Muutamat taivaskuvat

Kyllä heinäkuun illat voivat olla kauniita! Kävin kauppareissulla ysin pintaan illalla, ja minun oli ihan pakko heittää autolla ylimääräinen kierros, kun näin taivaan ja millainen rusko – wau!

Tietysti kuvauskalusto oli kotona (yllätys), niin piti tyytyä kännykkään.
Kuvat on otettu sunnuntaina 31.7.2016
Harjoittelin myös panoramakuvan ottamista kännykällä. Sehän on varsin kätevä juttu 🙂

Hieman leveämpi panorama… keskeltä tietä tietenkin otettu! Onneksi ei ollut liikennettä juuri lainkaan, niin uskaltauduin ottamaan kuvia… kunhan kukaan ei luullut, että metsästin Pokemoneja!

Lue artikkeli

Puretaan joulu ennen loppiaista

Aloitin joulukoristelun tänä jouluna hyvissä ajoin jo joulukuun alussa. Olin sitä mieltä, että saan sitten ihailla kuusta ja muitakin juttuja tarpeeksi kauan. Olihan tiedossa synkkä vuodenaika, ja joulun laitto hyvissä ajoin etukäteen toisi hieman ”valoa pimeään”. Emme näet saaneet lunta jouluksi tänne Imatralle laisinkaan.

Nyt kun vuosi on jo vaihtunut, olen edelleen sitä mieltä, että kannatti koristella hyvissä ajoin! Ei nimittäin harmita yhtään, että tavarat pitää purkaa ja viedä varastoon… tai eihän niitä pakko ole purkaa, mutta olen jo valmis siihen.

En halunnut mitään ihmeellistä roinaa ympäri kämppää, vaan suht hillittyä koristelua. Kuusi on ollut sama muoviraapuska jo monta vuotta, mutta ostin siihen tänä vuonna uudet valkoiset koristenauhat. Siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin – harvinaista.

Joulukuusi

Minullahan ei ollut aiempina vuosina mitään jouluverhoja. Sain kirppiksen kautta keittiöön yhden verhokapan, niin kylkiäisenä tuli myös pitkät punaiset satiiniverhot, joista tuli täydelliset jouluverhot sekä olohuoneeseen että yksi verho keittiöön.

Oli minulla tarkoitus tehdä joulukorttejakin, ja ottaa vaikka millaisia kuvia lemmikeistä ja niin edelleen, mutta aika ei vain tahtonut riittää… Päädyin kuvaamaan Foxia joulukuusen edessä. Facebook-kaverit saivat Foxi-kuvan kaltaiset joulutervehdykset!

Tein joulun alla paljon villasukkia, joista osa projekteista on vielä kesken. Toivottavasti muistan ottaa niistä kuvat ja laittaa Lankakeräilemässä-blogiini.

Muuten joulu 2015 oli mielenkiintoinen. Vettä satoi ja oli harmaata. Imatralla taisi olla +2C lämmintä. Mutta pääsihän se aurinko vähän pilvien raosta kurkistamaan 26.12.2015!
Musta joulu 2015

Ja mitäpä se joulu olisi ollutkaan, jossei olisi nähnyt kertaakaan joulupukkia. Kiitos Vuoksenniskan Minimanille!

Lue artikkeli

Savolaisen puutarhalla

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Savolaisen Puutarhalla, Imatralla. Se on tässä aika lähellä missä asun. Ei voinut muuta kuin ihmetellä mikä kukkaloisto siellä oli! Mukavia ihmisiä töissä, varmaankin omistaja oli paikalla. Pitää mennä joku päivä takaisin ottamaan kyseisestä paikasta lisää kuvia, kun alkushokki on niin suuri, ettei oikein ymmärtänyt kuvata kaikkea, mitä jälkeenpäin kävi mielessä.. tässä on pieni kuvagalleria paikasta.

Ostin äidin pihalle vaulan ja valkoisen kelloköynnöksen, jotka eivät nyt ole näissä kuvissa. Ne on istutettu patoihin ja ovat viriteltyinä kasvupaikoilleen köynnöskehikkoon. Kunhan on poutasää, niin kuvaan niitä sitten. Omalle kerrostalopihalle tuli hankittua pari mustasilmäsusannaa, joista niin ikään kuvia kunhan on saatu paikoilleen. Mustasilmille on jemmassa heinäseipäitä, joista niille saadaan teline.

Lue artikkeli

Lunta tulvillaan….

Parisen viikkoa takaperin saimme nauttia ihanista pakkaskeleistä Imatralla…

Viikko sitten, kun katsoin keittiöni ikkunasta pihalle, näkymä oli seuraava
Lunta ei olllut juurikaan satanut sitten tuon edellisen kuvan jälkeen… ehkä parisen senttiä vain.
Kun katsoin tänä aamuna tuonne pihalle, niin näkymä on aivan toinen!
(kuva otettu aamulla n. klo 9.30)

Lähdin käymään paikallisessa postissa viemässä muutamia kirjeitä… liikenteessä vallitsi todellinen kaaos. Lunta oli satanut eilisestä paljon, eikä aurauskalusto ollut pysynyt perässä. Keli oli juuri autoilijan kannalta niin kettumainen kuin ostata ja olla – kun ajoi muutaman metrin, oli tuulilasi taas jäässä, eikä siitä nähnyt mitään läpi. Minulla ei kuitenkaan ole autossani niitä kaikkein halvimpia pyyhkimiä, vaikka ”Fiiu” onkin. Puolet ajasta tuli ajeltua lähinnä tuurilla toivoen, ettei kukaan jalankulkija päätä vaaleassa talviasussaan lähteä ylittämään tietä kuvitellen, että kyllä se auto jarruttaa! Tuossa kelissä ei nimittäin nähnyt juuri mitään. Kun ajoi suurempia nopeuksia (60km/h), niin siinä kerkesi jo tuulilasi selkiytyä, mutta pienemmissä nopeuksissa (40km/h) ei ollut mitään toivoa, varsinkin kun piti vähän väliä pysähtyä liikennevaloihin jne. Sen jälestä ei kyllä tuulilasin läpi kauhean hyvin nähnyt. Toivottavasti joku pelkästään jalkaisin kulkeva tämän lukee ja tajuaa, että autoilijalla on niin paljon katseltavaa siellä ratin takana huonoillakin keleillä, että sen on toisinaan lähes mahdotonta huomata äkillisesti suojatielle käveleviä jalankulkijoita… te ette edes väittelisi asiasta vastaan jos ajaisitte autolla! Ja pimeällä ne heijastimet…

Ei tarvinnut paljon fillaria postin parkkiin laittaa, saati sitten päästä hoitaa asiansa rullatuolilla liikkuen… ihan toivoton tilanne, eikä sille oikeastaan voinut edes mitään. Lunta tuli mitä tuli.

Päätin lähteä käymään isääni moikkaamassa Vuoksenniskalla, koska hän oli ollut hiljattain flunssassa. Puolikuntoisena ei nääs ole kovin järkevää käydä lumitöitä tekemään. Jäin ensitöikseni jumiin autollani kujan päätyyn!

Kadun ja kujan välissä on kevyenliikenteenväylä, joka oli kyllä aurattu… sitten niiden teiden välissä oli sellaiset puolen metrin korkuiset penkat aurauksen jäljiltä. Siihen jäi pikkuinen Fiiu. Meinasin jo soittaa isälleni, että tulisi lapion kanssa kadun päähän kaivamaan autoa sieltä pois (tuulilasista ei edelleen nähnyt missä oltiin), mutta aikanani sahattuani edestaas, pääsin pakilla sen verran taakse päin että sain vautia päästä kinosten yli määränpään suuntaan. Siinä minun pikkuruinen Fiiuni sai kunnon lumialapesut! Kujaa ei oltu tietenkään aurattu ja siellä oli ainakin sen 30cm lunta joka kohdassa. Seuraava paikka johon Fiiu jäi jumiin oli kun yritin ajaa sen pihaan, jossa on pienehkö ylämäki…

Ei siinä auttanut muu kuin pakittaa takasin kujalle ja aloittaa parkkipaikan kolaaminen! Mukavasti tuuli tuiversi tuossa kohtaa ja viskeli lunta mihin suuntaan sattui. Naamassa tuntui lähinnä siltä, että sitä kohti oltaisiin heitetty läjä nuppineuloja, jotka olisivat saaneet Pinheadinkin (Hellraiser-elokuvahahmon) kateelliseksi. Muutaman kerran auto jäi johonkin kinokseen kiinni kunnes sain sen verran vauhtia (ja kolasin pihaa lisää), että pääsin parkkeeraamaan autoni siihen. Niin kuin kuvasta näkyy, vanhempieni autopeite on hautautuneena lumen alle (oikeassa laidassa). Huomioitavaa vielä sen verran, että kuva on otettu jotain puolen päivän aikaan, ja aamulla lunta ei ollut satanut juuri ollenkaan… arvatkaapa kuinka paljon sitä lunta on tällä hetkellä, kun sitä on koko päivän satanut! (n. klo 23.30)

Vanhempieni talolta lähdettyäni päätin kipaista Minimanin kautta ostamassa autooni pinkin lumilapion (sitä ei ilkee äijät varastaa) siltä varalta, että joudun lapioimaan autoni puuterilumesta jossakin muussa kohteessa mahdollisesti. Seuraavaksi käytinkin sitä lapiota oman pihani parkkipaikalla…

Mielenkiinnolla odottelen mitä tästä oikein kehkeytyy. Ennusteiden mukaan lumisateen pitäisi lakata huomiseen mennessä. Ei siinä sitten kauaa enää mene kun tiet yms saadaan kuntoon. Mutta tämä tästä lumisateesta… odotellaan…

Lue artikkeli