Äidin pihan kukat

Äidin pihalla kukat ovat alkaneet pikkuhiljaa avaamaan nuppuja! Olen siis yrittänyt tehdä kukkapenkeistä sellaisia, että niistä olisi jotain iloa koko kesäksi. Rikkaruohojen määrää en vain ole pystynyt vähentämään nykyisestään, eli on suoranainen ihme, että kukkapenkit näyttävät edes näin hyvältä. Muutamat vuohenputket on nyhdetty irti… mutta paljon on vielä tekemistä.

Kävin ajamassa nurmikkoa ennen viikonloppua, ja ehdin nappaamaan pari kuvaa belliksistä, joita kasvaa nurmikolla. Ajan näiden yli joka kerta, mutta ne kasvavat aina takaisin. Bellis, eli kaunokainen, on ihana! Belliksen kukat ovat kuin minipäivänkakkaroita.

Nurmikolla kasvaa valkokeltaisia belliksiä.

Lupasin sukulaiselle, että annan hänelle vaaleanpunaisten akileijojen juurakoita. Otin parista eri kukasta kuvan, ennen kuin kaivan juurakot ylös. Vien ne sitten hänelle juhannuksena. Tässä on tavallinen lehtoakileija vaaleanpunaisena.

Kaikki akileijat, joita pihalta löytyy, olen alkujaan itse kasvattanut siemenistä, ja sen jälkeen ne ovat levinneet itsekseen. Tämän matalalajikkeisen akileijan olen siirtänyt toisesta puutarhasta tänne, kun lopetin siellä harrastamisen. Lajike on Biedermeier, ja se kasvaa noin 30cm korkeaksi.

Kukkapenkissä kukkii tällä hetkellä muitakin ihanuuksia. Esimerkiksi vuorikaunokki on avannut runsaasti nuppuja. Vuorikaunokki on erittäin kaunis perinneperenna. Tämäkin on siirretty toisesta puutarhaasta. Oikeastaan äidin kukat ovat miltei kaikki siirrännäisiä edellisestä paikasta, missä harrastin puutarhaa.

Olen antanut Vuorikaunokin levitä myös hieman itsekseen. Se onkin löytänyt lähettyviltä kukkapenkin kulmauksesta, siperiankurjenmiekkojen katveesta, sopivan paikan.

Siperiankurjenmiekat alkavat myös availemaan nuppujaan. Tämä on mielestäni todella kaunis kukka! Olen kuvannut sitä paljon järkkärillä. Voit käydä katsomassa joitain kuvia kuvagalleriastani. Pyrin kuvaamaan kaikki pihalta löytyvät kukat.

Viimeisenä, mutta ei missään tapauksessa vähäisempänä, on avannut nuppunsa Idänunikko. Tämä on niin kaunis kukka että hohhoijaa! Sain kuin sainkin sen itämään äidin kukkapenkissä monen vuoden yrittämisen jälkeen. Olen tosiaankin siirtänyt tämän, vaikka unikoista toisinaan sanotaan, että niitä ei voi siirtää. Yleensä ne leviää siemenistä kasvupaikan läheisyyteen. Pitänee levitellä siemeniä pariin muuhunkin paikkaan.

Äidin Idänunikon kukat ovat punaisia ja keskeltä mustia.

Sydäntäni jotenkin lämmitti, kun isäni tokaisi minulle, että hänen äidillään oli näitä Idänunikkoja heidän pihallaan joskus, kun isä oli pieni. Niin kuin sanottu, perinneperenna. Ilmeisesti isänikin pitää näistä erittäin paljon. Ja mikä Idänunikossa on, niin se on todella helppohoitoinen.

Kukat ovat keskeltä mustia.
Idänunikon kauniit kukat
Äidin idänunikoissa on punaiset kukat.

Idänunikon kukat eivät kestä kovinkaan pitkään hyvännäköisinä, niin on erittäin tärkeää saada kuvattua ne heti, kun nuput avautuvat. En tiedä, auttaisiko lannoittaminen mitään. Ainakin tänä vuonna nämä ovat saaneet rutkasti vettä. Nuppuja on toki vielä paljon avautumatta. Pitääkin käydä katsomassa mitä niille kuuluu. Kuvasta näkyy myös oikeassa laidassa pionit, jotka ovat nupullaan. Ne aukeavat varmasti juuri sopivasti juhannukseksi. Etupihalla on myös kiinanpioni, Sarah Bernhartdt, joka on täynnä nuppuja.

Harmituksekseni huomasin, että jotkut kukat ovat jääneet toisten jalkoihin tänä vuonna. Esimerkiksi toisesta kukkapenkistä on kadonnut johonkin kaunopunahattu, jonka halusin kukkapenkkiin keräämään perhosia. Jaa miksi juuri perhosia… noh, jos harrastuksena on valokuvaus, niin mitenkäs muuten niitä perhosia saisi vähän helpommin kuvattua, niin kuin tätä seuraavassa kuvassa olevaa keisarinviittaa. Kuva löytyy suuremmassa koossa kuvagalleriastani. Perhonen on kuvattu vuonna 2010 vanhempieni naapurin upeasta kukkapenkistä.

Lupasin myös väriminttua tuttavalleni. Se lähti ihan hyvin kasvamaan keväällä, mutta on sittemmin jäänyt muiden jalkoihin. Pitää etsiä se vielä tuolta rikkaruohojen seasta, jos saisin pelastettua sen. Siirrän sen sitten toiseen kohtaan, jossa se voisi viihtyä paremmin. Samoin on käynyt hopeatäpläpeipille. Mitähän muuta tuonne rikkakasvien uumeniin on oikein kadonnut?

Taidankin tästä syödä päiväaterian ja lähteä tonkimaan kukkapenkkiä. Keli olisi siihen tarkoitukseen tällä hetkellä oikein loistava. Ei nimittäin tällä kelillä hiki päätä pakota! Kalsa keli kesäksi. Vain +14C, aurinko ei paista, joten nahkakaan tuskin kärvähtää.

Eli hyvää alkavaa viikkoa!

Lue artikkeli / kommentoi

Kukkapenkki vaatii ehostusta

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Lue artikkeli / kommentoi

Kukkapenkissä kukkii

Käytiin koiran kanssa tänään autoajelulla, ja matkan varrelle sattui aivan älyttömän näköisiä junavaunuja. Ei muuta ku U-käännös ja takasin ottamaan kännykällä kuvia!

Olin niin täpinöissäni junasta, että päätin lähteä vielä järkkäriä ulkoiluttamaan. Vein koiran kotiin ja heitin uuden reissun. Valitettavasti junavaunut eivät enää olleet paikoillaan, niin otin sitten videokuvaa autosta suoraan. Sain viriteltyä viereiselle penkille kameratelineen ja avot! Siitä kuitenkin sitten jossain muussa vaiheessa lisää… Valokuvauskohteet siirtyivät äitini pihalle ja kukkapenkkiin.

Joskus muinoin kasvatin siemenistä näitä Kamtsakan maksaruohoja. Kohta ne avaa nuput!

Pionien kukinta on myöhässä… kohta nämäkin aukeaa, toivottavasti.

Kasvattelin siemenistä myös näitä punapäivänkakkaroita. Nämä ovat todella pirteän värisiä.

Ihanan hento Vuorikaunokki (Centaurea montana)

Siperiankurjenmiekka kukkii myös tällä hetkellä kukkapenkin laidassa…

Lue artikkeli / kommentoi

Sadetta ja kukkasia

Tänä vuonna on ollut hieman kylmempi ja sateisempi kesä kuin esimerkiksi viime vuonna. Vesisade auttaa tietysti kukkasten kastelussa, mutta oishan se mukavaa, kun saisi istuskella siellä pihalla sitten niiden kukkasten keskellä, jos haluaa. Suurin osa siementen idätyksistäkin meni ihan pieleen, niin ilmat eivät ainakaan hirmuisesti lohduttele!

Mutta olen minä jotain saanut sentään aikaan… olen istuttanut lähes kaikki taimet! Ja ”lähes kaikki” vain siksi, koska en keksi niille lopuillekaan oikein mitään kasvupaikkaa. Tässä kuitenkin kuvia muutamasta perennasta, joita olen vuosien varrella istuttanut.

Vuorikaunokki

Vuorikaunokki

Siperiankurjenmiekka

Idänunikko, Papaver orientale

Akileijat kukkivat tällä hetkellä runsain kukin, mutta niistä toisessa postauksessa.

Lue artikkeli / kommentoi

Perennat 19.5.2012

Kun malttaa odottaa luontoa, niin kyllä se sitten palkitseekin…

Kasvatin siemenistä keväällä 2010 Ritarinkannuksen taimia, ja luulin niiden kuolleen talvella. Ne olivat todella kitukasvuisia viime kesänkin, ja mielessä kävi etteivät ne kyllä tähän puutarhaan sovi. Mutta toisin kävi! Nämä ihanat taimet kurottivat versonsa maan päälle heti kun lumet olivat päältä sulaneet. Siirsin ne viikko sitten toiseen paikkaan nauttimaan kasvamisesta, ja hengissä vielä näyttävät olevan. Jos nämä sittenkin kukkisivat tänä kesänä?

Vuonna 2010 keväällä olin laittanut siemenistä myös kasvamaan Kaunopunahattua, jotka eivät kyllä myöskään viime kesänä kukkineet. Hyvä että tekivät lehdet. Nyt noita lehtiä on huomattavasti enemmän…

Joudun varmaan vähän levittämään noita kasveja erilleen toisiin kukkapenkkeihin, jos ne vaikka viihtyisivät sillä tavalla paremmin. Olin siirtävinäni värililjat toiseen kukkapenkkiin Kaunopunahattujen vierestä, mutta ilmeisesti olen ollut hieman huolimaton siirtojen suhteen, kun liljan alkuja tuntuu olevan vähän siellä sun täällä tuossa kukkapenkissä.

Sarviorvokit olivat vielä kukassa joulukuun alussakin, kiitos todella lämpimän syksyn. Ne aloittivat taas kukkimisen karsimisen jälkeen noin viikko sitten.

Tässä on kasvi jota en muista laisinkaan… toivottavasti ei ole rikkaruoho 😀

Pitääkin laittaa johonkin kasvientunnistuspalstalle….

Tästä kukkapenkistä olen kaivanut vaikka mitä tämän kevään aikana pois, ja siihen siirtyy osa jakotaimista mitä otan pois toisista kukkapenkeistä. Kukkapenkissä on Vuorikaunokkia, Palavarakkautta, Tarha-alpia, Myskimalvaa ja uutena istukkaana siihen tulee Tarhaukonhattua ja kaunopunahattuja… toivottavasti tätä kukkapenkkiä ei tarvitse laajentaa kun en millään haluaisi tehdä siitä mitään massiivista istutuskeidasta 😉 (hih).

Kunhan vähän aikaa aprikoin, niin saatampa siirtää tästäkin kaikki pois toiseen paikkaan, nimittäin mansikkamaalta kaivetuilla pylväillä saisi kivan penkin vielä toiseenkin paikkaan. (toivottavasti isäntä ei lue tätä!)

Lue artikkeli / kommentoi