Juhannus on lusittu

Hei pitkästä aikaa! Juhannus meni itsellä ainakin todella rauhallisesti mutta aina on aikaa sen verran kuvailla ympäristöä että saa kuvia blogiin.
Tämän vuoden kevät on ollut niin lämmin, että ei ole oikein saanut mitään aikaseksi parvekkeellakaan, tai sitten minusta on tullut vain niin vaativa, että nykyinen kattaus ”ei ole mitään” 😀 Noh, käydään sitä nyt sitten hieman läpi…

Olen yhdet nurmikot jo Uunolle lattanut, ja ne on kyllä jo kompostissakin, mutta pitää nyt vielä laittaa näin parvekkeellekin ”vakioastiaan” lämpäre nurtsia kissaa varten 🙂 Siemenet on siis laitettu tänään vasta itämään.

Sohvanurkkaus on jotenkin masentavan näköinen tänä vuonna… en tiedä mikä mättää, mutta ruuvasin tuohon ns pöydän päälle tollaisen tasaisen valkoisen kannen, että siihen voi laittaa vaikka vesilasin (tai punkkulasin). Ompelen siihen kyllä pöytäliinan että se peittyy. Olen lisäksi vielä kahden vaiheilla kääntäisinkö tuon sohvan kuitenkin vielä pituussuuntaan ikkunan alle, niin kuin se on edellisenäkin vuotena ollut. Pöytä tulisi nurkkaankaiteen viereen sitten. Sohva pysyisi sateella kuivana nääs 🙂

Teki yksi päivä kovasti mieli valkosipuliperunoita, ja minulla piti olla kylmäkellarissa pahvilaatikollinen perunoita, rosamundaa ja timoa. Ajattelin siis hakea sieltä satsin ja kappas perkele, potut olivatkin itäneet oikein kunnolla 😀 Otin muutaman kotiin kuvattavaksi, ja pitäähän ne varmaan laittaa sitten parvekkeelle johonkin ämpäriin kasvamaan, ei niitä syödäkään enää voi! Ehtiiköhän tälle vuodelle tulla edes satoa… noh se menee testiin sitten lähiaikoina.

Lämpimän kevään myötä puutarha on aika komeassa loistossaan äitini pihalla. Tässä pari kuvaa kukkivista kasveista…

(punapäivänkakkara edessä ja salvia takana)


(kiinanpioni Sarah Bernhardt)

Kiinanpionissa on älyttömän kokoiset kukat tänä vuonna. Mietittiin mistä mahtaisi johtua, mutta sitten aavisteltiin, että vanhempieni kissa on jäljistä päätellen käynyt lannoittamassa lähistöä. Mahtaisiko johtua siis siitä 😀 Kissan paska on hyvää lannoitetta!

(Kiksu-neiti)

Takapihan kukkapenkki kukkii myös ja se on vieläpä suhteellisen rikkaruohovapaa. Oikealla on jokin pioni vielä, en muista lajiketta. Äiti on ostanut sen joskus muutama vuosi sitten, ja pelkäsin sen kärsivän, kun siirsin sen tähän nurkkaan uuden kukkapenkin myötä. Hyvin kasvaa kuitenkin 🙂 Kyllä pionin voi siirtää!

Tuli sitä juhannuksena tehtyä yksi pesällinen kokkoakin… ei kehdattu enempää polttaa kun oli aika tuulinen keli ja koko kevään juhannukseen asti on ollut todella kuivaa. Eli metsäpalovaroitus oli voimassa vissiin torstaihin asti. Perjantaina oli oikein myrsky!

Juhannuksen alla vuosi sitten menehtyi myös rakas kissani, Spede, sekä kummitätini. Heitä muisteltiin myös. Spedehän sieltä parvekkeelta nyt puuttuu, niin voi olla ettei sen takia minun silmää oikein miellytä :/ Parveke on yleensä viritelty kissojen ehdolla.

Lue artikkeli

Äidin kukkapenkki on valmis!

On ollut ilo seurata, kuinka äitini kukkapenkki on lähtenyt kasvamaan…
Tässä on muutama aikajärjestyksessä oleva pikalinkki vanhoihin postauksiin (vanhin ensin), josta voi nopsaan käväistä katsomassa lähtötilanteen kuvineen.

Kohta pääsee kukkapenkin kimppuun! (LÄHTÖTILANNE)
Äidin pihaprojekti loppusuoralla
Äidin kukkapenkissä kasvaa vähän kaikkea

Tätä kuvaa ei ole vielää missään julkaistuna, mutta siitä saa osviittaa, millainen työmaa tässä kukkapenkissä on oikein ollut. Tähänkin pisteeseen meni muutama päivä… ei sitä savimaata tosta vaan muokatakaan! Ja työvälineet näkyvät tuossa aika selkeästi…
1.5.2015 / Tarkoituksena oli saada äidille tehtyä kukkapenkki äitienpäiväksi 2015.

26.5.2015
Foxy oli myös avustamassa kukkapenkin rakentamisessa joka kerta… valmistumisen jälkeen on hyvä makoilla kaiken keskellä.
10.7.2015
Lue artikkeli

Äidin kukkapenkissä kasvaa vähän kaikkea

Uskomantonta, kuinka äidin kukkapenkkiin istutetut kasvit ovat lähteneet kasvamaan! Tässä hieman tilannekatsausta…

Tässä on lähtökohta. Postaus on 9.5.2015 kirjoitettu, ja siinä on selvitetty hieman taustoja. Alla olevasta linkistä voit katsoa suoraan kukkapenkistä kuvan, kun se oli lähtöruudussaan.
Koko artikkeli
KUVA KUKKAPENKISTÄ 9.5.2015

Nyt kukkapenkki näyttää tältä: (kuvan voi klikata suuremmaksi)

Tässä kasvaa ainakin ritarinkannus, ukonkelloja, idänunikkoa, neilikkaa, palavarakkautta, siperiankurjenmiekkaa ja tulikellukkaa… Tämä on kukkapenkin keskikohta.

Sain tädiltäni malvaa, jonka istutin kukkapenkin takalaitaan.

Ritarinkannus kesti siirtämisen! Tämä on jaloritarinkannnus ”Giant White With Black Bee”, jonka kasvatin itse vuosia sitten siemenestä. Ympärillä on ukonkelloja, sinisiä ja valkoisia.

Karpaattienkellot ovat myös siemenistä kasvatettu. Näiden eteen tulee mahdollisesti vielä kärhö kasvamaan heinäseipäisiin kiinni. Siirrän äidille oman kärhöni parvekkeelta jotta se pääsisi paremmin oikeuksiinsa ja tekemään kunnon juuret.

Lue artikkeli

Jalokullerot – aivan ihania!

Minun piti pariinkin otteeseen saada yhdeltä puutarhatuttavaltani tavallista keltaista kulleroa, mutta molemmilla kerroilla, kun kävin pistokkaita hakemassa, mukaan tuli tällainen oranssi jalokullero. Ei se mitään, tämähän on aivan uskomattoman kaunis kukka!

(Kuvista aukeaa suurempi kuva klikkaamalla – muista käyttää takaisin-toimintoa!)

Akileijakin kukkii kohta kulleron vieressä… on aivan täynnä nuppuja! Tämä lajike on Biedermeier, joka jää matalaksi. Väri on mysteeri, koska olen siirtänyt tähän kolme Biedermeieriä, joista kaikki ovat erivärisiä.

Olisikohan tässä nyt niitä keltaisia kulleroita nupussa vielä akileijojen vieressä? Noh, kohta se varmasti selviää. Sain tädiltäni kullerontaimen, joka nyt on varmasti kyllä se keltainen versio, koska heillä ei niitä oransseja edes ole. Mutta en muista yhtään mihinkä kohtaa kukkapenkkiä sen istutin…

Lue artikkeli

Äidin pihaprojekti loppusuoralla

Siitä lähdetään, että pihalla tulee olla aina jokin kiva apulainen… tiedä sitten häntä, että onko tästä kyseisestä apurista enemmän haittaa kuin hyötyä. Tässä minun ”pikkuapulainen”, Foxi. Foxi piti mm huolta siitä, ettei aidatulle pihalle tullut ketään olemattomia ohikulkijoita, ja auttoi mielellään heinätupsujen trimmaamisessa kukkapenkin ympäriltä…

Sain istutettua lähes kaikki haluamani kukkaset, joskin muutama juttu vielä puuttuu. Ympyrän osoittamaan kohtaan olen tekemässä pienen kulmauksen kivikkokasveja varten. Siihen pitää vielä hankkia materiaalia, kuten kiviä ja hiekkaa. Oikeassa ylälaidassa olevan viivan kohdalle tulee siperiankurjenmiekkaa, kunhan pääsen kaivamaan alkuja tuttavani pihalta.

Siirsin myös ritarinkannuksen tähän uuteen kukkapenkkiin. Nyt pitää toivoa, että se ei kärsi tästä siirrosta!

Meillä on yleensä vaihtareita kasvien kesken. Toisinaan saa tuttaviltaan jotain, eikä ole antaa mitään takaisin, ja toisinaan on sitten vaikka mitä. Tässä menee ukonkellon taimia läjä siperiankurjenmiekkaa vastaan. Saan toki myöhemmässä vaiheessa vielä lännenhopeapensaan, sekä humalaa ja tomaatintaimen. Kunhan kesä etenee pidemmälle, niin teen sitten tästä tuttavani pihasta oman postauksen tänne, jos hän sallii sen.

Kävin toisenkin kukkapenkin lävitse, ja kitkin siitä vuohenjuuret pois, tai sen minkä jaksoin. Nyt olisi sitten seuraavaksi alueen siistiminen roippeista, joita kasaantui maankaivuuhommista. Tässä läjä poisvietäväksi…

Kun savet on viety pois, käyn vielä hyvin läpi tuon kukkapenkin reunuksen, ja suoristan laatat kohdilleen. Samoin siihen ympärille jää rakoset, jotkä täytän hiekalla ja mullalla. Tänään on todella tuulinen päivä, niin en laita nurmikonsiemeniä siihen vielää. Mutta toivottavasti lähipäivinä saa laitettua, että nurmikko ehtii kasvamaan tämän kesän aikana, eikä ympärys täyty rikkaruohoista!

Nurmikkoakin saa kärrätä pois jonkun verran…

Aiemmassa postauksessa kerroin kartiovalkokuusesta, joka oli hieman kärsinyt, kun äitini oli laittanut sen kukkapenkkiin, niin se lähti kyllä todella helposti maasta ylös. Kyselin eräältä tuttavalta, joka ymmärtää näistä asioista melko paljon, niin hän sanoi juuriston kärsineen aika pahasti. Noh, sehän selittää sitten aika paljon tuon puun kohtaloa. Mutta lupasin viedä sen hänelle, jos hän saisi sen elpymään. Saa sitten itselleen siitä pihakoristeen.

Nämä tuijat kaivan myös ylös, ja ne saa heivata mäkeen. Niissä ei juurikaan ole enää edes lehtiä, mutta tuttavani kertoi, että ne elpyvät suhteellisen helpolla. Joten mietin niiden siirtämistä toiseen paikkaan ja pian.

Mutta lisää taas seuraavalla kerralla.

Lue artikkeli