Projektit jatkuvat mutta hitaasti

Tein jonkun verran asioita asunnossani Urhon vuoksi, ja nyt niitä saa sitten purkaa tai muutella. Monta projektia jäi kesken, enkä ehtinyt edes toteuttamaan niitä Urhon aikana. Kissa ei sentään ole syypää asioihin vaan päinvastoin. Urho motivoi minua tekemään asioita loppuun saakka. Nyt sitä motivaatiota saa sitten etsiä kivien ja kantojen takaa – kait.

Rakentelin Urholle ruokailutilan ikkunan ääreen katselupaikan (kuva) jossa olisi samassa myös pöytä työläppärille. Sen saa nyt purkaa sitten pois. On aika rankkaa koko ajan ”rempata” jotain. Asunto on jatkuvasti sekaisin. Tänään kuitenkin päätin tehdä jotain pieniäsuuria projekteja alta pois. Siispä purin aikaisemmin laittamani kukkahyllykön kaikkine törkyineen keittiöstä. En saanut siitä mitään kivaa aikaiseksi koko syksyn aikana, ja se lähinnä häiritsi minua. Osa hyllyköstä jää ”ylimääräiseksi” enkä ole vielä päättänyt mitä sillä tekisin. Se kun ei kestä itsekseen pystyssä vaan pitää pultata johonkin kiinni, vaikka seinään.

Urhon katselupaikan rakennusprojekti keskeneräisenä.

Saattaa hyvinkin olla, että tähän tulee toinen hylly tilalle. Tämä musta hylly meni seinän toiselle puolelle akvaarion tilalle. Haluan tuohon ikkunan lähettyville kuitenkin työpisteeni, josta voin halutessani katsella ulos. Toisaalta se ei ole hyvä paikka työnteolle silloin kun aurinko paistaa ikkunasta sisälle ja saattaa häikäistä aika pahastikin ruutua. Joten seuraava projekti lienee siirtää olohuoneesta ruokapöytä takaisin keittiöön, että saan järkevästi työpisteen tuohon johonkin! En tiedä vielä mitä aion tehdä tämän suhteen. Pitää vähän mietiskellä asioita…

Tarkoituksenani on lajitella nuo saviset terracotta-ruukut ja pinota ne vähän kauniimmin. Niin, siis niistä on tulossa olohuoneen puolelle visuaaliseksi tarkoitettu lajitelma kukkahyllyyn. Tuossa edellisessä kuvassa kaikki on vaan heitetty tuohon ”jaloista pois”. Ne pitäisi myös jotenkin saada puhdistettua mullasta. En oikein tiedä missä tämän tekisin kun ei sitä kehtaa kylpyhuoneessakaan tehdä. Pitää kait mennä pesutuvalle. Siinä taas yksi iso projekti, kun raahaa ne ruukut sinne alakertaan.

Jätin olohuoneen puolelle akvaariovalaisinta varten virittelemäni telineen. Saan siihen vaikkapa amppeleita roikkumaan, jos haluan. Saapihan se olla ihan tuollaisenaankin tuolla nurkassa jos en keksi sille mitään muuta käyttöä. Ainakin siihen sai ruuvattua tuon metallihyllykön kiinni, että se kestää pystyssä. Muuten se nitkuu, todella ärsyttävää. Enkä kyllä muutoin luottaisi kasvejani sen päälle. Tarkoitus on vielä siistiä johtohässäkkä tuolta valaisimien luota. Hyllykköön on tulossa huonekasveja ja jonkun valaisimenkin voisi yhtä hyvin laittaa roikkumaan tuosta puutangosta… noh, kunhan tässä nyt suunnittelen näitä projektejani.

sisustusprojekti olohuoneessa

Olipas homma saada kasattua tuo metallihökötys yksin! Meinasi pari kertaa mennä hermot. Kasasin alkuunsa tämän vielä väärin. Ihmettelin, miksi se näyttää jotenkin oudolta. Pitäiskö pestä silmälasit tai jotain! Monta kertaa tapahtunut niinkin, että kun rillit on likaiset ja maski naamalla, niin monitehoilla näkee vähän mitä sattuu. Olin kuitenkin nyt ruuvannut päällimmäisen levyn toisesta laidasta alemmas kuin toisesta. Ilmankos se vaikutti vähän vinkkeliltä.

Olen iloinen, että sain villapaitani tehtyä siten valmiiksi, että siinä on enää lankojen päättelemiset ja jälkikäsittely jäljellä. Yksi projekti taas lähes valmis! Haluan tämän käyttöön tulevaksi talveksi. Yllätyin, että se mahtui päälle. Voin sanoa, että tuo kaarroke oli ihan kauhea tehdä.

keskeneräinen villapaitaprojekti

Koska villapaita oli tuossa pisteessä oli hyvää aikaa aloittaa taas uusi käsityö. Purin yhden villapaidan, mikä oli mielestäni ihan kauheaan suuntaan tekeytymässä. Siitä tuli melkonen määrä nöttösiä (pieniä lankakerän jämiä), joista ajattelin sitten neuloa polvisukat. Juu, siis minulla on se hirvittävä neuloosi, mikä nyt tuntuu olevan yhdellä sun toisella tänä päivänä. Ainakin se on tullut esiin COVID-19 – pandemian aikana. Minulla on tälläkin hetkellä vaikka kuinka monta käsityöprojektia tekeillä. (kirjoittelen niistä toisinaan täällä)

Uusi sukkaprojekti aluillaan
UFO= unfinished object

Sylistä puuttuu nyt vain Urho. Onneksi on tällainen blogi missä voi käydä asiaa läpi ettei tarvitse tuttaviaan rasittaa tällä voivottelulla. Neulominen on myös aika meditatiivista hommaa. Ehkäpä siinä on yksi syy miksi sitä harrastan. Mutta, kunhan saisi edes toisinaan projektit valmiiksi. Muutenkin tuntuu siltä, että koko maailma on tällä hetkellä todella ahdistava. On tappavaa virusta, ilmastonmuutos, Valko-Venäjän rajalle on tuotu hirveä määrä turvapaikanhakijoita, jotka haluavat Eurooppaan… Putin sanoo ettei hänellä ole mitään tekemistä asian kanssa… no joo. Nämä ovat vaikeita asioita. Jos tietäisin niihin ratkaisun niin saisin varmaan Nobelin palkinnon!

Eilen oli myös niin sanottu vuoden harmain päivä. Ostin sitä varten itselleni asiaan kuuluvan juoman.

Tänään on isäinpäivä. En pääse tänä vuonna isääni katsomaan koska pidän varmuuden vuoksi itseäni karanteenissa. Epäilen, että olen saattanut altistua koronalle tämän viikon aikana. Päätin nimittäin palkita itseni villapaitaprojektin valmistumisesta (tiettyyn pisteeseen). Menin paikallisessa käymään, ja sain illan aikana tietää, että erään seurassani olleen henkilön lähipiirissä oli juuri saman illan aikana todettu koronatartunta. Hän sai itsekin tiedon juuri silloin ja kiitokset siitä hänelle, että oli pokeria kertoa asiasta läsnäolijoille!

Lähdin heti kotiin, ja ajattelin pitää itseni jonkunlaisessa karanteenissa jonkin aikaa. Että näillä mennään. Onneksi kotona viruu monta siivousprojektia. Tekemisen ei pitäisi loppua kesken. Eri asia on sitten se, että mitä oikein kehtaa alkaa tekemään. Jos jostain syystä kantaakin tuota virusta, ei ole järkeä, että ”koskettelee kaikkia pintoja”, kun siivoaminen olisi koronan jälkeen sitten ihan kauheaa. Esimerkiksi, työhuoneeseen en mene lainkaan. Projektit pitää nyt vain jättää tekemättä suurimmalti osin ja odotella tuleeko tässä mitään oireita. Jatkaa vasta sitten kun on asiasta varmempi! Toki asioita voisi tehdä maski naamalla ja hanskat kädessäkin… se olisi joissakin tapauksissa todella hankalaa.

Onnea siis kaikille isille, ja erityisesti omalle sinne parin kilsan päähän! Menen moikkaamaan isääni heti kun pääsen.

Lue artikkeli / kommentoi

Villapaita tekeillä – surutyö Urhon muistolle?

Halusin saada edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa, niin jatkoin viime joulun alla aloittamaani villapaitaprojektia. En ole vielä toipunut Urhon menetyksestä, eikä siitä ihan noin vain toivutakaan. Tajuan sen. Asiaa ei tietystikään helpota tai auta yhtään, kun saan täällä kotona vaan möllötellä itsekseni ilman seuraa. Mikään ei tietenkään tuo Urhoa takaisin – valitettavasti. Tämä olisi vain laiha lohtu tämänhetkiseen tilanteeseen. Jospa tämä villapaita olisi surutyö Urhon muistolle?

Jostain syystä kaikki kamalimmat asiat tapahtuvat aina maanantaina, niin kuin pari viikkoa sitten jouduin luopumaan ihanasta Urho-kissasta. Edesmennyt Spede-kissani jouduttiin myös päästämään paremmille hiiriapajille maanantaina, samoin Foxy-hauveli. Yritän silti olla tarmokas ja optimistinen joka maanantai aloittamaan uutta viikkoa tietämättä mitä se taas toisi tullessaan. Yritän jatkaa siitä mihin olen jäänyt edes tämän villapaidan kanssa.

keskeneräinen villapaita

Villapaita jäi keväällä edellisen kuvan mukaiseen pisteeseen ja lähden neulomaan sitä nyt loppuun. Olen päässyt sen neulomisessa hyvin eteenpäin, ja siitä ei enää olisi paljon jäljellä, pelkkä kaarroke. Uskon saavani tehtyä sen tämän ihan viikon sisällä, jos nyt vain malttaisin pysyä askareen parissa tai raajat kestää! Neulominen on nimittäin todella rankkaa niska/hartioille. Yritetään päästä asiassa etennpäin, koska tuolla odottaa toinen villapaidan raakile tekemistään. Päätin myös tehdä jossain vaiheessa sen Strömsö-villapaidan.

islantilaisneuleen kaarroke villapaitaan
Villapaidan kaarrokkeen ensimmäiset kerrokset

Tämä tällä hetkellä tekemäni villapaita on saanut inspiraation ”Puun vuosi” -nimisestä kuosista, jonka on suunnitellut Jóhanna Hjaltadóttir. Se on varsinaisesti islantilaisneule. Yritin etsiä kuvistani jotain dokumenttia mistä kirjasta olisin mahdollisesti ottanut kyseisen ohjeen talteen, mutta en löytänyt. Lainasin kirjan kuitenkin kirjastosta. Tekijänoikeussyistä en voi julkaista kuvion kaavaa täällä. Jossain vaiheessa asiasta voi lukea enmmän Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogissa.

Olin niin ajatellut, että istuisin sohvalla koko syksyn Urho sylissäni. Samalla voisin tehdä myös käsillä jotain. Urho tulikin aina ”kylkeen kiinni” kun istahdin sohvalle neulomaan…

Kuva: 7.10.2021

Urho oli todella seurallinen kissa. Kun otin kutimet esiin, hän tuli heti viereen tai jollain tapaa lähettyville.

Kuva: 5.10.2021

Ihana kissa! Mitä voisi muuta edes toivoakaan. Ikävä on ihan käsittämätön. En osannut varautua tällaiseen ”kohtaloon” laisinkaan. Urho tassuteli sydämeeni kepein askelin!

ihmisläheinen kissa

En ole vieläkään saanut Urhon tavaroita pois asunnostani. Ostin hänelle läjän keraamisia ruokakuppeja. Laitoin ne jokin aika sitten myyntiin. Niistä ei ole kukaan kiinnostunut. Ne ovat myynissä Tori.fi-palvelun kautta. Ehkäpä pidän ne sitten itselläni kuitenkin vaikka kukkaruukkujen aluslautasina. En tiedä. Juuri nyt en jaksa edes ajatella asiaa.

Kiipeilyteline on menossa tuttavan kissoille. Ruoat vein vanhempieni kissalle ja hiekat myös. Vessassa lojuu vieläkin Urhon hiekkalaatikko, tyhjänä tosin ja pestynä. Se lähtee myös johonkin. Olin pesevinäni Urhon tassunjäljet eteisestä pois, kun hän tepsutteli savisilla tossuilla vessasta pois. Jäljet ovat edelleen siinä. Ehkä en pessyt tuota aluetta tarpeeksi hyvin, ehkä en halua vielä luopua noista ihanista tassunjäljistä. Ne ovat ainoa asia jotka minulla on Urhosta jäljellä!

Noh, pakkohan nämä asiat on tehdä, ja mitä pikimmiten, sitä parempi. Onneksi minulla on ainakin pari projektia tiedossa. Toinen on tämä vuosi sitten aloittamani villapaita, ja toinen on tuleva villapaita. Eiköhän tämä tästä suttaannu jossain vaiheessa. Kun villapaidat ovat valmiit, ne lämmittävät myös pahoittunutta mieltä! Eiköhän tämä tästä.

Lue artikkeli / kommentoi