Talon kulmaus-projekti

Juhannus tuli vietettyä ilmeisesti rauhallisemmin kuin oli tarkoituskaan, mutta ei se haittaa. Eipähän ollut tänään krapulaa, ja pääsin pihahommia tekemään. Harkinnassa on ollut pidemmän aikaa talon kulmaus, jossa on aikanaan taloa ostettaessa ollut komposti. Noh, se ei tietenkään ollut kovinkaan hyvä idea, ja siirsimme kompostin toiseen paikkaan. Kompostista oli tullut multaa, ja multa käytettiin muihin pihan alueiden kunnostamisiin. Kulmaus on mullan lapioimisen ja kärräämisen jäljiltä aivan muhkurainen, eikä siitä päässyt ruohonleikkurilla talon taakse. En ole koskenut kulmaukseen varmastikaan pariin vuoteen, ja nyt päätin tehdä asialle jotain, koska naapurin talo on saanut uudet venäläiset omistajat, ja he raivasivat ensimmäiseksi tontin reunan siistimmäksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, etteivät kotilot viihdy naapurin trimmatulla maalla! Ne kylläkin viihtyisivät talon kulmauksen kaltaisessa rikkaruohotaivaassa, joten päätin, että se saa lähteä.

Lähtökohta oli tämä:


Seinusta on etelään päin. Onneksi ei ollut lämmintä kuin jotain +25°C. Ei muuta kuin kumihanskat kouraan ja käsin kitkemään. Ai miksi käsin? Noh, en halunnut jättää kaikkia rikkaruohon juuria maahan. Kitkemällä ne lähtevät suurimmalti osin juurineen 😉

Kottikärryt alkoivat täyttyä vuohenputkesta… hyttyset ja paarmat söi! Ilmeisesti hyttysiä nousi kosteasta maasta kun nyhdin siitä rikkaruohoja irti… viime yönä satoi nimittäin vettä.

Korkein kohta… ryteikön alta paljastui muuten karviaispensaan taimi 🙂 Taidan sijoittaa sen uuteen, parempaan paikkaan.

Talon kulmauksen takana näytti tältä. Sain kuin sainkin kitkettyä kaikki näkyvimmät vuohenputket pois, kunnes viimeisimmässä kohdassa osuin kusiaispesään. Annan tämän puolen siis olla hetken, kunnes saan häädetyä muurahaiset pois.

Tämä on sellainen puoli talosta, että tähän paistaa aamuaurinko. Ajattelin, että jos laittaisin talon seinustalle kasvamaan erillaisia akileijoja, kun niitä ei voi aina tuonne kukkapenkkiin tunkea. Ne tuntuvat olevan aika kiitollisia kasveja kasvualustoistaan huolimatta. Tontin reunaan on myös viime kesänä pystytetty koiraa varten verkkoaita, jonka tässä kuvassa peittää orapihlajat. Orapihlajat on nostettava naruilla aitaa vasten, tai muuten kasvavat maata myöten. Talon taakse on tarkoitus tehdä nurmikoa. ”Käytävän” päässä on koira-aitaus.

Talon sivussa, aidan vieressä kasvaa jokin saniainen ja Lumimarja. Molemmat saavat jäädä paikoilleen. Lumimarja on alunperin ollut naapurin puolella, mutta karannut sieltä omalle puolelle. Uudet naapurit vetivät pensaan ”alas”, mutta onneksi siitä jäi taimia 🙂

Tähän kohtaan lopetin sitten projektin tältä päivää. Maata on tasoiteltu, ja reunamia lapioitu. Vielä sen verran painelen pihalle takaisin, että käyn tasoittamassa tuota maata hetken kumisaappaat jalassa. Saan paineltua maan kunnolla… krokseilla oli hieman hankalaa kun meni mullat rei’istä sisään. Se ei ollut kovinkaan mukavaa. Jossain vaiheessa kun pääsen suihkuun asti, niin ttäytynee etsiä juuriharja, että saan varpaani puhtaiksi 😀

Tästä projektista todennäköisesti tulee jatko-osaa, kunhan pääsen nurmikon istuttamiseen asti.

Lue artikkeli

Akileijat 10.6.2013

Olen iloissani siitä, etten tappanut kaikkia kasveja kevään aikana, kun siirtelin niitä toisiin paikkoihin… Hieman pelotti myös nämä suurella vaivalla kasvatetut jaloakileijat. Ei sen kummempaa hätää kaikkien kohdalla, osa kukkii nyt 🙂

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosan värinen versio.

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosa-valkoinen versio.

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” valkoinen versio.

Jotkut akileijat hieman kärsivät istutuksesta uuteen paikkaan, mutta elon merkkejä niissä kuitenkin näkyy. Saatan joutua odottelemaan niiden kukintaa vasta ensi vuoteen. Pientä kukintaa näyttäisi kuitenkin vääntävän ”Tower white”, josta sitten lisää tuonnempana, kun se on enemmän kukassaan.

Mutta tältä se akileijojen istutusalue nyt näyttää. Kuva on otettu muutama tunti sitten.

Puureunus kaipaa näköjään vielä vähän ehostusta… en ole muistanut kylvää siihen nurmikkoa, enkä sen kummemmin kastellakaan. Noh, asia täytynee korjata lähipäivinä.

Toinen puolisko kukkapenkistä… Tässä on muita perennoja, jotka siirsin toisesta kukkapenkistä. Ainoat rehut jotka kärsivät, olivat valitettavasti idänunikot. Mutta, uskon niiden piristyvän ensi vuonna. Idänunikko ei ilmeisesti pidä siirtelystä!

Etualalla on matalia kasveja. Sain siirrännäisenä uutena tänä vuonna ystävättäreltäni valkoisen verikurjenpolven 🙂 Odotan innolla sen kasvamista. Juurtuminen oli hieman nihkeää, mutta kyllä se siitä piristyi kun muisti vaan kastella jatkuvasti. Jaoin kurjenpolvea toisaallekin, mutta siitä sitten toisessa postauksessa.

Kun tuota kivirakennelmaa katselee, tulee mieleen, että onkohan nuo kivet liian pieniä tuohon tarkoitukseen? Saattaa nimittäin olla! Kukkasia ei tahdo oikein erottaa, varsinkin nuo akileijat niin kun häviävät tuonne kivien sekaan. Pitäisiköhän kuitenkin vielä käydä keräilemässä suurempia kiviä noiden hentoisten kukkasten ympärille, jos ne vaikka tulisivat hieman paremmin esille? Kivien allahan on sanomalehteä, joka maatuu jossain vaiheessa. Joudun joka kevät kuitenkin ottamaan nuo kivet tuolta pois ja laittamaan uudelleen. Jossain vaiheessa kiviä ei enää tarvita, kun kukkapenkki on kasvanut umpeen 🙂 Sehän se tässä tarkoitus onkin! Kivien määrä vain pienenee koko ajan…

Lue artikkeli

Luumupuskille kyytiä!

Talon isäntä osti tämän ”plantaasin” alkuvuonna 2007 talvella, ja lumien sulettua, esiin kaivautui pihalta ties mitä… myös vino pino luumunkiviä. Edellisenä syksynä oli ilmeisesti ollut erittäin hyvä luumuvuosi! Haravoin suurimman osan kivistä kompostiin, mutta eihän niitä pystynyt niin tarkkaan sieltä nurmikon seasta imuroimaan, joten muutama vuosi eteen päin, ja luumuntaimia oli joka paikassa, kymmeniä!

Laitoin ilmoituksen Facebookin ryhmään luumuntaimista, ja sieltä tulikin halukkaita ottajia. Olin laittanut viestiä myös viime vuonna, mutta ilmoituksia ei tullut kuin pari. Kaikki halukkaat tulivat kaivamaan itse luumut maasta, ja minulta säästyi siltä osin selkä 🙂 Kiittelivät vielä kovasti, vaikka kiitos oli täysin minun puolellani. Mutta, vielä on taimia jäljellä, ja nämä saavat kyytiä tulevalla viikolla ennen kuin ehtivät lehtiä tehdä.

Puukuurin vierusta oli täynnä luumupuun alkuja, ja ihanat ihmiset kävivät kaivamassa siitäkin kaikki ylös! Siis, en ollut uskoa silmiäni kun näin sen alueen siitä… todella mahtavaa! Olin aiemmin vapun tienoilla saanut tuttavaltani karhunvatukan taimia, jotka saivat sitten kuurin seinustalta paikan.

Aidan ja puukuurin väliin (oikealle) on tulossa portti, josta pääsee kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla ja kottikärryllä. Vasemmalle laidalle puukuurin seinustaan asti tulee nurmikko – helpottaa sitten nurmikon ajamista tuolta alueelta. Siitä pitää vielä kuitenkin kaivaa vanhaa kukkapenkkiä pois. Kaivoin kuurin kulmauksesta kottikärryllisen ruohotuppoja, ja kuvassa näkyvät puulastut ovat peräisin isosta puukannosta, joka oli tuossa jo kun isäntä muutti taloon. Nyt senkin ”siirto” helpottui, kun se hajosi pieniksi silpuksi kun kiinni otti. Muurahaiset olivat olleet asialla useampana vuonna, ilmeisesti. Otin puusilpusta katteen vatukoille.

Lue artikkeli

Äitienpäivänä pihahommia ja muutakin

Ensimmäiseksi toivotan kaikille äideille hyvää äitienpäivää, erityisesti omalle, joka on ehtinyt taatusti kestämään ties mitä hullutuksia, joita olemme veljeni kanssa ehtineet tekemään! Äitini on mm joutunut kuuntelemaan näistä kasviharrastuksistani ties mitä, ja tänään on tarkoitus mennä vielä hänen luonaan käymään, ja laittamaan samalla kukkapenkki kuntoon. Olen saanut yhden kukkapenkin käyttööni vanhempieni pihalta, talon edustalta.

Mutta sitten pientä tilannekatsausta toisesta pihasta, jossa useimmiten olen konttaamassa…
Kivinen kukkapenkki on nyt sitten tällaisessa vaiheessa:

Lähdin siis rakentamaan uutta kukkapenkkiä, ja meni noin kolme päivää, että sain sen tämän näköiseksi. Yksi päivä (muutama tunti) meni siihen, että sain maan muokattua, ja revittyä vanhan maanpäällisen pois, toinen päivä meni siihen, kun sijoittelin kiviä ja sanomalehtiä pitkin poikin… istutin siinä vaiheessa myös muutaman perennan paikoilleen, että saan hieman tuntumaa siitä, miltä lopputulos mahdollisesti näyttäisi. Kolmantena päivänä istutin perennoita paikoilleen… muutama puuttuu vielä, esimerkiksi en ole siirtänyt Biedermeier Akileijoja paikoilleen. Niitä on tarkoitus laittaa tuohon syreenipuskan alle, jossa on jo muita akileijoja laitettuna. Loppui kunto niin sanotusti kesken, kun kantelin käsineen noita kiviä paikoilleen. Elikkäs, siinä sitten tälle päivällä vielä hommaa 🙂

Toinen laita kukkapenkistä näyttää tältä:

Tässä on uusi kokeilu. ”Sattumoisin” kaikki pesuvadit ja ämpärit olivat hajonneet talven aikana ulkona, niin niistä sitten revin pohjaa pois, ja laitoin Vuorikaunokin yhteen ”raamiin”. Tein tämän sen takia, koska Vuorikaunokki karkaa usein kukkapenkistä juurakon kautta. Jos vaikka pysyisi tällä kertaa tuossa, kun on rajaukset tehtynä. Kerron sitten kyllä tulevaisuudessa mitä tuolle tapahtuu 😀

Mutta nyt on aamukahvit nautittu ja aika lähteä päivän pihatöihin 🙂

Lue artikkeli

Uusi kukkapenkki

Vuosien varrella on tullut kokeiltua ties minkälaisia viritelmiä kukkapenkkien suhteen, ja jotenkin tuntuu siltä, että lähes kaikki on mennyt päin persettä… siispä en luovuta tälläkään kertaa niiden suhteen, vaan yritän taas viritellä jotain uutta!

Rehut on istutettu mihin sattuu, ja kukkapenkkejä myös puretaan toisaalta, josta kasvit sitten siirretään uuteen paikkaan… loogista?

Kukkapenkki on oleskelualueen reunalla, ja maan möyhimiseen sain kulutettua huimat pari päivää aikaa… ei minulla mitään masinoita siihen ollut, vaan ihan pikkusella kuokalla ja pistolapiolla touhusin 🙂 Jälkikäteen parin buranan jälkeen sitä sitten tietty pohti, että olisihan sitä voinut näin vanhemmiten käyttää lapion ja kuokan lisäksi myös rannetukia ja polvisuojia…

Lopulta kukkapenkin pohjustus näytti tältä:

Tarkoitus on laittaa syreenin vasempaan laitaan kiviasetelmia puureunuksen jatkeeksi. Syreenin alle siirrän toisesta kukkapenkistä akileijat, jotka kasvavat vaikka hietikolla!

Lue artikkeli