Huonekasvit heränneet talviunilta – pikainen päivitys

Se tunne kun ajattelet, että nyt olisi hyvää aika kirjoitella pitkästä aikaa blogia, etkä löydä yhtään kuvaa tietokoneeltasi… näin taisi käydä nyt minulle, mutta tässä kuitenkin pikainen päivitys asioihin. Huonekasvit ovat nimittäin heränneet talviunilta ja kuvia alkoi löytyä kun tarpeeksi kauan kaivelin varastoja!

Sain taannoin Facebook-ryhmän kautta muratin, joka oli todella ränsistynyt. Tein sellaisen toimenpiteen, että pätkin sen kaikki oksat lyhyemmiksi, ja laitoin pistokkaat lasiin. Sehän lähti juurtumaan!

En ollut uskoa silmiäni tästä… olen yrittänyt murattien juurruttamista aikaisemminkin enkä ole oikein saanut mitään tulosta. Olen ilmeisesti tehnyt pätkimisen väärässä kohtaa vuotta tai mikä lie syynä tähän. Joka tapauksessa nyt muratin pistokkaissa on oikein hyvät juuret aluillaan. Pätkimisen jälkeen kului noin kaksi viikkoa, ja emokasvin katkaisukohtiin alkoi muodostua silmuja.

Pari viikkoa myöhemmin, silmut olivat kasvaneet jo huomattavasti suuremmiksi. Ehkä saan sittenkin oikein ihanan muratin itselleni!

Halusin siirtää kiinanruusuni kesäksi samaan paikkaan jossa se on aikaisempinakin vuosina ollut, eli parvekkeen oven eteen. Se on ollut usein talvella siinä, mutta tänä talvena kämppäni oli niin sekaisin, että oven edessä oli aivan jotain muuta kuin kiinanruusulle sopiva ”jalusta”. Otin itseäni niskasta kiinni ja siirtelin huonekalut paikoilleen. Olipas homma! Mutta sain kuitenkin kiinanruusulle paikan takaisin. Se on nyt sohvan vieressä lipaston päällä. Kasvi tarvitsi kuitenkin valon, ja sitä varten piti tehdä joitain virityksiä.

En halunnut porata seinään reikiä valaisinta varten, jos jostain syystä en olekaan tyytyväinen kiinanruusun paikkaan. Valaisimen suhteen piti luovia: ruuvasin vintage-laudanpätkän lipaston sivuun kiinni, ja laitoin jalkalampun siihen kiinni. Nyt kiinanruusulla oli lisävalo. Pitää vielä viritellä valolle ajastin kun en tahdo millään muistaa laittaa valoa iltapäivän kuluessa päälle. Nyt on ollut niin valoisaa jo päivisin, ja muita valoja ei ole sinällään tarvinnut.

Siirtelin lisää tavaroita paikoilleen sunnuntaina 7.3. Laitoin pari lipastoa päällekkäin ja sain olohuoneen pitkälle ikkunalle lisää tilaa huonekasveille. Lipaston päälle istahti peikonlehti, jolle jossain vaiheessa virittelen lisävalon kohdilleen. Se pärjää siinä nyt toistaiseksi ihan noinkin koska valoa alkaa tulla ikkunasta huomattavasti enemmän kuin talvella.

Ajattelin pitää pienen tauon sen jälkeen kun olin saanut lipastot paikoilleen. Televisiosta oli juuri alkamassa miesten 50 kilometrin MM-hiihto. Ei kun jalat vaan pöydälle ja… ja voi perkele! Olin siirtänyt kaikki tavarat television eteen siksi aikaa kunnes saisin lipastot siirrettyä nurkkaan. Ei siinä auttanut muu kuin siirtää huonekasvit takaisin ikkunan eteen, jotta telkkarista näkee ylipäätään yhtään mitään.

Suomalaisten hiihdot menivät aivan persiilleen, ja Iivokin paiskasi sukset maahan maaliin tultuaan. Uskon, että vähän vitutti! Itse sen sijaan yritin keskittyä iloisempiin asioihin, sillä kotiin raahaamani palmuvehka (zamia) oli alkanut tehdä uusia versoja. Tämä ilostutti minua todella paljon. Palmuvehka oli vielä toistaiseksi makuuhuoneeni ikkunan ääressä. Se on niin suuri, että en ole vielä ehtinyt laittaa sitä mihinkään muuhun paikkaan. Tulen laittamaan sen todennäköisesti sitten sellaiseen paikkaan, jossa se saa hajavaloa.

Vedän pimennysverhon joka aamu ikkunan edestä pois, ja meillä on nyt ollut aika aurinkoisia päiviä. Palmuvehka ei kuitenkaan lukemani ohjeiden perusteella pidä juurikaan suorasta auringonvalosta. Tästä syystä joudun siirtämään kasvin toiseen paikkaan, kunhan keksin ensiksi että mihin. Lisäksi haluan erotella neljä suurta juurakkoa toisistaan omiin ruukkuihinsa.

En ole laittanut mitään kesää varten vielä kasvamaan, pitääkö olla huolissaan? Sen verran tuossa katsastelin siemenvalikoimaani, että tulen laittamaan yrttejä (persilija, basilika, timjami), jollen sitten hanki niitä paikallisesta puutarhasta. Nyt pitää vaan saada kämppä järjestykseen eikä ottaa mitään ylimääräistä! Lemmikkieni kuolema vaikutti niin pahasti elämääni, että olin miltei kaksi vuotta pois pelistä. En kyennyt tekemään oikein mitään. Se on ihan kauheaa kun lemmikki sairastuu. Foxy, koirani, oli myös paras kaverini, ja tein paljon asioita hänen kanssaan. Hän oli aina mukana touhuissani, myös näissä kasvijutuissa.

Foxyn viimeinen syksy 2018

Mietin todella pitkään mistä enää kirjoittaisin, kun tuntui todella pitkään vain siltä, että elämässä ei ollut mitään muuta kuin surua. Aloitin monta asiaa ja tarinaa – mitään en saanut loppuun. Yritin kasvatella tomaatteja ja yrttejä viime kesänä parvekkeella, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Sairastuin myös itse keväällä koronan ilmestyttyä. Tosin siitä ei ole tietoa sairastuinko koronan takia, mutta se veti kuntoni niin loppuun, että on suoranainen ihme, että olen jaloillani. Toivon, että tämä sairaus ei toistu! Kyseessä siis oli vestibulaarineuroniitti, jonka takia olin sairaalahoidossa viikon. Se aiheutti kaiken maailman muitakin juttuja, ja toipumiseen meni miltei puoli vuotta. Minulle oli usein aivan sama selviydynkö siitä. En oikein löytänyt mitään syytä parantua.

Kaiken tämän lisäksi menetin yhteyden minulle tärkeään henkilöön, jonka kanssa olin ollut viimeisen muutaman vuoden aikana miltei päivittäin yhteydessä… ystävän siis! En tiedä mitä tapahtui, mutta hän lakkasi pitämästä minuun yhteyttä ”tosta vaan”, eikä ole sen kummemmin ottanut yhteyttä minuun. Olemme pari sanaa sieltä täältä vaihdelleet, mutta siinä kaikki. Ei siis riittänyt, että meni koira ja kissa samana vuonna, kun meni vielä ystäväkin heti perään. Olen jotenkin yrittänyt käsitellä asiaa, mutta se on hirvittävän vaikeaa ja olen usein surullinen tämänkin asian takia. Laitoin häntä ajatellen esimerkiksi valkosipulia kasvamaan vanhempieni pihalle ja chilejä parvekkeelle. Annoin chilit pois ja valkosipulit saivat siementää kasvupaikalleen.

Olen pohtinut paljon asioita ja tullut siihen tulokseen, että älyttömät parvekeviljelyt sun muut saavat luvan jäädä tältä kesältä ja keskityn niiden sijaan vaikka huonekasveihin ja akvaarioon. Parveke muistuttaa minua ihan liikaa menneistä vuosista rakkaiden lemmikkieni kanssa, enkä pääse koskaan heistä ”yli”, jos joka vuosi aktivoin itseni näiden asioiden pariin. Vietin niin paljon lemmikkieni kanssa aikaa parvekkeella. Haluan toki istua parvekkeella edelleenkin hyvällä säällä, mutta en halua, että se on minulle niin työläs. Kesästä voi tulla todella yksinäinen kaikkien näiden rajoitusten takia mitä korona aiheuttaa, että ei muukaan auta kun yrittää viihtyä omassa ympäristössään. Tällaista parveketta ei tulla siis ehkäpä koskaan enää näkemään:

Parvekefiilistelyä vuodelta 2017

Mutta ei tällä kertaa enempää näistä asioista… hirvittää tuo korona, ei voi mitään! Pysykää terveinä hyvät ihmiset

Lue artikkeli

Siitä on jo vuosi kun Uuno-kissa poistui paremmille hiiriapajille…

Siitä on jo vuosi, kun vein rakkaan kissani Uunon, paremmille hiiriapajille… haluan tänään muistella häntä. Toivottavasti näen kyyneleiltäni kirjoittaa tänne mitään. Uuno kun sattui olemaan viimeinen lemmikkini, joka minulla oli. Ensin meni Spede 2017 (noin 16-vuotias), sitten meni Foxy kesällä 2019 (13,5-vuotias) ja viimeisenä Uuno, viikko ennen joulua 2019 (melkein 18-vuotias). Uunolla oli pitkä elämä! (vuoden takainen kirjoitus tästä). Sytytin tänään kynttilän ikkunalle Uunon muistoksi.

Minulla on Uunosta paljon muistoja, tässä pari. Uuno oli todella leikkisä ja touhuava kissa. Häntä oli aina mielenkiintoista seurata. Hieman villi mutta kuitenkin kesy. Alkuunsa ihan pienenä pentuna oli sylikissa, mutta sitten piti syystä tai toisesta noin kymmenen vuoden tauon, ennen kuin löysi sylini uudelleen. Haki läheisyyttä, mutta ei vaan tullut syliin. Spede oli hänelle se ”kainalo” mihin aina käpertyi hellyyttä tarvitessaan.

Tyypillinen kuva, minkä saatoin ottaa, oli sellainen, missä Uuno ja Spede olivat erittäin lähekkäin. Edelleen tänä päivänä Uuno ja Spede ovat kansikuvapoikina Facebookin Kissankulma -ryhmässä. Sinne voi siis liittyä jos sinulla on kissa! Perustimme sen aikanaan kissojen ystäville. Vaikka kissani ovat jo ”nukkuneet pois”, halusivat ryhmäläiset jostain syystä pitää minun kuvani kansikuvana tässä ryhmässä. Olen erittäin otettu kunniasta, ja minua ei häiritse, vaikka kuvassa ovatkin jo poismenneet kissani! Kiitos ja kumarrus ryhmäläisille tästä kunniasta.

Spede vasemmalla naama kameraan päin, Uuno käpertyneenä oikealla puolella.

Olen pohtinut tätä useasti, että miksi Uuno ei sylissäni sen ”kymmenen vuoden aikana” paljoakaan halunnut olla, tai ei vaan tullut syliin. Uunoahan ei voinut myös nostaa syliin missään vaiheessa, vaan hän alkoi aina rimpuilla. Minulla siis oli kaksi kissaa, ja selkeästi Spede vanhempana kissana oli pomo näiden kahden välillä. Ehkäpä tämä vaikutti asiaan. Mutta, kun Uuno vihdoin uskaltautui syliini vuonna 2013 keväällä, ei sitä meinannut saada sylistä pois! Hänestä kuoriutui aivan ihana sylikissa koko loppuelämäkseen. Kissanomistajan näkövinkkelistä tämä oli maailman paras asia! Sain vihdoinkin kissani syliin… se on loppujen lopuksi ainakin itselleni yksi hienoimmista asioista, mitä kissanomistajana voin kokea. Olen koonnut pienen neljän minuutin videopätkän YouTubeen missä Uuno on sylissäni.

Otin Uunon aina syliini kun mahdollista. Uunolla oli myös paljon paikkoja asunnossa, jossa hän sai katsella ulos ja kiipeillä. Makuupaikkoja löytyi ikkunan ääreltä. Paljon oli leluja. Ne lelut ovat vieläkin tuolla laatikossa. En tiedä miksi, mutta en vain ole saanut aikaiseksi viedä niitä mihinkään pois. Koirankin leluista iso osa on tuolla laatikossa. Täytyy kait viedä laatikko varastoon joku päivä…

Jos joku kissa halusi kiipeillä, niin Uuno halusi! Hän kiipeili pienenä pentuna vanhempieni olohuoneen tiiliseinää pitkin ylös. Sitä ei oikein meinannut kukaan uskoa silmillään, mutta siinä se vain veti kynsillään seinää pitkin ylös! Uuno kiipeili paljon. Jos sattui pääsemään vapaaksi vanhempieni takapihalla, oli hän aina puussa ensimmäisenä – pihalta ei poistunut. Ajattelin aina, että Uuno on suhteellisen villi kisu.

Uuno kiipeilytelineen huipulla – usein.

Uuno tulee olemaan sydämessäni aina pienenä söpöläisenä, koska Uuno oli vaan niin älyttömän suloinen kissa! En tiedä mitään muuta näin suloista kissaa, kerta kaikkiaan. Silti oli upea ja uljas raitapaita leopardimaisilla pilkuilla varustettuna… ripaus gepardin siluettia ja liikkuvuutta. Uuno oli oikein komea, ison kissapedon kaltainen kolli! Kiitos rakas pikku-kehveli, että pidit minulle seuraa sen yli 17 vuotta! Tulen aina rakastamaan ja kaipaamaan sinua

Uuno jätti komeudellaan moniin vaikutuksen. Eihän tällaisiin asioihin voi mitenkään etukäteen vaikuttaa, mutta Uunolla oli siinä suhteessa onnea, että turkkinsa oli niin upea, että häneen sekä turkkiin rakastuivat kaikki, ketkä hänen kanssaan olivat koskaan tekemisissä!

Rakkaudella ja suurella sydämellä Uunoa muistaen… ikävä on sanoinkuvaamaton

Lue artikkeli

Kesämuistoja 2019

Minulla on todella surkea vuosi takana mutta yritän nyt laittaa tähän postaukseen mukavia kesämuistoja vuodelta 2019. Laitan lopuksi videoklipin, jonka olen ladannut YouTube-kanavalleni.

Täytyy myöntää, että en saanut äkkiseltään yhtään hyvää asiaa listatuksi viime kesältä, kun ylivoimaisesti peittävin muisto valitettavasti oli rakkaan koirani kuolema. En ollut ottanut juurikaan kuvia kännykälläni, josta yleensä otan kuvat tänne blogiin. Onneksi olin kuitenkin ottanut kuvia järkkärilläni, ja lainajärkkärillä, että saan jotain kaunista esille viime kesästä. Ilman näitä seuraavia kuvia, en osaisi luetella yhtään kivaa asiaa. Onneksi otin siis järkkärin edes joskus käteen kesällä 2019…

Vanhempieni luumupuu kukki ensimmäistä kertaa runsaalla kukkamäärällä, enkä ollut koskaan aikaisemmin saanut otettua siitä järkkärikuvia! Puu teki myös paljon erittäin maukkaita luumuja. Onneksi oli tuttava, joka halusi kerätä pari ämpärillistä, ettei luumuja tarvinnut heittää biojätteisiin. Kompostiinhan niitä ei kannata laittaa, koska se siemen siitä luumun sisältä lähtee takuuvarmasti itämään. Pian olisi piha täynnä luumupuita, jos multaa käyttää esimerkiksi kukkapenkeissä.

Luumupuu kukassa
Luumupuun kukkasia

Luumupuun kukat kestivät hyvännäköisinä vain muutaman päivän. Oli siis tuuria, että sain niitä kuvattua, ja tietyllä tapaa. Olin erittäin iloinen, että kohdalle sattui juuri kuvaamiselle sellaiset olosuhteet mitä olin ajatellut. Halusin kuvata luumun kukkia muunmuassa sinistä taivasta vasten, vähän kuin ”Suomen kaltaisilla” väreillä. Lisää kuvia luumupuusta on kuvagalleriassani Minna G. Photos (link)

Meillähän oli täällä myös Imatranajot, jotka järjestettiin puolessa välissä kesäkuuta. Keli oli kauhea perjantaina ja lauantaina, satoi vettä. Sunnuntai sen sijaan oli oikein kiva ja aurinkoinen päivä. Otinkin paljon kuvia tapahtumasta ja niitä voi sitten katsella lisää Kuvagalleriastani (link).

Kuskeilta odotetaan ”läpsyjä” kun he kaasuttelevat takaisin varikolle.

Mieleeni tästä tapahtumasta jäi erityisesti eräs pieni poika, joka halusi ”läpsäytellä” ohi ajavien kuljettajien käsiä. Pieni poika pettyi, kun kuskit vain menivät hänen ohitseen. Mutta, yksi kuljettaja näki pienen pojan pettyneen ilmeen kävellessään pojan ohitse kisapaikalle. Kun kisa oli käyty, hän tuli takaisin varikon suuntaan, pysähtyi pojan kohdalle kättelemään tätä, ja pojan mieliksi hieman kaasutteli moottoripyörällään. Tämä teki poikaan varmasti lähtemättömän vaikutuksen. Olipas ystävällinen ja sympaattinen kuski! Kirjoitin Imatranajoihin liittyviä blogeja pari kappaletta, tässä linkitykset:

Tuttavani järjesti Imatralla, Varpasaaressa (Kalastuspuistossa), Panther Rally-tapahtuman. Saari täyttyi mitä ihanimmista vanhan ajan moottoripyöristä. Pääsin kuvaamaan niitä. Kuva on otettu 10.8.2019, taustalla on Imatran halki virtaava Vuoksi-joki. Lisää kuvia Panther Rallysta Kuvagalleriassani (link).

Panther Moorroripyörä
Upea vanhan ajan moottoripyörä

Saimme viettää ihanat pari yötä ystävien kesken mökillä, joka on Saimaan rannalla. Olin mökillä Uuno-kissani kanssa, koiraahan minulla ei enää tässä vaiheessa ollut. Meillä oli oikein mukavaa, ja Uunokaan ei karannut, vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Kelit sattuivat erittäin kohdalleen, taisi olla koko kesän lämpimimmät päivät. Kumpaisenakin päivänä oli noin +30C, että hyvin tarkeni. Aurinkoa oli molempina päivinä. Illat olivat aivan käsittämättömän eeppisiä! Saimme istua Saimaan rannalla olevassa paljussa ja nauttia hyvästä musiikista ja sapuskoista juomineen.

Auringonlaskun aikaan Saimaan rannalla
Auringonlaskun jälkeen.

Mökillä oli myös toinen kissa, Ferry, jota itse asiassa lähdin alunperin kuvaamaan. Hän oli taasen isäntäväen kissa. Ferry-herra oli kuvaushetkellä 16-vuotias. Lisää kuvia Ferrystä voi käydä katsomassa Kuvagalleriastani (link).

Ferry Corsten lemmikki kissa
Ferry Corsten, Domestic House Cat

Edellisestä kerrasta oli kulunut kauan aikaa, kun sain olla tällä samaisella mökillä. Minulla ei silloin ollut koiraa, ja kissani olivat sen verran nuoria ja terveitä, että heille löytyi hoitopaikka vanhempieni luota. Minulla ei myöskään ollut tuolloin kuvausvälineitä, jolla ottaa laadukkaampia otoksia. On niitä kuvia otettu silloinkin pokkarikameralla! Mutta, nyt tarjoutui niin käsittämätön tilaisuus ottaa kunnollista videokuvaa auringonlaskusta, jota olemme saaneet useaan kertaan mökillä ollessa ihailla. En tiedä mitä suurempia voimia tässä pitäisi kiittää, kun sain taltioitua videopätkän tästä eeppisestä tilanteesta! Video on kuvattu 26.7.2019 noin kello 21.30-22.00 ja se on 2x nopeutettu. Videoeditointi on toteutettu Filmora-ohjelmistolla. Enjoy!

Onhan tuossa kesässä varmasti muutakin kivaa, mutta tässä nyt nämä kohokohdat.

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Kesäpäivän viettoa

Voisin sanoa, että melkoisen luksusta, että saa viettää vanhempien pihalla hyvillä keleillä aikaa! Itselläni on parveke, se on vähän kriteerinä kämpällekin, että sellainen pitää olla, kun valitaan itselle vuokrakämppää. Mutta talo… se on jotenkin ihan eri juttu. Täällä minä keväät ja kesät laittelen kukkapenkkejä ja muutenkin huollan pihaa siltä osin mitä vanhempani eivät jaksa tehdä. Tämä on piha, jossa on istutuksia takapihalla vähän siellä sun täällä. Ei varsinaisesti puutarha, mutta erittäin vehreä. Pihaa ympäröi orapihlaja-aita (joka on mielestäni helvetistä).

Pihalla ei ole varsinaisesti oleskelualuetta, vaikkakin puutarhakalusteita on nurmikolla. Aluetta ei ole mitenkään rajattu. Kiikku on aina samassa paikassa, hieman omenapuun katveessa. Siinä tulee loikoiltua usein.

Juannuksena oli niin viileää, että piti ottaa rantapyyhe peitoksi kun halusi ottaa torkut pihakeinussa.

Lämpömittari näytti vielä pari päivää sitten 31 Celsiusta ja ei siinä kyllä ulkona tehnyt mieli olla, mutta illemmalla kun ilma jäähtyi, pihalle oli oikein mukava tulla hengailemaan. Ja miksi en jäänyt omalle parvekkeelle? Noh, katsokaas kun jotkut linnut olivat käyneet rällästämässä partsilla, ja kakkineet juuri hankkimani baden badenin pehmusteen… siinä kävi kyllä mielessä parit höyhentämiset, mutta omapahan on typeryyteni kun en suojannut pehmustetta mitenkään. ”Olisihan se pitänyt arvata”. Se pitää siis pestä. En ajatellut pestä sitä ”näillä helteillä” kun tiesin, että ilma viilenee seuraavaksi viikoksi. Pesen sen sitten.

Ulkona on mukavaa kirjoitella blogia…

Pihavarustuksiin kuuluu tietenkin kompaktin kokoinen pallogrilli, jossa paistuu meidän porukalle sopiva määrä makkaraa 🙂 Syöjiä on useimmiten kolme; isä, äiti ja minä.

Eiliset mätöt

Eilen se keli sitten alkoi muuttua viileämmäksi… tänään ei tarkene kunnolla takapihalla jollei harteilla ole jotain lämmikettä. Tänään mittari on kivunnut hädin tuskin 20 asteeseen. Silti oli melkoisen tuskaista kävellä kotoa vanhemmille autoa hakemaan, kun tuo asfaltti imee sitä auringonlämpöä ihan mukavasti.

Kylmä rintama saapui eilen…

Lämpimät kelit sai väistyä tältä erää… saas nähdä saadaanko helteitä tälle kesälle vielä. Sääennuste näyttää siltä osin huonolta. Pidän siitä, että kesällä olisi lämmintä ja parasta on juuri se 25C 🙂

Lähdin eilen vielä iltakävelylle vanhemmiltani paikalliseen nauttimaan siitä kun terdellä vielä tarkenee t-paita päällä.

Naapuri tuossa aloitti juuri nurmikonleikkuun ja heidän koiransa haukkui ilmeisesti sitä, niin mieleeni muistui rakas Foxy-koirani, joka oli alkuunsa hampaineen ruohonleikkurissa kiinni. Onneksi ei sattunut mitään. Isän kanssa muisteltiin hieman mitä kaikkea se Foxy oikein tekikään, niin kyllähän se oli hampaineen kiinni vähän jokaisessa laitteessa! Yritit haravoida pihaa – Foxy oli hampaineen kiinni haravassa. Yritit imuroida – Foxy oli hampaineen imurin suulakkeessa kiinni. Yritit lapioida tai kolata lunta – Foxy oli hampaineen kiinni. Kuulemma ihan yleistä kyseisen koirarudun edustajille 😀 Foxyhan oli australiankarjakoira. Tässä oli männäviikolla muistopäiväkin kun hauvelin poismenosta on ollut jo vuosi… mihin se aika oikein kuluu? Ihan kun se olisi ollut vasta eilen. Foxy oli niin monessa asiassa minun mukana. Ikävä on vieläkin ihan sanoinkuvaamaton. Vietettiin paljon aikaa vanhempieni pihalla, kun Foxy pääsi aina paljuun uimaan täällä ollessa, jos oli kuuma keli. Tässä on kuva parin vuoden takaa juhannuksena, kun olimme vanhempieni luona. Olin viritellyt itselleni sopin etupihalle, jossa tarkeni istuskella illalla. Foxy oli mukana!

Tähän onkin hyvä päättää tämän päivän kirjoittelut, lisää sitten joku toinen kerta. Toivottavasti saan kirjoitella lähitulevaisuudessa parvekkeellani!

Lue artikkeli