Kukkapenkki vaatii ehostusta

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Lue artikkeli / kommentoi

Puutarhan ötököitä

Sateisen kesän aikana puutarhasta nauttivat sellaisetkin vieraat, joita ei sinne hirmuisesti kyllä kaipaisi… Kasvien suunnittelukin lähtee yleensä siitä, missä mikäkin rehu viihtyisi, ja mitä sen viereen kannattaisi istuttaa, jotta voisi välttyä ongelmilta. Joillakin kasveilla on sellainen vaikutus, että ne torjuvat tuholaisia, esimerkiksi kirvoja. Tällaisiin kasveihin kuuluu muunmuassa samettikukka (samettiruusu). Samettikukka on kuitenkin etanoiden ja kotiloiden herkkua!

Nämä itse siemenistä kasvatetut samettikukat ovat saaneet tänä vuonna kyllä kyytiä kotiloilta, joita ei meinaa saada mitenkään kitkettyä puutarhasta pois… ne majailevat jopa Virpiangervoista kasvatetussa pensasaidassa!

Sateinen kesä on tosin pitänyt joitakin ei toivottuja vieraita poissakin… kunnes tulee lämmin kuivempi ajanjakso kesän päätteeksi.

Näitä kirvoja tulee joka vuosi näihin samoihin kasveihin. Tänä vuonna Lipstikka on välttynyt kirvoilta, mutta niitä on ilmestynyt Ukonhattuun ja Ritarinkannuksiin. Joudun siis kaivamaan bioruiskutteen esiin! Nämä elukat nauravat mäntysuovalle…

Näistä minulla on vähän tietoa, kuinka haitallisia ne voisivat puutarhoissa olla… Palavarakkauden kuivunut kukka on kuitenkin täynnä haisevia Viherluteita (Palomena prasina).

Näitä elukoita on joka hemmetin paikassa tänä vuonna. Viime vuonna niitä ei ollut läheskään tällaista määrää. Myös naapurin puutarhasta niitä löytyi jokaisista kasvustoista.

Lue artikkeli / kommentoi