Vuosi 2022 alkoi ja uudet suunnitelmat sen myötä

Joulunajan suunnitelma oli sellainen, että istun vain sohvalla katsoen telkkaria, ja syön suklaata ja juon punaviiniä! Suunnitelma toteutuikin melko hyvin. Oli ihanan rentouttavaa olla tekemättä juurikaan mitään. Kuvasta poiketen televisiosta tuli kuitenkin ohjelmaa!

Joulupyhien suunnitelma oli rentoutua muun muassa kynttilöiden ja suklaan äärellä.

Valehtelisin, jos sanoisin, että en ole tehnyt tälle vuodelle mitään suunnitelmia. Pääkopan sisällä juoksee jatkuvasti jotain ajatuksia esimerkiksi kesää varten. Niissä tietysti mennään pääasiassa kasviharrastuksen puolelle, tai lähinnä parvekepuutarhailun puolelle. Ehdin jo tehdä syksyllä parvekkeelle suunnitelman, kun Urho-kissa oli vielä minulla, mutta ne jokseenkin kariutuivat. Jotain jäi kuitenkin hautumaan! En aio unohtaa mahdollisen kissan oleilua parvekkeellani. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Katsotaan mitä näistä suunnitelmista mahtaa toteutua. Haluan vielä tässä vaiheessa kertoa, että kaikki nämä projektit mitä teen, tehdään erittäin pienellä, tai jopa olemattomalla budjetilla. Tavarat ovat jokseenkin saatuja jostain tai ne ovat jääneet jostain ”yli”.

Tässä kuitenkin listattuna 7 tämän hetkistä toteuttamiskelpoista suunnitelmaa:

  1. Hyötykasvien kasvatus sisällä (tomaatit, kurkut, salaatit – mahdollisesti vesiviljely)
  2. Huonekasvien asianmukaisempi hoito (pistokkaat ja uudet ruukut)
  3. Ylimääräisten tavaroiden karsiminen
  4. Kaverille Hailuotolaisen villapaidan neulominen (tämä on jo aloitettu)
  5. Vaatteiden ompeluun perehtyminen
  6. Jämälankojen hyötykäyttö johonkin (asiaan perehdytään vasta villapaidan jälkeen)
  7. Puinen roska-astia keittiöön

1. Hyötykasvien kasvatus sisällä

Leopardi ei pääse pilkuistaan! Kävin tänään ostamassa pienen säkin taimimultaa K-Raudasta. Suunnitelmana olisi, että käyttäisin hyödyksi akvaarioharrastuksesta jäänyttä LED-kasvivalaisinta, joka on sen verran järeä, että sen alla voi kasvatella vaikka mitä. Minulla on vielä viime keväällä ostettuja paprikoiden siemeniä ja chilejä, joita ajattelin laittaa ihan lähipäivien aikana itämään. Kasvihömpötykselle on suunniteltu tila keittiöstä, josta kaiken voi sitten ottaa helposti käyttöön ruokaa tehdessä. Ajattelin myös laittaa salaatteja kasvamaan sekä joitain yrttejä, kuten basilikaa ja persilijaa. Persilijasta en tiedä kuinka se kasvaa sisätiloissa, mutta basilika kasvaa ainakin. Tomaatit ja kurkut ovat talvella niin kalliita, että jos ne saa jotenkin kasvamaan keittiössä, niin tervetuloa vaan!

2. Huonekasvien asianmukaisempi hoito

Tämä on todella tärkeää mielestäni! Ei ole kivaa katsella nuivahtaneita huonekasveja asunnossa, missä kuitenkin viettää suurimman osan ajastaan. Siispä, nyt teen asialle jotakin. Istutin juuri 7 juurtumassa olevaa pistokasta ruukkuihin. Ne ovat tuolla keittiössä vielä vähän syrjässä, koska en halua laittaa niitä vielä kaakkoisen ikkunan ääreen olohuoneeseen. Kaikki ovat kuitenkin vehkoja. Suunnitelmana oli myös, että pätkisin suurehkon peikonlehden, joka minulla on tällä hetkellä ikkunalla. Olen istuttanut sen aikoinaan väärin. Sitä ei ole tuettu oikein ja se kasvaa ihan vänkkärässä. Uusiksi vaan koko roska! Minulla on myös istutettuina taimina useita peikonlehtiä. Kasvatan ne sellaisiksi että niistä voi sitten luopua jossain vaiheessa. Aion myös käyttää kasveja suihkussa jotta niistä saa pölyt helpommin pois. Se tekisi kasveille hyvää.

Yhden asian, jonka olen pistänyt merkille, on huonekasvien multa. Isossa osassa kasvejani on aivan vääränlainen multaseos ja osan kasveista olen istuttanut ihan vääränlaiseen ruukkuun. Asun kerrostalossa ja olen ”niukka kastelija”, niin ei ole mitään järkeä istuttaa sellaisia kasveja, kuten rönsylilja, saviruukkuun. Se tulee kuolemaan janoon. Eli muoviruukut kehiin ja kasvualusta sellaiseksi mikä pitää kosteutta vähän enemmän. Rutikuivasta mullasta ei ole iloa muulle kun kaktukselle jos sillekään.

Olen myös hoitanut anopinkieliäni aivan väärin. Ne tarvitsevat huomattavasti enemmän vettä ja hoitoa mitä olen kuvitellut. Niin ne myytit vain kuolevat, kun tietoa on enemmän tarjolla! Olen miltei tappanut pari todella upeaa anopinkieltä aikojen saatossa. Niistä on nyt jonkunlaiset raadot jäljellä, mutta aion vielä herätellä niistä parhaat palat henkiin. Tämä asia kuuluu ihan lähiajan suunnitelmaani. Kirjoitan niistä sitten omat artikkelit jossain vaiheessa kun olen saanut asian hoidettua.

3. Ylimääräisten tavaroiden karsiminen

Minulla on työhuone, joka on pullollaan tavaraa. Haluan sellaisista tavaroista eroon, joita en tule käyttämään. Tätä kutsutaan ilmeisesti termillä konmaritus. Sama koskee kyllä muutakin osaa asuntoani! Suunnitelmana on, että saisin käytyä läpi kaikki laatikot ja kaapit kevään aikana, ja lajiteltua kamat paikoilleen. Ne pitää toki ensin ottaa kaikki esille, ja sitten lajitella. Sitten ne laitetaan paikoilleen ja ylimääräiset heitetään pois – surutta! Kun tavarat ovat järjestyksessä, tilaa jää enemmän, eikä välttämättä tarvitse ihan kaikkia kaappeja ja laatikostoja enää tavaroiden säilytykseenkään.

Oman haasteensa tähän asiaan tuo tietysti kaikki DIY-jutut, joita tykkään tehdä, koska niitä varten on aina hyvä olla jotain tarvikkeita olemassa. Tämä on siis niin sanottu ikuisuuskysymys. Nurkista löytyy puupalikkaa ja vaikka mitä. Aina niille on jotain käyttöä kyllä löytynyt. Osan joistain puulevymäisistä tavaroista olen jo vienyt hyötyjätepisteelle. Niistä piti jopa maksaa, että ne muutamat puupalikat sai jättää sinne. Noh, pitää miettiä sitten vähän tarkemmin tulevaisuudessa että mitä hittoa sitä oikein itselleen aikoo kerätä. Viime kesä oli niin kuiva ettei puukappaleita voinut oikein ulkonakaan polttaa.

4. Kaverille Hailuotolaisen villapaidan neulominen

Eräs pitkäaikainen tuttavani sanoi jossain vaiheessa, että hän on aina haaveillut Hailuotolaisesta villapaidasta, mutta se on hänen budjetilleen sen verran kallis, että on lykännyt sen hankintaa vuosilla. Katseltiin siinä hetki internetistä asioita, ja sittenkähän löytyikin verkkokauppa, josta nämä tarvikkeet sai ostaa kotiin. Mukana oli ohje ja kaikki. Sanoin tuttavalleni, että minähän teen sinulle tällaisen villapaidan, ja nyt ne tarvikkeet ovat tuossa odottelemassa valmistamistaan. Se on tässä ensimmäisenä nyt listalla vaikka onkin listattuna kohdassa neljä. Yritän tehdä villapaitaa joka päivä jonkun verran. Kerron vaiheita tästä projektista sitten jossain vaiheessa Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogissani.

5. Vaatteiden ompelu

Olen haalinut itselleni kankaita aikojen saatossa joitain ompelu-projekteja varten, mutta en ole saanut useastakaan kangaspalasta mitään aikaiseksi. Kaapit pullottaa kankaita ja niille pitäisi keksiä jotain tekemistä. Siispä niillekin täytyy tehdä jokin suunnitelma, kuinka ne voisi muuttaa hyötykäyttöön. Lisäksi kaapista löytyy vaatekeräykseen meneviä farkkuja, jotka on tarkoitus laittaa hyväntekeväisyyteen paikkakunnalle, kunhan olen saanut niistä lyhennettyä lahkeet. Tästä tulee jo aika paljon tilaa kaappiin. Hyvä suunnitelma siis!

6. Jämälankojen hyötykäyttö johonkin

Minulle on jäänyt neulomis-projekteista aika paljon pieniä nöttösiä, joista voisi ihan hyvin neuloa tai virkata jotain hyödyllistä. Niistä voisi tehdä vaikkapa patalappuja tai räsymattosukkia. Minulla on kuitenkin tuossa menossa pyllytin, joka vaatii vielä muutamia kerroksia, että peittää kunnolla sen olennaisen, sekä samanlaisella periaatteella neulottu villapaita on myös tekeillä. Sitä aion kuitenkin jatkaa vasta sitten kun olen saanut tuttavani Hailuotolaisen röijyn valmiiksi.

Jämälangoista tehty punatulkku. TÄÄLTÄ löytyy muuten ohje.

7. Puinen roska-astia keittiöön

Tämä on itse asiassa myös hyvin ajankohtainen suunnitelma. Alkaa nimittäin jo ottamaan kaaliin keittiön rojut, joita ei nyt tunnu saavan oikein mihinkään. Meillä kun pitää kaikki helvetin jätteet lajitella, niin niissä sitten onkin tekemistä missä niitä säilyttelee. Allaskaappiin ne eivät mahdu. Vihaan taloyhtiön saastaista roskakatosta, enkä halua sinne viedä mitään muuta kuin ne pakolliset, mitä ei voi muualle viedä. Eli, sekajäte ja biojätteet. Kaiken muun vien puolen kilsan päähän hyötyjätepisteeseen. Sinne kun ei sitten viitsi jokaista yksittäistä muovirasiaa viedä vaan niitä voisi kerätä vaikkapa kestokassillisen johonkin. Viepi sitten isomman erän kerralla. Puinen roska-astia olisi keittiöön senkin takia kivempi ratkaisu, koska roskat saisi sitten sinne sisälle piiloon ja puinen pömpeli olisi kivan näköinen. Teen tästäkin erillisen artikkelin (joka on myös ajankohtainen suunnitelma).

Puista roska-astiaa varten minulle on onneksi sitten kertynyt sitä puutavaraa, mitä pitää jossain vaiheessa heittää pois. Heitän sitten pois ”ne loput” mitä jää käyttämättä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Kuva toisesta artikkelista keväällä 2021

Eiköhän tässä ole suunnitelmia tälle vuodelle ihan tarpeeksi ja varmasti lisää tulee koko ajan. Nämä nyt tässä päällimmäisenä tuli mieleen, mitkä on tavallaan pakko tehdä. Tuli tässä nyt kirjoitettua tämä blogikin kun pisti telkkarin kiinni ja laittoi taustalle musiikkia. Ehkä tulevaisuutta nähden hyvä suunnitelma sekin, että pistää telkkarin aina kiinni kun aikoo kirjoittaa blogia! Saisi ehkä enemmän aikaan.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja terveyttä myös

Lue artikkeli / kommentoi

Joulu on jo ovella

Joulu on nyt niin lähellä, että se on miltei käsin kosketeltavissa! Ei ehkä sen takia, että odottaisin sitä mitenkään erityisesti, mutta se vaan on. Olen aloittanut jouluruokien valmistamisetkin aikaisemmin tänä vuonna kuin yleensä. Monesti porkkana- ja lanttulaatikot valmistuvat suoraan aatoksi joulupöytään. Nyt olen saanut aikaiseksi tehdä molemmat laatikot hyvissä ajoin etukäteen. Hurraa!

Tässä uuniin on menossa lanttulaatikoita, ja pyöreissä astioissa veljelle tarkoitetut vegaaninen porkkanalaatikko ja lanttulaatikko. Valmistan näitä laatikoita myös kavereilleni.

Perinteisen lanttulaatikon ohje

Niin, tässähän on sitten testauksessa ollut veljelle tarkoitetut porkkana- ja lanttilaatikko, jotka ovat vegaanisia. Maito ja kerma on korvattu niin sanotulla kauramaidolla. Itse käytin Oatly-merkkistä kaurajuomaa. Lisäsin seoksiin myös rasvaa tuomaan hieman makua. Rasvana käytin Flora Kultaa, joka on myös vegaaninen. Löysin netistä sellaisen luettelon, missä on esiteltynä vegaanisia rasvoja.

”Matin Veget”

Heräsin jossain vaiheessa kuukauden alussa huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti, ja pääsin monena aamuna ihailemaan kaakonpuoleisesta olohuoneenikkunastani auringonnousua. Keittelin aamukahvit ja vetelin naamaan joulupipareita ja jotain Domino-keksien tapaisia keksejä… katsoin Aamu Teeveetä.

Aamukahvin ohella oli kiva jatkaa keskeneräisiä projekteja. Tässä on tekeillä lahjaksi menevät pitkävartiset villasukat. Pitkävartisia villasukkia tuli kaksi paria, joten tekemistä kyllä riitti useammaksikin aamuksi!

Vanhemmillani tehtiin saunaremontti tämän kuun alussa ja siitä tuli mielestäni todella hieno! Remontin teki paikallinen rakennusalan yritys JS Puu. Äitini oli valinnut hienot kivijäljitelmälaatat hormin puoleiselle seinustalle. Saunaan tuli juuri sellainen kiuas, mistä olin haaveillut, vaikka sauna ei minun olekaan. Silti sitä tulee aina ”sisustettua ajatuksissaan vaikka mitä”. Sauna otettiin käyttöön heti kun se valmistui! Sain niin sanotusti kunnian korkata saunan. Sauna oli aikaisemmin puulämmitteinen ja se muutettiin remontissa sähkölämmitteiseksi.

Äitini tekee joka vuosi jouluksi karjalanpiirakoita. Söin heti pari maistiaista kun ensimmäinen pellillinen oli tullut uunista. Minulla olisi vielä tarkoitus tehdä suht samalla ohjeella veljelle vegaanisia riisipiirakoita aaton aattona. Tarveaineet ovat tuolla valmiina, kun saisi vain inspiksen valmistaa piirakat. Kiire tulee mutta ”pieni kiire” pitää aina vähän ollakin ettei liian helpolla pääse!

Innostuin virkkaamaan tällaisia lintuhahmoja. Idean sain serkultani kun hän sai tupsuista tehtyjä punatulkkuja. Nämä ovat siis omia variaatioita linnuista ja kutsun niitä tulkuiksi. Mitä lie tulkkuja sitten ovatkaan. Aikaa sain näihinkin kulutettua tovin. Pienemmän tulkun laitoin jouluksi kaverille ja talitintin näköinen meni serkulle. Serkulle meni myös talitintin kokoinen punatulkku, josta en ottanut kuvaa.

Meillä on ollut useamman viikon kestänyt upea talvi täällä Imatralla. Välillä ollut postikorttimaisemia ja välillä vähän vetisempää, mutta lumet ovat pysyneet maassa. Tämä kuva on otettu 13. joulukuuta.

Muita kivoja tapahtumia loppuvuodelta: peikonlehti on tehnyt uuden suuren lehden! En tajua miksi tämä on aina niin älyttömän ”suuri asia”, mutta rullalla olevaa lehteä tulee tuijoteltua joka päivä kunnes se aukeaa. Ilmeisesti muillakin peikonlehden omistajilla on vastaavia tapoja. Kuva siinä määrin hämää, koska tuo rullalla oleva lehti on se suurin, mikä on auennut vasta tässä kuussa. Tämä kuva on otettu marraskuun puolella. Etualalla oleva suuri liuskoittunut lehti on auennut jo aikaisemmin syksyllä. Jotkut lehdet näköjään nuokkuvat… mistä lie johtuu.

Löysin lempisinihomejuustoa paikallisesta liitelistä… Stilton! Ziisus mitenkä tämä on hyvää. Yritän ostaa palan joka vuosi aina jouluksi. Oli pakko avata paketti ennen joulua ja maistella tätä herkkua.

Näillä eväillä on hyvä aloittaa joulun vietto, jonka omalla kohdallani aion tehdä perheeni parissa, ja ehkäpä vielä parin tuttavan kesken (saatan kutsua tasapuolisuuden vuoksi myös ystäviä tuttaviksi tai kavereiksi).

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja turvallista joulua . Toivotaan, että tämä pandemia hieman hellittäisi ja ihmiset saisivat tavata hieman huolettomammin toisiaan. Jos tiedät jonkun tutun, joka on täysin yksin joulua viettämässä, laita hänelle viesti. Jos tuttusi ei vietä joulua, laita hänelle silti viesti kertoaksesi, että ajattelet häntä. Sitä ei voi kuvitellakaan mitenkä tällainen viesti voi olla toiselle tärkeä!

Kiitos kun luit, ja hyvää joulua!

Lue artikkeli / kommentoi

Marraskuu vaihtui joulukuuksi

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja meille on tullut talvi, ainakin väliaikaisesti. Sitä on vaikea sanoa kauanko se kestää. Nautitaan siitä siis niin pitkään kun vain voidaan!

Kävin kirjastossa 15.11. ja kun olin lähdössä takaisin kotiin päin, meille syttyi Vuoksenniskantielle kausivalot. Se oli aika sykähdyttävä hetki! En ole aikaisempina vuosina kiinnittänyt näiden syttymisajankohtaan mitään huomiota, niin tulipahan nyt tämäkin nähtyä. Myöhemmin illalla kun ajelin samasta kohtaa ohitse, kirjaston vastapäätä oleva rakennus ja sen piha-alue olivat ilman valaistusta. Liittyivätköhän nämä kaksi asiaa toisiinsa… hmmm.

Tähän aikaan aurinko alkoi juuri laskea, ja se värjäsi taivaan ihan oranssiksi. Sain kuin sainkin nappastua muutaman kuvan auringonlaskua vasten jäämättä autojen alle! Ajankohtahan oli siinä neljän kieppeillä, jolloin työpaikkaliikenne on suht vilkasta.

Keskelle tietä vaan kuvaamaan! Käytössä oli toki vain kännykkä, mutta ei se mitään haitannut.

En tiedä nyt, onko nämä meidän katuvalot jotenkin kornit, kun ovat tuollaiset oranssinsävyiset. Ne taitavat olla niitä vanhanmallisia energialamppuja, joita ei kohta enää EU-säädösten takia saa käyttää. Mutta, tässä tilanteessa ne kyllä toivat jopa hieman tunnelmaa korostaen auringonlaskua, kun vielä ei ole lunta… lumen ne värjäävät luonnottoman väriseksi, siitä en pidä! Yritin muuten tarkoituksella ottaa sellaisissa kohdissa nämä kuvat, ettei niissä näkyisi juurikaan autoja tai ihmisiä. Aika hiljainen tämä meidän ”pääkatu” tällä kylällä on. Itse asun tästä reilun kilometrin päässä.

Kausivalot syttyivät marraskuun 15.
Marraskuun 15. päivä 2021 Vuoksenniskantie

Edellisistä kuvista nyt ei mennyt kuin noin viikko, kun meille tuli lumi maahan. Tämä oli vielä marraskuun puolella. Se on ollut viime vuosina suht harvinaista, kun monesti olemme täällä toivoneet ettei meille tulisi mustaa joulua! Se on kyllä vielä tämänkin vuoden puolella mahdollista, ja saattaa jopa olla todennäköistäkin…

Ensilumi marraskuussa 2021
Marraskuun 23.

Marraskuu vaihtui joulukuuksi tällä viikolla lumisissa merkeissä. Meillä on ollut aika kylmää täällä jonkin aikaa. Tälläkin hetkellä pakkasta on -17C. On kyllä ihan uskomatonta mitenkä vuodet ovat niin erilaisia toisistaan. Tosin vuosi sitten meille satoi ensilumi aika lailla samoihin aikoihin 26.11. Lapissa on nyt todella kylmää – pakkasta lähes 40! Hyi helvetti, sanon minä. On ehkäpä sen takia sitten parempi kun saa asua täällä vähän etelämmässä kun täällä on yleisesti ottaen hieman lämpimämpää kuin pohjoisessa.

Katselin eilen (4.12.) sivusilmällä Rukalla käytävää kumparelaskukisaa, jossa oli yksi suomalainen osallistuja, Jimi Salonen. Repesin täyteen röhönauruun, kun kuvaaja näytti katsomossa olevia suomalaismiehiä, jotka olivat selkeästi fanittamassa Jimiä… ja porukka oli katsomossa nimittän ilman paitoja! Tässä on YLE:n juttu asiasta ja Jimin tyylinäytteet. Kyllä meillä täällä Suomessa on ihan kahjoa porukkaa, mutta hyvä niin!

Talvinen piha 2.12.2021

Lunta satoi edellisen kuvan ottamisesta vielä lisää. Meillä oli hetken postikorttimaisemat! Tuulenvire käy kuitenkin sen verran, että puiden oksilla ei enää tällä hetkellä ole lunta. Tämä satanut lumi oli erittäin kevyttä ja tuuli pudotti ne oksilta hetkessä pois.

Kotipihaa 3.12.2021 aamulla noin kello 8:20

Keittiön ikkunasta talon päädystä otettu kuva aamulla. Aamulla on ihan eriväristä kuin auringonlaskun aikaan!

Tässä on vielä hetki sitten otettu kuva 5.12.2021 noin kello 14.00. Tunnin päästä on jo ihan hämärää! Onneksi on lunta joka edes hieman valaisee maisemia.

Mietin hetken mitä mahdoinkaan tehdä vuosi sitten, eikä mieleen kyllä tullut yhtään mitään. Oli pakko tarkistaa kännykällä otetuista kuvista, mitä olen silloin mahtanut tehdä. Kuvien ottaminen on hyvä asia ja ajassa voi siten palata aina taaksepäin. Olenhan minä näköjään julkaissut artikkelinkin tuolloin kestomaskien valmistamisesta. Se oli silloin erittäin ajankohtaista tekemistä… nyt neulon lähinnä sukkia ja yritän pysytellä kotona.

Vuosi sitten maailman tilanne oli hieman toinen. Ei se kyllä nytkään hyvä ole COVID-19 takia. Kuluvalla viikolla on todettu eniten tartuntoja mitä missään vaiheessa tätä pandemiaa. Saas nähdä milloin korona iskee minuunkin. Onneksi olen rokottautunut, jos se vaikka hieman lieventäisi mahdollista tilannetta. Tällaisina aikoina tulee kaivattua edesmenneitä lemmikkejä, joiden kanssa oli ihana käpertyä fleece-peiton kanssa sohvalle makoilemaan. Muistelen Urhoakin vielä suruisilla mielin… liian lyhyen aikaa oli elämässäni

Kun kesä vaihtuu syksyksi ja syksy marraskuuksi, kissoista tulee sellaisia ihania tyyppejä, jotka viihtyvät sylissä ja lämmittävät sinua, tai ainakin Urho oli sellainen. Tosin Urho ei ehtinyt marraskuuta näkemään kanssani, mutta sellainen hän olisi kuitenkin ollut. Muutkin edesmenneet kissani, Spede ja Uuno olivat sylikissoja. Se on just parhautta! Minulla on ollut onni saada olla ja elää niin ihanien ja suloisten kissojen kanssa, edes hetken

Rakas pieni Urho!
Lue artikkeli / kommentoi

Projektit jatkuvat mutta hitaasti

Tein jonkun verran asioita asunnossani Urhon vuoksi, ja nyt niitä saa sitten purkaa tai muutella. Monta projektia jäi kesken, enkä ehtinyt edes toteuttamaan niitä Urhon aikana. Kissa ei sentään ole syypää asioihin vaan päinvastoin. Urho motivoi minua tekemään asioita loppuun saakka. Nyt sitä motivaatiota saa sitten etsiä kivien ja kantojen takaa – kait.

Rakentelin Urholle ruokailutilan ikkunan ääreen katselupaikan (kuva) jossa olisi samassa myös pöytä työläppärille. Sen saa nyt purkaa sitten pois. On aika rankkaa koko ajan ”rempata” jotain. Asunto on jatkuvasti sekaisin. Tänään kuitenkin päätin tehdä jotain pieniäsuuria projekteja alta pois. Siispä purin aikaisemmin laittamani kukkahyllykön kaikkine törkyineen keittiöstä. En saanut siitä mitään kivaa aikaiseksi koko syksyn aikana, ja se lähinnä häiritsi minua. Osa hyllyköstä jää ”ylimääräiseksi” enkä ole vielä päättänyt mitä sillä tekisin. Se kun ei kestä itsekseen pystyssä vaan pitää pultata johonkin kiinni, vaikka seinään.

Urhon katselupaikan rakennusprojekti keskeneräisenä.

Saattaa hyvinkin olla, että tähän tulee toinen hylly tilalle. Tämä musta hylly meni seinän toiselle puolelle akvaarion tilalle. Haluan tuohon ikkunan lähettyville kuitenkin työpisteeni, josta voin halutessani katsella ulos. Toisaalta se ei ole hyvä paikka työnteolle silloin kun aurinko paistaa ikkunasta sisälle ja saattaa häikäistä aika pahastikin ruutua. Joten seuraava projekti lienee siirtää olohuoneesta ruokapöytä takaisin keittiöön, että saan järkevästi työpisteen tuohon johonkin! En tiedä vielä mitä aion tehdä tämän suhteen. Pitää vähän mietiskellä asioita…

Tarkoituksenani on lajitella nuo saviset terracotta-ruukut ja pinota ne vähän kauniimmin. Niin, siis niistä on tulossa olohuoneen puolelle visuaaliseksi tarkoitettu lajitelma kukkahyllyyn. Tuossa edellisessä kuvassa kaikki on vaan heitetty tuohon ”jaloista pois”. Ne pitäisi myös jotenkin saada puhdistettua mullasta. En oikein tiedä missä tämän tekisin kun ei sitä kehtaa kylpyhuoneessakaan tehdä. Pitää kait mennä pesutuvalle. Siinä taas yksi iso projekti, kun raahaa ne ruukut sinne alakertaan.

Jätin olohuoneen puolelle akvaariovalaisinta varten virittelemäni telineen. Saan siihen vaikkapa amppeleita roikkumaan, jos haluan. Saapihan se olla ihan tuollaisenaankin tuolla nurkassa jos en keksi sille mitään muuta käyttöä. Ainakin siihen sai ruuvattua tuon metallihyllykön kiinni, että se kestää pystyssä. Muuten se nitkuu, todella ärsyttävää. Enkä kyllä muutoin luottaisi kasvejani sen päälle. Tarkoitus on vielä siistiä johtohässäkkä tuolta valaisimien luota. Hyllykköön on tulossa huonekasveja ja jonkun valaisimenkin voisi yhtä hyvin laittaa roikkumaan tuosta puutangosta… noh, kunhan tässä nyt suunnittelen näitä projektejani.

sisustusprojekti olohuoneessa

Olipas homma saada kasattua tuo metallihökötys yksin! Meinasi pari kertaa mennä hermot. Kasasin alkuunsa tämän vielä väärin. Ihmettelin, miksi se näyttää jotenkin oudolta. Pitäiskö pestä silmälasit tai jotain! Monta kertaa tapahtunut niinkin, että kun rillit on likaiset ja maski naamalla, niin monitehoilla näkee vähän mitä sattuu. Olin kuitenkin nyt ruuvannut päällimmäisen levyn toisesta laidasta alemmas kuin toisesta. Ilmankos se vaikutti vähän vinkkeliltä.

Olen iloinen, että sain villapaitani tehtyä siten valmiiksi, että siinä on enää lankojen päättelemiset ja jälkikäsittely jäljellä. Yksi projekti taas lähes valmis! Haluan tämän käyttöön tulevaksi talveksi. Yllätyin, että se mahtui päälle. Voin sanoa, että tuo kaarroke oli ihan kauhea tehdä.

keskeneräinen villapaitaprojekti

Koska villapaita oli tuossa pisteessä oli hyvää aikaa aloittaa taas uusi käsityö. Purin yhden villapaidan, mikä oli mielestäni ihan kauheaan suuntaan tekeytymässä. Siitä tuli melkonen määrä nöttösiä (pieniä lankakerän jämiä), joista ajattelin sitten neuloa polvisukat. Juu, siis minulla on se hirvittävä neuloosi, mikä nyt tuntuu olevan yhdellä sun toisella tänä päivänä. Ainakin se on tullut esiin COVID-19 – pandemian aikana. Minulla on tälläkin hetkellä vaikka kuinka monta käsityöprojektia tekeillä. (kirjoittelen niistä toisinaan täällä)

Uusi sukkaprojekti aluillaan
UFO= unfinished object

Sylistä puuttuu nyt vain Urho. Onneksi on tällainen blogi missä voi käydä asiaa läpi ettei tarvitse tuttaviaan rasittaa tällä voivottelulla. Neulominen on myös aika meditatiivista hommaa. Ehkäpä siinä on yksi syy miksi sitä harrastan. Mutta, kunhan saisi edes toisinaan projektit valmiiksi. Muutenkin tuntuu siltä, että koko maailma on tällä hetkellä todella ahdistava. On tappavaa virusta, ilmastonmuutos, Valko-Venäjän rajalle on tuotu hirveä määrä turvapaikanhakijoita, jotka haluavat Eurooppaan… Putin sanoo ettei hänellä ole mitään tekemistä asian kanssa… no joo. Nämä ovat vaikeita asioita. Jos tietäisin niihin ratkaisun niin saisin varmaan Nobelin palkinnon!

Eilen oli myös niin sanottu vuoden harmain päivä. Ostin sitä varten itselleni asiaan kuuluvan juoman.

Tänään on isäinpäivä. En pääse tänä vuonna isääni katsomaan koska pidän varmuuden vuoksi itseäni karanteenissa. Epäilen, että olen saattanut altistua koronalle tämän viikon aikana. Päätin nimittäin palkita itseni villapaitaprojektin valmistumisesta (tiettyyn pisteeseen). Menin paikallisessa käymään, ja sain illan aikana tietää, että erään seurassani olleen henkilön lähipiirissä oli juuri saman illan aikana todettu koronatartunta. Hän sai itsekin tiedon juuri silloin ja kiitokset siitä hänelle, että oli pokeria kertoa asiasta läsnäolijoille!

Lähdin heti kotiin, ja ajattelin pitää itseni jonkunlaisessa karanteenissa jonkin aikaa. Että näillä mennään. Onneksi kotona viruu monta siivousprojektia. Tekemisen ei pitäisi loppua kesken. Eri asia on sitten se, että mitä oikein kehtaa alkaa tekemään. Jos jostain syystä kantaakin tuota virusta, ei ole järkeä, että ”koskettelee kaikkia pintoja”, kun siivoaminen olisi koronan jälkeen sitten ihan kauheaa. Esimerkiksi, työhuoneeseen en mene lainkaan. Projektit pitää nyt vain jättää tekemättä suurimmalti osin ja odotella tuleeko tässä mitään oireita. Jatkaa vasta sitten kun on asiasta varmempi! Toki asioita voisi tehdä maski naamalla ja hanskat kädessäkin… se olisi joissakin tapauksissa todella hankalaa.

Onnea siis kaikille isille, ja erityisesti omalle sinne parin kilsan päähän! Menen moikkaamaan isääni heti kun pääsen.

Lue artikkeli / kommentoi

Elämä jatkuu

En pysty vieläkään käsittämään Urhon poismenoa. Jokin asia ei ollut kohdallaan. Tietenkin kelaan, olisinko voinut tehdä asialle jotain, mutta en keksi juurikaan mitään. Urho oli vain sairastunut lyhyessä ajassa todella pahasti ja en huomannut sitä tarpeeksi ajoissa. Elämän täytyy silti jatkua! Keskityn nyt siihen mitä minulla on… En harkitse kissan ottamista, turha kuvitellakaan!

Elämä Urhon kanssa oli mukavaa. Urho oli työpisteeni vieressä usein pitämässä minulle seuraa.

Minulle rapsahtaa jossain vaiheessa ”kiva” lasku Urhon ”ensimmäisestä ja viimeisestä” lääkärikäynnistä ja se täytyy jotenkin saada maksetuksi. Ottaahan se kaaliin kun semmoset 300 euroa pamahtaa maksettavaksi juuri ennen joulua. Varsinkin kun se muistuttaa minua Urhon poismenosta. Sama juttu oli Uunon kanssa silloin aikanaan. Vuosi alkoi Uunon lääkärimaksulla jossa piti maksaa eutanasia ja tuhkaus. Kyllä alkoi vuosi 2020 sen paperinpalasen siivittämänä ihan päin persettä! Näille asioillehan ei kuitenkaan voi mitään. Elämä jatkuu.

Jospa sitten muihin asioihin… liekö ne yhtään sen piristävämpiä kuin alkukaan… parit kuvat nyt kuitenkin laitan.

Tulin eräs ilta kotiin noin ysin aikoihin. Talon, jossa asun, yläpuolelta lensi lentokone. Tästä piirtyi hämmentävä kuva taivaalle ja onneksi sain napsastua kännykällä siitä kuvan. Sain hauskoja kommentteja asiaan liittyen ja laitoin kuvan myös Instagramiin. Ikään kuin lentokone olisi väistänyt kuuta tuossa kohtaa. Oikeassa yläkulmassa on koivu, jonka lehdissä oli vesipisaroita. Siitä kimallus. Vähän bling blingiä pihalle!

(Kuvaa manipuloitu autojen sumennuksen osalta)

Ehdin rakentaa kissalle ikkunan ääreen istumapaikan. Teen paljon DIY-projekteja joissa käytän kämpästäni syystä tai toisesta löytyviä tarvikkeita. Tämäkin koulupöydän päätyjalka sai uuden elämän. Tähän tuli vielä pöytälevy johon ruuvailin irtojalat kiinni. Eli siis minun työpisteeni. Urho ehti istuskella ikkunalla noin pari viikkoa. Nyt tuolla kissan istumapaikalla on huonekasveja, joista sitten joskus kerron myöhemmin.

Koulupöydän jalkonen uusi elämä
Kuva: 7.10.2021

Hamstrasin viime talvella K-Raudasta jokusen kappaleen saniaisia ja muratteja, ja täytyy vain todeta, että ne eivät kerta kaikkiaan viihdy asunnossani. Ilmeisesti niitä pitäisi kastella joka päivä. Olen nyt niin monta kertaa kokeillut kasvatella saniaisia ja muratteja, että senkin saa nyt vain unohtaa. Näillä kasveilla ei vaan ole elämään vaadittavia edellytyksiä asunnossani! Asiaan saattoi toki liittyä ilmastointilaite, jota pidin aika paljon tänä kesänä päällä helteiden vuoksi. Kumpikaan näistä kasveista ei todellakaan pidä kuivasta ilmasta.

Kaikki kuolleita: ei elämää yhdessäkään rehussa.

Välillä ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta näille kasvijutuille minä yleensä nauran. Tajusin onneksi siirtää orkidean parvekkeelta sisälle hyvissä ajoin ja siinä onkin vaikka kuinka paljon kukkavanoja tulossa. En tosin tiedä kuinka ne saisi kasvamaan. Pähkäilen sitä sitten joskus myöhemmin. Orkidea on nyt tuossa ikkunalla Urhon paikalla.

Unohdin parvekkeelle yhden marraskaktuksen. Se oli siellä parit yöpakkaset, tai ehkäpä useammatkin. Se ei kuitenkaan näyttänyt niin kärsineeltä kuin osasin kuvitella.

Kuva: 3.11.2021

Uskon, että tämä on saanut jäätä ja vaikka mitä niskaansa parvekkella ollesaan. Alunperin ajattelin jättää sen vain sinne, mutta en kuitenkaan raaskinut jättää sitä sinne kuolemaan. Kokeillaan jos sille vielä elämä voittaisi. Toin sen sisälle eristykseen kylpyhuoneeseen suihkutilaan ja virittelin sille oman valon.

Elämän jatkumo kasvina kylpyhuoneessa

En ole tehnyt mitään ihmeellisiä suunnitelmia loppu vuoden suhteen, mutta vähän kutkuttelisi ottaa akvaarioharrastuksesta jäänyt LED Finlandin kasvivalo käyttöön ja antaa sille uusi elämä vaikkapa kasvihuonelamppuna. Kävi mielessä, jos olisin vain kasvatellut tomaattia, paprikaa, salaatteja ja basilikaa ympäri vuoden keittiössä. Huonekasveille tuo valaisin on aivan liian tehokas ja se polttaa varmasti lehdet, vaikka siinä onkin säätönamikat. Ei ole järkeä himmentää lamppua jos koko kapasiteettia voisi käyttää paremmin hyödyksi…

Katsotaan mitä keksin. Ainakin täytyy lähteä huomattavasti useammin kävelylenkille, koska ikinä et tiedä kuinka kivaa siellä voi olla. Olen usein pysähtynyt rapsuttelemaan koiria ja ihailemaan maisemia. Tämä näkymä ihastutti minua jokin aika sitten. Kuin pilvet olisivat laskeutuneet kadulle. Tästä olikin enää muutama sata metri kotiin.

Kuva: 2.11.2021

Huomenna 13.11. on vuoden harmain päivä ja olen ostanut itselleni sitä varten lonkeron. Olen nyt aika tyytyväinen kuin sain tämänkin verran kirjoitettua tänne blogiin tekstiä, ja lupaan kirjoittaa lyhyen ajan sisällä tänne lisää tekstiä. Huonekasviasia on erittäin pahasti kesken! Vaikka marraskuussa on hieman kuollutta luonnossa, voi kämpässä oleville kasveille antaa uuden elämän! Samalla hoitaa sitä omaa pääkoppaansakin sitten… elämä jatkuu, eikö vain?

Lue artikkeli / kommentoi