Syksyä on odotettu

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!

Lue artikkeli

Huonekasvit saivat uuden hyllykön

Ensinnäkin on pakko laittaa kuva isäni kiinanruususta, kun se kukkii. Isäni on taatusti aikoinaan vaikuttanut omaankin huonekasviharrastukseeni. En tiedä mitä ihmettä hän oikein tekee, koska hänen kiinanruusunsa kukkii joka vuosi ja omani ei. Toki asumme erilaisissa asunnoissa: isäni asuu omakotitalossa ja minä kerrostalossa. Huoneiston kosteudella on väliä. Siirsin myös oman kiinanruusuni eteläiselle ikkunalle, josko se vaikuttaisi asiaan. Nyt ne ovat molemmilla siis ”samalla puolella”. Minun kiinanruusuni on siis pistokas tästä isäni kiinanruususta.

Ruokailutila käyttöön huonekasveja varten

Keittiöni on ollut tänä keväänä aivan totaalisen sekaisin, kun olen siirrellyt tavaroita ees taas. Minulla on näköjään näyttämättä täällä blogissani hirveä sekasotku, minkä aiheutin siirtelemällä huonekasvit olohuoneesta keittiöön ja keittiöstä ruokapöydän olohuoneeseen. Ruokailualueen ikkuna on etelään päin, ja sen äärelle olisi hyvä kasata kaikki huonekasvit mitä vain on mahdollista kasata. Eli, kaikki seuraavassa kuvassa näkyvät ainakin.

Huonekasvit sikin sokin keittiössä
Kuva: 21.5.2021 keittiön ruokailutilasta.

Huonekasveille hyllykkö

Sunnuntaina satoi vettä koko päivän, ja päätin tehdä keittiön sekasotkulle jotain. Ongelmaksi meinasi muodostua se, että en tahtonut löytää mistään sopivaa avohyllykköä mikä kestäisi tavaroiden painoa sekä kukkasten kastelua. Sen piti siis olla metallia ja hankittavissa heti (tottakai). Tori.fi:stä ei löytynyt sopivaa, Jyskistä ei löytynyt sopivaa, Facebookin kirppiksiltä ei löytynyt sopivaa… Mutta googlettamalla löytyi sitten Motonet! Siellä oli kuin olikin kevyt ja edullinen metallinen hyllykkö, jonka käväisin ostamassa. Ei siinä sitten muuta kuin kasaamaan vaan! Tällainen siitä tuli:

Motonetista ostettu metallihyllykkö

Olikin muuten aika ”pain in the ass” kasata tämä yksin! Pystyrimat olivat kahdessa osassa, eli nämä osat olisi voinut kasata myös vierekkäin. Ylä- ja alaosa ovat nyt yhdistettyinä keskimmäisen hyllyn kohdalla. Ajattelin, että näin sen kuuluu olla, koska ohjeitahan tuossa ei mukana tullut. Laitoin hyllykön vielä parilla ruuvilla kiinni takaseinään, niin nyt se kestää ihan hyvin paikoillaan. Sitten vaan huonekasvit hyllykköön!

Liian vähän huonekasveja?

huonekasvit hyllykössä

Mitenkä minusta näyttää nyt siltä, että tuolle hyllykölle jäi todella paljon ylimääräistä tilaa? Onko minulla liian vähän huonekasveja? Onhan tuo vielä aika ruman näköinenkin ennen kuin saan panostettua kaikkiin ruukkuihin. Voisin ottaa asiakseni käydä ostamassa vaikka yhden ruukun kuukaudessa tuosta lähikukkakaupasta (KukkaSaimaa) kun siellä oli niin hienoja ruukkuja kun kävin siellä. Hinnoista en tiedä mitään, mutta jos ne ovat kohtuuhintaisia, voisin ostaa jopa kaksi ruukkua kerralla. Metalliset suojaruukut ainakin kiinnostavat, vai meneekö siitä feng shui piloille? Niin… sekin vielä. Noh, joka tapaukessa ihania suojaruukkuja sieltä löytyi ja lähden niitä tutkailemaan lähipäivinä.

Olin todella lähellä ostaa punaisen metallihyllykön, koska minulla on olohuoneessa pari punaista metallikalustetta. Toinen on television alla oleva niin sanottu varastokaappi ja toinen on akvaarion vieressä oleva laatikosto. Tulin onneksi järkiini ja jätin punaisen hyllykön ostamatta. Se olisi voinut olla kamalan näköinen siinä kohdassa mihinkä olin sitä laittamassa! Lisäksi mikään huonekasvi ei olisi näyttänyt siinä hyvältä, saati sitten suojaruukut. Musta hyllykkö oli paras!

Huonekasvit hyllykössä
Näkymä istumapaikaltani olohuoneessa.

Muita huonekasviuutisia

Ostin joulun alla KukkaSaimaasta sellaisen saniaismaisen huonekasvin kuin Unelma. Otin riskin, ja jaoin sen keväällä muutamaan erilliseen taimiastiaan, jos siitä saisi vaikka useamman eri kasvin. Kasvit ovat olleet nyt ilmeisesti hieman huonohkolla hoidolla, koska niistä kellastui hirvittävä määrä ”neulasia”. En oikein tahdo löytää mistään tietoa, mahtaako nämä neulaset tippua ja sitten kasvaa uudet niiden tilalle, vai pitäisikö kuivahtaneet neulasvarret leikata pois. Tietoa löytyy kyllä siitä, miksi ne neulaset (eli lehdet) kellastuvat. Joko liikaa valoa tai liian vähän. Omalle on todennäköisesti käynyt se liika auringonvalo, koska Unelma oli talven suoraan kaakkoon suunnatun ikkunan edessä, jolloin siihen pääsi paistamaan suoraan aurinko.

Siirsin Unelmani keittiöön epäsuorempaan valoon. Pitäisikö tästä nyt vaan leikata kellastuneet osat pois? Melkoista parturointia saisi kyllä harjoittaa kun niitä pieniä osia on niin paljon. Taidan tehdä pienen tutkimuksen tälle ja jättää nuo kellastuneet lehdet paikoilleen. Sittenhän sen näkee kasvaako neulaset siihen tilalle vai ei.

Haastava huonekasvi, Unelma

Pätkin kirjovehkani keväällä, ja jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä rungolle kävisi. Lisäksi olin istuttanut sen ihan vääränlaiseen ruukkuun. Olin jotenkin kuvitellut, että minulla on tapana hukuttaa huonekasvit liikakastelemalla, mutta sehän ei sitten pitänyt lainkaan paikkaansa. Eli terracottaruukkuun istutettu kirjovehka ei oikein toiminut. Lisäksi ruukku oli aivan liian suuri. Vaihdoin pienempään, ja ei aikaakaan kun vehkassa alkoi näkyä uutta elämää!

Helppohoitoinen huonekasvi, kirjovehka

Tämä oli niin iloinen yllätys, että olin vähällä pätkiä mielestäni liian pitkäksi jäänyttä vartta lisää. Kirjovehka teki aivan yläosaan uutta kasvustoa ja lisäksi sen juuresta alkoi kasvaa uusi verso. Nyt pitää vain malttaa olla pätkimättä tuota pari vuotta! Latvakin on vielä laittamatta ruukkuun. Se on ollut juurtumassa jo tovin. Saas nähdä mitä siitä tulee. Että kyllä näitä huonekasveja on lisää tulossa ikkunan ääreen!

kirjovehkan poikanen

Pieni kirjovehkan poikanen on kasvanut muutamassa päivässä jo aika paljon. Lannoittamisella saattoi olla osuutta asiaan. Laitoin tähän samaiseen kukkaruukkuun vielä muutaman malakanlaikkuvehkan pistokkaan, jota olen yrittänyt epätoivoisesti saada kasvamaan. Alkuunsa vehka oli ihan ok, mutta sittemmin se alko voida huonosti. Nämä vehkat eivät kestä suoraa auringonvaloa! Annetaan näille uusi mahdollisuus.

Uuden mahdollisuuden saavat myös saniaiset, joita hamstrasin talvella. Niihin pääsee vieläkin paistamaan auringonsäteitä, ja ne on pakko siirtää sellaiseen paikkaan, missä niiden herkät lehdet eivät paahdu. Keittiö on kuitenkin paikka näille, ja metallihyllykkö. On meinaan helpompaa kastella juoppoja huonekasveja, kun kraana on aivan vieressä.

vaativa huonekasvi, saniainen

Nämä huonekasvit (kultaimarre ja sulkaköynnösvehka) vaativat myös valoa, mutta ei suoraa auringonvaloa. Minulla on vielä yksi sulkaköynnösvehka aivan väärässä paikassa kasvamassa tuolla olohuoneen ikkunalla (kaakko). Se pitäisi myös vaihtaa toiseen ruukkuun. Otin ihan jäätävän riskin, ja pätkin sulkaköynnösvehkani useampaan osaan keväällä. Pelotti aivan hitokseen kestääkö se hengissä vai ei. Tästäkin on kellastunut jo monta lehteä. Yhdet pistokkaat juurrutin suoraan kukkaruukussa, ja kolmesta pistokkaasta vain yhteen jäi lehti pystyyn, muut kellastuivat. Mutta nyt mullan alta alkaa tulla esiin uutta elämää. Näistä myöhemmin lisää.

Huonekasvit kultaimarre ja sulkaköynnösvehka
Kultaimarre ja sulkaköynnösvehka

Huonekasvikokoelmaani tuli vielä yksi Aarnipeikonlehti lisää. Se on karanteenissa itäisellä ikkunalla, koska huomasin siinä ihan pieniä ötököitä. Katsotaan selviääkö tämä koettelemuksesta. En millään haluaisi, että pienet mustat öttiäiset leviäisivät muihin kasveihin, niin tälle oli kyllä laitettava ötökkäpuikko multaan.

aarnipeikonlehti, Monkey Mask

Ei tässä tällä kertaa muuta. Minä taidan painella kohta parvekkeelle istuttamaan muutaman kasvin ruukkuihin ja jatkamaan siivousprojektia. Lämmintä on tulossa ja parveke pitää saada oleskelukuntoon. Siitä lisää myöhemmin!

Lue artikkeli

Huonekasvit heränneet talviunilta – pikainen päivitys

Se tunne kun ajattelet, että nyt olisi hyvää aika kirjoitella pitkästä aikaa blogia, etkä löydä yhtään kuvaa tietokoneeltasi… näin taisi käydä nyt minulle, mutta tässä kuitenkin pikainen päivitys asioihin. Huonekasvit ovat nimittäin heränneet talviunilta ja kuvia alkoi löytyä kun tarpeeksi kauan kaivelin varastoja!

Sain taannoin Facebook-ryhmän kautta muratin, joka oli todella ränsistynyt. Tein sellaisen toimenpiteen, että pätkin sen kaikki oksat lyhyemmiksi, ja laitoin pistokkaat lasiin. Sehän lähti juurtumaan!

En ollut uskoa silmiäni tästä… olen yrittänyt murattien juurruttamista aikaisemminkin enkä ole oikein saanut mitään tulosta. Olen ilmeisesti tehnyt pätkimisen väärässä kohtaa vuotta tai mikä lie syynä tähän. Joka tapauksessa nyt muratin pistokkaissa on oikein hyvät juuret aluillaan. Pätkimisen jälkeen kului noin kaksi viikkoa, ja emokasvin katkaisukohtiin alkoi muodostua silmuja.

Pari viikkoa myöhemmin, silmut olivat kasvaneet jo huomattavasti suuremmiksi. Ehkä saan sittenkin oikein ihanan muratin itselleni!

Halusin siirtää kiinanruusuni kesäksi samaan paikkaan jossa se on aikaisempinakin vuosina ollut, eli parvekkeen oven eteen. Se on ollut usein talvella siinä, mutta tänä talvena kämppäni oli niin sekaisin, että oven edessä oli aivan jotain muuta kuin kiinanruusulle sopiva ”jalusta”. Otin itseäni niskasta kiinni ja siirtelin huonekalut paikoilleen. Olipas homma! Mutta sain kuitenkin kiinanruusulle paikan takaisin. Se on nyt sohvan vieressä lipaston päällä. Kasvi tarvitsi kuitenkin valon, ja sitä varten piti tehdä joitain virityksiä.

En halunnut porata seinään reikiä valaisinta varten, jos jostain syystä en olekaan tyytyväinen kiinanruusun paikkaan. Valaisimen suhteen piti luovia: ruuvasin vintage-laudanpätkän lipaston sivuun kiinni, ja laitoin jalkalampun siihen kiinni. Nyt kiinanruusulla oli lisävalo. Pitää vielä viritellä valolle ajastin kun en tahdo millään muistaa laittaa valoa iltapäivän kuluessa päälle. Nyt on ollut niin valoisaa jo päivisin, ja muita valoja ei ole sinällään tarvinnut.

Siirtelin lisää tavaroita paikoilleen sunnuntaina 7.3. Laitoin pari lipastoa päällekkäin ja sain olohuoneen pitkälle ikkunalle lisää tilaa huonekasveille. Lipaston päälle istahti peikonlehti, jolle jossain vaiheessa virittelen lisävalon kohdilleen. Se pärjää siinä nyt toistaiseksi ihan noinkin koska valoa alkaa tulla ikkunasta huomattavasti enemmän kuin talvella.

Ajattelin pitää pienen tauon sen jälkeen kun olin saanut lipastot paikoilleen. Televisiosta oli juuri alkamassa miesten 50 kilometrin MM-hiihto. Ei kun jalat vaan pöydälle ja… ja voi perkele! Olin siirtänyt kaikki tavarat television eteen siksi aikaa kunnes saisin lipastot siirrettyä nurkkaan. Ei siinä auttanut muu kuin siirtää huonekasvit takaisin ikkunan eteen, jotta telkkarista näkee ylipäätään yhtään mitään.

Suomalaisten hiihdot menivät aivan persiilleen, ja Iivokin paiskasi sukset maahan maaliin tultuaan. Uskon, että vähän vitutti! Itse sen sijaan yritin keskittyä iloisempiin asioihin, sillä kotiin raahaamani palmuvehka (zamia) oli alkanut tehdä uusia versoja. Tämä ilostutti minua todella paljon. Palmuvehka oli vielä toistaiseksi makuuhuoneeni ikkunan ääressä. Se on niin suuri, että en ole vielä ehtinyt laittaa sitä mihinkään muuhun paikkaan. Tulen laittamaan sen todennäköisesti sitten sellaiseen paikkaan, jossa se saa hajavaloa.

Vedän pimennysverhon joka aamu ikkunan edestä pois, ja meillä on nyt ollut aika aurinkoisia päiviä. Palmuvehka ei kuitenkaan lukemani ohjeiden perusteella pidä juurikaan suorasta auringonvalosta. Tästä syystä joudun siirtämään kasvin toiseen paikkaan, kunhan keksin ensiksi että mihin. Lisäksi haluan erotella neljä suurta juurakkoa toisistaan omiin ruukkuihinsa.

En ole laittanut mitään kesää varten vielä kasvamaan, pitääkö olla huolissaan? Sen verran tuossa katsastelin siemenvalikoimaani, että tulen laittamaan yrttejä (persilija, basilika, timjami), jollen sitten hanki niitä paikallisesta puutarhasta. Nyt pitää vaan saada kämppä järjestykseen eikä ottaa mitään ylimääräistä! Lemmikkieni kuolema vaikutti niin pahasti elämääni, että olin miltei kaksi vuotta pois pelistä. En kyennyt tekemään oikein mitään. Se on ihan kauheaa kun lemmikki sairastuu. Foxy, koirani, oli myös paras kaverini, ja tein paljon asioita hänen kanssaan. Hän oli aina mukana touhuissani, myös näissä kasvijutuissa.

Foxyn viimeinen syksy 2018

Mietin todella pitkään mistä enää kirjoittaisin, kun tuntui todella pitkään vain siltä, että elämässä ei ollut mitään muuta kuin surua. Aloitin monta asiaa ja tarinaa – mitään en saanut loppuun. Yritin kasvatella tomaatteja ja yrttejä viime kesänä parvekkeella, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Sairastuin myös itse keväällä koronan ilmestyttyä. Tosin siitä ei ole tietoa sairastuinko koronan takia, mutta se veti kuntoni niin loppuun, että on suoranainen ihme, että olen jaloillani. Toivon, että tämä sairaus ei toistu! Kyseessä siis oli vestibulaarineuroniitti, jonka takia olin sairaalahoidossa viikon. Se aiheutti kaiken maailman muitakin juttuja, ja toipumiseen meni miltei puoli vuotta. Minulle oli usein aivan sama selviydynkö siitä. En oikein löytänyt mitään syytä parantua.

Kaiken tämän lisäksi menetin yhteyden minulle tärkeään henkilöön, jonka kanssa olin ollut viimeisen muutaman vuoden aikana miltei päivittäin yhteydessä… ystävän siis! En tiedä mitä tapahtui, mutta hän lakkasi pitämästä minuun yhteyttä ”tosta vaan”, eikä ole sen kummemmin ottanut yhteyttä minuun. Olemme pari sanaa sieltä täältä vaihdelleet, mutta siinä kaikki. Ei siis riittänyt, että meni koira ja kissa samana vuonna, kun meni vielä ystäväkin heti perään. Olen jotenkin yrittänyt käsitellä asiaa, mutta se on hirvittävän vaikeaa ja olen usein surullinen tämänkin asian takia. Laitoin häntä ajatellen esimerkiksi valkosipulia kasvamaan vanhempieni pihalle ja chilejä parvekkeelle. Annoin chilit pois ja valkosipulit saivat siementää kasvupaikalleen.

Olen pohtinut paljon asioita ja tullut siihen tulokseen, että älyttömät parvekeviljelyt sun muut saavat luvan jäädä tältä kesältä ja keskityn niiden sijaan vaikka huonekasveihin ja akvaarioon. Parveke muistuttaa minua ihan liikaa menneistä vuosista rakkaiden lemmikkieni kanssa, enkä pääse koskaan heistä ”yli”, jos joka vuosi aktivoin itseni näiden asioiden pariin. Vietin niin paljon lemmikkieni kanssa aikaa parvekkeella. Haluan toki istua parvekkeella edelleenkin hyvällä säällä, mutta en halua, että se on minulle niin työläs. Kesästä voi tulla todella yksinäinen kaikkien näiden rajoitusten takia mitä korona aiheuttaa, että ei muukaan auta kun yrittää viihtyä omassa ympäristössään. Tällaista parveketta ei tulla siis ehkäpä koskaan enää näkemään:

Parvekefiilistelyä vuodelta 2017

Mutta ei tällä kertaa enempää näistä asioista… hirvittää tuo korona, ei voi mitään! Pysykää terveinä hyvät ihmiset

Lue artikkeli

Lisää huonekasveista

Minulla on yksi kasvi joka on ilmeisesti melko harvinainen Suomessa ja olen totaalisesti rakastunut siihen. Sen lehdet ovat aivan ihanat! Tiedän peikonlehtivillityksestä, että kasveissa juuri ne lehdet voivat olla se mikä niissä niin älyttömästi kiinnostaa, ja niin tässäkin. Kyseessä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Se kasvaa tällä hetkellä altakasteluruukussa johon on viritelty järviruokopaalu. Sitä pitäisi leikata, mutta en ole varma uskallanko. Noh, pakkohan se on uskaltaa. Jos vaikka saisin sitä lisää uusiin ruukkuihin kasvamaan. Sitä on eräässä toisessakin ruukussa tällä hetkellä, mutta vehka on hieman kitukasvuinen siinä. En tiedä, pitäisikö multaan kiinnittää hieman enemmän huomiota – lisätä siihen puulastuja ja vermikuliittiä. Olen myös melko laiska kastelija ja siitä johtuen vehkojen olisi varmaan parempi olla muoviruukuissa.

Sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum

Toinen vehka, josta olen todella täpinöissäni on aarnipeikonlehti, eli Monstera Monkey Mask – Monstera adansonii. Sain sen vaihtarina sulkaköynnösvehkaan viime jouluna, ja se on lähtenyt nyt kasvamaan ihan hyvin. Pistokas oli ilmeisesti niin hyvä. Mutta, sehän olikin huonekasvikerhon jäseneltä saatu – hän varmasti tiesi mitä teki 🙂 Ja taas tämäkin oli hankintalistalla pelkästään lehtien takia.

Aarnipeikonlehti Monkey Mask, Monstera adansonii

Kävin keväällä törsäilemässä ”saniaisiin”, tai ainakin ajattelin, että nämä olivat saniaisia. Kyseessä oli kuitenkin pesäraunioinen, joka kuuluu kylläkin saniaisten luokkaan. Hoito ei sitten ollutkaan ihan juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Olin tappaa ainakin toisen kasvin, kun ilmeisesti kastelin sitä ”ruusukkeen” keskelle. Isoraunioiset ovat tuolla suikun alla jatkuvasti, niin tämäpäs ei oikein pitänytkään suihkuttelusta. Toki sumuttelu on asia erikseen. Löysin ohjeen, jossa sanottiin, että tätä tulee kastella ulommaisten lehtien ulkopuolelta juurelle ja että kasvi pitää sijoittaa valoisaan paikkaan. Molemmat raunioiset ovat olleet nyt etelänpuoleisella ikkunalla paprikoiden ja chilien ruukkujen huoneen puolella. Siihen osuu toisinaan auringonvalokin, ja kasvit ovat lähteneet ihan kunnolla kasvuun. Tällä perusteella en siis laittaisi pesäraunioista kovinkaan hämärään paikkaan, vaan kunnon hajavaloon.

Pesäraunioinen, Asplenium nidus. Aloitti kasvun keskeltä heti kun siirsin valoisaan paikkaan.

Minulla on kituva muulinkorva, jota olen siirrellyt milloin mihinkin paikkaan enemmän ja vähemmän hyvällä tuurilla. Se oli pitkään ettei tehnyt uusia lehtiä, mutta taas kun siirtelin tämän lähemmäs ikkunaa, se alkoi yht’äkkiä kasvattamaan lisää lehtiä. Sen paikka siis on ikkunan läheisyydessä hajavalossa. Nyt tiedän, että enemmän valoa pitää olla jotta viihtyy. Kasveissani oli myös ripsiäisiä parisen vuotta sitten, ja osittain tämä kasvi jäi niiden hampaisiin. Toivottavasti ripsiäisiä ei enää tule! Voin sanoa, että ne on aika hankalia hävitettäviä. Ja olisikohan taas tässäkin kasvissa ne lehdet, jotka minua niin viehättää 🙂

Muulinkorva, Syngonium podophyllum

Lehtien takia tämä seuraavakin kasvi muutti asuntooni. Sain nimittäin serkultani liuska-aralian. En tiedä tarkkaa lajiketta tälle, mutta tunnistutan sen sitten kun se on jo jonkin verran kasvanut. Nyt se saa olla hetken vesilasissa juurtumassa.

Siroliuska-aralia, Schefflera arboricola

Sitten kun halutaan haastetta kasveihin, niin hankitaan kiinanruusu! Toki tämä pistokas on otettu suuremmasta kiinanruusustani keväällä ja istutin sen ruukkuun kasvamaan. Olin käsittänyt, että paksummasta varresta on vaikeaa juurruttaa kiinanruusua, mutta ihan hyvin tuo tuntui onnistuvan. Paksuun varteen tuli ensimmäisenä juuret ja ohkasiin pistokkaisiin vasta sen jälkeen. Tämä kiinanruusu on vanhaa kantaa, joka tekee kerrotun tulipunaisen kukan.

Jospa nämä kasviesittelyt olis tällä kertaa tässä… ei tule liian pitkiä kirjoituksia sitten taas. Toki minulla on enemmänkin kasveja kuin nämä mitä näissä kahdessa viimeisimmässä huonekasveja koskevassa artikkelissa olen esitellyt. Yritän vain pitää tämän harrastuksen jotenkin hanskassa, jos ymmärrät mitä tarkoitan 😀

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Huonekasveja kevät 2020

Minulle on auennut aivan uusi maailma kun olen seuraillut muutamaa tuubikanavaa, jotka kertovat huonekasveista. Olen toki aina ollut kiinnostunut niistä, mutta nyt löytyy sellaisia ohjeita kasveihin liittyen, että niihin on helppo samaistua, ja asiantuntemus on kasvanut aika roimasti. Meillä on kotona ollut aina huonekasveja, kuten peikonlehteä ja kiinanruusua. Ei siis ihme, että ne löytyvät myös minun kotoani. Isäni on suht ”nuuka” huonekasvien hoitaja, en tajua miten hän on joskus saanut peikonlehdenkin kukkimaan, mutta syy lienee innokkaissa lapsissa, jotka kävivät sumuttelemassa peikkoa miltei joka päivä… veljeni siis teki näin kun oli juuri oppinut kävelemään. Ymmärrän siis, että kasveista täytyy pitää edes jotain huolta, mutta jos haluaa, että ne ovat upeita, niistä täytyy oikeasti pitää huolta! Ei ne vaan ”itsestään kasva” tai pyhällä hengellä. Minulla on vielä pari projektia kesken asian suhteen, mutta tässä hieman joistain, jota olen kokeillut hiljattain.

Malakanlaikkuvehkani teki poikasen ruukun juureen viime vuoden lopulla, ja lähetin poikasen tuttavalleni. Tämän takia saatoin emokasvin todella huonoon happeen. Se kitui varmasti kolmisen kuukautta, kunnes tajusin ottaa sen mullasta pois ja pätkiä elävän näköiset osat vesilasiin. Siinähän sitten kävikin niin, että ne patukat juurtuivat ja silmujakin on jo havaittavissa!

Juuria näkyi.
Silmuja havaittavissa. Vasemmanpuoleisessa silmu jäi vähän kuvasta pois.

Eli, näin sitten lisätään laikkuvehkaa! Olin aivan turhaan vitkastellut asian kanssa. Istutin nämä patukat pieniin saviruukkuihin odottamaan juurien muodostumista. Ne pääsevät tästä lähtien joka viikko ottamaan altakastelun kautta vettä multaan.

Kiinanruusulle vaihdoin ruukun. Se oli alkujaan altakasteluruukussa, joka oli sille aivan liian pieni. Juuret tulivat pintaan. Toki siihen saattoi vaikuttaa hieman liian harva kastelukin ja huono multa. Multa oli nimittäin ihan koppuraa kun otin kasvin ylös ruukusta. Siitä katkeili juuriakin, ja ajattelin, että nyt tapan koko kasvin.

Kiinanruusu ja kirjovehka uusiin ruukkuihin.

Nyt viikko istutuksen jälkeen kiinanruusu on tehnyt paljon uusia lehtiä, ja uusia on tulossa koko ajan! Ihan uskomatonta. Nyt kun vielä alkaisi käyttämään tätä suihkussa niin lehdet pysyisivät puhtaina. Ajattelin alkaa käyttämään muitakin kasvejani suihkussa. Jos vaikka säästyisi tuholaisilta, suihkutus kuulemma auttaa siinä.

Uusia lehtiä kiinanruusuun.

Eräs viikko Lidlissä oli tarjolla jotain huonekasveja, ja olin aina haaveillut palmuvehkasta, eli zamiasta (Zamioculcas zamiifolia). Kasvi ei ollu järin kallis, olisikohan ollut noin 5 euroa. Päätin ilahduttaa itseäni ostamalla tuon kasvin. Sille oli paikka olohuoneessa akvaarion lähellä. Tiedän, että tätä kasvia ei saa kastella paljon. Yhdestä tuubivideosta bongasin ohjeen, että ”not more than you pay rent”. Aika sopivasti sanottu, jos kerran kuukaudessa kastellaan. Sillä ohjeella sitten menty tämä alkuvuosi, ja sieltähän alkaa puskea sitten uutta kasvustoa. Kasvi on sopivasti itsekseen nurkkauksessa tuholaisten varalta, joita ei ole toistaiseksi näkynyt.

Jos ei ole haastetta elämässä, niin päätin haluta itselleni muutaman saniaisen. Tarjontaa ei oikein ole ollut missään, tai sitten saniaiset ovat syksykasveja. Viime syksynä nimittäin ostin yhden saniaisen, jonka tapoin. Tosin jouduin olemaan poissa kotoa jonkun aikaa, jonka vuoksi saniainen kuivahti. Se ei kestänyt sitä, eikä toipunut siitä koskaan. Ei kun uusia saniaisia sitten kehiin. En tiedä tarkalleen, mikä saniainen tämä oikeanpuoleinen on, mutta sekin tuli hankittua Lidlistä pari kuukautta sitten. Vasemmanpuoleinen saniainen ja sen yläpuolella olevat ovat molemmat Isoraunioisia (Asplenium dimorphum). Huomasin, että ne tarvitsevat todella usein kastelua. Pidin niitä aluksi vessassa jossa suihkuttelin niitä melkein joka päivä. Silti niistä alkoi lehtivarsia lurpattamaan. Onneksi tajusin että kasvi ei suihkuttamalla saanut tarvitsemaansa vettä, vaan sitä piti kastella pikkuhiljaa multaan suoraan.

Seuraavat saniaiset kehiin! Lähikaupasta löytyi Pesäraunioisia (Asplenium nidus), joita ostin kaksin kappalein. Niistä toinen on hieman suihkuttelusta kärsinyt koska tajusin myöhemmin, ettei saniaisten lehtien keskelle ”ruusukkeeseen” saa kaataa vettä. Eli tätä kastellaan kasvin istutusruukun reunoilta. Kuvassa takana Malakanlaikkuvehkan poikanen joka istutettu huhtikuun puolessa välissä. Tämän emokasvi on toistaiseksi vielä hengissä, en tiedä kuinka kauan sitten – seuraillaan tilannetta 😀

Teurastin korkeaan tolppaan kiipeilevän kultaköynnökseni totaalisesti, ja otin siitä todella monta pistokasta. Laitoin nyt pienen erän pistokkaita kasvamaan ruukkuun. Samanlaisia settejä tulee vielä kaksi kappaletta, kunhan ehdin istuttaa ne. Niissä on jo juuret kaikissa.

Tämän seuraavan kasvin viihtymisestä olen todella onnellinen tällä hetkellä! Alkuvuodet olivat aika haasteellisia koska en löytänyt oikein ohjeita kasvin kasvattamiseen, mutta nyt tuubiin oli tullut hyviä ohjeita ja olen positiivisesti yllättynyt, että olen vihdoinkin saanut tämän ihanuuden kasvamaan. Tämä on siis sulkaköynnösvehka (Philodendron radiatum). En aio antaa tätä nyt hetkeen kenellekään. Tälle on tullut latvustakin, jonka aion pätkiä. Kasvi saa myös uuden ruukun tämän rumiluksen tilalle. Käyn hankkimassa oikein hienon ruukun hänelle jossain vaiheessa 🙂 Minulla on jo tämän poikanen kasvamassa toisessa kohtaa mutta se pitänee siirtää pikkasen valoisampaan paikkaan, ei kuitenkaan auringonvaloon.

Tässä huonekasvipäivitys tältä kertaa. Yritän rustailla vähän useammin kesän aikana huonekasveistakin 🙂 Kiitos kun luit tämän artikkelin!

Lue artikkeli