Maisemakuvia kesältä 2020

Loppupeleissä kävin todella vähän kuvailemassa millään aparaatilla mitään koko kesänä 2020, mutta kun kännykkä on miltei aina mukana, sai sillä napattua tänne blogiin ”sattumia”. Tässä muutamia ottamiani kuvia kesältä.

Jäppilänniemen taidetie on yksi sellainen ”paikka” johon haluan käydä tutustumassa joka vuosi. Kyse on siis yhdestä tiestä, jonka varrelle on sijoitettu maatilallisten ITE-taideteoksia. Hyväkuntoinen ajaa tämän tien päästä päähän fillarillakin, mutta kun itse en nyt ihan niin ”nuori ja notkea” enää ole, taitettiin serkun kanssa tämä reitti autolla. Tänä vuonna oli uusiakin teoksia, joita oli mukavaa ihailla. Tien varrella on esimerkiksi lato, jossa oli todella upeita valokuvia otettu luonnon eläimistä, lähinnä linnuista. Ne olivat ällistyttävän hienoja ja tarkkoja kuvia! Jäin miettimään, minkälaisilla vehkeillä ne oli oikein otettu… ei ainakaan kännykällä 😀

Maiseman katsojat ovat tässä kohtaa joka vuosi, aina hieman erillaisella kokoonpanolla, ja eri vaatetuksella. Tällä kertaa ne olivat näin. Kuvassa serkkuni ottaa huikeasta maisemasta kuvaa, joka avautuu Immalanjärvelle päin.

Joskus sitä vaan sattuu paikalle kun sateenkaari näyttäytyy… eihän tällaisiakaan tilaisuuksia silloin tule vastaan kun on järkkäri mukana, tietenkään.

Torikatu, Vuoksenniska 11.7.2020

Yksi paikoista Imatralla, josta pidän todella paljon, löytyy tästä ihan asuinpaikkani läheltä… Immalanjärvi! Sen rannat ovat ihania hiekkarantoja, vaikkakin välillä vähän mutaisia. Tarkempaa tietoa minulla ei ole miksi juuri tätä rantaa kutsutaan ”Lietteen rannaksi”. Se on kuitenkin ihan kiva paikka, puistomainen. Miinuspuolena on hanhien jätökset joille nyt ei taida oikein mahtaa mitään. Muuten rannat ovat ihania ja vesi on kesäisin lämmintä.

Immalanjärvi 19.8.2020

Tänä kesänä sai ihailla myös valaisevia yöpilviä, tai ainakin niihin jostain syystä osasi kiinnittää erityistä huomiota. Onhan niitä joka vuosi, mutta nyt ne laittoi erikseen merkille, jos niitä näkyi. Liekö syy siinä, että meteorologit ovat jotenkin niistä erikseen maininneet, kun ihmiset lähettävät uutistoimituksiin sääkuvia, joissa näitä pilviä esiintyy.

Vuoksenniskan kiertoliittymän kohdalla 1.8.2020

Yksi ihanimmista paikoista mitä tiedän, on sukulaiseni tila. En sen tarkemmin kerro missä tämä on, mutta satuin muuten vain ajamaan tämän paikan ohitse, kun maisemiin ilmestyi täydellinen sateenkaari! Se ehti hieman hälventyä ennen kuin sain hypättyä autosta ulos ja napattua siitä kuvan. Tämä kohta toi minulle mieleen edesmenneen koirani, jonka hautapaikka on samoissa maisemissa. Ikävä on suuri – rakas Foxy

Tuttavani oli jokin aika sitten käynyt kuvaamassa revontulia Lammassaaresta käsin. Lammassaari on Imatralla venesataman kohdilla, Saimaalla. Sinne piti päästä! Olen aiemmin toisen tuttavan kanssa käynyt kiertämässä kyseisen saaren. Se on aivan ihana – täynnä luontopolkuja. Reitit ovat helppokulkuisia, että tällainen koheltaja kuin minkäkin, voi niissä kulkea loukkaamatta itseään (en kyllä lupaa mitään). Jos saarta lähtee kiertämään ympäri, siellä voi pysähtyä useampaan eri paikkaan paistelemaan vaikkapa makkaraa nuotiopaikalla. Saaresta löytyy myös laavu. Lammassaari tarjoaa kuntoilijoillekin paikkoja vetää mäkiä ylös ja alas, mutta itse viihdyin parhaiten helppokulkuisemmilla reiteillä.

Luontopolku rantaan päin Lammassaaressa.
Kuva: 4.9.2020

Saavuin johonkin ennalta määrittelemättömään paikkaan… tämä ei ollut mitenkään tarkoituksella haettu, mutta ei se mitään – näky oli huikea! Kuva on panorama, voit katsoa sen suurempana 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:39

Auringonlaskua odotellessa samassa paikassa… voit klikata suuremmaksi 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:59

Imatralla ja Ruokolahdella on niin hienoja ulkoilupaikkoja, että menee varmaan useampi vuosi, että ne koluaisi kaikki läpi. Joskus on ihan kivaa itsekin käydä paikkoja katselemassa, mutta toisinaan se olisi todella mukavaa jakaa tällainen kokemus toisen kanssa. Monesti mietin, että juuri koira olisi ollut se ”toinen henkilö” jonka olisin ihan mielelläni ottanut mukaan näihin paikkoihin. Tietty, moneen paikkaan hänet mukaan otinkin. Foxy oli sen verran kohelo ettei sitä voinut ihan jokaiseen paikkaan mukaan ottaakaan, ettei loukannut vaan itseään. Mutta koen, että paljon jäi hänen kanssaan näkemättäkin ja se on tavallaan mielestäni surullista. Mutta Foxy kulkee nyt näitä reittejä minun mukanani sydämessäni

Lue artikkeli / kommentoi

Parikkalan patsaspuistossa 30.7.2017

Kävimme ystäväni kanssa sunnuntaina 30.7.2017 Parikkalan patsaspuistossa. Kyseessä on edesenneen ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen uskomaton patsaskokoelma, jota on haluttu suojella hänen kuolemansa jälkeen. Ei siitä sen enempää, seuraavassa linkki patsaspuiston sivustolle: www.patsaspuisto.net

Otin itse muutamia kuvia puistosta ja kuvagalleriastani löytyy sitten lisää… Tässä on sisäänpääsy. Kuulin eilen illalla, että tässä rahalippaalla oli käynyt varkaita 30.7-31.7. välisenä yönä. En voinut uskoa korviani, ja totta se kuulemma oli! Ei voi ymmärtää moista. Toivottavasti saalis oli laiha ja tekijät tavoitetaan!

Puistoon astuttaessa näky oli kyllä päräyttävä… tässä niitä joogapatsaita!

Patsaat olivat ”ajan patinoimia”.

Patsaita on kuulemma 255 kappaletta… huhhuh!

Muut patsaat olivat hieman, sanoisinko, häiriintyneen näköisiä… taiteilija oli saanut lahjoituksena ihmisten tekohampaita, ja niitä oli sitten käytetty ihan siihen tarkoitukseensa 😀 Ihan sairaan näköistä mutta hyvinkin sopivaa! Mitä maailma onkaan menettänyt ennen kuin joku keksi laittaa kaikki mummojen ja pappojen tekarit patsaisiin 😀

Puistossa oli samalla puutarha. Kuvassa on herukkapensas taka-alalla. Pihasta löytyi pljon perinneperennoja ja hyötykasveja. Patsaissa oli kukkaistutuksiakin.

Tämä lienee Väinämöinen…

Lue artikkeli / kommentoi

Helisevänjoki Rautjärvellä

Tuttavani tuntevat minut puheliaana mimminä, mutta on joitan hetkiä, jolloin menen aivan sanattomaksi… tässä postauksessa kerron niistä asioista!

Kuivahkon sienestysreissun päätteeksi pääsin tuttavani, Riston, opastuksella tutustumaan Rautjärven seutuun, ja varmasti iso osa nähtävyyksistä jäi vielä katsomatta. Edellinen postaus päättyi Helisevänjoen rannalla olleeseen venekuvaan, ja tässä siihen hieman jatkoa.

Helisevänjoessa oli kuulemma vesi tänä vuonna erittäin korkealla. Kävimme myös joen ”lähteillä”, mutta se oli kasvanut hieman umpeen. Tässä kuitenkin eräältä sillalta otettu kuva yläjuoksuun päin.

Sillan toisella puolella olikin koski…

Tässä oppaani, Risto, seisoo kosken reunalla olevan betonilaatan päällä.

Tässä kyseinen silta, josta kuvia on otettu. Olen kuvaushetkellä betonilaatan päällä, jolla Risto seisoi edellisessä kuvassa.

Pakko oli vähän leikkiä kamerallakin kun oli niin otollinen tilaisuus… olisin leikkinyt enemmänkin, mutta ”yllättäen” jalusta jäi kotiin!
Kuvausvinkki: laita aukko (AV) mahdollisimman pieneksi, ja pidennä valotusaikaa (TV). Tämän kuvan Exif: ISO 100, f/20, 1/2sec. Muu ympärystä pysyy tarkkana, ja vesi menee ”soljuvaksi”. Suositellaan jalustan käyttöä!

Tässä koskesta YouTube-video!
[tube]c26xaiOb1pE[/tube]

Ihastelin jo edellisessä kuvauspaikassa kaikenmaailman korentoja, ja sen innoittamana Risto vei minut joen toiseen kohtaan. Saavuimme johonkin rantaan, jossa oli uimalaituri…

Istuin laiturilla hetken, ja näky oli uskomaton!

Oli aivan sama mihin suuntaan katsoi, kun vedenpinta kuhisi elämää. Oli vesikirppuja ja neidonkorentoja (Calopteryx virgo) silminkantamattomiin! Näin ehkä elämäni suurimmat sudenkorennot juuri tämän joen varrella. En edes löytänyt niistä tietoa korentowikistä.

Ja kuva yläjuoksuun päin…

Ja tässä video kyseisestä paikasta. Videolla voi nähdä sudenkorentoja, ja juuri nuo kaksi suurta!

Tässä on muuten linkki Rautjärven Wikipedian sivuille:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautjärvi

Lue artikkeli / kommentoi