Lemmikit

Kalajuttua

Nyt on käynyt niin, että minulla on ”edelleen” pienehkö määrä kalankutua valmistumassa pikkuastiassa. Teen suurinpiirtein samoin kuin viimeeksikin, miinus virheet 😀 Onnistuin kudettamaan seeprakalani vaihteeksi. Nyt on kyseessä leopardi-versio… toivottavasti onnistuu!

Jos jotain hyvääkin niin aina jotain pahaa myös sattuu. Nimittäin, jotakin kävi imunuoliaiselle joka oli poikasaltaassa. Se meni erittäin nopeasti huonoon kuntoon ja hetken näytti siltä, että sen silmä olisi ollut homeessa. Bakteeritulehdus ilmeisesti. Toinen kahdesta imunuoliasesta on edelleen ihan ok. Tältä se näytti hieman ennen kuin jouduin päästämään sen päiviltään…

Iso osa akvaariorehuista sai kenkää kun siivoskelin sitä maanantaina. Nyt se näyttää kutakuinkin tältä:

Toinen tankki odottelee vielä viritystään…

Tankin vasemmassa ylälaidassa on tuollainen valkoinen kehikko, joka on poikasallas varsinaisesti. Olin laittanut sinne väliaikaiseen säilytykseen pari naaraspuoleista seeprakalaa, koska tuolla tankissa oli useampi koiras (jotka on siirretty isoon tankkiin paitsi yksi) niin ne jahtasivat noita paria naarasta niin pahasti, että luulin niiden kuolevan siihen. No, ajatelkaas: kaksi naarasta ja viisitoista urosta! Siirsin kaikki muut koiraat siis tuonne toiseen tankkiin mutta jätin yhden. Jaa miksi? Noh, koska naaraat ovat mätiä täynnä niin antaa heidän kutea siellä rauhassa. Kun tämä on hoitunut loppuun saakka, voi koiraan siirtää myös isoon tankkiin ja jäljelle jää vain kaksi naarasta. Ne eivät tuota mätiä jos koirasta ei ole tankissa. Siispä, ne voidaan pitää erillään. Ajattelin siirtää isosta tankista myös naaraat samaan paikkaan, että niitä ei enää tarviaisi kudettaa missään (PERKELE).

Tässä projektikuvaa noista seeprakalojen kasvamisista. Olen hankkinut ihan tavallisen muoviastian, jota saa eläinkaupasta. Se on tarkoitettu kalojen tmv kuljetukseen soveltuvaksi. Astian vasemmalla puolella on ilmatin, jonka tarkoitus on pitää jonkunlainen veden virtaus koko ajan, niin kutu ei ns. homehdu. Veden olen ottanut poikastankista (edellisessä kuvassa), niin vesiarvot pysyisivät samoina… ihan vain siksi, koska pikkukalat siirretään sitten siihen altaaseen kun ovat siirrettävän kokoisia. Mitä vähemmän eroavaisuuksia, sitä paremmin ne säilyvät hengissä. Vaihdan vettä pieneen astiaan päivittäin litran verran, ja valonlähteenä on hehkulamppu loistamassa heti aamusta, että vesi pysyy lämpimänä ja kasvit tuottavat happea.

Tässä muutaman tunnin ikäistä kalan kutua… munia siis.
Danio rerio eggs
Ihmettelitte varmaan mikä tuo ruisku-letkuhökötys tuossa astian päällä on. Noh, se on se väline, millä siirsin kudun toisesta astiasta toiseen. Minulla on sellainen 30 litran lasiastia, jossa kudetin nämä seeprakalat. Kun kala oli laskenut mädin, kävin keräämässä sen sieltä tankista pois ja siirsin toiseen astiaan, jota on helpompi vahtia/valvoa. Tämä muoviastia on siinäkin mielessä hyvä, koska siinä on karhea epätasainen pohja, toisin kuin lasiastiassa. Kalan munat eivät siis jää siihen pohjaan kiinni ja homehdu, kunhan vettä muistaa vaihtaa pieniä määriä päivässä. Kävin äsken katsomassa (aika: 23.45) että osa munista on jo kuoriutuneet… tai aika iso osa itse asiassa! Tämä tietää huomiselle paljon akvaarioiden siivoilua jne kun pitää saada ne pikkufisut sitten uuteen kotiin kun lähtevät parin päivän päästä uimaan. Suraavassa linkki seeprakalan kehitykseen (pop-up):
http://www.cas.vanderbilt.edu/bioimages/animals/danrer/zfish-devel.htm

Kertoilen sitten myöhemmin lisää kokeilustani.

Tässä on hieman erikoinen havaintoni:

Tämä veijari sattui silmääni kun tarkkailin akvaariotani suursiivouksen jälkeen, onko kaikki kunnossa vesimaailmassani. Olen pitkään miettinyt, että mitä ihmeen valkoisia pilkkuja akvaarion reunamilla on. Yhdistin asian kuitenkin kotiloihin, mutta en petokotiloihin. Seurailin aikani tankkia ja sama kotilonryökäle kävi samassa laitamassa useaan kertaan. Ovatko nämä petokotilon munia? Pakko olla, koska se ei syö niitä kun sattuu kohdalleen ja niitä toisinaan häviää siitä laidasta poiskin. Niillä on ollut yllin kyllin nyt ruokaa tankissa, mikä on saanut ne lisääntymään, noh, sanoisinko että rutkasti 😀
Kohta niitä voi luovuttaa toisille… jos tarvitset petokotiloita, ota yhteyttä!

Yhden kuvan vielä laitan päivää piristämään, koska täällä Imatralla on ainakin ollut tänään todella rujo ilma. Vettä satanut koko päivän ja harmaata kaikki maisemat. Näinkin mukavasti välillä meni.. kuva on otettu 20.5. parvekkeeltani ja kuvassa makoilee Spede 🙂

Täältä taas tähän ja nyt mie meen nukkumaa!

Projektit edistyy

Pihamaalla olisi joitain asioita vielä tekemättä, mitkä olisi hyvä saada parin viikon sisään toteutettua. Saimme purettua vanhan kasvihuoneen alun pois ja aloitettua uudenkin tekoa.

Oikeassa laidassa etualalla on lautakasa, jota aion uusiokäyttää.

Aloitimme tämän prokkiksen sunnuntaina iltapäivällä, mutta sen verran rupesi paikkaan paistamaan aurinko, ettei touhuamisesta enää tullut mitään. Päätimme siis jatkaa joku toinen päivä jos olisi poutaa ja hieman viileämpää.

Kissa ja koirakin osasivat nauttia päivästä.

Liljat olivat lähteneet kasvuun:

Laitoin jokin aika sitten kuvatusta jostakin oudosta rehusta ja nyt siihenkin on tullut selvyys, että mikä se on… siperianunikko 😀 Luulin kasvia nimittäin aikaisemmin rikkaruohoksi tai joksikin erikoiseksi luonnonkasviksi. Onneksi en vetänyt nurmikonleikkurilla matalaksi perjantaina kun olin ajamassa juuri siitä kohtaa. Pitää kerätä siemenet sitten talteen kun aika koittaa.

Sunnuntaina oli myös hyvä sää grillata!

Nyt pidän pienehkön paussin kirjoittamisessa. On nimittäin hirvittävä hammassärky. Kävin tänään hammaslääkärissä paikkuuttaas yhden hampaan, niin alkaa puudutus hieman hälvenemään.

Nyt se suruisa päivä koitti

Kirjoitan tähän nyt pienen viestin vain, enkä jää jauhamaan mitään sen erikoisempaa. Asia koskee tätä pikkuhauvelia, Nyyttiä. Käytimme sen tänä aamuna lääkärissä, koska oli melkoisen huonossa kunnossa. Nyytti alkoi eilen voimaan todella huonosti. Lääkäri antoi huonot ennusteet mutta lääkkeet kuitenkin. Tänä aamuna Nyytti vietiin uudelleen lääkäriin ja päätettiin siirtää taivasten valtakuntaan. Kyllä oli kova pala nieltäväksi! Saimme kuitenkin tietää, että emme olisi voineet asialle mitään ja että on suoranainen ihme, että Nyytti on näinkin pitkään ollut keskuudessamme. Sillä on kuulemma ollut jo sikiövaiheesta lähtien kehityksessä ongelmia ja sen takia se oli niin pienikin syntyessään. Foxikaan ei tahtonut sitä hoitaa, koska se oli valmiiksi ”viallinen”.

Näin se luontoäiti on taas näyttänyt kyntensä meille, valitettavasti. Olen kuitenkin onnellinen, että sain kokea syntymisen ihmeen. Kokemuksena tämän pidän, en huonona enkä hyvänä. Yritän olla ajattelematta, mitä tuo pikkukaveri olisi terveenä voinut elämääni tuoda. Suloinen hän oli loppuun saakka. Rest in peace pikku-Nyytti!

Hauvapäiväkirja

Teen tänne nyt päiväkirjaa, mitä tuo pikkuruinen Nyytti oikein ”pitää sisällään”.

Kaikkihan lähti siitä, että pikkuinen hauveliini sektioitiin Foxista poijes. Nyytti painoi syntyessään 290g (kuulemma normaalin painoinen). En rupea tänne mitään painotaulukkoa tekemään, ne on kirjoitettuina tonne paperille. Kerron vain tapahtumia, mitä olen sattunut huomaamaan pikkuisessa. Paino kuitenkin nousee päivittäin…

14.4. Pikkuiselta on hävinnyt napanuora. Foxi pesee pienokaista aika tehokkaasti, vaikka ei oikein taida tajuta vielää mikä hänellä oikein on hoidettavanaan.

16.4. Tänään on ensimmäinen kynsien leikkuu. Nyytti ei vielää kestä selällään minun sylissä, niin siinä olikin hieman tekemistä, että sai leikatuksi kaikki.

20.4. Nyytiltä avautui silmät ja se seisoo välillä jo aika terhakkaasti – heiluttaa seisoessaan päätä sivuille kuin Stevie Wonder!

21.4. Nyytti otti ensimmäistä kertaa useita askelia peräkkäin, ja meno on aika huteraa, mutta vauhdikasta. Kynnet leikattiin taas. Eivät olleet kasvaneet niin paljoa, mutta sen verran, että oli pakko leikata. Tassusta saa jo kiinni, ja kynnet oli sillä tavoin helppo leikata, kun Nyytti nukahti selälleen syliini 🙂

22.4. Silmät ovat avautuneet entuudestaan ja jaloillakin pysytään ihan kunnolla. Punnituksesta ei meinaa tulla mitään. Foxilta poistettiin tikit leikkuuhaavasta tänään. Haava oli hyvin parantunut. Foxi on malttanut olla pennun luona paremmin, kun tikit eivät kutita ja nipistele. Pentu saa syödä rauhassa.

23.4. Nyytti sai tänään ekaa kertaa jauhelihaa. Semmoinen pikkuruinen palanen meni aika helpolla kitaan ja se saatiin huuhdeltua kurkusta alas äidinmaidolla. Pitää etsiä joku suurempi laatikko, missä Nyytin voi punnita, kun ei se kestä tuossa edellisessä alkuunkaan – tulee laitoijen yli! Kaveri osaa jo sen verran jaloillaan liikkua. Kova se on kiipeilemään Foxin ja minun päällä kun käyn tuolla kopperossa sen laittamassa syömään.

26.4. Hauveli istuu tänään ekaa kertaa ja ottaa jo useita askelia putkeen.

Nyytti-tietoa 18.4.

Voi että kun tuo pikkukaveri on niiiiin suloinen 🙂 Kirjoitin aikaisemmin päiväkirjaani pienestä Nyytistä, joka syntyi reilu viikko sitten Foxi-hauvelille. Tässä on hetki sitten otettuja kuvia pikkukaverista.
(katso seuraavalta sivulta)

Kylläinen pikku-Nyytti

Äipän vieressä

Nyytti nukkuu välillä tuollaisessa hupussa, joka on irroitettu Foxin talviulkoiluasusta.

Pikkuinen Nyytti

Pääsin vihdoinkin omien harrastusten pariin tänään hetkeksi. Nimittäin tämä kirjoittelukin on yksi niistä 🙂

Perjantaina 9.4. syntyi tuollainen pikkunen Nyytti tuolle Foxi-hauvelille. Pikkuruinen hauveli tuli maailmaan keisarinleikkauksella ja se painoi syntyessään 290g. Seuravassa muutamia kuvia hauvavauvasta…

Nukkumassa emoa vasten.

Sillä on samanlainen maski kuin Foxilla 🙂

Muutaman tunnin ikäinen Nyytti.

Nukkumassa emon kainalossa.

Kirjoitellaan sitten tuosta pikkuruisesta veijarista tuonnempana lisää. Minulla nimittäin on luultavasti aikaa koska olen sitä tässä kaverini luona vahtimassa parisen viikkoa, jollen kauemminkin. Nyt kasvien pariin!

Hauvelin synnytystä ja akvaariota

Kulunut viikko on ollut harvinaisen täynnä kaikkea jännää. Tällä hetkellä tuossa vieressäni makoillee hauveli, jonka olisi tarkoitus synnyttää vauveli tässä lähituntien aikana. Kyseessähän on tietenkin lempparihauva, Foxi, joka on australiankarjakoira. Laitoin sille tuohon viereen tollaisen täkin jonka päällä se tykkää makoilla kun olen tässä koneella. Laitan siitä kuvan jos saan napattua.

Pikkasen jänskättää, että milloin tuo alottaa tuon synnytyksen. En ole koskaan koiran synnytyksessä mukana ollutkaan, ja tekis mieli vetää pullo konjakkia että vähän rauhottuis 😀 Se liene ei kuitenkaan järkevää, joten puretaan tämä vaikka tällein kirjoittamalla.

Kyseessä tosiaankin on yksi pentu, jollei ultra todella pahasti näytä väärin. Itse toivoisin paria, kolmea pentua hauvalle 🙂 Saattas tulla vähän kustannukset edullisemmiksi elikolla. Foxi nimittäin keinosiemennettiin, ja se ei ollut käsittääkseni halpaa hupaa. Foxi on kuitenkin sijoitusnarttu niin onneksi ei tarvitse itse maksella noita kuluja. HUH! Eli vinkki vaan joillekin jotka lukevat, ettei tolla menetelmällä tuu mitään. Ilmeisesti siinä on monta seikkaa matkassa mitkä voi mennä pieleen, niin varmasti menee. Ei mitään pipetillä ruiskintaa mihinkään! Tai silläkin on omat keinonsa, mutta tämä ei ainakaan tuottanut kovinkaan hyvää tulosta. Pentuja olis hyvä olla muutama kuites.

Minua oottaa tuolla muuten lämmin sauna 🙂

Ja mitäpä muuta kuuluu?
Noh, minun pikkufisut (seeprakalat) on kasvaneet jo sellaiseen pisteeseen, että niistä on erotettavissa selkeästi raitoja. Ne ovat sellaisia puolentoista sentin mittasia, lähes kaikki. Kävin ostamassa sinne poikastankkiin lähikaupasta pari imunuoliaista, jotka pitävät huolen ettei sinne tankkiin pääse kerääntymään liikaa levää, jota oli jo selkeästi huomattavissa. Tarkoitus oli ottaa sellaisia levänsyöjiä, jotka voi sitten tarpeen vaatiessa siirtää tuohon isompaan tankkiin, jos pienempi on pois käytöstä. Olen siis ottanut tuon käyttöön vain noita poikasia varten, jotka sitten jossakin vaiheessa luovutetaan, jos ovat hengissä siihen pisteeseen asti 😀