islantilaisneule

Maaliskuu on jo lopussa mutta missä on kevät?

Maaliskuu on jo lopuillaan ja minulla ei ole mitään vieläkään kasvamassa. Kaikki kevätkylvöt on tekemättä. En tiedä, onko hyvä asia vai huono. Mietiskelen edelleen mitä oikein laittaisin, vai laittaisinko yhtään mitään. Yhden tomaatin voisin laittaa parvekkeelle, koska viime kesänä ottamani pistokas Money Maker-tomaatista ei lähtenyt kasvuun hydroviljelylaatikossa. Vai olikohan se niin, ettei minulla ollut koko viljelylootaa siinä vaiheessa kun pistokas oli vesiastiassa juurtumassa. Noh, Money Makerin joudun kyllä kasvattamaan uudelleen.

Tomaatista puheenollen… en nyt ole oikein saanut draivia kirjoittaa erikseen hydroviljelystä mitään, kun siinä ei varsinaisesti edes tapahdu mitään. Tosin, kasvi tekee koko ajan tomaatteja. Ajattelin myös sen uudistamista, ja pätkäisin siitä pitkän lehdettömän rungon pois. Istutin sen uudelleen toiseen kohtaan kasvamaan ja jäin odottelemaan mitä sille tapahtuu.

Kurkkasin äsken vesiastiaan, ja sehän olikin tehnyt jo uudet juuret! Tomaatti on siis istutettu uudelleen neljä päivää sitten ja siinä on jo tällaiset vesijuuret. Huh! Noh, tietääpähän mitä seuraavaksi tekee. Tomaatissa kaikki nuo nystyrät tuossa rungossa ovat käytännössä katsoen juuria. Eli, jos haluaa, että tomaatista tulee todella jämäkkä ja runsassatoinen vaikka ruukussa, se kannattaa istuttaa parikin kertaa uudelleen siten, että se pystyy muodostamaan mahdollisimman paljon juuria mullan alle varren nystyröistä.

Vesijuuret jo neljässä päivässä.

Olen muutenkin aika yllättynyt tästä viritelmästäni, että kuinka se oikein jopa toimii. Tiedänhän entisenä akvaarioharrastelijana, että valo + vesi + lannoitteet kasvattavat levää. Tässä siis hyvä vinkki niille, jotka suunnittelevat istuttavansa jonkin kasvinsa läpinäkyvään kasvuastiaan kuin olisivat maljakossa, joka kasvaa sitten vaikkapa Leca-sorassa. Unohtakaa koko juttu. Se vain kerää levää ja on vieläpä varmasti hankala putsata. Tai ainakaan itsellä ei riittäisi kärsivällisyys alkaa putsata jokaista Leca-soran palasta puhtaaksi.

Viime kesän tomaatin juuret hydroviljelyssä.

Eihän tämä minunkaan sötös mikään todella kaunis ole, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Teen siitä varmasti vielä näyttävämmän näköisen aikojen saatossa, kunhan saan lisää haluamaani rakennusmateriaalia. Aion itsekin korvata näitä Leca-pallukoita kivivillalla, joka on huomattavasti siistimpää. Tilailinkin Pavunvarsi-verkkokaupasta vähän tarvikkeita viritelmiäni varten, ja tein vielä tänään uuden tilauksen asiaan liittyen. Ostin nimittäin liian pieniä kivivilla-alustoja. Tai sitten pitää vaan keksiä niille uusia istutusastioita. Ja mikähän se siinä kuvassa muutenkin komeilee, kuin uusi vesipumppu! Jos en saa tästä tehtyä sitä, mitä ajattelin, tämä menee parvekkeelle käyttöön.

Ostokset Pavunvarsi-verkkokaupasta.

Lisää sitten joskus toisten tästä hydrokokeilusta ja siirrytään eteenpäin… olin nimittäin tappaa kiinanruusuni vetoon, kun siirsin ikkunan edestä valoverhon toiseen paikkaan!

En voinut uskoa silmiäni mikä veto ikkunan äärellä oikein olikaan. Sain siitä kylläkin osviittaa kun seisoskelin hetken ulko-oveni edessä paljain jaloin, ja oikein tunsin luissani kuinka siinä kävi viima. Pitäisi tehdä sellainen viimamakkara, mitä tuolla käsityöryhmissä nyt puuhastellaan. (Artikkeli aiheesta: Meillä kotona)

Mistä sitten huomaa, että kiinanruusu on saanut vetoa? No lehdistä tietenkin.

Kiinanruusu kellastutti paljon lehtiä kun sai vetoa.

Vaihtelin verhoja eräänä päivänä vähän keväisempiin versioihin, ja siirsin tosiaankin kiinanruusulle viritetyn valoverhon keittiöstä olohuoneeseen suojaamaan muita huonekasvejani ikkunan äärellä vedolta. Ajattelin, että kyllähän kiinanruusu hetken pärjää, mutta ei pärjännyt. Katso kuinka lehdet heiluvat kun kiinanruusu on ikkunan äärellä:

Hankin kiinanruusulle uuden verhon (kuva edellisestä verhosta). Se onkin toipunut ihan hyvin rääkkäyksestä ja on takaisin paikoillaan keittiöpöydän päällä. Oli se aikansa ihan raasu… ihan säälitti koko parka. Siitä tippui todella paljon lehtiä ennen kuin tajusin siirtää sen sivumpaan.

Mitäpäs muuta maaliskuu on sitten pitänyt sisällään? Tavaroita alkaa pikkuhiljaa mennä paikoilleen, joka piristää mieltäni. Olen saanut koluttua kaappeja läpi vanhoista vaatteista, jotka laitan keräykseen. Järkkäilyintoani hieman hidasti AKT:n lakko, kun esimerkiksi jäteautot eivät kulkeneet normaaliin tahtiin. Vein muun muassa biojätteet pari kertaa vanhempieni astiaan kun oma kerrostalon astia oli aivan täynnä.

Yritin myös hieman hidastaa järkkäilytahtiani tekemällä välissä yhden villapaidan tuttavalleni. Villapaita on viimeistelyä vaille valmis. Sain inspiksen aloittaa toisenkin villapaidan tekemisen itselleni samalla kuviolla. Tästä tuli siis Riddari, mikä nyt on tällä hetkellä suosiossa. Teen oman versioni villatakkina.

Hieman vielä keskeneräinen Riddari islantilaisneule.

Olen yrittänyt seurata kevään etenemistä ja ihmetellytkin, että miksei talitintit jo laula. Maaliskuu on loppupuolella, eikä vielä yhtään linnunlaulua havaittavissa. Toki en ihan kaikkea tänne sisälle kuulekaan, mutta käynhän päivittäin jossain vaiheessa ulkona. Edes aurinkoisina kevätpäivinä ei linnunlaulua meidän pihalla.

Olen suunnitellut lintujen päänmenoksi joitain asumuksia, joita on sitten tarkoitus laitella sinne sun tänne. Saan haettua sukulaisen tilalta rämähtäneen puukatoksen lautoja, joista saa kätevästi askarreltua sitten yhtä sun toista. Lisää niistä projekteista sitten myöhemmin. Termisen sään puolesta kevät ei ole vielä edes alkanut. Tämä on todella outoa. Lunta on vielä polviin asti, ainakin täällä Imatralla. Jospa ne ilmat alkaisivat kohta lämmetä, ja ennen maaliskuun loppua alkaisi titityy raikaamaan. Pajunkissoja on ollut jo kuukauden, ainakin.

Tänään on ollut muutenkin pasmat aivan sekaisin eikä aurinkokaan paista. Sain tietooni jostain Facebookin päivityksestä, että aina tietämäni Unterniskanjoki ei olekaan enää sen niminen, vaan se on Salojoki. Missä kohtaa se on vaihtanut nimensä? Ainakin se on puhekielessä ollut Unterniskanjoki niin pitkään kun itse olen ollut koko joen olemassaolosta tietoinen. Nyt jos tiedät tähän vastauksen niin olisin aika kiva jos kertoisit sen minulle ja muillekin. Lähden tässä lähiaikoina katselemaan kuinka kevät sen varrella etenee, niin olisi siinä samalla kiva saada faktatkin kuntoon. Noh, ei tässä muu auta kuin jatkaa omia juttuja ja aloittaa maaliskuun toiseksi viimeinen viikko pohdiskelemalla. Hyvää viikon alkua!

Maaliskuu on jo lopussa mutta missä on kevät? Read More »

Villapaita tekeillä – surutyö Urhon muistolle?

Halusin saada edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa, niin jatkoin viime joulun alla aloittamaani villapaitaprojektia. En ole vielä toipunut Urhon menetyksestä, eikä siitä ihan noin vain toivutakaan. Tajuan sen. Asiaa ei tietystikään helpota tai auta yhtään, kun saan täällä kotona vaan möllötellä itsekseni ilman seuraa. Mikään ei tietenkään tuo Urhoa takaisin – valitettavasti. Tämä olisi vain laiha lohtu tämänhetkiseen tilanteeseen. Jospa tämä villapaita olisi surutyö Urhon muistolle?

Jostain syystä kaikki kamalimmat asiat tapahtuvat aina maanantaina, niin kuin pari viikkoa sitten jouduin luopumaan ihanasta Urho-kissasta. Edesmennyt Spede-kissani jouduttiin myös päästämään paremmille hiiriapajille maanantaina, samoin Foxy-hauveli. Yritän silti olla tarmokas ja optimistinen joka maanantai aloittamaan uutta viikkoa tietämättä mitä se taas toisi tullessaan. Yritän jatkaa siitä mihin olen jäänyt edes tämän villapaidan kanssa.

keskeneräinen villapaita

Villapaita jäi keväällä edellisen kuvan mukaiseen pisteeseen ja lähden neulomaan sitä nyt loppuun. Olen päässyt sen neulomisessa hyvin eteenpäin, ja siitä ei enää olisi paljon jäljellä, pelkkä kaarroke. Uskon saavani tehtyä sen tämän ihan viikon sisällä, jos nyt vain malttaisin pysyä askareen parissa tai raajat kestää! Neulominen on nimittäin todella rankkaa niska/hartioille. Yritetään päästä asiassa etennpäin, koska tuolla odottaa toinen villapaidan raakile tekemistään. Päätin myös tehdä jossain vaiheessa sen Strömsö-villapaidan.

islantilaisneuleen kaarroke villapaitaan
Villapaidan kaarrokkeen ensimmäiset kerrokset

Tämä tällä hetkellä tekemäni villapaita on saanut inspiraation ”Puun vuosi” -nimisestä kuosista, jonka on suunnitellut Jóhanna Hjaltadóttir. Se on varsinaisesti islantilaisneule. Yritin etsiä kuvistani jotain dokumenttia mistä kirjasta olisin mahdollisesti ottanut kyseisen ohjeen talteen, mutta en löytänyt. Lainasin kirjan kuitenkin kirjastosta. Tekijänoikeussyistä en voi julkaista kuvion kaavaa täällä. Jossain vaiheessa asiasta voi lukea enmmän Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogissa.

Olin niin ajatellut, että istuisin sohvalla koko syksyn Urho sylissäni. Samalla voisin tehdä myös käsillä jotain. Urho tulikin aina ”kylkeen kiinni” kun istahdin sohvalle neulomaan…

Kuva: 7.10.2021

Urho oli todella seurallinen kissa. Kun otin kutimet esiin, hän tuli heti viereen tai jollain tapaa lähettyville.

Kuva: 5.10.2021

Ihana kissa! Mitä voisi muuta edes toivoakaan. Ikävä on ihan käsittämätön. En osannut varautua tällaiseen ”kohtaloon” laisinkaan. Urho tassuteli sydämeeni kepein askelin!

ihmisläheinen kissa

En ole vieläkään saanut Urhon tavaroita pois asunnostani. Ostin hänelle läjän keraamisia ruokakuppeja. Laitoin ne jokin aika sitten myyntiin. Niistä ei ole kukaan kiinnostunut. Ne ovat myynissä Tori.fi-palvelun kautta. Ehkäpä pidän ne sitten itselläni kuitenkin vaikka kukkaruukkujen aluslautasina. En tiedä. Juuri nyt en jaksa edes ajatella asiaa.

Kiipeilyteline on menossa tuttavan kissoille. Ruoat vein vanhempieni kissalle ja hiekat myös. Vessassa lojuu vieläkin Urhon hiekkalaatikko, tyhjänä tosin ja pestynä. Se lähtee myös johonkin. Olin pesevinäni Urhon tassunjäljet eteisestä pois, kun hän tepsutteli savisilla tossuilla vessasta pois. Jäljet ovat edelleen siinä. Ehkä en pessyt tuota aluetta tarpeeksi hyvin, ehkä en halua vielä luopua noista ihanista tassunjäljistä. Ne ovat ainoa asia jotka minulla on Urhosta jäljellä!

Noh, pakkohan nämä asiat on tehdä, ja mitä pikimmiten, sitä parempi. Onneksi minulla on ainakin pari projektia tiedossa. Toinen on tämä vuosi sitten aloittamani villapaita, ja toinen on tuleva villapaita. Eiköhän tämä tästä suttaannu jossain vaiheessa. Kun villapaidat ovat valmiit, ne lämmittävät myös pahoittunutta mieltä! Eiköhän tämä tästä.

Villapaita tekeillä – surutyö Urhon muistolle? Read More »

Scroll to Top