marraskuu

Marraskuu oli taas ja onneksi kohta ohi

Sitä ei tarvitse paljon mennä pieleen kun se vaan menee. Kirjoitin vuosi sitten, että marraskuu on vuoden paskin kuukausi, sitä se todellakin usein on. En halua edes arvuutella mitä vuoden päästä tulee olemaan. Tänä vuonna menetimme perhepiirissä rakkaan kissavanhuksen, Kiksun. Kiksu oli edesmenneen koirani, Foxyn lemmikkikamu. Olin ajatellut tehdä jonkin suloisen satumaisen tarinan tästä ihanasta karvakamusta, mutta en nyt saa sellaista aikaan sitten mitenkään. Kiksu kyllä ansaitsee sellaisen! Olen jotenkin ihan lukossa tällä hetkellä… en vain kykene. Teen työt, neulon ja katson jalkapalloa. That´s it.

Kiksu makoili vielä nurmikolla kesällä 2022.

Olen taistellut ajatustasolla koko kuukauden, että miten ihmeessä saisin aikaiseksi laittaa kämppäni ojoon, kun se ei nyt ihan miellytä minua. Tein jonkin verran muutoksia ja joistain asioista on luovuttava. Jotkut asiat ovat selkiytyneet hyvinkin, mutta toiset taas junnaavat paikoillaan. Siinä välissä kuitenkin käytän tavallaan turhaa aikaa vaikkapa neulomiseen. Miksi? Kuitenkin päädyn purkamaan kaikkit tekeleet, tai suurimman osan. Joka syksy on sama juttu! Silloin toki asiat oli eri tavoin kun oli vielä lemmikit. Jaksoi välittää asioista. Silloin kävi myös kavereita kylässä ja oli ihmisten kanssa tekemisissä. Nykyään olen tekemisissä kenenkään kanssa vain puhelimitse tai somettelun välityksellä. Lemmikeistä sai uskomatonta voimaa.

Kyllä tää tästä… pitää vaan pysähtyä miettimään.

Kaivoin kevään jälkeen neulomiskamat esiin, ja sieltähän paljastui miltei valmiit villasukatkin. En muistanut edes tehneeni näitä. Noh, tehdään sitten loppuun saakka ja otetaan käyttöön. Voi sitten siirtää edes jotakin ”valmiiksi tehtyjen pinoon”. Kyllä tää tästä, uskoisin. Aina sieltä täältä saan jonkun homman hoidettua maaliin asti. Onko sitten vaan niin, että kun täällä kotona saa elää kuin elopellossa, niin ei tule tehtyä asioita kuten on ennen tehnyt, silloin kun vielä ihmiset kävivät kylässä? Kuha ite mahtuu tänne ni se on pääasia. Vitut siitä miltä näyttää kun kukaan ei ole katselemassa!

Syksyllä iskee neuloosi

Kyllä minua kiinnostaa asuinympäristöni kuitenkin, en luovuta varmaan koskaan sen suhteen. Joka kevät ja syksy pähkäilen miten voisin elävöittää kotiani jotenkin. Nytkin mietin josko vaihtaisin silti yhdet toiset verhot olohuoneeseen mitä olin aluksi ajatellut sinne. Eli, revin alas syksyllä laittamani verhot ja ripustan uudet.

Minulla on yhdet aivan upeat vintage-verhot, joita olen silloin tällöin käyttänyt. Ne ovat vaan suht tummat ja siksi hieman emmin niiden käyttöä juuri nyt, kun on niin pimeä vuodenaika ja mieli ei ole mitä ylimmillään. Ne ovat ihanat design-verhot. Tässä ne ovat makkarissani vuonna 2019, kun Foxy oli vielä elossa. Otin ne pois siinä vaiheessa kun vein Foxyn viimeiselle matkalle.

Anja Terho – Ruusu hänelle oranssinpunaiset verhot

Verhot on muuten suunnitellut Anja Terho ja näiden kuosi on nimeltään Ruusu hänelle. Tämä kuosi on todella vanha. En löydä näistä mitään ihmeellistä tietoa internetin syövereistä, mutta ilmeisesti nämä eivät ole kovinkaan yleiset. Jos sinä tiedät näistä jotain faktaa, niin kerrothan ihmeessä minulle?

Vuosi sitten marraskuun lopulla satoi ensilumi. Tänä vuonna ensilumesta ei ole tietoakaan. Hämmentävää on, että jopa Helsingissä on satanut ensilumi mutta meillä ei. Täällä on vain synkkää ja pimeää. Pienet lumipuuterit maassa eivät valaise yhtään maisemia. Tämäkin kuva on otettu 21.11.2022 ja samalta siellä näyttää nytkin. Viikossa ei minkäänlaista muutosta. Pikku pakkasta on ollut koko viikon.

Marraskuussa 2022 ei vielä ole lunta Imatralla

Olen syönyt mittapuuni mukaan ennätysmäärän suklaata. Saksalaisen kauppaketjun kassojen läheisyyteen oli ilmestynyt yksi lemppareistani, Pandan klassikot-suklaakonvehtirasiat. Sellainen piti ottaa mukaan. Tässä suklaarasiassa ei ole yhtään pahanmakuista karkkia! Jos jotain negatiivistä tästä väkisin hakee, niin rasiassa saisi olla vielä toinen kerros näitä herkkuja. Nyt niitä on vain yksi, ja siitähän ei tule kuin… noh, en tule vihaiseksi. Kyllä minulla useita päiviä menee tämän tuhoamiseen vaikka karkkeja rasiassa onkin vain 16 kappaletta.

Yksi suklainen maku-uutuus, jota minulle suositeltiin, oli Fazerin vihreät kuulat-suklaalevy. En siis pidä vihreistä kuulista lainkaan. Serkkuni suositteli minulle tätä, ja olinkin yllättynyt kuinka syötävää tämä loppu peleissä oli. En aio ostaa sitä itselleni enää uudelleen, sen verran se oli minun makunystyreilleni outoa. Suklaa oli todella herkullista mutta ne vihreät kuulat jotenkin jäivät hampaisiin vain kiinni. Se oli outo kokemus, kun en normaalisti syö niitä vihreitä kuulia lainkaan. Jos saan tällaisen lahjaksi, syön sen. En suinkaan heitä pois. Muuten ei vaan ole ”miun juttu”. Hintakin oli vähän ”mitä vi**ua”-osastolta kun se maksoi 3,20€! Saa siis jäädä jatkossa karkkihyllyyn.

Makuuhuoneessa on yksi murheenkryyni, nimittäin vanha arkkupöytä, jolle en oikein keksi enää mitään paikkaa. Yritin myydä sen, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä. Se oli aiemmin sellaisessa kohdassa parvekkeen oven edessä, johon Foxy (koira) kävi tekemässä vahinkopissit, kun ei pystynyt enää pidättelemään. Pöytä ei ollut lattiatasolla, ja se pysyi vahingoittumattomana.

Foxylla oli diabetes, tai se oli oire muusta vakavammasta. Kävin siivoamassa päivittäin koiran pissat parvekkeen oven edestä noin puolen vuoden ajan. Voin sanoa, että se oli rankkaa. Joskus sain siivota useammankin kerran kuin yhden.

Laitoin arkkupöydän makkarin nurkkaan pystyyn ja sisälle jotain koreja lankoja varten. Nyt kuitenkin haluan keksiä tuolle jotain muuta käyttöä. Olisin ostanut kalkkimaalia kesällä paikaillisista kaupasta, mutta kellään ei ollut sitä suoraan hyllyssä. Asia jäi hautumaan. Pöytä on kuitenkin kokopuuta enkä haluaisi laittaa sitä uuniinkaan. Jospa saisin tuunattua sen jotenkin? Haluaisin sille jonkin muun stigman, kuin koirani kuolemaan liittyvän.

Marraskuu on luopumisen aikaa

Olen yrittänyt vältellä tätä aihetta koko kuukauden, mutta pakkohan se on jotenkin käsitellä. Vanhempieni kissa, Kiksu, siirtyi tassutaivaaseen 7.11.2022 maanantaina. Emme ehtineet viedä häntä lääkäriinkään asti, kun hän oli jo menehtynyt ennen perille pääsyä. Kiksu oli löytökissa ja arvelimme, että hänen ikänsä oli siinä jossain 16-18 iän hujakoilla. Vanha rouva oli jo. Onneksi sain otettua edes tassukuvan ennen kuin lähdimme viemään rakasta kissaamme viimeiselle matkalle.

Kiksu – pieni rakas kissa on poissa

Kiksu oli ollut koko elämänsä aika terve, vasta nyt kesällä sillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Noh, ihan yleistä kissoilla, kuulemma. Se on sitten ihan itsestä kiinni mitenkä tämä hoidetaan, ja aina kaikkea ei voi hoitaa. Ihmisillä nämä asiat ovat jotenkin aivan erilaisia. Me kun pystymme kommunikoimaan asioissa. Tai voivathan eläimetkin, mutta emme tunnista niitä ”sanoja” ehkä tarpeeksi hyvin. Tämä pieni tyttökisu oli kuitenkin todellinen selviytyjä. Kerron tarinan sitten joskus myöhemmin ehkäpä juuri siinä sadun muodossa. Nyt on kuitenkin vain hyväksyttävä tosiasia, että tämä pieni kilpparityttö ei enää tassuttele minuakaan vastaan kun menen vanhempiani morjestamaan. Toivon vanhemmilleni voimia, joiden arki muuttui aivan täysin. He tekivät kaikkensa tämän kissan vuoksi.

Kun tunnet jonkin aivan upean ja ihanan lemmikin noinkin kauan, siihen muodostuu aivan erityinen side, jota on vaikea selittää kenellekään. Itselleni nämä lemmikkien menetykset ovat olleet todella rankkoja. Se ei riitä, että tiedostaa, että ne ovat lyhyempi-ikäisiä ja niistä on vaikea luopua sitten joskus.

Nyt olen luopunut kaikista lemmikeistäni muutaman vuoden sisällä. Tällaista se elämä on! Nyt on enää muistot jäljellä ja läjäpäin lämpökynttilöitä, joita sytyttää palamaan jonkun muistoksi. Sytytin 8. marraskuuta lämpökynttilöitä Foxyn, Speden, Uunon, Urhon ja Kiksun muistoksi. Toivottavasti seuraavana syksynä samanlainen setti riittää.

Marraskuu oli taas ja onneksi kohta ohi Read More »

Marraskuu vaihtui joulukuuksi

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja meille on tullut talvi, ainakin väliaikaisesti. Sitä on vaikea sanoa kauanko se kestää. Nautitaan siitä siis niin pitkään kun vain voidaan!

Kävin kirjastossa 15.11. ja kun olin lähdössä takaisin kotiin päin, meille syttyi Vuoksenniskantielle kausivalot. Se oli aika sykähdyttävä hetki! En ole aikaisempina vuosina kiinnittänyt näiden syttymisajankohtaan mitään huomiota, niin tulipahan nyt tämäkin nähtyä. Myöhemmin illalla kun ajelin samasta kohtaa ohitse, kirjaston vastapäätä oleva rakennus ja sen piha-alue olivat ilman valaistusta. Liittyivätköhän nämä kaksi asiaa toisiinsa… hmmm.

Tähän aikaan aurinko alkoi juuri laskea, ja se värjäsi taivaan ihan oranssiksi. Sain kuin sainkin nappastua muutaman kuvan auringonlaskua vasten jäämättä autojen alle! Ajankohtahan oli siinä neljän kieppeillä, jolloin työpaikkaliikenne on suht vilkasta.

Keskelle tietä vaan kuvaamaan! Käytössä oli toki vain kännykkä, mutta ei se mitään haitannut.

En tiedä nyt, onko nämä meidän katuvalot jotenkin kornit, kun ovat tuollaiset oranssinsävyiset. Ne taitavat olla niitä vanhanmallisia energialamppuja, joita ei kohta enää EU-säädösten takia saa käyttää. Mutta, tässä tilanteessa ne kyllä toivat jopa hieman tunnelmaa korostaen auringonlaskua, kun vielä ei ole lunta… lumen ne värjäävät luonnottoman väriseksi, siitä en pidä! Yritin muuten tarkoituksella ottaa sellaisissa kohdissa nämä kuvat, ettei niissä näkyisi juurikaan autoja tai ihmisiä. Aika hiljainen tämä meidän ”pääkatu” tällä kylällä on. Itse asun tästä reilun kilometrin päässä.

Kausivalot syttyivät marraskuun 15.
Marraskuun 15. päivä 2021 Vuoksenniskantie

Edellisistä kuvista nyt ei mennyt kuin noin viikko, kun meille tuli lumi maahan. Tämä oli vielä marraskuun puolella. Se on ollut viime vuosina suht harvinaista, kun monesti olemme täällä toivoneet ettei meille tulisi mustaa joulua! Se on kyllä vielä tämänkin vuoden puolella mahdollista, ja saattaa jopa olla todennäköistäkin…

Ensilumi marraskuussa 2021
Marraskuun 23.

Marraskuu vaihtui joulukuuksi tällä viikolla lumisissa merkeissä. Meillä on ollut aika kylmää täällä jonkin aikaa. Tälläkin hetkellä pakkasta on -17C. On kyllä ihan uskomatonta mitenkä vuodet ovat niin erilaisia toisistaan. Tosin vuosi sitten meille satoi ensilumi aika lailla samoihin aikoihin 26.11. Lapissa on nyt todella kylmää – pakkasta lähes 40! Hyi helvetti, sanon minä. On ehkäpä sen takia sitten parempi kun saa asua täällä vähän etelämmässä kun täällä on yleisesti ottaen hieman lämpimämpää kuin pohjoisessa.

Katselin eilen (4.12.) sivusilmällä Rukalla käytävää kumparelaskukisaa, jossa oli yksi suomalainen osallistuja, Jimi Salonen. Repesin täyteen röhönauruun, kun kuvaaja näytti katsomossa olevia suomalaismiehiä, jotka olivat selkeästi fanittamassa Jimiä… ja porukka oli katsomossa nimittän ilman paitoja! Tässä on YLE:n juttu asiasta ja Jimin tyylinäytteet. Kyllä meillä täällä Suomessa on ihan kahjoa porukkaa, mutta hyvä niin!

Talvinen piha 2.12.2021

Lunta satoi edellisen kuvan ottamisesta vielä lisää. Meillä oli hetken postikorttimaisemat! Tuulenvire käy kuitenkin sen verran, että puiden oksilla ei enää tällä hetkellä ole lunta. Tämä satanut lumi oli erittäin kevyttä ja tuuli pudotti ne oksilta hetkessä pois.

Kotipihaa 3.12.2021 aamulla noin kello 8:20

Keittiön ikkunasta talon päädystä otettu kuva aamulla. Aamulla on ihan eriväristä kuin auringonlaskun aikaan!

Tässä on vielä hetki sitten otettu kuva 5.12.2021 noin kello 14.00. Tunnin päästä on jo ihan hämärää! Onneksi on lunta joka edes hieman valaisee maisemia.

Mietin hetken mitä mahdoinkaan tehdä vuosi sitten, eikä mieleen kyllä tullut yhtään mitään. Oli pakko tarkistaa kännykällä otetuista kuvista, mitä olen silloin mahtanut tehdä. Kuvien ottaminen on hyvä asia ja ajassa voi siten palata aina taaksepäin. Olenhan minä näköjään julkaissut artikkelinkin tuolloin kestomaskien valmistamisesta. Se oli silloin erittäin ajankohtaista tekemistä… nyt neulon lähinnä sukkia ja yritän pysytellä kotona.

Vuosi sitten maailman tilanne oli hieman toinen. Ei se kyllä nytkään hyvä ole COVID-19 takia. Kuluvalla viikolla on todettu eniten tartuntoja mitä missään vaiheessa tätä pandemiaa. Saas nähdä milloin korona iskee minuunkin. Onneksi olen rokottautunut, jos se vaikka hieman lieventäisi mahdollista tilannetta. Tällaisina aikoina tulee kaivattua edesmenneitä lemmikkejä, joiden kanssa oli ihana käpertyä fleece-peiton kanssa sohvalle makoilemaan. Muistelen Urhoakin vielä suruisilla mielin… liian lyhyen aikaa oli elämässäni

Kun kesä vaihtuu syksyksi ja syksy marraskuuksi, kissoista tulee sellaisia ihania tyyppejä, jotka viihtyvät sylissä ja lämmittävät sinua, tai ainakin Urho oli sellainen. Tosin Urho ei ehtinyt marraskuuta näkemään kanssani, mutta sellainen hän olisi kuitenkin ollut. Muutkin edesmenneet kissani, Spede ja Uuno olivat sylikissoja. Se on just parhautta! Minulla on ollut onni saada olla ja elää niin ihanien ja suloisten kissojen kanssa, edes hetken

Rakas pieni Urho!

Marraskuu vaihtui joulukuuksi Read More »

Elämä jatkuu

En pysty vieläkään käsittämään Urhon poismenoa. Jokin asia ei ollut kohdallaan. Tietenkin kelaan, olisinko voinut tehdä asialle jotain, mutta en keksi juurikaan mitään. Urho oli vain sairastunut lyhyessä ajassa todella pahasti ja en huomannut sitä tarpeeksi ajoissa. Elämän täytyy silti jatkua! Keskityn nyt siihen mitä minulla on… En harkitse kissan ottamista, turha kuvitellakaan!

Elämä Urhon kanssa oli mukavaa. Urho oli työpisteeni vieressä usein pitämässä minulle seuraa.

Minulle rapsahtaa jossain vaiheessa ”kiva” lasku Urhon ”ensimmäisestä ja viimeisestä” lääkärikäynnistä ja se täytyy jotenkin saada maksetuksi. Ottaahan se kaaliin kun semmoset 300 euroa pamahtaa maksettavaksi juuri ennen joulua. Varsinkin kun se muistuttaa minua Urhon poismenosta. Sama juttu oli Uunon kanssa silloin aikanaan. Vuosi alkoi Uunon lääkärimaksulla jossa piti maksaa eutanasia ja tuhkaus. Kyllä alkoi vuosi 2020 sen paperinpalasen siivittämänä ihan päin persettä! Näille asioillehan ei kuitenkaan voi mitään. Elämä jatkuu.

Jospa sitten muihin asioihin… liekö ne yhtään sen piristävämpiä kuin alkukaan… parit kuvat nyt kuitenkin laitan.

Tulin eräs ilta kotiin noin ysin aikoihin. Talon, jossa asun, yläpuolelta lensi lentokone. Tästä piirtyi hämmentävä kuva taivaalle ja onneksi sain napsastua kännykällä siitä kuvan. Sain hauskoja kommentteja asiaan liittyen ja laitoin kuvan myös Instagramiin. Ikään kuin lentokone olisi väistänyt kuuta tuossa kohtaa. Oikeassa yläkulmassa on koivu, jonka lehdissä oli vesipisaroita. Siitä kimallus. Vähän bling blingiä pihalle!

(Kuvaa manipuloitu autojen sumennuksen osalta)

Ehdin rakentaa kissalle ikkunan ääreen istumapaikan. Teen paljon DIY-projekteja joissa käytän kämpästäni syystä tai toisesta löytyviä tarvikkeita. Tämäkin koulupöydän päätyjalka sai uuden elämän. Tähän tuli vielä pöytälevy johon ruuvailin irtojalat kiinni. Eli siis minun työpisteeni. Urho ehti istuskella ikkunalla noin pari viikkoa. Nyt tuolla kissan istumapaikalla on huonekasveja, joista sitten joskus kerron myöhemmin.

Koulupöydän jalkonen uusi elämä
Kuva: 7.10.2021

Hamstrasin viime talvella K-Raudasta jokusen kappaleen saniaisia ja muratteja, ja täytyy vain todeta, että ne eivät kerta kaikkiaan viihdy asunnossani. Ilmeisesti niitä pitäisi kastella joka päivä. Olen nyt niin monta kertaa kokeillut kasvatella saniaisia ja muratteja, että senkin saa nyt vain unohtaa. Näillä kasveilla ei vaan ole elämään vaadittavia edellytyksiä asunnossani! Asiaan saattoi toki liittyä ilmastointilaite, jota pidin aika paljon tänä kesänä päällä helteiden vuoksi. Kumpikaan näistä kasveista ei todellakaan pidä kuivasta ilmasta.

Kaikki kuolleita: ei elämää yhdessäkään rehussa.

Välillä ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta näille kasvijutuille minä yleensä nauran. Tajusin onneksi siirtää orkidean parvekkeelta sisälle hyvissä ajoin ja siinä onkin vaikka kuinka paljon kukkavanoja tulossa. En tosin tiedä kuinka ne saisi kasvamaan. Pähkäilen sitä sitten joskus myöhemmin. Orkidea on nyt tuossa ikkunalla Urhon paikalla.

Unohdin parvekkeelle yhden marraskaktuksen. Se oli siellä parit yöpakkaset, tai ehkäpä useammatkin. Se ei kuitenkaan näyttänyt niin kärsineeltä kuin osasin kuvitella.

Kuva: 3.11.2021

Uskon, että tämä on saanut jäätä ja vaikka mitä niskaansa parvekkella ollesaan. Alunperin ajattelin jättää sen vain sinne, mutta en kuitenkaan raaskinut jättää sitä sinne kuolemaan. Kokeillaan jos sille vielä elämä voittaisi. Toin sen sisälle eristykseen kylpyhuoneeseen suihkutilaan ja virittelin sille oman valon.

Elämän jatkumo kasvina kylpyhuoneessa

En ole tehnyt mitään ihmeellisiä suunnitelmia loppu vuoden suhteen, mutta vähän kutkuttelisi ottaa akvaarioharrastuksesta jäänyt LED Finlandin kasvivalo käyttöön ja antaa sille uusi elämä vaikkapa kasvihuonelamppuna. Kävi mielessä, jos olisin vain kasvatellut tomaattia, paprikaa, salaatteja ja basilikaa ympäri vuoden keittiössä. Huonekasveille tuo valaisin on aivan liian tehokas ja se polttaa varmasti lehdet, vaikka siinä onkin säätönamikat. Ei ole järkeä himmentää lamppua jos koko kapasiteettia voisi käyttää paremmin hyödyksi…

Katsotaan mitä keksin. Ainakin täytyy lähteä huomattavasti useammin kävelylenkille, koska ikinä et tiedä kuinka kivaa siellä voi olla. Olen usein pysähtynyt rapsuttelemaan koiria ja ihailemaan maisemia. Tämä näkymä ihastutti minua jokin aika sitten. Kuin pilvet olisivat laskeutuneet kadulle. Tästä olikin enää muutama sata metri kotiin.

Kuva: 2.11.2021

Huomenna 13.11. on vuoden harmain päivä ja olen ostanut itselleni sitä varten lonkeron. Olen nyt aika tyytyväinen kuin sain tämänkin verran kirjoitettua tänne blogiin tekstiä, ja lupaan kirjoittaa lyhyen ajan sisällä tänne lisää tekstiä. Huonekasviasia on erittäin pahasti kesken! Vaikka marraskuussa on hieman kuollutta luonnossa, voi kämpässä oleville kasveille antaa uuden elämän! Samalla hoitaa sitä omaa pääkoppaansakin sitten… elämä jatkuu, eikö vain?

Elämä jatkuu Read More »

Meillä satoi lunta!

Joskus on ihan sikahienoa kävellä yöllä, kun ketään ei näy missään. Tavallaan se voi jopa olla kummitusmaista, mutta nyt tällä kertaa olin ihan fiiliksissä, kun meillä oli illan aikana satanut muutaman sentin lunta! Ne, jotka minut tuntevat tai paikkakunnan, taitavat tietää mistä reitistä näissä kuvissa nyt on kyse 🙂 Lähikaupassa käyntiin kun mahtuu siis neljän kilometrin lenkki, kun koukkaa ”olohuoneen” kautta kotiin.

Kun muita ei ole liikenteessä, voi mennä seisomaan vaikka keskelle tietä ottamaan kuvia. Onnistuisiko se Helsingissä? Kuvien ”keltaisuus” muuten johtuu pitkälti siitä, että katuvalot ovat kellertäviä. Kuvissa siis on hieman seepiamainen tunnelma.

Vuoksenniskantie 52 kohdilla

Joku muukin on jossain vaiheessa kävellyt tästä kävelytieltä kun näkyy selkeästi vielä jäljet…

Ei kun keskelle tietä kuvaamaan! Legendaarinen Bio Vuoksi-elokuvateatteri näkyy taka-vasemmalla. Oikealla puolella on vast’ikään valmistunut vanhusten palvelutalo, jonka alakerrassa on mahtava kirjasto! Oli meillä täällä Vuoksenniskalla aikaisemminkin kirjasto, mutta se oli toisessa kohtaa. Nyt se on ihan pääkallopaikalla – erittäin hyvä juttu! Se on muutenkin viihtyisä. Paljon huonekasveja! Pitää käydä joku kerta kameran kanssa siellä tutustumassa ja dokumentoida tännekin jotain.

Ei kun keskelle risteystä kuvaamaan! Tässä kohtaa on Torikadun ja Vuoksenniskantien risteys. Torikatu jatkuu Ylämäkeen Bio Vuoksen suuntaan. Holvissa ei ole toimintaa. Harmin paikka. Se on myös sijaintinsa puolesta hyvässä paikassa. Onkohan liian kallis kiinteistö tai jotain? Vaikea mennä sanomaan miksi siinä ei ole toimintaa. Holvissa on joskus ollut ruokailupaikka, muistaakseni ihan lounas-buffet oli tarjolla. Muutama vuosi sitten siinä oli kaljabaari, jossa ehdin käydä kaksi kertaa, ennen kuin se suljettiin.

Tietysti kun on juuri satanut lunta, käy nuoriso kokeilemassa sladittelutaitojaan! Ja ”yleistän” koska tässä nyt on kuitenkin kyseessä nuoret, kun heistä on ollut illan aikana näköhavaintoja. Kyllä mentiin mopoilla sivuttain pitkiäkin matkoja, ja ajeltiin mönkijöillä. Pitäähän se saada testattua mitenkä ne toimii! Silti hieman hirvitti kun testailivat sellaisessa paikassa, jossa risteys ihan liki eikä siinä ole kolmiota. Mutta, onneksi on hiljaiset kadut!

Torikatua ylös

Vihdoinkin kotikadulla… Yleensä tässä kahden kilometrin matkassa ei ihan näin kauaa mene, mutta sitä aina uppoutuu omiin maailmoihinsa kun ottaa kameran esiin. Nämä kuvat on tosin otettu kännykällä. En kuljettele järkkäriä mukana juurikaan, jollen varta vasten lähde sillä ottamaan kuvia johonkin. Ja harvoin tällaiseen aikaan yöllä kuitenkaan, ja kävellen.

”Viimeinen rasti” piirtyi hauskasti kahdesta puusta. Ensin näytti siltä, että leikkauskohdassa on sulaa, sen verran tummempi se oli muista varjoista.

Näistä lumista ei ollut sitten aamulla enää oikeastaan mitään jäljellä. Eli, vaikka parikin senttiä illalla satoi, ei tätä ilmeisesti lasketa ensilumeksi. Ensilumen määritelmähän on, että talviaikaan aamulla kello 8 mittauspisteellä on sentti lunta (Wikipedia). Vaikea sitten sanoa missä tämä Ilmatieteen laitoksen mittauspiste sijaitsee, että onko tämä ensilumi vai ei, koska kyllä siitä rippeitä tuolla vielä näkyy. pitkin nurmikoita ja tienpieluksia.

Meillä satoi lunta! Read More »

Pakollinen talvikuvapäivitys

Ei ole mitenkään normaalia, että tänne meidän suuntaan Kaakkoon tulee talvi näin aikaisin… mutta ei se mitään 🙂 Mukavampaahan se on  tuolla lumessa talsia kuin vesisateessa, niin kuin ollaan aiempina vuosina talsittu.

Otin tässä kännykällä muutaman räpsyn, ja tässä niitä on muutaman päivän sisään otettuna:

Foxy on hyvä mallityttö jokaisessa tilanteessa 🙂

Keskiviikko aamuna pääsin heti lumitöihin, että sain kaivettua autoni lumesta esiin… onneksi naapurit olivat jo vähän kolanneet lunta autoni ympäriltä, niin ei ollut ihan niin paljon tekemistä 🙂 Lumi oli lisäksi kevyttä, niin ei tuolle kauheasti tarvinnut harjaa näyttää, niin lumet lähtivät auton päältä helposti pois… kuin henkäys vaan! Kun naapurit olivat tehneet niin hyvää mieltä minulle parkkipaikan suhteen, niin päätinpä sitten kolata parin muun naapurin parkkipaikkoja. Molemmat heistä osittain liikuntaesteisiä, niin ei olisi toisella ollut mitään saumaa päästä autonsa luo, jos sille tulisi tarvetta.

Koiran kanssa varttitunnin ulkoilu torstaina iltapäivän päätteeksi… reppana oli ihan luminen kun oltiin menossa takaisin sisälle 😀

Imatralla satoi monta tuntia ihan tuiskuttamalla lunta…

Tänään tiedossa ainakin osan päivää todella kaunista talvisäätä! Pikkupakkasta… -4,5C näytti äsken mittari 🙂

Ei muuta tällä kertaa kun hyvää viikonlopun alkua! Saattaahan tuo olla, että tulee tässä päivitettyä taas jotain hyvinkin pian, koska käyn tänään postista noutamassa ”lähetyksen”, joka osittain sitten avittaa myös näissä blogeissa… mut siitä sitten enemmän myöhemmin 🙂

Pakollinen talvikuvapäivitys Read More »

Scroll to Top