Kanadanhanhia Immalanjärvellä

Kanadanhanhia ei voi kerta kaikkiaan olla huomaamatta, jos sattuu kohdalle. Ne ovat nimittäin aika suurikokoisia. En ole toistaiseksi päässyt vertailemaan valkoposkihanhea ja kanadanhanhea keskenään vierekkäin, koska valkoposkihanhia ei ole ollut samaan aikaan Immalanjärvellä. Tai ainakaan ei ole sattunut omalle kohdalle. Täytyy yrittää kytätä niitä vielä jossain vaiheessa, josko saisi napattua yhteiskuvan niistä.

Kanadanhanhi on todella vaikuttavan näköinen lintu! Nämä olivat ruokailemassa rannalla kun kävin katselemassa etukäteen kuvauspaikkoja. Ne olivat sen verran kesyjä että eivät lähteneet pois kun menin paikalle. Tosin kävelin rauhallisesti ja olin hyvän matkan päässä niistä.

Jätin muuten laittamatta edellisiin artikkeleihini yhden suht tarkan kuvan, jonka sain napsastua kandanhanhesta, kun se oli lähellä rantaa. Itse olin tosin lintutornissa niin kuva on otettu hieman yläviistosta.

Koska kanadanhanhi oli todella lähellä rantaa jossa ihmiset kävivät sitä katselemassa, se tarkkaili minunkin liikkeitä jatkuvasti. Saattaa olla, että kameran linssi herätti jonkinlaista epäröintiä. Se vahti puolisoaan tämän syödessä veden alta jotain rannan tuntumassa.

Hanhi ”kellahtaa” puoliksi veden alle kun se etsii ruokaa. Siksi tällaisia kuvia oli helppo saada, missä näkyy pelkästään hanhen perssulat. Nämä hanhet eivät olleet ihan rannan tuntumassa, vaan hieman kauempana. Siksi varmaankin uskaltautuivat molemmat yhtä aikaa veden alle.

Kun menin lintutornille, kanadanhanhia seisoskeli pakenevan jään reunalla kuin ne olisi aseteltu sinne. Kaikki näyttivät parasta puoltaan!

Olin hieman yllättynyt kun kaikki tirpat tulivat keskenään toimeen. Tarkoitan eri lajien edustajia. Toki joku kanadanhanhi isotteli toiselle jos tämä yritti tulla liian liki omaa reviiriä. Mutta näinkin pienelle sula-alueelle mahtui hyvin sekä laulujoutsenia että kanadanhanhia.

Olen alunperin alkanut kirjoittamaan tätä artikkelia 17.4. joten tässä vaiheessa kun artikkeli julkaistaan, on aikaa kulunut jo useampi viikko. Immalanjärvessä ei enää ole siis jäitä! Jäiden lähdettyä en ole sen koommin käynyt lintutornillakaan. Pitäisi lähteä käymään, nyt kun on kiikaritkin hankittuna. Seuraaviksi päiviksi on ennustettu karseaa keliä — vesisadetta ja tuulta. En siis välttämättä mene rantaan, tai sitten pitää kaivaa jostain sadeasu.

Linnuista voi käydä katsomassa kuvia kuvagalleriastani:

Lue artikkeli

Immalanjärven ranta on vesilintujen paratiisi

Lähdin täpinöissäni uudelleen bongailemaan lintuja Immalanjärven rantaan. Tällä kertaa puin enemmän päälle, mutta kyllä se vaan oli niin, että siellä rannalla ei oikein meinannut tareta sitten millään. Pitäisi pukeutua vieläkin lämpimämpiin vaatteisiin!

Aikaisemmin kirjoitin, että lintubongailusta ei oikein tahdo tulla mitään jossei ole kiikareita. Kiikarit ovat nyt matkalla ja saan ne noudettua Matkahuollosta maanantaina, jos ovat ajallaan perillä. Tuttavani kysyi minulta, että enkö voisi siitä kameran etsimestä katsoa mitä kuvaan. No en ihan täysin! Kohteet voivat olla niin kaukana, että zoom ei riitä näyttämään niitä sen verran suurina, että kaikista linnuista pystyisi paikan päällä erottamaan lajit. Esimerkiksi, telkkä ja iskokoskelo voivat mennä sekaisin, jollei näe paremmin mitä aikoo kuvata. Varsinkin jos kuvattava kohde on itselle tuntematon niin ongelmia tulee tarkan näkemisen kanssa. Tai sitten täytyy hankkia sellainen telezoom kameran jatkeeksi, jolla voi kuvata kilometrin päässä olevia pieniä kohteita, ja sellaiseen minulla ei toistaiseksi ole varaa.

Katsoin nimittäin alkuunsa, että nämä ovat telkkiä. Kun avasin kuvan Lightroom-ohjelmassa, näin aivan selvän eron linnuissa. Isokoskelolla on pitkä nokka telkkään verraten, ja nokan pää kääntyy hieman kun taas telkällä se on suht suora ja enemmän kolmion muotoinen. Ja tarkennan vielä sen verran, että kaukaa katsottuna isokoskelo muistuttaa telkkää koska sillä on samankaltainen väritys. Silmämääräisenä erona voi tosin pitää sitäkin, että telkkäkoiraalla on valkoinen täplä nokan vieressä kun isokoskelolla sitä ei ole.

Isokoskelo naaras

Edellinen kuva on rajattu siten, että lintu näyttää niin suurelta kuin sen on mahdollista näyttää. Se uiskentelee siis aika kaukana rannasta. Tässä on isokoskelo koiras:

Isokoskelo koiras

Hankintani ei kylläkään liittynyt mitenkään lintujen bongailuun vaan aivan muihin asioihin. Halusin kuitenkin tulla testailemaan mitenkä tämä uusi linssi toimii. Tällä hetkellä ei oikein muuta kuvattavaa ole kuin linnut. Ei se haittaa! Pidän linnuista ja hauskaa nähdä kuinka paljon eri lajeja niitä tästä lähettyviltä löytyykään. Taidan mennä tänäänkin rannalle. On hyvä harjoitella linssin käyttöä jos sitten tuleekin äkillisesti jotain ”tarvetta” onnistua kuvaamisessa.

Täytyy myöntää, että itselläni on sivistyksessä ollut aika suuri aukko, kun en heti hoksannut mitä ihmiset tarkoittivat sillä kun sanoivat, että ”siellä on paljon sorsia”. Menin rantaan ja katsoin, enkä montaa sorsaa kyseisenä ajankohtana nähnyt. Nyt ymmärrän. Kyse ei ollut pelkästään sinisorsista (pullasorsa), vaan isokoskelokin kuuluu sorsien heimoon. Taas oppii jotain uutta. Sain joten kuten kuvattua rannalta käsin myös haapanan, joka kuuluu sorsalintuihin.

Haapana pariskunta

Tästä asiasta voin olla ihan varma, kun viime kesänä kävin kuvaamassa Immalanjärven rantaa, niin näin koskelon! Eli voi siis olettaa, että koskelo pesii järvellä. Käyn ehkäpä bongailemassa sitä tänä vuonna myöhemmässä vaiheessa, jos saisi vaikka kuvia kun niillä on poikaset. Pitääkin tutkia asia hieman paremmin milloin olisi sopivin ajankohta.

Sinisorsia oli tällä kertaa rannalla erittäin paljon ja niiden kaakatus kuului jo autolle asti. Joku tiedusteli minulta, että olenko jo havainnut sammakonkutua rannalla olevalla kostealla alueella. Näytin ilmeisesti niin luontotieteilijältä, että minulle sopi esittää tuollainen kysymys… hymyilin ja vastasin, että en ole asiaa sen tarkemmin tutkaillut. Ehkäpä sorsat viihtyivät juurikin siitä syystä siinä kosteassa ryteikössä jos siellä olikin sammakonkutua. Söisikö sinisorsa sammakonkutua?

Sinisorsa naaras rannalla

Noniin, johan alkaa kuviin tulla tarkkuutta kun kohde on rannalla muutamien metrien päässä minusta! Tässä on se syy miksi halusin hankkia itselleni uuden objektiivin kameraan. Sinänsä kuva ei ole mikään erikoinen, tavallinen kuva ilman mitään erikoista twistiä, mutta erottuupahan elukalta joka perkeleen sulka!

Lintubongailun näkövinkkelistä sain ruutuun vielä yhden kevätmuuttajan… västäräkistä vähäsen. Se kipittteli rannalla vesirajan tuntumassa etsimässä ruokaa. Nyt oli niin pieni lintu etten ollut alkujaan edes huomannut sen olemassaoloa, ennen kuin lähettyvilläni ollut mies mainitsi asiasta. Oli suoranainen ihme, että siitä sai näinkin selvän kuvan. Tintti oli nimittäin suhteellisen sähäkkäliikkeinen, enkä minä ollut rannalla jalustan kanssa tai ottamassa sarjana kuvia. Kuva on taas niin suuri kuin se suinkin voi olla.

Joutsenet olivat jälleen järvellä! Tai osa siitä määrästä mitä paria päivää aikaisemmin oli kun kävin paikalla. Nyt niistä alkoi jo ymmärtämäänkin jotain. Kävin tietysti lukemassa BirdLifen sivustolta vähän tietoa joutsenista. Vieläkään ei näkynyt niitä pikkujoutsenia, joita haluaisin bongata. Paikalla oli pelkästään laulujoutsenia. Onneksi ne ovat niin suurikokoisia, että niistä saa otettua kuvia, vaikka eivät ihan rannalla olisivatkaan. Tummempi yksilö on edellisen vuoden poikasia. Tämä taitaa olla pariskunta.

Laulujoutsen pariskunta

Jääpeite alkoi olla jo suhteellisen kaukana rannasta ja osa joutsenista oli mennyt sen päälle lepäilemään ja puhdistamaan sulkiaan. Joku niistä tarkkaili aina tilannetta. Olihan meitä kaksi valokuvaajaa samalla tasolla kui ne.

Pikkulintujen bongailu on suhteellisen haastavaa sellaisissa olosuhteissa missä ihmisiä ravaa jatkuvasti niiden olinpaikkojen läheisyydessä. Itse pyrin olemaan hyvin hiljaa ja hidasliikkeinen, jos haluan kuvata jotain arkaa lintua. Tämä pikkutikka on ollut kahtena kertana paikalla kun olen käynyt lintutornilla. Jälkimmäisellä kerralla olin lintutornin alla mutta kuvia en saanut. Pikkutikka lähti pois ”metelistä”, joka aiheutui ihmisten kirkumisesta ja juoksemisesta lintutorniin. Teki mieli huutaa heille että ”turvat kiinni”! Olisikohan aiheellista opettaa jälkikasvulle ihan sieltä pienestä pitäen, että luontoa tarkkaillaan rauhallisesti ja hiljaa 🙂 Ainakin oma isäni on minulle opettanut, että luonnossa ollaan hiljaa ja kuunnellaan luonnon omia ääniä.

Päätän lintubongailukuvat tähän ja alan valmistautua uuteen kuvauspäivään. Sää on suht lämmin +14. Huomenna pitäisi olla vielä lämpimämpää. Sitä siis odotellessa! Ei muuta kuin hyvää päivän jatkoa ja isompia kuvia linnuista voi käydä katsomassa kuvagalleriastani klikkaamalla seuraavaa kuvaketta:

Lue artikkeli

Kevään ensimmäinen lintubongailu

Hankin kuvauskalustooni hieman lisäystä (70-200mm telezoom) ja nyt pääsen harastamaan valokuvausta monipuolisemmin ja vaikkapa lintubongailua. Nyt pitää sitten oppia varmaan tunnistamaan linnut, jotta tästä uudesta harrastuksesta olisi jotain iloa ja hyötyä.

Päätin lähteä kokeilemaan uutta ostostani Vuokselle, jos siellä sattuisi näkemään joutsenia. Olin kuullut, että joutsenia oli nähty alueella jo useampana päivänä ja itsekin nähnyt muutaman kotipihalta. Niitä on ollut Vuoksella miltei joka vuosi.

Saavuin Vuokselle, ja ei siellä mitään oikein ollut. Pullasorsatkin olivat jossakin piilossa. Muutama telkkäpariskunta uiskenteli rannan läheisyydessä. En tietenkään ottanut jalustaa mukaan, niin piti vähän kyykkiä kuvausta varten, josta ei meinannut sitten tulla yhtikäs mitään. Telkät olivat arkoja ja kaukana. Pitää lähteä harjoittelemaan kuvausta uudelleen jossain vaiheessa ja tutustua ostokseeni hieman paremmin.

Telkkäpariskunta

Keräsin kalustoni ja painelin kotiin päin. Tässä vaiheessa minua jo palelsi, vaikka ilma olikin suht lämmin. Tajusin että minun täytyy pukeutua hieman paremin lintubongailuja varten kun siinä tulee oltua jonkun verran myös paikoillaan. Veden äärellä on myös todella kalsaa tällaiseen aikaan vuodesta ja lisäksi vielä tuuli! Noh, päätin kuitenkin vielä poiketa kotipaikkaani lähellä olevalla Immalanjärvellä. Siellä on nimittäin lintutorni. Katso lisää artikkelistani Immalanjärven kevät joka on julkaistu 5.5.2018.

Jo vain, sulavesikohta oli aivan täynnä elämää! Siellä oli myös joutsenet. Eräs mies tuli tornista alas ja kertoi laskeneensa silmämääräisesti 25 joutsenta. Hän luetteli kaikki näkemänsä lintulajit. En tunnistaisi niistä puoliakaan, mutta nyt oli aivan sama, halusin kuvia! Tunnistus sitten myöhemmin jos kuvista saa selvää.

Hiiviskelin lintutornin alle kunnioitusta herättävän kameranjatkeeni kanssa toivoen, etten häädä lintuja mihinkään tai rypäise nolosti muteikossa. Minua palelsi ihan helvetisti, mutta linnuista oli saatava kuvia. Aivan rannassa tornin vieressä olikin kanadanhanhipariskunta ruokailemassa, tai toinen piti vahtia ja toinen söi.

Kanadanhahipariskunta

Menin jossain vaiheessa lintutorniin ottamaan lisää kuvia ja sain sieltä otettua muutaman kuvan kanadanhanhista. Yllätyin, kuinka kesyjä ne olivat. Lintutornissa ravasi kuitenkin porukkaa ja osa ihmisistä ei todelllakaan olleet kovinkaan hiljaa!

En hoksannut ottaa sellaista kuvaa, jossa olisi koko maisema kaikkine lintulajeineen, mutta lintuja oli todella paljon! Seuraavassa kuvassa on vain murto-osa paikalla olevista linnuista. Ilman kiikareita niitä ei tunnista, se on varma, koska osa on niin kaukana ettei telezoomikaan yllä niitä kuvaamaan. Samalla ymmärrän hieman tätä uutta hankintaani että mihinkä se pystyy, ja kuinka kaukana kohteiden tulee maksimissaan olla. Lintubongailun täytyy tulevaisuudessa tapahtua sellaisessa paikassa, jossa kohteet ovat hieman lähempänä.

Järvien sulamisen merkkinä olen yleensä pitänyt sitä, kun kotipihallani alkaa kuulua lokkien kirkumista. Immanjärvi on sen verran lähellä, että lokit lentelevät myös täällä. Niitä olikin oikein iso lössi jään reunalla istuskelemassa. Lisäksi bongasin haapanan ja pikkutelkän. Pikkutelkkiä oli myös Vuoksella, tai niitä oli yksi näkemäni mukaan. Täällä olisi lisäksi ollut pikkujoutsenia pari kappaletta, mutta niiden löytäminen kaikkien joutsenten seasta oli aika mahdotonta ilman kiikareita, joita minulla ei toistaiseksi ole. Kävin kurkkaamassa BirdLifen sivustolta joutsenten tuntomerkit. Itse sain ruutuun pelkästään laulujoutsenia tällä kertaa. Saattaa hyvinkin olla, että joutsenten kuvailut olivat sitten tässä tältä keväältä koska niitä ei uudelleen näkynyt seuraavana päivänä kun kävin katsomassa.

Joutsenten näkeminen on aina jotenkin niin päräyttävää, että tekee mieli harrastaa lintubongailua koko ajan! Niitä on pakko nähdä uudelleen. Se on kaivettava lintukirja esiin. Sellainenkin minulta taitaa löytyä, mutta en ole varma mitenkä kattava se loppu peleissä on, ja että löytyykö siitä vesilintuja.

Täytyy myös etsiä lisää paikkoja jossa voi harrastaa lintubongailua. Kukaan ei vielä tiedä millainen kevät ja kesä meillä on tänä vuonna tiedossa COVID-19 suhteen, ja että saako sitä liikuskella ulkona vai täytyykö pysyä kotona. Kuitenkin, nyt minulla on välineitä joilla viihdyttää itseäni jos vaikka joutuisi ulkoilun hoitamaan olemalla parvekkeella. Parvekkeellakin voi harrastaa lintubongailua.

Voit käydä katsomassa ottamiani lintukuvia lisää kuvagalleriastani TÄÄLTÄ. Kuviahan on siis huomattavasti enemmän mitä tässä esittelin, ja nämä kuvat tässä artikkelissa ovat ainoastaan tätä blogia varten ja niitä on muokattu tähän tarkoitukseen sopivasti. Nyt alan valmistautua uuteen päivään uuden harrastukseni, lintubongauksen parissa!

Lue artikkeli

Projekteissa pieni tauko

Minun täytyi pitää projekteissa pieni tauko, koska olin saanut jonkin ”vatsataudin”, että siinä mielessä helmikuu lähti hieman nihkeästi käyntiin. Asia on kyllä jälkeenpäin selvinnyt, että kyse ei ollut varsinaisesta vatsataudista, vaan ruokamyrkytyksestä, jonka olin saanut paikallisesta ruoka-alan yrityksestä. Sen enempää en ala asiaa tässä avaamaan. Mutta tämä episodi veti kyllä voimat aivan piippuun ja olin pelistä pois yli viikon!

Eli paljon on suunniteltuja asioita vielä tekemättä, ja aika kuluu lähinnä sotkujen siivoamiseen. Esimerkiksi chilit on vielä idättämättä. Kohta tulee kiire, koska on jo helmikuun puoliväli. Olohuoneen feng shui on aivan piloilla kaiken maailman roinan takia. Akvaario-projektissakin on tauko. Purin aikaisemmalle akvaariolle viritellyn panelikabinetin, jonka rippeet lojuvat nyt lattialla – toistaiseksi.

Sain onneksi purettua kabinetin laudat pienempiin osiin. Niistä on tarkoitus rakentaa jonkunlainen pömpeli jätteiden lajitteluun, muoviroskalle ja pahviroskalle siis. Samalla tämä ”pömpeli” voisi toimia kukkapöytänä, tai jonain muuna järkevänä alustana jollekin. En ole vielä päättänyt mitä sillä aikoisin loppu peleissä tehdä. Yhden projektin kun purkaa niin siitä syntyy aina kaksi uutta…

Makuuhuoneen sisustamisessa olen päässyt jo siihen pisteeseen, että sain myytyä sängystäni metallikehikon. Tämä oli visuaalisesti aivan ihana! Pidän sellaisesta hieman maalaisromanttisesta meiningistä tiettyyn pisteeseen asti, ja tämä metallisänky oli mielestäni kaunis. Kuitenkin se oli minulle epäkäytännöllinen, enkä saanut tungettua sitä mihinkään asunnossani. Mietin jopa, että olisin laittanut sen kesällä parvekkeelle loikoilua varten, mutta ei se olisi sinnekään oikein mahtunut… tai sitten minä en olisi mahtunut kävelemään sen vierestä.

Makuuhuoneesta lisää sitten myöhemmin kunhan olen saanut sen laitettua kuosiin esittelyä varten (toivottavasti tapahtuu tämän kevään aikana). Sain kuitenkin viriteltyä sängyn ympärille matot. Toinen matto piti käyttää paikallisessa alan liikkeessä (Beranger), jossa yksi maton reunoista päärmättiin. Sille kävi aikoinaan niin, että edesmennyt koirani kun laski alleen, sattui tämä matto juuri tälle kohdalle. Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt siivoamaan koirani jälkiä, että leikkasin vain tästä matosta sen kohdan pois, mihin koiran pissa oli ulottunut. Maton päällä oli helvetin painava arkkupöytä (täynnä kirjoja), enkä voinut ottaa mattoa poiskaan, ”kun en vaan jaksanut”.

Asunnossani on muitakin asioita jotka ovat ”väärissä paikoissa”. Vaikkakin tämä löhöilytuoli oli mielestäni kesällä maailman parhaassa paikassa ikkunan edessä, talven tullen se ei enää ollutkaan niin loistavassa paikassa. Siirsin tuolin viime keväällä ikkunan eteen, kun ajattelin, että ikkunasta tulee sitten valoa jos haluan vaikkapa lukea kirjaa tai kuunnella linnunlaulua. Väärin! Ikkunan äärellä kävi jostain sellainen veto, että niskani olivat jatkuvasti tolkuttoman jumissa. Lisäksi läppärin ruutuun paistoi suoraan aurinko aamupäivällä, enkä nähnyt tehdä tuolilla istuessa töitäni. Siirsin tuolin vastapäiselle seinustalle, jossa se on siinä ollut syksystä lähtien.

Tuoli ei ollutkaan hyvä idea ikkunan edessä, ja se sai siirtyä.

Feng shuita tutkiessani tuli myös esiin sellainen seikka, mikä liittyy huonekasveihin. Että jos niitä haluaa pitää, niin niiden tulisi sijoittaa asunnossa kaakkoon. Noh, tämähän nyt olikin valmiiksi jo näin! Minulla kasvit todellakin olivat kaakossa jo valmiina, tai suurin osa ainakin. Nyt kun vielä saisi tämän olohuoneen raivattua sillä tavoin, että muutkin kalusteet olisivat paikoillaan ja kaikki ylimääräinen roipe pois.

Jotkut huonekasvini ovat alkaneet aktivoitua talven jäljiltä tekemällä uusia lehtiä. Tämä erikoinen sulkaköynnösvehka (Philodendron radiatum) on tehnyt muutaman tällaisen hauskan ”rullan” lehdestä ennen kuin se avaa ne. Tämäkin rulla on ollut tuossa jo parisen viikkoa. En millään malttaisi odottaa kun se aukeaa.

Meillä on meneillään tänä vuonna aivan upea talvi! Otin joku aika sitten kuvan keittiöni ikkunasta naapuritalon pihalle… siitä saa osviittaa kuinka paljon meillä on lunta. Olen aina myöskin kuvitellut, että ikkunani osoittaa etelään päin. Se ei ollutkaan niin. Se osoittaa lounaaseen.

Käyn aika ajoin ihailemassa kaupunkimme joen rannalla maisemia… tähän onkin hyvä päättää jutustelut tältä erää ja aloittaa vaikkapa olohuoneen siivoaminen!

Kuva Vuokselta, Imatra 10.2.2021

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Tammikuu on lopuillaan

Mikähän lie siinä nykyään on että aika kulkee niin lujaa eteenpäin ettei meinaa enää mukana pysyä? Onko minusta tullut vanha? Ei minulla lapsiakaan ole, että ne jotenkin veisivät aikaa. Eikä ole enää lemmikkejäkään… en sinänsä laske akvaariokaloja lemmikeiksi.

Tammikuu on lopuillaan ja tuntuu siltä ettei missään ole päässyt eteenpäin. Mikä lie tarve sitten päästä aina ja koko ajan eteenpäin? En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksiakaan, kun tiedän etten niitä pystyisi pitämään. Miksi kiusata itseään. Olen kyllä luvannut pidemmän aikaa jo itselleni, että laitan tämän kämpän ”ojoon”! Tämä asia on tietysti ollut tapetilla jatkuvasti, mutta nyt olen oikeasti alkanut tehdä kyseisille asioille jotain.

Pyörittelin makkarissa kalusteita ympäriinsä, ja sijoitin sängyn uudelle seinustalle. Se ei silti tuntunut oikealta ratkaisulta, vaikka osittain jotenkin tuntuikin. Aikaisemmin sänky oli sijoitettu samalle seinustalle, mistä makkariin tullaan sisällekin, jalat ovea kohti, pää ikkunaan. Tästä jotenkin ajatukseni lipuivat kohti Fengshui:ta. Siitä se ajatus sitten lähti! Sitä olen tämän päivän opiskellut… koko päivän!

Taas tulisi niin paljon uusia asioita kirjoitettavaksi, että parempi käydä nyt vaan nämä kuluneen viikon tapahtumat läpi ennen kuin aloittaa täysin uutta ”projektia”, ja käydä sitten nukkumaan. Kirjoittelen varmasti aiheesta lisää kunhan olen saanut sillä saralla jotakin järkevää ja näytettävää aikaiseksi. Vielä on tammikuuta jäljellä.

Olen ottanut jo valmiiksi esille chilin siemenet kylvämistä varten. Sain näitä tuttavaltani syksyllä. Hän tekee Facebookiin videopätkiä, jossa hän syö siinä tällaisen yhden chilin aina! Ihan hullua touhua. Hän kaapi chileistä siemenet minulle. Ihana juttu 🙂 Chilien kylvöaika on niin ku just NYT! Pitää laittaa myös paprikat itämään. Vuosi sitten oli sellainen tilanne, että minulla ei ollut siemeniä. Kävin ostamassa chilit ja paprikat kaupasta, ja otin niistä siemenet. Ne olivat oikein satoisia. Nyt minulla on pusseissa siemenet odottamassa. Chilit ja paprikat kylvetään tammikuussa.

Olen uskaltautunut sieltä täältä käydä moikkaamassa tuttuja, ja eräs viikonloppu olikin ihan mukava. Pelailimme torni-peliä parin tuttavan kanssa. Kerroksia tuli enimmillään 32. Se oli kuulemma jonkun sortin ennätys heidän keskuudessaan. Tuttavani on myös erittäin kiinnostunut sisustusasioista. Se on hienoa, kun ihmisiä kiinnostaa millaisessa ympäristössä he asuvat ja viettävät aikaa. Loppu peleissä aika suurikin merkitys elämän laadulle!

Onneksi ei ollut pitkä matka kotiin… matka taittui helposti kävellen, ei kontaten.

Meillä on ollut suuri ilo saada nauttia postikorttimaisemista kuluvan viikon aikana. Itsekin kävin kuvailemassa Vuoksea. Ei ehkä onnistunut juuri ne asiat mitä ajattelin, mutta kännykällä otin pari kuvaa.

Kotona työhuoneen ikkunasta näkyi myös upeat pakkasen huurruttamat puut.

Omat huuditkin näyttivät aivan ihanilta illalla näiden huurujen kera!

Oli aivan kirkas taivas ja valkeat huurretut puut tuota tummaa taivasta vasten olivat ihan käsittämättömän upean näköiset! Huurteet värjäytyivät sitten aina valojen mukaan. Katuvalot olivat kellertävät ja jotkut muut valot sinertäviä.

Ruokakokeilut saivat jatkoa. Testasin nälissäni, miltä mahtaa maistua pinaattikeitto lohen kanssa. Sehän oli todella maukasta. Harmi kun ei ollut keitettyjä kananmunia sekaan. Tämä menee ehdottomasti jatkoon!

Eiköhän ne pakolliset maisemakuvat ja ruokapäivitykset olleet tässä! Palailen sisustusprojekteihin sitten lähiaikoina, kunhan saan otettua julkaisukelposia kuvia asunnostani 😀 Näinhän se menee vaikka ei haluisikaan.

Ei tässä muuta tällä kertaa, kun heipparallaa ja nautitaan runsaslumisesta talvesta, mikä meille on tänä vuonna tänne siunaantunut 🙂

Lue artikkeli