Äidin pihan kukat

Yritin yhdessä vaiheessa epätoivoisesti ottaa muutaman kuvan äidin pihalla olevista kukista, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Meillä oli viikon rankka helleputki täällä Imatralla ja kuvaaminen siinä helteessä oli aika tuskaista. Miltei joka päivä yli +30C lämmintä. Taidettiinpa sitä tehdä kesäkuun lämpöennätyskin. Parikkalassa mitattiin 33,6 astetta joka jäi kaikkien aikojen korkeimmasta Suomessa mitatusta lämpötilasta vain 0,2 astetta. Kukat eivät oikein tainneet pitää niin kovasta helteestä, koska iso osa rähjääntyi aika nopeasti. Lisäksi ne olivat aivan nuutuneen oloisia koko ajan.

22.6.2021 ylin lämpötila 34C.

Noh, eihän tässä mitään probleemaa olisi tarvinnut olla, mutta en minäkään jaksanut huoltaa kukkia sellaisella kelillä, saati sitten, että äitini olisi jaksanut. Kukkapenkit olivat täynnä vuohenputkea. Kiva ottaa kuvia. Estetiikka oli kaukana! Sen lisäksi toimintaa haittasi suuret määrät mäkäräisiä. Niitä on ollut tänä kesänä todella paljon.

Olen aikoinani kasvattanut siemenestä joitain kukkasia ja tässä on punapäivänkakkara. Tämä viihtyy oikein hyvin aurinkoisellakin paikalla. Kukat voi kerätä maljakkoon ja uutta pukkaa tilalle. Kätevää!

17.6.2021 Punapäivänkakkarat

Siperiankurjenmiekat kukkivat tänä vuonna todella runsain mitoin, mutta kukinto kesti aika lyhyen ajan hyvännäköisenä. Tämä saattaisi pitää enemmän varjoisammasta kasvupaikasta. Vanhempieni pihalta kaatui vuosi sitten kovassa tuulessa yksi puu, joka varjosti kukkapenkkiä jonkin verran koko aamupäivän ja osan iltapäivästä. Nyt ”puun puolelta” ei ole minkäänlaista varjostusta, vaan aurinko pääsee porottamaan kukkapenkkiin heti aamusta (aamuyöstä) alkaen, jos on porottaakseen.

17.6.2021 Siperiankurjenmiekat

Ja mitäpä se kesä olisikaan ilman pioneja! Kukkapenkin kulmaukseen laitettu pioni laajenee vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi. Tänä vuonna ehdin sentään tukea sen, ettei se kaadu tuulessa. En tiedä tämän pionin lajiketta koska sen osti äitini vuosia sitten. (Vanha artikkeli kukkapenkin perustamisesta 2015)

Pionin kauniit ja tuoksuvat kukat

Puutarhailuun kuuluu myös maltti, koska kukat eivät yleensä koskaan kasva juuri niin kuin on suunniteltu. Tässä hyvä esimerkki maltista. Olin siirtänyt vuosia sitten idänunikon kukkapenkkiin, ja tiesin, ettei se tule olemaan helppoa. Muutaman vuoden se ehti tehdä pelkkää aluslehteä ennen kuin vuosi sitten se nosti ensimmäisen kukkavarren ylös! Siis, se oli ”horroksessa” monta vuotta ennen kuin alkoi kukkia. Saattaa olla, että kun nyt vihdoinkin siltä kaatui ”varjo”, niin se saa tarpeeksi valoa kasvaakseen. Joka tapauksessa tänä vuonna kukkia oli useita, kun vuosi sitten niitä oli vain yksi.

Pionin vieressä kasvaa punainen idänunikko.

Koska kukkapenkistä tuli nyt aurinkoinen kasvupaikka, minun täytyy siirtää siitä joitain kukkia pois. Se on sitten syksyn hommia ja minulla on aikaa miettiä mitä tälle teen. Löysin myös hyvän artikkelin pioneista ja niiden kasvatuksesta. (https://pioni.fi)

Etupihalla kukki toinen pioni, Sarah Bernhardt. Tämä on ollut kaiteen vierustalla jo ennen kuin vanhempani ostivat tämän talon vuonna 1995. Tässä pionissa on todella huumaavan ihana tuoksu ja kukat ovat jättimäisiä.

Etupihan pionin kanssa samassa kukkapenkissä kaiteen laidalla kasvaa jonkunmoinen läjä mehikasveja. Olen myös istuttanut samaan rykelmään jonkin ruusun, joka ei ilmeisesti ollutkaan se ruusu mikä sen piti olla. Kaivan sen ylös. Se ei ole hyvä ollenkaan. Teen sitten koko kukkapenkistä mehikasveille kivikkopuutarhan. Pionin voisi myös yrittää jakaa useampaan osaan. En tiedä uskallanko! Kasvupaikka on ollut hieman ryteikkö, koska kissat käyvät aina toisinaan tätä kuopimassa. En tiedä, onko se meikäläisten oma pikku Kiksu, vai naapurin kissa. Joka tapauksessa olen saanut heittää siitä parit juurakot japaninjaloangervoa pois kun ne on ”kaivettu ylös” maasta.

Takaisin takapihalle… Pienemmän kukkapenkin reunassa on kasvanut pari vuotta ukonkello, joka minun piti siirtää keväällä isoon kukkapenkkiin kasvamaan, mutta en ehtinyt. Se kasvoi niin nopeasti korkeaksi, että en kehdannut enää siirtää sitä ettei sen kukinto häiriinny. En myöskään kerennyt tukemaan sitä ennen tuulisia kelejä, niin taas niistä lakosi jokin kukkavarsi maahan. Yritän muistaa nyt käydä napsimassa siitä siemenkodat pois kun se on jo kukkinut. Ei sitten leviä miten sattuu. Jos joku haluaa tästä siemeniä niin laita ihmeessä minulle viestiä!

Ukonkellossa on kauniit siniset kellomaiset kukat.

Pienempi kukkapenkki näytti 28.6.2021 tältä:

Kukkapenkissä kukat sikin sokin
Kuva: 28.6.2021

Olen nyttemmin napsinut kaikki vuohenjuuret hitolleen kukkapenkeistä mutta en ole saanut otettua oikein kuvia mistään. Lämpimät kelit alkoivat taas ja pitäisi vain jaksaa vielä lähteä tekemään jotain pientä vanhempieni pihalle. Keskellä päivää kuvat menevät ihan hirveän näköisiksi kun aurinko paistaa täydellä teholla. Keisarinkruunutkin näyttävät tällä hetkellä ihan ränsistyneiltä. Ne ovat kukkineet jo!

Tarha-alpi
Kuva: 3.7.2021 noin kello 18.30

Kukkapenkin reunasta on kaivettava kivireunus pois koska siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Ruohonleikkuu on täysin mahdotonta ja kukaan ei viitsi eikä jaksa trimmerillä vetää jokaisen nurmikonleikkuun jälkeen kukkapenkin reunuksia. Lisäksi huomasin, että kivien alle on taas alkanut pesiä muurahaisia. Yhden kiven alla oli kusiaisia ja toisen kiven alla mustia murkkuja. Kivet pois siis!

Rusopäivänliljat kukkivat tällä hetkellä. Sain onneksi nyhdettyä vuohenputket liljapuskasta pois ennen kukintaa, niin kukat näyttävät hieman kauniimmilta. Saisikohan liljan kukinnon näyttämään paremmalta pidempään jos sitä pikkasen lannoittaisi?

Rusopäivänlilja
Kuva: 3.7.2021

Talon reunustalla on myös istutuksia ja yksi mätäs niistä on keltaisia päivänliljoja. Ne sopivat hyvin varjoisaan paikkaan ja loistavat siellä oikein kauniisti. En nyt tarkalleen muista oliko näitä pihalla aikaisemmin, vai olenko istuttanut jonkun pienen mättään jossain vaiheessa. Juurakon voisi jakaa syksyllä ja laittaa kasvamaan talon reunukselle muuallekin.

Kuva: 20.6.2021

Tämä kukka jaksaa yllättää minut aina! Olen monesti luullut, että se on hävinnyt kukkapenkistä, mutta aina se vain kesän myötä tupsahtaa esiin jostain. Sitä kasvaa jopa rusopäivänliljan juurella. Eli, leviää myös siementämällä. Haluaisin, että tämä viihtyy kukkapenkissä kun on niin sanottu vanhan ajan perenna. Palavarakkaus.

Kuunliljat kukkivat pian. Nämä ovat täsmälleen oikealla kasvupaikalla. Aamuaurinko tavoittaa kasvuston mutta sen jälkeen loppupäivä on varjoisaa. Mättäät olivat pari vuotta sitten vielä hyvin pienet, mutta tänä päivänä ne ovat ihan kivan kokoisia jo. Tässä mättään yhteydessä pitäisi kyllä kasvaa vielä raidallislehtinenkin kuunlilja… mihiköhän se on kadollut?

Kotkansiipisaniaisilla on samanlainen kasvuympäristö kuin kuunliljoillakin.

Nauhukset alkavat myös nostaa kukkavarsia.

Eiköhän tässä ollut jo tilannnekatsausta kerrakseen. Tuli esiteltyä miltei kaikki kukat äidin pihalta. Toki lisää vielä olisi, mutta kaikki eivät ole vielä esittelykelpoisessa kunnossa tai osa ehtivät jo kukkia, eikä minulla ole niistä esittelykelpoisia kuvia.

Lue artikkeli / kommentoi

Kukkapenkki vaatii ehostusta

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Lue artikkeli / kommentoi

Perennat 19.5.2012

Kun malttaa odottaa luontoa, niin kyllä se sitten palkitseekin…

Kasvatin siemenistä keväällä 2010 Ritarinkannuksen taimia, ja luulin niiden kuolleen talvella. Ne olivat todella kitukasvuisia viime kesänkin, ja mielessä kävi etteivät ne kyllä tähän puutarhaan sovi. Mutta toisin kävi! Nämä ihanat taimet kurottivat versonsa maan päälle heti kun lumet olivat päältä sulaneet. Siirsin ne viikko sitten toiseen paikkaan nauttimaan kasvamisesta, ja hengissä vielä näyttävät olevan. Jos nämä sittenkin kukkisivat tänä kesänä?

Vuonna 2010 keväällä olin laittanut siemenistä myös kasvamaan Kaunopunahattua, jotka eivät kyllä myöskään viime kesänä kukkineet. Hyvä että tekivät lehdet. Nyt noita lehtiä on huomattavasti enemmän…

Joudun varmaan vähän levittämään noita kasveja erilleen toisiin kukkapenkkeihin, jos ne vaikka viihtyisivät sillä tavalla paremmin. Olin siirtävinäni värililjat toiseen kukkapenkkiin Kaunopunahattujen vierestä, mutta ilmeisesti olen ollut hieman huolimaton siirtojen suhteen, kun liljan alkuja tuntuu olevan vähän siellä sun täällä tuossa kukkapenkissä.

Sarviorvokit olivat vielä kukassa joulukuun alussakin, kiitos todella lämpimän syksyn. Ne aloittivat taas kukkimisen karsimisen jälkeen noin viikko sitten.

Tässä on kasvi jota en muista laisinkaan… toivottavasti ei ole rikkaruoho 😀

Pitääkin laittaa johonkin kasvientunnistuspalstalle….

Tästä kukkapenkistä olen kaivanut vaikka mitä tämän kevään aikana pois, ja siihen siirtyy osa jakotaimista mitä otan pois toisista kukkapenkeistä. Kukkapenkissä on Vuorikaunokkia, Palavarakkautta, Tarha-alpia, Myskimalvaa ja uutena istukkaana siihen tulee Tarhaukonhattua ja kaunopunahattuja… toivottavasti tätä kukkapenkkiä ei tarvitse laajentaa kun en millään haluaisi tehdä siitä mitään massiivista istutuskeidasta 😉 (hih).

Kunhan vähän aikaa aprikoin, niin saatampa siirtää tästäkin kaikki pois toiseen paikkaan, nimittäin mansikkamaalta kaivetuilla pylväillä saisi kivan penkin vielä toiseenkin paikkaan. (toivottavasti isäntä ei lue tätä!)

Lue artikkeli / kommentoi

Kukkasia pihamaalta vol 1

Tässä on mielestäni ehkä yksi kauneimmista kukkasista… tämä on rohtosormustinkukka, Digitalis purpurea.
Sormustinkukka työnsi vartensa tarhaukonhattujen seasta. Onneksi en nyppinyt sitä rikkaruohona pois. Naapurin villitontilla on myös tällaisia… liekö sieltä karannut? Harmittavaa vain se, että tämä ”oman pihan” puolella oleva kasvi jäi huomattavasti matalammaksi. Sen näet pitäisi olla noin puolentoista metrin korkuinen. Oma kukkanen jäi alle metrin korkuiseksi.

Myskimalva, Malva moschata, on myös karannut naapurin villitontilta. Istutin näitä kyllä muutaman taimen tälle puolelle pihaa ihan itsekin, mutta näitä löytyi ihmeellisistä paikoista muualtakin, joihin en ole taatusti kajonnut. Yksi melko rehevä taimi kasvoi akileijapenkin takana sellaisessa paikassa, jossa ei ole edes multaa. Täytyy varmaan syksyllä yrittää siirtää taimi parempaan paikkaan, jos se vaikka lähtisi kasvamaan taasen ensi kesällä. Olen käsittänyt ettei myskimalva pidä siirtelystä, mutta ei kai sitä nyt tuohonkaan voi jättää, kun sille ei saa laitettua maahan edes tukikeppejä 😀 Maa on nimittäin kovaa kuin mikäkin… siinä on vain ohut kerros kivituhkaa, jota on levitetty viiran päälle. Jos joku ihmettelee mitä tai mikä viira on, niin se on jotain paperikoneissa käytettävää kangasta, jonka avulla paperia tehdään. Talon jokin entinen omistaja on ollut nimittäin Stora Ensolla töissä… kuulemma.

Sain muutaman ritarinkannuksen taimen kasvattaneeksi vuosi sitten keväällä, ja istutin pariin paikkaan pihamaalle. Siemenpussissa luki ihan jotain muuta kuin ritarinkannuksen latinalainen nimi, ja erehdyinkin yrittämään esikasvatusta ilmeisesti sen vuoksi tänä vuonna vähän väärin. Siemenpussissa oli näet nimi Alyssum saxatile (kilpiruoho) ja ritarinkannuksen kuva. Minulla ei ole koskaan ollut ritarinkannuksia, niin en ole varma onko tämä kuvassa oleva taimi hieman kärsinyt, vai kasvaako niistä ajastaan vuosien saatossa sellaisia puolentoista metrin korkuisia? Tässä kuitenkin uutukaistaimeni, Ritarinkannus Delphinium x cultorum ”Pacific Ocean hybrids”

Tarha-alpi, Lysimachia punctata, on saatu naapurin tontilta myös, ja se on mielestäni oikein upea kasvi! Olen tainnut istuttaa kukkapenkkiin jonkun vaaleanpunaisen rikkaruohonkin, jonka aion kaivaa syksymmällä pois ensi kesää ajatellen. Tarha-alpien vieressä kasvaa näet nyt uusi ihana myskimalva 🙂 Tästä kukkapenkistä saa myös häädön vuorikaunokki… pitäisin mielelläni näitä kaunokaisia jollain tapaa puutarhassa, mutta kun ne keräävät niin hemmetisti niitä kotiloita. Puhuin naapurin perijättären kanssa näistä kotiloista ja hän lupasi mennä hankkimaan ferromolia jostakin. Voin avustaa heitä heidän tonttinsa kanssa, jotta niistä nilviäisistä päästäisiin eroon!

Palavarakkaus, Lychnis chalcedonica, on niin ikään tuontitavaraa naapurin villitontilta. Luoja miten kaunis tuo kukka on! Palavarakkautta on tarha-alpin ja myskimalvan kanssa samassa kukkapenkissä.

Lue artikkeli / kommentoi

Kasvien tuki talkoot

Oli muuten täpärällä, että kuukausi sitten istuttamani herneet eivät delanneet täysin… olin unohtanut tyystin laittaa niille tuet.

Kun sattuu olemaan tuollaiset polttavat parvekelasit, niin on syytä huolehtia, ettei kasvien lehdet ole niissä kiinni. Nimittäin, ne nuutuvat todella helposti! Virittelin eilen (la:na 8.8.) herneilleni narut, jota pitkin ne sitten pääsevät kasvamaan. En tiedä, onko paikka liian paahteinen, kun laitoin ne parvekelaatikkoon lasien sisäpuolelle.

Kuvassa: vasemmalla puolella parvekelaatikossa on herneet ja oikealla puolella niiden vieressä koristekrassi, tai köynnöskrassi… en muista kumpi.
Molemmat on tuettu kattoon viritetyillä juuttinaruilla. Siinä on kaksi laatikkoa, vaikka äkkiseltään näyttääkin, että kaikki olisivat samassa laatikossa.

Onneksi olin kaukaa viisas, ja tajusin keväällä pyytää tuttavaani poraamaan kattoon useita reikiä, että saan laiteltua sitten niihin koukkuja jne jos tarve vaatii. Vielä yritän muistaa pyytää, että saisin reiät ikkunan eteen, niin vuoden päästä saan siihen sitten jotakin mukavaa vielä kasvamaan.
Ihanan aurinkoinen tämä parvekkeeni on, mutta toisinaan hieman kuuma – varsinkin tänä kesänä on ollut tuskaisen kuuma. Yritän tajuta asian laidan sitten vuoden päästä, ja jättää edes yhden avattavaksi soveltuvan parvekelasin 🙂 Ei tullut mieleenkään näin tehdä tänä vuonna, koska en itse polta tupakkia, niin ei niitä laseja sillain olis tarvinnu avata… jollei siis ole näin hemmetin kuumaa! Ja jos kissat karkaavat… Noh, kai sitä ”viisaana homo sapienssinä” osaa työkaluja käyttää ja sen verran soveltaa tulevaisuudessa…

Enivei, Tästä tuota pikaa pitäis lähteä tuttavan pihalle tekee vähän pihatöitä. Tarkoituksena olisi istuttaa hänen pihalleen joitakin siirtokasveja villiintyneeltä naapuritontilta. Naapuritontin setä oli oikein mukava, ja sanoi, että niiden rehuille voi tehdä mitä vaan. He eivät itse asu siinä talossa, ja siitä syystä eivät voi oikein tehdä pihalleen mitään. Olivat perineet sen omalta äidiltään, joka viimeisen kerran ajeli mopoaan kolmisen vuotta sitten vielä 92-vuotiaana. Aika sissimummo! Ja voi luoja, miten kauniita kukkasia siltä jää perinnöksi naapureille 🙂 (kunhan nyppii ensin etanat hitolleen)

Mm. tämä todella kaunis Palavarakkaus tulee siirtymään tuttavani tontille!

Seuraavassa kuvassa hieman esimakua tontista, millainen viidakko siellä oikein odottaa!

Etualalla näkyy Tarha-alpia vasemmalla, ja oikealla puolella on Ukonkello (Campanula latifolia), josta siirrän molempia värejä. Samoin pihalle siirretään kaikki mahdolliset Akileijat ja Malvat. Kunhan kuusesta leikatut oksat on poltettu kaikki, siirretään kuusen juurelle kasvamaan toiselta tuttavaltani saatavia kotkansiipi-saniaisia.

Jees, mutta nyt pitää taas lopetella, ja keitellä tuttavalle kahvit, kun tulee minut täältä noutamaan. Kuulemisiin taas seuraavaan kertaan.

Lue artikkeli / kommentoi