Parikkalan patsaspuistossa 30.7.2017

Kävimme ystäväni kanssa sunnuntaina 30.7.2017 Parikkalan patsaspuistossa. Kyseessä on edesenneen ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen uskomaton patsaskokoelma, jota on haluttu suojella hänen kuolemansa jälkeen. Ei siitä sen enempää, seuraavassa linkki patsaspuiston sivustolle: www.patsaspuisto.net

Otin itse muutamia kuvia puistosta ja kuvagalleriastani löytyy sitten lisää… Tässä on sisäänpääsy. Kuulin eilen illalla, että tässä rahalippaalla oli käynyt varkaita 30.7-31.7. välisenä yönä. En voinut uskoa korviani, ja totta se kuulemma oli! Ei voi ymmärtää moista. Toivottavasti saalis oli laiha ja tekijät tavoitetaan!

Puistoon astuttaessa näky oli kyllä päräyttävä… tässä niitä joogapatsaita!

Patsaat olivat ”ajan patinoimia”.

Patsaita on kuulemma 255 kappaletta… huhhuh!

Muut patsaat olivat hieman, sanoisinko, häiriintyneen näköisiä… taiteilija oli saanut lahjoituksena ihmisten tekohampaita, ja niitä oli sitten käytetty ihan siihen tarkoitukseensa 😀 Ihan sairaan näköistä mutta hyvinkin sopivaa! Mitä maailma onkaan menettänyt ennen kuin joku keksi laittaa kaikki mummojen ja pappojen tekarit patsaisiin 😀

Puistossa oli samalla puutarha. Kuvassa on herukkapensas taka-alalla. Pihasta löytyi pljon perinneperennoja ja hyötykasveja. Patsaissa oli kukkaistutuksiakin.

Tämä lienee Väinämöinen…

Lue artikkeli / kommentoi

Kukkapenkissä kukkii

Käytiin koiran kanssa tänään autoajelulla, ja matkan varrelle sattui aivan älyttömän näköisiä junavaunuja. Ei muuta ku U-käännös ja takasin ottamaan kännykällä kuvia!

Olin niin täpinöissäni junasta, että päätin lähteä vielä järkkäriä ulkoiluttamaan. Vein koiran kotiin ja heitin uuden reissun. Valitettavasti junavaunut eivät enää olleet paikoillaan, niin otin sitten videokuvaa autosta suoraan. Sain viriteltyä viereiselle penkille kameratelineen ja avot! Siitä kuitenkin sitten jossain muussa vaiheessa lisää… Valokuvauskohteet siirtyivät äitini pihalle ja kukkapenkkiin.

Joskus muinoin kasvatin siemenistä näitä Kamtsakan maksaruohoja. Kohta ne avaa nuput!

Pionien kukinta on myöhässä… kohta nämäkin aukeaa, toivottavasti.

Kasvattelin siemenistä myös näitä punapäivänkakkaroita. Nämä ovat todella pirteän värisiä.

Ihanan hento Vuorikaunokki (Centaurea montana)

Siperiankurjenmiekka kukkii myös tällä hetkellä kukkapenkin laidassa…

Lue artikkeli / kommentoi

Äidin kasvimaa valmiiksi – vihdoinkin!

Ai hyvänen aika sentään… ei ole mukavaa aloittaa sunnuntaiaamua hirveällä hammassäryllä. Noh, se on huomenna tilattava aika hammaslääkäriin. Onneksi Burana auttoi tähän ja voin jatkaa päivää vaikkapa kirjoitellen blogia 🙂

Kävin siis rehkimässä eilen äitini kasvimaan loppuun! Hip hei ja hurraa. Kylläpä oli nihkeä projekti kaiken kaikkiaan. Ajallisesti tuohon ei olisi pitänyt näin kauaa mennä, mutta jostain ihmeellisestä syystä joka kerta kun olin menossa paikalle tekemään jotain, alkoi joko satamaan vettä tai hyttyset söivät. Tämä oli siis käydä eilenkin! Kun saavuin paikalle ukkosti jo valmiiksi. Päätin, että nyt teen tämän loppuun, satoi tai paistoi.

Näytti aika toivottomalta vielä muutama päivä sitten, eikö? Olin minä saanut kaikki kasvit siihen istutettua ajalllaan, mutta tuo ”kehikon” siistiminen oli pahasti kesken. Siihen oli parissa viikossa kasvanut rikkruohoarmeija, joka piti kitkeä käsin pois. Sitä mukaa kun kitki rikkaruohoja, niin niitä kasvoi toiseen kohtaan lisää. Tuntui välillä ikuisuusprojektilta koko kasvimaa.

Noita kun nyppi yksitellen… HUH! Ennen…

… jälkeen

Välikkö kanssa puhtaaksi rikkaruohoista…

Sainkin tämän tehtyä jo tällaiseen vaiheeseen ennen kuin piti mennä hetkeksi sisätiloihin…

Ikkunasta oli nimittäin tällaiset näkymät ja äänet sen mukaiset:

Pohjustin multaiset alueet märillä sanomalehdillä ja katekankaalla.

Laitoin kankaan kiinni sanomalehtien läpi tällaisilla maahan työnnettävillä hakasilla. Näitä sai K-Raudasta paketin hintaan 1,95€. Jos tuuli tuivertaa, niin ei lähde sitten katteet lentämään!

Ei muuta ku kuorikate paikoilleen!

Siinä se nyt on.. äidin kasvimaa valmiina 🙂

Olipahan projekti! Kaiken kaikkiaan tällaisen kokoiseen kasvimaahan ei mennyt mitenkään älyttömästi tarvikkeita. 8 pilariharkkoa mansikoille, 2 säkkiä kuorikatetta kulkuväylöille, pari laudanpätkää harkkojen päihin kehystämään välikköä, 1 lavakaulus, joitain säkkejä multaa, katekangasta, hakaset ja nurmikonreunusnauhapaketti.

Lue artikkeli / kommentoi

Äidin pihan kukkasia

Kohta on niin paljon kuvia taas otettuna eikä niitä saa mihinkään laitettua ”esille”… noh, tehdään pikakatsaus äidin kukkapenkkiin. Kuvia on siunaantunut ihan riittämiin!

Kokonaiskuva on tällainen mukaanlukien Foxy-hauvelin uimapalju.

Keisarinkruunut kukkivat ihan täysillä! Olen satavarma, että tämä käy häiritsemään jossain vaiheessa, koska tässä kukkapenkissä ei ole yhtään oranssia. Kaikki on keltaista, pinkkiä, valkoista ja violettia. Pitää varmaan siirtää nämä pois tästä johonkin järkevämpään paikkaan, ettei tästä saa jatkossa migreeniä.

Ihanaa, että kulta-akileijakin oli selvinnyt ”muutosta” 🙂 Minun siemenistä kasvattama tämäkin.

Tulisalvia on nyt hyvännäköinen.

Jostain tuolta kukkapenkistä kurkkasi tällainenkin, joka on ihan itsekseen sinne jostain hiipinyt 🙂

Ah, nämä pionit… ei voi sanoin kuvata mitenkä ihania nämä ovat!

Kultahelokki tykkää olostaan kukkapenkissä. Sitä joutaa varmaan karsimaankin syksyllä.

Kamtsakan maksaruoho on myös siemenestä itse kasvatettu. Tykkään kovasti tästä kasvista ja siitä on tullut upea mätäs tuohon kukkapenkin reunaan. Se vetää todella paljon puoleensa kimalaisia.

Tätä punapäivänkakkaraa en ensin edes tajunnut… sillähän oli tuplanaama! Olin aivan äimänkäkenä, kun löysin useamman tuplakukkasen näistä omista mättäistä. En muista ollenkaan, olisinko viime kesänä nähnyt vastaavaa ollenkaan. Nämä kukkaset olivat siis kasvaneet yhteen.

Tässä on minun ”pride and joy”, jaloritarinkannus. Delphinium x cultorum – itsekasvatettu siemenestä.

Vietimme 13.7. myös isäni syntymäpäivää… isä oli leikkisällä tuulella, ja halusi, että otan hänestä synttärikuvan, kun hän lymyilee kukkapenkin ”seassa” 😀 Isä pitää kukkasista todella paljon, ja olenkin ilmeisesti perinyt nämä ”ominaisuuteni” häneltä… myös huonekasvien suhteen! Niitä on meillä ollut perheessä aina.

Lue artikkeli / kommentoi