Maisemakuvia kesältä 2020

Loppupeleissä kävin todella vähän kuvailemassa millään aparaatilla mitään koko kesänä 2020, mutta kun kännykkä on miltei aina mukana, sai sillä napattua tänne blogiin ”sattumia”. Tässä muutamia ottamiani kuvia kesältä.

Jäppilänniemen taidetie on yksi sellainen ”paikka” johon haluan käydä tutustumassa joka vuosi. Kyse on siis yhdestä tiestä, jonka varrelle on sijoitettu maatilallisten ITE-taideteoksia. Hyväkuntoinen ajaa tämän tien päästä päähän fillarillakin, mutta kun itse en nyt ihan niin ”nuori ja notkea” enää ole, taitettiin serkun kanssa tämä reitti autolla. Tänä vuonna oli uusiakin teoksia, joita oli mukavaa ihailla. Tien varrella on esimerkiksi lato, jossa oli todella upeita valokuvia otettu luonnon eläimistä, lähinnä linnuista. Ne olivat ällistyttävän hienoja ja tarkkoja kuvia! Jäin miettimään, minkälaisilla vehkeillä ne oli oikein otettu… ei ainakaan kännykällä 😀

Maiseman katsojat ovat tässä kohtaa joka vuosi, aina hieman erillaisella kokoonpanolla, ja eri vaatetuksella. Tällä kertaa ne olivat näin. Kuvassa serkkuni ottaa huikeasta maisemasta kuvaa, joka avautuu Immalanjärvelle päin.

Joskus sitä vaan sattuu paikalle kun sateenkaari näyttäytyy… eihän tällaisiakaan tilaisuuksia silloin tule vastaan kun on järkkäri mukana, tietenkään.

Torikatu, Vuoksenniska 11.7.2020

Yksi paikoista Imatralla, josta pidän todella paljon, löytyy tästä ihan asuinpaikkani läheltä… Immalanjärvi! Sen rannat ovat ihania hiekkarantoja, vaikkakin välillä vähän mutaisia. Tarkempaa tietoa minulla ei ole miksi juuri tätä rantaa kutsutaan ”Lietteen rannaksi”. Se on kuitenkin ihan kiva paikka, puistomainen. Miinuspuolena on hanhien jätökset joille nyt ei taida oikein mahtaa mitään. Muuten rannat ovat ihania ja vesi on kesäisin lämmintä.

Immalanjärvi 19.8.2020

Tänä kesänä sai ihailla myös valaisevia yöpilviä, tai ainakin niihin jostain syystä osasi kiinnittää erityistä huomiota. Onhan niitä joka vuosi, mutta nyt ne laittoi erikseen merkille, jos niitä näkyi. Liekö syy siinä, että meteorologit ovat jotenkin niistä erikseen maininneet, kun ihmiset lähettävät uutistoimituksiin sääkuvia, joissa näitä pilviä esiintyy.

Vuoksenniskan kiertoliittymän kohdalla 1.8.2020

Yksi ihanimmista paikoista mitä tiedän, on sukulaiseni tila. En sen tarkemmin kerro missä tämä on, mutta satuin muuten vain ajamaan tämän paikan ohitse, kun maisemiin ilmestyi täydellinen sateenkaari! Se ehti hieman hälventyä ennen kuin sain hypättyä autosta ulos ja napattua siitä kuvan. Tämä kohta toi minulle mieleen edesmenneen koirani, jonka hautapaikka on samoissa maisemissa. Ikävä on suuri – rakas Foxy

Tuttavani oli jokin aika sitten käynyt kuvaamassa revontulia Lammassaaresta käsin. Lammassaari on Imatralla venesataman kohdilla, Saimaalla. Sinne piti päästä! Olen aiemmin toisen tuttavan kanssa käynyt kiertämässä kyseisen saaren. Se on aivan ihana – täynnä luontopolkuja. Reitit ovat helppokulkuisia, että tällainen koheltaja kuin minkäkin, voi niissä kulkea loukkaamatta itseään (en kyllä lupaa mitään). Jos saarta lähtee kiertämään ympäri, siellä voi pysähtyä useampaan eri paikkaan paistelemaan vaikkapa makkaraa nuotiopaikalla. Saaresta löytyy myös laavu. Lammassaari tarjoaa kuntoilijoillekin paikkoja vetää mäkiä ylös ja alas, mutta itse viihdyin parhaiten helppokulkuisemmilla reiteillä.

Luontopolku rantaan päin Lammassaaressa.
Kuva: 4.9.2020

Saavuin johonkin ennalta määrittelemättömään paikkaan… tämä ei ollut mitenkään tarkoituksella haettu, mutta ei se mitään – näky oli huikea! Kuva on panorama, voit katsoa sen suurempana 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:39

Auringonlaskua odotellessa samassa paikassa… voit klikata suuremmaksi 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:59

Imatralla ja Ruokolahdella on niin hienoja ulkoilupaikkoja, että menee varmaan useampi vuosi, että ne koluaisi kaikki läpi. Joskus on ihan kivaa itsekin käydä paikkoja katselemassa, mutta toisinaan se olisi todella mukavaa jakaa tällainen kokemus toisen kanssa. Monesti mietin, että juuri koira olisi ollut se ”toinen henkilö” jonka olisin ihan mielelläni ottanut mukaan näihin paikkoihin. Tietty, moneen paikkaan hänet mukaan otinkin. Foxy oli sen verran kohelo ettei sitä voinut ihan jokaiseen paikkaan mukaan ottaakaan, ettei loukannut vaan itseään. Mutta koen, että paljon jäi hänen kanssaan näkemättäkin ja se on tavallaan mielestäni surullista. Mutta Foxy kulkee nyt näitä reittejä minun mukanani sydämessäni

Lue artikkeli

Immalanjärven kevät

Kävin pikavisiitillä Immalanjärven rannalla eilen, 2.5 ja vappuaattona. Tämä paikka on jäänyt ihan totaalisesti väliin jostain ihmeellisestä syystä, varmaankin myös siitä, että sinne ei saa viedä koiraa. Harmillista. Ottaisin mielelläni koirani mukaan tänne päiväpiknikille tai muuten vaan hengailemaan. Paikka on kesällä varmasti mahtava. Otin kännykällä muutaman foton…

Puissa ei ole vielä lehtiä mutta nämä terijoensalavat ovat veistoksellisia ihan näin lehdettöminäkin. Ne tekivät kivat varjot tielle auringon paistaessa.

Uimarantaa… En tiedä onko tälle hiekka-alueelle tarkoitus tulla jotain lisuketta tai hiekkaa ylipäätään. Se oli jotenkin epämiellyttävän oloinen, sikälis jos siihen pitäisi asettaa viltti, jotta pääsisi makoilemaan auringossa.

Lapsille oli rakennettu varjopaikkaan kiipeilyteline.

Jäät olivat lähteneet jo järvestä, ja rannat on täynnä tällaista jäähilettä, ”on the rocks”. Niistä kuului kiva ratina 🙂

Kurvasin vappuaattona lintutornille, ja keli oli aivan peilityyni… puolipilvistä… siispä veteen maalautui aivan uskomaton taivas! (suurempi kuva klikkaamalla)

Tässä kohtaa rantaa seisoskeli ihan mielellään! Alueella on todella paljon lintuja, ja taustalla kuuluikin jatkuva lintujen sirkutus. Musiikkia korville 🙂

Lintutornista otettu panoramakuva. (suurempi kuva klikkaamalla)

On se torni kyllä rakennettu ihan oikeaan kohtaan. Sieltä avautui koko Immalanjärvi kaikessa komeudessaan. Paikalla oli vielä pari lintubongaria. He löysivät ainakin tavin siinä minun paikalla ollessani. Itseäni hieman alkoi palelemaan mutta näitä lintubongareita ei paljon kolea sää haitannut… he olivat olleet eri paikoissa bongailemassa tirppoja jo viisi tuntia!

Löysin tällaisen sivuston kuin järviwiki… sieltä löytyi myös Immalanjärvi 🙂
http://www.jarviwiki.fi/wiki/Immalanjärvi_(04.192.1.001)/Lietteen_uimaranta?setskin=meiko

Lue artikkeli

Lämmintä piisaa

Taas on aika kirjoitella joitakin päiväkirjamerkintöjä muistakin asioista kuin kasveista.

Kävimme Aatun ja Foxin kanssa pikauinnilla (tai koira ui, me emme) Rauhan rannalla lauantaina 25.7. ja jätimme reissun kesken, kun ukkonen alkoi jyrisemään. Noh, ei siinä auttanut kun kasata kamat ja lähteä takaisin Vuoksenniskan suuntaan. Päästyämme Aatun talolle, alkoi vettä sataa kuin saavilla olis kaatanut. Kerkesimme kuitenkin kuivana perille.

Illan mittaan sade kuitenkin laantui, ja päätin lähteä kävelyreissulle Vuoksenniskan keskustaan, ja mahdollisesti iltaoluelle Road Cafeeseen. Otin matkan varrelta muutamia kuvia pilvistä ja rikkaruohoista. Pääsin ravintolan kulmalle, ja huomasin, kuinka vesi tulvi tiellä. Se yleensäkin siinä kohtaa tulvii, mutta jotenkin siinä oli mielestäni poikkeuksellisen paljon kertynyt tällä kertaa vettä. Päätin siis ottaa siitäkin kuvan.

Joillakin autoilijoilla oli oikein mukavaa ajella edes sun taas jättilätäkössä, ja yhdeltä meinasi karata auto lapasistakin. Nuori kuski tosin jätti leikkimisen siihen – ihan fiksu teko. (Kyseinen auto ei ole seuraavassa kuvassa.)

Muuten sääolosuhteista:
On ollut melkoisen lämmintä viime päivinä, joka päivä noin +24C. Kostea ilma koko ajan, vaikka lauantain jälkeen ei ole juurikaan sadellut. Tänään on muutama yksittäinen tippa tullut taivaalta, mutta ei varsinaisesti niin, että olisi ulkona kävellessä kastunut. Nihkeetä vaan! Tämä kesä on ollut muutoinkin erittäin mukava ilmojen suhteen. On satanut sopivasti, että luonto on pysynyt vehreenä, ja kasvimaatakaan ei äitini pihalla ole tarvinnut juurikaan erikseen kastella. Viime vuoden sadekesään verrattuna tämä on ollut oikeaa nautintoa, hellepäiviä yms. Loppukesä tulee vietettyä varmasti tässä kotosalla, koska parvekekasvini tarvitsevat tällä hetkellä jokapäiväistä hoitoa (kastelua). Parvekkeeni on oikea laguuni, jossa on mukavaa istuskella vaikkapa lueskelemssa kirjaa iltasella. Olen siihen enemmän kuin tyytyväinen 🙂

Poimin tänään ensimmäistä kertaa äitini kirsikkapuusta satoa, jota tuli tommosen reilun litran verran. Kirsikat olivat oikein makeita… taidan pistellä niitä tonne pakkaseen, tai sitten syön ne samantien 😀 Kirsikkapuu ei ole nimittäin aikaisemmini tehnyt tällaista satoa. Viime vuonna niistä tuli kauhean makuisia. Liekö överisateinen kesä olisi vaikuttanut niiden makuun jollain tavoin… vaikea sanoa. Joku asiaan perehtynyt voisi varmasti tietää paljon paremmin kuin minä. Tällä hetkellä on, muutekseen, noi pikkukimalaisetkin alkaneet tipahdella taivaalta. Joku on epäillyt niiden saaneen jonkun taudin, mikä tappaisi taas pölyttäjiä. Oli aika karua katsottavaa, kun menin kaveria moikkaamaan Musteasema-liikkeeseen, niin siinä piha-alueella oli kymmenittäin kuolleita pikkukimalaisia. Näytti lähinnä siltä, että joku oli ruiskuttanut raidia ylhäältä päin, ja kaikki pörriäiset olivat vain tipahtaneet alas. Muistini mukaan, viime vuonna kävi ns. pölyttäjille samalla tavalla. Kaitpa niistä sitten taas saa lukea jostain jonkin ajan kuluttua, mistä moinen tipahtelu johtuu.

Jees, mutta nyt alan tekemään jotakin purtavaa että pää ei olisi aivan täysin jäässä loppupäivän. Kuulemisiin, ja hyvää kesän jatkoa kaikille!

Lue artikkeli