Parvekkeen siivouspäivä

Se olisi sitten siivottava tuo parveke ennen kuin sen siivoaminen muuttuu todella hikiseksi hommaksi… seuraavien päivien säätiedot näyttävät sellaisilta, että parvekkeesta pääsisi jo nauttimaan. Kesä on siis tulossa, ja sitä on kyllä odoteltukin. Mutta hommaa vielä on, ennen kuin pääsee löhöilemään partsille kasvien kanssa, tai vaikkapa kirjoittamaan parvekkeelle blogia!

Parvekekalusteet ovat hakeneet pitkään jo paikkaansa ja nyt alkaa olla jo kaikki hanskassa, niin sanotusti. Päätin kuitenkin purkaa viime vuonna rakentamani aurinkotuolin, vaikka se olisi ollutkin todella hieno, niin se oli myös erittäin epäkäytännöllinen. Käytän sen materiaalit sitten johonkin muuhun projektiin. Tilalle tulee kirppikseltä ostettu baden baden. Ylimääräiset tavarat vielä pois tuolta, ja sitten kunnon letkupesu harjan kera ja avot!

Olen käyttänyt tällä viikolla taimiakin ulkoilemassa parvekkeella. Pientä tuulta on ollut, ja nyt pitääkin sitten toivoa ettei kurkut ole paleltuneet ihan totaalisesti. Jostain syystä iso osa kurkun taimista meni ihan piloille. Hetken pähkäiltyäni tajusin, että olen suurella todennäköisyydellä istuttanut ne liian tiiviiseen multaan. Sinällään erikoista, kun pussin kyljessä lukee istutusmulta. Kuvittelin, että se olisi suoraan kelvannut vihanneksille, mutta ei ole oikeanlaista. Kävin hankkimassa vielä säkin luomuturvetta jonka sekoitan istutusmullan kanssa. Sen pitäisi auttaa. Olen yleensä käyttänyt turvemultaa kasvien istuttamiseen.

Paprikat ulkoilemassa
Taimet ulkoilemassa.

Kävin rehkimässä vanhempieni omenapuussa eilen. Omenapuu olisi pitäinyt leikata jo vuosia sitten, mutta parempi edes nyt, ja osittain.

Omenapuussa on todella paljon vesiversoja.

Unohdin ottaa ”jälkeen”-kuvaa kun olin jo todella väsynyt kolmisen tunnin uurastamisen jälkeen… sain pätkittyä oksista varmaan kolmasosan ja yritin leikata ensi sijassa paksuimmat ylöspäin sojottavat oksat pois, mutta sinne jäi vielä jonkin verran leikeltävää. Loput sitten myöhemmin. Nimittäin, korjasin ja siistin omppupuussa olleen linnunpöntön, ja kun selkäni käänsin, sinne lensi jo varpunen huutelemaan ja tutkailemaan pönttöä. Omenapuun leikkuu saa siis jatkua myöhemmin. Ei saa häiritä tirpan pesintää 🙂

Takaisin parvekkeelle… pitkulaisen saniaislootan kasvit kuivuivat talven aikana kaikki, ja pitää hankkia uudet saniaiset. Niitä saan vanhempieni pihalta, kun kotkansiipisaniaiset karkaavat nurmikon puolelle saniaispenkistä. Keräsin niitä pienen laatikollisen.

Saniaislaatikko.

Tein ihanan roskalavalöydön, kun kävin noutamassa FB:n kautta varattuja kaakeleita. Tämä oli myös annettavien joukossa, mutta sitä ei oltu ilmoitettu missään. Tämä on aarre! Pitää putsata kunnolla ja laittaa pyörät alle… tekisiköhän tästä olohuoneeseen pöydän?

Vanha kaapelikela.

Meillä on Teboil tässä muutaman sadan metrin päässä, missä asun, ja sieltä sattuu löytymään tulevan kesän suosikkijäätelöni! En ole tällaista aiemmin maistanutkaan: pohjalla on mango-meloni ja päällä oleva on se suosikkini sitten; vadelma-lakritsi. Ai saakeli kun oli hyvää! NAM!!! Annoskin oli sen kokoinen että se olisi mennyt ateriasta.

Nyt ei muuta kun hyvää sunnuntain jatketta, ja toivottavasti seuraavissa kuvissa näkyisi jo siistitty parveke 🙂

Lue artikkeli

Parvekkeen siistimistä ja säätämiset

Parveke on ihan hyrskynmyrskyn! No mutta niinhän se on joka vuosi – yleensä. Tällä kertaa astetta pahemmin. Viime vuosi oli minulle todella rankka koiran, ja vielä juuri ennen joulua kissan poismenon vuoksi. Minua ei ole huvittanut oikein tehdä mitään, mistä normaalisti olen saanut iloa. Olen aina laittanut parvekkeeni kuosiin ”lemmikit edellä”. Nyt ei ole enää lemmikkejä. Mutta on taas niin maan perusteellisen suuret suunnitelmat! Sehän se aina ”pelastaa” 😀

Ajattelin ensin, että laittaisin parvekkeen peräseinustalla olevan pöydän vastakkaiseen päätyyn ja saniaislaatikon aurinkotuolin päätyyn. Kaveri tuli onneksi auttamaan, ja todettiinkin sitten yhdessä, että ei se perhanan pöytä mahdu sinne. Ei kun uutta suunnitelmaa kehiin.

Saniaislaatikko oikealla edessä siirtyy vasemmalle peräkulmaan.

Muistelin myös, että saniaiset eivät viihtyneet tuossa ikkunan alla edelliselläkään kerralla, koska siihenhän ei sada koskaan vettä. Päätin sijoittaa saniaislootan parvekkeen reunan viereen takaseinälle jossa se olisi myös enemmän varjossa ja saisi myös sadevettä.

Takaseinällä ollut pitkulainen saniaislaatikko laitetaan takasin siihen missä se on ollut alunperinkin. Saniaiset viihtyivät siinä parhaiten – ja saivat sadevettä. Sekin on varjopaikka, mutta ikkunasta heijastuu siihen sopivasti valoa aamupäivällä ja vähän iltapäivälläkin.

Pitkä saniaislaatikko siirtyi keskelle parvekekaiteen eteen takaseinältä.

Aurinkotuoli on ihan täynnä kamaa tällä hetkellä! Siirrettiin sen päälle joitain tavaroita jotta saadaan kaverin kanssa laitettua isoimmat elementit paikoilleen. Tuolin päällä näyttää olevan myös Uunon-kissan (RIP) makuualustoja, jotka olivat viime kesänkin parvekkeella. Uunolla oli makuupaikka parvekkeen oven takana puulaatikoiden päällä, josta hän pystyi tarkkailemaan ympäristöä 🙂 Toin laatikot sisälle, kun ne olivat niin kauniisti harmaantuneet ulkosalla. Ne ovat nyt olohuoneessani (siitä kuvia joskus). Aurinkotuoli pitää myös käsitellä säätä varten. Minulla on mustaa Supi saunasuojaa sitä varten.

Olin istuttanut viime keväänä parvekkeelle virpiangervon styrox-ruukkuun, jonka sain serkultani. En tiedä vielä onko rehu hengissä. Pitäisi aloittaa sen kastelu varovasti. Jos ei ole hengissä niin haen sitten uuden vanhempieni pihalta. Pensaan sijoittaminen on hieman haastavaa parvekkeelleni, varsinkin nyt kun haluan hyötypuutarhan. Ruukku vie paljon tilaa. Asettelin sen väliaikaisesti puujakkaralle, jota olen aikojen saatossa muokannut tarpeiden mukaan. Se on alunperin ollut selkänojallinen tuoli, jonka sukulaismies on duunaillut. En raaski heittää pois, vaikka tiedän, että saisin uudenkin tuolin… kyllä nämä ovat arvokkaita tavaraoita eikä mitään heitetä pois, vaan rakennetaan sitten siitä uutta!

Tämä on se nurkkaus pavekkeen oven takana, tai lähinnä suoraan sen edessä kun astuu parvekkeelle, jos ovia aukeaa tarpeeksi. Tämä nurkkaus on myös paikka, johon paistaa eniten päivästä aurinko – noin kolmeen asti iltapäivällä, ja kesällä tietenkin. Tälle seinustalle laitan kasvamaan tomaatit. Pitää viritellä Leca-harkot siten, että niiden päälle saa laitettua kasvuastiat. Mietin tätä vielä hetken, että laittaisinko myös kurkut tähän. Avomaankurkku toki viihtyy toisessakin kohtaa, mutta en ole kasvihuonekurkkua kasvattanut tällä parvekkeella vielä koskaan, ja luulen, että se tarvitsee hieman enemmän lämpöä ja valoa. Sen paikka olisi siis myös tällä seinustalla. Mietin myös mihinkä hittoon laittaisin kesäkurpitsan. Sitähän ei voi tänne ”jalkatasolle” laittaa laisinkaan kun vie niin paljon tilaa. Oiskohan se amppelissa ihan ok? Pitää käydä yläkerran naapurilta kysymässä josko saisi virittää ketjun parvekereunuksen kannattimen ”yli” mihin saisi kesäkurpitsan roikkumaan. Hmmmm….

Eiköhän tässä ollut tälle illalle tarpeeksi pohdittavaa – nyt ei muuta kun aloittamaan parvekkeen siivousta!

Lue artikkeli

Juhannus on lusittu

Hei pitkästä aikaa! Juhannus meni itsellä ainakin todella rauhallisesti mutta aina on aikaa sen verran kuvailla ympäristöä että saa kuvia blogiin.
Tämän vuoden kevät on ollut niin lämmin, että ei ole oikein saanut mitään aikaseksi parvekkeellakaan, tai sitten minusta on tullut vain niin vaativa, että nykyinen kattaus ”ei ole mitään” 😀 Noh, käydään sitä nyt sitten hieman läpi…

Olen yhdet nurmikot jo Uunolle lattanut, ja ne on kyllä jo kompostissakin, mutta pitää nyt vielä laittaa näin parvekkeellekin ”vakioastiaan” lämpäre nurtsia kissaa varten 🙂 Siemenet on siis laitettu tänään vasta itämään.

Sohvanurkkaus on jotenkin masentavan näköinen tänä vuonna… en tiedä mikä mättää, mutta ruuvasin tuohon ns pöydän päälle tollaisen tasaisen valkoisen kannen, että siihen voi laittaa vaikka vesilasin (tai punkkulasin). Ompelen siihen kyllä pöytäliinan että se peittyy. Olen lisäksi vielä kahden vaiheilla kääntäisinkö tuon sohvan kuitenkin vielä pituussuuntaan ikkunan alle, niin kuin se on edellisenäkin vuotena ollut. Pöytä tulisi nurkkaankaiteen viereen sitten. Sohva pysyisi sateella kuivana nääs 🙂

Teki yksi päivä kovasti mieli valkosipuliperunoita, ja minulla piti olla kylmäkellarissa pahvilaatikollinen perunoita, rosamundaa ja timoa. Ajattelin siis hakea sieltä satsin ja kappas perkele, potut olivatkin itäneet oikein kunnolla 😀 Otin muutaman kotiin kuvattavaksi, ja pitäähän ne varmaan laittaa sitten parvekkeelle johonkin ämpäriin kasvamaan, ei niitä syödäkään enää voi! Ehtiiköhän tälle vuodelle tulla edes satoa… noh se menee testiin sitten lähiaikoina.

Lämpimän kevään myötä puutarha on aika komeassa loistossaan äitini pihalla. Tässä pari kuvaa kukkivista kasveista…

(punapäivänkakkara edessä ja salvia takana)


(kiinanpioni Sarah Bernhardt)

Kiinanpionissa on älyttömän kokoiset kukat tänä vuonna. Mietittiin mistä mahtaisi johtua, mutta sitten aavisteltiin, että vanhempieni kissa on jäljistä päätellen käynyt lannoittamassa lähistöä. Mahtaisiko johtua siis siitä 😀 Kissan paska on hyvää lannoitetta!

(Kiksu-neiti)

Takapihan kukkapenkki kukkii myös ja se on vieläpä suhteellisen rikkaruohovapaa. Oikealla on jokin pioni vielä, en muista lajiketta. Äiti on ostanut sen joskus muutama vuosi sitten, ja pelkäsin sen kärsivän, kun siirsin sen tähän nurkkaan uuden kukkapenkin myötä. Hyvin kasvaa kuitenkin 🙂 Kyllä pionin voi siirtää!

Tuli sitä juhannuksena tehtyä yksi pesällinen kokkoakin… ei kehdattu enempää polttaa kun oli aika tuulinen keli ja koko kevään juhannukseen asti on ollut todella kuivaa. Eli metsäpalovaroitus oli voimassa vissiin torstaihin asti. Perjantaina oli oikein myrsky!

Juhannuksen alla vuosi sitten menehtyi myös rakas kissani, Spede, sekä kummitätini. Heitä muisteltiin myös. Spedehän sieltä parvekkeelta nyt puuttuu, niin voi olla ettei sen takia minun silmää oikein miellytä :/ Parveke on yleensä viritelty kissojen ehdolla.

Lue artikkeli

I’m back!

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Lue artikkeli

Vesiaihe parvekkeelle – 2017

Taas on jäänyt tekemättä yksi blogi alkukesästä, mutta tehdään se nyt!

Taustatietona, että minulla on ollut muutamana kesänä parvekkeella vesiaihe, ja tänä vuonna päätin tehdä sellaisen myös. Nyt se piti sijoittaa toiseen kohtaan, koska parvekkeella vaihtui järjestys ja edellisvuonna vesiahetta ei pystynyt käyttämään, koska se oli niin totaalisesti kotkansiipisaniaisten peitossa, että vedet olisivat valuneet siitä lattialle. Virittelin siis tänän vuonna vesiaiheen saniaisten ”ulkopuolelle” 🙂

Alkujaan olin hankkinut tällaisen emalivadin, mutta se osottautui niin hankalan kokoiseksi, että siitä piti luopua. Parvekkeella kun on sitä tilaa rajoitetusti. Tuttava oli poraillut valmiiksi letkua varten reiän keskimmäiseen metalliastiaan ja pariin muuhunkin kohtaan, jotenka minun tarvitsi vaan kasata koko hökötys.

Tarvikkeitahan minulla oli entuudestaan: kolme sisäkkäin menevää metallista kukkaruukun suojusta (metallipurkkisarja), letkua, pieni akvaariopumppu, mustaa koristesepeliä, pizzeriasta saatu isohko säilykepurkki ja koristekiviä.

Koska veden pitää kiertää säiliössä kunnolla ja pumppu piti eristää sepelistä, tein vesiletkusta tällaiset tassut, millä nostaa sisintä purkkia korkeammalle. Purkkia piti nostaa myös sen takia, kun ulkoreunoille laitettavien sepelien piti pysyä paikoillaan. Niiden päälle asetetaan ylemmät kerrokset.

Sisälle tuli siis säilykepurkki.

Korotetaan letkutassuilla jotta vesi pääsee alta paremmin kiertoon ja samalla sepelin saa korkeammalle reunoille.

Sitten paikoilleen…

Varmasti riittää vedenkiertoon tämä 🙂

Sitten sitä sepeliä purkin ympärille. Laitoin pohjalle vähän suurempia kiviä, ettei sepeli ”valu” tuon purkkihässäkän sisäpuolelle. Pumppu paikoilleen. Pumppu on viritelty reunaan kiinni metallipannalla, ettei se liiku päällä ollessaan. Kuvasta puuttuu letkunpalanen, joka laitetaan myös tässä vaiheessa paikoilleen, ja letku ujutetaan seuraavista kerroksista läpi ylimpään astiaan.

Johto jää nätisti paikoilleen eikä  törrötä, kun metalliastiaan on sahattu kolonen.

Sitten keskimmäinen astia paikoilleen ja sepeli myös. Jaa miksi laitoin sepeliä tuohon alimpaan astiaan? Noh, myös senkin takia, että siitä tulisi vähän painavampi. Se ei nimittäin liikahda paikoiltaan jos kissa sitä vähän tönäisee 😉

Taaskaan kuvasta ei näy, mutta letkun pää on melkein ylhäällä asti. Tein letkun sivun, lähes ylös, pienet reiät, joista vesi pääsee pois, ja tukin letkun pään korkilla. Piti jotenkin varmistaa, ettei vesi suihkua tuolta ympäriinsä ja että se valuisi nätisti tuosta ylimmästä astiasta alaspäin ”sopivalla voimalla”. Päällimmäiseksi kiveksi valitsin kokoelmastani spektroliittipalasen, joka näyttää kauniilta märkänä ja kun valo osuu siihen tietyllä tapaa.

(tästä on poistettu videoklippi, jossa näkyy, kuinka vesi valuu. Yritän tehdä sen tuubiin jossain vaiheessa)

Lue artikkeli