Syksyä on odotettu

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!

Lue artikkeli

Kissakuulumisia

Olen vihdoinkin innostunut siivoamaan kämppää… hurraa! Haluan, että voin ottaa kissasta kuvan mistä suunnasta tahansa, eikä taustalle jää mitään roipetta näkyviin. Nyt lähtee kaikki ylimääräinen nurkista pyörimästä pois. Lemmikin kuvaaminen kun saattaa olla aika spontaania ja äkkinäistä. Tosin, Urho makoilee aika paljon paikoillaan, mutta siltikin siitä tulee otettua kännykällä kuvia. Kyllä te tiedätte kellä lemmikkejä on!

Urho on alkanut makoilla sängyllä jo aika paljon. En tiedä johtuuko se siitä, että olen tekemässä lähtöä johonkin. Jos vaikka kaipaa minua tai jotain. Tässäkin olen laittanut oman T-paitani sängylle, niin hän meni sen päälle nukkumaan. Nyt kun olen kotona, Urho makaa tuossa sohvalla lähettyvillä. Välillä käy katselemassa akvaariota.

Oletko koskaan kuullut sanan ”catloaf”? Siinä onkin pähkäilemistä! Törmäsin tällaiseen termiin kun katselin tuubista Jackson Galaxy-videoklippejä. Kaikkea ne ihmiset oikein keksii. Catloafing on siis termi, joka tarkoittaa kissaa, joka on sellaisessa asennossa, että se näyttää vuokaleivältä. Loaf of bred on vuokaleipä. Catloaf on kissa, joka makaa tassut tungettuna rinnuksen uumeniin vähän niin kuin mitä Urholla on tässä seuraavassa kuvassa.

Urho ”Catloaf” -asennossa.

Meillä oli jännät paikat tiistaina 31.8. kun kävimme Urhon kanssa parturissa. Minua jännitti aika paljon, koska en tiennyt lainkaan mitenkä tämä hurmuri oikein käyttäytyy tuollaisissa tilanteissa. En ole myöskään pitänyt häntä autossa koskaan. Nyt tuli testattua useampaa uutta juttua. Kiltti kissa, tuli todettua!

En meinannut saada Urhoa kantokoppaan sitten mitenkään. Kieltäytyi ihan totaalisesti menemästä siihen. Varmaan noin kymmenen minuutin tappelemisen ja suostuttelemisen jälkeen kissa oli kopassa ja pääsimme lähtemään. Hämmentävää tässä oli se, että Urho ei mennyt mihinkään piiloon tämän suostuttelun aikana. Olen eräänkin kerran nimittäin yrittäyt metsästää kissaa sängyn alta, kun on kiire lähteä johonkin sen kanssa.

Urho naukui autoilun aikana muutaman kerran kopassa ollessaan, mutta sille ei selkeästi tullut mitään pahoinvointia. Joillekin kissoille tulee. Vanhempieni Kiksu-neidille tulee autossa pahoinvointia eikä hän tykkää olla yhtään autokyydissä. ”Kiva” käyttää rokotuksissa tai muuten vaan eläinlääkärillä! Kaikki kissat eivät totu autoiluun sitten vaikka mitenkä päin yrittäisi. Mutta joo, Urholle pitää hankkia suurempi koppa mihin hän sitten mahtuisi paremmin. Meillä oli nyt Kiksun koppa lainassa.

Trimmauspaikalla Urho käyttäytyi hyvin. Siltä sai ajeltua turkkia aika paljonkin. Minä säästyin tikkauksilta ja Urho pääsi eroon turkissa olleista takuista. Hän ei tosiaankaan vielä ole antanut minun harjata vatsaa ja perskarvoja, niin tämä täytyi tehdä. Olihan tuo elukka hieman orvon näköinen kun mahtava turkki ajeltiin suurimmalti osin pois. Reppana

Sylikissa

Hyvin tästä on kuitenkin toivuttu, ja vanhat kuviot jatkuvat seuraavinakin päivinä! Sylissä vietetään paljon aikaa ja aina kun menen keittiöön, Urho on ruokakupin vieressä pummimassa safkaa.

Kissalla on nälkä

Olen pähkäillyt mistä kaikista asioista Urho pitää mitä olen täällä kodissani hänelle järjestänyt. Osaan ilmeisesti hahmottaa joitain asioita oikein. Pinosin makkarin ikkunan eteen muutaman laatikon, jonka päälle laitoin päiväpeiton. Monta kertaa miettinyt, makoileekohan Urho edes siinä. Noh, se selvisi nyt!

Kissapeti ikkunan äärellä
Pähkäilin edellisessä artikkelissa Urhosta, että käyttääkö tekemääni makuupaikkaa.

Nyt täytyy mennä muihin askareisiin. Voit muuten käydä katsomassa Instagramissa miten Urholla sujuu arki minun kanssa. Urholla on oma Instagram-tili @urhomanolito . Laittelen sinne kuvia viikottain. Käyhän laittamassa seurailut päälle jos haluat katsella suloisen Urhon päivätapahtumia

Viimeiseksi mutta ei vähäisemmäksi: olen päättänyt, että Urhon syntymäpäivä on tänään 3.9! Tämähän juontaa tietysti tästä Suomen suurmiehestä Urho Kekkosesta, jonka syntymäpäivä oli myös tänään. Ei muuta kun hyvää viikonloppua kaikille!

Lue artikkeli

Urho-kissa on kotiutunut

Nyt on tullut niin paljon viestiä ja kyselyitä, että on pakko tehdä yksi artikkeli kuinka Urho-kissalla ja minulla on mennyt nämä kaksi viikkoa, mitä hän on täällä kanssani ollut. Tässä on joitain ”virstanpylväitä”, joita olen Urhossa huomannut ja mitä asioista ajattelen. (Linkki ensimmäiseen artikkeliin Urhosta)

  • Pitkän turkin huolto, siisteys
  • Ruokailu ja ruoka
  • Nukkuminen vieressä ja muissa paikoissa
  • Raapiminen
  • Aktiivisuus, kissa-TV, leikkiminen
Suloinen Urho-kissa

Urho on ystävällinen ja kiltti kissa

Urho on ollut heti alusta alkaen todella kiltti kissa. Mietin toki, että onko tämä vain silmänlumetta, ja kissa muuttuisi jossain vaiheessa hirveäksi riiviöksi. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan hän todellakin on aivan ihana tapaus. Minulla kävi todellinen tuuri, että sain näin ihanan lemmikin itselleni!

Ystävällisyyden voi huomata myös sellaisista asioista, että Urho viihtyy hyvin sylissä ja häntä voi kantaa myös sylissä. Häntä on varmastikin pidetty hyvin edellisessä elämässä. Luottaa minuun jo nyt erittäin paljon vaikka tänne muutosta onkin kulunut vain pari viikkoa. Odotin, että luottamuksen luomiseen menisi huomattavasti pidempi aika, mutta ei! Olen ilmeisesti itsekin tehnyt jotain oikein koska kissa on miltei heti tällainen ihanuus kun minulle saapui.

Pitkä turkki vaatii huoltoa

Pitkän turkin huolto on kyllä tuottanut hieman ongelmia. Siinä kohtaa Urho ei ihan vielä luota minuun. Olen saanut harjata selkäpuolelta ja rintakarvoja joka päivä, mutta vatsan puolelta ja kainaloista harjaamiseen kului noin viikko, kun sain niihin koskea. Perskarvoja ei saa harjata edelleenkään, eikä häntää. Luulen, että siellä on sellaisia takkuja joiden harjaus tekee kipeää. Siksipä teinkin sellaisen siirron, että soitin Urholle ajan trimmaukseen. Eli, nyt vaan vielä kuvia pitkäkarvaisesta kissasta kun sillä on pitkä karva! Trimmausaika on 31.8.2021 joten aikaa minulla vielä on ottaa joitain kuvia.

Urho huoltaa tosin itse aika hyvin turkkiaan. Tuli tässä huomattua, kun yht’äkkiä asuntoon on alkanut ilmestyä suurehkoja karvatuppoja pitkin lattioita ja makuutasoja. Poistaakohan Urho itse omat takkunsa? Asia saattaa hyvinkin olla näin. Itse olen leikannut saksilla pari villoittunutta kohtaa, toisen kainalosta ja toisen hännän tyvestä selkäpuolelta. Joka tapauksessa turkin trimmausta suositeltiin ihan vain siksikin, että kissat tuntuvat nauttivan siitä lyhyemmästä karvasta sitten enemmän, ainakin tuttavat näin kertoivat.

Karvapalloja on oksennettu kaksi kertaa. Olisikohan tässä sykli jotain kerran viikossa. Pitänee seurata mitä näiden kanssa tapahtuu ja vaikuttaako ruoka asiaan jollain tapaa. Huomasin myös, että Urho raapii kaulan aluetta jonkin verran ja vasemman silmän alla on kalju kohta, jossa on hieman rupea. Saattaa olla, että hän on tapellut jonkun kanssa ennen tänne tuloaan, ja rupi voisi johtua siitäkin, tai sitten on raapaissut itsensä jossain terävässä. Täytyy käydä kämppää läpi ettei täällä minun askartelumestoilla ole mitään missä kissa voisi itsensä satuttaa minun huomaamattani. Kaula-alueen raapiminen voi olla stressiä tai ruoka-allergiaa. Seurailen tilannetta.

Siisti vessakaveri

Urho on alusta asti ollut todella siisti vessassakävijä. Hankin kissanhiekaksi Ever Clean hajustamatonta hiekkaa, joka paakkuuntuu todella hyvin ja pitää hajutkin hyvin aisoissa. Vaikka hiekalla on hintaa, se on sitten todella riittoisaa. Se on käytännöllistä myös minulle, joka sitä lootaa joutuu siivoamaan! Pistin merkille, että Urho käy ihan normaalisti tarpeillaan. Ei liian monta kertaa päivässä esimerkiksi. Hällä kun oli sokerit hieman kohollaan testien mukaan kun terveystarkastus tehtiin, mutta sen yleensä selittää pieni stressi minkä lääkärikäynti aiheuttaa. Kaikki tarpeet tekee sinne mihinkä pitääkin, eli hänelle varattuun laatikkoon. Ei kuse laitojen yli tai sotke muutakaan. Hiekkaa toki menee laitojen yli, mutta ne voi lakaista takaisin hiekka-astiaan.

Ruokailu

Ruoan suhteen Urho ei ole kranttu, vaan syö ihan mitä hänelle vain annetaan. Mutta, sellaiseen olen kiinnittänyt huomiota, että hän jättää ”palat” syömättä esimerkiksi Latzin Jelly-aterioista. Paté-ruoat syö kokonaan viimeistä lipaisua myöten. Kokeilin tehdä kastikesapuskoille niin, että murskasin haarukalla niitä paloja pienemmiksi. Se vähän auttoi asiaa. Nyt kuppiin ei jää ihan niin paljon ruokaa syömättä. Mietin sitäkin, olisiko ruokakupilla jotain tekemistä asian kanssa. Ostin useamman erilaisen ruokakupin. Matalilta lautasilta ruoka siirtyi suoraan lattialle, eli ruokakupissa piti olla korkeammat reunat. Raksut on vielä testauksessa. Nyt on syönyt kolmesta vaihtoehdosta oikeastaan vain yhtä raksua. Pitääkin katsoa minkä makuisia ne ovat, jos niitä voisi sekoittaa muun ruoan sekaan että kissa saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet.

Vieruskaveri

Urho on tullut alusta asti viereen ja jopa syliin. Alkuunsa makasi mahallaan vieressä ja pisti päänsä kädelleni. Toisena yönä Urho tuli viereen hetkeksi siinä kohtaa kun menimme nukkumaan, mutta ei jäänyt yöksi viereen. En tiedä missä hän nukkui, mutta oli aamulla sängyn vieressä lattialla. Hennoilla pienillä pentumaisilla miukaisuilla vaati aamupalaa! Kolmannen yön jälkeen Urho oli seuraavana aamulla vieressäni ja on ollut siitä lähtien.

Olen laittanut hänelle useita paikkoja joissa voi nukkua. Katsellaan pitääkö hän niistä vai puranko ne vaan yksinkertaisesti pois. Esimerkiksi olen kasannut hänelle makuuhuoneen ikkunan alle pedin korkeammalle, josta hän pääsee myös ikkunalle tiirailemaan ulos. Ei ole nukkunut siinä nähdäkseni kertaakaan. En ole edes nähnyt että olisi kävellyt sen yli mennäkseen katselemaan ulos ikkunan viereen laitetulle jakkaralle. Sen sijaan sänkyni vieressä oleva tuoli on ahkerassa käytössä.

Hankin Urholle käytetyn loikoilutelineen jonka sijoitin keittiöön ikkunan ääreen. Siitä näkee hyvin vaikkapa lenkillä olevia koiria. Uskon, että Urho tykkää tulevaisuudessa katsella siitä ulos. Loikoiluteline pitää vielä tuunata siistimmäksi ja ikkuna täytyy pestä. Telineessä on myös alemmalla tasolla sellainen pesä, missä Urho onkin jo käynyt nukkumassa. Toivottavasti ottaa myös käyttöön telineen rungossa olevat raapimisosat!

kissan kiipeilyteline ikkunalla

Raapimistelineistä puheen ollen. Olin lahjoittanut edellisten kissojeni raapimistolpan vanhempieni luona asuvalle Kiksu-neidille, niin Urholle piti järjestää omia raapimispaikkoja. Minulta oli jäänyt tekemättä omille kissoilleni raapimistolppa keittiöpöydän jalkaan. Sisal-narulle tulikin nyt käyttöä, ja tein Urholle raapimispaikan ruokapöydän jalkaan. Ilokseni sain todeta, että hän myös käyttää askartelemaani tolppaa! Nyt pitäisi vielä tehdä yksi makuuhuoneeseen sängyn viereen jossa Urho voi teroittaa kynsiään. Sisal-narua on sen verran jäljellä, että sitä saa kiedottua sängyn vieressä olevaan heinäseipäistä tehtyyn telkkaritelineeseen.

raapimisteline kissalle pöydän jalkaan

Kissa-TV kiinnostaa

Urho on todella kiinnostunut akvaariosta! Välillä joutuu ihan torumaan, ettei ole koko ajan raapimassa etulasia. Hän myös ”urputtaa” takaisin jos torun tai käsken häntä. Tämä huvittaa minua suuresti, koska en muista edellisten kissojeni tekevän näin. Urho muutenkin juttelee todella paljon ja sillä on kaikenlaisia kurnuttavia ääntelyitä ja maukaisuja, joita en ole aikaisemmin kuullut. Foxy-koira kyllä keskusteli kanssani, mutta kissat eivät ihan tällaista dialogia harrastaneet mitä tämä Urho nyt tekee.

akvaario on hyvä kissa-TV

Urho hiplaili joitain kissanleluja parin päivän päästä kun minulle muutti, mutta aloitti varsinaisesti yöleikkimisen vasta muutama päivä sitten. Tänä aamuna oli sellainen rumba käynnissä, että ihme kun sain nukuttua! Ryminä ja kolina oli kuitenkin musiikkia korvilleni, koska nyt tajusin, että Urho on kotiutunut todella hyvin. Leikkimisen aloittaminen oli se viimeisin askel kotiutumisessa Hän on myös tiputtanut yhden kukkaruukun! Se oli ilmeisesti hänen kulkureitillään.

Kaikki on tapahtunut niin hirvittävällä vauhdilla että sitä käykin miettimään, onko tässä kohta enää mitään uutisoitavaa! Kissa on kotiutunut niin hyvin kuin olisi ollut täällä aina. Toki turkin hoito ei vielä ole sellaista kuin pitäisi, vaikka hän harjaamisesta pitääkin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Urho kuitenkin tulee olemaan artikkeleissani ainakin kuvien muodossa, jossei nyt ihan pääosassa kirjoituksia. Ihana kissa, pidän hänestä todella paljon. Tämä on juuri sitä mitä olen kaivannut ja tarvinnut näiden parin masentavan vuoden jälkeen!

Lue artikkeli

10-vuotias Urho-kissa

Nyt se on sitten vihdoinkin tapahtunut, kotiini on tullut asustelemaan kissa! Tämä herra on tosin jo seniori-iässä. Sepäs ei minua haittaa, päin vastoin. Hän on oikein ihana ja seurallinen, juuri niin kuin tykkään kissani olevan.

Löysin tämän ihanuuden paikalliselta löytöelänkodilta (Kaskivaaran Kodittomat eläimet Ry). Hän ei ollut saanut uutta kotia jostain syystä. Tämän enempää en tiedä tästä herrasta muuta kuin että hän on 10-vuotias. Eli suht iäkäs herra kyseessä. Urho on hänen nimensä ja se oli hänellä jo tullessaan. Urho sai myös lisänimen Manolito, joka tarkoittaa jossain yhteydessä hurmaavaa miestä, yleensä latinoa. Vaikka Urho ei olekaan latino, hän on silti todella hurmaava!

Urho uskaltautui myöhemmin illalla sohvalle nukkumaan.

Laitoin Urhosta tämän kuvan Instaan, ja jälkikäteen ajattelin, että onpas yrmykän näköinen kuva kissasta, koska tuo kuva ei todellakaan ole Urhon perusilmeitä. Kaunis kissa hän on ja ihan kaikkea muuta kuin yrmy! Nyttemmin Urho on jo tottunut kännykkäkuvaukseen, ja ilmeetkin alkavat olla jo ihan söpöjä, eikä seuraavan kuvan kaltaisia.

Urho-kissa yrmyn näköisenä
Ensimmäisiä kuvia Urhosta.

Kuinka kissa päätyi minulle

Laitoin maanantaina viestiä löytöeläinkotiin, että voisin adoptoida tämän kissan. Soitin seuraavana päivänä vielä varmistaakseni asian, että onko hän mahdollisesti enää saatavilla. Ja olihan Urho vielä vapaana. Pohdiskelin, että voiskohan tällainen johtua siitä, että Urholla oli ikää jo niin paljon, ja että ihmiset haluavat adoptoida nuorempia kissoja. Tavallaan vähän säälittävää, koska esimerkiksi Urho on aivan ihana ja todella hellyyttävä. Hän on myös aika rauhallinen… ollut toistaiseksi. Urho muutti minulle torstaina iltapäivällä.

Ensimmäiset päivät Urhon kanssa

Meillä on mennyt nämä muutamat ekat päivät yhdessä ihan mukavasti. Urho oli heti todella siisti vessankäynnin suhteen, mikä ilahdutti minua. Saan toki lakaista laatikon ympäriltä hiekkoja takaisin astiaan, mutta tarpeiden osumatarkkuus on ihan ykkösluokkaa. Hän uskaltautui heti syliini samana päivänä kun tuli minulle. Söi kaikkea mitä tarjottiin. Leluihin ei koskenut, tai vähän tassulla hipelöi, mutta ei leikkinyt. Akvaariokin löytyi yhden makuupaikan vierestä ja siinähän olikin ihmettelemistä.

Urholla on kissa-TV

Kun menimme nukkumaan, hän tuli vieressä käymään tassuttelemassa tyynyni vierellä olevalla, hänelle varatulla alustalla, mutta meni sitten nukkumaan johonkin muualle. Annoin hänen olla kaikessa rauhassa.

Kun nousin seuraavana aamuna sängystä, Urho tuli heti terhakkaasti minua vastaan. Yritin tutkailla millaisia rutiineja herralle olisi mahdollisesti kehkeytynyt. Noh, tietysti ruokaahan sitä vaaditaan heti kättelyssä kun silmänsä avaa!

Keittiöön mennessä en voinut välttyä hieman huvittuneelta näyltä. Urho oli käynyt omatoimiruokailemassa yhden avatun raksupussin kanssa, joka löytyi lattialta osittain riekaleina. Pääsin siis siivoamaan vähän raksusotkua. Ei se mitään, laitoin loput raksupussin sisällöstä muovipurkkiin ja lakaisin osittain syödyt raksumurut lattialta.

Huomasin myös ettei Urho osannut syödä pakastimen päällä. Se tarkkaili jatkuvasti ympäristöään. Siirsin ruoat lattialle niin ruoka alkoi sitten myös maistua. Mietiskelin josko oli joutunut olemaan varuillaan edellisessä paikassa jollain tapaa, koska hänellähän oli ollut kuulemma pari kaveria. Myös löytöeläinkodissa hänellä oli kavereita, jotka välillä ilmeisesti vaihtuivat. Reppana on saattanut jäädä vaikka vähemmälle ruokinnallekin. Oli kuitenkin aika laiha tullessaan. Noh, yritetään saada vähän lihaa ympärille.

Kiva oli myös huomata, että Urho antoi minun harjata turkkiaan ihan mielellään. Pitkäkarvaisen kissan turkissa on kuitenkin huoltamista jonkun verran. Muutenkin, irtokarvat on saatava turkista pois ettei tule karvapalloja niin paljon. Juuri tämän blogin kirjoitushetkellä Urho kävi oksentamassa ensimmäisen karvapallon ruokapöydän alle. Ruoka alkoikin heti tämän jälkeen maistua! Pitääkin laittaa kissanruoho kasvamaan ettei hän käy vahingossa napostelemaan huonekasveja, koska ne eivät todellakaan ole hyväksi kissalle.

Tein Urholle Insta-tilin @urhomanolito, johon aion tehdä julkaisuja kissan elämästä. Kirjoitan asioita toki tännekin, mutta ehkäpä Urhoon liittyvissä asioissa enemmän sinne Instaan kuin tänne. Käy kirjoittaminen muutoin liian työlääksi, ja senhän tulisi olla kivaa, eikä kauheaa työtä! Julkaisin myös ensimmäisen video-klipin Tuubissa, esittelyn Urhosta. Jos onnistun kuvaamaan Urhoa jatkossakin, teen silloin tällöin jotain videoita muidenkin pällisteltäviksi.

Ei tällä kertaa nyt muuta, kuin että tässä tämä Urho nyt sitten on, ja häneen voi alkuunsa tutustua vaikkapa seuraavan videon kautta!

Lue artikkeli

Pihaprojekteja ja vähän muutakin

Mikään ei oikeastaan voi tuoksua kesällä paremmalta kun vasta leikattu nurmikko! Meidän talkkari starttasi ruohonleikkurin jo aamu tuimaan. Vaikka heräsin ääneen, se ei haitannut! Tiedossa oli nurmikon tuoksua sisällä asti. Toki oma piha-alue leikataan myöhemmin, mutta kun leikkurin säilytyspaikka on alakerrassani, parvekkeeni alapuolle parkkeerattu masina tuoksuu myös ruohikolta. Se riittää minulle!

Vanhempieni läheltä keskeltä pyörätietä löytyy myös nurmikko. Kukahan tämän leikkaa?

Ja mitäpä sitä ollaan puuhasteltu tässä viime aikoina? Järjettömän lämpimistä keleistä huolimatta on tapahtunut aika paljon kaikkea, vaikka elämä tällä hetkellä muuten tuntuukin hitaalta. Isälläni oli 13.7. 76-vuotis synttärit. Kävin vanhempiani morjestamassa kun asuvat tuossa ihan lähellä. Heillä käydessä tulee aina puuhasteltua jotain pientä pihahommaa.

Koska viime kesä meni kohdaltani hieman pipariksi, päätin ottaa tänä kesänä härkää sarvista ja aloittaa rästissä olevat pihaprojektit! Jotkut asiat olivat päässeet hieman ”repsahtamaan”, kun niitä ei ole siistitty ajallaan. Parempi kuitenkin, että ne tulevat edes joskus hoidetuksi. Yksi omaa silmääni hieman häirinnyt asia oli luumupuu. Sen juurella kasvoi ties mitä rikkaruohoja ja se myös versoili aivan liikaa. Huolsin puun ympärystän, ja siitä tulikin oikein siisti, ja sain puun rungon kauniisti esille. Oikealla puolella kuvassa oleva syreeni sai myös ehostuksen. Pitää keksiä sille joku tolppa tuohon viereen jotta saisin sen kasvamaan suoraksi rungoksi ylöspäin. Yritin myös taivutella rungonpätkiä toistensa ympärille. Josko ne saisi jotenkin hauskasti kierteelle. Pajuissa tämä ainakin onnistuu, syreenistä en tiedä. Tarkoitus kuitenkin on, että näiden puiden ali pääsisi helposti kulkemaan kun ajaa esimerkiksi nurmikkoa. Isä oli ainakin tyytyväinen näihin ratkaisuihin.

Luumupuun karsimista piti tosin odotella pidempi aika, koska siinä olevassa linnunpöntössä pesi pikkuvarpuspariskunta. Tein karsinnan siis sen jälkeen, kun pikkutirpat olivat lähteneet pesästä. Taitaa muuten olla niin, että nämä pöntössä pesineet pikkuvarpuset ovat jääneet vanhempieni pihapiiriin jatkamaan elämäänsä. Siellä käy nimittäin sellainen kuhina ja melske, kun linnut lentelevät jatkuvasti ees taas pensaikoissa. En muista nähneeni vastaavaa tilannetta koskaan aikaisemmin. Ne käyvät juomassa vettä sadevesitynnyristä, johon isä aina silloin tällöin lisää letkulla vettä. Sadevesitynnyrissäkin on elämää. Katselin, että siellä on jotakin surviaisen toukkia, tai saattaahan ne olla ihan hyttysenkin toukkia. Saattaa olla, että pikkulinnut käyvät myös syömässä niitä juomataukojensa lomassa. Luonnon tarkkailu on todella mielenkiintoista!

Tontin nurkkaukksessa oleva tuija sai oman osansa karsimisissa. Sen alimmat oksat laahasivat miltei maata, ja sen rungon juurelle oli kasvanut jokin pensas. Taas jälleen oli tarkoitus tehdä karsiminen sillä tavalla, että puun ympäri pääsisi helposti kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla. Sain tähän pihaprojektiin kulumaan useita tunteja. Mutta se on sitten tehty, ja taas jälleen yksi alue siistiytyi huomattavasti! Käyn vielä jossain vaiheessa loppu kesää virittelemässä puuhun pari linnunpönttöä ensi kevättä varten.

Karsittu tuija pihan nurkassa
Tuijasta lähti paljon oksia j a sen juurella kasvanut pensas lähti myös.

Yleisilmettä sai siistittyä monestakin paikkaa ihan vain repimällä vuohenputket pois. Rusopäivänliljat alkoivat kukkia heinäkuun alussa, ja halusin rikkaruohot pusikosta pois ennen kukintaa. Se ei olisi ollut kovinkaan esteettinen kauniiden kukkasten kanssa ja seassa vuohenputkea.

28.6.2021 Rusopäivänliljat aloittavat kukinnan kohta.

Liljapusikko siistiytyi todella paljon kun vuohenputket repi pois. Seassa kasvaa näköjään myös palavarakkautta, jonka siirrän myöhemmin toiseen paikkaan. Se on kai levinnyt siemenistä siihen, koska en ole sitä ainakaan istuttanut kyseiseen kohtaan. Sitä kasvaa pieni mätäs viereisessä kukkapenkissä.

Rusopäivänliljat 3.7.2021

Äitini oli istuttanut joskus kauan aikaa sitten terassin viereen virpiangervon, joka on nyt päässyt leviämään ihan toden teolla. Aloitin pensaan karsimisen kesäkuun lopussa, mutta piti pitää pieni stoppi rehkimisessä. Meinasi nimittäin kunto loppua kesken! Nyt pihatöitä haittaa korkeat lämpötilat. Imatralla on ollut varmaan yli viikon jo kolmenkymmenen asteen helteitä. Pihaprojektit saavat nyt vähän odotella — tai ainakin nämä rankemmat sellaiset.

Virpiangervo äidin pihalla

Virpiangervon ympäriltä kasvavat sivuversot täytyy repiä maasta irti. Pelkkä katkominen ei riitä koska sehän haarottuu vain siitä leikkuukohdasta ja pensaasta tulee vielä tuuheampi. Tämäkin on tarkoitus siistiä siten, että sen ympäriltä pääsee tarvittaessa kävelemään. Nurmikko siinä ei kasva, mutta siinä voisi hyvinkin olla vaikkapa sammalta. Pensaan kasvua täytyy rajoittaa jotenkin laittamalla juurien ympärille vaikkapa viiraseinämän, kunhan sitä saisi hankittua jostain.

Nyt jos joku tarvitsee aitatarpeita, niin saa vinkata! Tästä saisi tulla itselleen repimään monetkin taimet ilmaiseksi. Tein erääseen tuttavani pihaan, jota aikoinaan hoidin, tien laitaan virpiangervosta pensasaidan. Siitä tuli todella upea, ja tämä pensasaita on edelleenkin siellä vielä paikoillaan. Se ilahduttaa minua todella paljon! Virpiangervoon tulee syksyllä todella kaunis ruska. Lisäksi se lakkaa kasvamasta kahden metrin korkuisena, eli sitä ei tarvitse leikata. Todella helppo ja kaunis vaihtoehto pensasaidaksi.

Talon seinusta näyttää mielestäni ihan kivalta. Jos jotain pitäisi vielä tähän tehdä, niin kanttaisin isututusten reunat niin niiden alue erottuisi selvemmin. Edellisissä kuvissa ollutta virpiangervonkaan ympärystän saneeraus ei näy tässä kuvassa lainkaan, vaikka kuva on otettu karsimisen jälkeen. Pusikko on sen verran kookas. Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen kasvit ovat avanneet jo nuppunsa, mitä tässäkin näkyy. Kuunliljat ja nauhukset ainakin kukkivat.

Vielä on ehostettavaa. Lupasin kaivaa uutamat ruusujen juurakot maasta pois. Yhden olen itse istuttanut etupihalle, ja talon kulmauksessa oleva äitini istuttama hansaruusu saa lähdöt. Lisäksi vanhempani ovat istuttaneet etupihan rinteeseen jonkin keltaisen ruusun, joka on kuollut ajat sitten, mutta sen tilalla kasvaa villiruusu. Se pitää kaivaa myös ylös maasta. Isäni on oikein aktivoitunut puutarhahommissa, ja hän ajaa mielellään nurmikkoa, ja vie sitten minun karsimat ”jätteet” hyötyjätepisteelle kauppareissujensa yhteydessä. Tämä on oikein loistavaa! Roippeet saa heti pihalta pois eikä mikään jää mihinkään lojumaan pitkiksi ajoiksi. He ovat hankkineet tällaisia puutarhakoreja, joihin puutarhajätteet voi kätevästi laittaa ja kuskata ne sitten niissä pois.

Oksat pois puutarhakoreissa.

Tässäkin oli minulle pätkittävää ihan yllin kylllin. Lisää projekteista sitten myöhemmin kunhan pääsen taas vauhtiin. Hyvää loppu viikkoa kaikille!

Lue artikkeli