Urho-kissan päivän viettoa

Ihanaa, että Urho on kotiutunut luokseni niin hyvin! Tai ainakin omasta mielestä on… Tässä muutama kuva kissasta.

Urho on ottanut asunnon hyvin haltuun. Hän on löytänyt kaikki makoilupaikat mitä olen hälle laittanut, ja myöskin käyttää niitä. Muutamia juttuja aion vielä tässä muuttaa, toivottavasti kisu ei ota siitä nokkiinsa.

Sohva on hallussa päivisin!

Kissa makaa sohvalla

Sohva on hallussa iltaisin!

Sänky on hallussa!

Makkarin ikkunanalus on hallussa! Se on kyllä Urholle erityisesti suunniteltu. Joudun puuttumaan kyseiseen paikkaan vielä ainakin siltä osin, koska se ei miellytä omaa silmää kovinkaan paljon. Eli tähän tulee tuunausta, ja mahdollisesti jokin muu ratkaisu. Muutos täytyy yrittää tehdä niin hellävaraisesti kuin mahdollista.

Kissan nukkumapaikka ikkunalla

Urho on sellainen kissa, joka vihtyy todella paljon sylissä. Pidän siitä, että kissa on sylissä – se on aivan ihanaa!

urho-kissa sylissä

Silmäilen tässä samalla olohuoneen edessä kasvavia koivuja, jotka ovat saaneet ihanan keltaisen värityksen muutaman päivän sisällä. Joten Urho-uutiset jäävät tällä kertaa vähän tyngäksi ja painelen ulkoilemaan kameran kanssa. Tällaista syksyn väriherkkua on harvoin tarjolla, jos koskaan! Aurinko pilkahtelee satunnaisesti pilviverhon takaa ja puiden lehdet oikein loistaa väreillään. Palailen siis kissauutisiin myöhemmin!

Sillä välin Urhon kuvia voi käydä katsomassa Instagramissa @urhomanolito -profiilista. Laittelen sinne enemmän kuvia kuin tänne blogiin. Tai ”Urho laittaa”! Ja jos pitää kissakuvista, niin Urhon tilin kautta löytyy muitakin aiheeseen liittyviä Instatilejä. Lisäksi sieltä voi katsella toisinaan Urhosta videoklippejä, joita en myöskään laita tänne. Näihin täytyy aina myös liittää jonkinmoinen söpöysvaroitus, koska ovathan nämä lemmikkikuvat aina niin ihania ja toisinaan ylisuloisia!

Ei muuta kun hyvää päivän jatkoa ja nautitaan ihanasta syksystä

Lue artikkeli

Syksyä on odotettu

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!

Lue artikkeli

Kissakuulumisia

Olen vihdoinkin innostunut siivoamaan kämppää… hurraa! Haluan, että voin ottaa kissasta kuvan mistä suunnasta tahansa, eikä taustalle jää mitään roipetta näkyviin. Nyt lähtee kaikki ylimääräinen nurkista pyörimästä pois. Lemmikin kuvaaminen kun saattaa olla aika spontaania ja äkkinäistä. Tosin, Urho makoilee aika paljon paikoillaan, mutta siltikin siitä tulee otettua kännykällä kuvia. Kyllä te tiedätte kellä lemmikkejä on!

Urho on alkanut makoilla sängyllä jo aika paljon. En tiedä johtuuko se siitä, että olen tekemässä lähtöä johonkin. Jos vaikka kaipaa minua tai jotain. Tässäkin olen laittanut oman T-paitani sängylle, niin hän meni sen päälle nukkumaan. Nyt kun olen kotona, Urho makaa tuossa sohvalla lähettyvillä. Välillä käy katselemassa akvaariota.

Oletko koskaan kuullut sanan ”catloaf”? Siinä onkin pähkäilemistä! Törmäsin tällaiseen termiin kun katselin tuubista Jackson Galaxy-videoklippejä. Kaikkea ne ihmiset oikein keksii. Catloafing on siis termi, joka tarkoittaa kissaa, joka on sellaisessa asennossa, että se näyttää vuokaleivältä. Loaf of bred on vuokaleipä. Catloaf on kissa, joka makaa tassut tungettuna rinnuksen uumeniin vähän niin kuin mitä Urholla on tässä seuraavassa kuvassa.

Urho ”Catloaf” -asennossa.

Meillä oli jännät paikat tiistaina 31.8. kun kävimme Urhon kanssa parturissa. Minua jännitti aika paljon, koska en tiennyt lainkaan mitenkä tämä hurmuri oikein käyttäytyy tuollaisissa tilanteissa. En ole myöskään pitänyt häntä autossa koskaan. Nyt tuli testattua useampaa uutta juttua. Kiltti kissa, tuli todettua!

En meinannut saada Urhoa kantokoppaan sitten mitenkään. Kieltäytyi ihan totaalisesti menemästä siihen. Varmaan noin kymmenen minuutin tappelemisen ja suostuttelemisen jälkeen kissa oli kopassa ja pääsimme lähtemään. Hämmentävää tässä oli se, että Urho ei mennyt mihinkään piiloon tämän suostuttelun aikana. Olen eräänkin kerran nimittäin yrittäyt metsästää kissaa sängyn alta, kun on kiire lähteä johonkin sen kanssa.

Urho naukui autoilun aikana muutaman kerran kopassa ollessaan, mutta sille ei selkeästi tullut mitään pahoinvointia. Joillekin kissoille tulee. Vanhempieni Kiksu-neidille tulee autossa pahoinvointia eikä hän tykkää olla yhtään autokyydissä. ”Kiva” käyttää rokotuksissa tai muuten vaan eläinlääkärillä! Kaikki kissat eivät totu autoiluun sitten vaikka mitenkä päin yrittäisi. Mutta joo, Urholle pitää hankkia suurempi koppa mihin hän sitten mahtuisi paremmin. Meillä oli nyt Kiksun koppa lainassa.

Trimmauspaikalla Urho käyttäytyi hyvin. Siltä sai ajeltua turkkia aika paljonkin. Minä säästyin tikkauksilta ja Urho pääsi eroon turkissa olleista takuista. Hän ei tosiaankaan vielä ole antanut minun harjata vatsaa ja perskarvoja, niin tämä täytyi tehdä. Olihan tuo elukka hieman orvon näköinen kun mahtava turkki ajeltiin suurimmalti osin pois. Reppana

Sylikissa

Hyvin tästä on kuitenkin toivuttu, ja vanhat kuviot jatkuvat seuraavinakin päivinä! Sylissä vietetään paljon aikaa ja aina kun menen keittiöön, Urho on ruokakupin vieressä pummimassa safkaa.

Kissalla on nälkä

Olen pähkäillyt mistä kaikista asioista Urho pitää mitä olen täällä kodissani hänelle järjestänyt. Osaan ilmeisesti hahmottaa joitain asioita oikein. Pinosin makkarin ikkunan eteen muutaman laatikon, jonka päälle laitoin päiväpeiton. Monta kertaa miettinyt, makoileekohan Urho edes siinä. Noh, se selvisi nyt!

Kissapeti ikkunan äärellä
Pähkäilin edellisessä artikkelissa Urhosta, että käyttääkö tekemääni makuupaikkaa.

Nyt täytyy mennä muihin askareisiin. Voit muuten käydä katsomassa Instagramissa miten Urholla sujuu arki minun kanssa. Urholla on oma Instagram-tili @urhomanolito . Laittelen sinne kuvia viikottain. Käyhän laittamassa seurailut päälle jos haluat katsella suloisen Urhon päivätapahtumia

Viimeiseksi mutta ei vähäisemmäksi: olen päättänyt, että Urhon syntymäpäivä on tänään 3.9! Tämähän juontaa tietysti tästä Suomen suurmiehestä Urho Kekkosesta, jonka syntymäpäivä oli myös tänään. Ei muuta kun hyvää viikonloppua kaikille!

Lue artikkeli

Urho-kissa on kotiutunut

Nyt on tullut niin paljon viestiä ja kyselyitä, että on pakko tehdä yksi artikkeli kuinka Urho-kissalla ja minulla on mennyt nämä kaksi viikkoa, mitä hän on täällä kanssani ollut. Tässä on joitain ”virstanpylväitä”, joita olen Urhossa huomannut ja mitä asioista ajattelen. (Linkki ensimmäiseen artikkeliin Urhosta)

  • Pitkän turkin huolto, siisteys
  • Ruokailu ja ruoka
  • Nukkuminen vieressä ja muissa paikoissa
  • Raapiminen
  • Aktiivisuus, kissa-TV, leikkiminen
Suloinen Urho-kissa

Urho on ystävällinen ja kiltti kissa

Urho on ollut heti alusta alkaen todella kiltti kissa. Mietin toki, että onko tämä vain silmänlumetta, ja kissa muuttuisi jossain vaiheessa hirveäksi riiviöksi. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan hän todellakin on aivan ihana tapaus. Minulla kävi todellinen tuuri, että sain näin ihanan lemmikin itselleni!

Ystävällisyyden voi huomata myös sellaisista asioista, että Urho viihtyy hyvin sylissä ja häntä voi kantaa myös sylissä. Häntä on varmastikin pidetty hyvin edellisessä elämässä. Luottaa minuun jo nyt erittäin paljon vaikka tänne muutosta onkin kulunut vain pari viikkoa. Odotin, että luottamuksen luomiseen menisi huomattavasti pidempi aika, mutta ei! Olen ilmeisesti itsekin tehnyt jotain oikein koska kissa on miltei heti tällainen ihanuus kun minulle saapui.

Pitkä turkki vaatii huoltoa

Pitkän turkin huolto on kyllä tuottanut hieman ongelmia. Siinä kohtaa Urho ei ihan vielä luota minuun. Olen saanut harjata selkäpuolelta ja rintakarvoja joka päivä, mutta vatsan puolelta ja kainaloista harjaamiseen kului noin viikko, kun sain niihin koskea. Perskarvoja ei saa harjata edelleenkään, eikä häntää. Luulen, että siellä on sellaisia takkuja joiden harjaus tekee kipeää. Siksipä teinkin sellaisen siirron, että soitin Urholle ajan trimmaukseen. Eli, nyt vaan vielä kuvia pitkäkarvaisesta kissasta kun sillä on pitkä karva! Trimmausaika on 31.8.2021 joten aikaa minulla vielä on ottaa joitain kuvia.

Urho huoltaa tosin itse aika hyvin turkkiaan. Tuli tässä huomattua, kun yht’äkkiä asuntoon on alkanut ilmestyä suurehkoja karvatuppoja pitkin lattioita ja makuutasoja. Poistaakohan Urho itse omat takkunsa? Asia saattaa hyvinkin olla näin. Itse olen leikannut saksilla pari villoittunutta kohtaa, toisen kainalosta ja toisen hännän tyvestä selkäpuolelta. Joka tapauksessa turkin trimmausta suositeltiin ihan vain siksikin, että kissat tuntuvat nauttivan siitä lyhyemmästä karvasta sitten enemmän, ainakin tuttavat näin kertoivat.

Karvapalloja on oksennettu kaksi kertaa. Olisikohan tässä sykli jotain kerran viikossa. Pitänee seurata mitä näiden kanssa tapahtuu ja vaikuttaako ruoka asiaan jollain tapaa. Huomasin myös, että Urho raapii kaulan aluetta jonkin verran ja vasemman silmän alla on kalju kohta, jossa on hieman rupea. Saattaa olla, että hän on tapellut jonkun kanssa ennen tänne tuloaan, ja rupi voisi johtua siitäkin, tai sitten on raapaissut itsensä jossain terävässä. Täytyy käydä kämppää läpi ettei täällä minun askartelumestoilla ole mitään missä kissa voisi itsensä satuttaa minun huomaamattani. Kaula-alueen raapiminen voi olla stressiä tai ruoka-allergiaa. Seurailen tilannetta.

Siisti vessakaveri

Urho on alusta asti ollut todella siisti vessassakävijä. Hankin kissanhiekaksi Ever Clean hajustamatonta hiekkaa, joka paakkuuntuu todella hyvin ja pitää hajutkin hyvin aisoissa. Vaikka hiekalla on hintaa, se on sitten todella riittoisaa. Se on käytännöllistä myös minulle, joka sitä lootaa joutuu siivoamaan! Pistin merkille, että Urho käy ihan normaalisti tarpeillaan. Ei liian monta kertaa päivässä esimerkiksi. Hällä kun oli sokerit hieman kohollaan testien mukaan kun terveystarkastus tehtiin, mutta sen yleensä selittää pieni stressi minkä lääkärikäynti aiheuttaa. Kaikki tarpeet tekee sinne mihinkä pitääkin, eli hänelle varattuun laatikkoon. Ei kuse laitojen yli tai sotke muutakaan. Hiekkaa toki menee laitojen yli, mutta ne voi lakaista takaisin hiekka-astiaan.

Ruokailu

Ruoan suhteen Urho ei ole kranttu, vaan syö ihan mitä hänelle vain annetaan. Mutta, sellaiseen olen kiinnittänyt huomiota, että hän jättää ”palat” syömättä esimerkiksi Latzin Jelly-aterioista. Paté-ruoat syö kokonaan viimeistä lipaisua myöten. Kokeilin tehdä kastikesapuskoille niin, että murskasin haarukalla niitä paloja pienemmiksi. Se vähän auttoi asiaa. Nyt kuppiin ei jää ihan niin paljon ruokaa syömättä. Mietin sitäkin, olisiko ruokakupilla jotain tekemistä asian kanssa. Ostin useamman erilaisen ruokakupin. Matalilta lautasilta ruoka siirtyi suoraan lattialle, eli ruokakupissa piti olla korkeammat reunat. Raksut on vielä testauksessa. Nyt on syönyt kolmesta vaihtoehdosta oikeastaan vain yhtä raksua. Pitääkin katsoa minkä makuisia ne ovat, jos niitä voisi sekoittaa muun ruoan sekaan että kissa saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet.

Vieruskaveri

Urho on tullut alusta asti viereen ja jopa syliin. Alkuunsa makasi mahallaan vieressä ja pisti päänsä kädelleni. Toisena yönä Urho tuli viereen hetkeksi siinä kohtaa kun menimme nukkumaan, mutta ei jäänyt yöksi viereen. En tiedä missä hän nukkui, mutta oli aamulla sängyn vieressä lattialla. Hennoilla pienillä pentumaisilla miukaisuilla vaati aamupalaa! Kolmannen yön jälkeen Urho oli seuraavana aamulla vieressäni ja on ollut siitä lähtien.

Olen laittanut hänelle useita paikkoja joissa voi nukkua. Katsellaan pitääkö hän niistä vai puranko ne vaan yksinkertaisesti pois. Esimerkiksi olen kasannut hänelle makuuhuoneen ikkunan alle pedin korkeammalle, josta hän pääsee myös ikkunalle tiirailemaan ulos. Ei ole nukkunut siinä nähdäkseni kertaakaan. En ole edes nähnyt että olisi kävellyt sen yli mennäkseen katselemaan ulos ikkunan viereen laitetulle jakkaralle. Sen sijaan sänkyni vieressä oleva tuoli on ahkerassa käytössä.

Hankin Urholle käytetyn loikoilutelineen jonka sijoitin keittiöön ikkunan ääreen. Siitä näkee hyvin vaikkapa lenkillä olevia koiria. Uskon, että Urho tykkää tulevaisuudessa katsella siitä ulos. Loikoiluteline pitää vielä tuunata siistimmäksi ja ikkuna täytyy pestä. Telineessä on myös alemmalla tasolla sellainen pesä, missä Urho onkin jo käynyt nukkumassa. Toivottavasti ottaa myös käyttöön telineen rungossa olevat raapimisosat!

kissan kiipeilyteline ikkunalla

Raapimistelineistä puheen ollen. Olin lahjoittanut edellisten kissojeni raapimistolpan vanhempieni luona asuvalle Kiksu-neidille, niin Urholle piti järjestää omia raapimispaikkoja. Minulta oli jäänyt tekemättä omille kissoilleni raapimistolppa keittiöpöydän jalkaan. Sisal-narulle tulikin nyt käyttöä, ja tein Urholle raapimispaikan ruokapöydän jalkaan. Ilokseni sain todeta, että hän myös käyttää askartelemaani tolppaa! Nyt pitäisi vielä tehdä yksi makuuhuoneeseen sängyn viereen jossa Urho voi teroittaa kynsiään. Sisal-narua on sen verran jäljellä, että sitä saa kiedottua sängyn vieressä olevaan heinäseipäistä tehtyyn telkkaritelineeseen.

raapimisteline kissalle pöydän jalkaan

Kissa-TV kiinnostaa

Urho on todella kiinnostunut akvaariosta! Välillä joutuu ihan torumaan, ettei ole koko ajan raapimassa etulasia. Hän myös ”urputtaa” takaisin jos torun tai käsken häntä. Tämä huvittaa minua suuresti, koska en muista edellisten kissojeni tekevän näin. Urho muutenkin juttelee todella paljon ja sillä on kaikenlaisia kurnuttavia ääntelyitä ja maukaisuja, joita en ole aikaisemmin kuullut. Foxy-koira kyllä keskusteli kanssani, mutta kissat eivät ihan tällaista dialogia harrastaneet mitä tämä Urho nyt tekee.

akvaario on hyvä kissa-TV

Urho hiplaili joitain kissanleluja parin päivän päästä kun minulle muutti, mutta aloitti varsinaisesti yöleikkimisen vasta muutama päivä sitten. Tänä aamuna oli sellainen rumba käynnissä, että ihme kun sain nukuttua! Ryminä ja kolina oli kuitenkin musiikkia korvilleni, koska nyt tajusin, että Urho on kotiutunut todella hyvin. Leikkimisen aloittaminen oli se viimeisin askel kotiutumisessa Hän on myös tiputtanut yhden kukkaruukun! Se oli ilmeisesti hänen kulkureitillään.

Kaikki on tapahtunut niin hirvittävällä vauhdilla että sitä käykin miettimään, onko tässä kohta enää mitään uutisoitavaa! Kissa on kotiutunut niin hyvin kuin olisi ollut täällä aina. Toki turkin hoito ei vielä ole sellaista kuin pitäisi, vaikka hän harjaamisesta pitääkin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Urho kuitenkin tulee olemaan artikkeleissani ainakin kuvien muodossa, jossei nyt ihan pääosassa kirjoituksia. Ihana kissa, pidän hänestä todella paljon. Tämä on juuri sitä mitä olen kaivannut ja tarvinnut näiden parin masentavan vuoden jälkeen!

Lue artikkeli

Siitä on jo vuosi kun Uuno-kissa poistui paremmille hiiriapajille…

Siitä on jo vuosi, kun vein rakkaan kissani Uunon, paremmille hiiriapajille… haluan tänään muistella häntä. Toivottavasti näen kyyneleiltäni kirjoittaa tänne mitään. Uuno kun sattui olemaan viimeinen lemmikkini, joka minulla oli. Ensin meni Spede 2017 (noin 16-vuotias), sitten meni Foxy kesällä 2019 (13,5-vuotias) ja viimeisenä Uuno, viikko ennen joulua 2019 (melkein 18-vuotias). Uunolla oli pitkä elämä! (vuoden takainen kirjoitus tästä). Sytytin tänään kynttilän ikkunalle Uunon muistoksi.

Minulla on Uunosta paljon muistoja, tässä pari. Uuno oli todella leikkisä ja touhuava kissa. Häntä oli aina mielenkiintoista seurata. Hieman villi mutta kuitenkin kesy. Alkuunsa ihan pienenä pentuna oli sylikissa, mutta sitten piti syystä tai toisesta noin kymmenen vuoden tauon, ennen kuin löysi sylini uudelleen. Haki läheisyyttä, mutta ei vaan tullut syliin. Spede oli hänelle se ”kainalo” mihin aina käpertyi hellyyttä tarvitessaan.

Tyypillinen kuva, minkä saatoin ottaa, oli sellainen, missä Uuno ja Spede olivat erittäin lähekkäin. Edelleen tänä päivänä Uuno ja Spede ovat kansikuvapoikina Facebookin Kissankulma -ryhmässä. Sinne voi siis liittyä jos sinulla on kissa! Perustimme sen aikanaan kissojen ystäville. Vaikka kissani ovat jo ”nukkuneet pois”, halusivat ryhmäläiset jostain syystä pitää minun kuvani kansikuvana tässä ryhmässä. Olen erittäin otettu kunniasta, ja minua ei häiritse, vaikka kuvassa ovatkin jo poismenneet kissani! Kiitos ja kumarrus ryhmäläisille tästä kunniasta.

Spede vasemmalla naama kameraan päin, Uuno käpertyneenä oikealla puolella.

Olen pohtinut tätä useasti, että miksi Uuno ei sylissäni sen ”kymmenen vuoden aikana” paljoakaan halunnut olla, tai ei vaan tullut syliin. Uunoahan ei voinut myös nostaa syliin missään vaiheessa, vaan hän alkoi aina rimpuilla. Minulla siis oli kaksi kissaa, ja selkeästi Spede vanhempana kissana oli pomo näiden kahden välillä. Ehkäpä tämä vaikutti asiaan. Mutta, kun Uuno vihdoin uskaltautui syliini vuonna 2013 keväällä, ei sitä meinannut saada sylistä pois! Hänestä kuoriutui aivan ihana sylikissa koko loppuelämäkseen. Kissanomistajan näkövinkkelistä tämä oli maailman paras asia! Sain vihdoinkin kissani syliin… se on loppujen lopuksi ainakin itselleni yksi hienoimmista asioista, mitä kissanomistajana voin kokea. Olen koonnut pienen neljän minuutin videopätkän YouTubeen missä Uuno on sylissäni.

Otin Uunon aina syliini kun mahdollista. Uunolla oli myös paljon paikkoja asunnossa, jossa hän sai katsella ulos ja kiipeillä. Makuupaikkoja löytyi ikkunan ääreltä. Paljon oli leluja. Ne lelut ovat vieläkin tuolla laatikossa. En tiedä miksi, mutta en vain ole saanut aikaiseksi viedä niitä mihinkään pois. Koirankin leluista iso osa on tuolla laatikossa. Täytyy kait viedä laatikko varastoon joku päivä…

Jos joku kissa halusi kiipeillä, niin Uuno halusi! Hän kiipeili pienenä pentuna vanhempieni olohuoneen tiiliseinää pitkin ylös. Sitä ei oikein meinannut kukaan uskoa silmillään, mutta siinä se vain veti kynsillään seinää pitkin ylös! Uuno kiipeili paljon. Jos sattui pääsemään vapaaksi vanhempieni takapihalla, oli hän aina puussa ensimmäisenä – pihalta ei poistunut. Ajattelin aina, että Uuno on suhteellisen villi kisu.

Uuno kiipeilytelineen huipulla – usein.

Uuno tulee olemaan sydämessäni aina pienenä söpöläisenä, koska Uuno oli vaan niin älyttömän suloinen kissa! En tiedä mitään muuta näin suloista kissaa, kerta kaikkiaan. Silti oli upea ja uljas raitapaita leopardimaisilla pilkuilla varustettuna… ripaus gepardin siluettia ja liikkuvuutta. Uuno oli oikein komea, ison kissapedon kaltainen kolli! Kiitos rakas pikku-kehveli, että pidit minulle seuraa sen yli 17 vuotta! Tulen aina rakastamaan ja kaipaamaan sinua

Uuno jätti komeudellaan moniin vaikutuksen. Eihän tällaisiin asioihin voi mitenkään etukäteen vaikuttaa, mutta Uunolla oli siinä suhteessa onnea, että turkkinsa oli niin upea, että häneen sekä turkkiin rakastuivat kaikki, ketkä hänen kanssaan olivat koskaan tekemisissä!

Rakkaudella ja suurella sydämellä Uunoa muistaen… ikävä on sanoinkuvaamaton

Lue artikkeli