syksy

Lokakuun kuulumisia

Lokakuu on jo yli puolessa välissä ja meillä on vielä jonkin verran vihreää puiden lehdissä. Pihan koivut ovat jo kellastuneet, mutta esimerkiksi vanhempieni omenapuu ei ole juurikaan kellastanut tai pudottanut lehtiä. Orapihlaja-aita on myös vihreä, tai ainakin kaksi päivää sitten vielä oli. Eilen iltapäivällä satoi pienen hetken räntää, ja tänä aamunakin olisi pitänyt sääennusteen mukaan olla valkoinen maa, mutta se ei ainakaan toteutunut, jollen ”nukkunut sen yli”. Sen sijaan Tampereella oli ollut valkoinen maa.

Lokakuun alku

Kävin tänäkin vuonna lokakuun 2. päivä Imatrankoskella kävelemässä kaupunkipuron äärellä. Olen käynyt siellä kaksi kertaa aikaisemminkin juuri samana päivämääränä, niin sen puoleen ajattelin käydä tänäkin vuonna katselemassa mitenkä syksy oikein edistyy. Oli pienoinen pettymys, kun ruska ei oikein ollut vielä alkanut, ja puistoalueet olivat vielä ihan vihreitä. Otin kuitenkin kuvan kaupunkipuron alkulähteeltä, samasta kohtaa mistä olen aikaisemmillakin kerroilla ottanut. Alempana kuvat aikaisemmilta vuosilta.

Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa
(Klikkaa suuremmaksi) Kuva otettu 2.10.2023 noin kello 15.50

Kaupunkipurolla on jotenkin aina niin seesteistä kun satun siellä käymään. Tälläkin kertaa oli tyyni keli, ja oli juuri se yksi päivä poutaista keliä, mitä tuolle viikolle sattui. Seuraavana päivänä alkoivat kovat tuulet ja vesisateet.

Kruununpuistossakin tuli piipahdettua kun sekin on vaan niin ihanan rauhoittava paikka. Seisoskelin vain siellä ja kuuntelin luontoa. Toki vieressä olevalta autotieltä kuului meteliä, mutta sekään ei oikeastaan haitannut yhtään.

(Klikkaa suuremmaksi)

Imatran Kruununpuistossa on tällaisia veden ja kivien tekemiä hiidenkirnuja. Mihinköhän tästä lammikosta pääsee? Asuukohan Imatran Hiisi tuon takana? Hmmm…

Kruununpuistosta, Voimalaitoksen viereisen parkkipaikan vierestä, löytyy kyltti jossa on esitetty kaikki nähtävyyskohteet, mitä puistossa on.

(Katso kohteet klikkaamalla kuva suuremmaksi)

Kun ajelin takaisin kotiin päin, oli pakko pysähtyä katsomaan kukkapeltoa, joka oli matkan varrella. Siellähän kasvoi myös auringonkukkia, jotka olivat kyllä jo suurimmalti osin lakastuneita. Osa oli vielä ihan tikissään, kuten tämä, josta otin kuvan. Yllätyin, kun auringonkukassa pörräsi vielä kimalainen. Siis, onhan jo lokakuu!

Kotihommia

Olen saanut TODO-listaa lyhennettyä parillakin hommalla. Siirtelin ison kaapin keittiöstä eteiseen verhon taakse ja taasen sen paikalle keittiöön kuivausrummun. Kaappi on järjestelty, ja sinne on nyt laitettu iso läjä kukkaruukkuja ja muita kasviharrastukseeni liittyviä härpäkkeitä. Keittiö on vielä sekaisin. Ihan kaikkia kamoja en ole vielä setvinyt, mutta jos ihan vaikka sitten lähiaikoina saisi aikaiseksi. Kädet ovat vieläkin kipeät, ja olenkin nyt saanut lähetteen reumalääkärille. Jos he vaikka osaisivat auttaa.

On tarkoitus tänään siirrellä tuttavan avustuksella tavaroita huoneesta toiseen. En kerta kaikkiaan pysty sitä hommaa tekemään yksin. On ihan hyvä, kun olen oppinut pyytämään apua, enkä riko joka kerta itseäni kaikissa projekteissa. Olen nimittäin tässä pähkäillyt, että vaihdan sittenkin työhuoneen takaisin isompaan huoneeseen, joka on nyt ollut makkarina. Saan samalla nautiskella tehdyistä sisustusjutuista uudelleen, mitä olen siihen pienempään huoneeseen aikoinani tehnyt.

Ajattelin silloin, kun menetin lemmikkini, että en pysty nukkumaan siinä tummansävyisessä huoneessa enää. Se oli jotenkin siinä tilanteessa niin synkkä. Vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen päittäin, koska työhuone oli huomattavasti valoisampi. Nyt on aika vaihtaa huoneet takaisin! Yritän tehdä huoneesta lämminhenkisen ja kauniin, että tykkään käydä siellä nukkumassa. Katsotaan mitä tästä tulee, ja kuvia on sitten tiedossa kun homma on tehty.

Ikkunoiden pesu pitäisi hoitaa vielä todella pikaisesti ennen kuin alkaa pakkaset. Voiko kuvitella, että lokakuussa on ollut vielä ukkosta? No, kyllä vaan oli Pohjanmaan suunnalla.

Onnistuin yllättämään tuttavan tekemilläni villasukilla. Taisin näistä mainita edellisessä blogissa, että sellaiset oli tekeillä. Sukkien malli on otettu Sinisukat-kirjasta ja malli on Kattilove.

Hain myös lokakuuhun piristystä laitattamalla tällaiset geelikynnet. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tällaista, ja johan se oli aika kokeillakin.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi juttua, niin kirjoittelen sitten myöhemmin lisää. On tässä lokakuun aikana ollut muutakin kivaa, josta voisi vielä kertoa, mutta seuraavalla kerralla sitten. Minulla on nyt juuri paistettua kaalilaatikkoa odottelemassa tuolla uunivuoassa, niin jatkan seuraavaksi sitten siitä. Hyvää tulevaa viikonloppua!

Lokakuun kuulumisia Read More »

Nyt se syksy alkoi

Heräsin tänään sateen ropinaan ja vettä näyttää nyt piisaavan ihan urakalla koko aamupäivän. Ulkona näyttää siltä, että syksy on alkanut. Sateen loppumista odotellessa on mukavaa kirjoittaa vaikka blogia!

Manipuloitu kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sivulta

Kulunut viikko on ollut vielä todella lämmin. Eilenkin mittari kipusi täällä Kaakkois-Suomessa +19C asteeseen. Ihmiset ovat liikkuneet fillareilla T-paita päällä ja sortsit jalassa. En muista kyllä ihan tällaista tapahtuneen elämäni aikana, vaikka todennäköisesti lämpimiä syksyjä on ollut aikaisemminkin. En vain muista sitä. Sähkökruiserilla ajaminen tosin vaatii vaatetusta, koska siinä käy aina jonkunlainen viima. Nyt olisi sopiva aika siivota kaapeista kesävaatteet pois. Laitankin asian TODO-listalleni.

Kävin viikko sitten moikkaamassa vanhoja luokkakavereita, kun meille oli järjestetty illanviettoa paikalliseen uskomattoman upeaan ravintolaan, Sulaan. Ravintolan omistaa Jussi, joka oli myös meidän luokalla. Sää oli ihan niin kuin nyt, karmea, mutta se ei haitannut meidän viihtymistä lainkaan. Ravintola oli suljettu tältä vuodelta, ja se aukeaa jälleen ensi kesäksi. Pitää joskus käydä kuvaamassa sitä paremminkin ja esitellä se omin sanoin muillekin. Sula on todella upealla paikalla Vuoksen rannassa. (Tutustu Ravintola Sulan www-sivuun tästä). Jussilla on myös saunalautta, joka risteilee Vuoksella läpi vuoden. (Linkki saunalautan sivustolle tässä). Lisäksi Vuokseen on mahdollista mennä kellumaan tähtitaivaan alle vaikka keskellä kovinta pakkasta.

Harri soittelee pianoa.

Koska käteni ovat vielä todella kipeät ja jäykät, olen jumpannut niitä neulomalla villasukkia. Saas nähdä kauanko näiden valmistamiseen menee aikaa, kun en pysty täydellä teholla niitä neulomaan. Nämä ovat tulossa lahjaksi, mutta kiirettä niiden valmistumiseen ei onneksi ole.

Olen saanut kuluvalla viikolla ihastella kukkivaa kiinanruusuani. En muista, että siinä olisi koskaan ollut kolmea nuppua yhtä aikaa. Nyt on! Tosin yksi niistä ehti jo tippua kuvan ottamisen jälkeen, siis tuo mikä on avannut nuppunsa. Sitä en vielä ymmärrä miksi se tiputtaa kukat miltei heti kun ne ovat avautuneet. Olen nähnyt joillakin kiinanruusuja, joihin tulee siemenkodat kukkimisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa yhtäaikaa kolme kukkaa kiinanruusussa.

Sitten on tämä isäni kiinanruusu. Se on ollut ihan täynnä nuppuja koko syksyn. Epäreilua! Tässä taitaa olla pientä kiinanruusukateutta havaittavissa. Noh, omassani on enemmän lehtiä. Olkoon se ylpeydenaihe sitten omalla kohdallani. Isä leikkasi keväällä kiinanruusua aika rajusti, niin jostakin taas luin, että se tekee kukat saman vuoden oksiin. Eli, kun se leikataan, niin se myös haaroittuu ja tekee uudet oksat leikatun oksan päähän. Niihin ne kukat sitten tulevat. Itse leikkasin tasan neljä oksaa omasta kiinanruususta, niin siitäkin johtuen omaan kiinikseen ei tule enempää kukkia, kuin mitä nyt on jo nähty. Sitä en tiedä tekeekö se samoihin oksiin vielä uudet.

Isän kiinanruusun nuppu.

Vanhempieni olohuoneen kukkahyllyköllä kukoistaa myös Saint Paulia. En tiedä tarkalleen, eikä kukaan varmaankaan muista, mitenkä kauan tämä on meillä ollut. Joka vuosi se suurin piirtein tulee ruukusta ulos. Eli, jos joku haluaa tästä pistokkaita, niin laittelepas minulle vaikkapa viestiä asiasta. Voin muuten antaa tuosta kiinanruusustanikin pistokkaita. Yleensä heitän ne roskiin, kun niitä ei kukaan oikein halua.

Mainitsin aikaisemmassa blogipostauksessa (Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku), että olen istuttanut peikonlehden väärin. Muistinpas ottaa siitä väärin istutetusta peikosta kuvan, ja miltä sen lehdet näyttävät jos sitä vaikkapa kääntelee kesken kasvamisen. On kyllä niin hirveän näköinen rehu, että pilkkeeksi menee ja eikun istutus uudelleen. Lehdet sojottavat mihin sattuu, ja osa on ihan kippuralla. Onneksi pistokkaita voi ottaa syksylläkin, eikä minun tarvitse odottaa kevääseen asti tämän elvyttämistä.

Minulla on myös kitumassa siemenestä istutettu peikonlehti, jonka pitäisi olla ihan se jättiversio, Monstera Deliciosa. Se on kitunut todella pahasti, ja oli vähällä etten saanut sitä pelastettua ripsiäisiltä. Se piti viedä vessaan joksikin aikaa. Vahdin sitä joka päivä ja tässä on kaikki mitä siitä on jäljellä. Ei paljon naurata! Pitää alkaa virittelemään näille kasvivaloja taas kun syksy on jo näinkin pitkällä. Päivät ovat nimittäin tällä hetkellä jo lyhyemmät kuin pimeä aika. Muutos on tapahtunut ihan muutamien päivien sisällä. Tällä hetkellä päivän pituus on 11h 33min, eli noin tunnin vähemmän kuin viikko sitten.

Mahtaakohan tähän tulla lehtiä lainkaan?

Parveke syksykuntoon

Olen saanut aikaiseksi aloittaa parvekkeella syyssiivouksen. Aloitin siivouksen ottamalla parvekkeelta sohvanpäälliset ja tyynyt pois, sekä pavilijongin kattopaneelin. Olen pohdiskellut jonkin aikaa, että taidan sittenkin poistaa vesiaiheen parvekkeelta, koska se ei vaan sovi tuonne, ainakaan sellaisenaan. Palju on todella suuri, eikä sitä meinaa saada mitenkään sinne asettumaan kauniisti. Jospa tekisin siitä ensi kesäksi hyötykasvimaan tai kukkapenkin. Pitää vielä miettiä asiaa, mutta sillä välin aion purkaa sen taas atomeiksi.

Lahjoitin paikalliselta FB-roskalavalta saadun kelapöydän pois. Sekin oli aika suuri elementti parvekkeelle, ja siihen kerääntyi lähinnä roipetta. Olen nyt päättänyt järjestellä kaikki istutustarvikkeet ja sen semmoiset yhteen kaappiin, joka tulee olemaan eteisessä. Siirrän keittiöstä korkean kaapin vessanovea vastapäätä olevaan turhaan nurkkaukseen, ja siitä nurkkauksesta keittiöön kaapin tilalle kuivausrummun. Sillä ei ole väliä missä se oikeasti onkaan, ja se voi hyvin olla keittiössäkin. Ihan sama! Saisi aloittaa kaapin järjestelyn uudelleen, ja laitettua sinne kaiken pikkutavaran, jota on kertynyt parvekkeelle.

Keli alkoikin poutaantua ja nyt olisi hyvä aika käydä viemässä vaikkapa roskat. Taidankin tästä aloittaa päivän touhut ja jatkaa sitten syksyn fiilistelyä myöhemmin lisää. Tarkoitus on käydä jossain vaiheessa vielä kuvaamassa syksyn etenemistä täällä Imatralla. Toivottavasti maisemat alkavat kohta olla kuvattavassa kunnossa. Tässä kuitenkin muutama kuva kolmelta edelliseltä päivältä, jotka olen ottanut keittiön ikkunasta, sekä yksi syksyinen kuva vanhempieni läheltä, jossa villiviini on kiivennyt haavan runkoon.

Syksy näkyy villiviinistä

Sattui tähän kolmen päivän sisään yksi kauniskin päivä. 29.9. oli hurja sumu heti aamusta ja keli pysyi hyvin kosteana koko päivän. Tämä aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Pilvikerros on selkeästi todella paksuuntunut, ja kotona pitää päivälläkin käyttää jo valoja, jos aikoo vaikkapa neuloa jotain.

Ja ei taida olla päivääkään milloin Facebookista ei tulisi jotain muistoa rakkaasta edesmenneestä Foxy-hauvelista. Eilinenkään ei ollut poikkeus, ja jaoinkin omalla seinällä ihanan kuvamuiston, jossa Foxy istuu parvekkeella sohvalla auringosta nautiskellen parvekkeella kasvavien kukkasten keskellä. Toinen kuva kertoo myös siitä kuinka laitoin aina parvekkeen meille kaikille, en vain itselleni. Tärkein asia oli se, että lemmikit viihtyivät siellä. Näiden 29.9.2014 otettujen kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta syksyä!

Foxy oli tuonut lelunkin parvekkeen penkille.
Foxy kävi makoilemassa parvekkeella omia aikojaan kun ovea pidettiin auki.

Nyt se syksy alkoi Read More »

On tämä ja syksy!

On tämä ja syksy, tai ei edes vielä termisesti mitattuna ole! Tällä hetkellä ulkona on yli 20°C lämmintä, eli ihan T-paitakeli. Viikko sitten meteorologit sanoivat, että nyt ei tule niin kesäisiä lämpötiloja enää, mutta kuinkas väärässä he olivatkaan. On tässä muutama erittäin syksyinen ja sateinen päivä ollut, mutta sitten taas kesäisen lämmintä. Ei tuo itseäni haittaa, mutta luonto ei välttämättä ole ihan mukana. Ja sen verran vielä mainitakseni tämän viikon säästä, Lappiin satoi ensilumi 20.9.2023 (katso videoklippi YLE:ltä). Etelässä on yli 20°C lämmintä ja Lapissa on lunta. Huh.

Laitoin tämän päivän säätiedotuksen viereen tilanteen, joka oli 11.9.2023. Silloin oli syntymäpäiväni, ja lämmin päivä se oli sekin. En tehnyt mitään erityistä tuona päivänä, mutta halusin lähteä katselemaan lempipaikkaani, Immalanjärven lintutornia (sijainti kartalla). Ilma oli erittäin kostea ja utuinen, jopa käsin kosketeltava. Arvasin, että tiedossa on kivoja sumuja joka paikkaan. Naapurissa oleva oleva golf-kenttäkin oli aivan sumussa, ja pysähdyin matkan varrella ottamaan kuvan sähkölinjoista, joiden alle oli kasautunut paikoittain sumua. Tunnelma oli jotenkin maaginen.

Utuinen sää
Kuva 11.9.2023

Pääsin lintutornille, ja voi hyvänen aika mitenkä siellä oli taas niin seesteistä! Ei tuulenvirettäkään, ja tottakai järvi oli aivan utuinen joka paikasta. Näkymä oli kuin sadusta. Ihastelin maisemia puolisen tuntia ja jatkoin matkaa.

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva 11.9.2023)

Ostin itselleni synttärilahjaksi uudet ulkoilujalkineet. Kesähän minulla meni melkein siihen, kun en pystynyt liikkumaan kunnolla. Kengät eivät myöskään menneet jalkaan ja sain kulkea melkein koko kesän joustavakankaisilla paskoilla kengillä. Nyt jalat eivät enää ole turvoksissa, niin päätin hankkia uudet kengät. Osuikin ihan hyvin kohdalle taas vaihteeksi Salomonit. Lähdin heti testaamaan kenkiä, ja hyvä niin, koska sain kokea aivan henkeä salpaavan näyn, kun joutsenparvi lensi ylitseni!

Joutsenet muuttavat syksyllä
(Kuvakaappaus videosta, ei julkaistu 14.9.2023)

Seuraavana päivänä oli vielä todella hyvä sää, ja ajelinkin pitkin päivää sähkövekottimellani. Tottakai kävin Immalanjärven lintutornilla!

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva: 15.9.2023)

Äitini oli myös laittanut alkuviikosta minulle onnitteluviestin, jossa oli hänelle aikoinaan istuttamani köynnösruusu. Sehän kukki tänäkin vuonna. Kävin päivällä ottamassa siitä kuvan. Tämä siis Sympathie-lajike.

Hyvä se vaan on että on saatu nauttia suht poutaisesta syksystä, vaikka vesisade yllättikin heti sunnuntaina, ja siinä rytäkässä satoi vissiinkin koko syksyn sademäärä. Nurmikollekin jäi lätäköitä joksikin aikaa, mitä en ole tässä kymmenen vuoden aikana sellaistakaan nähnyt. Tämän viikonlopun jälkeen oli seuraavalle viikolle (tämä viikko) odotettavissa jopa myrskyä. Noh, kyllähän sieltä jotain sen tapaista pyyhkäisi ylitse, mutta se oli aika pikainen tuulahdus.

Minulla on ollut älytön tuuri tänä kesänä, että kaikki kovemmat tuulet ovat tulleet lounaasta, ja se suojaa parvekettani. Niin kuin tälläkin kertaa, tuulivahingot jäivät hyvin pieniksi, vaikka olisi odottanut vaikkapa, että pavilijongin seinämä repeää. Vain pelargonia sai kärsiä. Konnunsuolla oli mitattu 21,5 m/s tuuliväänteitä, joka on jo aika raju. Voin sanoa, että jos tuollaisella tuuliväänteellä tuulee suoraan kaakosta päin, niin parvekkeelleni ei montaa ehjää tavaraa jää. Onneksi siis on tuullut tänä kesänä toisesta suunnasta.

Ruukku lojui pari päivää lattialla, ja kävin eilen siivoamassa parveketta. Lattia oli taas täynnä koivunsiemeniä ja nyt myös pelargonian ruukusta levinnyttä multaa. Eihän siinä muu auta kun ottaa harja ja rikkalapio käteen ja aloittaa hommat. Pyysin pelargonialta anteeksi, ja siistin siitä kaikki kuivat lehdet ja kukinnot pois, ja nostin sen takaisin paljun päälle. Yllättävän kestävä rehu! Ei ollut mitenkään hirveän paljon katkenneita kukkavanoja ja rungotkin ovat pysyneet viskelystä huolimatta ehjinä. Pitää keksiä sille jokin talvehtimispaikka.

Siistin samalla muitakin kasveja. Otin ränsistyneen keijunmekon alas, ja siistin maissiruukun. Jospa maissin juurella ehtisi vielä persilija kasvaa oikein kunnolla.

Siistimisen jälkeen kaikki näyttikin paljon paremmalta, ja innostuin vielä siivoamaan parveketta enemmänkin.

Siistityt kasvi-istutukset

Säästin maisseista ne varret, joissa on kukinto. Luulin ensiksi, että niitä on vain yksi, mutta niitä olikin useampi. Nypin matalat maissit pois. En edes odottanut, että nämä ehtisivät kukkia. Tähkää ne eivät ehdi muodostaa kun ”kesä” loppuu kesken. Eikä nuo varmaan edes pysty pölyttymään kunnolla tuossa, kun niitä on niin vähän.

Suunnitelin laittavani suikeroalpin talveksi ruukkuun. Ruukku pitäisi laittaa parvekereunan lähelle jotta se saa lunta niskaansa. Rehu innostui kasvamaan ihan tässä hiljattain ja se on sellaisessa paikassa, jossa minun täytyy sitä kastella. Eli siihen ei pääse satamaan vettä. Toivottavasti ruukkuun siirto onnistuu, koska olen aikonut purkaa tuon puulaatikon viemästä tilaa.

Otin pavilijongista alas yhden panelin, joka oli viritelty ”katto-osaan”. Nyt aurinko pääsee paistamaan olohuoneeseen tomaatille asti, josta se tykkää erityisen paljon. Takaseinustan peikonlehtiverho on saksittava pois, koska en pysty irrottamaan pavilijongin putkea kipeiden käsieni takia. Putki on ujutettu verhossa olevaan kujaan. Pitää keksiä jokin muu ratkaisu sille tai jollekin muulle verholle ensi kesäksi.

Siivosin samalla pehmusteet pois parvekkeelta ja toin ne sisälle kuivumaan. Ne olivat imeneet itseensä hieman kosteutta, mutta eivät haisseet tunkkaiselta. Ne ovat kuivahtamassa olkkarin lattialla tällä hetkellä.

Innostuin vielä siirtelemään joidenkin tavaroiden paikkoja olohuoneessa heti edellisen artikkelini jälkeen. Nyt ainakin maapallon ”ympäristö” on mieluinen. (edellinen versio) Ornokin löysi itselleen paikan. Nyt sillä on toinen pallo kaverina. Löysin kätköistä myös jonkin kappaleen matkailuaiheisia kirjoja, joiden päälle asettelin maapallovalon. Kätköistä löytyi myös pari hauskan näköistä pulloa, joista toinen kaipaakin näköjään vähän korjailua.

Ornon Ping Pong valaisin sai maapallovalaisimen kaveriksi.

Asettelin myös olohuoneen nurkkauksen tavarat vähän parempaan järjestykseen. (edellinen versio)

Kunpa kädet nyt parantuisivat niin pääsisin tekemään kaikkea kivaa. Olen yrittänyt vetreyttää niitä muun muassa neulomalla, mutta sitä ei voi kovinkaan pitkään tehdä, tai sitten se on vain hirvittävän hidasta. Mutta nyt alkaa viikonloppu, ja pitää unohtaa huolet. Lähden nauttimaan vielä viimeisistä tämän päivän auringonsäteistä, kun niistä vielä voi nauttia. Mittari näyttää edelleen 20°C niin tarkenee ajella vähän sähkövekottimellakin. Hyvää viikonloppua!

On tämä ja syksy! Read More »

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku

Syyskuu on jo kohta puolessa välissä ja minulla on vieläkin nivelet kipeät. Haluaisin haukkua koko terveydenhuoltojärjestelmän, mutta se tuskin auttaisi mitään. Onneksi pääsen ensi viikolla fysioterapeutin vastaanotolle, jos hän voisi vaikka auttaa minua jotenkin, kun lääkäreiltä ei saa apua. Tämä nivelten kipuilu on haitannut koko kesän tekemisiäni niin paljon, etten tännekään juurikaan kirjoittele, enkä paljon saa projektejakaan tehdyiksi. Parvekekaan ei ole laitettu kuntoon, vaikka kesä on jo miltei ohi. Olen nyt ostellut kaiken maailman rannetukia, josko niistä olisi yhtään mihinkään apua, ja kyllähän ne vähän auttavat. Kunpa vaan selviäisi syy, miksi tässä näin karseassa kunnossa ollaan. Mutta se siitä, ja kuulumisiin.

Inhottaa aika paljon tuo parveke, kun en ole sitä saanut siistittyä kokonaan. Kaikki oli ihan hyvällä mallilla, mutta sitten se vaan tyssäsi. Nyt en käy siellä juuri lainkaan, vaikka pitäisi käydä kastelemassa vaikkapa kukat. Sitten kun on vielä ollut pari aika tuulista päivää, niin on suoranainen ihme, että mitään ei ole rikkoutunut. Pelargonia kaatui kyllä tuulessa suoraan vesiaiheen ”Foxy”-koristeen päälle, mutta se kesti ehjänä. Pitää kait tuoda se jo kohta sisälle. Onneksi vesiaihe ei ole käytössä koska sen vesisäiliöön olisi mennyt peargonian kaatumisen takia multaa ja kasviroipetta.

Maissit lakosivat kovassa tuulessa mutta kävin sitomassa ne kiinni myöhemmin. Niiden juurelle istutettu persilija kasvaa ihan hyvin.

Ihan hävettää tuo edellinen kuva, ja mitä roipetta siinä näkyy. Kuvassa on esimerkiksi roskaämpäri, johon lakaisen kaikki koivun siemenet. Olisi syytä kiinnittää huomiota kuvien ottamisen yhdeydessä vähän enemmän estetiikkaan, mutta minkäs teet. Ei tähän hätiin muutakaan saa.

Harvemmin sitä tulee enää syyskuussa istuskeltua parvekkeella, vaikka kelit ovat päivällä todella lämpimiä. Olen ajatellut purkaa kaikki tekstiilit hyvissä ajoin partsilta pois, etteivät ne homehdu. Puusohvan pehmusteen vien häkkivarastoon, samoin pavilijongin seinät. Kehikon jätän pystyyn, sitä tuskin tarvitsee purkaa talveksi. Siihenhän voisi viritellä jotkut kivat kausivalot, joita minulta löytyykin jo tuolta entuudestaan.

Lämmintä keliä tiedossa myös seuraaviksi päiviksi (21-22C). Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

En ole jotenkaan saanut pidettyä lahjaksi saatua keijunmekkoa kauniina. En tiedä mitä teen väärin. Olen lannoittanut ja kastellut sitä ihan säännöllisesti koko kesän. Taidan purkaa sen jo pois tältä kesältä.

Parveke ei ole niitä helpompia paikkoja kasvattaa yhtään mitään. Nyt vielä tänä kesänä parveke täyttyi koivun siemenistä, niin kaikki näytti niiden jäljiltä ihan kamalalta. Niitä satelee jatkuvasti sinne lisää. Tilanne on aivan toivoton. Täytyy jälleen kerran miettiä parveketta uudelleen, että tuollaiset asiat saisi sieltä hoidettua pois, jos on tarve.

Suikeroalpi alkoi viihtymään parvekkeella.

Pitäisi vaan raaskia heittää tavaraa roskiin! Jotenkin takaraivossa on aina sellainen ajatus, että kun jotain heittää pois, niin hetken päästä sitä sitten tarvitsee. Nytkään en voi olla yhtään varma, kasvattelenko parvekkeella ämpäreissä enää koskaan mitään. Minulla on ihan kivojakin muovisia ruukkuja, missä paprikat ja tomaatit voisivat kasvaa. Miksi siis säilyttämään vanhoja muoviämpäreitä? Olen joitain jo viskannutkin pois, kun nehän menevät ajastaan myös rikki. Olen keksinyt myös keinon, kuinka niitä voi pestä kerrostalossa menemättä ulos. Pesuveden voi kaataa suodatinkankaan läpi, niin kaikki multa-aines, ynnä muu, jäävät siihen kankaaseen. Veden voi sitten kaataa viemäriin ja kuivasta suodatinkankaasta voi rapisuttaa kaiken hiekan pois. Samaa menetelmää käytän, jos pitää kastella huonekasvit kunnolla.

Kävin hetki sitten kurkkaamassa parveketta ja maissin tilanteen, niin sehän kukkii! Mitä ihmettä? Ei se kyllä ehdi mitään tähkää tehdä kun syyskuu on jo näinkin pitkällä. Se tarvitsee enemmän lämpöä ja vieläpä pölytyksenkin. Pölytys onkin varmaan se ongelma, mihin tämäkin kaatuu. Mutta, tarkoitushan ei ollut kasvattaa maissia edes tähän pisteeseen asti, vaan ihan koristeeksi. Annan sen siis pönöttää tuossa… jospa joku lintu kävisi syömässä siitä tuon kukan.

Täytyy tehdä uusi TODO-lista kun asiat muuttuvat ennen kuin niitä ehtii edes toteuttaa. Yksi asia ilahduttaa minua kuitenkin ja otan sen tyytyväisenä TODO-listaltani pois. Nimittäin, sain viriteltyä olohuoneen nurkkauksen siistimmäksi (artikkeli: 23.7.2023). Tämän kaltaiset hommat vaan siiryyvät pidemmälle kun en pysty kipeillä käsilläni oikein ”askartelemaan” mitään. Työt yritän hoitaa, niissäkin on toisinaan ongelmia. Teenhän myös tekstiilipainatuksia, niin se on aika lailla käsityötä.

Ainakin olohuonenen nurkkaus on nyt siistimpi kuin mitä se oli aikaisemmin. Lähtötilanne näytti kuta kuinkin tältä:

Jätin sen tarkoituksella virittelemättä hetkeksi, kun minulla oli kissat hoidossa. Tavarat vielä tuolla saattavat vaihtaa paikkaa, esimerkiksi, saatan siirtää maapallovalaisimen toiseen laitaan olohuoneen seinämää, ja saniaisen amppeliin.

Minulla on vino pino vehkoja, joille alkujaan tarvitsin kukkapöydän, ja olohuoneen nurkkaus olisi se paikka, jossa ne todennäköisimmin viihtyisivät. Sattumoisin olin säästänyt yhden pitkähkön liimapuulevyn ja metallijalat, joista sai tehtyä jonkunlaisen tason nurkkaukseen. Oli aikamoinen työ saada ruuvailtua kulmaraudat puurimoihin kiinni, mutta nyt se on tehty.

Seuraava TODO-listalta poistettava asia lienee viritellä olohuoneeseen kattolamppu takaisin. Tai, ei se nyt mikään kattolamppu varsinaisesti ollut, vaan tekemäni viritelmä kelopuusta. Kauhea hökötys. Sain apua serkulta, ja hän auttoi minua saamaan viritelmän alas. En tiedä onko siitä mahdollista saada koskaan yhtään siistimpää, vai hankkisiko vaan uuden valaisimen. Toki, valaisimia minulta kylläkin löytyy. Sitten on ihan eri asia, sopivatko tyylillisesti ne tänne olohuoneeseen.

Kelottuneet kepakot on nostettu jaloista pyörimästä tällä hetkellä television yläpuolelle. Kävi kyllä mielessä, jos ne olisikin jättänyt siihen roikkumaan. Vähän sahailisi parista kohtaa poikki ja laskisi ne alemmaksi seinustalla. Joka tapauksessa, ne sopivat paremmin seinustalle kuin kattoon. Kuvassa kaikki on näköjään vielä hieman sekaisin. Korissa on neulomistarvikkeita, tuuletin joutaa jo pois, Orno etsii vielä paikkaa… anopinkieli… ei saakeli mihin kuntoon sekin on mennyt!

TODO-listalta löytyy siis myös huonekasvit, tai lähinnä rupsahtaneet huonekasvit. Niitä on jonkin verran. Olen aktivoitunut huonekasvikanavien seurannassa, ja todennut useaan otteeseen, että on tullut opittua asioita aivan väärin. Ei kannata ihan kaikilta ohjeita ottaa vastaan, jos tieto on lähinnä sellaista, että ”kun aina ollaan tehty näin”-meininkiä. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Huonekasveista ainakin anopinkieli, yksi palmuvehka ja peikonlehti tarvitsevat akuuttia huomiota. Vaikka peikonlehti tekeekin uusia lehtiä koko ajan, se on istutettu aivan väärin. En vaan tiennyt, että senkin voi istuttaa niin sanotusti väärinpäin. Noh, nyt tiedän, ja osaan istuttaa sen oikein päin! Niille, jotka eivät tätä tiedä, niin peikonlehden ilmajuuret (”nystyrät”) kuuluvat olla kasvin tukikeppiä vasten, eli kasvin takana. Jos se istutetaan väärinpäin, sen runko ja lehdet kasvaa miten sattuu. (Katso ohjevideo TÄÄLTÄ kuinka peikonlehti istutetaan)

Noh, eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi tälle kerralle, niin lopettelen tältä erää tähän. Jos vaikka saisi tänään jotain muutakin vielä aikaiseksi.

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku Read More »

Marraskuu oli taas ja onneksi kohta ohi

Sitä ei tarvitse paljon mennä pieleen kun se vaan menee. Kirjoitin vuosi sitten, että marraskuu on vuoden paskin kuukausi, sitä se todellakin usein on. En halua edes arvuutella mitä vuoden päästä tulee olemaan. Tänä vuonna menetimme perhepiirissä rakkaan kissavanhuksen, Kiksun. Kiksu oli edesmenneen koirani, Foxyn lemmikkikamu. Olin ajatellut tehdä jonkin suloisen satumaisen tarinan tästä ihanasta karvakamusta, mutta en nyt saa sellaista aikaan sitten mitenkään. Kiksu kyllä ansaitsee sellaisen! Olen jotenkin ihan lukossa tällä hetkellä… en vain kykene. Teen työt, neulon ja katson jalkapalloa. That´s it.

Kiksu makoili vielä nurmikolla kesällä 2022.

Olen taistellut ajatustasolla koko kuukauden, että miten ihmeessä saisin aikaiseksi laittaa kämppäni ojoon, kun se ei nyt ihan miellytä minua. Tein jonkin verran muutoksia ja joistain asioista on luovuttava. Jotkut asiat ovat selkiytyneet hyvinkin, mutta toiset taas junnaavat paikoillaan. Siinä välissä kuitenkin käytän tavallaan turhaa aikaa vaikkapa neulomiseen. Miksi? Kuitenkin päädyn purkamaan kaikkit tekeleet, tai suurimman osan. Joka syksy on sama juttu! Silloin toki asiat oli eri tavoin kun oli vielä lemmikit. Jaksoi välittää asioista. Silloin kävi myös kavereita kylässä ja oli ihmisten kanssa tekemisissä. Nykyään olen tekemisissä kenenkään kanssa vain puhelimitse tai somettelun välityksellä. Lemmikeistä sai uskomatonta voimaa.

Kyllä tää tästä… pitää vaan pysähtyä miettimään.

Kaivoin kevään jälkeen neulomiskamat esiin, ja sieltähän paljastui miltei valmiit villasukatkin. En muistanut edes tehneeni näitä. Noh, tehdään sitten loppuun saakka ja otetaan käyttöön. Voi sitten siirtää edes jotakin ”valmiiksi tehtyjen pinoon”. Kyllä tää tästä, uskoisin. Aina sieltä täältä saan jonkun homman hoidettua maaliin asti. Onko sitten vaan niin, että kun täällä kotona saa elää kuin elopellossa, niin ei tule tehtyä asioita kuten on ennen tehnyt, silloin kun vielä ihmiset kävivät kylässä? Kuha ite mahtuu tänne ni se on pääasia. Vitut siitä miltä näyttää kun kukaan ei ole katselemassa!

Syksyllä iskee neuloosi

Kyllä minua kiinnostaa asuinympäristöni kuitenkin, en luovuta varmaan koskaan sen suhteen. Joka kevät ja syksy pähkäilen miten voisin elävöittää kotiani jotenkin. Nytkin mietin josko vaihtaisin silti yhdet toiset verhot olohuoneeseen mitä olin aluksi ajatellut sinne. Eli, revin alas syksyllä laittamani verhot ja ripustan uudet.

Minulla on yhdet aivan upeat vintage-verhot, joita olen silloin tällöin käyttänyt. Ne ovat vaan suht tummat ja siksi hieman emmin niiden käyttöä juuri nyt, kun on niin pimeä vuodenaika ja mieli ei ole mitä ylimmillään. Ne ovat ihanat design-verhot. Tässä ne ovat makkarissani vuonna 2019, kun Foxy oli vielä elossa. Otin ne pois siinä vaiheessa kun vein Foxyn viimeiselle matkalle.

Anja Terho – Ruusu hänelle oranssinpunaiset verhot

Verhot on muuten suunnitellut Anja Terho ja näiden kuosi on nimeltään Ruusu hänelle. Tämä kuosi on todella vanha. En löydä näistä mitään ihmeellistä tietoa internetin syövereistä, mutta ilmeisesti nämä eivät ole kovinkaan yleiset. Jos sinä tiedät näistä jotain faktaa, niin kerrothan ihmeessä minulle?

Vuosi sitten marraskuun lopulla satoi ensilumi. Tänä vuonna ensilumesta ei ole tietoakaan. Hämmentävää on, että jopa Helsingissä on satanut ensilumi mutta meillä ei. Täällä on vain synkkää ja pimeää. Pienet lumipuuterit maassa eivät valaise yhtään maisemia. Tämäkin kuva on otettu 21.11.2022 ja samalta siellä näyttää nytkin. Viikossa ei minkäänlaista muutosta. Pikku pakkasta on ollut koko viikon.

Marraskuussa 2022 ei vielä ole lunta Imatralla

Olen syönyt mittapuuni mukaan ennätysmäärän suklaata. Saksalaisen kauppaketjun kassojen läheisyyteen oli ilmestynyt yksi lemppareistani, Pandan klassikot-suklaakonvehtirasiat. Sellainen piti ottaa mukaan. Tässä suklaarasiassa ei ole yhtään pahanmakuista karkkia! Jos jotain negatiivistä tästä väkisin hakee, niin rasiassa saisi olla vielä toinen kerros näitä herkkuja. Nyt niitä on vain yksi, ja siitähän ei tule kuin… noh, en tule vihaiseksi. Kyllä minulla useita päiviä menee tämän tuhoamiseen vaikka karkkeja rasiassa onkin vain 16 kappaletta.

Yksi suklainen maku-uutuus, jota minulle suositeltiin, oli Fazerin vihreät kuulat-suklaalevy. En siis pidä vihreistä kuulista lainkaan. Serkkuni suositteli minulle tätä, ja olinkin yllättynyt kuinka syötävää tämä loppu peleissä oli. En aio ostaa sitä itselleni enää uudelleen, sen verran se oli minun makunystyreilleni outoa. Suklaa oli todella herkullista mutta ne vihreät kuulat jotenkin jäivät hampaisiin vain kiinni. Se oli outo kokemus, kun en normaalisti syö niitä vihreitä kuulia lainkaan. Jos saan tällaisen lahjaksi, syön sen. En suinkaan heitä pois. Muuten ei vaan ole ”miun juttu”. Hintakin oli vähän ”mitä vi**ua”-osastolta kun se maksoi 3,20€! Saa siis jäädä jatkossa karkkihyllyyn.

Makuuhuoneessa on yksi murheenkryyni, nimittäin vanha arkkupöytä, jolle en oikein keksi enää mitään paikkaa. Yritin myydä sen, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä. Se oli aiemmin sellaisessa kohdassa parvekkeen oven edessä, johon Foxy (koira) kävi tekemässä vahinkopissit, kun ei pystynyt enää pidättelemään. Pöytä ei ollut lattiatasolla, ja se pysyi vahingoittumattomana.

Foxylla oli diabetes, tai se oli oire muusta vakavammasta. Kävin siivoamassa päivittäin koiran pissat parvekkeen oven edestä noin puolen vuoden ajan. Voin sanoa, että se oli rankkaa. Joskus sain siivota useammankin kerran kuin yhden.

Laitoin arkkupöydän makkarin nurkkaan pystyyn ja sisälle jotain koreja lankoja varten. Nyt kuitenkin haluan keksiä tuolle jotain muuta käyttöä. Olisin ostanut kalkkimaalia kesällä paikaillisista kaupasta, mutta kellään ei ollut sitä suoraan hyllyssä. Asia jäi hautumaan. Pöytä on kuitenkin kokopuuta enkä haluaisi laittaa sitä uuniinkaan. Jospa saisin tuunattua sen jotenkin? Haluaisin sille jonkin muun stigman, kuin koirani kuolemaan liittyvän.

Marraskuu on luopumisen aikaa

Olen yrittänyt vältellä tätä aihetta koko kuukauden, mutta pakkohan se on jotenkin käsitellä. Vanhempieni kissa, Kiksu, siirtyi tassutaivaaseen 7.11.2022 maanantaina. Emme ehtineet viedä häntä lääkäriinkään asti, kun hän oli jo menehtynyt ennen perille pääsyä. Kiksu oli löytökissa ja arvelimme, että hänen ikänsä oli siinä jossain 16-18 iän hujakoilla. Vanha rouva oli jo. Onneksi sain otettua edes tassukuvan ennen kuin lähdimme viemään rakasta kissaamme viimeiselle matkalle.

Kiksu – pieni rakas kissa on poissa

Kiksu oli ollut koko elämänsä aika terve, vasta nyt kesällä sillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Noh, ihan yleistä kissoilla, kuulemma. Se on sitten ihan itsestä kiinni mitenkä tämä hoidetaan, ja aina kaikkea ei voi hoitaa. Ihmisillä nämä asiat ovat jotenkin aivan erilaisia. Me kun pystymme kommunikoimaan asioissa. Tai voivathan eläimetkin, mutta emme tunnista niitä ”sanoja” ehkä tarpeeksi hyvin. Tämä pieni tyttökisu oli kuitenkin todellinen selviytyjä. Kerron tarinan sitten joskus myöhemmin ehkäpä juuri siinä sadun muodossa. Nyt on kuitenkin vain hyväksyttävä tosiasia, että tämä pieni kilpparityttö ei enää tassuttele minuakaan vastaan kun menen vanhempiani morjestamaan. Toivon vanhemmilleni voimia, joiden arki muuttui aivan täysin. He tekivät kaikkensa tämän kissan vuoksi.

Kun tunnet jonkin aivan upean ja ihanan lemmikin noinkin kauan, siihen muodostuu aivan erityinen side, jota on vaikea selittää kenellekään. Itselleni nämä lemmikkien menetykset ovat olleet todella rankkoja. Se ei riitä, että tiedostaa, että ne ovat lyhyempi-ikäisiä ja niistä on vaikea luopua sitten joskus.

Nyt olen luopunut kaikista lemmikeistäni muutaman vuoden sisällä. Tällaista se elämä on! Nyt on enää muistot jäljellä ja läjäpäin lämpökynttilöitä, joita sytyttää palamaan jonkun muistoksi. Sytytin 8. marraskuuta lämpökynttilöitä Foxyn, Speden, Uunon, Urhon ja Kiksun muistoksi. Toivottavasti seuraavana syksynä samanlainen setti riittää.

Marraskuu oli taas ja onneksi kohta ohi Read More »

Shopping Cart
Scroll to Top