Kukkapenkki vaatii ehostusta

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Lue artikkeli

Juhannus on lusittu

Hei pitkästä aikaa! Juhannus meni itsellä ainakin todella rauhallisesti mutta aina on aikaa sen verran kuvailla ympäristöä että saa kuvia blogiin.
Tämän vuoden kevät on ollut niin lämmin, että ei ole oikein saanut mitään aikaseksi parvekkeellakaan, tai sitten minusta on tullut vain niin vaativa, että nykyinen kattaus ”ei ole mitään” 😀 Noh, käydään sitä nyt sitten hieman läpi…

Olen yhdet nurmikot jo Uunolle lattanut, ja ne on kyllä jo kompostissakin, mutta pitää nyt vielä laittaa näin parvekkeellekin ”vakioastiaan” lämpäre nurtsia kissaa varten 🙂 Siemenet on siis laitettu tänään vasta itämään.

Sohvanurkkaus on jotenkin masentavan näköinen tänä vuonna… en tiedä mikä mättää, mutta ruuvasin tuohon ns pöydän päälle tollaisen tasaisen valkoisen kannen, että siihen voi laittaa vaikka vesilasin (tai punkkulasin). Ompelen siihen kyllä pöytäliinan että se peittyy. Olen lisäksi vielä kahden vaiheilla kääntäisinkö tuon sohvan kuitenkin vielä pituussuuntaan ikkunan alle, niin kuin se on edellisenäkin vuotena ollut. Pöytä tulisi nurkkaankaiteen viereen sitten. Sohva pysyisi sateella kuivana nääs 🙂

Teki yksi päivä kovasti mieli valkosipuliperunoita, ja minulla piti olla kylmäkellarissa pahvilaatikollinen perunoita, rosamundaa ja timoa. Ajattelin siis hakea sieltä satsin ja kappas perkele, potut olivatkin itäneet oikein kunnolla 😀 Otin muutaman kotiin kuvattavaksi, ja pitäähän ne varmaan laittaa sitten parvekkeelle johonkin ämpäriin kasvamaan, ei niitä syödäkään enää voi! Ehtiiköhän tälle vuodelle tulla edes satoa… noh se menee testiin sitten lähiaikoina.

Lämpimän kevään myötä puutarha on aika komeassa loistossaan äitini pihalla. Tässä pari kuvaa kukkivista kasveista…

(punapäivänkakkara edessä ja salvia takana)


(kiinanpioni Sarah Bernhardt)

Kiinanpionissa on älyttömän kokoiset kukat tänä vuonna. Mietittiin mistä mahtaisi johtua, mutta sitten aavisteltiin, että vanhempieni kissa on jäljistä päätellen käynyt lannoittamassa lähistöä. Mahtaisiko johtua siis siitä 😀 Kissan paska on hyvää lannoitetta!

(Kiksu-neiti)

Takapihan kukkapenkki kukkii myös ja se on vieläpä suhteellisen rikkaruohovapaa. Oikealla on jokin pioni vielä, en muista lajiketta. Äiti on ostanut sen joskus muutama vuosi sitten, ja pelkäsin sen kärsivän, kun siirsin sen tähän nurkkaan uuden kukkapenkin myötä. Hyvin kasvaa kuitenkin 🙂 Kyllä pionin voi siirtää!

Tuli sitä juhannuksena tehtyä yksi pesällinen kokkoakin… ei kehdattu enempää polttaa kun oli aika tuulinen keli ja koko kevään juhannukseen asti on ollut todella kuivaa. Eli metsäpalovaroitus oli voimassa vissiin torstaihin asti. Perjantaina oli oikein myrsky!

Juhannuksen alla vuosi sitten menehtyi myös rakas kissani, Spede, sekä kummitätini. Heitä muisteltiin myös. Spedehän sieltä parvekkeelta nyt puuttuu, niin voi olla ettei sen takia minun silmää oikein miellytä :/ Parveke on yleensä viritelty kissojen ehdolla.

Lue artikkeli

Kukkapenkissä kukkii

Käytiin koiran kanssa tänään autoajelulla, ja matkan varrelle sattui aivan älyttömän näköisiä junavaunuja. Ei muuta ku U-käännös ja takasin ottamaan kännykällä kuvia!

Olin niin täpinöissäni junasta, että päätin lähteä vielä järkkäriä ulkoiluttamaan. Vein koiran kotiin ja heitin uuden reissun. Valitettavasti junavaunut eivät enää olleet paikoillaan, niin otin sitten videokuvaa autosta suoraan. Sain viriteltyä viereiselle penkille kameratelineen ja avot! Siitä kuitenkin sitten jossain muussa vaiheessa lisää… Valokuvauskohteet siirtyivät äitini pihalle ja kukkapenkkiin.

Joskus muinoin kasvatin siemenistä näitä Kamtsakan maksaruohoja. Kohta ne avaa nuput!

Pionien kukinta on myöhässä… kohta nämäkin aukeaa, toivottavasti.

Kasvattelin siemenistä myös näitä punapäivänkakkaroita. Nämä ovat todella pirteän värisiä.

Ihanan hento Vuorikaunokki (Centaurea montana)

Siperiankurjenmiekka kukkii myös tällä hetkellä kukkapenkin laidassa…

Lue artikkeli

Suhteellisen rankka viikko takana

Nyt on ollut suht rankka viikko takana ja aika purkaa hieman kuvasaldoa blogiin… nimittäin, olen menettänyt toisen kissani viime maanantaina 19.6. ja heti siinä seuraavana päivänä rakkaan kummitätini. Kummitäti oli myös täti, isäni vanhin sisko, myös minun sylikummini. Rauha hänen sielulleen! Spede-kissan menetys oli aavistettavissa kun sillä oli se diabeteskin. Spede alko myös väsymään ja aavistin kaikista ulkoisista merkeistä, että nyt ei kaikki ole herralla kunnossa. Lohdutukseksi pitää sanoa, että Spede oli lähes 16-vuotias. Spede menehtyi lääkärireissulla jo nukutusaineen vaikutuksesta. Sillä oli diabeteksen lisäksi myös suuri kasvain vatsan alueella, jota en ollut huomannut. Hyvää matkaa toivotin hänelle tassutaivaaseen ja parempia hiiriapajia

Tässä vielä ”veljekset” Uuno (vas.) ja Spede (oik.). Kuva otettu 7.2.2017

Tälle viikolle sattui myös äitini syntymäpäivä… eli myös iloa oli tällä viikolla eikä vaan surua! Vein äidille reilun kaupan ruusukimpun sekä pienen kuoharipullon!

Olikohan niin, että sain tämän Paavonnukkumatin viime vuonna (2016), niin nyt tämä on alkanut kukkimaan. En tiennyt, että tämä edes kukkii 😀 Ihmettelin vaan minkä piiskan se on tuohon kavattanut. Tämä on se ensimmäinen kukka, seuraavan se avasi hieman alemmaksi.

Tänä vuonna juhannusruusu kukkii sentään juhannuksena! Iso osa nupuista on vielä aukeamatta. (23.6.2017)

Vietimme ystävän kanssa juhannusaaton vanhempieni takapihalla notskin äärellä. Tässä hieman juomia… aika hillitysti tulee tämänikäisenä jo oltua. Ei jaksa enää rymytä niin kuin nuorempana 🙂

Pääsin myös kurkkaamaan vanhempieni naapurin viehättävää pihaa. Naapurin ”mummo” on jo lähes 80-vuotias, ja jaksaa vielä touhuta tällaisen kukkapenkin parissa. Pitää kuntoa yllä, kuulemma. Ja härre god mitenkä tuossa kukkii kaikki! Käyn joskus ottamassa lisää kuvia, kunhan bongaan hänet sieltä pihamaalta 🙂

Kukkapenkissä oli melkoinen määrä unikkoja.

Nyt näyttää siltä, että sää selkenee, niin täytynee mennä tekemään joitain hommia loppuun, mitä jäi viime viikolla sattuneista syistä tekemättä. Minua odottaa papujen, kesäkurpitsojen ja avomaankurkkujen istuttaminen parvekkeen alle. Sinne siis!

Lue artikkeli

Pihahommia tiedossa

Mietin, josko olisin mennyt tänään jatkamaan äidin pihaprojektia… siinä on vielä paljon tekemistä. Huomiseksi on ennustettu sadetta, niin silloin on turha yrittää kaivaa maata, ja lisäksi kasvit olisi hyvä olla istutettuna ennen sadetta. Säästää vähän vaivaa kastelemiselta 🙂

Hankin kasvimaalle mansikoita varten pilariharkkoja. Nämä ovat noin 2€/kpl. Tarkoitus on pistää nämä yhteen tiiviiseen riviin puoliksi upotettuna maahan. Mansikan taimi sisälle kasvamaan. Lukaisin jostain, että aikaistaa satoa sekä rikkaruohot pysyvät poissa. Rikkaruohoista minä enemmänkin olen huolissani kuin sadosta – rikkaruohoja on inhottavaa kitkeä. Varsinkin vanhemmalla iällä kitkeminen tuppaa mennä hankalaksi.

Isompi lavakaulus saa toimittaa kasvimaan virkaa. Pienempi lavakaulus tulee tänne kotipihalleni.

Tämä alue jäi viime vuonna hieman kesken. En muista yhtään minkä liljan olen tuohon istuttanut, mutta eiköhän se sitten selviä piakkoin 😀 Kuvan ulkopuolelle jäi kevätesikko, joka pitäisi jakaa. Sen jakotaimet on tarkoitettu istutettavaksi piirroksen kohdalle. Lisäksi ajattelin upottaa kivireunuksen tuohon kohtaan reunustamaan aluetta. Kielot pitäisi myös saada tuolta sepelistä pois!

Ilmeisesti kaikki istutetut perennat ovat lähteneet kasvamaan. Joitain on siirretty toisiin paikkoihin.. niistä lisää myöhemmin.

Pikkupenkin saviruukkuun on laitettu äidille hankittu runkoruusu.

Kultahelokki on levinnyt oikein kunnolla! Pitää miettiä, jos tätä siirtäisi muuallekin…

Liljoja on noussut myös paljon.

Punapäivänkakkarat ovat myös heränneet ja nekin ovat selvinneet talven yli.

Ei muuta kun asennoitumaan päivän touhuihin!

Lue artikkeli