Meillä satoi lunta!

Joskus on ihan sikahienoa kävellä yöllä, kun ketään ei näy missään. Tavallaan se voi jopa olla kummitusmaista, mutta nyt tällä kertaa olin ihan fiiliksissä, kun meillä oli illan aikana satanut muutaman sentin lunta! Ne, jotka minut tuntevat tai paikkakunnan, taitavat tietää mistä reitistä näissä kuvissa nyt on kyse 🙂 Lähikaupassa käyntiin kun mahtuu siis neljän kilometrin lenkki, kun koukkaa ”olohuoneen” kautta kotiin.

Kun muita ei ole liikenteessä, voi mennä seisomaan vaikka keskelle tietä ottamaan kuvia. Onnistuisiko se Helsingissä? Kuvien ”keltaisuus” muuten johtuu pitkälti siitä, että katuvalot ovat kellertäviä. Kuvissa siis on hieman seepiamainen tunnelma.

Vuoksenniskantie 52 kohdilla

Joku muukin on jossain vaiheessa kävellyt tästä kävelytieltä kun näkyy selkeästi vielä jäljet…

Ei kun keskelle tietä kuvaamaan! Legendaarinen Bio Vuoksi-elokuvateatteri näkyy taka-vasemmalla. Oikealla puolella on vast’ikään valmistunut vanhusten palvelutalo, jonka alakerrassa on mahtava kirjasto! Oli meillä täällä Vuoksenniskalla aikaisemminkin kirjasto, mutta se oli toisessa kohtaa. Nyt se on ihan pääkallopaikalla – erittäin hyvä juttu! Se on muutenkin viihtyisä. Paljon huonekasveja! Pitää käydä joku kerta kameran kanssa siellä tutustumassa ja dokumentoida tännekin jotain.

Ei kun keskelle risteystä kuvaamaan! Tässä kohtaa on Torikadun ja Vuoksenniskantien risteys. Torikatu jatkuu Ylämäkeen Bio Vuoksen suuntaan. Holvissa ei ole toimintaa. Harmin paikka. Se on myös sijaintinsa puolesta hyvässä paikassa. Onkohan liian kallis kiinteistö tai jotain? Vaikea mennä sanomaan miksi siinä ei ole toimintaa. Holvissa on joskus ollut ruokailupaikka, muistaakseni ihan lounas-buffet oli tarjolla. Muutama vuosi sitten siinä oli kaljabaari, jossa ehdin käydä kaksi kertaa, ennen kuin se suljettiin.

Tietysti kun on juuri satanut lunta, käy nuoriso kokeilemassa sladittelutaitojaan! Ja ”yleistän” koska tässä nyt on kuitenkin kyseessä nuoret, kun heistä on ollut illan aikana näköhavaintoja. Kyllä mentiin mopoilla sivuttain pitkiäkin matkoja, ja ajeltiin mönkijöillä. Pitäähän se saada testattua mitenkä ne toimii! Silti hieman hirvitti kun testailivat sellaisessa paikassa, jossa risteys ihan liki eikä siinä ole kolmiota. Mutta, onneksi on hiljaiset kadut!

Torikatua ylös

Vihdoinkin kotikadulla… Yleensä tässä kahden kilometrin matkassa ei ihan näin kauaa mene, mutta sitä aina uppoutuu omiin maailmoihinsa kun ottaa kameran esiin. Nämä kuvat on tosin otettu kännykällä. En kuljettele järkkäriä mukana juurikaan, jollen varta vasten lähde sillä ottamaan kuvia johonkin. Ja harvoin tällaiseen aikaan yöllä kuitenkaan, ja kävellen.

”Viimeinen rasti” piirtyi hauskasti kahdesta puusta. Ensin näytti siltä, että leikkauskohdassa on sulaa, sen verran tummempi se oli muista varjoista.

Näistä lumista ei ollut sitten aamulla enää oikeastaan mitään jäljellä. Eli, vaikka parikin senttiä illalla satoi, ei tätä ilmeisesti lasketa ensilumeksi. Ensilumen määritelmähän on, että talviaikaan aamulla kello 8 mittauspisteellä on sentti lunta (Wikipedia). Vaikea sitten sanoa missä tämä Ilmatieteen laitoksen mittauspiste sijaitsee, että onko tämä ensilumi vai ei, koska kyllä siitä rippeitä tuolla vielä näkyy. pitkin nurmikoita ja tienpieluksia.

Lue artikkeli

Kesämuistoja 2019

Minulla on todella surkea vuosi takana mutta yritän nyt laittaa tähän postaukseen mukavia kesämuistoja vuodelta 2019. Laitan lopuksi videoklipin, jonka olen ladannut YouTube-kanavalleni.

Täytyy myöntää, että en saanut äkkiseltään yhtään hyvää asiaa listatuksi viime kesältä, kun ylivoimaisesti peittävin muisto valitettavasti oli rakkaan koirani kuolema. En ollut ottanut juurikaan kuvia kännykälläni, josta yleensä otan kuvat tänne blogiin. Onneksi olin kuitenkin ottanut kuvia järkkärilläni, ja lainajärkkärillä, että saan jotain kaunista esille viime kesästä. Ilman näitä seuraavia kuvia, en osaisi luetella yhtään kivaa asiaa. Onneksi otin siis järkkärin edes joskus käteen kesällä 2019…

Vanhempieni luumupuu kukki ensimmäistä kertaa runsaalla kukkamäärällä, enkä ollut koskaan aikaisemmin saanut otettua siitä järkkärikuvia! Puu teki myös paljon erittäin maukkaita luumuja. Onneksi oli tuttava, joka halusi kerätä pari ämpärillistä, ettei luumuja tarvinnut heittää biojätteisiin. Kompostiinhan niitä ei kannata laittaa, koska se siemen siitä luumun sisältä lähtee takuuvarmasti itämään. Pian olisi piha täynnä luumupuita, jos multaa käyttää esimerkiksi kukkapenkeissä.

Luumupuu kukassa
Luumupuun kukkasia

Luumupuun kukat kestivät hyvännäköisinä vain muutaman päivän. Oli siis tuuria, että sain niitä kuvattua, ja tietyllä tapaa. Olin erittäin iloinen, että kohdalle sattui juuri kuvaamiselle sellaiset olosuhteet mitä olin ajatellut. Halusin kuvata luumun kukkia muunmuassa sinistä taivasta vasten, vähän kuin ”Suomen kaltaisilla” väreillä. Lisää kuvia luumupuusta on kuvagalleriassani Minna G. Photos (link)

Meillähän oli täällä myös Imatranajot, jotka järjestettiin puolessa välissä kesäkuuta. Keli oli kauhea perjantaina ja lauantaina, satoi vettä. Sunnuntai sen sijaan oli oikein kiva ja aurinkoinen päivä. Otinkin paljon kuvia tapahtumasta ja niitä voi sitten katsella lisää Kuvagalleriastani (link).

Kuskeilta odotetaan ”läpsyjä” kun he kaasuttelevat takaisin varikolle.

Mieleeni tästä tapahtumasta jäi erityisesti eräs pieni poika, joka halusi ”läpsäytellä” ohi ajavien kuljettajien käsiä. Pieni poika pettyi, kun kuskit vain menivät hänen ohitseen. Mutta, yksi kuljettaja näki pienen pojan pettyneen ilmeen kävellessään pojan ohitse kisapaikalle. Kun kisa oli käyty, hän tuli takaisin varikon suuntaan, pysähtyi pojan kohdalle kättelemään tätä, ja pojan mieliksi hieman kaasutteli moottoripyörällään. Tämä teki poikaan varmasti lähtemättömän vaikutuksen. Olipas ystävällinen ja sympaattinen kuski! Kirjoitin Imatranajoihin liittyviä blogeja pari kappaletta, tässä linkitykset:

Tuttavani järjesti Imatralla, Varpasaaressa (Kalastuspuistossa), Panther Rally-tapahtuman. Saari täyttyi mitä ihanimmista vanhan ajan moottoripyöristä. Pääsin kuvaamaan niitä. Kuva on otettu 10.8.2019, taustalla on Imatran halki virtaava Vuoksi-joki. Lisää kuvia Panther Rallysta Kuvagalleriassani (link).

Panther Moorroripyörä
Upea vanhan ajan moottoripyörä

Saimme viettää ihanat pari yötä ystävien kesken mökillä, joka on Saimaan rannalla. Olin mökillä Uuno-kissani kanssa, koiraahan minulla ei enää tässä vaiheessa ollut. Meillä oli oikein mukavaa, ja Uunokaan ei karannut, vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Kelit sattuivat erittäin kohdalleen, taisi olla koko kesän lämpimimmät päivät. Kumpaisenakin päivänä oli noin +30C, että hyvin tarkeni. Aurinkoa oli molempina päivinä. Illat olivat aivan käsittämättömän eeppisiä! Saimme istua Saimaan rannalla olevassa paljussa ja nauttia hyvästä musiikista ja sapuskoista juomineen.

Auringonlaskun aikaan Saimaan rannalla
Auringonlaskun jälkeen.

Mökillä oli myös toinen kissa, Ferry, jota itse asiassa lähdin alunperin kuvaamaan. Hän oli taasen isäntäväen kissa. Ferry-herra oli kuvaushetkellä 16-vuotias. Lisää kuvia Ferrystä voi käydä katsomassa Kuvagalleriastani (link).

Ferry Corsten lemmikki kissa
Ferry Corsten, Domestic House Cat

Edellisestä kerrasta oli kulunut kauan aikaa, kun sain olla tällä samaisella mökillä. Minulla ei silloin ollut koiraa, ja kissani olivat sen verran nuoria ja terveitä, että heille löytyi hoitopaikka vanhempieni luota. Minulla ei myöskään ollut tuolloin kuvausvälineitä, jolla ottaa laadukkaampia otoksia. On niitä kuvia otettu silloinkin pokkarikameralla! Mutta, nyt tarjoutui niin käsittämätön tilaisuus ottaa kunnollista videokuvaa auringonlaskusta, jota olemme saaneet useaan kertaan mökillä ollessa ihailla. En tiedä mitä suurempia voimia tässä pitäisi kiittää, kun sain taltioitua videopätkän tästä eeppisestä tilanteesta! Video on kuvattu 26.7.2019 noin kello 21.30-22.00 ja se on 2x nopeutettu. Videoeditointi on toteutettu Filmora-ohjelmistolla. Enjoy!

Onhan tuossa kesässä varmasti muutakin kivaa, mutta tässä nyt nämä kohokohdat.

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Maisemakuvia kesältä 2020

Loppupeleissä kävin todella vähän kuvailemassa millään aparaatilla mitään koko kesänä 2020, mutta kun kännykkä on miltei aina mukana, sai sillä napattua tänne blogiin ”sattumia”. Tässä muutamia ottamiani kuvia kesältä.

Jäppilänniemen taidetie on yksi sellainen ”paikka” johon haluan käydä tutustumassa joka vuosi. Kyse on siis yhdestä tiestä, jonka varrelle on sijoitettu maatilallisten ITE-taideteoksia. Hyväkuntoinen ajaa tämän tien päästä päähän fillarillakin, mutta kun itse en nyt ihan niin ”nuori ja notkea” enää ole, taitettiin serkun kanssa tämä reitti autolla. Tänä vuonna oli uusiakin teoksia, joita oli mukavaa ihailla. Tien varrella on esimerkiksi lato, jossa oli todella upeita valokuvia otettu luonnon eläimistä, lähinnä linnuista. Ne olivat ällistyttävän hienoja ja tarkkoja kuvia! Jäin miettimään, minkälaisilla vehkeillä ne oli oikein otettu… ei ainakaan kännykällä 😀

Maiseman katsojat ovat tässä kohtaa joka vuosi, aina hieman erillaisella kokoonpanolla, ja eri vaatetuksella. Tällä kertaa ne olivat näin. Kuvassa serkkuni ottaa huikeasta maisemasta kuvaa, joka avautuu Immalanjärvelle päin.

Joskus sitä vaan sattuu paikalle kun sateenkaari näyttäytyy… eihän tällaisiakaan tilaisuuksia silloin tule vastaan kun on järkkäri mukana, tietenkään.

Torikatu, Vuoksenniska 11.7.2020

Yksi paikoista Imatralla, josta pidän todella paljon, löytyy tästä ihan asuinpaikkani läheltä… Immalanjärvi! Sen rannat ovat ihania hiekkarantoja, vaikkakin välillä vähän mutaisia. Tarkempaa tietoa minulla ei ole miksi juuri tätä rantaa kutsutaan ”Lietteen rannaksi”. Se on kuitenkin ihan kiva paikka, puistomainen. Miinuspuolena on hanhien jätökset joille nyt ei taida oikein mahtaa mitään. Muuten rannat ovat ihania ja vesi on kesäisin lämmintä.

Immalanjärvi 19.8.2020

Tänä kesänä sai ihailla myös valaisevia yöpilviä, tai ainakin niihin jostain syystä osasi kiinnittää erityistä huomiota. Onhan niitä joka vuosi, mutta nyt ne laittoi erikseen merkille, jos niitä näkyi. Liekö syy siinä, että meteorologit ovat jotenkin niistä erikseen maininneet, kun ihmiset lähettävät uutistoimituksiin sääkuvia, joissa näitä pilviä esiintyy.

Vuoksenniskan kiertoliittymän kohdalla 1.8.2020

Yksi ihanimmista paikoista mitä tiedän, on sukulaiseni tila. En sen tarkemmin kerro missä tämä on, mutta satuin muuten vain ajamaan tämän paikan ohitse, kun maisemiin ilmestyi täydellinen sateenkaari! Se ehti hieman hälventyä ennen kuin sain hypättyä autosta ulos ja napattua siitä kuvan. Tämä kohta toi minulle mieleen edesmenneen koirani, jonka hautapaikka on samoissa maisemissa. Ikävä on suuri – rakas Foxy

Tuttavani oli jokin aika sitten käynyt kuvaamassa revontulia Lammassaaresta käsin. Lammassaari on Imatralla venesataman kohdilla, Saimaalla. Sinne piti päästä! Olen aiemmin toisen tuttavan kanssa käynyt kiertämässä kyseisen saaren. Se on aivan ihana – täynnä luontopolkuja. Reitit ovat helppokulkuisia, että tällainen koheltaja kuin minkäkin, voi niissä kulkea loukkaamatta itseään (en kyllä lupaa mitään). Jos saarta lähtee kiertämään ympäri, siellä voi pysähtyä useampaan eri paikkaan paistelemaan vaikkapa makkaraa nuotiopaikalla. Saaresta löytyy myös laavu. Lammassaari tarjoaa kuntoilijoillekin paikkoja vetää mäkiä ylös ja alas, mutta itse viihdyin parhaiten helppokulkuisemmilla reiteillä.

Luontopolku rantaan päin Lammassaaressa.
Kuva: 4.9.2020

Saavuin johonkin ennalta määrittelemättömään paikkaan… tämä ei ollut mitenkään tarkoituksella haettu, mutta ei se mitään – näky oli huikea! Kuva on panorama, voit katsoa sen suurempana 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:39

Auringonlaskua odotellessa samassa paikassa… voit klikata suuremmaksi 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:59

Imatralla ja Ruokolahdella on niin hienoja ulkoilupaikkoja, että menee varmaan useampi vuosi, että ne koluaisi kaikki läpi. Joskus on ihan kivaa itsekin käydä paikkoja katselemassa, mutta toisinaan se olisi todella mukavaa jakaa tällainen kokemus toisen kanssa. Monesti mietin, että juuri koira olisi ollut se ”toinen henkilö” jonka olisin ihan mielelläni ottanut mukaan näihin paikkoihin. Tietty, moneen paikkaan hänet mukaan otinkin. Foxy oli sen verran kohelo ettei sitä voinut ihan jokaiseen paikkaan mukaan ottaakaan, ettei loukannut vaan itseään. Mutta koen, että paljon jäi hänen kanssaan näkemättäkin ja se on tavallaan mielestäni surullista. Mutta Foxy kulkee nyt näitä reittejä minun mukanani sydämessäni

Lue artikkeli

Imatranajoissa – sivuvaunut

Nämä sivuvaunut ovat aina jotenkin itteäni kiehtoneet ja niistä oli mukava räpsiä kuvia. Omalla kameralla ei ollut radalle mitään asiaa kuvailemaan, mutta onneksi porukka kulki yleisön vierestä varikolle, ja tottakai vauhti oli minimissään silloin. Lisäksi oli kiva huomata, että näissä sivuvaunuissa toinen aisapareista saattoi olla nainen 🙂

Mike Rocher & Anna Burkard
Timo Kallio & Jere Nuppola
Tässä sivuvaunun kilpailijapari Pekka Päivärinta ja Jussi Veräväinen.
Petri Virtanen & Arto Pöyhönen
Helmut Lingren & Kim Friman
Kees Endelveldt & Jeroen Remme
Tero Manninen & Joni Manninen
Estelle Leblond & Frank Claeys
Menossa radalle…
Tulossa radalta!
Philip Dombernowski & Erik Gundersen
Lue artikkeli

Imatranajoissa 2019

Sain viikonloppurannekkeen vuoden 2019 Imatranajoihin, ja pitihän se sitten käydä siellä pyörähtämässä. Perjantai meni tosin kotona ihmetellessä ja odotellessa serkkua kylään. Hänellä alkoi näet loma ja tykkää käydä osan lomistaan aina viettämässä täällä Imatran suunnalla. Hän asuu siis Järvenpäässä. Perjantaina ei ollut varsinaisia kilpailuja vielää ja päätimme lähteä ajoihin vasta lauantaina päivällä. Tietysti lauantaina tihkutti vettä koko päivän! En siis otaanut kuvia märällä kelillä. Lähdimme kisapaikalta hyvissä ajoin pois, ja missasimme ikävän tapahtuman – ehkä hyvä niin. Kisat jouduttiin keskeyttämään sveitsiläis-kuskin ajettua ulos. Kuljettaja menehtyi ulosajon seurauksena… oli surullinen uutinen, eikä seuraavan päivän kisoista ollut vielä varmuutta, siis että jatkuuko kisat vai ei. Ne kuitenkin jatkuivat ja lähdettiin sitten takaisin katsomaan kisoja pikkasen paremmassa säässä 🙂

Eiku kameran kans hillumaan mestoille!

Pitipäs muuten kissojen ja koirien kanssa etsiä Imatranajon tulokset, mutta onneksi googlettamalla löysin yhden sivun, johon kisatulokset on koottu! Pieni vinkki vaan sivuston tekijälle, että ne eivät löytyneet siis sieltä viralliselta sivulta linkitysten kautta.
IMATRANAJON TULOKSET 2019

Tämä herra voitti IRRC Superbike-luokan kilpailun.
Hän on Davey Todd. Vieressä Danny Webbin Yamaha-moottoripyörä, numero 99.
Tässä on kisapaikalle kurvailemassa Danny Webb, joka ajoi IRRC Superbike-luokan kisassa toiseksi.

En rupea mitään sen kummempaa analyysiä näistä kuvista rustaamaan, kun en varsinaisesti ole niin perillä ketä missäkin kuvassa on. Yritän kuitenkin selvittää jollakin tapaa ja koota jonkun pienen asian kustakin kuvasta, jos satun löytämään jotain tietoa, kuten henkilön nimen 😀

Tässä viritellään Felix Nässin Yamaha-pyörää…
Felix Nässi ajoi RRC Supersport-kilpailussa kakkoseksi.
Tässä Nässi kulkee kilpailupaikalle.
Tässä ajelee kilpailuradalle päin Tiia Seima.
Sattuipas morjestamaan samalla ohi kulkiessaan 😀
Tässä Tiia Seima tulee kilpailupaikalta takaisin varikolle yleisön saattamana.
Etualalla kilpailupaikalle kulkee Marko Rättö ja taka-alalla moottoripyörän numero 38 Erno Kostamo.
Tässä tulee radalta varikolle takaisin Markus Karlsson.
Minusta oli hauskaa, että kun kuljettajat tulivat radalta takaisin varikolle, he antoivat laitaan kerääntyneelle yleisölle ”käsiläpsyt” matkan varrella. Pienet lapset olivat tästä aivan haltioissaan 🙂

Kuvia tuli aikamoinen määrä tältä päivältä mutta jatketaan sitten loppujen kuvien parissa myöhemmin. Kaiken kaikkiaan sunnuntai oli hieno päivä, vaikka sain poltettua niskani auringossa… noh, omaa hölmöyttä – en tajunnut laittaa just siihen kohtaan aurinkorasvaa!

Lue artikkeli