Äidin pihan kukat

Äidin pihalla kukat ovat alkaneet pikkuhiljaa avaamaan nuppuja! Olen siis yrittänyt tehdä kukkapenkeistä sellaisia, että niistä olisi jotain iloa koko kesäksi. Rikkaruohojen määrää en vain ole pystynyt vähentämään nykyisestään, eli on suoranainen ihme, että kukkapenkit näyttävät edes näin hyvältä. Muutamat vuohenputket on nyhdetty irti… mutta paljon on vielä tekemistä.

Kävin ajamassa nurmikkoa ennen viikonloppua, ja ehdin nappaamaan pari kuvaa belliksistä, joita kasvaa nurmikolla. Ajan näiden yli joka kerta, mutta ne kasvavat aina takaisin. Bellis, eli kaunokainen, on ihana! Belliksen kukat ovat kuin minipäivänkakkaroita.

Nurmikolla kasvaa valkokeltaisia belliksiä.

Lupasin sukulaiselle, että annan hänelle vaaleanpunaisten akileijojen juurakoita. Otin parista eri kukasta kuvan, ennen kuin kaivan juurakot ylös. Vien ne sitten hänelle juhannuksena. Tässä on tavallinen lehtoakileija vaaleanpunaisena.

Kaikki akileijat, joita pihalta löytyy, olen alkujaan itse kasvattanut siemenistä, ja sen jälkeen ne ovat levinneet itsekseen. Tämän matalalajikkeisen akileijan olen siirtänyt toisesta puutarhasta tänne, kun lopetin siellä harrastamisen. Lajike on Biedermeier, ja se kasvaa noin 30cm korkeaksi.

Kukkapenkissä kukkii tällä hetkellä muitakin ihanuuksia. Esimerkiksi vuorikaunokki on avannut runsaasti nuppuja. Vuorikaunokki on erittäin kaunis perinneperenna. Tämäkin on siirretty toisesta puutarhaasta. Oikeastaan äidin kukat ovat miltei kaikki siirrännäisiä edellisestä paikasta, missä harrastin puutarhaa.

Olen antanut Vuorikaunokin levitä myös hieman itsekseen. Se onkin löytänyt lähettyviltä kukkapenkin kulmauksesta, siperiankurjenmiekkojen katveesta, sopivan paikan.

Siperiankurjenmiekat alkavat myös availemaan nuppujaan. Tämä on mielestäni todella kaunis kukka! Olen kuvannut sitä paljon järkkärillä. Voit käydä katsomassa joitain kuvia kuvagalleriastani. Pyrin kuvaamaan kaikki pihalta löytyvät kukat.

Viimeisenä, mutta ei missään tapauksessa vähäisempänä, on avannut nuppunsa Idänunikko. Tämä on niin kaunis kukka että hohhoijaa! Sain kuin sainkin sen itämään äidin kukkapenkissä monen vuoden yrittämisen jälkeen. Olen tosiaankin siirtänyt tämän, vaikka unikoista toisinaan sanotaan, että niitä ei voi siirtää. Yleensä ne leviää siemenistä kasvupaikan läheisyyteen. Pitänee levitellä siemeniä pariin muuhunkin paikkaan.

Äidin Idänunikon kukat ovat punaisia ja keskeltä mustia.

Sydäntäni jotenkin lämmitti, kun isäni tokaisi minulle, että hänen äidillään oli näitä Idänunikkoja heidän pihallaan joskus, kun isä oli pieni. Niin kuin sanottu, perinneperenna. Ilmeisesti isänikin pitää näistä erittäin paljon. Ja mikä Idänunikossa on, niin se on todella helppohoitoinen.

Kukat ovat keskeltä mustia.
Idänunikon kauniit kukat
Äidin idänunikoissa on punaiset kukat.

Idänunikon kukat eivät kestä kovinkaan pitkään hyvännäköisinä, niin on erittäin tärkeää saada kuvattua ne heti, kun nuput avautuvat. En tiedä, auttaisiko lannoittaminen mitään. Ainakin tänä vuonna nämä ovat saaneet rutkasti vettä. Nuppuja on toki vielä paljon avautumatta. Pitääkin käydä katsomassa mitä niille kuuluu. Kuvasta näkyy myös oikeassa laidassa pionit, jotka ovat nupullaan. Ne aukeavat varmasti juuri sopivasti juhannukseksi. Etupihalla on myös kiinanpioni, Sarah Bernhartdt, joka on täynnä nuppuja.

Harmituksekseni huomasin, että jotkut kukat ovat jääneet toisten jalkoihin tänä vuonna. Esimerkiksi toisesta kukkapenkistä on kadonnut johonkin kaunopunahattu, jonka halusin kukkapenkkiin keräämään perhosia. Jaa miksi juuri perhosia… noh, jos harrastuksena on valokuvaus, niin mitenkäs muuten niitä perhosia saisi vähän helpommin kuvattua, niin kuin tätä seuraavassa kuvassa olevaa keisarinviittaa. Kuva löytyy suuremmassa koossa kuvagalleriastani. Perhonen on kuvattu vuonna 2010 vanhempieni naapurin upeasta kukkapenkistä.

Lupasin myös väriminttua tuttavalleni. Se lähti ihan hyvin kasvamaan keväällä, mutta on sittemmin jäänyt muiden jalkoihin. Pitää etsiä se vielä tuolta rikkaruohojen seasta, jos saisin pelastettua sen. Siirrän sen sitten toiseen kohtaan, jossa se voisi viihtyä paremmin. Samoin on käynyt hopeatäpläpeipille. Mitähän muuta tuonne rikkakasvien uumeniin on oikein kadonnut?

Taidankin tästä syödä päiväaterian ja lähteä tonkimaan kukkapenkkiä. Keli olisi siihen tarkoitukseen tällä hetkellä oikein loistava. Ei nimittäin tällä kelillä hiki päätä pakota! Kalsa keli kesäksi. Vain +14C, aurinko ei paista, joten nahkakaan tuskin kärvähtää.

Eli hyvää alkavaa viikkoa!

Lue artikkeli / kommentoi

Äidin pihan kukat

Yritin yhdessä vaiheessa epätoivoisesti ottaa muutaman kuvan äidin pihalla olevista kukista, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Meillä oli viikon rankka helleputki täällä Imatralla ja kuvaaminen siinä helteessä oli aika tuskaista. Miltei joka päivä yli +30C lämmintä. Taidettiinpa sitä tehdä kesäkuun lämpöennätyskin. Parikkalassa mitattiin 33,6 astetta joka jäi kaikkien aikojen korkeimmasta Suomessa mitatusta lämpötilasta vain 0,2 astetta. Kukat eivät oikein tainneet pitää niin kovasta helteestä, koska iso osa rähjääntyi aika nopeasti. Lisäksi ne olivat aivan nuutuneen oloisia koko ajan.

22.6.2021 ylin lämpötila 34C.

Noh, eihän tässä mitään probleemaa olisi tarvinnut olla, mutta en minäkään jaksanut huoltaa kukkia sellaisella kelillä, saati sitten, että äitini olisi jaksanut. Kukkapenkit olivat täynnä vuohenputkea. Kiva ottaa kuvia. Estetiikka oli kaukana! Sen lisäksi toimintaa haittasi suuret määrät mäkäräisiä. Niitä on ollut tänä kesänä todella paljon.

Olen aikoinani kasvattanut siemenestä joitain kukkasia ja tässä on punapäivänkakkara. Tämä viihtyy oikein hyvin aurinkoisellakin paikalla. Kukat voi kerätä maljakkoon ja uutta pukkaa tilalle. Kätevää!

17.6.2021 Punapäivänkakkarat

Siperiankurjenmiekat kukkivat tänä vuonna todella runsain mitoin, mutta kukinto kesti aika lyhyen ajan hyvännäköisenä. Tämä saattaisi pitää enemmän varjoisammasta kasvupaikasta. Vanhempieni pihalta kaatui vuosi sitten kovassa tuulessa yksi puu, joka varjosti kukkapenkkiä jonkin verran koko aamupäivän ja osan iltapäivästä. Nyt ”puun puolelta” ei ole minkäänlaista varjostusta, vaan aurinko pääsee porottamaan kukkapenkkiin heti aamusta (aamuyöstä) alkaen, jos on porottaakseen.

17.6.2021 Siperiankurjenmiekat

Ja mitäpä se kesä olisikaan ilman pioneja! Kukkapenkin kulmaukseen laitettu pioni laajenee vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi. Tänä vuonna ehdin sentään tukea sen, ettei se kaadu tuulessa. En tiedä tämän pionin lajiketta koska sen osti äitini vuosia sitten. (Vanha artikkeli kukkapenkin perustamisesta 2015)

Pionin kauniit ja tuoksuvat kukat

Puutarhailuun kuuluu myös maltti, koska kukat eivät yleensä koskaan kasva juuri niin kuin on suunniteltu. Tässä hyvä esimerkki maltista. Olin siirtänyt vuosia sitten idänunikon kukkapenkkiin, ja tiesin, ettei se tule olemaan helppoa. Muutaman vuoden se ehti tehdä pelkkää aluslehteä ennen kuin vuosi sitten se nosti ensimmäisen kukkavarren ylös! Siis, se oli ”horroksessa” monta vuotta ennen kuin alkoi kukkia. Saattaa olla, että kun nyt vihdoinkin siltä kaatui ”varjo”, niin se saa tarpeeksi valoa kasvaakseen. Joka tapauksessa tänä vuonna kukkia oli useita, kun vuosi sitten niitä oli vain yksi.

Pionin vieressä kasvaa punainen idänunikko.

Koska kukkapenkistä tuli nyt aurinkoinen kasvupaikka, minun täytyy siirtää siitä joitain kukkia pois. Se on sitten syksyn hommia ja minulla on aikaa miettiä mitä tälle teen. Löysin myös hyvän artikkelin pioneista ja niiden kasvatuksesta. (https://pioni.fi)

Etupihalla kukki toinen pioni, Sarah Bernhardt. Tämä on ollut kaiteen vierustalla jo ennen kuin vanhempani ostivat tämän talon vuonna 1995. Tässä pionissa on todella huumaavan ihana tuoksu ja kukat ovat jättimäisiä.

Etupihan pionin kanssa samassa kukkapenkissä kaiteen laidalla kasvaa jonkunmoinen läjä mehikasveja. Olen myös istuttanut samaan rykelmään jonkin ruusun, joka ei ilmeisesti ollutkaan se ruusu mikä sen piti olla. Kaivan sen ylös. Se ei ole hyvä ollenkaan. Teen sitten koko kukkapenkistä mehikasveille kivikkopuutarhan. Pionin voisi myös yrittää jakaa useampaan osaan. En tiedä uskallanko! Kasvupaikka on ollut hieman ryteikkö, koska kissat käyvät aina toisinaan tätä kuopimassa. En tiedä, onko se meikäläisten oma pikku Kiksu, vai naapurin kissa. Joka tapauksessa olen saanut heittää siitä parit juurakot japaninjaloangervoa pois kun ne on ”kaivettu ylös” maasta.

Takaisin takapihalle… Pienemmän kukkapenkin reunassa on kasvanut pari vuotta ukonkello, joka minun piti siirtää keväällä isoon kukkapenkkiin kasvamaan, mutta en ehtinyt. Se kasvoi niin nopeasti korkeaksi, että en kehdannut enää siirtää sitä ettei sen kukinto häiriinny. En myöskään kerennyt tukemaan sitä ennen tuulisia kelejä, niin taas niistä lakosi jokin kukkavarsi maahan. Yritän muistaa nyt käydä napsimassa siitä siemenkodat pois kun se on jo kukkinut. Ei sitten leviä miten sattuu. Jos joku haluaa tästä siemeniä niin laita ihmeessä minulle viestiä!

Ukonkellossa on kauniit siniset kellomaiset kukat.

Pienempi kukkapenkki näytti 28.6.2021 tältä:

Kukkapenkissä kukat sikin sokin
Kuva: 28.6.2021

Olen nyttemmin napsinut kaikki vuohenjuuret hitolleen kukkapenkeistä mutta en ole saanut otettua oikein kuvia mistään. Lämpimät kelit alkoivat taas ja pitäisi vain jaksaa vielä lähteä tekemään jotain pientä vanhempieni pihalle. Keskellä päivää kuvat menevät ihan hirveän näköisiksi kun aurinko paistaa täydellä teholla. Keisarinkruunutkin näyttävät tällä hetkellä ihan ränsistyneiltä. Ne ovat kukkineet jo!

Tarha-alpi
Kuva: 3.7.2021 noin kello 18.30

Kukkapenkin reunasta on kaivettava kivireunus pois koska siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Ruohonleikkuu on täysin mahdotonta ja kukaan ei viitsi eikä jaksa trimmerillä vetää jokaisen nurmikonleikkuun jälkeen kukkapenkin reunuksia. Lisäksi huomasin, että kivien alle on taas alkanut pesiä muurahaisia. Yhden kiven alla oli kusiaisia ja toisen kiven alla mustia murkkuja. Kivet pois siis!

Rusopäivänliljat kukkivat tällä hetkellä. Sain onneksi nyhdettyä vuohenputket liljapuskasta pois ennen kukintaa, niin kukat näyttävät hieman kauniimmilta. Saisikohan liljan kukinnon näyttämään paremmalta pidempään jos sitä pikkasen lannoittaisi?

Rusopäivänlilja
Kuva: 3.7.2021

Talon reunustalla on myös istutuksia ja yksi mätäs niistä on keltaisia päivänliljoja. Ne sopivat hyvin varjoisaan paikkaan ja loistavat siellä oikein kauniisti. En nyt tarkalleen muista oliko näitä pihalla aikaisemmin, vai olenko istuttanut jonkun pienen mättään jossain vaiheessa. Juurakon voisi jakaa syksyllä ja laittaa kasvamaan talon reunukselle muuallekin.

Kuva: 20.6.2021

Tämä kukka jaksaa yllättää minut aina! Olen monesti luullut, että se on hävinnyt kukkapenkistä, mutta aina se vain kesän myötä tupsahtaa esiin jostain. Sitä kasvaa jopa rusopäivänliljan juurella. Eli, leviää myös siementämällä. Haluaisin, että tämä viihtyy kukkapenkissä kun on niin sanottu vanhan ajan perenna. Palavarakkaus.

Kuunliljat kukkivat pian. Nämä ovat täsmälleen oikealla kasvupaikalla. Aamuaurinko tavoittaa kasvuston mutta sen jälkeen loppupäivä on varjoisaa. Mättäät olivat pari vuotta sitten vielä hyvin pienet, mutta tänä päivänä ne ovat ihan kivan kokoisia jo. Tässä mättään yhteydessä pitäisi kyllä kasvaa vielä raidallislehtinenkin kuunlilja… mihiköhän se on kadollut?

Kotkansiipisaniaisilla on samanlainen kasvuympäristö kuin kuunliljoillakin.

Nauhukset alkavat myös nostaa kukkavarsia.

Eiköhän tässä ollut jo tilannnekatsausta kerrakseen. Tuli esiteltyä miltei kaikki kukat äidin pihalta. Toki lisää vielä olisi, mutta kaikki eivät ole vielä esittelykelpoisessa kunnossa tai osa ehtivät jo kukkia, eikä minulla ole niistä esittelykelpoisia kuvia.

Lue artikkeli / kommentoi

Kukkapenkki vaatii ehostusta

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Lue artikkeli / kommentoi

Äidin pihan kukkasia 2020

Muutama kuva äidin pihalla kasvavista kukkasista… osa on kukkinut jo ajat sitten ja osa kukkii parhaillaan.

Arovuokko kukassa 9.6.2020
Tämä on ensimmäinen vuosi kun sain Idänunikon kukkimaan. Luulin, että se ei selvinnyt siirrosta. Nuppu 9.6.2020 ja kukki juhannuksen tienoilla.
Jalokullero kukkii yleensä aikaisemmin toukokuussa, mutta nyt nämä kukkivat 9.6.2020
Tavallinen Kullero, kukki myös 9.6.2020
Pioni Sarah Bernhardt kukkii yleensä juhannuksen aikaan ja kuva on otettu 23.6.2020. Ihan ei tänä vuonna ehtinyt juhannukseksi 🙂
Pionit 23.6.2020
Nämä mehitähdet ovat vaan ”viskattu” tuohon kasvamaan… onneksi talvehtivat myös siinä. Astian pohjassa on reikiä. Kuva: 23.6.2020
Punapäivänkakkarat kukkivat pitkään. Kuva: 27.6.2020
Takapihan Pioni. Kuva: 27.6.2020
Lehtoakileija kukkii koko kesän. Kuva: 27.6.2020
Tässä minun ylpeys, Kamchatkan maksaruoho. Olen kasvattanut sen siemenistä. Kuva: 27.6.2020

Eiköhän tässä ollut jo kuvia tälle päivälle ihan tarpeeksi. Täytynee lähteä kohta puolin pihalle vähän kitkemään rikkaruohoja parin duunijutun jälkeen. On nimittäin kukkapenkit nyt sen näköisiä ettei niitä pahemmin kehtaa esitellä. Huomiseksi on ennustettu sadetta, myös keskiviikoksi. Kitkemiset pitäisi hoitaa siihen mennessä. Märkiä kasveja on inhottava käsitellä, ja kun maa kastuu kunnolla, rikkaruohot ovat tiukemmin maassa kiinni. Ei muuta kun hyvää alkanutta viikkoa!

Lue artikkeli / kommentoi

Sadetta ja kukkasia

Tänä vuonna on ollut hieman kylmempi ja sateisempi kesä kuin esimerkiksi viime vuonna. Vesisade auttaa tietysti kukkasten kastelussa, mutta oishan se mukavaa, kun saisi istuskella siellä pihalla sitten niiden kukkasten keskellä, jos haluaa. Suurin osa siementen idätyksistäkin meni ihan pieleen, niin ilmat eivät ainakaan hirmuisesti lohduttele!

Mutta olen minä jotain saanut sentään aikaan… olen istuttanut lähes kaikki taimet! Ja ”lähes kaikki” vain siksi, koska en keksi niille lopuillekaan oikein mitään kasvupaikkaa. Tässä kuitenkin kuvia muutamasta perennasta, joita olen vuosien varrella istuttanut.

Vuorikaunokki

Vuorikaunokki

Siperiankurjenmiekka

Idänunikko, Papaver orientale

Akileijat kukkivat tällä hetkellä runsain kukin, mutta niistä toisessa postauksessa.

Lue artikkeli / kommentoi