Tammikuu on lopuillaan

Mikähän lie siinä nykyään on että aika kulkee niin lujaa eteenpäin ettei meinaa enää mukana pysyä? Onko minusta tullut vanha? Ei minulla lapsiakaan ole, että ne jotenkin veisivät aikaa. Eikä ole enää lemmikkejäkään… en sinänsä laske akvaariokaloja lemmikeiksi.

Tammikuu on lopuillaan ja tuntuu siltä ettei missään ole päässyt eteenpäin. Mikä lie tarve sitten päästä aina ja koko ajan eteenpäin? En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksiakaan, kun tiedän etten niitä pystyisi pitämään. Miksi kiusata itseään. Olen kyllä luvannut pidemmän aikaa jo itselleni, että laitan tämän kämpän ”ojoon”! Tämä asia on tietysti ollut tapetilla jatkuvasti, mutta nyt olen oikeasti alkanut tehdä kyseisille asioille jotain.

Pyörittelin makkarissa kalusteita ympäriinsä, ja sijoitin sängyn uudelle seinustalle. Se ei silti tuntunut oikealta ratkaisulta, vaikka osittain jotenkin tuntuikin. Aikaisemmin sänky oli sijoitettu samalle seinustalle, mistä makkariin tullaan sisällekin, jalat ovea kohti, pää ikkunaan. Tästä jotenkin ajatukseni lipuivat kohti Fengshui:ta. Siitä se ajatus sitten lähti! Sitä olen tämän päivän opiskellut… koko päivän!

Taas tulisi niin paljon uusia asioita kirjoitettavaksi, että parempi käydä nyt vaan nämä kuluneen viikon tapahtumat läpi ennen kuin aloittaa täysin uutta ”projektia”, ja käydä sitten nukkumaan. Kirjoittelen varmasti aiheesta lisää kunhan olen saanut sillä saralla jotakin järkevää ja näytettävää aikaiseksi. Vielä on tammikuuta jäljellä.

Olen ottanut jo valmiiksi esille chilin siemenet kylvämistä varten. Sain näitä tuttavaltani syksyllä. Hän tekee Facebookiin videopätkiä, jossa hän syö siinä tällaisen yhden chilin aina! Ihan hullua touhua. Hän kaapi chileistä siemenet minulle. Ihana juttu 🙂 Chilien kylvöaika on niin ku just NYT! Pitää laittaa myös paprikat itämään. Vuosi sitten oli sellainen tilanne, että minulla ei ollut siemeniä. Kävin ostamassa chilit ja paprikat kaupasta, ja otin niistä siemenet. Ne olivat oikein satoisia. Nyt minulla on pusseissa siemenet odottamassa. Chilit ja paprikat kylvetään tammikuussa.

Olen uskaltautunut sieltä täältä käydä moikkaamassa tuttuja, ja eräs viikonloppu olikin ihan mukava. Pelailimme torni-peliä parin tuttavan kanssa. Kerroksia tuli enimmillään 32. Se oli kuulemma jonkun sortin ennätys heidän keskuudessaan. Tuttavani on myös erittäin kiinnostunut sisustusasioista. Se on hienoa, kun ihmisiä kiinnostaa millaisessa ympäristössä he asuvat ja viettävät aikaa. Loppu peleissä aika suurikin merkitys elämän laadulle!

Onneksi ei ollut pitkä matka kotiin… matka taittui helposti kävellen, ei kontaten.

Meillä on ollut suuri ilo saada nauttia postikorttimaisemista kuluvan viikon aikana. Itsekin kävin kuvailemassa Vuoksea. Ei ehkä onnistunut juuri ne asiat mitä ajattelin, mutta kännykällä otin pari kuvaa.

Kotona työhuoneen ikkunasta näkyi myös upeat pakkasen huurruttamat puut.

Omat huuditkin näyttivät aivan ihanilta illalla näiden huurujen kera!

Oli aivan kirkas taivas ja valkeat huurretut puut tuota tummaa taivasta vasten olivat ihan käsittämättömän upean näköiset! Huurteet värjäytyivät sitten aina valojen mukaan. Katuvalot olivat kellertävät ja jotkut muut valot sinertäviä.

Ruokakokeilut saivat jatkoa. Testasin nälissäni, miltä mahtaa maistua pinaattikeitto lohen kanssa. Sehän oli todella maukasta. Harmi kun ei ollut keitettyjä kananmunia sekaan. Tämä menee ehdottomasti jatkoon!

Eiköhän ne pakolliset maisemakuvat ja ruokapäivitykset olleet tässä! Palailen sisustusprojekteihin sitten lähiaikoina, kunhan saan otettua julkaisukelposia kuvia asunnostani 😀 Näinhän se menee vaikka ei haluisikaan.

Ei tässä muuta tällä kertaa, kun heipparallaa ja nautitaan runsaslumisesta talvesta, mikä meille on tänä vuonna tänne siunaantunut 🙂

Lue artikkeli / kommentoi

Meillä satoi lunta!

Joskus on ihan sikahienoa kävellä yöllä, kun ketään ei näy missään. Tavallaan se voi jopa olla kummitusmaista, mutta nyt tällä kertaa olin ihan fiiliksissä, kun meillä oli illan aikana satanut muutaman sentin lunta! Ne, jotka minut tuntevat tai paikkakunnan, taitavat tietää mistä reitistä näissä kuvissa nyt on kyse 🙂 Lähikaupassa käyntiin kun mahtuu siis neljän kilometrin lenkki, kun koukkaa ”olohuoneen” kautta kotiin.

Kun muita ei ole liikenteessä, voi mennä seisomaan vaikka keskelle tietä ottamaan kuvia. Onnistuisiko se Helsingissä? Kuvien ”keltaisuus” muuten johtuu pitkälti siitä, että katuvalot ovat kellertäviä. Kuvissa siis on hieman seepiamainen tunnelma.

Vuoksenniskantie 52 kohdilla

Joku muukin on jossain vaiheessa kävellyt tästä kävelytieltä kun näkyy selkeästi vielä jäljet…

Ei kun keskelle tietä kuvaamaan! Legendaarinen Bio Vuoksi-elokuvateatteri näkyy taka-vasemmalla. Oikealla puolella on vast’ikään valmistunut vanhusten palvelutalo, jonka alakerrassa on mahtava kirjasto! Oli meillä täällä Vuoksenniskalla aikaisemminkin kirjasto, mutta se oli toisessa kohtaa. Nyt se on ihan pääkallopaikalla – erittäin hyvä juttu! Se on muutenkin viihtyisä. Paljon huonekasveja! Pitää käydä joku kerta kameran kanssa siellä tutustumassa ja dokumentoida tännekin jotain.

Ei kun keskelle risteystä kuvaamaan! Tässä kohtaa on Torikadun ja Vuoksenniskantien risteys. Torikatu jatkuu Ylämäkeen Bio Vuoksen suuntaan. Holvissa ei ole toimintaa. Harmin paikka. Se on myös sijaintinsa puolesta hyvässä paikassa. Onkohan liian kallis kiinteistö tai jotain? Vaikea mennä sanomaan miksi siinä ei ole toimintaa. Holvissa on joskus ollut ruokailupaikka, muistaakseni ihan lounas-buffet oli tarjolla. Muutama vuosi sitten siinä oli kaljabaari, jossa ehdin käydä kaksi kertaa, ennen kuin se suljettiin.

Tietysti kun on juuri satanut lunta, käy nuoriso kokeilemassa sladittelutaitojaan! Ja ”yleistän” koska tässä nyt on kuitenkin kyseessä nuoret, kun heistä on ollut illan aikana näköhavaintoja. Kyllä mentiin mopoilla sivuttain pitkiäkin matkoja, ja ajeltiin mönkijöillä. Pitäähän se saada testattua mitenkä ne toimii! Silti hieman hirvitti kun testailivat sellaisessa paikassa, jossa risteys ihan liki eikä siinä ole kolmiota. Mutta, onneksi on hiljaiset kadut!

Torikatua ylös

Vihdoinkin kotikadulla… Yleensä tässä kahden kilometrin matkassa ei ihan näin kauaa mene, mutta sitä aina uppoutuu omiin maailmoihinsa kun ottaa kameran esiin. Nämä kuvat on tosin otettu kännykällä. En kuljettele järkkäriä mukana juurikaan, jollen varta vasten lähde sillä ottamaan kuvia johonkin. Ja harvoin tällaiseen aikaan yöllä kuitenkaan, ja kävellen.

”Viimeinen rasti” piirtyi hauskasti kahdesta puusta. Ensin näytti siltä, että leikkauskohdassa on sulaa, sen verran tummempi se oli muista varjoista.

Näistä lumista ei ollut sitten aamulla enää oikeastaan mitään jäljellä. Eli, vaikka parikin senttiä illalla satoi, ei tätä ilmeisesti lasketa ensilumeksi. Ensilumen määritelmähän on, että talviaikaan aamulla kello 8 mittauspisteellä on sentti lunta (Wikipedia). Vaikea sitten sanoa missä tämä Ilmatieteen laitoksen mittauspiste sijaitsee, että onko tämä ensilumi vai ei, koska kyllä siitä rippeitä tuolla vielä näkyy. pitkin nurmikoita ja tienpieluksia.

Lue artikkeli / kommentoi

Menneen talven lumia

Hei taas pitkästä aikaa!
Olen siirtämässä blogi-projeltiani takaisin minnala.netin alle, kun tämä WordPress on vain niin kätevä 🙂
Eli bloggerista pois ja äkkiä!

Jatkan samoja projekteja mitä olen tähänkin mennessä tehnyt, mutta toivottavasti kehityn niissä lisää… kaikki tuntuu olevan niin älyttömän vaivan takana, kun on noita vapaa-ajan ongelmiakin. Ei oikein riitä aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina silloin tällöin saan jotain pientä aikaiseksi, kuten nyt pitää saada tietokoneen kiintolevyä tyhjennettyä isoilta tiedostoilta, jotta saan sinne taas uusia isoja tiedostoja. Taitaa olla ikuisuusprojekti! Mutta, videotiedostoistahan siis on kyse kun ne tuppaavat viemään niin älytömästi tilaa. Varsinkin kun nämä nykyvehkeet ottavat jotain 4K-kuvaa. Yksi kymmenen minuutin videopätkä kännykässä voi olla jo gigatavun kokoinen. Sinne ei montaa videopätkää saa mahtumaan, ja siirtokin kestää jonkun kotvasen.

Mutta, tässä on nyt uusin pätkä, jonka sain juuri äsken valmiiksi. Ei mitenkään huolella tehty, mutta vähän edes nähty vaivaa (hyvä myyntipuhe)
Siispä menneen talven lumiin, talvisiin tunnelmiin, joka on kuvattu autosta 12.12.2017!

Lue artikkeli / kommentoi

Alkuvuotta 2018

Pitäiskö puhua säästä vai päästä? Noh, niin sanottuun varastoon on taas kerääntynyt kuvia roppakaupalla, että jos jotain saisi edes tännekin laitettua. Kuvia on muun muassa paljon eri säätiloista 😀 Se on kuin päiväkirja jota täytyy pitää… se kuvien ottaminen nääs. Mutta kun tai jos ottaa jokaisesta sadasta eri tilanteesta päivittäin, tai edes viikottain kuvia, niin pitäisi sillä perusteella kirjoittaa sata eriaiheista blogiakin? APUA! Aika tuo myös rajoituksia kirjoitteluun – monesti päätyy tekemään ihan jotain muuta mitä oli alunperin suunnitellut, ja aikaa ei riitä sitten näihin ”sielunasioihin”. Kuvia on kertynyt liikaa, eikä oikein tiedä mistä alottaisi… mutta aloitetaan tällä kertaa tästä.

Edelliset kuulumiset olivat Akvaariokuulumisia 15.1.2018, niin tässä tulee joitain kuvia tämän vuoden alusta.

Vietimme ystäväni Tiinan kanssa uudenvuodenaattoa kotonani. Molemmilla oli asiaankuuluvat juomat, sekä kävimme hankkimassa jotain purtavaa. Pyrimme osin terveellisyyteen. Tehtiin pizzaa (voi sekin olla terveellistä), ja pilkoin dipattavia kasviksia ja vihanneksia astiaan, jotka saivat kylkeen kermaviilidippiä. Molemmilla on aika lailla sama maku, niin dipattavien kasvisten valinnassa ei ollut mitään vaikeuksia. Jos et ole vielää maistanut lehtiselleriä, niin suosittelen! Siitä voi ”paloitella” dipattavia tikkuja, kuten porkkanoistakin. Lehtiselleriä käytetään useassa paikassa Jenkkilässä, jos ravintolassa tilataan esim jokin ”hot wings”-annos (hornetit). Myö käytettiin dippikastikkeena Ranchia ja Tacoa. Wingsien kanssa tulee yleensä aina Bleu Cheese-kastike, jota saa kyllä Taffelinkin valikoimasta jauheena.

Sen verran kovat täpinät aiheutti uusi alkoholilakiuudistus, että oli aivan pakko lompsia ruokakauppaan 1.1.2018 ostamaan maailman ensimmäinen Gini Lonkero ja IPA! Ja hitot tipattomasta siis. Tämä oli pakko tehdä ettei olisi jäänyt harmittamaan… sentään historiassa ensimmäinen päivä kun ginipitoista juomaa saa Suomessa ruokakaupasta. Oikeaan suuntaan siis ollaan menossa. En ole sen koommin näitä juomia sitten kaupasta hakenutkaan…

Meillä oli täysi talvivarustus luonnon puolesta uudenvuodenpäivänä.

Tietysti alennusmyynnit alkoivat vuoden alussa, ja minä sekosin sukkalankoihin… Tässä nyt pari kerää mitä tuli hankittua (perkele). Molemmista on jo tällä hetkellä tehty joitain projekteja… kun ovat valmiita, laitan kuvat 🙂

Vuodentakainen projekti sai myös jatkoa… nyt on varret tehty molempiin sukkiin. Jos ottais yhtään ittestään mitään oppia, niin olisi kirjoittanut tuonne sukanvarteen jonkun pikkulappusen, kuinka tuon sukkavarren kavennukset ehkä ois pitäneet mennä. En ole aikaisemmin neulonut pitkävartisia sukkia siis. Kuviot pysyivät aika samoina, mutta kavennukset nilkkaa kohden ei. Seuraavalla kerralla siis ohje mukaan!

Minulla oli usein myös kutoessa pieni karvainen apulainen, joka osittain hankaloittaa projektien edistymistä 🙂 Uuno <3

Uuno vaatii välillä niin paljon huomiota, ettei siinä oikein muuta tohdikaan tehdä kuin paijailla häntä. Jos huomio on jossain muualla, Uuno muistuttaa asiasta mukamas hellävaroen, ”tapauttamalla” tassulla naamaan 😀

Kävimme ystäväni Aatun kanssa loppiaisena yllätysvisiitillä sukulaisteni luona  ”landella”, ja saunaillan päätteeksi saatiin paistella makkaraa ihan tuvan takassa 🙂 Tää oli muuten siistii! Ei ihan joka päivä pääse tällasta tekemäänkään.

Sain aiemmin syksyllä tuttavaperheeltä  pari muovikassillista perunaa, ja toinen kassi oli täynnä Rosamundaa… NAM! Kävin sitten funtsimaan, että mitä niistä voisi tehdä, ja laitoin testiin ranskikset. Viipaloidut potut olivat Timoa, ja tarkoitettu päiväruoaksi, mutta niitä nyt tuli paistettua moneen tarkotukseen yhdellä kertaa.

Kermaviilidippiä vielä  mukaan ni avot! Täytyy sanoa, että oli kyllä niin herkullista, että jos minulle tulee vieraita esim yökylään, niin aion tarjota heille jotain tällaista. Varmasti maistuu joka sorkalle 😀

Tässä kuulumiset tältä kertaa. Eikun kevään odottelua! Oletko muuten aloittanut huonekasvien lannoituksen ja multienvaihdon? Itse en ole vielää aloittanut, mutta tarkotus olisi istuttaa kultaköynnös uuteen isoon ruukkuun altakastelumultineen. Kiinanruusun pätkimistä pitää vielä miettiä mitenkä sen tekee, kun haluaisin siitä tietynlaisen ”puun”. Niistä sitten lisää tuonnempana.
Kuulemisiin 🙂

Lue artikkeli / kommentoi

Talvi tuli Imatralle

Aika rientää, ei voi mitään! Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna aika on rientänyt nopeammin kuin mitä on itse tehnyt havaintoja asiasta… varsinkin kesän jälkeen rakkaan kummitätini ja kissani poismenon jälkeen :/ Olisikohan pitänyt tehdä jotain toisin? Asiat mietityttävät minua vieläkin, mutta ei onneksi ihan jokainen hetki. Ehkäpä tästä selvitään!

Syksy oli pitkä ja sateinen, ja itse henkilökohtaisesti odotin lunta maahan. Kun sitä vihdoinkin alkoi sataa, oli riemu katossa! Olisi mukava saada lumipeite maahan Suomen itsenäisyyspäiväksi. Satoi lunta ja suli pois, mutta itsenäisyyspäivänä satoi uudet lumet sen verran, että maa oli valkoinen.

(kuva 4.12.2017)

Paikallisen kukkakaupan ikkunaa… tuollainen valkoinen joulutähti olisi todella hieno, haluaisin 🙂 Onnea 100-vuotiaalle Suomelle!

8.12.2017 satoi sitten taas lunta….

Lunta tulikin ihan kivasti… sai ihan urakalla pyyhkiä auton pintoja.

Arvatkaa vaan kuka oli lumentulosta aivan täpinöissään? 🙂 Nyt sitten tällä hetkellä voivotellaan etutassua, joka aina vähän ”kärsii” lumentulosta… täällä oli todella liukasta monta päivää, ja tietenkin tämä hökeltäjä aina näiden kelien aikaan venäyttää (tai jotain) tassunsa. Nyt sitten linkutellaan yhtä tassua, ja varsinkin silloin kun asiasta mainitaan.

Satoi lunta, satoi vettä, lumi suli, ja taas satoi lunta! (12.12.2017)

Autoa sai kaivaa hangesta useampana päivänä…

Sitten vielä tämä. Edellisen postauksen välissä on ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Ensinnäkin serkkuni oli kylässä lähes viikon, ja sain häneltä avustusta huonekalujen siiretelyyn olohuoneessa. Kun kalusteet oli siirretty, tuli tieto, että tätini ”landelta” haluaisi luopua akvaariostaan. Rahkeet eivät enää riittäneet hoitamiseen. Noh, kun sattumoisin olin viikkoa aiemmin laittanut jo yhden altaan pystyyn, niin ei kun sen sitten purin, ja toin tätini akvaarion olkkariin. Sille löytyikin nyt paikka, koska olimme serkun kanssa juuri järjestelleet olkkarin uudelleen! Jo vain 😀 Mutta joo, tämä sitten taas oma postauksensa jossain vaiheessa. Ei taida pystyä tähän väliin kuromaan kuukautta kiinni mitä kaikkea on tapahtunut tai tehnyt. Tietokoneelta pois ollut aika on käytetty näet kämpän laittamiseen, mikä on hyvä asia, ja sittenhän sitä on taas jotain kirjoitettavaa tännekin 🙂

Juwel Rio 180L

Sain tänään myös päivän päätteeksi huonojakin uutisia: tuttava on hävinnyt taistelun syöpää vastaan. Ei pysty oikein käsittämään asiaa vieläkään. Nuori, pikkasta reilu kolmekymppinen nainen. Elämä ei ole reilua kaikkia kohtaan 🙁 Sytytin kynttilän hänen muistolleen.

Samalla muistelen lämmöllä rakasta kissaani ja tätiäni, jotka menetin kesällä juhannuksen alla. En haluaisi käydä mitenkään sentimentaaliseksi, mutta minulla on ollut ilo ja onni, että on niinkin hyviä ystäviä ja kavereita, joita on. Yhdenkin menettäminen olisi ihan kauhea katastrofi! Pitäkäämme kaikki omistamme huolta ja muistakaa kertoa kuinka välitätte heistä. Sitä ei koskaan tiedä milloin se viimeinen päivä koittaa…

Lue artikkeli / kommentoi