Viherpiiperö / Luonto

Nyt on kevät!

/ Kirjoittaja / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Paikat / Matkailu, Päiväkirjaa / Kommentoi

Viimeinkin se saapui pitkän odottelun jälkeen – kevät siis! Yöt ovat edelleen todella kylmiä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lämpenee. Meidän suunnalla oli tällä viikolla jopa kesäisiä lämpötiloja. Lappeenrannassa tehtiin vuoden lämpöennätykset; ensin tiistaina 25.4. oli +20,6ºC ja seuraavana päivänä 26.4. oli +21ºC. I like it a lot!

Onko tämä hyttynen?

Olen vähän seuraillut keittiön ikkunasta kuinka kevät etenee lumitilanteen kohdalla, ja otin siitä tietenkin muutaman kännykkäräpsyn. Kuvat ovat noin kymmenen päivän ajalta.

Olen käynyt myös lempipaikassani, Immalanjärven lintutornilla, seuraamassa kuinka kevät etenee. Kymmenessä päivässä jäille on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. En ole käynyt katsomassa keskiviikon jälkeen onko jäitä enää, mutta arvelen, että ei ole. Pitää käydä tarkistamassa.

15.4.2023 panorama (klikkaa suuremmaksi)

Tämä mukava hiljainen sähköpotkulauta on oiva menopeli kun sillä pääsee aika moneenkin paikkaan. Lisäksi sen hiljaisuudesta on taatusti etua, jos lähestytään vaikkapa juurikin lintuja. Lintutornilla ei ollut porukkaa 23.4. kun olin sinne menossa, niin ajelinkin vekottimella sitten suoraan sinne torniin asti. Kätevää!

23.4.2023
23.4.2023

Kaksi vuotta sitten lintutornin edusta oli aivan täynnä muuttolintuja, mutta tänä vuonna en itse ainakaan bongannut sieltä mitään ihmeellistä. Haapanoita oli jonkun verran, muutama koskelo ja kaksi paria kanadanhanhia.

23.4.2023 panorama (klikkaa suuremmaksi)

Kelit olivat todellakin kohdallaan pari päivää, ja lähdin mielelläni ulkoilemaan vekottimen kanssa. Liikuskelin vekottimella ees ja taas kun keli oli kertakaikkiaan vain niin lämmin. Tiistaina lintutornilla oli porukkaa aika paljonkin, enkä oikein saanut otettua sieltä kuvia. Sinne oli tullut ulkopaikkakuntalaisiakin. En ollut tiennyt, että tämä lempipaikkani maine olisi kiirinyt ihan niinkin kauaksi asti. Eräskin bongari taisi olla Kotkasta kotoisin ja jotkut vielä kauempaa.

Yritän saada aikaiseksi tehdä Immalasta videon, vielä hyvissä ajoin ennen kesää. Sieltä saa otettua niin kaunista kuvaa kuitenkin kun se on niin älyttömän seesteinen paikka. Tein viime kesästäkin videon, jonka voi katsoa vaikka TÄÄLTÄ (YouTube-linkki). Ilokseni sammakotkin olivat heräilleet. Viime vuonna en ehtinyt nähdä niistä edes vilausta. Se on todellakin parista päivästä kiinni milloin ne osuvat kohdalle. Kutu oli vasta alkamassa tiistaina ja ne ovat varmaan jo lähteneet eteen päin.

25.4.2023 sammakoiden kutupaikka

Parin lämpimän kelin aika tuli avattua myös terassikausi! Täytyy sanoa, että tämä kevät ei ole ollut mitenkään kiva allergikon näkövinkkelistä ja vesisadetta ollaan odoteltu ties kuinka pitkään. Leppä kukkii ja koivu aloittaa kukintansa. Viime yönä onneksi satoi vettä… tai satoi myös räntää. Pitää lähteä kohta haistelemaan raitista ilmaa, vaikkapa lintutornille. Onkohan kukaan aloittanut jo vapun juhlinnan?

Kengurun terassilla virvokkeita nauttimassa 26.4.2023

Lämpimän päivän johdosta päätin käydä katsomassa löytyisikö yhdestä vakiopaikasta kangasvuokkoja. Löysin niitä peräti yhden kappaleen! Voi itku sentään mitä näille on oikein tapahtunut. Käykö niitä oikeasti joku keräämässä? Joka kevät sama juttu. Tämä löydös oli onneksi erittäin elinvoimaisen näköinen ja saattaa hyvinkin olla, että kangasvuokkoja löytyy tulevina vuosina lisää. Se olisi oikein hyvä juttu.

Tämä metsä on muutenkin aivan ihana paikka. Se kuuluu sukulaiselleni. Olen monet kerrat käynyt siellä edesmenneen koirani Foxyn kanssa kävelemässä. Käyn edelleen joka kevät katsomassa kuinka puut ovat kasvaneet suuremmiksi. Puiden kasvua on ihana seurata. Kun ne näyttävät näin terveiltä ja kauniin vihreiltä, siitä tulee todella hyvä mieli. Sielu lepää. Ja voi luoja sentään mikä lintujen konsertti siellä olikaan. Otin linnunlaulua vähän talteen.

Varma kevään merkki on myös sääksi-liven avautuminen. Olen sieltä täältä seuraillut niidenkin touhuja, ja ne tosiaankin touhuavat siellä pesällä. En nähnyt tilannetta, mutta sääksi on tehnyt 27.4. yhden munan, jota nyt sitten haudotaan vuorotellen. Välillä kun pesällä on yksi ”emo”, paikalle pyrähtää västäräkki sirkuttelemaan. Sääksikamerasta on myös kiva seurata kuinka Saimaalta lähtee jäät. Tässä on screenshot WWF:n livekuvasta. Sääksipariskunta on pesällä ja keskellä montussa on yksi muna.

Tällaista tällä kertaa. Laitan loppukevennykseksi yhden panoramakuvan, jonka otin 25.4. mennessäni lintutornille. En ensiksi huomannut mitään outoa kuvassa, mutta jälkikäteen tarkistettuani tajusin tässä jotain hassua. Katso tarkemmin kun klikkaat kuvan suuremmaksi. Kevät on siis korkattu ja toivottelen hyvää ja erittäin hauskaa vappua!

Huomaatko kuvassa mitään hassua?

Imatran kaupunkipuro syksyllä

/ Kirjoittaja / Paikat / Matkailu, Imatra, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Imatralla on tällainen ihana nähtävyys kuin kaupunkipuro. Se on rakennettu vuonna 2014 Imatrankosken padon ja voimalaitoksen altaan välissä olevaan Kruununpuistoon. Kävin katselemassa 2.10.2021 millaiselta paikka näyttää tällä hetkellä, ja en ollut uskoa silmiäni kuinka kauniiksi se on tullut! Vielä vuonna 2015 penkereet olivat pelkkiä kivikasoja, mutta nyt ne ovat ”kasvaneet umpeen” erilaisista kasvustoista, niin kuin oli varmasti alkujaan tarkoituskin. Syksy toi vielä omaa leimaansa kaupunkipuron ympäristöön. Otin nämä kuvat ihan kännykällä.

Jätin autoni voimalaitoksen puoleiseen parkkiin ja siitä lähti suoraan portaat puron varteen. Portaiden jälkeen oli puron ylittävä silta.

Sillan jälkeen olisi päässyt Kruununpuistoon steppailemaan metsäreittejä pitkin, mutta päätin kurvata kuitenkin vasemmalle puron varteen, koska se näytti siltä, että sen laitaa pitkin voi ihan hyvin kävellä jonkin matkaa.

Akvaarioharrastajana kiinnitän vesiasioihin erityistä huomiota… tässä kaupunkipurossa oli otettu mielestäni oikea luonto hyvin huomioon. Puroon oli sijoitettu puukarahkoja, kiviä ja vaikka mitä horsmaa, ja se näytti siltä, kun se olisi ollut tällä paikalla aina. Luonto oli ottanut puron omakseen! Pientä harmitusta aiheutti löytämäni roskat, jotka olivat myös ”luonnon hallussa”, enkä saanut noukittua niitä purosta pois mulimatta itse siinä kunnolla.

Kaikki tässä purossa on laitettu ja aseteltu siihen jälkikäteen. Tässä on jokin vesihorsma mikä on istutettu pohjaan. Tämän kaupunkipuron tarkoitus on alkujaan ollut saada Vuoksen vanha taimenkanta nousemaan jokeen. Se ei pääse nousemaan enää Vuokseen koska siihen on rakennettu pato. Kaupunkipuro voisi ohittaa padon ja taimenet pääsisivät Vuokseen puroa pitkin. Ilmeisesti tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta toivossa on hyvä elää. Yritin kyllä tutkailla puron lähtöpistettä, mutta en nähnyt siinä mitään sellaista elementtiä mistä kalat pääsisivät jokeen. Joesta tuli kyllä vettä puroon putkia pitkin.

Purossa kulkeva vesi oli todella kirkasta! Oikein silmiä hiveli. Sen voi kuvitella johtuvan ainakin osin puroon asetelluista ”koristeista”.

Vesi virtasi paikoittain aika kovaa. Purossa oli useita pieniä koskia.

Kaupunkipuro yläjuoksuun päin. Kuvassa on se silta jonka ylitin mennäkseni puron laitaan ottamaan kuvia.

Tämä syksyn väriloisto on kyllä tänä vuonna erityisen upea täällä Imatralla. Puron ympärillä on paljon kasvustoa, ja kaikki värit oikein korostuu jos sattuu olemaan aurinkoinen päivä, niin kuin meillä oli 2.10.2021 iltapäivästä alkaen. Oli ihan parasta olla ottamassa kuvia tästä nähtävyydestä noin kello 16, jolloin valo ei ollut enää ihan niin ”rajua” kuin päivällä. Aikani ihasteltua puron kauneutta ja solinaa, lähdin kulkemaan puron alkulähdettä kohti… siispä siirryin sillan toiselle puolelle.

Imatrankoskentien alitse pääsi sopivasti tunnelia pitkin.

Kaupunkipuron lähtöpisteen ympäri pääsee kulkemaan kätevästi hyvää hiekkatietä pitkin. Siinä voi kulkea myös liikuntaesteiset välineillään.

Puro tekee U-käännöksen ja kohta ollaankin siinä kohtaa mistä tämä puro saa alkunsa. Mutkassa kun seisoskelee niin näkee suoraan Imatrankosken koskiuomaan. Imatrankosken pato on tässä aivan liki.

Kulkuväylän toisella puolen oli suurehkoja kukkapenkkejä, joista osa vielä kukki ihan täysiään! Olin aika yllättynyt, kun vielä joitain kimalaisia yritti käydä komeamaksaruoholla syömässä. En tiennyt, että kimalaisia enää on missään. Nyt on kuitenkin jo lokakuu.

Puistossa oli myös jokin patsas, jota en sen kummemmin tajunnut käydä tutkailemassa. Täytyy käydä katsomassa patsasta vähän lähemmin joku toinen kerta. Tästä kuvakulmasta patsaan taustalla puiden takana näkyy Imatrankosken pato.

Tässä ollaan jo aika lähellä kaupunkipuron alkulähdettä. Puron ympärille tähän osaan puistoa oli laitettu penkkejä, ja alkulähteen vieressä oli myös piknik-pöytä. Kuitenkin penkkejä oli mielestäni aika vähän. Ehkäpä puistossa ei niinkään oleskella istuen.

Kaupunkipuron varrella kukki myös muita kasveja vielä. En tiedä mikä tämä on, mutta lisään sen tänne kuvaukseen kunhan asia selviää. Tässä ollaan jo kivenheiton päässä alkulähteestä.

Kun saavuin alkulähteelle, näky oli silmiä hivelevä! En ollut uskoa miten upealta lammikko saattoi näyttää, ja nyt vielä jotenkin erityisen upealta syksyvärityksellä. Jos haluat ladata itsellesi taustakuvan tietokoneelle, tässä on seuraavasta kuvasta suurempi versio 1920x1080px. Katso ja lataa TÄSTÄ (pop-up). Taustakuvan saa ottaa muokkaamattona henkilökohtaiseen käyttöön, ei kaupalliseen.

Imatran kaupunkipuron alkulähde

Vuoksen alue on todella kaunis syksyisin, kannattaa muutoinkin tulla käymään Imatralla ihastelemassa kauniita maisemia. Imatrankosken padon alue on Suomen vanhin luonnonsuojelualue ja useissa kohdissa siinä näkyy ajan patina. Padon alue sopii valokuvauksellisesti vaikkapa hääkuvien ottoon!

Eiköhän tämä sitten ollut tässä tällä kertaa, ja kiitos kun luit ja jaksoit katsella kuvat

Metsää ja käsitöitä

/ Kirjoittaja / Sisustusprojektit / DIY, Käsityöt, Lemmikit, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Syksyllä metsät ovat jotenkin niin ihania paikkoja, että niihin täytyy päästä kävelemään. Syksyllä luonto alkaa kiinnostaa enemmän ja käsityöt kaivetaan esille.

Kävimme tuttavani kanssa keräämässä haaparouskuja. Oli aikamoinen huoli aikaisemmin kesällä, josko metsiin ilmestyy syksyllä yhtään sientä. Mutta tilanne ei ihan niin huolestuttavalta näyttänyt kuin olin kuvitellut. Viimeaikaiset sateet ovat todennäköisesti pelastaneet sienisadon, ja haaparouskuja löytyi pienehköltäkin alueelta ihan suht helposti ämpärillinen. Tuttavani keräsi puolikkaan ämpärillisen ja minä toisen puolikkaan.

Minulla on yksi tietty metsä, jossa tykkään toisinaan käydä ihan vaan vaikka seisoskelemassa. Se on niin ihana sammalikko, että siinä vain sielu lepää! Kutsun paikkaa satumetsäksi (artikkeli 17.9.2020). Suurin osa haaparouskuista on peräisin juuri tuolta paikalta. Tavallaan, kun noilla seuduilla käy käppäilemässä, niin sienien löytäminen on ihan toissijaista… luonto on vain niin ihana, että sen katselu ja tutkiminen tuottaa jo äärimmäistä mielihyvää.

Metsässä kulkee pieni joki
Kuva sukulaiseni metsästä.

Tänään olisi oikein hyvä päivä käydä vaikka kameran kanssa metsässä. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Löysin yhdestä paikasta hurjan kokoisen jäkälämaton! En ole kovinkaan loistava tunnistamaan jäkälälajeja, mutta jos yhtään onnistuin tämän tunnistamisessa, niin kyseessä saattaisi olla harmaaporonjäkälä. Kyseiseen paikkaan pitää palata uudelleen ”oikean kameran” kanssa. Otan yleensä tänne blogiin kuvat kännykällä.

Kangasmetsässä jäkälää
Pieni pala jäkälämattoa puun juurella.

Nyt on myös se aika, kun metsistä ja puistoista alkaa löytyä niitä ihania kärpässieniäkin! Miltei kaikki löytämäni kärpässienet olivat jo hieman ”ylikasvaneita”, mutta onnistuin löytää edes yhden pienen rykelmän missä sienet olivat suht siedettävän näköisiä. Täytyy lähteä bongailemaan näitä komistuksia vielä uudelleen.

Älä syö kärpässieniä

Näissä metsissä, joissa kävin, oli paljon vielä mustikkaa ja puolukkasadosta on tulossa todella runsas. Puolukat ovat vain aika pieniä, samoin mustikat. En jäänyt niitä nyt keräämään ja voihan se olla, ettei puolukat ole vielä kypsyneet ihan täysin. Meillä on tuttavani kanssa tarkoitus mennä takaisin keräilyreissulle ensi viikolla. Vein tällä kertaa keräämäni sienet äidilleni käsiteltäväksi. Saimme niistä perheellemme tarvittavat suolasienet vuodeksi.

Olin aktiivinen koko kesän virkkauksen suhteen, ja teinkin itselleni valmiiksi ”paloja”, joista sitten voi tehdä jotain kivaa kun niitä yhdistelee. Mietin jotain ponchoa hartioille, tai puseroa… en ole vielä päättänyt mitä paloista teen. Innostuin myös virkkaamaan muitakin asioita. En ole jostain syystä löytänyt sopivia kukkaruukkuja tarpeisiin, niin päätin virkata joillekin muoviruukuille suojaruukut.

Muulinkorvalle virkattu suojaruukku

Vaikka jälki ei nyt ole mitään pro-tasoa, niin kyllä nämä aina ne mustat muoviset ruukut voittaa! Näihin on muuten käytetty käytöstä poistettuja T-paitoja. Minulle kun on jostain syystä kertynyt niitä jonkunmoinen pino. Olen suikaloinut paidat kuteeksi ja virkannut niistä tällaisia koreja. Lisää on vielä tulossa, kunhan ehdin tehdä suikaleita. Niiden tekeminen on kuitenkin aikaa vievää puuhaa. Osan kuteista olen hankkinut valmiina.

Kultaköynnökselle virkattu suojaruukku

Virkkaamisen lisäksi olen ottanut puikot esiin! Laatikoihin saisi lisää tilaa kun neuloisi kaikki langat vain pois. Noh, ei tule tapahtumaan, kun jostain syystä niitä lankoja aina ilmestyy lisää. Mutta hyvä se on aloittaa. Kesällä ei oikein tee mieli neuloa ainakaan villasukkia, vaikka niitä voisi ihan yhtä hyvin pitää kesällä. Äitini pitää villasukkia myös kesällä ja hän on sanonut, että varpaat pysyy viileänä. Minulla on ollut monesti villasukat jalassa kesän aikana ja nyt varsinkin. Kun kävin metsässä, laitoin kumisaappaisiin villasukat. Sehän on ihan selviö!

Aloitin tällä kertaa tekemään villasukkia syksyisin värein.

Tein vuosi sitten metsä-aiheiset pitkävartiset sukat. Niistä tuli oikein kivat. Olen huomannut, että ne ovat kutistuneet aika paljon pesussa. Pitää kait tehdä uudet! Noh, jään miettimään asiaa kuitenkin. Näistä uusistakin on nimittäin tulossa pitkävartiset.

Lopettelen tämän nyt tähän ja aloitan tekemään jotain muuta. Kirjoitteluunkin saa toisinaan kulutettua erittäin paljon aikaa! Ei muuta kun hyvää viikonlopun jatkoa, ja kiitos kun luit! Kirjoituksiani saa myös kommentoida 🙂

Omenapuu kukkii

/ Kirjoittaja / Piha / Puutarha / Parveke, Valokuvaus / Video, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Vanhempieni pihalla kukkii omenapuu! Päätin kokeilla ottaa muutaman foton kukista. Kukat ovat hieman vaaleanpunaisia ja näyttivät kauniilta sinistä taivasta vasten. Kukista on toisenlaiset versiot kuvagelleriassani (LINKKI).

Omenapuussa oli todella paljon kukkia. Tämä tietää hyvää satoa!

Tietysti satoon vaikuttaa pölyttäjien määrä. Katselin aikani puuta ja sehän olikin aivan täynnä kaikenlaisia pölyttäjiä. Sato on siis taattu, jollei jotain katastrofaalista satu käymään.

Kimalainen käy läpi omenapuun kukkia. (Kimalainen: hyönteismaailma)

Mehiläisetkin olivat löytäneet omenapuun! Pörriäisillä oli hirvittävä määrä siitepölyä mukana jaloissaan.

Tulin tietysti ohessa häirinneeksi omenapuuhun muuttaneen asukkien elämää. Olin vuosia sitten kiinnittänyt puuhun lintupöntön, johon tänä vuonna muutti talitiainen. Pönttöön yritti jossain vaiheessa kevättä tunkeutua myös kirjosieppo, mutta se oli kuulemma saanut ”kunnolliset lähdöt” talitiaiselta. Tintti sai pitää pönttönsä. (Talitiainen Wikipedia)

Lintupöntössä oli poikasia, sen verran kova säksätys sieltä kuului. Molemmat talitiaiset, naaras ja koiras, ruokkivat poikasia. Melkoinen trafiikki kävi, kun tintit lentelivät taukoamatta omenapuun ja ruoanhakupaikan väliä.

Omenapuu oli todellakin täynnä elämää. Taidan lähteä tänään katsastamaan sen uudelleen josko siinä vielä olisi jotain kuvattavaa.

Hieman haastavaahan näitä tirppoja oli kuvata kun talitintit olivat todella nopealiikkeisiä. Niille piti myös antaa rauha viedä ruokaa poikasille. Olin muutaman metrin päässä pöntöstä, mutta kauempanakin olisi voinut olla. Välillä vaikutti siltä, että lintu ei uskaltanut mennä pönttöön. Päätin lopettaa omenapuun lähettyvillä hengailun.

talitiainen omenapuussa
Lisää kuvia linnuista löytyy kuvagalleriastani (LINKKI)

Oli minulle järkätty muutakin tekemistä pihalla… minun piti ajaa nurmikko. Sitä ennen ehdin vielä nappasta kuvan voikukista, ennen kuin ne jäivät ruohonleikkurin alle. Valkoinen ”hahmo” voikukkien takana on nimeltään bellis, eli kaunokainen. Niitä löytyy ainakin valkoisina ja vaaleanpunaisina. Vanhempieni pihalla on ainoastaan valkoisia belliksiä.

Lähdenpä siis takaisin ulkoilemaan. Sääkin alkaa juuri lämmetä täällä Kaakkois-Suomessa. Meillä oli muutama aika viileä päivä ja vettäkin on satanut ihan kunnolla. Tervetuloa kesäkuu!

Seuraavassa vielä linkki kuvagalleriaani:

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi

/ Kirjoittaja / Päiväkirjaa, Ruoka & Food, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Tästä onkin tovi aikaa kun viimeeksi kirjoittelin tänne ja huhtikuu on ehtinytkin jo vaihtua toukokuuksi. Pieniä muistoja vielä huhtikuulta…

Lintubongailu hieman jäi huhtikuun lopulla kun suurin osa linnuista lähti Immalanjärveltä jäiden sulamisen myötä kauemmas keskelle järveä. Viimeisimmän kerran kun kävin lintutornilla, tirpoista ei ollut tietoakaan, tai ne todellakin olivat niin kaukana ettei niistä pystynyt ottamaan omalla kalustolla kuvia. Onneksi satuin katsomaan lintutornin vieressä olevaan vesiryteikköön. Kun ihmiset hävisivät paikan päältä hääräilemästä, esiin tuli uskomaton määrä sammakoita!

Alkoi kuulua kurnutusta ja yht’äkkiä silmät tarkentuivat useisiin sammakoihin jotka kävivät siinä tekemässä temppujaan. Kun vielä enemmän siristi silmiä ja yritti tarkentaa näköään niin vedestä alkoi erottua myös sammakonkutua. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, ja sainkin kulutettua aikaani tämän luonnontapahtuman äärellä ainakin tunnin! Nämä ovat kuulemma niitä ”tavallisia sammakoita”, eräs mies kertoi minulle. Kyseessä siis on ruskosammakko.

Lisää sammakkokuvia voi käydä katosmassa kuvagalleriastani.

Ajelin paikalliseen eläinkauppaan hakemaan akvaariofisuilleni ruokaa ja oli ihan pakko pysähtyä matkan varrella nappasemaan kännykällä yksi foto. Nämä leskenlehdet näkyivät monen kymmenen metrin päähän autotielle! Uskomaton kukkameri. Tuli heti todella keväinen fiilis 🙂 En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota milloinka leskenlehtiä alkaa ilmestymään. Noh, niitä ilmestyy huhtikuun lopussa tai jopa huhtikuun puolessa välissä, ainakin täällä meillä Kaakkois-Suomessa.

Kevättä oli sen verran rinnassa että oli lähdettävä sähköpotkulaudalla käymään paikallisessa ja pysähdyin matkan varrella ottamaan pari valokuvaa kännykällä mielestäni aika huiman näköisistä pilvirykelmistä. Laitoin kuvat veljelleni, joka tietää säätiloista aika paljon, ja hän suorastaan riemastui nähdessään nämä! Oli kuulemma arvokasta dataa meteorologian kannalta koska Itä-Suomessa oli ollut juuri kyseisenä päivänä ukkonen. Olin siis tietämättäni kuvannut myrskyn reunuspilviä meidän suunnalta. Hyvä kun kuvasin! Kannattaa joskus luottaa vaistoihinsa.

Hyllypilvi 23.4.2021

Ei ilmeisesti ole kovinkaan yleistä että huhtikuussa ukkostaa. Tulipahan tämäkin siis todistettua, vaikka täällä omalla paikkakunnalla ei ukkostanutkaan.

Sitten sainkin monta päivää kulutettua käsityöprojektiin. Halusin tehdä tuttavalleni 50-vuotislahjaksi virkatut tohvelit. Etsin sopivaa ohjetta mitä ei meinannut mitenkään löytyä. Virkkasin, purin, virkkasin, purin… Päädyin soveltamaan erästä ohjetta minkä löysin Tuubista ja Ristiin rastiin -blogista. Sovelsin siis näitäkin, mutta idean sain juurikin tuosta kyseisestä blogista. Koska en ole niin älyttömän taitava näissä virkkailu- tai neulomisprojekteissa, minulle pitää antaa selkeät ohjeet kuinka asiat tehdään. Tässä blogissa niitä ei ollut, enkä osannut ”lukea” kuvista ”kaavaa”, joten minun piti soveltaa. Kivat tossut tuli kuitenkin ja tuttavani oli oikein tyytyväinen!

Sain kuin sainkin tehtyä hippitohvelit valmiiksi hänelle syntymäpäiväksi ja seuraavaksi olikin tiedossa kukkakimpun hankkiminen. Menin tietysti paikalliseen kukkakauppaan — KukkaSaimaa. Kävin edellisenä päivänä tiedustelemassa josko voisin tuoda kimppuun mukaan omasta peikonlehdestä leikatun lehden, ja sehän kävi heille oikein hyvin. Odottelin kun floristi teki kimpun ja samalla nappasin pari fotoa kännykällä. Tämä on siis se paikka jossa voisi istua päivät pitkät mieleisessä ympäristössä!

Kukkakimpusta tuli mielestäni oikein ihana. Siinä on siis auringonkukka, leinikkejä, jotain pallo-ohdakeita, peikonlehden lehti ja jokin rikkaruoho. En muista tuon rikkaruohon nimeä, mutta sitä löytyy pihoiltakin esimerkiksi kasvimaalta. Se sopii todella hyvin tällaiseen tarkoitukseen. Taitaa siinä olla myös hopeapajua ja joku muu oksanpätkä. Kimppu pääsi ”paraatipaikalle” tuttavani asunnossa. Hän voisi katsella sitä heti aamusta kun syö aampupalaa. Olen erittäin otettu hänen kommentistaan!

Tuttavani on erittäin taitava laittamaan ruokaa ja leipomaan kaikkea herkullista. Tällä kertaa hän oli tehnyt kinkkupiirakan, lohipiirakan, Pätkis-kakun ja Fazerina-kakun. Pyydän ohjeen jossain vaiheessa näille erittäin herkullisille tarjoiltaville ja teen ne myös itse. Saatte sitten ohjeen!

Oma suosikkini näistä kahdesta makeasta kakusta oli Pätkis-kakku. Se oli kertakaikkiaan niin herkullista että melkein ällötti! Ehdottomasti jatkoon ja nopeasti… ehkäpä jo äidille sellaisen tekisi? Vähän pienempi versio vain kun on vain kolme syöjää. Hmmm….

Ilta vaihtui yöksi ja oli pian aika lähteä kotiin nukkumaan. Olimmehan istuneet iltaa jo tovin. Tuttavani ei pitänyt mitään ihmeellisen suuria juhlia. Olimme illan kahdestaan. Tilanne olisi ollut varmasti toinen jos meitä ei vaivaisi tämä inhottava COVID-19 -virus! Perhana sentään. Tilanne on todella masentava ja epäreilu. Pitää vain yrittää olla jotenkin ”sinut” asian kanssa. Siksi ehkäpä kirjoittelen näitä blogejakin kun se hieman helpottaa olotilaa toisinaan. Kaikki kirjoitukset kun eivät suinkaan ole syntyneet silkasta ilosta — aina.

Tuttavan parvekkeelta oli hieno näkymä kaakkoon ja tottakai 28.4.2021 oli vieläpä täysikuu!

Parin päivän päästä olikin vappu, jota en yleensä sen kummemmin juhli. Olen kuitenkin luvannut äidilleni ”käyttää joka vappuna lakkia ajelulla” ja siispä suuntasin lakkini kanssa paikalliseen oluelle. Tähän on hyvä päättää huhtikuun kuulumiset ja aloittaa kevään odotus ehkäpä jo kesän odotus? Sääennusteet näyttävät siltä, että äitienpäivän jälkeen lämpenisi kelit. Lämpimiä kelejä odotelessa. Cheers!