että en ole saanut siirrettyä niitä paikoilleen. Ei ole yhtään hyvä jos sellainen rojahtaa päälle. Ne ovat kiinnitetty sellaisiin Sovella-kiskoihin ja ranteeni eivät kestä ottaa hyllynpidikkeitä irti ilman vasarointia. Aina tulee jokin este, mikä vaikeuttaa homman etenemistä! Kiinnikkeitäkään ei voi irrottaa myöhään illalla silloin kun huvittaa, koska siitä kuuluva pauke kaikuu ympäri taloa. (Asun siis kerrostalossa)

Joudun myös ruuvaamaan hyllylevyt kiinnikkeistä irti ennen kuin pääsen niitä siirtelemään. Tämä todellakin vain ranteiden takia. Noh, viikon päästä pääsen reumapolille tutkittavaksi, jos he osaisivat siellä jotenkin auttaa. Jos jota kuta askarruttaa, niin satutin käteni viime keväänä renkaiden vaihdon yhteydessä, ja siitä on alkanut yli puolen vuoden ”helvetti”, mikä ei ota parantuakseen. Minua puri myös punkki, ja toivottavasti nämä asiat eivät liity toisiinsa mitenkään. Borrelioositestiä ei ole otettu tietääkseni ja useammin kuin kerran otetut reumakokeet ovat olleet puhtaat.

Minulla ei varsinaisesti ole mitään sisustustyyliä. Ei sellaisesta tulisi yhtään mitään. Haluan, että asuntoni on lämminhenkinen ja rento. Tästä ei sellaista katalogimaista saa tekemälläkään. Tyylini on vähän vintagea ja bohoa sekaisin omalla twistillä. Valmistan ja tuunaan myös todella paljon itse. Vanhat huonekalut ovat tehty hyvin ja ne sopivat mielestäni tänne asuntooni parhaiten. Olen ajatusmaailmaltani sellainen, että en siedä yltiöpäistä kuluttamista. Tavarat pitää käyttää loppuun, eikä vaihtaa uusiin parin vuoden välein! Kauneus on toki katsojan silmissä. Jos katselette tuossa alussa olevaa kuvaa, niin siinä ei montaa ostettua tavaraa näy. Kaikki on kierrätettyä tai perittyä. Verhoja ja kankaita saatan ostaa.

Tein pitkän ja kiperän päätöksen purkaa hydrotomaatin pois. Ei siinä mitään, se kasvoi kyllä, mutta nyt ei ole sen aika. Pitää rauhottaa tekemiset ja tehdä sitten vasta jotain niinkin vaativaa, kun kädet ovat kunnossa. Lisäksi tomaatti oli sellainen risukasa, että sen karsiminen ja ympärystän siivoaminen otti aika lailla voimille. Katsotaan asiaa sitten myöhemmin uudelleen. Tiedänpähän nyt kuitenkin, että sen kasvattaminen sisätiloissa talvellakin vesiviljelyssä onnistuu.

Estetiikka on kaukana hydro-tomaatin jäljiltä.

Innostuin siivoamaan tomaatin jäljet, ja tilalle on viritelty huonekasveille paikka. Heinäseipäät toimivat köynnöskasveille nyt kiipeilytelineenä ja niihin sai kivasti viriteltyä jouluiset valot. Nurkassa ollut kuusiverho on siirretty toiselle puolelle ikkunastoa ja tilalle on laitettu jouluinen verho. Nurkkaus rauhoittui välittömästi.

Skarppasin muutenkin verhojen suhteen. On se vaan paljon kivempaa kun niihin panostetaan edes vähän. Kuusiverhojakin riittää tuolle ikkunastolle ihan se yksi kappale. Loput kuusiverhot ovat makuuhuoneessa. Olen joku vuosi sitten saanut kirpputorin kautta ihanat tummanpunaiset satiiniverhot, jotka toimittavat jouluverhojen virkaa. Näiden verhojen takana on ovi parvekkeelle.

Jouluverhot

Verhot ovat nyt aseteltuna paljon kauniimmin kuin aikaisemmin olivat.

Jouluvalot heinäseipäissä

Siivosin eilen keittiötä jonkun verran, ja ajattelin skraapata uunista ikkunan puhtaaksi. Sain inspiraation nähtyäni Facebookissa Sini-tuotemainoksen. Siinä uuniluukku putsattiin sellaisella raapan näköisellä vehkeellä (Puhdistusterä lasipinnoille). Tiedoksi itselle, se ei ole yhtään sama asia kuin partahöylä. Hinkkasin vielä tovin luukun ikkunaa PataPatalla, ja sitten se uunin etupaneli päättikin irrota. Nyt en saa sitä enää takaisin. En myöskään saanut irrotettua uunin reunoilta sivuritilöitä. Käsien liikerata ei ole ihan kohillaan. Pitää pyytää joku avuksi.

Jouluaskareita

Sain jonkin kummallisen älynväläyksen askarrella tonttuja äitini vanhoista villasukista. Tontut eivät vielä ole ihan valmiita, mutta tässä hieman esimakua miltä ne suunnilleen tulevat näyttämään.

Askarrellut tontut jouluksi

Tontuista tulee ihan hauskan näköisiä, ja ajattelin tehdä niistä ”bändin” johonkin pöytätasolle. Laitan sitten kuvan siitä kun se on valmis. En välttämättä tänne mutta Instaan.

Joulutonttu

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni, ja katsoinkin koko illan presidentinlinnan vastaanottoa televisiosta. Kyllä se vaan on niin sävähdyttävää, kun 100-vuotias veteraani laulaa! Uskomattoman työn ovat nämä henkilöt tehneet meille, siitä ei osaa edes tarpeeksi kiittää. Poikkeuksellisesti itsenäisyyspäivänä oli lumipeite, mikä ei ilmeisesti ole ihan itsestäänselvää sekään. Olen nyt heräillyt hyvissä ajoin aamuisin ja saanut katsoa, kuinka päivä valkenee. Olohuoneen ikkunasta näkee kun aurinko nousee, ja kylmien pakkasten aikaan taivas värjäytyy pastelliväreihin.

klo 9:30
klo 10:00

Kävin vanhempiani avustamassa torstaina 7.12. kun heidän autonsa akku teki tenät. Kun lähdin heiltä pois, oli pakko jäädä katselemaan taivasta. Maisemat olivat sellaiset siinä kohtaa etten ole koskaan ennen nähnyt. Kadun päässä olevasta äänivallista karsittiin puita kuluvan kesän aikana, ja niiden läpi pääsee nyt paistamaan vallin takana olevan ajotien katuvalot. Ne on vaihdettu LED-valoihin viime talven jälkeen, ja vanhempieni kadulla on vielä vanhanaikaiset lamput, jotka ovat oranssit. Maisema oli ihan käsittämätön! Jäin toviksi ihailemaan maisemia ja tietysti piti saada pari kuvaa, kännykällä tosin.

Otavakin vielä näkyi hieman toisessa suunnassa.

Olen alkanut fiilistelemään ja tarkoituksellisesti rentoutumaan joulun alla. Tähän on tuonut mukavan lisäyksen YouTubesta löytynyt takka, jossa kissa nukkuu edustalla ja kehrää. Tämä on todella rauhoittavaa ja ihanaa katseltavaa. Tietysti se on tehty tietokoneella, mutta on kyllä niin aidon näköinen kissa siinä että hohhoijaa! Siis, aivan ihana. Olen tuijotellut sitä löytämisestä lähtien joka päivä, ainakin hetken. Niin hyvä mieli siitä tulee. Muitakin kissavideoita löytyy kun etsii.

Klikkaa TÄSTÄ videoon YouTube-kanavalla.

Olohuoneen järjestelyn yhteydessä siirsin ikkunan edestä laiskanlinnani (myös työtuoli) toiselle puolelle olohuonetta. Saan siihen kätevästi viriteltyä ”sivupöydän” kun avaan lipaston laatikon. Pitää vielä lyhentää laminaatin pala oikeaan mittaan ja tehdä siihen jotkut stopparit, ettei se liikahda vahingossa paikoiltaan.

Kun kävin eilen kirjoittamaan tätä blogia, laitoin muutaman kynttilän tason päälle palamaan ja otin hieman glögiä. Tuli oikein ihana ja rauhaisa fiilis. Tässä on hyvä olla.

Heräsin tänä aamuna seitsemän aikoihin, ja halusin aloittaa heti tämän blogin kirjoittamisen loppuun. Näkisin taas kun päivä valkenee. Sytytin kynttilän heti aamusta, ja avasin kissavideon. Nyt päivä on on jo aluillaan ja ulkona on valoisaa. Mieli on huomattavasti rauhoittuneempi kuin monena aikaisempana aamuna. Sotkua on paljon vähemmän, ainakin tässä olohuoneessa. Joulukuusi odottaa tuossa vieressä koristelua. Ehkäpä koristelen sen jo tänään.

Seuraavan videon myötä toivotan kaikille oikein mukavaa viikon alkua ja leppoisaa joulunodotusaikaa.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Joulu lähestyy Read More »

Marraskuun mietteitä

/ / Päiväkirjaa, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi
, , , ,

Marraskuu alkoi olla lopuillaan, eikä meillä ollut lunta vielä 20. päivä. Pakkasta oli muutaman päivän -2-6C astetta. Uskalsin vielä skobailla kun lunta ei ollut maassa, ja kävinkin yksi ilta tuttavaani moikkaamassa illanvieton merkeissä. Vein hänelle samalla korjattavaksi yhden valaisimen, joka tulisi huonekasveilleni käyttöön. Saavat sitten valoa pimeinä talvi-iltoinakin.

Aloitin taas ottamaan kuvia keittiön ikkunasta, mitenkä talvi edistyy tai kehittyy. Tässä on kuvasarja eiliseen asti. Ensilumi taisi sataa meille maahan 23.11.2023. Olikin ihan mahtavaa, että sain pestyä tämän ikkunan ennen pakkasten tuloa niin siitä näkee sitten myös läpi! Yksi kuva oli tässä välissä otettava parvekkeen puolelta, koska 21.11. oli vain niin kaunis aamu, ja ikkunastani näkee auringonnousun. Maagista.

Olen pitkän ajan miettinyt, että mitenkä saisi ikuistettua olohuoneenpuoleisen näyn kankaalle. Siitä saisi vaikka Vallila todella hyvän idiksen tehdä Kelohonka-kuosille Talvikoivu-mallin. Nuo koivun oksat auringonnousua vasten ovat kuin maalauksesta. Jos on harmaa päivä, ne ovat silti kauniita harmaatakin taustamaisemaa vasten. Oksien muodot ovat todella upeat. Taidan ottaa verhot pois kokonaan talveksi, että saan ihailla niitä. Tai tarkemmin ajateltuna, pakko laittaa valoverho tuohon ikkunan ja kasvien väliin, muuten huonekasvit saavat kylmää, ja mahdollisesti itsekin saan. En siis sittenkään ota valoverhoja pois tuolta ikkunalta.

Oma henkinen kello meni taas sekaisin kun kelloja piti siirtää talviaikaan , ja tämä on aiheuttanut hieman unettomuutta ja jopa alakuloisuutta. Olen jotekin poikkeuksellisen alavireinen. Tuntuu taas siltä ettei saa mitään aikaiseksi. Minulta hajosi pieni arkkupakastinkin, joka oli minulle todella tärkeä. Harmittaa todella paljon. Siinä meni mansikoita ja vaikka mitä. Onneksi huomasin asian sellaisessa vaiheessa, että ehdin siirtää kanttarellit pikkupakastimeen, ennen kuin ne ehtivät sulaa. Kaikki muu meni bioon. En saa puhdistettua sitä pakastinta loppuun asti nyt jostain syystä. Pää on jäässä… siitähän tämä blogikin osittain kertoo!

Työhuone ja makkari ovat nyt vaihtaneet paikkaa. Mainitsin siitä eräässä artikkelissa (Lokakuun kuulumisia), että se oli aikomus tehdä. Ja tottakai kamat ovat vielä aivan sekaisin kuin muuton jäljiltä. Olen yrittänyt suoriutua töistäni ensisijaisesti, ja teen pikkuhiljaa muita juttuja pois. Alkaa olla kohta kiire jos meinaa jouluksi saada kaiken tehtyä, tai kämpän edes siedettävään kuosiin. Kipeilevät nivelet eivät auta asiaa juuri yhtään. Marraskuu on parin päivän päästä ohi, ja ajattelin laittaa joulukuusenkin paikoilleen. Tavaraa lentää roskiin nyt urakalla!

Minulla on tapana tehdä näitä TODO-listoja (ei välttämättä kovinkaan viisasta). Sain yliviivata siitä muutaman kohdan jo pois. Nimittäin, kun pesin keittiön ikkunan, niin pesin samalla myös makkarin ikkunan. Makkarin ikkunan edessä on nyt läppärille tarkoitettu työpöytä. En ole siinä vielä ollut istuskelemassa, kun ympärillä on vielä hieman tavaraa hujan hajan. Mutta menen sinne jossain vaiheessa istuskelemaan ja katselemaan maisemia samalla kun kirjoitan. Olen aina pitänyt tästä ajatuksesta, ja tämä työpiste oli vain pakko saada takaisin.

Innostuin niin kovasti, kun sain keittiön ikkunan pestyä, että päätin ommella siihen uudet verhot. Edelliset olivat aika kesäiset, ja ne olivat roikkuneet siinä muutaman vuoden. Nyt halusin uutta. Minulta löytyi vielä ihanaa kuusikangasta ja jokin valoverho jemmasta, joista sai oikein kivan yhdistelmän ikkunalle. ”Pardon my French”, mutta hitto soikoon kuinka kauhea määrä tuolla panelin takana verhokiskojen päällä oli pölyä! Pitää jossain vaiheessa ottaa koko roska alas ja putsata oikein kunnolla. Pöly ei nimittäin lähtenyt pois imuroimalla. Teen toisen verhoparin toiselle ikkunalle vielä jossain vaiheessa kunhan saan tavaroita enemmän paikoilleen. Sen ikkunan äärellä asustelee kiinanruusu, jolle on pakko laittaa talvea vasten valoverho ikkunan eteen, ettei se saa vetoa.

Olen siis laittelemassa näitä tavaroita ja mööpeleitä takaisin sellaiseen järjestykseen, missä nämä olivat joskus aikaisemminkin. Tulin siihen tulokseen, että jotkut asiat kerta kaikkiaan vaan toimivat niin kuin ne olivat silloin. Yritin laitella tavaroita asuntooni Feng Shuin mukaan, mutta alkaa tuntua siltä, että se on vain koko ajan pilalla. Ylimääräinen tavara pitäisi nyt vain saada pois niin olisi paljon parempi.

En tiedä, tekisinkö rikkoutuneesta pakastimesta jonkin väliaikaisen säilytysarkun tavaroille, vai mitä sillä oikein tekisin. Siirrän sen alkuunsa nyt tuohon keittiöön kukkapöydäksi pois jaloista. Siitä saa nyt väliaikasesti tehtyä vaikka peikonlehdelle pöydän, tai jonkin aamiaispöydän, tai muun vastaavan.

Aion heittää todella paljon tavaraa pois, mitä olen säästellyt vuosien varrella. Muun muassa, kasviharrastuksessa käytettyjä ruukkuja ja lautasia on tarkoitus heittää pois. Jostain syystä tällä hetkellä asunnossani eivät kukkaset oikein viihdy. Voisikohan tämä johtua siitä, kun minulla ei enää ole akvaariota? Onko muilla vastaavia kokemuksia näistä asioista? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. En silloin aikoinaan mitannut huoneen kosteutta mitenkään, eli minulla ei ole siitä mitään hajua.

Lisäsin ikkunanpesun yhteydessä pattereilla toimivat kausivalot ikkunan väliin. En tiedä oliko siinä järkeä laittaa ne sinne väliin, mutta kokeillaan mitä tapahtuu. Patteriyksikkö on tietenkin keittiön puolella että saan vaihdettua patterit avaamatta ikkunaa. Minusta ne näyttävät oikein sieviltä, myös ulkoa päin katsottuna. Minulla on vielä toinenkin samanlainen kausivalo jonka saatan laittaa makkariin.

Virittelin pattereilla toimivia LED-valoja muuallekin, esimerkiksi telkkarin eteen. Istun usein juurikin sellaisessa kohdassa olohuonetta, että näen ne valot. Ne ovat todella kivat.

Suomi pelasi Davis Cupissa Australiaa vastaan tennistä marraskuun 24.

Olen alkanut fiilistelemään tässä löhötuolillani iltoja ”takkatulen” äärellä. Tälläkin hetkellä minulla on ”päällä” YouTubesta löytyvä takkavideo. Nämä ovat siis aivan ihania! Laitan tähän linkin yhdestä ihanasta takasta, jota olen katsellut. Siinä on myös ääni. (Linkki takkaan). Tästähän ei enää puutu mitään muuta kun oma kulta kainalosta… tai kissa sylistä!

Marraskuussa alkaa jo käpertyä villapeiton alle takkatulta fiilistelemään.

Istuskelen tällä löhötuolillani paljon, koska tässä voin tehdä myös läppärillä tehtäviä töitäni. Mutta tosiaankin välillä ihan fiilistelen ja mietiskelen kaikkea, kuten Foxya. Olen esimerkiksi tyytyväinen, kun sain laitettua parvekkeen talviteloille. Vietin yhden päivän partsilla siivotessa sinne tippuneita koivunlehtiä, ja otin kaikki viritetyt pavilijongin seinämät alas. Toin sisälle paljun vesipumpun, sähkögrillin ja Foxy-patsaan. Se on nyt tuossa vieressäni pöydällä tuikkukipon vieressä.

Monsteritomaatti on vasemmalla laidalla ”viemässä tilaa” kuvasta.

Olen nähnyt paljon unia viime aikoina Foxysta. Hän on usein mukana kaikessa mitä teen, ja sitten katoaa johonkin. Alankohan jo vihdoinkin päästä hänen poismenostaan yli, vai mitä tämä tarkoittaa? Mietin yksikin yö, kun en saanut unta, että mitäpä jos talossa jossa asun, sattuisi tulipalo. Minun pitäsi poistua asunnostani vaikkkapa viidessä minuutissa, ja ottaa ne asiat mukaani, jota otan. Läppärit tietysti pitäisikin ottaa, mutta siihen samaan mukana otettaviin asioihin kuuluisi Marikan tekemä lyijykynäpiirros Foxystä ja hänen tekemät huovutetut minifiguurit. Kamera ja objektiivit, sekä kumitädin kuva pitäisi ottaa myös. Jos ehtisin, nappaisin jonkunmoisen pinkan neulomisprojekteja, ja yhden tärkeän vinyylilevyn, joka on veljeni tuotantoa. Poistuisin asunnosta pukeissa, tottakai, uusimmat lenkkarit jalassa. Mitä viidessä minuutissa ehtisi tekemään? Toivottavasti minun ei koskaan tarvitse joutua tällaiseen tilanteeseen.

Eiköhän tämä marraskuu ole tässä. Pari päivää vielä ja on joulukuu. Aika vierii kohti vuoden loppua. Pitää pysähtyä ja olla itselle enemmän armollinen. Kyllä tämä tästä vielä suttaantuu, niin kuin täällä meillä päin on tapana sanoa.

Marraskuun mietteitä Read More »

Scroll to Top