kasvihullutus

On tämä ja syksy!

On tämä ja syksy, tai ei edes vielä termisesti mitattuna ole! Tällä hetkellä ulkona on yli 20°C lämmintä, eli ihan T-paitakeli. Viikko sitten meteorologit sanoivat, että nyt ei tule niin kesäisiä lämpötiloja enää, mutta kuinkas väärässä he olivatkaan. On tässä muutama erittäin syksyinen ja sateinen päivä ollut, mutta sitten taas kesäisen lämmintä. Ei tuo itseäni haittaa, mutta luonto ei välttämättä ole ihan mukana. Ja sen verran vielä mainitakseni tämän viikon säästä, Lappiin satoi ensilumi 20.9.2023 (katso videoklippi YLE:ltä). Etelässä on yli 20°C lämmintä ja Lapissa on lunta. Huh.

Laitoin tämän päivän säätiedotuksen viereen tilanteen, joka oli 11.9.2023. Silloin oli syntymäpäiväni, ja lämmin päivä se oli sekin. En tehnyt mitään erityistä tuona päivänä, mutta halusin lähteä katselemaan lempipaikkaani, Immalanjärven lintutornia (sijainti kartalla). Ilma oli erittäin kostea ja utuinen, jopa käsin kosketeltava. Arvasin, että tiedossa on kivoja sumuja joka paikkaan. Naapurissa oleva oleva golf-kenttäkin oli aivan sumussa, ja pysähdyin matkan varrella ottamaan kuvan sähkölinjoista, joiden alle oli kasautunut paikoittain sumua. Tunnelma oli jotenkin maaginen.

Utuinen sää
Kuva 11.9.2023

Pääsin lintutornille, ja voi hyvänen aika mitenkä siellä oli taas niin seesteistä! Ei tuulenvirettäkään, ja tottakai järvi oli aivan utuinen joka paikasta. Näkymä oli kuin sadusta. Ihastelin maisemia puolisen tuntia ja jatkoin matkaa.

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva 11.9.2023)

Ostin itselleni synttärilahjaksi uudet ulkoilujalkineet. Kesähän minulla meni melkein siihen, kun en pystynyt liikkumaan kunnolla. Kengät eivät myöskään menneet jalkaan ja sain kulkea melkein koko kesän joustavakankaisilla paskoilla kengillä. Nyt jalat eivät enää ole turvoksissa, niin päätin hankkia uudet kengät. Osuikin ihan hyvin kohdalle taas vaihteeksi Salomonit. Lähdin heti testaamaan kenkiä, ja hyvä niin, koska sain kokea aivan henkeä salpaavan näyn, kun joutsenparvi lensi ylitseni!

Joutsenet muuttavat syksyllä
(Kuvakaappaus videosta, ei julkaistu 14.9.2023)

Seuraavana päivänä oli vielä todella hyvä sää, ja ajelinkin pitkin päivää sähkövekottimellani. Tottakai kävin Immalanjärven lintutornilla!

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva: 15.9.2023)

Äitini oli myös laittanut alkuviikosta minulle onnitteluviestin, jossa oli hänelle aikoinaan istuttamani köynnösruusu. Sehän kukki tänäkin vuonna. Kävin päivällä ottamassa siitä kuvan. Tämä siis Sympathie-lajike.

Hyvä se vaan on että on saatu nauttia suht poutaisesta syksystä, vaikka vesisade yllättikin heti sunnuntaina, ja siinä rytäkässä satoi vissiinkin koko syksyn sademäärä. Nurmikollekin jäi lätäköitä joksikin aikaa, mitä en ole tässä kymmenen vuoden aikana sellaistakaan nähnyt. Tämän viikonlopun jälkeen oli seuraavalle viikolle (tämä viikko) odotettavissa jopa myrskyä. Noh, kyllähän sieltä jotain sen tapaista pyyhkäisi ylitse, mutta se oli aika pikainen tuulahdus.

Minulla on ollut älytön tuuri tänä kesänä, että kaikki kovemmat tuulet ovat tulleet lounaasta, ja se suojaa parvekettani. Niin kuin tälläkin kertaa, tuulivahingot jäivät hyvin pieniksi, vaikka olisi odottanut vaikkapa, että pavilijongin seinämä repeää. Vain pelargonia sai kärsiä. Konnunsuolla oli mitattu 21,5 m/s tuuliväänteitä, joka on jo aika raju. Voin sanoa, että jos tuollaisella tuuliväänteellä tuulee suoraan kaakosta päin, niin parvekkeelleni ei montaa ehjää tavaraa jää. Onneksi siis on tuullut tänä kesänä toisesta suunnasta.

Ruukku lojui pari päivää lattialla, ja kävin eilen siivoamassa parveketta. Lattia oli taas täynnä koivunsiemeniä ja nyt myös pelargonian ruukusta levinnyttä multaa. Eihän siinä muu auta kun ottaa harja ja rikkalapio käteen ja aloittaa hommat. Pyysin pelargonialta anteeksi, ja siistin siitä kaikki kuivat lehdet ja kukinnot pois, ja nostin sen takaisin paljun päälle. Yllättävän kestävä rehu! Ei ollut mitenkään hirveän paljon katkenneita kukkavanoja ja rungotkin ovat pysyneet viskelystä huolimatta ehjinä. Pitää keksiä sille jokin talvehtimispaikka.

Siistin samalla muitakin kasveja. Otin ränsistyneen keijunmekon alas, ja siistin maissiruukun. Jospa maissin juurella ehtisi vielä persilija kasvaa oikein kunnolla.

Siistimisen jälkeen kaikki näyttikin paljon paremmalta, ja innostuin vielä siivoamaan parveketta enemmänkin.

Siistityt kasvi-istutukset

Säästin maisseista ne varret, joissa on kukinto. Luulin ensiksi, että niitä on vain yksi, mutta niitä olikin useampi. Nypin matalat maissit pois. En edes odottanut, että nämä ehtisivät kukkia. Tähkää ne eivät ehdi muodostaa kun ”kesä” loppuu kesken. Eikä nuo varmaan edes pysty pölyttymään kunnolla tuossa, kun niitä on niin vähän.

Suunnitelin laittavani suikeroalpin talveksi ruukkuun. Ruukku pitäisi laittaa parvekereunan lähelle jotta se saa lunta niskaansa. Rehu innostui kasvamaan ihan tässä hiljattain ja se on sellaisessa paikassa, jossa minun täytyy sitä kastella. Eli siihen ei pääse satamaan vettä. Toivottavasti ruukkuun siirto onnistuu, koska olen aikonut purkaa tuon puulaatikon viemästä tilaa.

Otin pavilijongista alas yhden panelin, joka oli viritelty ”katto-osaan”. Nyt aurinko pääsee paistamaan olohuoneeseen tomaatille asti, josta se tykkää erityisen paljon. Takaseinustan peikonlehtiverho on saksittava pois, koska en pysty irrottamaan pavilijongin putkea kipeiden käsieni takia. Putki on ujutettu verhossa olevaan kujaan. Pitää keksiä jokin muu ratkaisu sille tai jollekin muulle verholle ensi kesäksi.

Siivosin samalla pehmusteet pois parvekkeelta ja toin ne sisälle kuivumaan. Ne olivat imeneet itseensä hieman kosteutta, mutta eivät haisseet tunkkaiselta. Ne ovat kuivahtamassa olkkarin lattialla tällä hetkellä.

Innostuin vielä siirtelemään joidenkin tavaroiden paikkoja olohuoneessa heti edellisen artikkelini jälkeen. Nyt ainakin maapallon ”ympäristö” on mieluinen. (edellinen versio) Ornokin löysi itselleen paikan. Nyt sillä on toinen pallo kaverina. Löysin kätköistä myös jonkin kappaleen matkailuaiheisia kirjoja, joiden päälle asettelin maapallovalon. Kätköistä löytyi myös pari hauskan näköistä pulloa, joista toinen kaipaakin näköjään vähän korjailua.

Ornon Ping Pong valaisin sai maapallovalaisimen kaveriksi.

Asettelin myös olohuoneen nurkkauksen tavarat vähän parempaan järjestykseen. (edellinen versio)

Kunpa kädet nyt parantuisivat niin pääsisin tekemään kaikkea kivaa. Olen yrittänyt vetreyttää niitä muun muassa neulomalla, mutta sitä ei voi kovinkaan pitkään tehdä, tai sitten se on vain hirvittävän hidasta. Mutta nyt alkaa viikonloppu, ja pitää unohtaa huolet. Lähden nauttimaan vielä viimeisistä tämän päivän auringonsäteistä, kun niistä vielä voi nauttia. Mittari näyttää edelleen 20°C niin tarkenee ajella vähän sähkövekottimellakin. Hyvää viikonloppua!

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku

Syyskuu on jo kohta puolessa välissä ja minulla on vieläkin nivelet kipeät. Haluaisin haukkua koko terveydenhuoltojärjestelmän, mutta se tuskin auttaisi mitään. Onneksi pääsen ensi viikolla fysioterapeutin vastaanotolle, jos hän voisi vaikka auttaa minua jotenkin, kun lääkäreiltä ei saa apua. Tämä nivelten kipuilu on haitannut koko kesän tekemisiäni niin paljon, etten tännekään juurikaan kirjoittele, enkä paljon saa projektejakaan tehdyiksi. Parvekekaan ei ole laitettu kuntoon, vaikka kesä on jo miltei ohi. Olen nyt ostellut kaiken maailman rannetukia, josko niistä olisi yhtään mihinkään apua, ja kyllähän ne vähän auttavat. Kunpa vaan selviäisi syy, miksi tässä näin karseassa kunnossa ollaan. Mutta se siitä, ja kuulumisiin.

Inhottaa aika paljon tuo parveke, kun en ole sitä saanut siistittyä kokonaan. Kaikki oli ihan hyvällä mallilla, mutta sitten se vaan tyssäsi. Nyt en käy siellä juuri lainkaan, vaikka pitäisi käydä kastelemassa vaikkapa kukat. Sitten kun on vielä ollut pari aika tuulista päivää, niin on suoranainen ihme, että mitään ei ole rikkoutunut. Pelargonia kaatui kyllä tuulessa suoraan vesiaiheen ”Foxy”-koristeen päälle, mutta se kesti ehjänä. Pitää kait tuoda se jo kohta sisälle. Onneksi vesiaihe ei ole käytössä koska sen vesisäiliöön olisi mennyt peargonian kaatumisen takia multaa ja kasviroipetta.

Maissit lakosivat kovassa tuulessa mutta kävin sitomassa ne kiinni myöhemmin. Niiden juurelle istutettu persilija kasvaa ihan hyvin.

Ihan hävettää tuo edellinen kuva, ja mitä roipetta siinä näkyy. Kuvassa on esimerkiksi roskaämpäri, johon lakaisen kaikki koivun siemenet. Olisi syytä kiinnittää huomiota kuvien ottamisen yhdeydessä vähän enemmän estetiikkaan, mutta minkäs teet. Ei tähän hätiin muutakaan saa.

Harvemmin sitä tulee enää syyskuussa istuskeltua parvekkeella, vaikka kelit ovat päivällä todella lämpimiä. Olen ajatellut purkaa kaikki tekstiilit hyvissä ajoin partsilta pois, etteivät ne homehdu. Puusohvan pehmusteen vien häkkivarastoon, samoin pavilijongin seinät. Kehikon jätän pystyyn, sitä tuskin tarvitsee purkaa talveksi. Siihenhän voisi viritellä jotkut kivat kausivalot, joita minulta löytyykin jo tuolta entuudestaan.

Lämmintä keliä tiedossa myös seuraaviksi päiviksi (21-22C). Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

En ole jotenkaan saanut pidettyä lahjaksi saatua keijunmekkoa kauniina. En tiedä mitä teen väärin. Olen lannoittanut ja kastellut sitä ihan säännöllisesti koko kesän. Taidan purkaa sen jo pois tältä kesältä.

Parveke ei ole niitä helpompia paikkoja kasvattaa yhtään mitään. Nyt vielä tänä kesänä parveke täyttyi koivun siemenistä, niin kaikki näytti niiden jäljiltä ihan kamalalta. Niitä satelee jatkuvasti sinne lisää. Tilanne on aivan toivoton. Täytyy jälleen kerran miettiä parveketta uudelleen, että tuollaiset asiat saisi sieltä hoidettua pois, jos on tarve.

Suikeroalpi alkoi viihtymään parvekkeella.

Pitäisi vaan raaskia heittää tavaraa roskiin! Jotenkin takaraivossa on aina sellainen ajatus, että kun jotain heittää pois, niin hetken päästä sitä sitten tarvitsee. Nytkään en voi olla yhtään varma, kasvattelenko parvekkeella ämpäreissä enää koskaan mitään. Minulla on ihan kivojakin muovisia ruukkuja, missä paprikat ja tomaatit voisivat kasvaa. Miksi siis säilyttämään vanhoja muoviämpäreitä? Olen joitain jo viskannutkin pois, kun nehän menevät ajastaan myös rikki. Olen keksinyt myös keinon, kuinka niitä voi pestä kerrostalossa menemättä ulos. Pesuveden voi kaataa suodatinkankaan läpi, niin kaikki multa-aines, ynnä muu, jäävät siihen kankaaseen. Veden voi sitten kaataa viemäriin ja kuivasta suodatinkankaasta voi rapisuttaa kaiken hiekan pois. Samaa menetelmää käytän, jos pitää kastella huonekasvit kunnolla.

Kävin hetki sitten kurkkaamassa parveketta ja maissin tilanteen, niin sehän kukkii! Mitä ihmettä? Ei se kyllä ehdi mitään tähkää tehdä kun syyskuu on jo näinkin pitkällä. Se tarvitsee enemmän lämpöä ja vieläpä pölytyksenkin. Pölytys onkin varmaan se ongelma, mihin tämäkin kaatuu. Mutta, tarkoitushan ei ollut kasvattaa maissia edes tähän pisteeseen asti, vaan ihan koristeeksi. Annan sen siis pönöttää tuossa… jospa joku lintu kävisi syömässä siitä tuon kukan.

Täytyy tehdä uusi TODO-lista kun asiat muuttuvat ennen kuin niitä ehtii edes toteuttaa. Yksi asia ilahduttaa minua kuitenkin ja otan sen tyytyväisenä TODO-listaltani pois. Nimittäin, sain viriteltyä olohuoneen nurkkauksen siistimmäksi (artikkeli: 23.7.2023). Tämän kaltaiset hommat vaan siiryyvät pidemmälle kun en pysty kipeillä käsilläni oikein ”askartelemaan” mitään. Työt yritän hoitaa, niissäkin on toisinaan ongelmia. Teenhän myös tekstiilipainatuksia, niin se on aika lailla käsityötä.

Ainakin olohuonenen nurkkaus on nyt siistimpi kuin mitä se oli aikaisemmin. Lähtötilanne näytti kuta kuinkin tältä:

Jätin sen tarkoituksella virittelemättä hetkeksi, kun minulla oli kissat hoidossa. Tavarat vielä tuolla saattavat vaihtaa paikkaa, esimerkiksi, saatan siirtää maapallovalaisimen toiseen laitaan olohuoneen seinämää, ja saniaisen amppeliin.

Minulla on vino pino vehkoja, joille alkujaan tarvitsin kukkapöydän, ja olohuoneen nurkkaus olisi se paikka, jossa ne todennäköisimmin viihtyisivät. Sattumoisin olin säästänyt yhden pitkähkön liimapuulevyn ja metallijalat, joista sai tehtyä jonkunlaisen tason nurkkaukseen. Oli aikamoinen työ saada ruuvailtua kulmaraudat puurimoihin kiinni, mutta nyt se on tehty.

Seuraava TODO-listalta poistettava asia lienee viritellä olohuoneeseen kattolamppu takaisin. Tai, ei se nyt mikään kattolamppu varsinaisesti ollut, vaan tekemäni viritelmä kelopuusta. Kauhea hökötys. Sain apua serkulta, ja hän auttoi minua saamaan viritelmän alas. En tiedä onko siitä mahdollista saada koskaan yhtään siistimpää, vai hankkisiko vaan uuden valaisimen. Toki, valaisimia minulta kylläkin löytyy. Sitten on ihan eri asia, sopivatko tyylillisesti ne tänne olohuoneeseen.

Kelottuneet kepakot on nostettu jaloista pyörimästä tällä hetkellä television yläpuolelle. Kävi kyllä mielessä, jos ne olisikin jättänyt siihen roikkumaan. Vähän sahailisi parista kohtaa poikki ja laskisi ne alemmaksi seinustalla. Joka tapauksessa, ne sopivat paremmin seinustalle kuin kattoon. Kuvassa kaikki on näköjään vielä hieman sekaisin. Korissa on neulomistarvikkeita, tuuletin joutaa jo pois, Orno etsii vielä paikkaa… anopinkieli… ei saakeli mihin kuntoon sekin on mennyt!

TODO-listalta löytyy siis myös huonekasvit, tai lähinnä rupsahtaneet huonekasvit. Niitä on jonkin verran. Olen aktivoitunut huonekasvikanavien seurannassa, ja todennut useaan otteeseen, että on tullut opittua asioita aivan väärin. Ei kannata ihan kaikilta ohjeita ottaa vastaan, jos tieto on lähinnä sellaista, että ”kun aina ollaan tehty näin”-meininkiä. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Huonekasveista ainakin anopinkieli, yksi palmuvehka ja peikonlehti tarvitsevat akuuttia huomiota. Vaikka peikonlehti tekeekin uusia lehtiä koko ajan, se on istutettu aivan väärin. En vaan tiennyt, että senkin voi istuttaa niin sanotusti väärinpäin. Noh, nyt tiedän, ja osaan istuttaa sen oikein päin! Niille, jotka eivät tätä tiedä, niin peikonlehden ilmajuuret (”nystyrät”) kuuluvat olla kasvin tukikeppiä vasten, eli kasvin takana. Jos se istutetaan väärinpäin, sen runko ja lehdet kasvaa miten sattuu. (Katso ohjevideo TÄÄLTÄ kuinka peikonlehti istutetaan)

Noh, eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi tälle kerralle, niin lopettelen tältä erää tähän. Jos vaikka saisi tänään jotain muutakin vielä aikaiseksi.

Uusi kasvuastia käyttöön – HYDRO tomaatti osa 5

Sain vihdoinkin aikaiseksi viritellä uuden kasvuastian hydroviljelyjä varten, ettei vaivoin hankittu uusi tomaatti heitä henkeään ennen kuin ehdin sen laittaa paikoilleen. Sain tädiltäni nimittäin sitä kaipaamaani Moneymaker-tomaattia pari taimea. Jouduin kylläkin luopumaan edellisestä hydrokasvistani näiden uusien tieltä.

Vesiviljelyssä kasvatettua Super Sweet-kirsikkatomaattia.

Jos joku nyt saa tästä jotain inspiraatiota, koska tämä todellakin näyttää helpolta hommalta, suosittelen kiinnittämään seuraaviin asioihin erityistä huomiota:

  • Kasvuastia soveltuu elintarvikekäyttöön, ettei siitä irtoa veteen mitään ylimääräistä.
  • Astiasta ei pääse valoa läpi, koska siitä muodostuu levää.

Kuten huomaa, omasta astiastani näkyy läpi vielä tässä vaiheessa, mutta päällystän sen kauttaaltaan ennen käyttöönottoa. Tarkistin myös elintarvikekelpoisuuden, josta on merkintä astian teippauksessa (vihreä korostus/merkintä).

Esivalmistelut

Koska kyseessä on DIY-projekti, piti uuden kasvuastian kanssa tehdä vähän esivalmisteluja. Tuttavani auttoi minua kannen aukkojen poraamisessa. Minulta ei sattunyt löytymään reikäsahaa, niin pyysin vähän jelppiä asian kanssa. Mittasin ruukun, ja merkkasin kohdat mihin halusin reikiä. Kun reiät oli tehty, hioin hiekkapaperilla varovasti reunoihin jääneet ”muovimujut” pois. Kansi oli valmis. Kansi on myös läpinäkymätöntä muovia, eli sitä ei tarvinnut peittää erikseen millään materiaalilla.

Koska hankkimani kivivillapalat olivat kaikki neliskanttisia, ne piti muotoilla ruukuille oikean kokoisiksi. Yritin tehdä tämän pahvilaatikon sisällä, ettei kivivillaa joudu mihinkään muualle. Ne saattavat nimittäin pistellä aika ikävästi. Käytin pilkkomisessa leipäveistä ja suojasin kädet kertakäyttöhanskoilla.

En ottanut kuvia siitä kun yritin epätoivoisesti peittää astian sivuosat ja pohjan ikkunateippaukseen käytettävällä teipillä. Homma tuli kuitenkin tehdyksi, ja lopuksi tein vielä ikkunateipistä ”suojapalat” tyhjien ruukkureikien kohdille. Tämä tulee olemaan väliaikainen juttu, koska niihinhän tulee jossain vaiheessa kasvit vesiviljelyyn. Mutta alkuunsa pitää pärjätä näillä mitä nyt on. Kanteen piti myös tehdä ilmastinletkua varten oma reikä.

Sitten vaan taimet paikoilleen. Laitoin ruukkujen sivurei’istä läpi nippusiteen vastakkaisille puolille, että saan viriteltyä niihin narut tomaatin tukemista varten. Moneymaker on korkea ja runsaskasvuinen tomaatti, ja se pitää tukea. Peitin kivivillat vielä ruukkusoralla etteivät tomaatin juuret altistu valolle tai kuivahda.

Koska kasvivalo oli edellisen tomaatin jäljiltä korkealla, se piti laskea tätä varten niin alas kuin mahdollista. Uuden jalustan johdosta se olikin suht helppoa. Valaisin makaa tukipalkkien päällä oikealla korkeudella. Kuvassa astiasta näkyy nyt myös teippaukset, jotka estävät valon pääsyn astiaan. En aio katsoa sitä läpi vuoden. Peitän teippaukset vielä jollakin toisella materiaalilla, mahdollisesti kankaalla.

Laatikon teippaukset näkyvät vielä ikävästi.

Käänsin tomaattiastian vielä toisinpäin. Nyt sille jää enemmän tilaa kasvaa myös syvyyssunnassa. Edellinen kasvoi takalaidassa ja oli miltei ikkunassa kiinni. Siihen oli vaikea päästä käsiksi toisinaan, kun piti poistaa esimerkiksi varkaita. Olen nyt saanut muutenkin uutta tietoa tomaatin kasvatuksesta, ja teen taas homman toisella tapaa. Siitä sitten jossain toisessa kirjoituksessa lisää. Joka tapauksesa, ylemmässä kuvassa on lähtötilanne viikko sitten, ja alemmassa on tämän hetkinen tilanne. Aika paljon se on kasvanut!

Tomaatti 28.7.2023
Uutta kasvua pukkaa…

Katsotaan mitä tälle viritykselle käy. Tämä viritelmähän ei vielä ole täysin valmis. Kasveille pitää laittaa jokin tuuletin, mikä on silloin tällöin päällä. Pitää varmistua, että varret vankistuvat, eivätkä lehdet homehdu.

Edellisiä hydro-tomaattiin liittyviä julkaisuja

Voit tilata artikkelit suoraan sähköpostiisi tai seurata Facebook-sivuani, jossa kerron uusien artikkeleiden ilmestymisestä. Julkaisen joskus yksittäisiä kuvia Instassa ennen kuin ne ovat blogissani, jos ne tänne edes päätyvät. Kiitos kun luit, ja hyvää viikonloppua!

Kolme viikkoa pakkolepoa

Joskus on vaan pakko pysähtyä ja antaa itsensä toipua. Kerroin eräässä artikkelissa, että olin ruhjonut käteni renkaiden vaihdossa oikein kunnolla. Noh, niitä tässä nyt ollaan paranneltu muutama viikko. Homma alkaa olla jo voiton puolella, ja pystyn jopa tekemäänkin jotain ilman että saa kauheat säryt kaupan päälle. En päässyt näyttämään kipeitä käsiäni lääkäriin, mutta kävin verikokeissa. Reumaa ei ollut, mutta tulehdusta kuitenkin. Tein omia päätelmiä asiasta, ja päätin pitää lepotaukoa. Myös kirjoittamisesta oli pakko pitää taukoa, koska käsiä vaan koski jälkikäteen niin kovaa.

Sain myös selkäni niin pahasti jumiin parvekkeen siivoamisesta, että se veti vasemman jalan moneksi viikoksi virheasentoon ja polveni oli jatkuvasti turvoksissa. En pystynyt kävelemään kunnolla muutamaan viikkoon. Sekin oli muutekseen aika kivuliasta. Pistin tämänkin verikokeissa näkyneen tulehduksen piikkiin. Nyt polvikin alkaa jo taipua, enkä herää aamuisin kauheaan särkyyn. Oli vaan pakko levätä.

Parvekkeen siivous jäi kesken

Kesäkuun alku oli todella viileä tällä kertaa, ja senkin takia ajattelin, että en pidä mitään kiirettä parvekesiivouksen kanssa, vaikka viileillä keleillä homma olisi ollut mukavin tehdä. Siivous oli kuitenkin niin hyvällä mallilla, että pääsisin helpostikin jatkamaan sitä. Serkkuni oli lomailemassa tällä viikolla luonani muutaman päivän, ja hän auttoi minua viemään roipetta parvekkeelta pois. Suuri kiitos siitä hänelle. Aika paljon jää tekemättä jos molemmat kädet ja toinen jalka ovat pelistä pois.

TODO-lappuja 21.5.2023

Minulla on tapana tehdä TODO-lappuja, koska ainakin oma muistini on sen verran rajallinen, että jotain jää muutoin tekemättä. Mitään elämää suurempaa näihin ei tule kirjoitettua, nehän tulee tehtyä muutoinkin ilman että niitä tarvitsee kirjata itselleen mihinkään ylös. Näistäkin ”tehtävistä” olen jo osan saanut tehtyä:

  • Käsittele paljun reunus / tehty
  • Roskat pois / tehty
  • Istuta maissi ja muut hyötykasvit / maissi istutettu
  • Pavilijongin seinät ja raamit on vielä laittamatta
  • Tyhjennä iso pitkä loota ja siirrä seinustalle / tehty
  • Kelapöytä on reunassa / päällä ei enää kiviä
  • Termoruukku on käytössä maissilla
  • Sohva on paikoillaan
  • Harkot nostettu pystyyn ja niiden päällä pitkä puulaatikko
  • Parvekekaiteen siivous ei ole tehty eikä ole siivottu verkkoa
  • Ritilää ei ole poistettu, eikä putkia otettu pois.

Nyt kun polvi alkaa olla jo sellaisessa kunnossa, että uskallan kiivetä jakkaralle korkeuksiin, voin ottaa viimevuotiset putket alas. Niihin oli viime kesänä viritetty tukinarut tomaateille, jotka kasvoivat juuri tuossa kohtaa. Nyt siinä on palju. Toivottavasti polvi kestää keikkumista ja en tipu tuolilta. Pitää vaan odotella, että aurinko ei paista suoraan siihen kun muutoin homma menisi totaalisen hikiseksi.

Viime vuonna laitettu tomaateille ”putket” tukinarujen viritystä varten.

Parvekekaiteen siivous on myös pakko tehdä, kun linnut ovat vähän käyneet kakkimassa siihen talven aikana. Ja onhan tuolla parvekkeella vielä jonkin sortin kaaos. Ämpäreitä, joissa on kiviä ja niin edelleen. Ne tulee kyllä hoidettua siitä pois toisen projektin yhteydessä. Pääsen nyt kuitenkin istuskelemaan jo sinne, kun tuolin päällys on vapaa. Voin pikkuhiljaa jatkaa projekteja, kun mahdun itsekin sekaan sen enempää satuttamatta itseäni.

Mutta kuinka ihanaa nyt oikein onkaan kun kelit lämpenivät sen verran, että ulkona sentään tarkenee ja parvekkeen ovea voi pitää auki! Jotain täytyy vielä keksiä sellaiselle asialle, kun minulle pyrkii tänne sisälle ampiaisia, ja olenkin jo yhden saanut häädettyä täältä pois. Tänään oli taas yksi pyrkimässä, mutta oven eteen viritelty hyönteisverkko esti sen pääsyn tänne suoranaisesti, ja kävinhän minä vähän sitä huiskimassa, ettei se löytäisi verkon välistä tänne sisälle. Taas on asiaa Puuiloon.

Hyönteisverkko on aivan liian lyhyt. Pakko ostaa uusi.

Vaikka tänä vuonna en ole panostanut parvekkeella kasveihin, haluan kuitenkin edes jotain vihreää sinne. Ötökkäverho on siis tarpeen. Sain tädiltäni pelargonian, joka hieman kärsi parvekkeella ollessa kylmistä keleistä, mutta se alkaa nyt jo vihertää uudelleen. Luin jostain, että pelargonian punertavat lehdet ovat merkki siitä, että kasvi on jonkin sortin stressitilassa. Noh, laitan sen vielä toiseen paikkaan elpymään kunhan saan aikaiseksi siivota parveketta lisää.

Sain tuttavaltani keijunmekon, jonka laitoin saniaisen viereen puulaatikon päälle. Se saa kasvaa siinä ja kiipeillä vapaasti verkkoon. Vasemmanpuoleiseen puulaatikkoon tulee myös jotain, kunhan keksin että mitä.

Tämäkin paljuprojekti on vielä kesken, mutta kaikki tarvikkeet on nyt hankittuna ja kasaamisen voi aloittaa heti kun saan otettua tomaattien tukihässäkät pois.

Ja paljun taakse seinustalle tulee vielä saniaisia, kunhan saan kaivettua niitä pois vanhempieni pihalta. Tai ajattelin laittaa siihen vain muutaman saniaisen.

Tänä vuonna on ollut trendi, jossa on laitettu maissia kasvamaan terasseille kukkaistutusten sijaan. Niistä kuulemma kasvaa sellainen suuri puska, mikä muistuttaa jo jättimäistä huonekasvia. Pakko siis kokeilla tätä! Laitoin omat maissit kasvamaan termoruukkuun. Se on tarpeeksi syvä ja pitää lämpöä. Reunoilla kasvaa pari krassia.

Hoitokissat

Minulla oli melkein kaksi viikkoa hoidossa todella ihanat ja suloiset kissat, Rölli ja Sysi. Tämä parivaljakko oli minulla hoidossa muutaman päivän viime syksyn lopullakin. Mikä ihaninta, nämä eivät tehneet huonekasveilleni mitään. Todella kilttejä kisuja olivat. Ei liene vaikea arvata seuraavasta kuvasta, kumpi on Rölli ja kumpi Sysi?

Katselimme välillä Sysin kanssa Sääksi-liveä. Se oli hyvin mielenkiintoinen. Sysi katseli myös mielellään televisiosta luonto-ohjelmia.

Röllikin viihtyi sylissä.

Huomasin kyllä, että kissit tulivat silloin söpöstelemään syliin, kun ne halusivat ruokaa. Siitähän siinä taisi loppujen lopuksi ollakin kyse.

Rölli pummaa ruokaa.

Noh, nyt on pakko lopetella ettei tule taas rasitusta käsiin. Yritän kirjoitella vielä lähiaikoina vähän lisää, jos vaikka pääsisin palju-projektissakin vähän pidemmälle.

Kiitos kun luit ja hyvää kesäistä viikonloppua!

Parvekkeen siivous aloitettu vihdoinkin

Viikko sitten raikui sen verran Cha cha cha joka tuutista, että parvekkeen siivous siirtyi usealla päivällä eteenpäin. Sen siistiminen tulee olemaan todella aikaa vievää puuhaa, enkä haluaisi rikkoa itseäni yhtään enempää. Käteni ovat nimittäin juuri parantumassa ruhjeista, kun vaihdoin autooni kesärenkaat muutama viikko sitten. En saanut vaihdatettua renkaita hyvissä ajoin, niin päätin tehdä homman itse. Pultit olivat todella tiukassa, ja siinä tuli sitten vähän käytettyä olematonta voimaa. Onneksi sain raakaa miesvoimaa avuksi ja auto sai kesärenkaat alleen. Käteni ovat ristikkoavaimen vääntämisestä vieläkin kipeät. Ne jostain syystä jäykistyvät ja turpoavat yöllä kun nukun. Aamuverryyttelyksi sormille sopiikin oikein mainiosti blogin kirjoittaminen!

Sen lisäksi, että parvekkeen siivousta piti jatkaa, olen myös touhuillut äidin kukkapenkissä. Nämä hommat kun saan tehtyä lähiviikkojen aikana, aion vetää lonkkaa koko loppukesän! Äidin kukkapenkistä ja siihen liittyvistä asioista sitten toisella kertaa lisää.

Lähtötilanne

Suurin sotku lienee parvekkeella on saada kaikki roskat pois. Lähtötilanne oli jotensakin lohduton. Tiesin kyllä, että kun tarpeeksi siirtelee tavaroita ees taas, saan siivottua parvekkeen helpostikin. Nyt piti vain miettiä mistä tätä sotkuva lähtisi ratkomaan.

Parvekkeen siivous pahasti kesken.

Sain kuin sainkin siirreltyä kaikki tavarat toiseen reunaan, että pääsen pesemään parvekkeen lattian. Olen säästänyt parvekkeen pesua varten yhden todella kulahtaneen Sini-lankamopin, jolla en pese mitään muuta kuin parvekkeen lattiaa. Sinillähän siivous sujuu! En halua uhrata mitään hyvää moppia tähän tarkoitukseen.

Tätä ikkunastoa vasten oli tarkotus laittaa se puusohva, joka koristaa vielä hetken olohuonetta. Lohduttavaa tässä näkymässä luo se, että puusohvan sisälle voi laittaa vähän yhtä sun toista pikku rompetta, mitä ei juuri tänä kesänä tarvitise käyttää – ehkäpä.

Lattia pesua vailla valmis.

Sain roijattua puusohvan paikoilleen. Sen päälle voi nyt laittaa vähän kaikkea väliaikaisesti ja sisälle pikkutavaraa. Puusohvan tavaratila ei kestä mitään älytöntä painoa, eli kiviä ei ole tarkoitus jemmata sinne lainkaan. Keräsin kaikki tukikepit ja muutaman tyhjän ruukun puusohvan sisään piiloon. Laittelin joitain muita tavaroita väliaikaisesti sen päälle, niin pääsen liikkumaan tuolla parvekkeella ja jatkamaan siivousta.

Puusohva ikkunan edessä oikeassa ylänurkkauksessa.

Foxyn palju

Puusohva vie nyt kyllä niin paljon tilaa parvekkeelta, että paljulle ei juurikaan jää paikkaa. Pitää vielä kokeilla toinenkin kohta, ja päättää sitten niistä kahdesta kumpaan sen asettelee. Otin kuitenkin jo pesurievun kauniiseen käteeni, ja pesin sen. Se oli nimittäin kauhean likainen ja pölyinen. Pitäisi myös käsitellä puinen reunus, minkä olen suunnitellut paljulle. Teen paljuprojektista sitten taas oman juttunsa, että ei siitä tämän enempää.

Kun kaikki pois heitettävät romppeet on saatu vietyä pois, parvekkeelle tulee yllättävän paljon tilaa. Ja onhan minulla suunnitelmia mitä aion laittaa kasvamaan! Eihän se nyt vaan ole kohdallani mahdollista, ettei mitään laittaisi. Parvekkeen aurinkoisin paikka on varmastikin parvekkeen oven takana, ja siihen seinustalle aion laittaa avomaankurkkua ja yrttejä. Kurkku saa sitten taas rauhassa kiipeillä ritilässä.

Avomaankurkkuhan kasvoi viime vuonna suuressa termoruukussa (kuvassa keskellä), mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla laittaa siihen koristeeksi maissia. Maissit ovat jo itäneet ja ne voisi siihen laittaakin. Se olikin laitettuna minulle ylös tämän päivän hommaksi. Siirsin idätysastian jo valmiiksi parvekkeen oven viereen, että en varmasti unohda niitä. Idätin maissin kostean talouspaperin päällä ja kastelin sille myös ”kanneksi” talouspaperin. Itämiseen kului aikaa kolmisen vuorokautta. Maissinjyvien seassa on myös krassia itämässä.

Siivousprojektin aikana tehdyt muutokset

Olen aika tarkkaan miettinyt parveketta ja millaisen siitä haluaisin. Taas tuli uusi elementti (puusohva) sinne viemään tilaa, mutta tervetullut elementti kuitenkin. Nyt epäilen, että kummitädin tuoli ei enää mahdu sinne mihinkään. Se ei nyt maata kaada, mutta jos palju ei mahdu, niin se kaataa! Sainkin tässä sohvalla istuessani idean testata miten palju näkyisi tähän sohvalle, jos ovi on auki. Todellakin mallailen sitä vielä kyseiseen kohtaan!

Ajattelin myös irrottaa molemmat parvekekaiteeseen kiinnitetyt sisemmäiset harjateräsverkkopalat pois. Jos laittas ne vaan toiseen kohtaan. Pakko myös miettiä, että kuinka paahteinen tuo parveke tulee olemaan. Minulla on hommattuna joltain vuodelta pavilijongin seinämä, jota voisin hyödyntää nyt tässä hommassa sitten. Ja löytyy pavilijongin runkoakin sen verran, että siitä voisi rakentaa jonkunlaisen kehikon, mihin seinämän saisi kiinni. Olisi kivaa pystyä viettämään parvekkeella aikaa, vaikka sataisi vettä. Kirjoitan tästäkin asiasta vielä erikseen, kunhan olen saanut homman tehtyä – jos saan.

Olen aikeissa tuoda vielä lisää saniaisia parvekkeelle, kunhan saan niitä vaan kaivettua vanhempieni pihalta. Saniaisalueen siistiminen on kuitenkin tarpeen joka vuosi kun se leviää niin paljon. Kyseessähän on kotkansiipisaniainen. Ne ovat näin pihalta kerättynä todella kestäviä kasveja, jotka talvehtivat myös parvekkeella. Ainakin omat ovat talvehtineet. Kaivoin tosin isosta puulaatikosta kaikki pois ja viskaan ne hyötyjätepisteelle muiden multaromppeiden kera.

Saniaisalueen siistiminen on tarpeen vanhempieni pihalla.

Innostuin paljuasiasta nyt niin paljon, että päätin vielä siirrellä sen kohdalleen. Sehän osui kuin nappi silmään! Vielä kun laittelisi paljun takana olevan puulaatikon Leca-harkot pystyasentoon laatikon alle, niin parvekeovikin saattaisi avautua vielä vähän enemmän. Sitten olisi oikein täydellinen juttu. Ja tarkemmin kun ajattelen, niin taidan jättää tuon oikeanpuoleisen harjateräsverkon sittenkin paikoilleen tuohon kohtaan, missä se nyt on. Noniin, eiköhän tässä ole jo hikisistä hommista tälle päivälle ihan tarpeeksi.

Kulunut viikko

Viikossa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Meillä oli ensimmäinen ukkonenkin iltapäivällä maanantaina 15.5.2023. Tai hyvin vähän salamoi. Salamointi oli lähinnä Simpele-Parikkala sektorilla. Puihin tuli lehdet muutamassa päivässä ja ulkona on jo ihan vihreää. Lämmintäkin on noin +20°C.

Kuva: screenshot Ursa (https://www.ursa.fi/ursa/jaostot/myrskybongaus/ursa_radar.php?map=2)

Jotta siivoushommat voisivat jatkua, huomenna olisi tarkoitus mennä imurin osan kanssa käymään paikallisessa putiikissa (Imatran huolto- ja asennuspalvelu) hankkimassa vielä yksi osa lisää. Ilmeisesti imurini on sen verran vanhempaa mallia, että osat eivät aina ihan natsaa. Ei muuten ollut yhtään helppoa irrottaa jesaria imurinputkesta letkun vaihdon yhteydessä, kun sen oli siihen kerran kunnolla laittanut kiinni.

Imuri gate jatkuu vielä hetken…

Huomasin tällä viikolla ilokseni, että kiinanruusu oli tehnyt nupun. Ehkä tämän kasvatus alkaa kohdallani vihdoinkin onnistumaan. Kiinis kun on itselleni tärkeä, koska se on lähtökohtaisesti isän kiinanruususta otettu pistokas. Olikin hyvä, kun otin kukasta kuvan silloin kun otin, koska jo seuraavana päivänä se löytyi lattialta. Lopettelen tällä kertaa ja jatkan siivousta vielä kun vähän edes intoa riittää.