Lemmikit

Foxyn muistopäivä 23.2.

Tänään on Foxyn muistopäivä. Onneksi on sentään muistot lemmikeistä, joita on joskus ollut. Foxy oli syntynyt 23.2.2006. Hän olisi ollut nyt jo aika vanha rouva. Ja sanokoon kuka mitä hyvänsä, niin Foxy oli minulle aina “hän”.

Foxy 3.5.2006

Mietiskelyä kuvamuistoihin liittyen

Jos jostain, niin valokuvausharrastuksesta on jotain pitkäaikaista iloa. Tulee otettua erittäin paljon kuvamuistoja asioista, vaikkapa juurikin lemmikeistä. Kuvia on satoja, jopa tuhansia. Toki se voi aiheuttaa myös tuskaa, kun kuvia on niin paljon. Kumpi sitten olisi parempi? Se, että kuvia on paljon, vai se, ettei niitä ole juuri lainkaan? Olisiko helpompaa surun kanssa, jos kuvia ei olisi juuri yhtään? En tiedä, enkä aio kokeilla. Uskon, että omalla kohdallani näiden kuvien katsominen nopeuttaa asioiden käsittelyä. Myös muistot heräävät henkiin kuvien myötä.

Olen sitäkin miettinyt, että miksi haluan katsella näitä edesmenneiden lemmikkieni kuvia. Enkö halua päästä surun yli, vai onko tällä jokin muu tarkoitus? Minulla on puhelimessa taustakuvana Foxy, ja toisessa puhelimessa (yrityskäytössä) taustakuvana tuttavani ottama upea kuva Uuno-kissasta. Enkö halua “päästää lemmikeistäni irti”? On kuitenkin ihan hyväksyttävää, että suru laantuu ajan myötä, ja ei ihan joka päivä kaipaa menneitä lemmikkejä kuten ihmisiäkään. Pitäisikö vihdoinkin vaihtaa puhelinten taustakuvat joksikin muuksi, ja yrittää jatkaa elämää ilman lemmikkejä? Jos en haluakaan päästä lemmikeistäni yli. Jos suru alkaakin haihtua, enkä saa siitä enää otetta… Alanko surra sitä, että en enää sure?

Foxy 9.6.2012, kuva on kännykkäni taustana. (Lisää kuvia Foxysta)

Tässä kun tarkemmin mietin, niin nämä ihanat karvakamut olivat elämässäni yli 20 vuotta, eli puolet eletystä elämästä. Se on aika paljon, eikä pidä yhtään ihmetellä tai sättiä itseä, jos on vähän surullinen mieli niiden lähdettyä tassutaivaaseen. Foxy oli myös vanhemmilleni “se koira”. Ei meidän perheessä ole koskaan muita koiria ollutkaan. Muistelen vieläkin aikoja, joita vietettiin yhdessä vanhempieni pihalla…

Foxyn kanssa tuli tehtyä pihatöitä jos jonkinlaista. Hän auttoi meitä esimerkiksi polttopuiden siirtämisessä puukuuriin. Siitä nyt voidaan toki olla eri mieltä, oliko Foxyn avusta varsinaisesti mitään hyötyä, mutta oli innoissaan tekemässä aina sitä mitä muutkin. Foxy aina kysyi minkä puupalikan sai ottaa ja tuoda puukuurille. Otti sitten sen, mitä osoitin. Klapihommien välissä oli mukava pulahtaa uimapaljuun. Uimapalju on muuten tällä hetkellä tuolla parvekkeellani odottamassa seuraavaa käyttötarkoitusta.

Foxy lepäilee klapien kantamisen jälkeen kuistilla (2014)

Myös puutarhahommat kiinnostivat Foxya. Kaivuuhommiin sillä ei ollut lupaa osallistua, mutta työnjohtajan ja vahdin pesti oli aina vapaana. Tässä olemme työstäneet äidilleni uuden mansikoiden kasvupaikan.

Foxy mukana mansikkaistutusten kanssa.

Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin onhan se ihan mukavaa että on tällaisia kuvia muistoina. Nyt niitä voi jo katsella ilman pahimpia itkuja. Siihenkin meni vuosia aikaa kun se oli mahdollista. Foxyn poismenosta on nyt kulunut tänä vuonna 5 vuotta. Se on pitkä aika. Kaipaan Foxyn veljeäkin toisinaan. Nämä kaksi koirusta olivat ne lähimmät, joiden kanssa olin tekemisissä. Ihana kaverikaksikko!

Muistot ovat ihania, kyllä niitä kannattaa vaalia jotenkin! Laitan tähän loppuun vielä kuvan Foxysta ja Felixistä, jotka olivat parhaat leikkikaverit… ihanissa muistoissa molemmat. Hyvää syntymäpäivää teille molemmille sinne johonkin

  

Foxyn muistopäivä 23.2. Read More »

Nyt se syksy alkoi

Heräsin tänään sateen ropinaan ja vettä näyttää nyt piisaavan ihan urakalla koko aamupäivän. Ulkona näyttää siltä, että syksy on alkanut. Sateen loppumista odotellessa on mukavaa kirjoittaa vaikka blogia!

Manipuloitu kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sivulta

Kulunut viikko on ollut vielä todella lämmin. Eilenkin mittari kipusi täällä Kaakkois-Suomessa +19C asteeseen. Ihmiset ovat liikkuneet fillareilla T-paita päällä ja sortsit jalassa. En muista kyllä ihan tällaista tapahtuneen elämäni aikana, vaikka todennäköisesti lämpimiä syksyjä on ollut aikaisemminkin. En vain muista sitä. Sähkökruiserilla ajaminen tosin vaatii vaatetusta, koska siinä käy aina jonkunlainen viima. Nyt olisi sopiva aika siivota kaapeista kesävaatteet pois. Laitankin asian TODO-listalleni.

Kävin viikko sitten moikkaamassa vanhoja luokkakavereita, kun meille oli järjestetty illanviettoa paikalliseen uskomattoman upeaan ravintolaan, Sulaan. Ravintolan omistaa Jussi, joka oli myös meidän luokalla. Sää oli ihan niin kuin nyt, karmea, mutta se ei haitannut meidän viihtymistä lainkaan. Ravintola oli suljettu tältä vuodelta, ja se aukeaa jälleen ensi kesäksi. Pitää joskus käydä kuvaamassa sitä paremminkin ja esitellä se omin sanoin muillekin. Sula on todella upealla paikalla Vuoksen rannassa. (Tutustu Ravintola Sulan www-sivuun tästä). Jussilla on myös saunalautta, joka risteilee Vuoksella läpi vuoden. (Linkki saunalautan sivustolle tässä). Lisäksi Vuokseen on mahdollista mennä kellumaan tähtitaivaan alle vaikka keskellä kovinta pakkasta.

Harri soittelee pianoa.

Koska käteni ovat vielä todella kipeät ja jäykät, olen jumpannut niitä neulomalla villasukkia. Saas nähdä kauanko näiden valmistamiseen menee aikaa, kun en pysty täydellä teholla niitä neulomaan. Nämä ovat tulossa lahjaksi, mutta kiirettä niiden valmistumiseen ei onneksi ole.

Olen saanut kuluvalla viikolla ihastella kukkivaa kiinanruusuani. En muista, että siinä olisi koskaan ollut kolmea nuppua yhtä aikaa. Nyt on! Tosin yksi niistä ehti jo tippua kuvan ottamisen jälkeen, siis tuo mikä on avannut nuppunsa. Sitä en vielä ymmärrä miksi se tiputtaa kukat miltei heti kun ne ovat avautuneet. Olen nähnyt joillakin kiinanruusuja, joihin tulee siemenkodat kukkimisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa yhtäaikaa kolme kukkaa kiinanruusussa.

Sitten on tämä isäni kiinanruusu. Se on ollut ihan täynnä nuppuja koko syksyn. Epäreilua! Tässä taitaa olla pientä kiinanruusukateutta havaittavissa. Noh, omassani on enemmän lehtiä. Olkoon se ylpeydenaihe sitten omalla kohdallani. Isä leikkasi keväällä kiinanruusua aika rajusti, niin jostakin taas luin, että se tekee kukat saman vuoden oksiin. Eli, kun se leikataan, niin se myös haaroittuu ja tekee uudet oksat leikatun oksan päähän. Niihin ne kukat sitten tulevat. Itse leikkasin tasan neljä oksaa omasta kiinanruususta, niin siitäkin johtuen omaan kiinikseen ei tule enempää kukkia, kuin mitä nyt on jo nähty. Sitä en tiedä tekeekö se samoihin oksiin vielä uudet.

Isän kiinanruusun nuppu.

Vanhempieni olohuoneen kukkahyllyköllä kukoistaa myös Saint Paulia. En tiedä tarkalleen, eikä kukaan varmaankaan muista, mitenkä kauan tämä on meillä ollut. Joka vuosi se suurin piirtein tulee ruukusta ulos. Eli, jos joku haluaa tästä pistokkaita, niin laittelepas minulle vaikkapa viestiä asiasta. Voin muuten antaa tuosta kiinanruusustanikin pistokkaita. Yleensä heitän ne roskiin, kun niitä ei kukaan oikein halua.

Mainitsin aikaisemmassa blogipostauksessa (Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku), että olen istuttanut peikonlehden väärin. Muistinpas ottaa siitä väärin istutetusta peikosta kuvan, ja miltä sen lehdet näyttävät jos sitä vaikkapa kääntelee kesken kasvamisen. On kyllä niin hirveän näköinen rehu, että pilkkeeksi menee ja eikun istutus uudelleen. Lehdet sojottavat mihin sattuu, ja osa on ihan kippuralla. Onneksi pistokkaita voi ottaa syksylläkin, eikä minun tarvitse odottaa kevääseen asti tämän elvyttämistä.

Minulla on myös kitumassa siemenestä istutettu peikonlehti, jonka pitäisi olla ihan se jättiversio, Monstera Deliciosa. Se on kitunut todella pahasti, ja oli vähällä etten saanut sitä pelastettua ripsiäisiltä. Se piti viedä vessaan joksikin aikaa. Vahdin sitä joka päivä ja tässä on kaikki mitä siitä on jäljellä. Ei paljon naurata! Pitää alkaa virittelemään näille kasvivaloja taas kun syksy on jo näinkin pitkällä. Päivät ovat nimittäin tällä hetkellä jo lyhyemmät kuin pimeä aika. Muutos on tapahtunut ihan muutamien päivien sisällä. Tällä hetkellä päivän pituus on 11h 33min, eli noin tunnin vähemmän kuin viikko sitten.

Mahtaakohan tähän tulla lehtiä lainkaan?

Parveke syksykuntoon

Olen saanut aikaiseksi aloittaa parvekkeella syyssiivouksen. Aloitin siivouksen ottamalla parvekkeelta sohvanpäälliset ja tyynyt pois, sekä pavilijongin kattopaneelin. Olen pohdiskellut jonkin aikaa, että taidan sittenkin poistaa vesiaiheen parvekkeelta, koska se ei vaan sovi tuonne, ainakaan sellaisenaan. Palju on todella suuri, eikä sitä meinaa saada mitenkään sinne asettumaan kauniisti. Jospa tekisin siitä ensi kesäksi hyötykasvimaan tai kukkapenkin. Pitää vielä miettiä asiaa, mutta sillä välin aion purkaa sen taas atomeiksi.

Lahjoitin paikalliselta FB-roskalavalta saadun kelapöydän pois. Sekin oli aika suuri elementti parvekkeelle, ja siihen kerääntyi lähinnä roipetta. Olen nyt päättänyt järjestellä kaikki istutustarvikkeet ja sen semmoiset yhteen kaappiin, joka tulee olemaan eteisessä. Siirrän keittiöstä korkean kaapin vessanovea vastapäätä olevaan turhaan nurkkaukseen, ja siitä nurkkauksesta keittiöön kaapin tilalle kuivausrummun. Sillä ei ole väliä missä se oikeasti onkaan, ja se voi hyvin olla keittiössäkin. Ihan sama! Saisi aloittaa kaapin järjestelyn uudelleen, ja laitettua sinne kaiken pikkutavaran, jota on kertynyt parvekkeelle.

Keli alkoikin poutaantua ja nyt olisi hyvä aika käydä viemässä vaikkapa roskat. Taidankin tästä aloittaa päivän touhut ja jatkaa sitten syksyn fiilistelyä myöhemmin lisää. Tarkoitus on käydä jossain vaiheessa vielä kuvaamassa syksyn etenemistä täällä Imatralla. Toivottavasti maisemat alkavat kohta olla kuvattavassa kunnossa. Tässä kuitenkin muutama kuva kolmelta edelliseltä päivältä, jotka olen ottanut keittiön ikkunasta, sekä yksi syksyinen kuva vanhempieni läheltä, jossa villiviini on kiivennyt haavan runkoon.

Syksy näkyy villiviinistä

Sattui tähän kolmen päivän sisään yksi kauniskin päivä. 29.9. oli hurja sumu heti aamusta ja keli pysyi hyvin kosteana koko päivän. Tämä aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Pilvikerros on selkeästi todella paksuuntunut, ja kotona pitää päivälläkin käyttää jo valoja, jos aikoo vaikkapa neuloa jotain.

Ja ei taida olla päivääkään milloin Facebookista ei tulisi jotain muistoa rakkaasta edesmenneestä Foxy-hauvelista. Eilinenkään ei ollut poikkeus, ja jaoinkin omalla seinällä ihanan kuvamuiston, jossa Foxy istuu parvekkeella sohvalla auringosta nautiskellen parvekkeella kasvavien kukkasten keskellä. Toinen kuva kertoo myös siitä kuinka laitoin aina parvekkeen meille kaikille, en vain itselleni. Tärkein asia oli se, että lemmikit viihtyivät siellä. Näiden 29.9.2014 otettujen kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta syksyä!

Foxy oli tuonut lelunkin parvekkeen penkille.
Foxy kävi makoilemassa parvekkeella omia aikojaan kun ovea pidettiin auki.

Nyt se syksy alkoi Read More »

Rakennuspaljusta vesiaihe parvekkeelle – osa 2

Vesiaihe on nyt vihdoinkin kasattu ja saan aloitaa ylimääräisten härpäkkeiden viemisen pois parvekkeelta. Käyn kuitenkin vielä läpi kasausvaiheen loppuosat.

Jos haluat lukea artikkelin lähtötekijöistä ja paljun historiasta, lue artikkeli Kolme vuotta paljun pyörittelyä parvekkeella – osa 1.

Liuskekivet vesiaiheeseen

Liuskekivien oli jotenkin vaikea asettua mitenkään paikoilleen. Sekin vielä vaikeutti asiaa, kun niitä oli välillä pakko siirrellä, ja sitten en muistanut missä järjestyksessä ne alunperin siihen tuli laitettua. Siispä, jos näet kuvia jostain kyhäelmästä aikaisemmassa vaiheessa, tai myöhemmässä vaiheessa, kivet ovat todennäköisesti eri järjestyksessä. Jätin ne kuitenkin joksikin aikaa sellaiseen muodostelmaan, jos vaikka hoitokissat livahtaisivat parvekkeelle ja hyppisivät niiden päällä.

Liuskekivet aseteltu väliaikaisesti vesiaiheen päälle.

Vesiaiheen muut osaset askarruttivat minua myös jonkin aikaa, ja onneksi muistin, että minulta todennäköisesti löytyy valmiina siihen sopivat elementit. Päätin ottaa käyttöön sinkkivadin, joka oli Uunon ja Speden lempipaikkoja.

Uuno makaa sinkkivatiin istutetun nurmikon päällä. Kuva: 8.7.2017 (artikkeli parvekepuutarhasta)

Sommittelin aikani sinkkiastian päälle kaikkea mahdollista. Astia pitää asetella hieman kallelleen, että vesi valuu siitä nätisti pois. Olin joskus hankkinut japanilaishenkisen koristeen erästä toista vesiaihetta varten, ja ajattelin, että sille voisi myös keksiä jotain käyttöä uudessa vesiaiheessa. En kuitenkaan saanut aseteltua sitä mieleiseksi, ja päätin laittaa sen johonkin toiseen kohtaan.

Halusin sinkkivadin päälle kuitenkin korkeamman kohdan ettei lopputulos jäisi “latteaksi”. Yht’äkkiä muistin, että minullahan on sellainen koristekulho, joka on saman värinen kuin sinkkiastia. Se sitten sopikin tarkoitukseen oikein mainiosti, ja sain jatkaa rakentelua.

Vesiaiheen valuma-astiat

Koska sinkkiastia on hieman kallellaan, niin korkeamman astian alle piti laittaa jotain mikä asettelisi sen miltei vaateriin. Alunperin ajattelin, että astia olisi ollut keskellä vatia, ja sen reunoista valuisi kauttaaltaan vesi pois. Päädyin kuitenkin asettelemaan sen takalaitaan, ja hieman kallelleen, että vesi valuu sen etureunasta alempaan vatiin.

Aloin etsiä korkeampaan astiaan jotakin koristetta, joka niin sanotusti kruunaisi kaiken. Sellaista ei vain tahtonut löytyä mistään. Etsinnässä oli sammakko, jonka suusta veden saisi valumaan. Tai ylipäätään sammakon näköinen sammakkokin olisi kelvannut. En halunnut mitään outoja sammakoita, mitkä näyttäisivät joltain satuhahmoilta. Etsin nimittäin internetin läpi, enkä löytänyt mielestäni yhtään täsmälleen sellaista koristetta mitä ajattelin.

Prisman valikoimassa oli jokin versio sammakosta, ja päätin lähteä ostamaan sen. Jostain syystä Prisman sijaan kurvasin Raja-Markettiin. Puutarhaosasto olikin heti oikealla kun astuin kauppaan sisään. Ja mitä minun silmäni näkivätkään?!? En vain voinut ohittaa tätä koristetta vaikka kuinka yritin psyykata itseäni ostamaan sammakon. Sammakko sai jäädä kauppaan ja mukaan lähti ihan jotain muuta… se oli kuin ilmetty pikku-Foxy!

Sain kuivailla hetken silmiäni ennen kuin lähdin kotiin. Aloin välittömästi suunnittelemaan vesiaihetta eteenpäin. Nyt pääkoriste on hankittuna ja sitten ei muuta kun tekniikka vielä kohalleen ja kasaus voi jatkua.

Olinkin tehnyt aikaisemmin hankintoja asiaan liittyen. Tosin vesipumppu oli tarkoitettu sisällä kasvavalle hydrotomaatille, mutta ei se mitään. Päätin ottaa sen käyttöön vesiaiheessa. Jotain oli kuitenkin hankittava vielä lisää, koska en saanut tehtyä kirkkaasta letkusta “kulmia”, joita muodostuisi väkisinkin jos haluaa sijoittaa letkun reunan yli. Kirkas letku nimittäin taittui käännöskohdasta. Piti taas tehdä tilaus Pavunvarsi-verkkokaupasta, joka on erikoistunut tällaisiin tarvikkeisiin. Ostin mustaa kovaa muoviputkea ja siihen sopivia kulmakappaleita. Nyt kaikki tarvittavat osat olisi kasassa.

Akvaarioharrastuksesta on ollut toisinaan hyötyä, ja tässäkään tapauksessa siitä ei todellakaan ollut mitään haittaa. Yritin joskus myydä pois pilkkahinnalla kalan poikasille tarkoitetut reuna-altaat ilman menestystä. Niinpä ne jäivät akvatarvikelootaan lojumaan joksikin aikaa. Kunnes toiselle tuli sitten käyttöä. Paljuun laitettava pumppu oli suojattava jotenkin, ettei siihen menisi mitään moskaa vedestä. Leikkelin poikasaltaan ympärille vanhoista naisten sukkahoisuista suodattimen. Tiedättekö sen tunteen, kun on niin tyytyväinen jostain asiasta jonka on ollut aikeissa heittää pois, ja sille tuleekin käyttöä?

Suojan runko napsahti tietysti onneksi vain yhdestä kohtaa poikki, kun virittelin sukkahousua ympärille. Se ei kuitenkaan haittaa mitään. Tämä hökötyshän jäisi paljuun veden alle näkymättömiin. Ei kun vesiaihetta kasaamaan!

Taas piti purkaa vaivalla asetellut liuskekivet pois paljun ritilän päältä. Liuskekivet ovat niin painavia, etten olisi saanut siirrettyä kiviröykkiötä ritilöineen päivineen johonkin siksi aikaa kun virittelen pumpun pohjaan paikoilleen. Pumppu ei meinannut kestää mitenkään pohjassa kiinni imukupeilla, vaikka kuinka yritin sitä asetella. Sitten hoksasin laittaa paljuun vettä ja pumppu pysyikin kiinni. Asettelin vielä sukkahousujen ja raamin sisäpuolella pari kiveä pitämään suojaa paikoillaan. Suojan päälle jäävän reiän suljin verhonipsuilla.

Sidoin letkun ja johdon ritilään kiinni rautalangalla, ja asettelin liuskekivet takaisin paikoilleen. Tottakai järjestys meni taas sekaisin, mutta tämä olisi toivonmukaan viimeinen kerta kun niitä liikuttelen. Kun kivet olivat paikoillaan, pätkäisin letkut ja asettelin kulmakappaleet paikoilleen. Jouduin vielä käyttämään kuumaliimaa kirkkaan ja mustan letkun välissä, ettei siitä pääse yhtään ilmaa letkuun.

Kiikutin kannu tolkulla paljuun vettä, ja putsasin koristeastioihin kiviä. Kohta voin testata miten vesi oikein kulkee. Asettelin koristeet paikoilleen… ja kuinka tämä ei nyt yllättänyt minua enää, että hankkimani lumme ei sopinutkaan astiaan. Mutta sehän olikin tarkoitettu alunperin paljuun suoraan lillumaan, ennen kuin olin suunnittelemassa näitä sinkkiastioita tähän päälle. Sinne se olisi mahtunut. Harmi nyt sitten kuitenkin, että en saanut sitä tähän laitettua. Keksin sille joitain muuta tekemistä. Tarkoitus oli myös laittaa pikku-Foxy ylimmän tason suurelle kivelle istumaan, mutta sekään ei ollut hyvä siinä kohtaa.

Tällainen elementtien asettelu on kyllä huomattavasti järkevämpi mitä alkuperäisessä suunnitelmassa oli. Nyt paljussa ei tarvitse olla läheskään niin paljon vettä. Se on hyvä juttu. Taisin laittaa aluksi pohjalle vettä noin 25 litraa. Se riitti reippaasti peittämään pumpun, jonka täytyy olla koko ajan käynnissä ollessaan veden alla. Minun täytyy tarkkailla päivittäin paljun vesitilannetta.

Unohdin myös tehdä ylivuodon paljuun. Yritän tehdä sen vielä paljun ylälaitaan, josta ohjaan veden suoraan sellaiseen kohtaan, mistä se valuu rööriä pitkin pihalle. Lisäksi pitää keksiä jotain tuohon kohtaan, mistä vesi valuu paljuun. Lotina on melkoinen, koska paljussa on niin vähän vettä. Vesi pitää saada jotenkin valumaan äänettömämmin. Asia on vielä kehittelyasteella. Tein väliaikaisen ratkaisun, missä vesi valuu osittain muovia pitkin alas. Ehkä jotkut ketjut voisivat toimia tässä kohtaa veden siirtäjänä ylhäältä alas? Muovisuojaa pitää virittää ehkäpä vielä lisää ettei paljuun pääse roskia. Minullahan on avoparveke.

Vesiaiheesta löytyy nyt kaikkien lemmikkieni muistot, myös Urhon! Urhohan piti akvaariosta, ja olen käyttänyt akvaariosta otettuja kiviä tämän kasaamisessa. Spede ja Uuno pitivät sinkkiastiaan istutetusta nurmikosta, ja Foxy rakasti paljua.

Istutan vielä jossain vaiheessa jotain kasvustoa vesiaiheen taakse ja sivuille. Kun koko setti on täysin maisemoitu, laitan siitä tietysti kuvan tänne blogiin. Tällainen tästä nyt tuli tällä kertaa. Olen itse ainakin ihan tyytyväinen siihen.

Lopuksi vielä pienet lorinat! Vesipumppu menee ajastimella illalla kiinni kello 23 ja lähtee aamulla käyntiin kello 9.15.

MEDIA-TIEDOSTO

Rakennuspaljusta vesiaihe parvekkeelle – osa 2 Read More »

Kolme viikkoa pakkolepoa

Joskus on vaan pakko pysähtyä ja antaa itsensä toipua. Kerroin eräässä artikkelissa, että olin ruhjonut käteni renkaiden vaihdossa oikein kunnolla. Noh, niitä tässä nyt ollaan paranneltu muutama viikko. Homma alkaa olla jo voiton puolella, ja pystyn jopa tekemäänkin jotain ilman että saa kauheat säryt kaupan päälle. En päässyt näyttämään kipeitä käsiäni lääkäriin, mutta kävin verikokeissa. Reumaa ei ollut, mutta tulehdusta kuitenkin. Tein omia päätelmiä asiasta, ja päätin pitää lepotaukoa. Myös kirjoittamisesta oli pakko pitää taukoa, koska käsiä vaan koski jälkikäteen niin kovaa.

Sain myös selkäni niin pahasti jumiin parvekkeen siivoamisesta, että se veti vasemman jalan moneksi viikoksi virheasentoon ja polveni oli jatkuvasti turvoksissa. En pystynyt kävelemään kunnolla muutamaan viikkoon. Sekin oli muutekseen aika kivuliasta. Pistin tämänkin verikokeissa näkyneen tulehduksen piikkiin. Nyt polvikin alkaa jo taipua, enkä herää aamuisin kauheaan särkyyn. Oli vaan pakko levätä.

Parvekkeen siivous jäi kesken

Kesäkuun alku oli todella viileä tällä kertaa, ja senkin takia ajattelin, että en pidä mitään kiirettä parvekesiivouksen kanssa, vaikka viileillä keleillä homma olisi ollut mukavin tehdä. Siivous oli kuitenkin niin hyvällä mallilla, että pääsisin helpostikin jatkamaan sitä. Serkkuni oli lomailemassa tällä viikolla luonani muutaman päivän, ja hän auttoi minua viemään roipetta parvekkeelta pois. Suuri kiitos siitä hänelle. Aika paljon jää tekemättä jos molemmat kädet ja toinen jalka ovat pelistä pois.

TODO-lappuja 21.5.2023

Minulla on tapana tehdä TODO-lappuja, koska ainakin oma muistini on sen verran rajallinen, että jotain jää muutoin tekemättä. Mitään elämää suurempaa näihin ei tule kirjoitettua, nehän tulee tehtyä muutoinkin ilman että niitä tarvitsee kirjata itselleen mihinkään ylös. Näistäkin “tehtävistä” olen jo osan saanut tehtyä:

  • Käsittele paljun reunus / tehty
  • Roskat pois / tehty
  • Istuta maissi ja muut hyötykasvit / maissi istutettu
  • Pavilijongin seinät ja raamit on vielä laittamatta
  • Tyhjennä iso pitkä loota ja siirrä seinustalle / tehty
  • Kelapöytä on reunassa / päällä ei enää kiviä
  • Termoruukku on käytössä maissilla
  • Sohva on paikoillaan
  • Harkot nostettu pystyyn ja niiden päällä pitkä puulaatikko
  • Parvekekaiteen siivous ei ole tehty eikä ole siivottu verkkoa
  • Ritilää ei ole poistettu, eikä putkia otettu pois.

Nyt kun polvi alkaa olla jo sellaisessa kunnossa, että uskallan kiivetä jakkaralle korkeuksiin, voin ottaa viimevuotiset putket alas. Niihin oli viime kesänä viritetty tukinarut tomaateille, jotka kasvoivat juuri tuossa kohtaa. Nyt siinä on palju. Toivottavasti polvi kestää keikkumista ja en tipu tuolilta. Pitää vaan odotella, että aurinko ei paista suoraan siihen kun muutoin homma menisi totaalisen hikiseksi.

Viime vuonna laitettu tomaateille “putket” tukinarujen viritystä varten.

Parvekekaiteen siivous on myös pakko tehdä, kun linnut ovat vähän käyneet kakkimassa siihen talven aikana. Ja onhan tuolla parvekkeella vielä jonkin sortin kaaos. Ämpäreitä, joissa on kiviä ja niin edelleen. Ne tulee kyllä hoidettua siitä pois toisen projektin yhteydessä. Pääsen nyt kuitenkin istuskelemaan jo sinne, kun tuolin päällys on vapaa. Voin pikkuhiljaa jatkaa projekteja, kun mahdun itsekin sekaan sen enempää satuttamatta itseäni.

Mutta kuinka ihanaa nyt oikein onkaan kun kelit lämpenivät sen verran, että ulkona sentään tarkenee ja parvekkeen ovea voi pitää auki! Jotain täytyy vielä keksiä sellaiselle asialle, kun minulle pyrkii tänne sisälle ampiaisia, ja olenkin jo yhden saanut häädettyä täältä pois. Tänään oli taas yksi pyrkimässä, mutta oven eteen viritelty hyönteisverkko esti sen pääsyn tänne suoranaisesti, ja kävinhän minä vähän sitä huiskimassa, ettei se löytäisi verkon välistä tänne sisälle. Taas on asiaa Puuiloon.

Hyönteisverkko on aivan liian lyhyt. Pakko ostaa uusi.

Vaikka tänä vuonna en ole panostanut parvekkeella kasveihin, haluan kuitenkin edes jotain vihreää sinne. Ötökkäverho on siis tarpeen. Sain tädiltäni pelargonian, joka hieman kärsi parvekkeella ollessa kylmistä keleistä, mutta se alkaa nyt jo vihertää uudelleen. Luin jostain, että pelargonian punertavat lehdet ovat merkki siitä, että kasvi on jonkin sortin stressitilassa. Noh, laitan sen vielä toiseen paikkaan elpymään kunhan saan aikaiseksi siivota parveketta lisää.

Sain tuttavaltani keijunmekon, jonka laitoin saniaisen viereen puulaatikon päälle. Se saa kasvaa siinä ja kiipeillä vapaasti verkkoon. Vasemmanpuoleiseen puulaatikkoon tulee myös jotain, kunhan keksin että mitä.

Tämäkin paljuprojekti on vielä kesken, mutta kaikki tarvikkeet on nyt hankittuna ja kasaamisen voi aloittaa heti kun saan otettua tomaattien tukihässäkät pois.

Ja paljun taakse seinustalle tulee vielä saniaisia, kunhan saan kaivettua niitä pois vanhempieni pihalta. Tai ajattelin laittaa siihen vain muutaman saniaisen.

Tänä vuonna on ollut trendi, jossa on laitettu maissia kasvamaan terasseille kukkaistutusten sijaan. Niistä kuulemma kasvaa sellainen suuri puska, mikä muistuttaa jo jättimäistä huonekasvia. Pakko siis kokeilla tätä! Laitoin omat maissit kasvamaan termoruukkuun. Se on tarpeeksi syvä ja pitää lämpöä. Reunoilla kasvaa pari krassia.

Hoitokissat

Minulla oli melkein kaksi viikkoa hoidossa todella ihanat ja suloiset kissat, Rölli ja Sysi. Tämä parivaljakko oli minulla hoidossa muutaman päivän viime syksyn lopullakin. Mikä ihaninta, nämä eivät tehneet huonekasveilleni mitään. Todella kilttejä kisuja olivat. Ei liene vaikea arvata seuraavasta kuvasta, kumpi on Rölli ja kumpi Sysi?

Katselimme välillä Sysin kanssa Sääksi-liveä. Se oli hyvin mielenkiintoinen. Sysi katseli myös mielellään televisiosta luonto-ohjelmia.

Röllikin viihtyi sylissä.

Huomasin kyllä, että kissit tulivat silloin söpöstelemään syliin, kun ne halusivat ruokaa. Siitähän siinä taisi loppujen lopuksi ollakin kyse.

Rölli pummaa ruokaa.

Noh, nyt on pakko lopetella ettei tule taas rasitusta käsiin. Yritän kirjoitella vielä lähiaikoina vähän lisää, jos vaikka pääsisin palju-projektissakin vähän pidemmälle.

Kiitos kun luit ja hyvää kesäistä viikonloppua!

Kolme viikkoa pakkolepoa Read More »

Parvekkeen siivous aloitettava

Vapun jälkeinen viikko oli jotenkin kylmä, ja parvekkeen siivous sai siirtyä suosiolla tälle viikolle. Räntää satoi monenakin päivänä, vaikka se suli nopeasti pois. Satuin yksikin ilta lähtemään sellaiseen aikaan kauppaan, että olin jäädä kunnon räntäsateen saartamaksi. Tietysti olin liikenteessä vekottimellani. Räntää satoi niin paljon, että sen sulamisesta muodostui suuria lätäköitä, joita oli vaikeaa väistellä. Onneksi ne kuivahtivat pois, ja samana iltana satanut viimeisin räntäsade ei enää kastellut minua kotimatkallani.

Kotimatkalla tiet olivat jo suht kuivia.

Olen jotenkin kärsinyt allergioista tänä keväänä ja senkin vuoksi parvekkeen siivous on pahasti myöhässä. Olin heti vapun jälkeen vanhempieni pihalla tekemässä vähän puutarhahommia, ja silloin sattui olemaan todella pahoja tuulenpuuskia. Yksi tuulenpuuska oli niin kova, että se pöllytti maasta jotain päälleni niin pahasti, että äänikin oli kateissa monta päivää, taas vaihteeksi. Söin noin kuukausi sitten antibiootti- ja kortisonikuurin kun poskiontelot tulehtuivat, ja silloinkin ääneni oli lähtenyt.

Kukkapenkin siivousta tiedossa

Tosiaankin oli korkea aika käydä tutkiskelemassa mitä äidin kukkapenkeille kuului. Pari edellistä vuotta on mennyt vähän laiskotellessa asian suhteen, mutta ei kuntokaan enää tässä iässä anna oikein periksi touhuta niin paljon, varsinkaan kovilla helteillä. Ehkä tilanne voisi olla toisin, jos sitä vaan tohottaisi menemään koko ajan jotain.

Pihalla on muutama kohta mistä pitäisi kaivaa juurakkoja pois. Joku vuosi sitten istuttamani valkoinen pihasyreeni on kuollut pystyyn viime kesänä, ja talon kulmauksessa ollut hansaruusu heitti henkensä. Se oli lisäksi vielä aika epäkäytännöllinenkin siinä kohtaa missä oli. Sen aika on lähteä.

Kukkapenkin reunuskivet saivat myös lähteä. Niiden alle on pesiytynyt todella paljon kusiaisia, joita en halua kukkapenkkiin. Vanhempani olivat hieman niukkoja kastelijoita viime kesänä kukkapenkin suhteen, ja siinä kävi sillä tavalla, että joskus aikoinaan istuttamani japaninjaloangervo kupsahti kukkapenkin kulmasta kun juuriin pesiytyi muurahaisia. Tai toivon, että se vielä nostaa päänsä sieltä jostain syövereistä. Tällainen upea ilmestys se aikoinaan oli.

Kuva: 15.7.2016

Ymmärrän tottakai, etteivät vanhempani jaksa olla koko ajan hoitamassa jotain kukkapenkkiä. Onhan heillä ikääkin jo jonkin verran. Olisikin todella hyvä juttu, jos sinne saisi järjestettyä jonkun helpon kastelujärjestelmän missä vettä ei tarvitsisi kantaa pitkin paikkoja.

Sanoin kusiaisille että painukaas nyt sinne mistä ootte tulluki, ja nehän lähti heti johonkin muualle kun kivet oli nostettu ylös. Ilokseni huomasin muutakin erittäin loistavaa mullan seassa. Tai en juuri kusiaisten kohdalla, vaan muissa paikoissa mistä kaivoin maata. Mullassa oli todella paljon kasiaisia. Se on hyvän mullan merkki! Muokkasin kukkapenkistä noin kolmasosan ja istutin uudelleen punapäiväkakkaroita ja kevätesikkoja. Ainakin ne olivat pari päivää sitten vielä hengisä yöpakkasista huolimatta kun kävin katsomassa niitä.

Tarkoitus olisi muokata kukkapenkkejä sellaiseksi, että nurmikon leikkaaminen niiden ympäriltä helpottuisi. Kukkapenkkiä reunustaa kevätesikko, josta tulee ajastaan karmean näköinen. Sen voi ihan hyvin jossain vaiheessa alkukesää leikata ruohonleikkurilla matalaksi, kun on kukkinut. Samoin jotkut tulppaanit ovat sellaisia. En minä ainakaan jaksa niitä käydä joka vuosi nostamaan maasta ylös ja istuttamaan uudelleen. Kun ne ovat kukkineet ja rujon näköisiä, eikun leikkurilla yli vaan.

Liljat ovat upeita kun ne oikein kasvavat mittoihinsa, mutta juurakoita pitäisi välillä karsia rankallakin kädellä. Nämä liljat ovat joko olleet tontilla alunperinkin, tai sitten äitini on istuttanut ne sinne. En tiedä. Pitää kysyä häneltä paljon niitä saisi karsia. Niitähän voisi vaikka laittaa muuallekin kasvamaan sitten, jos juurakot jakaa osiin.

Toinen kukkapenkki näyttikin sitten todella surkealta. Siihen on päässyt myyrä vierailemaan. Kaivelin eilen yhtä siperiankurjenmiekan juurakkoa ylös kukkapenkistä ja huomasin, että juurakoiden alla on pelkkää ilmaa. En ole eläessäni nähnyt tällaista. Ei siinä auta muu kuin kaivaa miltei kaikki ylös ja perustaa tämä kukkapenkki uudelleen. Onneksi jotain oli säilynyt sellaisenaan. Idänunikko on aloittanut kasvamisen hyvissä ajoin. Myös pionit lähtivät kasvuun. Köynnöskehikon sisällä on todella pahat tuhot, ja aion poistaa koko kehikot, kun ovat niin ränsistyneen näköisiä jo. Lisäksi ne eivät kestä yhtään ojossa. Isäni oli sitä mieltä, että ne pitää säilyttää, mutta sitten saa kyllä keksiä kuinka hitossa ne saa pysymään vaaterissa.

Kaikki nämä projektit yleensä vaativat jonkun verran kapitaalia, jolloin kaiken saisi tehtyä alusta asti tyylikkäästi ja perusteellisesti, sikälis kun niihin sijottaisi tarpeeksi rahaa. Sehän nyt on sanomattakin selvää. Kompastelen jatkuvasti tähän asiaan, koska haluaisin kaiken toimivan niillä resursseilla mitä jo entuudestaan löytyy. Se vaan ei aina ole mahdollista. Ja jos saan jonkun kivan idean, niin se sitten myös torpataan. Perhe on pahin, niinhän sitä sanotaan. Mutta ei siitä sen enempää. Olen menossa jatkamaan hommia lähipäivien aikana, kun meille on ennustettu jopa +20C lämpötiloja. Josta tulikin mieleen, että taitaa olla jo korkea aika aloittaa parvekkeen siivous.

Parvekkeen siivous aloitettava N.Y.T. nyt!

En siis ole allergioiden takia halunnut mennä parvekkeelle tekemään siivousta, koska parvekkeen edessä kasvaa useita koivuja, joille olen allerginen. Kävin tänään hieman tutkiskelemassa mitä sinne kuuluu. En ole käynyt syksyn jälkeen parvekkeella lainkaan. Tänään on ensimmäinen päivä kun avasin tuon oven. Kaaos oli taattu, mutta huomattavasti hillitympi kuin olin kuvitellut. Aloin tuumasta toimeen, ja hyräilin mielessäni “Cha cha cha”:ta. Parveke on saatava lauantaiksi kuntoon ja siivous on aloitettava niin ku nyt! (ennen ja jälkeen kun pieni siivous on tehtynä)

Kun katsoo oikein tarkkaan, niin siivouksen saattaa jopa huomata! Noh, vitsi vitsi. Ei sitä oikeastaan huomaa. Pitää jatkaa lähipäivinä. Myös vesiaihe on tällä hetkellä todella vaiheessa, eikä se oikein saa paikkaansa tuolla parvekkeella. Sehän oli tarkoitettu aluksi tuonne ensimmäisessä kuvassa olevaan vasemmanpuoleiseen ylänurkkaukseen. Mutta kun nyt partsille on tulossa se ihana puusohva, josta olen maininnut jossakin postauksissa. Se odottelee tällä hetkellä parvekkeelle pääsyä oven vieressä pystyyn nostettuna, ettei se vie turhaa tilaa olohuoneesta. Oikea sisustuselementti, sanon minä!

Onhan tuon parvekkeen siivous täysin kesken. Se on täynnä kukkaruukkuja, missä olen kasvatellut milloin mitäkin. Yllätyksekseni huomasin, että ruohosipuli on lähtenyt kasvamaan viime vuoden jäljiltä. Luulin, että kaikki elollinen on kuollut. Sillekin pitää keksiä joku paikka. Yksi kotkansiipisaniainenkin on lähtenyt kasvamaan rakentamassani puulaatikossa. Se saa pysyä siinä. Ei niitä tarvitse parvekkeen täydeltä ollakaan. Ehkä muutama muukin lähtee vielä kasvamaan, jos hyvin sattuu.

En oikein saanut Foxyn paljua laitettua ajattelemaani kohtaan kunnolla, ja sen sijoitus on edelleenkin hieman hakusessa. Olen nyt pyöritellyt sitä pitkin parveketta muutaman vuoden, ja se on vaan nyt saatava laitettua paikoilleen. Sen lopullinen paikka sijoittunee siinä kohtaa paremmin kun puusohva on paikoillaan. Se on niin suuri elementti, jonka todellakin haluan tuonne. Aikomukseni on myös tehdä istuma-alue sellaiseksi, ettei siihen sada vettä. Enkä halua myöskään paahtua siinä aamuisin.

Lähtökohta nurkkauksesta johon oli tarkoitus alunperin tulla palju.

En nyt jaksanut liikutella painavia Leca-harkkoja ees taas, kun parvekkeella oli muutenkin ahdasta. Siispä jätin paljun nyt hetkeksi oven taakse. Olisi hyvä saada sijoitettua se sillä tavalla, että parvekkeen oven saa tarvittaessa kokonaan auki. Eli joudun ottamaan parvekekaiteen vieressä olevat Leca-harkot pois. Niiden päällä kasvoi viime kesänä tomaatteja, josta nurkkauksessa oleva tyhjä ämpärikasakin muistuttaa.

Palju ei mahdukaan nurkkaukseen niin kuin olin kuvitellut.

Viime viikolla tapahtui muutakin erikoista, jota harvemmin pääsee todistamaan. Iso-Britannian kuningas Charles 3. kruunattiin. Tämä spektaakkeli oli pakko katsoa, koska sitä nyt ei kovinkaan usein näe kun kunkku saa kruunun. Tilaisuus oli käsittämättömän hyvin järjestetty ja paikalla oli todella eeppinen kirkkokuoro. Kuningasväen asut olivat upeita. Käsitin, että kyseistä tilaisuutta varten oli sävelletty jopa yhdeksän klassisen musiikin teosta. (Kuvan ottamista varten piti myös suorittaa pienehkö siivous, ettei kaikki pölyt näy.)

Yksi iso syy tähän siivousintooni löytyy myös siitä, että minulle on tulossa ihana kissavaljakko hoitoon kesäkuun alussa. Nämä ihanuudet olivat minulla hoidossa myös viime syksynä. Aivan upeita otuksia, tykkään! Tässä on Rölli, joka kyllä näyttää niin Rölliltä kun kissa vaan voi näyttää. Taisin julkaista tämän kuvan Instatililläni tuolloin. Saatan julkaista siellä ihan eri kuvia, mitä täällä.

Rölli otti haltuun myös tekemäni torkkupeiton, joka oli sängylläni viikattuna.

Toinen kissa on nimeltään Sysi. Se on todella musta, mutta pieni valkoinen pilkku löytyy rinnuksilta.

Itse asiassa kissa on niin musta, että sitä oli välillä vaikea löytää. Nämä olivat hoidossani lokakuun lopulla, ja silloin on tarjolla valoa aika niukasti, ainakin iltaisin. Kaikki valot vaan päälle, niin näki, missä nämä oikein liikkuivat, tai makoilivat. Tilanne lienee nyt kesäkuun alussa vähän valoisampi.

Näetkö sinä kuvassa kissan? Minä en ainakaan paljaalla silmällä nähnyt ennen kuin otin kuvan, tai kissan silmät hieman kiiluivat.

Eiköhän tässä ollut taas yhdelle kerralle ihan tarpeeksi höpinöitä, niin jatketaan seuraavalla kerralla sitten. Ehkäpä sitä on jotain kerrottavaa viikonlopun jälkeen? Suomen Euroviisuedustaja, Käärijä, sattuu olemaan yleisön ennakkosuosikki. Katsellaan miten käy. Mutta nyt tekemään loppusiivous parvekkeelle, että pääsisi siitäkin tänä kesänä vielä nauttimaan. Hyvää alkavaa viikonloppua!

PS. huomasitko nämä? Jos et seuraa Facebook-sivuani

Parvekkeen siivous aloitettava Read More »

Shopping Cart
Scroll to Top