Lunta tulvillaan….

Parisen viikkoa takaperin saimme nauttia ihanista pakkaskeleistä Imatralla…

Viikko sitten, kun katsoin keittiöni ikkunasta pihalle, näkymä oli seuraava
Lunta ei olllut juurikaan satanut sitten tuon edellisen kuvan jälkeen… ehkä parisen senttiä vain.
Kun katsoin tänä aamuna tuonne pihalle, niin näkymä on aivan toinen!
(kuva otettu aamulla n. klo 9.30)

Lähdin käymään paikallisessa postissa viemässä muutamia kirjeitä… liikenteessä vallitsi todellinen kaaos. Lunta oli satanut eilisestä paljon, eikä aurauskalusto ollut pysynyt perässä. Keli oli juuri autoilijan kannalta niin kettumainen kuin ostata ja olla – kun ajoi muutaman metrin, oli tuulilasi taas jäässä, eikä siitä nähnyt mitään läpi. Minulla ei kuitenkaan ole autossani niitä kaikkein halvimpia pyyhkimiä, vaikka ”Fiiu” onkin. Puolet ajasta tuli ajeltua lähinnä tuurilla toivoen, ettei kukaan jalankulkija päätä vaaleassa talviasussaan lähteä ylittämään tietä kuvitellen, että kyllä se auto jarruttaa! Tuossa kelissä ei nimittäin nähnyt juuri mitään. Kun ajoi suurempia nopeuksia (60km/h), niin siinä kerkesi jo tuulilasi selkiytyä, mutta pienemmissä nopeuksissa (40km/h) ei ollut mitään toivoa, varsinkin kun piti vähän väliä pysähtyä liikennevaloihin jne. Sen jälestä ei kyllä tuulilasin läpi kauhean hyvin nähnyt. Toivottavasti joku pelkästään jalkaisin kulkeva tämän lukee ja tajuaa, että autoilijalla on niin paljon katseltavaa siellä ratin takana huonoillakin keleillä, että sen on toisinaan lähes mahdotonta huomata äkillisesti suojatielle käveleviä jalankulkijoita… te ette edes väittelisi asiasta vastaan jos ajaisitte autolla! Ja pimeällä ne heijastimet…

Ei tarvinnut paljon fillaria postin parkkiin laittaa, saati sitten päästä hoitaa asiansa rullatuolilla liikkuen… ihan toivoton tilanne, eikä sille oikeastaan voinut edes mitään. Lunta tuli mitä tuli.

Päätin lähteä käymään isääni moikkaamassa Vuoksenniskalla, koska hän oli ollut hiljattain flunssassa. Puolikuntoisena ei nääs ole kovin järkevää käydä lumitöitä tekemään. Jäin ensitöikseni jumiin autollani kujan päätyyn!

Kadun ja kujan välissä on kevyenliikenteenväylä, joka oli kyllä aurattu… sitten niiden teiden välissä oli sellaiset puolen metrin korkuiset penkat aurauksen jäljiltä. Siihen jäi pikkuinen Fiiu. Meinasin jo soittaa isälleni, että tulisi lapion kanssa kadun päähän kaivamaan autoa sieltä pois (tuulilasista ei edelleen nähnyt missä oltiin), mutta aikanani sahattuani edestaas, pääsin pakilla sen verran taakse päin että sain vautia päästä kinosten yli määränpään suuntaan. Siinä minun pikkuruinen Fiiuni sai kunnon lumialapesut! Kujaa ei oltu tietenkään aurattu ja siellä oli ainakin sen 30cm lunta joka kohdassa. Seuraava paikka johon Fiiu jäi jumiin oli kun yritin ajaa sen pihaan, jossa on pienehkö ylämäki…

Ei siinä auttanut muu kuin pakittaa takasin kujalle ja aloittaa parkkipaikan kolaaminen! Mukavasti tuuli tuiversi tuossa kohtaa ja viskeli lunta mihin suuntaan sattui. Naamassa tuntui lähinnä siltä, että sitä kohti oltaisiin heitetty läjä nuppineuloja, jotka olisivat saaneet Pinheadinkin (Hellraiser-elokuvahahmon) kateelliseksi. Muutaman kerran auto jäi johonkin kinokseen kiinni kunnes sain sen verran vauhtia (ja kolasin pihaa lisää), että pääsin parkkeeraamaan autoni siihen. Niin kuin kuvasta näkyy, vanhempieni autopeite on hautautuneena lumen alle (oikeassa laidassa). Huomioitavaa vielä sen verran, että kuva on otettu jotain puolen päivän aikaan, ja aamulla lunta ei ollut satanut juuri ollenkaan… arvatkaapa kuinka paljon sitä lunta on tällä hetkellä, kun sitä on koko päivän satanut! (n. klo 23.30)

Vanhempieni talolta lähdettyäni päätin kipaista Minimanin kautta ostamassa autooni pinkin lumilapion (sitä ei ilkee äijät varastaa) siltä varalta, että joudun lapioimaan autoni puuterilumesta jossakin muussa kohteessa mahdollisesti. Seuraavaksi käytinkin sitä lapiota oman pihani parkkipaikalla…

Mielenkiinnolla odottelen mitä tästä oikein kehkeytyy. Ennusteiden mukaan lumisateen pitäisi lakata huomiseen mennessä. Ei siinä sitten kauaa enää mene kun tiet yms saadaan kuntoon. Mutta tämä tästä lumisateesta… odotellaan…

Lue artikkeli

Talvi kurkisti mutta vielä syksy jatkuu…

On se mukavaa kun välillä sataa lunta! Ei se mitään, varsinkin kun on puolet pihaduuneista tekemättä talvea vasten… tai ei nyt välttämättä juuri puolia mutta joitakin asioita kuitenkin. Jostain syystä en voinut käsittää, että vaikka hallaa on esiintynyt (tai yöpakkasta) niin jotkut kasvit senkun piristyivät vaan. Nimenomaan sellaiset jotka olivat koko kesän kitukasvuisia. Näihin rehuihin kuuluvat mm koristekrassi ja daalia! Daaliasta en olisi kyllä uskonut mutta se aloitti kukintansa vasta tossa syyskuun puolella. Nyhtäsin sen kukkalaatikosta pois 11.10. kun oli tiedossa erittäin kylmiä päiviä…

Tätä oli siis tiedossa…

Kuvat on otettu 15.10.2010. Ei tuota lunta nyt enää ole, eikä käsittääkseni sitä ole hetkeen ennustettu tänne satavankaan. Tossa tuli vaihdatettua talvirenkaat kuitenkin torstaina 21.10 kun perjantaiaamuksi oli luvassa pakkasta. Päivä oli hyvin kylmä heti aamusta asti ja talvirenkaiden vaihto tuli tarpeeseen!

Vielä olisi projektina parvekkeen laitto kun se on jäänyt syyskiireiltä täysin huomioimatta. Noh, ei se ole ehkäpä juuri siitä tärkeimmästä päästä, mutta tarvitsee se kasata talvea varten kuitenkin. Sieltä pitäisi silpoa tomaattipuskat (ne ovat siellä vieläkin) ja viedä ne kompostiin sekä poistaa lattioilta bambumatot. Ne eivät kestä talven yli tuollaisessa ympäristössä. Samoiten pitäisi (nyt puhun konditionaalissa!) sivuverkkokehikot viedä alakerran varastoon odottelemaan lämpimiä kelejä ja lukita lasit takaisin paikoilleen. Ei sitten lumi tai vesi tule niistä läpi partsille. HUH. Kyllä tossa hommaa vielä löytyy! Toivotaan että tässä lähipäivinä viitsisi mitään tehdä. On nimittäin niin paljon muitakin projekteja tulossa kuten esimerkiksi halloween-asun ompelu!

Mutta nyt koisaamaan tältä erää ja kirjoittelen sitten taas kun aikaa liikenee…

Lue artikkeli