kiinanruusu

Maaliskuu on jo lopussa mutta missä on kevät?

/ Kirjoittaja / Päiväkirjaa, Huonekasvit, HYDRO / Vesiviljely, Hyötykasvit / Kommentoi

Maaliskuu on jo lopuillaan ja minulla ei ole mitään vieläkään kasvamassa. Kaikki kevätkylvöt on tekemättä. En tiedä, onko hyvä asia vai huono. Mietiskelen edelleen mitä oikein laittaisin, vai laittaisinko yhtään mitään. Yhden tomaatin voisin laittaa parvekkeelle, koska viime kesänä ottamani pistokas Money Maker-tomaatista ei lähtenyt kasvuun hydroviljelylaatikossa. Vai olikohan se niin, ettei minulla ollut koko viljelylootaa siinä vaiheessa kun pistokas oli vesiastiassa juurtumassa. Noh, Money Makerin joudun kyllä kasvattamaan uudelleen.

Tomaatista puheenollen… en nyt ole oikein saanut draivia kirjoittaa erikseen hydroviljelystä mitään, kun siinä ei varsinaisesti edes tapahdu mitään. Tosin, kasvi tekee koko ajan tomaatteja. Ajattelin myös sen uudistamista, ja pätkäisin siitä pitkän lehdettömän rungon pois. Istutin sen uudelleen toiseen kohtaan kasvamaan ja jäin odottelemaan mitä sille tapahtuu.

Kurkkasin äsken vesiastiaan, ja sehän olikin tehnyt jo uudet juuret! Tomaatti on siis istutettu uudelleen neljä päivää sitten ja siinä on jo tällaiset vesijuuret. Huh! Noh, tietääpähän mitä seuraavaksi tekee. Tomaatissa kaikki nuo nystyrät tuossa rungossa ovat käytännössä katsoen juuria. Eli, jos haluaa, että tomaatista tulee todella jämäkkä ja runsassatoinen vaikka ruukussa, se kannattaa istuttaa parikin kertaa uudelleen siten, että se pystyy muodostamaan mahdollisimman paljon juuria mullan alle varren nystyröistä.

Vesijuuret jo neljässä päivässä.

Olen muutenkin aika yllättynyt tästä viritelmästäni, että kuinka se oikein jopa toimii. Tiedänhän entisenä akvaarioharrastelijana, että valo + vesi + lannoitteet kasvattavat levää. Tässä siis hyvä vinkki niille, jotka suunnittelevat istuttavansa jonkin kasvinsa läpinäkyvään kasvuastiaan kuin olisivat maljakossa, joka kasvaa sitten vaikkapa Leca-sorassa. Unohtakaa koko juttu. Se vain kerää levää ja on vieläpä varmasti hankala putsata. Tai ainakaan itsellä ei riittäisi kärsivällisyys alkaa putsata jokaista Leca-soran palasta puhtaaksi.

Viime kesän tomaatin juuret hydroviljelyssä.

Eihän tämä minunkaan sötös mikään todella kaunis ole, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Teen siitä varmasti vielä näyttävämmän näköisen aikojen saatossa, kunhan saan lisää haluamaani rakennusmateriaalia. Aion itsekin korvata näitä Leca-pallukoita kivivillalla, joka on huomattavasti siistimpää. Tilailinkin Pavunvarsi-verkkokaupasta vähän tarvikkeita viritelmiäni varten, ja tein vielä tänään uuden tilauksen asiaan liittyen. Ostin nimittäin liian pieniä kivivilla-alustoja. Tai sitten pitää vaan keksiä niille uusia istutusastioita. Ja mikähän se siinä kuvassa muutenkin komeilee, kuin uusi vesipumppu! Jos en saa tästä tehtyä sitä, mitä ajattelin, tämä menee parvekkeelle käyttöön.

Ostokset Pavunvarsi-verkkokaupasta.

Lisää sitten joskus toisten tästä hydrokokeilusta ja siirrytään eteenpäin… olin nimittäin tappaa kiinanruusuni vetoon, kun siirsin ikkunan edestä valoverhon toiseen paikkaan!

En voinut uskoa silmiäni mikä veto ikkunan äärellä oikein olikaan. Sain siitä kylläkin osviittaa kun seisoskelin hetken ulko-oveni edessä paljain jaloin, ja oikein tunsin luissani kuinka siinä kävi viima. Pitäisi tehdä sellainen viimamakkara, mitä tuolla käsityöryhmissä nyt puuhastellaan. (Artikkeli aiheesta: Meillä kotona)

Mistä sitten huomaa, että kiinanruusu on saanut vetoa? No lehdistä tietenkin.

Kiinanruusu kellastutti paljon lehtiä kun sai vetoa.

Vaihtelin verhoja eräänä päivänä vähän keväisempiin versioihin, ja siirsin tosiaankin kiinanruusulle viritetyn valoverhon keittiöstä olohuoneeseen suojaamaan muita huonekasvejani ikkunan äärellä vedolta. Ajattelin, että kyllähän kiinanruusu hetken pärjää, mutta ei pärjännyt. Katso kuinka lehdet heiluvat kun kiinanruusu on ikkunan äärellä:

Hankin kiinanruusulle uuden verhon (kuva edellisestä verhosta). Se onkin toipunut ihan hyvin rääkkäyksestä ja on takaisin paikoillaan keittiöpöydän päällä. Oli se aikansa ihan raasu… ihan säälitti koko parka. Siitä tippui todella paljon lehtiä ennen kuin tajusin siirtää sen sivumpaan.

Mitäpäs muuta maaliskuu on sitten pitänyt sisällään? Tavaroita alkaa pikkuhiljaa mennä paikoilleen, joka piristää mieltäni. Olen saanut koluttua kaappeja läpi vanhoista vaatteista, jotka laitan keräykseen. Järkkäilyintoani hieman hidasti AKT:n lakko, kun esimerkiksi jäteautot eivät kulkeneet normaaliin tahtiin. Vein muun muassa biojätteet pari kertaa vanhempieni astiaan kun oma kerrostalon astia oli aivan täynnä.

Yritin myös hieman hidastaa järkkäilytahtiani tekemällä välissä yhden villapaidan tuttavalleni. Villapaita on viimeistelyä vaille valmis. Sain inspiksen aloittaa toisenkin villapaidan tekemisen itselleni samalla kuviolla. Tästä tuli siis Riddari, mikä nyt on tällä hetkellä suosiossa. Teen oman versioni villatakkina.

Hieman vielä keskeneräinen Riddari islantilaisneule.

Olen yrittänyt seurata kevään etenemistä ja ihmetellytkin, että miksei talitintit jo laula. Maaliskuu on loppupuolella, eikä vielä yhtään linnunlaulua havaittavissa. Toki en ihan kaikkea tänne sisälle kuulekaan, mutta käynhän päivittäin jossain vaiheessa ulkona. Edes aurinkoisina kevätpäivinä ei linnunlaulua meidän pihalla.

Olen suunnitellut lintujen päänmenoksi joitain asumuksia, joita on sitten tarkoitus laitella sinne sun tänne. Saan haettua sukulaisen tilalta rämähtäneen puukatoksen lautoja, joista saa kätevästi askarreltua sitten yhtä sun toista. Lisää niistä projekteista sitten myöhemmin. Termisen sään puolesta kevät ei ole vielä edes alkanut. Tämä on todella outoa. Lunta on vielä polviin asti, ainakin täällä Imatralla. Jospa ne ilmat alkaisivat kohta lämmetä, ja ennen maaliskuun loppua alkaisi titityy raikaamaan. Pajunkissoja on ollut jo kuukauden, ainakin.

Tänään on ollut muutenkin pasmat aivan sekaisin eikä aurinkokaan paista. Sain tietooni jostain Facebookin päivityksestä, että aina tietämäni Unterniskanjoki ei olekaan enää sen niminen, vaan se on Salojoki. Missä kohtaa se on vaihtanut nimensä? Ainakin se on puhekielessä ollut Unterniskanjoki niin pitkään kun itse olen ollut koko joen olemassaolosta tietoinen. Nyt jos tiedät tähän vastauksen niin olisin aika kiva jos kertoisit sen minulle ja muillekin. Lähden tässä lähiaikoina katselemaan kuinka kevät sen varrella etenee, niin olisi siinä samalla kiva saada faktatkin kuntoon. Noh, ei tässä muu auta kuin jatkaa omia juttuja ja aloittaa maaliskuun toiseksi viimeinen viikko pohdiskelemalla. Hyvää viikon alkua!

Huonekasvipäivitys 20.11.2022

/ Kirjoittaja / Huonekasvit / Kommentoi

Huonekasvit ovat kasvaneet syksyn aikana jonkin verran, enkä ole käynyt kaikkien kuulumisia läpi, niin tehdääs nyt sellainen pikainen katsaus niiden tilanteesta. Olen juuri siirtelemässä niitä paikoilleen mihin meinasin laittaa niitä kasvamaan. Pientä järjestelyähän se vaatii, kun tarkoituksena on sulloa kaikki kasvit suht samaalle alueelle asuntooni. Haluan ne käytännön syistä olohuoneen nurkkaukseen, johon joskus saattaa paistaa jopa luonnonvalo. Nyt on myös talvi tulossa ja erittäin pimeä vuodenaika, niin ne saisi kätevämmin valaistua sellaisessa paikassa, missä ne ovat ”sumpussa”.

Jos joku on kiinnostunut kasvien valaistuksesta, niin käytän niillä ihan tavallisia LED-valoja, millä valaistaan huoneita ylipäätään. Yritän toki etsiä sellaisia valoja missä lumenit ovat korkeat. Mielestäni niissä pitäisi olla sellaiset 1000lm vähintään. Olen ostanut Ikeasta tailteltavia kouluvalaisimia, niin niillä saa kohdistettua valot siten että ne valaisevat huonekasvit mutta eivät paista silmiin. Valaisimet ovat tietysti tuunattu paikkaan sopivammaksi.

Huonekasvinurkkaus
Huonekasvinurkkaus

Ei niitä nyt ole mikään älytön kasa loppujen lopuksi, ja osa kasveista on vielä keittiössä odottamassa paikoilleen laittamista. Tähän settiin en aikonut siirtää kiinanruusuani, koska se ei pidä siirtelystä. Olen saanut sen kukkimaan tänä vuonna useampaan kertaan niin saa nyt kyllä pysyä siellä missä se viihtyykin… eli keittiössä. En aikonut jättää sinne muita kasveja kuin anopinkielet. Ne eivät ole niin tarkkoja valon suhteen, ja haluan tarkkailla niiden kasvua. Olen kahden vaiheilla, haluanko laittaa talveksi huonekasveja myös makkariini. Siellä ei ole ollut hetkeen yhtään kasvia, kun olen pitänyt verhot jatkuvasti kiinni. Talvella ei tarvitse pimennysverhoa, niin saattaisi olla ihan mahdollistakin laittaa pari rehua sinne.

Olin unohtanut Aarnipeikonlehteni ihan totaaisesti yhdelle seinustalle, ja kirjaimellisesti revin sen tänään juurineen irti kukkaruukusta. Se lähti todella helposti ylös ja näytti myös siltä, ettei sen juuret katkeilleet. Laitoin peikon vesilasiin elpymään, jos se vaikka vielä virkoaisi. Toivotaan. En muistanut laittaa sitä tarpeeksi ajoissa kookokseen kasvamaan niin se taisi hieman kärsiä kuivuudesta. Kookoskuitu pitää hyvin kosteutta.

Aarnipeikonlehti on aivan nuupahtanut

Samoin on käynyt joillekin sulkaköynnösvehkoilleni. Ne ovat ihan kauheassa kunnossa tällä hetkellä, ja yritän epätoivoisesti elvyttää niitä. En oikein keksi niille hyvää elpymispaikkaa missä ne eivät saisi vaikkapa vetoa. Ikkunan edustat ovat kaikki tällä hetkellä hieman vetoisia. Pitää tehdä jotain virityksiä etteivät huonekasvit kärsisi talvella niin paljon.

Kärsivällisyyttähän tässä vaaditaan ja paljon! Olen saanut esimerkiksi Kultaimarteen (Phlebodium aureum) kasvamaan. Se on vähän saniaisen kaltainen kasvi, joka vaatii tasaisempaa kosteutta. Sen takia ihmettelenkin kuinka olen saanut sen kasvamaan edes vähän. Kissavieraat vieläpä hieman typistivät sitä, niin silti se on ihan ok tällä hetkellä. Tässä aikaisempi kuva kasvista ennen kuin kissat kävivät sitä riepottelemassa.

Kultaimarre ei ole helppo huonekasvi

Se tekee lehdet tällaiseen pörröisen näköiseen patukkaan. En tiedä miksikä sitä kutsutaan, mutta hauskalta se näyttää. Tuota patukkaa ei saa laittaa mullan alle. Kultaimarre on myös istutettuna muoviruukussa ja saviruukku on pelkästään koristeena. Minun kastelutyylillä saniainen heittää heti henkensä jos se laitetaan saviruukkuun kasvamaan. Muoviruukku on turvallisempi vaihtoehto.

Olen onnistunut pitämään kaikki malakanlaikkuvehkat ja muutkin laikkuvehkat hengissä siitäkin huolimatta, että pätkin niitä aika rajusti. Osa pätkistä meni tosin kompostiin, mutta iso osa selvisi hengissä ja ne kasvavat nyt ihan hyvin. Yhden joudun vielä pätkimään, koska siinä on suhteettoman pitkä varsi ennen lehtiä. Luulen, ettei sen juuret jaksa toimittaa vettä sinne ylös asti, ja se kärsii koko ajan janosta. Juurrutan sen siis uudelleen. Kyse on ihan tavallisesta laikkuvehkasta. Näiden pitäisi olla helppoja huonekasveja, mutta onnistun jotenkin sössimään niidenkin kanssa aina jotain. Nyt pitää vaan antaa niiden olla eikä olla koko ajan retuuttamassa niitä johonkin suuntaan!

Kultaköynnökset pitivät kookoskeen istuttamisesta. Ne ovat alkaneet tehdä uusia versoja. Pitää kohta laittaa ne sellaiseen paikkaan, missä saavat kiipeillä johonkin. Unohdan myös aina kastelun yhteydessä lannoittaa niitä. Kultaköynnösten pitäisi olla helppoja huonekasveja.

Kaikki huonekasvit eivät vielä ole kookoskuidussa. Se voisi helpottaa muistamista, jos pitäisi aina lorauttaa kasteluveteen jotakin lisää. Joskus en uskalla laittaa lannotetta senkään takia, kun en ole varma oliko siinä kasteluvedessä jo entuudestaan jotakin tököttiä. Noh, näillä mennään.

Tuttavani toi minulle pistokkaita jostain huonekasvistaan. En ole ihan varma mikä se on, mutta sitä epäillään Pennimuori-nimiseksi kasviksi. Laitoin sen juurtumaan mitä pikimmiten. Toivottavasti ei ehtinyt kärsiä matkaamisesta tuolla viileähkössä autossa. Se oli kyllä pakattu ihan hyvin.

Nukkaköynnösvehka on kasvanut taas jonkun verran, ja se on laitettava kookokseen tukipylvään kanssa ja pian! Mietin vain, että mistähän saisin sellaisen tukikepin sille tähän hätiin. Samperi soikoon, onkohan minulla sille nyt mitään. Näinköhän tuolta olohuoneen katosta ottaisi keppivalaisinhässäkän alas ja sahaisi siitä sitten pätkän? Laitankin asian hautumaan! Se on sitten taas toinen projekti…

Laitan loppukevennykseksi kuvia isän kiinanruususta, jotka on otettu tänä syksynä. Ajankohta on ollut siinä syyskuun alkupuolella.

Linkit:

Toukokuun projektit

/ Kirjoittaja / Huonekasvit, Lemmikit, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Toukokuu, ja ulkona on tämän kevään lämpimin päivä, mutta vain 14C. Kyllä lähtee nyt nihkeästi tämä kesä käyntiin! Kaivoin silti sortsit ja muutkin kesävaatteet esiin.

Toukokuu alkaa viileässä säässä
Toukokuun 6. 2022

Ja nyt on tullut niin paljon muutoksia projekteihin, että ihan hirvittää mitähän kaikkea sitä saa edes tehtyä. Itsekseen kun kaikkia tavaroitakin joudun siirtelemään. Esimerkiksi parvekkeella on Leca-harkkoja, jotka painavat aika paljon. Olen käyttänyt niitä kasvien jalustoina. Foxyn uimapalju pitää sijoittaa uuteen kohtaan. Se painaa enemmän kuin synti. Nyt ei auta muu kuin yrittää kestää ehjänä. Pääsee sitten nauttimaan kesästä kun se vihdoinkin saapuu.

On tässä ollut ilonkin aiheita kuluneen viikon aikana. Nimittäin kiinanruusuni oli päättänyt avata yhden nupun. Se oli oikein upea.

Kiinanruusun vanha kanta

Kiinanruusu on isältäni saatu pistokas aikoinaan. Ei siitä sen enempää kun näitä samoja tarinoita tulisi kirjoitettua tänne monta kertaa. Näistähän voisi tehdä sellaisen historiaosion johonkin, mistä voisi aina tarpeen vaatiessa katsoa, mikä liittyy mihinkin. Mutta joo. Kiinanruusu avasi nuppunsa toukokuun 1. päivä. Hyvää vappaua siis minulle.

Kiinanruusu

Olen metsästänyt pidemmän aikaa jonkunlaista nojatuolia kotiini, ja nyt vihdoinkin sattui kohdalle juuri sellainen, mitä olen etsinyt. Jos joku asia oli vielä todella hyvä, niin tämä ei maksanut mitään. Sain sen paikalliselta Facebookin roskalavaryhmästä. Itse asiassa, molemmat tuolit ovat saatuja samaa kautta. Pieni kulahtaneisuus ei haittaa yhtään mitään. Ne sopivat mielestäni tänne erikoiseen kotiini erittäin hyvin. Molemmat tuolit ovat vieläpä aitoa nahkaa.

Uudet mutta vanhat nahkatuolit
Vasemmanpuoleinen tuoli on saatu aikaisemmin keväällä, ja oikeanpuoleisen sain reilu viikko sitten.

Olen muutenkin saanut aikaiseksi tehdä asioita kotona. Vihdoinkin olohuoneen nurkkaus on sen näköinen, että kehtaan katsella sitä. Löytyipä kaapinpohjalta vielä sopiva valaisinkin, minkä sai asetella pöydälle ”istumaan”. Sillä saa kivasti iltaisin valaistua seinällä olevat taulut. Valaisin kokee tosin jossain vaiheessa värimuutoksen, kunhan ensin saan päätettyä minkä värisen haluan siitä. Se on Orno-valaisin, joka on maalattu alkuperäisestä kullanväristä kuparinväriseksi. En ole itse maalannut, vaan se tuli ostettua tämän värisenä.

Olohuoneen nurkkauksen uusi ilme

Kokeilin joku aika sitten, mitä tapahtuu marraskaktukselleni, kun laitan sen uuteen multaan. Mielestäni se ei ole viihtynyt siinä sen paremmin kuin aikaisemmassakaan. Lehdet ovat edelleen suht’ ryppyiset. En tiedä mikä tätä vaivaa, mutta annetaan nyt vielä sen olla, ennen kuin liipasen sen kompostiin.

Janoinen marraskaktus

Marraskaktuksen uusi pistokas sen sijaan on alkanut kasvaa ja siihen on tullut uusia lehtiä.

Kävin tätiäni moikkaamassa reilu viikko sitten (samalla kun hain nojatuolin), ja nappasin hänen marraskaktuksesta pistokkaan. Siinä on sitten toivon mukaan valkoinen kukinto. Laitoin kaktuksen pieneen ruukkuun itämään.

Tämä keskittyykin taas vaihteeksi huonekasveihin, vaikka piti kirjoittaa toukokuun projekteista… Noh, ovathan nämäkin projekteja sinällään ja nyt on toukokuu. Kun huonekasvit voivat hyvin, niin silloin on itselläkin hyvä olla.

Paljon on vielä tehtävää, että saan huonekasvijutut kohdalleen. Olen hankkinut niitä varten Puuilosta kookoskuitua ja perliittiä, ja aionkin nyt laittaa suurimman osan vehkoistani uuteen kasvualustaan. Kookoskuitu on myös allergiaystävällinen. Jospa saisin tällä tavalla vähennettyä huonepölyn määrää.

Kookoskuitu briketit
Kookoskuitua huonekasveille
Perliitti on vulkaanista ainesta
Perliittiä kookoskuidun sekaan

Viirivehka, jonka hankin alkuvuodesta, kukkii koko ajan! En tiedä enää, olenko iloinen asiasta, mutta kohta se saa varmaan halvauksen, kun jaan sen, ja istutan kookokseen. Toivottavasti en tapa sitä. Tämä kasvi on oikeasti käsittämätön juoppo. En tiedä mitään muuta kasvia kotonani, jota pitäisi kastella yhtä usein kun viirivehkaa. Taidankin viritellä tälle kastelujärjestelmän tippapulloista, joita minulla on varastossa muutama.

Olen niin onnellinen, että olen saanut kirjovehkani kasvamaan. Minulla on joskus kauan aikaa sitten ollut yksi kirjovehka, mutta Spede-kissani ei antanut sen olla rauhassa. Jouduin silloin luopumaan vehkasta. Vanhemmat kissat on siitä kivoja, kun ne eivät enää terrorisoi kasveja. Nuoremmat kyllä tekevät kaikkea ilkikurista mitä vain keksivätkin tehdä!

Hommasin paikallisesta Lidlistä daalian juurakoita. Niitä oli pussissa kolme. Ne on laitettu multiin kasvamaan 29.4. ja tällä hetkellä ne ovat työhuoneen ikkunalla. Jokainen on lähtenyt kasvamaan. Laitan niistä uusia kuvia myöhemmin. Tässä on kuva kun ne on juuri istutettu.

Olen saanut matkamuistoiksi muutaman postikortin, jotka on lähettänyt veljeni ja tuttavapariskunta. Veljeni kävi visiitillä Lontoossa ja tuttavapariskunta Italiassa. Näitä kortteja odotettiin pitkään ja hartaasti. Jostain syystä niiden saapuminen kesti useita viikkoja.

Laitan loppukevennykseksi kuvan, jossa Uuno istuskelee peikonlehden alla. Se oli Uunosta jotenkin kiva paikka. Uuno ei järsinyt kasvien lehtiä enää vanhempana, tai vehkoja ylipäätään. Edellinen kiinanruusuni sai totaalisen tuomion, kun Uuno söi siitä aina tuoreimmat lehdet. Nykyinen kiinanruusuni sai olla rauhassa Uunon hampailta.

Kuva: 11.3.2018

Uusi toukokuu, ja uudet projektit. Tervetuloa! Olen varannut tälle viikonlopulle tekemistä parvekkeella ja tarkoitus olisi viritellä uudet kasvusysteemit joillekin hyötykasveille. Niistä lisää tulevissa kirjoituksissa. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että parvekkeeni ei ole ihan samanlaisessa kuosissa kuin vuosi sitten toukokuussa oli (artikkeli: Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla). Lähtötilanne on huomattavasti siistimpi. Ei muuta kun aloittelemaan.

Hyvää toukokuun ensimmäistä perjantaita ja tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

Huonekasvipäivitys 3.4.2022

/ Kirjoittaja / Huonekasvit / Kommentoi

Ihania aurinkoisia päiviä takana. Valon määrä on kasvanut huimasti, ja se on selkeästi vaikuttanut huonekasvien heräämiseen ja vähän omaankin. Tälläkin hetkellä, kun kello on vähän yli seitsemän illalla, ulkona on vielä aika valoisaa. Täytyykin miettiä vähän tarkemmin, mitekä ne huonekasvit oikein sijoittaa, ettei niille käy köpelösti. Suurin osa niistä ei nimittäin siedä suoraa auringonpaistetta laisinkaan, esimerkiksi saniaiset.

Siirryimme viikko sitten myös kesäaikaan. Eli kaikki huonekasveille tarkoitetut valaisimet on ajastettava uudelleen vastaamaan tämän hetkistä aikaa. Valaistavia tunteja saa ottaa myös pois, eli lisävaloa tarvitaan enää pari tuntia illalla. Aamut valkenevat jo kuuden aikaan. Samalle viikonlopulle sattui muuten earth hour, johon osallistuin.

Huonekasvit on siirretty pimeästä nurkkauksesta pois ja tilalle on laitettu lipastot kynttilöineen.

Olenkin järjestellyt tavarat olohuoneessa sillä tavalla, että kaikki huonekasvit on siirretty kaakonpuoleiselle ikkunalle, eli parvekkeen suuren ikkunan eteen. Siinä on noin neljä metriä pelkkää ikkunaa. Toki ovi vie sen melkein metrin, mutta asiasta voi päätellä kuinka paljon luonnonvaloa ikkunoista tulee sisälle. Varsinkin nyt vielä kun puissa ei ole lehtiä. Kesällä ikkunoista ei tule suoraa auringonvaloa, koska parvekkeeni edessä kasvaa muutamia suuria koivuja, jotka ovat auringon ”tiellä”. Ihan hyvä vaan! Ei tarvitse kärventyä tuonne partsille heti aamusta.

Tämä kuvassa oleva kulmaushan on muuttunut ihan mukavasti vuoden sisällä. Vuosi sitten siinä oli akvaario ja sen jälkeen kukkahylly. En ollut lainkaan tyytyväinen asetelmaan kukkahyllyn kanssa ja siirtin sen toiselle puolelle olohuonetta ikkunan ääreen. Se oli kuitenkin tarkoitettu huonekasveille, niin onhan se vähän kätevämpää, kun se on tuolla luonnonvalon äärellä. Hieman huvittaa. Tuossa akvaariokuvassa on laitettu takalasin päälle huonekasveja. Niistä ei ole tällä hetkellä enää yhtään jäljellä. Akvaariovalaisin on niin tehokas, että se kerta kaikkiaan poltti lehdet saniaisilta ja murateilta. Teinkin päätöksen, että tästä lähtien kaikki murattini tulevat olemaan tekokasveja. Mutta nyt tämän hetkisten huonekasvien tilanteeseen…

Lehtikaktus (Marraskaktus)

Seuraan tiiviisti Facebookin Huonekasvit-ryhmää, ja sain sieltä lisätietoa marraskaktuksesta. Nimestään huolimatta se ei ole sellainen kaktus, mitä ei kastella kuin kerran kuukaudessa ja haluaa aurinkoon. EI, kun tämän haluaa useammin kastelua ja hajavaloa. EI suoraan aurinkoon. Se kuulemma kärventyy auringossa. Luulenpa, että omalleni on juuri käynyt niin. Ainakin se on ihan nuupahtanut.

Tämä oli minulle uutta tietoa, että lehtikaktuksen lehdistä näkee milloinka se on saanut liikaa valoa. Uudet lehdet menevät kuulemma punertaviksi. Heureka! Tämä siis oli ihan alkujaankin vika paikassa kasvamassa. Lisäksi reppana kärsii kauheasta janosta. Vaihdoin sen muutama päivä sitten uuteen ruukkuun, ja se on antanut vähän edes piristymisen merkkejä. On kylläkin aika surkea esitys.

Jaa, mistä sitten päättelen, että juuri tämä huonekasvi kärsii janosta? Noh, kun vaihdoin multia tuolle kukalle, napsasin siitä toiseen astiaan elpymään pienen oksanpätkän, minkä olin laittanut ruukun laitaan juurtumaan. Se näytti parin päivän päästä jo tältä:

Ei näy rypyn ryppyäkään. Seisotin sitä kaksi päivää sen verran vedessä että juuret saivat just ja just vettä. Tästä marraskaktuksesta puhutaan myös yleisnimillä ”joulukaktus” tai ”pääsiäiskaktus”, koska se kukkii kyseisenä ajankohtana usein. Ja sitä myydään juuri silloin. Se on kuitenkin väärä nimi tälle huonekasville, koska on olemassa joulukaktus ja pääsiäiskaktus, ja niiden lehdet on erilaisia kuin tällä. Ne ovat myös harvemmin myynnissä – ainakin sillä hinnalla mitä näitä saa hankittua.

Marraskaktusta kutsutaan usein virheellisesti joulukaktukseksi tai pääsiäiskaktukseksi. Katso erovaisuudet täältä

Janoiset huonekasvit: viirivehka ja kiinanruusu

Janoisista huonekasveista puheen ollen, ostamani viirivehka on oikea juoppo. En oikeesti tiedä kauanko tuo kestää hengissä kun sitä pitää kastella joka toinen päivä. Sinänsä se on ihan hyvä kasvi kun se näyttää aika dramaattisesti milloin se haluaa vettä. Tämä menee kyllä mielestäni jo vähän saivartelun puolelle, mutta viirivehkasta jopa kuulee kun se huutaa janoaan 😀 Ainakin itse kuulin eilisiltana tässä sen lähettyvillä kun olin. Se nitisi ja natisi kun lehdet alkoivan nuupahtaa. Kun annoin sille vettä, ei mennyt tuntiakaan ku ne sojottivat jo kattoa kohden!

Kiinanruusu on myös sellainen huonekasvi, joka näyttää janonsa. Sen lehdet alkavat roikkua. Kiinanruusua ei kannata kuitenkaan uittaa, koska sitten se taas tiputtaa lehtiä pois. Ei siis sanota turhaan, että kiinanruusulla on ihan oma mieli, tai että se on oikea drama queen, kun se todellakin on! Huom: pikkuruinen marraskaktus saa olla tuossa kiiniksen vieressä pöydällä valoisassa paikassa. Vieressä on etelänpuoleinen ikkuna.

Karsin kiinanruususta oksia jokin aika sitten sekä joitain suuria lehtiä. Rehu päätti tämän jälkeen tehdä vielä itsekin karsintaa pudottamalla melkoisen kasan lehtiä pois. Aikansa kiukuteltua, kurkkasin pari päivää sitten yhteen latvaan jonka jätin ennalleen, ja siinähän näytti olevan jonkun sortin nuppu tuloillaan. Tämä ei ollutkaan mikään kiinanruusun tekemä julma aprillipila vaan nuppu oli siinä vielä tänäänkin.

Janoisiin huonekasveihin kuuluu myös unelma (Asparagus). Näyttää saniaiselta mutta ei ole saniainen. Jaoin tämän viime vuonna muutamaan ruukkuun, ja ei tuo näyttänyt siitä nokkiinsa ottavan. Uutta kasvustoa näyttäisi olevan tulossa.

Tässä nyt näistä huonekasveista tällä kertaa. Pitänee seuraavaksi tehdä vähän päivitystä vehkoista kun niitäkin on tuunailtu ja istuteltu vaikka kuinka. Ei muuta kun levollista sunnutai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa!

Syksyä on odotettu

/ Kirjoittaja / Päiväkirjaa, Lemmikit, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!