Meillä satoi lunta!

Joskus on ihan sikahienoa kävellä yöllä, kun ketään ei näy missään. Tavallaan se voi jopa olla kummitusmaista, mutta nyt tällä kertaa olin ihan fiiliksissä, kun meillä oli illan aikana satanut muutaman sentin lunta! Ne, jotka minut tuntevat tai paikkakunnan, taitavat tietää mistä reitistä näissä kuvissa nyt on kyse 🙂 Lähikaupassa käyntiin kun mahtuu siis neljän kilometrin lenkki, kun koukkaa ”olohuoneen” kautta kotiin.

Kun muita ei ole liikenteessä, voi mennä seisomaan vaikka keskelle tietä ottamaan kuvia. Onnistuisiko se Helsingissä? Kuvien ”keltaisuus” muuten johtuu pitkälti siitä, että katuvalot ovat kellertäviä. Kuvissa siis on hieman seepiamainen tunnelma.

Vuoksenniskantie 52 kohdilla

Joku muukin on jossain vaiheessa kävellyt tästä kävelytieltä kun näkyy selkeästi vielä jäljet…

Ei kun keskelle tietä kuvaamaan! Legendaarinen Bio Vuoksi-elokuvateatteri näkyy taka-vasemmalla. Oikealla puolella on vast’ikään valmistunut vanhusten palvelutalo, jonka alakerrassa on mahtava kirjasto! Oli meillä täällä Vuoksenniskalla aikaisemminkin kirjasto, mutta se oli toisessa kohtaa. Nyt se on ihan pääkallopaikalla – erittäin hyvä juttu! Se on muutenkin viihtyisä. Paljon huonekasveja! Pitää käydä joku kerta kameran kanssa siellä tutustumassa ja dokumentoida tännekin jotain.

Ei kun keskelle risteystä kuvaamaan! Tässä kohtaa on Torikadun ja Vuoksenniskantien risteys. Torikatu jatkuu Ylämäkeen Bio Vuoksen suuntaan. Holvissa ei ole toimintaa. Harmin paikka. Se on myös sijaintinsa puolesta hyvässä paikassa. Onkohan liian kallis kiinteistö tai jotain? Vaikea mennä sanomaan miksi siinä ei ole toimintaa. Holvissa on joskus ollut ruokailupaikka, muistaakseni ihan lounas-buffet oli tarjolla. Muutama vuosi sitten siinä oli kaljabaari, jossa ehdin käydä kaksi kertaa, ennen kuin se suljettiin.

Tietysti kun on juuri satanut lunta, käy nuoriso kokeilemassa sladittelutaitojaan! Ja ”yleistän” koska tässä nyt on kuitenkin kyseessä nuoret, kun heistä on ollut illan aikana näköhavaintoja. Kyllä mentiin mopoilla sivuttain pitkiäkin matkoja, ja ajeltiin mönkijöillä. Pitäähän se saada testattua mitenkä ne toimii! Silti hieman hirvitti kun testailivat sellaisessa paikassa, jossa risteys ihan liki eikä siinä ole kolmiota. Mutta, onneksi on hiljaiset kadut!

Torikatua ylös

Vihdoinkin kotikadulla… Yleensä tässä kahden kilometrin matkassa ei ihan näin kauaa mene, mutta sitä aina uppoutuu omiin maailmoihinsa kun ottaa kameran esiin. Nämä kuvat on tosin otettu kännykällä. En kuljettele järkkäriä mukana juurikaan, jollen varta vasten lähde sillä ottamaan kuvia johonkin. Ja harvoin tällaiseen aikaan yöllä kuitenkaan, ja kävellen.

”Viimeinen rasti” piirtyi hauskasti kahdesta puusta. Ensin näytti siltä, että leikkauskohdassa on sulaa, sen verran tummempi se oli muista varjoista.

Näistä lumista ei ollut sitten aamulla enää oikeastaan mitään jäljellä. Eli, vaikka parikin senttiä illalla satoi, ei tätä ilmeisesti lasketa ensilumeksi. Ensilumen määritelmähän on, että talviaikaan aamulla kello 8 mittauspisteellä on sentti lunta (Wikipedia). Vaikea sitten sanoa missä tämä Ilmatieteen laitoksen mittauspiste sijaitsee, että onko tämä ensilumi vai ei, koska kyllä siitä rippeitä tuolla vielä näkyy. pitkin nurmikoita ja tienpieluksia.

Lue artikkeli

Syksystä ei suurta iloa

Syksystä ei ole ollut itselle ainakaan suurta iloa… meillä ei ollut esimerkiksi mitenkään ihmeellisen kaunista ruskaa. Se on minulle sinällään tärkeä, koska pidän valokuvaamisesta. Saattaahan tuo toki olla, että minulta ei myöskään oikein löytynyt motivaatiota valokuvailuun. Olen ollut tämän vuoden ”jotenkin poissa”. Minua ei huvita mikään. Innostun toki asioista mutta ”ne ei vaan lähde”… tiedätkö mitä tarkoitan?

Onneksi on ollut sen verran lämmin syksy että olen saanut kulkea sähköpotkulaudalla, jonka tulin hankkineeksi kesällä. Se on miltei pelastanut minut, jos näin voi sanoa. Tuskin olisin liikkunut asunnostani näin paljon mihinkään! Tietysti autolla kulkeminen on vastaavasti vähentynyt, kun pääsee vekottimella kulkemaan ympäriinsä omia huudeja. Ei kun kypärä päähän ja menoksi 🙂

Olen varustautunut. Hommasin pottakypärän vekottimella liikkumista varten, koska pitäähän se tyylikin olla kohillaa! Polkupyöräkypärä oli sellainen pähkinänkuoren muotoinen, eikä näyttänyt siis yhtään hyvältä. Ostin sähköpotkulaudan tuttavaltani… hän totesi sittemmin, että sen satulassa on muuten reikä. En ollut koskaan ajanut tällaisella vehkeellä, ja luulin, että kuset oli menny housuun! Housujen kastuminen haaroista johtuikin sitten onneksi siitä, että siinä satulassa oli se reikä, josta vesi oli päässyt satulan sisälle kun vekotin oli seissyt ulkona sateessa 😀 Tuunasin satulalle uuden suojuksen. Ainiin, se vekotin… tältä se näyttää:

Tällä hetkellä kun kirjottelen tätä blogia, olen kaksi kertaa työntänyt tämän vehkeen baarille kun se on simahtanut keskelle mäkeä kylmällä kelillä 😀 Baarille siksi, että se oli kaikista lähin paikka, ja taisin olla sinne menossa muutenkin. Lähimpään paikkaan myös siksi, koska vekotin painaa kevyet 65kg! Pikkasen on kyllä huvittanut, vaikka sillä hetkellä ei ole sitten naurattanut yhtään. Noh, se kuuluu kait näihin sähkölaitteisiin. Sähköisillä kulkuvälineillä tulevaisuutta Suomen olosuhteissa? Jaa-a…

Mitäpä sitä on muuta tehty syksyllä… ainakin kävin keräämässä kanttarelleja itselle jonkun verran. Niitä saisi kuulemma kerätä vieläkin. Pitääkin lähteä joku päivä vielä kierrokselle. Suppilovahveroita kun en osaa ”etsiä”. Jonkun pitäisi lähteä kanssani metsään niitä etsimään ja näyttää millaisia ne ovat, niin josko osaisin sen jälkeen löytää niitä.

Kanttarellit pannulla.

Parvekkeellani oli jonkun sortin ruska. Olen istuttanut suureen styrox-ruukkuun virpiangervon, jossa on yleisesti ottaen todella kaunis ruska. Toki oma ruska oli vielä aika vaatimaton, koska eihän tämä puska nyt mikään suurikokoinen ole.

Kuvitelkaa aita tästä kasvista! Hoidin aikoinaan tuttavani pihaa, johon istutin aitaelementiksi tätä pensasta. Oli muuten upea syksyllä, ja tämä kasvaa todella nopeasti tuuheaksi, jos siitä haluaa aidan. Suosittelen.

Kauniit värit lehdissä.

Virpiangervon juurella kasvaa mehitähtiä, jotka suojaavat angervon multaa auringonpaahteelta. Olen sijoittanut angervon parvekkeen kaiteen viereen siksi, että se saa luonnonvettä. Se tuntuu viihtyvän niin paremmin. Jos ruukun laittaa paikkaan, mihin ei sada vettä, sitä on hankalampi kastella, ja se kuivahtaa helpommin. Muutenkin, kun ruukku on kaiteen vieressä, ylimääräinen vesi pääsee valumaan parvekkeelta pois kaiteen alalaidassa olevasta rööristä.

Oli tässä syksyn aikana pari kivaa iltaa jolloin sai ihastella upeaa auringonlaskun värjäämää taivasta… ihan kotikadulta!

Kaunis liukuvärjätty taivas 5.10.2020 kello 18.

Hetkeä myöhemmin sadan metrin päästä…

Näissä maisemissa oli aikoinaan aivan ihanaa tallustella koirani Foxyn kanssa. Nyt tätä rakasta koiruutta ei enää ole, ja ne kerrat, jolloin olen liikenteessä tällaiseen aikaan illasta, ovat harvassa. Silloin tuli kuljettua koiran kanssa juuri tähän aikaan miltei joka ilta ja sain otettua myös kännykällä kuvia syksystä. Nyt tuntuu välillä siltä, ettei ”ole mitään syytä lähteä”. En ole yli vuoteen käynyt juuri kuuden aikoihin lenkkeilemässä. Käyn toki lenkillä ja yksin, mutta ajalla ei ole niin suurta merkitystä. Kenenekään ei tarvitse sen takia päästä ”vessaan”.

Minulla on meneillään akvaarioprojekti, josta kirjoitan sitten myöhemmin. Nykyiseen 240-litraiseen on ilmestynyt halkeama, ja sen vuoksi akvaario on ihan pakko vaihtaa. Siitä sitten tosiaankin myöhemmin. Mutta nyt lopettelen tähän ja palailen sitten taas myöhemmin asiaan. Kiitos kun luit, ja toivotan terveyttä kaikille

Käyhän lukemassa toista blogia, johon myös kirjoitan…

Lue artikkeli

Kesämuistoja 2019

Minulla on todella surkea vuosi takana mutta yritän nyt laittaa tähän postaukseen mukavia kesämuistoja vuodelta 2019. Laitan lopuksi videoklipin, jonka olen ladannut YouTube-kanavalleni.

Täytyy myöntää, että en saanut äkkiseltään yhtään hyvää asiaa listatuksi viime kesältä, kun ylivoimaisesti peittävin muisto valitettavasti oli rakkaan koirani kuolema. En ollut ottanut juurikaan kuvia kännykälläni, josta yleensä otan kuvat tänne blogiin. Onneksi olin kuitenkin ottanut kuvia järkkärilläni, ja lainajärkkärillä, että saan jotain kaunista esille viime kesästä. Ilman näitä seuraavia kuvia, en osaisi luetella yhtään kivaa asiaa. Onneksi otin siis järkkärin edes joskus käteen kesällä 2019…

Vanhempieni luumupuu kukki ensimmäistä kertaa runsaalla kukkamäärällä, enkä ollut koskaan aikaisemmin saanut otettua siitä järkkärikuvia! Puu teki myös paljon erittäin maukkaita luumuja. Onneksi oli tuttava, joka halusi kerätä pari ämpärillistä, ettei luumuja tarvinnut heittää biojätteisiin. Kompostiinhan niitä ei kannata laittaa, koska se siemen siitä luumun sisältä lähtee takuuvarmasti itämään. Pian olisi piha täynnä luumupuita, jos multaa käyttää esimerkiksi kukkapenkeissä.

Luumupuu kukassa
Luumupuun kukkasia

Luumupuun kukat kestivät hyvännäköisinä vain muutaman päivän. Oli siis tuuria, että sain niitä kuvattua, ja tietyllä tapaa. Olin erittäin iloinen, että kohdalle sattui juuri kuvaamiselle sellaiset olosuhteet mitä olin ajatellut. Halusin kuvata luumun kukkia muunmuassa sinistä taivasta vasten, vähän kuin ”Suomen kaltaisilla” väreillä. Lisää kuvia luumupuusta on kuvagalleriassani Minna G. Photos (link)

Meillähän oli täällä myös Imatranajot, jotka järjestettiin puolessa välissä kesäkuuta. Keli oli kauhea perjantaina ja lauantaina, satoi vettä. Sunnuntai sen sijaan oli oikein kiva ja aurinkoinen päivä. Otinkin paljon kuvia tapahtumasta ja niitä voi sitten katsella lisää Kuvagalleriastani (link).

Kuskeilta odotetaan ”läpsyjä” kun he kaasuttelevat takaisin varikolle.

Mieleeni tästä tapahtumasta jäi erityisesti eräs pieni poika, joka halusi ”läpsäytellä” ohi ajavien kuljettajien käsiä. Pieni poika pettyi, kun kuskit vain menivät hänen ohitseen. Mutta, yksi kuljettaja näki pienen pojan pettyneen ilmeen kävellessään pojan ohitse kisapaikalle. Kun kisa oli käyty, hän tuli takaisin varikon suuntaan, pysähtyi pojan kohdalle kättelemään tätä, ja pojan mieliksi hieman kaasutteli moottoripyörällään. Tämä teki poikaan varmasti lähtemättömän vaikutuksen. Olipas ystävällinen ja sympaattinen kuski! Kirjoitin Imatranajoihin liittyviä blogeja pari kappaletta, tässä linkitykset:

Tuttavani järjesti Imatralla, Varpasaaressa (Kalastuspuistossa), Panther Rally-tapahtuman. Saari täyttyi mitä ihanimmista vanhan ajan moottoripyöristä. Pääsin kuvaamaan niitä. Kuva on otettu 10.8.2019, taustalla on Imatran halki virtaava Vuoksi-joki. Lisää kuvia Panther Rallysta Kuvagalleriassani (link).

Panther Moorroripyörä
Upea vanhan ajan moottoripyörä

Saimme viettää ihanat pari yötä ystävien kesken mökillä, joka on Saimaan rannalla. Olin mökillä Uuno-kissani kanssa, koiraahan minulla ei enää tässä vaiheessa ollut. Meillä oli oikein mukavaa, ja Uunokaan ei karannut, vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Kelit sattuivat erittäin kohdalleen, taisi olla koko kesän lämpimimmät päivät. Kumpaisenakin päivänä oli noin +30C, että hyvin tarkeni. Aurinkoa oli molempina päivinä. Illat olivat aivan käsittämättömän eeppisiä! Saimme istua Saimaan rannalla olevassa paljussa ja nauttia hyvästä musiikista ja sapuskoista juomineen.

Auringonlaskun aikaan Saimaan rannalla
Auringonlaskun jälkeen.

Mökillä oli myös toinen kissa, Ferry, jota itse asiassa lähdin alunperin kuvaamaan. Hän oli taasen isäntäväen kissa. Ferry-herra oli kuvaushetkellä 16-vuotias. Lisää kuvia Ferrystä voi käydä katsomassa Kuvagalleriastani (link).

Ferry Corsten lemmikki kissa
Ferry Corsten, Domestic House Cat

Edellisestä kerrasta oli kulunut kauan aikaa, kun sain olla tällä samaisella mökillä. Minulla ei silloin ollut koiraa, ja kissani olivat sen verran nuoria ja terveitä, että heille löytyi hoitopaikka vanhempieni luota. Minulla ei myöskään ollut tuolloin kuvausvälineitä, jolla ottaa laadukkaampia otoksia. On niitä kuvia otettu silloinkin pokkarikameralla! Mutta, nyt tarjoutui niin käsittämätön tilaisuus ottaa kunnollista videokuvaa auringonlaskusta, jota olemme saaneet useaan kertaan mökillä ollessa ihailla. En tiedä mitä suurempia voimia tässä pitäisi kiittää, kun sain taltioitua videopätkän tästä eeppisestä tilanteesta! Video on kuvattu 26.7.2019 noin kello 21.30-22.00 ja se on 2x nopeutettu. Videoeditointi on toteutettu Filmora-ohjelmistolla. Enjoy!

Onhan tuossa kesässä varmasti muutakin kivaa, mutta tässä nyt nämä kohokohdat.

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Kesän 5 maukasta ruoka-annosta

Innostuin jostain syystä tämän vuoden puolella kuvailemaan itse tekemiäni ruoka-annoksia, ja tässä niistä esiteltyinä viisi. Tosin, kuvasin niitä ihan kännykälläni, en järkkärillä. En ole sillä tavalla ajatellut, että tekisin asiasta ”sen suurempaa ammattia”, vaan ihan huvikseni kuvailin, ja toivottavasti myös jonkun toisenkin iloksi.

Jos nyt jostain syystä haluaisin ottaa hienompia kuvia, niin sitten pitäisi hankkia varmaan parempia ja kauniimpia astioitakin… omani ovat melko kulahtaneita ja rumia tarkoitukseen! Sitä paitsi, kun ruoka on valmista, se pitää saada heti kitusiin kun on kuitenkin kaamea nälkä. Ei siinä ehkäpä tule mieleen jättää ruokaa jäähtymään lautaselle, että siitä saisi otettua muutaman kuvan blogia varten! Järkkärillä kuvatut annokset ovat sitten rakenneltuja ihan kuvaamista varten, ei annoksen syömistä varten. Olen ottanut järkkärikuvia esimerkiksi tuttavani grilliannoksista. (Annoksista kuvia täällä)

1. Possupata

Sain paikalliselta roskalavalta tuttavani ilmoituksen kautta savipadan. Päätin heti kokeilla mitä sillä voi oikein tehdä. Mitäpä muuta sitten kun tekemään kunnollista kotiruokaa uunissa. En ole koskaan omistanut savipataa, ja olin kuullut, että siinä voi tehdä todella hyvää ruokaa. Eikä tälläkään kertaa mennyt pieleen. Voisihan tämän saman sapuskan tehdä tavallisessakin uunivuoassa, mutta savipadassa lihasta tulee paljon mureampaa… sitä pystyi syömään lusikalla. Aikas mureaa siis!

Possupataa saviastiassa
Possupataa saviastiassa

Jos tästä nyt pitää mitään sen enempää kertoa, niin liotin pataa täysin veden alla parisen tuntia ennen kuin laitoin siihen pata-ainekset. Jos tämän vaiheen jättää väliin, vaarana on, että pata halkeaa uunissa. Nyt en kyllä ihan tarkalleen muista mitä kaikkea tuohon pataan tuli survottua, mutta ainakin siinä on maustamattomia possusuikaleita, porkkanaa, lanttua, sipulia, herkkusieniä, pari valkosipulinkynttä ja muutama peruna. Ja lientä on maustamassa pari laakerinlehteä, kuusi (6) kappaletta kokonaista maustepippuria ja lihaliemikuutio. Samaisella ohjeella teen yleensä karjalanpaistinkin. Pata oli uunissa 3-4 tuntia. Kun ruoka on valmis, ongin pippurit ja laakerinlehdet pois, etteivät ne päädy kokonaisina suuhun. Tästä syystä laitan aina saman verran pippureita patoihin ja keittoihin, niin pysyn laskuissa mukana.

2. Nakkikeitto

Yksi kesän kestosuosikeistani on makkara- tai nakkikeitto. Tein tällä kertaa keitosta nakkiversion. Se on ihan yhtä hyvää, jollei parempaakin! Makuun toki vaikuttaa minkä merkkisiä nakkeja haluaa laittaa… Tällä kertaa halusin käyttää herkullisia Lidlin nakkeja. Olisikohan ne nimeltään jotain Frankfurtereita tai sinne päin. Paketti on kaksiosainen, siitä sen tunnistaa.

Nakkikeitto lautasella

Tämän valmistaminen on helppoa. Pilkotaan nakit paloiksi ja paistetaan ne pannulla voissa. Leikataan paloiksi perunat, porkkanat, sipulit ja jos on lanttua, niin sitäkin. Teen keitot aina tuoreista vihanneksista niin niiden maku on paljon parempi kuin pakastetuissa juureksissa. Mausteiksi tälle keitolle laitoin tuoreeltaan parvekkeeltani ruohosipulia ja persilijaa. Liemessa on käytetty lihaliemikuutiota, kokonaisia maustepippureita 6 kpl, valkosipulia, paprikajauhetta ja pari ruokalusikallista ketsuppia. Lisäksi nakkien paistamisesta jää aina ”yli” sulanutta voita, joka myös maustaa lientä.

3. Porsaan etuleikettä sienikastikkeella

Kyllä minä pidän ruoanvalmistamisestakin! Joskus on ihan kivaa laittaa lautaselle sellaista ”gourmetruokaa”. Sitaateissa tämä siksi, että ei tämä nyt läpäisisi mitään viiden tähden ravintola-annosta kuitenkaan, pikemminkin lähempänä huoltoaseman annosta. Tarkemmin kun ajattelee, niin onhan tämä annos aika ”väritön” – ei salaattia lainkaan… mutta annos sopii hyvin väritykseltään taustalla näkyvään vintage-mattoon, ja olihan tämä todella hyvää!

Porsaan etuleike ruoka-annos

Ohjetta tällaiselle on vaikea tehdä… senkus paistaa pihvit voissa ja tekee sienikastikkeen! Lisukkeeksi on keitetty täysjyväriisiä (whole grain rice). Kastikkeessa käytän yleensä mausteena lihaliemikuutiota, niin ei voi mennä pieleen. Kastikkeen voi myös tehdä helposti vaikkapa lämminkuppiateriasta. Mutta silloin ei tarvitse käyttää lihaliemikuutiota mausteena. Lämminkuppiateriat ovat sellaisenaan jo hyvin maukkaita.

4. Possukasleri ja valkosipulikasvikset uunissa

Tässä on helppo ruoka valmistaa. Mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin mättää kamat kaikki uunipellillle ja laittaa uuniin noin puoleksi tunniksi. Omasta annoksesta löytyi valmiiksi marinoitua possukasleria, jota saa kesän aikana huokeaan hintaan miltei jokaisesta ruokakaupasta. Possun lisäksi pellille päätyi porkkanaa, perunalohkoja ja kokonaisia valkosipulinkynsiä. Tein porkkanasta ja valkosipulista ruskean kastikkeen. Lisukkeeksi sopi vihreä salaatti yrttisillä salaattijuustokuutioilla.

Possun kasleri ruoka-annos

5. Hampurilainen

Jostain syystä en ole aikaisempina vuosina syönyt edes itse tehtyjä hampurilaisia, mutta tänä vuonna olen siirtynyt niiden kanssa ihan uusille leveleille. Ensinnäkin, löysin raa’an punasipulin. Olen syönyt punasipulia aiemmin ainoastaan sienisalaatissa, siis sellaisessa versiossa, jota meillä täällä Karjalassa tehdään jouluksi. Nyt jääkaapistani löytyy aina keltaisen sipulin lisäksi myös punasipuli.

Tavallinen hampurilainen paistetulla munalla
Perus hampurilainen

Perusburgerin täytteenä on salaatti, itse paistettu jauhelihapihvi, cheddar-juusto, tomaatti, paistettu muna, punasipuli ja amerikan herkkukurkku. Lisäksi löytyy hampurilaiskastike pohjalta ja päältä kurkkumajoneesi. Tästä tulee todella herkullinen! Käytän tietysti kaikissa tekemissäni hampurilaisissa samoja kastikkeita. Paistan pihvit itse, en käytä mitään valmispihvejä! Jauhelihapihveistä tulee todella hyviä kun ne maustaa taco-mausteseoksella. Ostin omani Lidlistä. Mausteseos tuo todella paljon makua pihviin – ilman sitä hampurilaisista tulee hieman jopa mauttomia, jos näin saa sanoa. Vielä ehkäpä mainittava asia, että jauhelihataikinassa ei ole käytetty kananmunaa.

Tavallinen hampurilainen
Muuten samanlainen setti purilaisesta kuin edellinenkin, mutta tässä ei ole herkkukurkkua.
Hampurilainen ananaksella
Ananashampurilainen.

Kasaan hampurilaiset aina folioon, koska niistä valuu muuten kastikkeet syliin. Folio pitää purilaisen myös lämpimänä pidemmän aikaa. Ostan hampurilaissämpylät yleensä Lidlistä, samoin kaikki majoneesit ja kastikkeet, mitä väleihin laitetaan. Sämpylät on käytetty paistinpannulla ennen annoksen kasaamista.

Tässä nyt lueteltuina muutamia ruokia, joita tein kesän aikana. Tässä alkaakin sopivasti vatsa murisemaan kun tuijottelee ruokakuvia. Täytynee mennä valmistamaan itselle sitten hampurilainen ennen kuin nälkäkuolema ehtii iskeä!

Minulle voi rohkeasti esittää kysymyksiä kirjoittamistani asioista, jos jokin asia jää askarruttamaan, tai haluat tietää enemmän. Blogiini on myös lisätty osio, josta voit tilata uutiskirjeen. Uutiskirjeellä tarkoitan sähköposti-ilmoituksen lähettämistä, kun olen julkaissut artikkelin. Ei siis mitään mainosjuttuja tai sen semmoista. Toki ilmoituksissa on linkitykset muihin kirjoittamiini blogeihin 🙂

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Satumetsässä

Meille Suomeen on ennustettu myrskyn saapumista länsirannikolle tänään, mutta täällä kaakossa saamme vielä odotella. Saattaa hyvinkin olla, että säästymme pahimmalta riepottelulta, toivottavasti. Jokainen kerta kun meillä myrskyää, mielessäni käy mitenkä ”omat satumetsät” selviävät näistä koetuksista. Tosin se kuuluu luonnon kiertokulkuun, että metsissä kaatuilee välillä puita. Samaan aikaan YLE uutisoi Aamuteeveessä, että ”maailmasta on kadonnut 100 miljoonaa hehtaaria metsää” (lähde: YK). Tämä taas kuulostaa todella surulliselta, koska sen voi vain jokainen arvailla, että mistä tässä on kyse… Noh, tämän päivän myrsky nimetään jossain vaiheessa joko Ailaksi tai Hillaksi.

Olen löytänyt tästä kotini lähettyviltä sellaisen satumetsän, jossa tykkään käydä seisoskelemassa toisinaan. Se on kerta kaikkiaan ihana! Käyn toki poimimassa sieltä sieniäkin, kun niiden aika on. Mutta syksy on sellaista aikaa, että metsä on aivan upea kaikkine pehmeine sammaleineen.

Otin vuosi sitten metsässä järkkärillä kuvia, mutta tänä vuonna menin ihan vain kännykän kanssa. Nämä ovat yleensä sellaisia Ex tempore reissuja, ja harvemin kuljetan järkkäriä edes autossa mukana. Kuvia jää siis paljon ottamatta, valitettavasti.

Löysin tästä metsästä vuosi sitten raadon, jota kävin myös tällä kertaa tarkastelemassa. Se oli koluttu aivan puhtaaksi mutta luuranko oli edelleen siellä, missä se oli vuosi sitten. En osaa sanoa mille eläimelle tämä kuuluu, mutta ihan pieni se ei ollut – mahdollisesti peura. Olisikohan se jäänyt auton tönäisemäksi, kun tuossa metsän vieressä on maantie?

Kuva: 29.8.2019

Metsä on niin ihanan pehmeän näköinen, ettei siellä meinaa raaskia edes kävellä. Tietysti liikkuessa täytyy katsoa tarkkaan, mihinkä astuu. Metsään oli esimerkiksi paikoittain kasvanut uusia puun taimia joiden päälle ei halunnut astua. Tämä on niin luonnonmukainen paikka, että se hoitaa vähän itse itsensä 🙂

Metsä on täynnä eri sammalia, joita pitää kyllä lähteä jossain vaiheessa vähän tarkemmin katselemaan…

Keskellä metsää kulkee puro, jonka reunamat ovat myös sammalilla koristellut.

Sieniä ei löytynyt tällä kertaa ja päätin lähteä vielä toiseen paikkaan. Kyseisellä alueella olikin tehty metsätöitä, niin sieniä en lähtenyt edes etsimään. Jatkoin matkaa, kunnes tie päättyi… saavuin sukulaiseni metsämökin pihapiiriin. Paikassa on ihana lampi, jonka syvyyttä emme edes tiedä. Se on varmasti useita metrejä. Muistan, kun lapsena kävimme täällä pulikoimassa. Meille oli rakennettu sellainen laituri, jossa oli keskellä pienille tarkoitettu uima-allas, tai ei tietenkään niin suuri, minkä uima-altaaksi mieltäisi. Sellainen potero, johon mahduimme serkun kanssa istuskelemaan, kun olimme niin pieniä ettemme osanneet uida. Se oli muistaakseni noin kylpyammeen kokoinen. Altaassa oli joka vuosi nuijapäitä, joita yritimme ottaa kiinni ja siirtää lampeen. Lammen ympärystä on sammalta ja välillä siinä ajelehtii sammaleesta muodostunut pieni saari, jossa ei voinut kävellä koska siihen ullposi jalat. Tällä kertaa en mennyt rantaan, koska juuri kun saavuin paikalle, alko sataa vettä. Pidättelin hetken sadetta saunarakennuksen kuistilla, jossa otin videokuvaa lammesta, josta tämä seuraava pätkä onkin…

Lue artikkeli