Piha / Puutarha / Parveke, Hyötykasvit

Parvekeviljely päätökseen vuodelta 2022

Ei kommentteja

Syksy tuli aivan käsittämättömän nopeasti ja pitikin saada parvekeviljely päätökseen. Asia ei olisi vielä niin ”tähdellinen”, jos minulla sattuisi olemaan parvekelasit. Niiden avulla kasvukautta saisi pidennettyä jopa parilla kuukaudella. Mutta, sitähän voi sitten tehdä tulevaisuudessa jotain viritelmiä asian suhteen. Minulla on suunnitteilla vaikka mitä seuraavalle kesälle!

Kerron suunnitelmistani tosin vasta joskus myöhemmin, kunhan saan ajateltua asiat hieman tarkemmin. Sitä paitsi, en tiedä edes asunko tässä kämpässä enää vuoden päästä. Asiat saattavat muuttua todella paljon tulevan talven aikana. Toivottavasti ei tarvitse muuttaa mihikään ja maailmalla tilanteet paranevat.

Mutta siihen parvekeviljelyyn… Mielestäni onnistuin tänä kesänä suhteellisen hyvin. Paremminkin olisi voinut mennä, niin kuin aina, mutta sain ainakin tomaatit kasvamaan ihan hyvin. Satokausi jäi tosin vajaaksi juurikin viilentyneen ilman takia. Olen myös kartuttanut tietämystäni tänä vuonna tomaattien suhteen, ja toivonkin muistavani ensi kesänä nämä asiat:

  1. Tomaatti tarvitsee kanankakkalevä-lannoitetta 3dl/taimi (10L ämpäri), kourallinen ei riitä.
  2. Turpeessa ei ole ravinteita niin kuin puutarhamullassa on. Lisää myös kalkkia!
  3. Tomaatteja on kasteltava tasaisesti.
  4. Tomaatit on suojattava miltei kokoaikaisesti; kukinto häiriintyy jos ilman lämpötila ylittää +32C (huom: parveke + auringonpaiste!)

Tuossa nyt muutama vinkki tulevaa varten. Kyllä YouTube on ihmeellinen paikka mistä löytää vaikka mitä ohjeita mihinkin! Tässä on linkki yhteen tomaatinkasvatusvideoon, josta voisi tulevaisuutta varten oppia. Kanava ei keskity parvekeviljelyyn, mutta siitä voi ammentaa vähän yhtä sun toista muuta mikä liittyy juurikin hyötykasvien viljelyyn.

Ja ainahan tässä täytyy muistuttaa itseään, ettei olla mitään ammattiviljelijöitä. Tämä on harrastus siinä missä jokin muukin, vaikkapa ratsastus. Tosin ei maksa ihan niin paljon. Riippuu tietty pitkälti mitä oikein tekee. Jos tekee niin kuin tuttavani teki ja viritteli upean kasvihuoneen pystyyn kaikkine vesiviljelyhärpäkkeineen, niin se voi maksaakin jo jonkunlaista rahaa! Omassa parvekeviljelyssä ei ole käytössä teknillisiä laitteita, ainakaan toistaiseksi. Olen muutenkin miettinyt parvekeasioita, että tomaattienkin tarkoitus on ollut suojata parvekettani pahimmalta auringonpaahteelta. Ne siis toimivat suojakasveina ja toimittavat viherkasvien virkaa.

Sato ei tosiaankaan ollut päätä huimaava, ja senkin takia on ihan hyvä olla sitä mieltä, että tämä on harrastus. Elämä ei saa olla tästä kiinni! Aika pitkälle syksyyn tomaatit kuitenkin kypsyivät. Olen kuvannut tämän 10.9. jolloin osa tomaateista jatkoi vielä kypsymistään. Tämä oli minulle pienoinen yllätys, sillä kuvittelin kerääväni parvekkeelta tässä vaiheessa pelkästään vihreitä tomaatteja jos edes niitäkään. Osa tomaateista kuitenkin jatkoi kypsymistä keleistä huolimatta.

Tomaatti parvekeviljelyssä

Poimin edellisen kuvan tomaatit keittiön pöydälle kypsymään 10.9 ja ne kypsyivät noin kolmessa päivässä täysin punaisiksi. Raakileita jäi puskiin vielä muutamaksi päiväksi. Päätin ottaa kaikki alas 14.9. kun kelitkin olivat vielä muuttumassa todella sateisiksi.

Kauhea sotkuhan tuonne jäi! Noh, kunhan kelit paranevat, käyn hakemassa puutarhakorin lainaan vanhemmiltani ja vien kaikki rippeet pois. Sen jälkeen järjestelen parvekkeen uudelleen.

Yksi juttu vielä täytyy mainita parvekeviljelyyn liittyen, että paprikat eivät oikein tänä vuonna kasvaneet parvekkeella. Ne täytyy vain kerta kaikkiaan laittaa kasvamaan hyvissä ajoin että tekevät satoa. Paprikat ja chili kukkivat juurikin vielä nyt, eikä pölyttäjiä näy missään. En vain halua tuoda niitä sisälle kasvamaan, koska niiden mukana tulee todennäköisesti ötököitä. En halua ötököitä sisälle. Saatan vielä viritellä niille jotain juttuja, jotta saisin edes yhden suuren paprikan tuotettua. Pitää jättää paprikat ja chili ensi vuonna suoraan vesiviljelyyn. Siinä pärjäisivät varmasti paremmin.

Hmmm… pitäisiköhän minun kokeilla tuolta yksi paprikoista tuoda kuitenkin sisälle vesiviljelyyn, jos ne ottaisi ruukuista pois ja huuhtoisi juuret. Tjaa, asiaa täytyykin harkita. Pelkään niitä ötököitä vaan. Tai, sana ”pelko” on hieman liioiteltua. Tarkoitan, että en halua ötököiden leviävän muihin kasveihin, niin kuin yksi vuosi kävi. Toin timjamin keittiöön kasvamaan, ja se olikin sitten aivan täynnä ripsiäisiä! Ei paljon naurattanut. Nyt en meinaa saada niitä huonekasveistani enää pois, ja jostain niitä tulee aina vaan lisää.

Mutta, parvekeviljely on tältä vuodelta saatu päätökseen ja loputkin kasvit poistan tällä viikolla, kunhan sadekeli loppuu. Tulen toki touhuamaan partsilla muutakin vielä, jollei lumi ja pakkaset yllätä. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Tulikin vielä muuten mieleen, että lipstikka on edelleen parvekkeella. Täytyy muistaa kerätä siitä lehdet pakkaseen talvea varten. Lipstikka sopi erittäin hyvin parvekeviljelyyn ja aion jättää sen myös parvekkeelle talvehtimaan. Mutta, ei tässä tällä kertaa muuta.

Lue artikkeli / kommentoi

Sisustusprojektit / DIY, Huonekasvit, Lemmikit, Päiväkirjaa

Kissakuvia ja suunnitelmia

Ei kommentteja

Suloiset kissavieraat ovat nyt muuttaneet toiseen paikkaan majailemaan, ja minulla alkaa tietysti ”vuotuiset” suunnittelut huonejärjestelyiden osalta. Toivottavasti tämä olisi nyt se viimeinen kerta, ettei tarvitsisi joka vuosi vaihdella jotakin. Uusia suunnitelmia pitää tehdä kun olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Täytin viikonloppuna 50 vuotta, ja kohta loppuu voimat! Ei sitä ihminen jaksa koko ajan ja jatkuvasti olla tohottamassa joka suuntaan. Onneksi on vielä vähän täytekakkua jäljellä. Jospa siitä saisi vähän ylimääräistä energiaa.

Tällä kertaa olosuhteita muuttaa tulevaisuuden sähkölaskut ja elämäntilanne. Ei ole niinkään selvää mitenkä sähkölaskun pystyy maksamaan, tai että saako itselle kotimaisia vihanneksia talvella. Saatikka, että onko varaa ostaa kotimaista. Tosin, en ole aikaisemminkaan tomaatteja keskellä talvea ostellut niiden järkyttävän kilohinnan takia, jollei niitä tarvita vaikka pizzan päälle. Hydrohässäkät saavat siirtyä pois… nimittäin olohuoneeseen ison ikkunan ääreen!

Tulin siihen tulokseen, että kaikkien kasvien on viisainta olla näiden suurten ikkunoiden äärellä. Saisivat kaiken mahdollisen luonnonvalon, mitä on mahdollista vain saada. Myös hydroviljelmät saavat siirtyä ikkunan eteen. Ensin täytyy kuitenkin tehdä vähän hommia, että saa kasvit siirrettyä. Esimerkiksi, ikkunat on pestävä. Kasvien siirtäminen tuohon paikkaan antaa myös mahdollisuuden suojata ne tuhohyönteisiltä ja mahdollisilta petoeläimiltä… (lue artikkeli: Minulla on 3 kissa-vierasta)

Kissakaksikko
Suloiset petoeläimet: Scar ja Haades

Lupauduin vielä ottamaan hoitoon muutamaksi päiväksi yhden setin tuttavan kissoja, että he pääsevät käymään minilomalla. Kyse on muutamasta päivästä lokakuun lopulla. Toivoisin saavani siihen mennessä aikaiseksi tehdä tämän kasvien siirtelyprojektin loppuun. Lokakuussa alkaa olla jo sen verran vähemmän valoakin, että kasveille on viriteltävä lisävalaistusta. Jos kaikki rehut ovat tuossa ikkunan äärellä, lisävaloja ei tarvitse olla päällä aamusta iltaan, ja niitä ei tarvitse niin monta.

Tarkoitus on rakentaa sellainen ”kompleksi” että kasvien ympärille saa viriteltyä suojakankaan. Silloin kissat eivät pääsisi niihin käsiksi. Kasvit joutuisivat olemaan vain muutamia päiviä harsojen sisällä, eikä niiden kasvu tai hoitaminen häiriintyisi. Niille voisi rakentaa jopa teltan. Sitä nyt en vielä ala puuhaamaan, mutta kasvihyllyköstä tulee sellainen, että teltan saa viriteltyä jälkikäteen.

Musta kissa

Samalla voisi hyödyntää hydroviljelykäytössä olevaa LED-valaisinta, josta sinkoaa ympäristöön violettia hajavaloa. Siitä voisi olla hyötyä muillekin lähettyvillä oleville kasveille. Ei tarvitsisi sitten viritellä yhdelle kasville joka paikkaan omaa valoa tai suojaksi verhoa. Kaikki samaan läjään vaan!

Peikonlehti suojassa kissalta
Esteettinen silmä voi kärsiä tämänkaltaisesta ratkaisusta suojata kasvi kissoilta

Noh, joka tapauksessa, minusta on ihan mukavaa kun kämppään tulee muutakin elämää… vaikka kotieläimistä voi olla vaivaa, niin on niistä enemmän riemua, ainakin jos ne ovat yhtä ihania kuin nämä kissat, jotka olivat minulla hoidossa kuukauden. En ala kuitenkaan miksikään kissahoitolaksi. Vain joidenkin tuttujen kissat ovat tervetulleita. Enkä ala sijaiskodiksi kissoille, se on varma!

Kissa nukkuu selällään

Sain näistäkin karvakavereista allergiaoireita, mutta toki niitä voi sitten helpottaa lääkkeillä. Siksi hoitoon vain tuttujen kissat. Ne olisivat hoidossani kuitenkin niin harvoin, että pystyn lääkitsemään itseni tarvittaessa. Sijoitustoiminnassa täällä ravaisi koko ajan eri kissoja, ja siihen minulla ei ole rahkeita, valitettavasti. Autan kyllä muutoin mielelläni niitä kodittomia kissoja, jos vaan mahdollista.

Kissa catloaf asennossa

Ei tässä taida muu auttaa kun aloittaa projektit. Sormet jo syyhyävät muutosten osalta, onneksi. Sen verran nyt vielä innostaa koko homma, ennen kuin jotain menee pieleen. Olen ainakin saanut kaikessa rauhassa suunnitella mitä aion tehdä. Tarvikkeita löytyy ja tottakai olemassa olevat menevät samantien käyttöön. Ajatukset on hiottu viimeiseen asti! Yksi kuva vieltä Haades-kissasta joka on muuten tällaisessa ”catloaf”-asennossa. Hyvää viikonlopun odotusta!

Kissa catloaf asennossa
Lue artikkeli / kommentoi

Päiväkirjaa, Valokuvaus / Video

Kesän viimeinen päivä oli 28.8.2022

2 kommenttia

Lähdetään nyt siitä, että kesä jatkui pitkälle elokuuta vuonna 2022, ainakin täällä Imatralla. Vasta viimeisinä päivinä kelit jäähtyivät sellaiselle tasolle, että oli pakko pukeutua pitkähihaiseen paitaan. Aika raju pudotus vuorokauden sisällä, 15 astetta. Se tuntuu jo tällaisella keski-ikäisellä luissa ja nivelissä!

Sunnuntai oli outo päivä. Heti aamusta oli hellelukemat ja iltapäivällä välillä satoi vettä ja yhtä aikaa paistoi aurinko. Ilma oli lämmin, +28C.

Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen appi iPhone

Minulla on sunnuntaina toisinaan tapana käydä vanhemmillani saunomassa, ja tein niin myös tänäkin sunnuntaina. Ainakin tarkenisi ajaa sähkövehkeellä T-paita päällä pois. Kun lähdin vanhemmiltani, päätin vielä käydä bongailemassa taivaalta kesän viimeiset ukkospilvet, kun niitä sattui olemaan maisemissa. Aikaisemmin illalla pilvet näyttivät menevän ohi ja kaukaa. Päätin käydä vetäisemässä vielä yhdet terassibisset naamariin ennen kuin lähdin kotiin.

Kesän menopeli

Maisemat olivat junaradan sillan kohdalla enemmän kuin komeat! Jäin patsastelemaan sillalle ja katselin pilviä ja kauniita taivaan värejä. Luonto tarjosi todellista silmäkarkkia. Halusin nauttia vielä edes hetken loppuvasta kesästä.

Kesäinen maisema junaradan sillalta 2022

Ukkospilviä todellakin näkyi. Kaikki menivät vain tästä omalta kohdalta ohi. Yksi kunnon salama räsähti suht lähelle iltabissen aikana, mutta siinä olikin sitten sen illan ukkoset… kunnes menin kotiin kymmenen tienoilla, ja aloin tutkia tarkemmin salamakarttaa. Sieltä oli vielä tulossa yksi ukkonen, ja se osuikin sitten ihan kohdalle joskus kello 22.30.

Screenshot: Lightningmaps.org

Salamointia oli hienoa katsella yöllä kun ne näkyvät niin hyvin. Meille on sattunut tänä kesänä peräti kaksi kertaa ukonilma yöllä, mikä on suht harvinaista herkkua. Parvekkeelle ei ollut tällä kertaa asiaa ukkosen aikana, koska vettä satoi sen verran paljon ja tietystä suunnasta, että parvekekaiteen reunasta kimposi vedet parvekkeen puolelle. Meillähän ei ole lasitettuja parvekkeita. Se tuo hieman haastetta parveketoimintojen suhteen… niistähän voi lukea täältä blogistani myös, jos haluaa katsoa mitä kaikkea siellä oikein touhuan.

En meinannut millään uskoa, että kesä todellakin oli tämän illan jälkeen ohi! Kirjoitan tätä nyt viikko tapahtuneen jälkeen, ja voin sanoa, että hyi helvetti miten kelit oikein muuttuivatkaan. Ja hoitokissatkin lähtevät uusiin maisemiin… voi ryökäle sentään. Muuttuuko nyt kaikki sitten jotenkin masentavampaan suuntaan?

Niin, olenhan minäkin ”syksyn lapsi” ja pian 50-vuotias. Mihin ihmeeseen aika oikein katoaa? Yksi asia on varma, mikä syksyn myötä tulee mukaan elämään, on metsässä liikkuminen. En liiku metsässä milloinkaan muulloin niin paljon kuin syksyllä. Saattaa toki johtua siitä, että tykkään käydä pomimassa sieniä. Syksyllä ei myöskään ole niin kuuma eikä hyttysiäkään. Silloin on oikein kiva käydä kävelemässä metsässä.

Kävimme edesmenneen koirani, Foxyn kanssa, metsässä syksyisin. Syksyllä ei tarvinnut miettiä, että nappaako koira vapaana juostessaan jonkun eläimenpoikasen suuhunsa… eläimillähän pitää olla se pesimisrauha. Tosin, Foxy oli niin tolkuttoman kiltti koira, ettei tehnyt millekään luontokappaleelle mitään pahaa. Kuinka ikävä minulla tuota karvakuonoa taas onkaan! Koiran merkitystä ihmiselle ei voi oikeastaan koskaan ymmärtää ennen kuin on omistanut koiran. Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, koirani sai juosta vapaana ”omilla tiluksillaan” niin paljon kuin halusi. Oli siis maanomistajan, eli sukulaiseni lupa.

Niin… kävin usein Foxyn kanssa käyskentelemässä metsässä. Halusin, että koira pääsisi juoksemaan vapaasti kinttujensa kyllyydestä. Foxy rakasti metsässä juoksemista. Itse katselin sammaleita ja mättäitä, ja vähän sienitilannettakin. Laitan tähän nyt linkin yhteen tekemääni videoon, joka on kuvattu syksyllä 2016. Istumme siinä Foxyn kanssa parvekkeella katsellen kun vettä sataa. Toivottavasti tämä tuo kaikille hymyä huuleen. Video on kuvattu 2.9.2016. Tässä vielä toinen linkki tekemääni videoon samoilta ajoilta, joka kertoo Foxyn kesästä 2016.

Tälle päivälle on ennustettu +14C lämmintä, mikä tuntuu jopa ruhtinaalliselta. On meinaan ollut kylmää, ihan naurattaa! Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa parvekkeen purkaminen talviteloille. Teen projekteista sitten toisen päivityksen, koska siitä on vähän erilaisempaa kerrottavaa.

Laitan lopuksi vielä yhden kuvan tämän kesän ukkospilvestä, jonka kuvasin kännykällä 17.8.2022. Pilvi oli erittäin sopivasti Immalanjärven yllä ja sen näki kokonaan kaikessa komeudessaan. Hyvää viikon alkua!

Lue artikkeli / kommentoi

Muut, Hyötykasvit, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY

Hydroviljely kokeilu 1 – DIY rakentelua

Ei kommentteja

Taisin aikaisemmin jo mainita, että halusin kokeilla hydroviljelyä hyötykasveilla, ja nyt minulla on siitä jo vähän dokumenttiakin. Lähden liikkeelle siitä, kuinka rakentelin viljelyyn liittyvät tarvikkeet ja mitä kasveja siihen halusin kokeiluun.

Koska olen sellaista DIY-tyyppiä, halusin tietysti rakennella hydroviljelyyn tarkoitetut jalustat ja telineet itse jo valmiiksi kotoa löytyvistä elementeistä. Ensinnäkin, tason piti olla sen verran vahvaa tekoa, että se kannattelisi vesiastian painoa. Tajusin myöhemmin, että sen paino ei mikään järjetön olekaan, mutta parisenkymmentä kiloa kuitenkin. Purin yhden pöydän, jotta saisin sen päälle asetettua aikoinaan akvaariolle tarkoitetun aluslevvyn. Se ainakin kestäisi ihan hyvin painoa. Levy oli tehty filmivanerista ja liimapuulevystä. Olen käsitellyt liimapuuosan aikoinaan mustalla Supi Saunavahalla ja liimannut sen filmivanerilevyn kanssa yhteen. Tulos on todella jämäkkä!

Valaisimelle piti myös saada kunnollinen teline, koska en halunnut pultata sitä kattoon kiinni. Ja kas kas, minulla sattui myös olemaan valaisin valmiina akvaarioharrastuksen jäljiltä. Valaisintahan käytetään akvaarioharrastuksessakin kasveja varten, ei niinkään kaloja varten. Päätin kokeilla samaa valaisinta hydroviljelyyn. Valaisin painaa niin paljon, etten aikoinaan uskaltanut ripustaa sitä kattoon kiinni edes akvaarion yläpuolelle. Silloinkin rakensin sille 2″2 puupalikoista telineen jonka kiinnitin osittain seinään.

Päädyin värkkäämään tällä kertaa valaisimelle telineen heinäseipäistä ja harjateräsverkosta. Jostain syystä alunperin suunnitelluista puurimoista toinen oli ajastaan vääntynyt, ja eikä siinä mitään. Tajusin myöhemmin, että ne olisivat olleet muutenkin aivan liian lyhyet. Harjateräsverkko toimi kasveille myös köynnöstukena, tavallaan. Lisäksi pidän sen ulkonäöstä. Saa olla vähän ruosteinenkin, aina vain parempi! Verkko on sen verran symmetrinen, että se tuki myös heinäseipäitä paikoilleen, kun ne kiinnitti verkkoon nippusiteillä ja parilla naulalla.

Heinäseipäät ovat tarpeeksi korkeat, ja valaisimen saa miltei kattoon asti kiinni. Hydroviljelyyn tarkoitetut tomaatit ja kurkku nimittäin kasvavat ainakin parimetrisiksi. Löysinpäs muuten lehtiartikkelin näistä kyseisistä kasvivaloista, mitä minullakin on se yksi kappale. Ne ovat nimenomaan kehitettyjä kasvien kasvattamiseen eikä valonlähteeksi. (Lue artikkeli tästä). Kyseessähän on siis 120W LED Finland -valaisin.

55 LED-lamppua
Ajastin ja tuuletusaukot

Jos nyt jollakin tapaa pitäisi perustella, että miksi tämänkaltainen valo on tarpeen, niin sanoisinpa ihan vaan lyhyesti, että se on LED-valaisimeksi hyvin edullinen, tarpeeksi tehokas, ei kuumene, hiljainen ja värikanavat ovat säädettävissä. En pysty mittaamaan värispektriä, mutta akvaariokasveillekin tämä soveltui todella hyvin. Tehon huomasi siitä, mitenkä hyvin valo läpäisi vettä. En pystynyt pitämään valaisimen tehoja edes täysillä, koska se poltti joidenkin kasvien latvat liiallisesta valon määrästä. Kokeilin kerran laittaa valotehot täysille, niin ei siinä tarvinnut kalojakaan enää katsella. Kalat lähtivät nimittäin kuin hauki rannasta piiloon eivätkä uskaltaneet tulla niin kirkkaan valon alle uiskentelemaan. Valaisin todellakin siis sopii tehoiltaan hydroviljelyyn.

Akvaario on muutoinkin ihan eri asia kuin hyötykasvit. Hyötykasvit tarvitsevat eri värisävyistä valoa, kun taas akvaariossa pyritään päivänvalomaiseen tunnelmaan. Silloinhan kalat ovat juuri sen näköisiä kuin ovat. Kasvien viljelyssä lampun tarkoitus on ”maksimoida” tiettyjen ominaisuuksien kasvua, esimerkiksi kukintaa tai hedelmän kasvua. Näin minä olen sen käsittänyt. Ottaisin tästä mielelläni joltain alan ammattilaiselta lisää tietoa, koska käytössäni todellakin on näin upea valaisin. Ei mene sitten laite niin sanotusti hukkaan.

Mutta valoista kasveihin. Mitä sitten ajattelin viljellä tässä viritelmässäni? En alkuunsa edes tajunnut mitä kaikkea hydroviljelyyn voi laittaa kasvamaan. Pelkäsin todella paljon esimerkiksi juuri tomaatin, paprikan ja kurkun viljelemistä. Ja kappas vaan, päädyin laittamaan kippoon tomaattia ja paprikaa. Kuulin, että kurkku tarvitsisi vähän erilaista vettä jatkuvasti, varsinkin siinä vaiheessa kun kurkkuja alkaa ilmaantua. En uskaltanut sen takia sitten läträtä mitään ylimääräistä sen kanssa, vaan kokeilin sellaisia hyötykasveja, mitkä voi laittaa samaan astiaan.

Minulla meni todella kauan kun sain päättettyä millaisen astian näille laitan. En halunnut valmisastiaa. Piti vaan olla kärsivällinen ja laittaa ideariihi käyntiin. Päädyin lopulta käyttämään vihreää muovilaatikkoa, johon sain aseteltua orpona olleen kannen. Ei siis ollut tarvetta ostaa uutta! Ainoa asia mikä tähän täytyi tehdä oli valon eristäminen. Tarkoitan sitä, että astiasta ei saanut ”paistaa valo läpi”. Kun veteen lisätään ravinteita ja ylipäätään astiaan lisätään vettä, on vaarana, että veteen tulee levää. Se ei ole hyvä asia. Siksi hydroviljelyssä veteen ei saa päästää valoa, koska levät tykkäävät siitä.

Valon estämiseksi jesseteippasin kannen sekä virittelin vielä säiliön osaan valoa läpäisemätöntä muovia suojaksi. Kanteen tulee kaksi reikää; toisesta pitää mahtua suppilo veden lisäämistä varten, ja toisesta pikkureiästä ruisku ravinteiden lisäystä varten. Kantta ei saa pultata kiinni koska sitä pitää tarvittaessa pystyä nostamaan ylös juurien tarkastelua varten. Kannen välistä kulkee myös ilmastimen letku. En käyttänyt vesipumppua tällä kertaa, vaan virittelin akvaarioharrastuksesta jääneen ilmapumpun ilmastinkivineen viljelylaatikkoon.

Hydroviljelyyn DIY laatikko

Mutta tällainen hydroviljely viritys siitä sitten tuli tällä kertaa. Palaan asiaan myöhemmin kertomaan kuinka tässä ämmän on oikein käynyt! Sen verran vielä edelliseen kuvaan viitaten, että jouduin vaihtamaan jalustan koska se piti saada matalammaksi. Ensiksi tehty oli liian korkea.

Lue artikkeli / kommentoi

Piha / Puutarha / Parveke, Hyötykasvit, Päiväkirjaa

Parveke ja hyötykasvit 26.8.

Ei kommentteja

Kesä ei ole ihan vielä ohi, mutta alan silti suunnittelemaan, miltä parveke voisi näyttää ensi kesänä. Siihen on vielä aikaa, mutta jospa muistaisin käydä täältä omasta blogista sitten lunttaamassa mitä olin ajatellut, tai mitä ei enää kannata tehdä.

Avomaankurkku parvekekasvina

Alkuunsa ei tuntunut yhtään hassummalta idealta laittaa avomaankurkkua parvekkeelle kasvamaan. Olen kokeillut sitä aikaisemminkin, mutta tuloksena oli muutama vaivainen kurkku, ja painoitan sanaa vaivainen. Sato oli siis olematon, eikä kasvua juurikaan ollut. Kurkut olivat kuivia ja pieniä eikä niihin tullut juuri lehtiäkään. Olen saanut nyt selville vähän yhtä sun toista asiaa, joista minulla ei aiemmin ollut käsitystä. Kurkkusato on ollut tällä kertaa huomattavasti runsaampi.

Aikaisemmin ihmettelin myös, että miksi kurkku näyttä välillä niin ”rasittuneelta”. Nyt minulle selvisi, että kurkulla on tapana ”nuivahtaa” päivällä, jos keli menee paahteiseksi. Löysin tällaisen väittämän katsoessani tilaamaani tuubikanavaa (linkki videoon). Tosin siinä taisi olla kyse kesäkurpitsasta, mutta saman heimon kasvejahan ne ovat. Eli jos nyt tarkkoja ollaan, niin avomaankurkku on oikein hyvä kasvi Suomen olosuhteisiin, kunhan ei tule hallaa. Silloin se pitää peittää. Avomaankurkkua on laitettava kasvamaan myös ensi kesänä!

Avomaankurkku on hyvä parvekekasvi
Avomaankurkku kasvaa parvekekaiteen vieressä.

Tällä hetkellä avomaankurkun kasvukausi alkaa olla ihan lopullaan ja se alkaa kellastuttaa lehtiään. Löysinpähän vielä kurkusta yhden luteen… se sai kyytiä hyvin nopeasti. Kait se löytää tuolta pihaltakin jotain syötävää. Täytyy käydä korjaamassa kaikki suurehkot kurkut vielä pois. Jatkan kastelua toki niin pitkään kunnes näistä ei ole mihinkään. Lisäsin ruukkuun vielä puutarhakalkkia. Jostain sain vinkkiä, että kurkkua pitää kalkita siinä kohtaa kun se alkaa tehdä hedelmää. Taitaa kuitenkin tulla vielä kauppareissu avomaankurkkujen takia…

Kesäkurpitsa ei ole oikein hyvä parvekekasvi! Se täytyy nyt vain uskoa vihdoinkin. Tai ainakin se tarvitsee paremman kasvupaikan. Pitää vähän tutkailla, jos tekisi jotain muunlaisia viritelmiä ensi kesää varten, missä saisi kätevämmin kasvattaa kaikkea. Kivaahan toi on! Jospa vielä yhden kerran kokeilisi kesäkurpitsaa… isompi kasvuastia vain. Nyt taisi olla liian pieni ja aurinkoa olisi pitänyt saada enemmän. Ensimmäinen hedelmä nuivahti kasaan hyvinkin nopeasti, mutta tämä toinen on jo kasvanut sellaiseen mittaan, että poimin sen kohta syötäväksi. Lisäsin myös ruukkuun hieman puutarhakalkkia ja kastelin pinkillä kesäkukkalannoitteella.

Kävin jo miettimään miten teksisin ensi kerralla tuon kurkkuasian eri tavoin kuin tänä vuonna. Ainakin se pitää ottaa tuosta parvekekaiteen vierestä sen verran kauemmaksi että sitä voi vaikka käännellä. Termoruukku on todella hyvä idea. Keskelle voisi laittaa tolpan ja siihen metalliverkon, mihin kurkku ottaisi kiinni. Termoruukkuun on olemassa pyörillä varustettu alusta. Samalla voisi ajatella tekevänsä pyörillä liikuteltavat jalustat tomaateillekin…

Tomaatti parvekekasvina

Tomaatti on todellakin erittäin hyvä parvekekasvi kunhan vaan sille on tarjolla tarpeeksi aurinkoa ja itse tykkää kasvien hoitamisesta. Vettä niille pitää antaa joka päivä. Minut todellakin pelasti jotensakin automatisoitu kastelu, mistä vettä tihkuu ruukkuun juurille hyvin pieni määrä kerrallaan. Tomaatit tarvitsevat myös lannoitusta aika paljon. Löysin ohjeen jostakin, missä sanottiin, että tomaatti tarvitsee esimerkiksi, kanankakkalannoitetta kolme desilitraa per kasvi. Multa-astia on kymmenen litraa, eli minulla ämpäri. En laittanut tuota määrää lannoitetta tomaateilleni, ja asian selvittyä, lisäsin tomaaeille myös kalkkia ja aloin kastella kesäkukkalannoitteella. Tomaatit alkoivat punertaa!

Tomaatti parvekekasvina

Taas kun ajattelen jälkikäteen asioita, niin näille olisi pitänyt laittaa paljon enemmän kesän aikana lannoitetta. Jos ei suoraan istutusvaiheessa mullan sekaan, niin ainakin tökkiä mullan sekaan reikiä, mihin ujuttaa lisää lannoiterakeita. Nämä todellakin alkoivat punertaa heti kun kastelin pinkillä jauhevedellä ja lisäsin kalkkia. Noh, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Koristekasvit parvekkeella

En oikein tiedä mitä mieltä mistäkin olen, mutta en halua noita kusisia daalioita tuonne enää tunkea! Saattaa olla, että kasvattelin niitäkin väärin – ihan sama. Kukka oli aika pieni ja mitäänsanomaton. Olen tottunut sellaisiin daalioihin joiden kukka on nyrkin kokoinen. Näiden kukat oli hädin tuskin pingispallon kokoisia, ja ne surkastuivat hyvin nopeasti. Kävin tarkkailemassa rehuja hetki sitten, ja huomasin niissä vielä jotain verkkomaista höttöä. Niihin on tainnut iskeä vielä jokin kehrääjäpunkki. Vihannespunkki se ei ole koska nämä verkoissa olevat pienet ”pallukat” ovat vaaleita. Kunhan ei olisi jotain muita öttiäisiä kuten ripsiäisiä! Noh, daaliat menee pätkittäviksi ASAP. En halua, että hoidokkikissojen turkin mukana kulkee mitään ötököitä asuntooni. En ihmettelisi yhtään, että samoja ötököitä olisi kurkuissanikin kun niiden lehdet alkoi yht’äkkiä kellastumaan.

Olen jo aika monta kertaa kokeillut kasvattaa päivänsiniä parvekkeella. Siinä on kanssa yksi rehu mikä ei vain tykkää olla minulla. On törkeän upea kasvi, kunhan vain kasvaisi. Joku mättää! Haluan kuitenkin kokeilla kasvattaa sitä vielä uudelleen ja tehdä asioita taas eri tavalla. Sitäkin täytyy lannoittaa varmasti paljon enemmän. Se kasvoi daalian juurella tänä vuonna ja teki muutaman kukan. Käyn poimimassa jossain vaiheessa siemenet talteen, ei niitä montaa koppaa ole.

Saatoin kyllä hölmöillä muullakin tavoin päivänsinit kun en saanut aikaiseksi istuttaa niitä ajoissa omiin kasvupaikkoihin. Tämäkin kasvoi tovin paprikoiden juurella pienessä taimiruukussa. Oli ehtinyt kasvattaa jo ruukun läpi juuret paprikan multa-astiaan.

Saniaiset ovat todella hyviä parvekekasveja! Minun lemppareita. Ne täytyy tosin sijoittaa vähän järkevämmin tulevaisuudessa. Se mitä tarkoittaa järkevämmin, niin niitä ei voi laittaa ihan niin aurinkoiseen kohtaan kaiteen ylälaitaan, mitä ne minulla tänä vuonna oli. Ne näyttivät alkuunsa todella hyviltä, mutta kun meillä oli aika kuivaa täällä Imatralla kolmisen viikkoa, saniaiset eivät kestäneet sitä. Yritin kastella niitä joka päivä, ja kastelinkin aina samalla kun annoin hyötykasveille vettä. Siitä huolimatta sain leikellä niitä pari päivää sitten pois.

Kotkansiipisaniainen toimii parvekekasvina

Uusi kokeilu tämän kesän kohdalla on ollut suikeroalpin laittaminen ruukkuun. On minulla sitä aikaisemminkin ollut vesiaiheen ympärillä, ja siihen minä nytkin halusin sitä laittaa. Vesiaihe tosin on vielä keskeneräisenä tuolla. Jospa saisin sen joskus tehtyä, tai sitten siitä tulee oikein ihana kasvimaa Sekin antaisi oikeutta Foxy-hauvelin muistolle. Asiaa täytyy tarkastella jossain vaiheessa vielä uuudelleen. Suikeroalpi sopii myös saniaisten sekaan ja laitoin sitä amppeliin.

Summa summarum

Auringolta täytyy tehdä suojaus jollain muulla tavoin kuin kasvattamalla kasveja kaiteen edessä suojaverkkoon kiinni, esimerkiksi virittelemällä pavilijongin seinän. Minulle on varattuna hieman kärsinyt pavilijonki tuolla kaverin autotallissa. Täytyy hakea se pois. Se on vanhemmiltani. Pavilijonkisuojan voisi tehdä myös syksyä varten. Saisi sitten istuskella parvekkeella syksyiltoina. Muutama kynttilä lämmittämään ilmaa! Paljun voisi siirtää keskelle parveketta. Olisi sitten keskipiste. Jään nyt miettimään näitä asioita ja palailen niiden pariin myöhemmin. Nyt pitää lähteä muihin töihin, niin ei muuta kuin hyvää viikonloppua ja nautitaan vielä viimeisistä tulevista helteistä!

Lue artikkeli / kommentoi