Toukokuun projektit

Toukokuu, ja ulkona on tämän kevään lämpimin päivä, mutta vain 14C. Kyllä lähtee nyt nihkeästi tämä kesä käyntiin! Kaivoin silti sortsit ja muutkin kesävaatteet esiin.

Toukokuu alkaa viileässä säässä
Toukokuun 6. 2022

Ja nyt on tullut niin paljon muutoksia projekteihin, että ihan hirvittää mitähän kaikkea sitä saa edes tehtyä. Itsekseen kun kaikkia tavaroitakin joudun siirtelemään. Esimerkiksi parvekkeella on Leca-harkkoja, jotka painavat aika paljon. Olen käyttänyt niitä kasvien jalustoina. Foxyn uimapalju pitää sijoittaa uuteen kohtaan. Se painaa enemmän kuin synti. Nyt ei auta muu kuin yrittää kestää ehjänä. Pääsee sitten nauttimaan kesästä kun se vihdoinkin saapuu.

On tässä ollut ilonkin aiheita kuluneen viikon aikana. Nimittäin kiinanruusuni oli päättänyt avata yhden nupun. Se oli oikein upea.

Kiinanruusun vanha kanta

Kiinanruusu on isältäni saatu pistokas aikoinaan. Ei siitä sen enempää kun näitä samoja tarinoita tulisi kirjoitettua tänne monta kertaa. Näistähän voisi tehdä sellaisen historiaosion johonkin, mistä voisi aina tarpeen vaatiessa katsoa, mikä liittyy mihinkin. Mutta joo. Kiinanruusu avasi nuppunsa toukokuun 1. päivä. Hyvää vappaua siis minulle.

Kiinanruusu

Olen metsästänyt pidemmän aikaa jonkunlaista nojatuolia kotiini, ja nyt vihdoinkin sattui kohdalle juuri sellainen, mitä olen etsinyt. Jos joku asia oli vielä todella hyvä, niin tämä ei maksanut mitään. Sain sen paikalliselta Facebookin roskalavaryhmästä. Itse asiassa, molemmat tuolit ovat saatuja samaa kautta. Pieni kulahtaneisuus ei haittaa yhtään mitään. Ne sopivat mielestäni tänne erikoiseen kotiini erittäin hyvin. Molemmat tuolit ovat vieläpä aitoa nahkaa.

Uudet mutta vanhat nahkatuolit
Vasemmanpuoleinen tuoli on saatu aikaisemmin keväällä, ja oikeanpuoleisen sain reilu viikko sitten.

Olen muutenkin saanut aikaiseksi tehdä asioita kotona. Vihdoinkin olohuoneen nurkkaus on sen näköinen, että kehtaan katsella sitä. Löytyipä kaapinpohjalta vielä sopiva valaisinkin, minkä sai asetella pöydälle ”istumaan”. Sillä saa kivasti iltaisin valaistua seinällä olevat taulut. Valaisin kokee tosin jossain vaiheessa värimuutoksen, kunhan ensin saan päätettyä minkä värisen haluan siitä. Se on Orno-valaisin, joka on maalattu alkuperäisestä kullanväristä kuparinväriseksi. En ole itse maalannut, vaan se tuli ostettua tämän värisenä.

Olohuoneen nurkkauksen uusi ilme

Kokeilin joku aika sitten, mitä tapahtuu marraskaktukselleni, kun laitan sen uuteen multaan. Mielestäni se ei ole viihtynyt siinä sen paremmin kuin aikaisemmassakaan. Lehdet ovat edelleen suht’ ryppyiset. En tiedä mikä tätä vaivaa, mutta annetaan nyt vielä sen olla, ennen kuin liipasen sen kompostiin.

Janoinen marraskaktus

Marraskaktuksen uusi pistokas sen sijaan on alkanut kasvaa ja siihen on tullut uusia lehtiä.

Kävin tätiäni moikkaamassa reilu viikko sitten (samalla kun hain nojatuolin), ja nappasin hänen marraskaktuksesta pistokkaan. Siinä on sitten toivon mukaan valkoinen kukinto. Laitoin kaktuksen pieneen ruukkuun itämään.

Tämä keskittyykin taas vaihteeksi huonekasveihin, vaikka piti kirjoittaa toukokuun projekteista… Noh, ovathan nämäkin projekteja sinällään ja nyt on toukokuu. Kun huonekasvit voivat hyvin, niin silloin on itselläkin hyvä olla.

Paljon on vielä tehtävää, että saan huonekasvijutut kohdalleen. Olen hankkinut niitä varten Puuilosta kookoskuitua ja perliittiä, ja aionkin nyt laittaa suurimman osan vehkoistani uuteen kasvualustaan. Kookoskuitu on myös allergiaystävällinen. Jospa saisin tällä tavalla vähennettyä huonepölyn määrää.

Kookoskuitu briketit
Kookoskuitua huonekasveille
Perliitti on vulkaanista ainesta
Perliittiä kookoskuidun sekaan

Viirivehka, jonka hankin alkuvuodesta, kukkii koko ajan! En tiedä enää, olenko iloinen asiasta, mutta kohta se saa varmaan halvauksen, kun jaan sen, ja istutan kookokseen. Toivottavasti en tapa sitä. Tämä kasvi on oikeasti käsittämätön juoppo. En tiedä mitään muuta kasvia kotonani, jota pitäisi kastella yhtä usein kun viirivehkaa. Taidankin viritellä tälle kastelujärjestelmän tippapulloista, joita minulla on varastossa muutama.

Olen niin onnellinen, että olen saanut kirjovehkani kasvamaan. Minulla on joskus kauan aikaa sitten ollut yksi kirjovehka, mutta Spede-kissani ei antanut sen olla rauhassa. Jouduin silloin luopumaan vehkasta. Vanhemmat kissat on siitä kivoja, kun ne eivät enää terrorisoi kasveja. Nuoremmat kyllä tekevät kaikkea ilkikurista mitä vain keksivätkin tehdä!

Hommasin paikallisesta Lidlistä daalian juurakoita. Niitä oli pussissa kolme. Ne on laitettu multiin kasvamaan 29.4. ja tällä hetkellä ne ovat työhuoneen ikkunalla. Jokainen on lähtenyt kasvamaan. Laitan niistä uusia kuvia myöhemmin. Tässä on kuva kun ne on juuri istutettu.

Olen saanut matkamuistoiksi muutaman postikortin, jotka on lähettänyt veljeni ja tuttavapariskunta. Veljeni kävi visiitillä Lontoossa ja tuttavapariskunta Italiassa. Näitä kortteja odotettiin pitkään ja hartaasti. Jostain syystä niiden saapuminen kesti useita viikkoja.

Laitan loppukevennykseksi kuvan, jossa Uuno istuskelee peikonlehden alla. Se oli Uunosta jotenkin kiva paikka. Uuno ei järsinyt kasvien lehtiä enää vanhempana, tai vehkoja ylipäätään. Edellinen kiinanruusuni sai totaalisen tuomion, kun Uuno söi siitä aina tuoreimmat lehdet. Nykyinen kiinanruusuni sai olla rauhassa Uunon hampailta.

Kuva: 11.3.2018

Uusi toukokuu, ja uudet projektit. Tervetuloa! Olen varannut tälle viikonlopulle tekemistä parvekkeella ja tarkoitus olisi viritellä uudet kasvusysteemit joillekin hyötykasveille. Niistä lisää tulevissa kirjoituksissa. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että parvekkeeni ei ole ihan samanlaisessa kuosissa kuin vuosi sitten toukokuussa oli (artikkeli: Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla). Lähtötilanne on huomattavasti siistimpi. Ei muuta kun aloittelemaan.

Hyvää toukokuun ensimmäistä perjantaita ja tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

Lue artikkeli / kommentoi

Huonekasvipäivitys 3.4.2022

Ihania aurinkoisia päiviä takana. Valon määrä on kasvanut huimasti, ja se on selkeästi vaikuttanut huonekasvien heräämiseen ja vähän omaankin. Tälläkin hetkellä, kun kello on vähän yli seitsemän illalla, ulkona on vielä aika valoisaa. Täytyykin miettiä vähän tarkemmin, mitekä ne huonekasvit oikein sijoittaa, ettei niille käy köpelösti. Suurin osa niistä ei nimittäin siedä suoraa auringonpaistetta laisinkaan, esimerkiksi saniaiset.

Siirryimme viikko sitten myös kesäaikaan. Eli kaikki huonekasveille tarkoitetut valaisimet on ajastettava uudelleen vastaamaan tämän hetkistä aikaa. Valaistavia tunteja saa ottaa myös pois, eli lisävaloa tarvitaan enää pari tuntia illalla. Aamut valkenevat jo kuuden aikaan. Samalle viikonlopulle sattui muuten earth hour, johon osallistuin.

Huonekasvit on siirretty pimeästä nurkkauksesta pois ja tilalle on laitettu lipastot kynttilöineen.

Olenkin järjestellyt tavarat olohuoneessa sillä tavalla, että kaikki huonekasvit on siirretty kaakonpuoleiselle ikkunalle, eli parvekkeen suuren ikkunan eteen. Siinä on noin neljä metriä pelkkää ikkunaa. Toki ovi vie sen melkein metrin, mutta asiasta voi päätellä kuinka paljon luonnonvaloa ikkunoista tulee sisälle. Varsinkin nyt vielä kun puissa ei ole lehtiä. Kesällä ikkunoista ei tule suoraa auringonvaloa, koska parvekkeeni edessä kasvaa muutamia suuria koivuja, jotka ovat auringon ”tiellä”. Ihan hyvä vaan! Ei tarvitse kärventyä tuonne partsille heti aamusta.

Tämä kuvassa oleva kulmaushan on muuttunut ihan mukavasti vuoden sisällä. Vuosi sitten siinä oli akvaario ja sen jälkeen kukkahylly. En ollut lainkaan tyytyväinen asetelmaan kukkahyllyn kanssa ja siirtin sen toiselle puolelle olohuonetta ikkunan ääreen. Se oli kuitenkin tarkoitettu huonekasveille, niin onhan se vähän kätevämpää, kun se on tuolla luonnonvalon äärellä. Hieman huvittaa. Tuossa akvaariokuvassa on laitettu takalasin päälle huonekasveja. Niistä ei ole tällä hetkellä enää yhtään jäljellä. Akvaariovalaisin on niin tehokas, että se kerta kaikkiaan poltti lehdet saniaisilta ja murateilta. Teinkin päätöksen, että tästä lähtien kaikki murattini tulevat olemaan tekokasveja. Mutta nyt tämän hetkisten huonekasvien tilanteeseen…

Lehtikaktus (Marraskaktus)

Seuraan tiiviisti Facebookin Huonekasvit-ryhmää, ja sain sieltä lisätietoa marraskaktuksesta. Nimestään huolimatta se ei ole sellainen kaktus, mitä ei kastella kuin kerran kuukaudessa ja haluaa aurinkoon. EI, kun tämän haluaa useammin kastelua ja hajavaloa. EI suoraan aurinkoon. Se kuulemma kärventyy auringossa. Luulenpa, että omalleni on juuri käynyt niin. Ainakin se on ihan nuupahtanut.

Tämä oli minulle uutta tietoa, että lehtikaktuksen lehdistä näkee milloinka se on saanut liikaa valoa. Uudet lehdet menevät kuulemma punertaviksi. Heureka! Tämä siis oli ihan alkujaankin vika paikassa kasvamassa. Lisäksi reppana kärsii kauheasta janosta. Vaihdoin sen muutama päivä sitten uuteen ruukkuun, ja se on antanut vähän edes piristymisen merkkejä. On kylläkin aika surkea esitys.

Jaa, mistä sitten päättelen, että juuri tämä huonekasvi kärsii janosta? Noh, kun vaihdoin multia tuolle kukalle, napsasin siitä toiseen astiaan elpymään pienen oksanpätkän, minkä olin laittanut ruukun laitaan juurtumaan. Se näytti parin päivän päästä jo tältä:

Ei näy rypyn ryppyäkään. Seisotin sitä kaksi päivää sen verran vedessä että juuret saivat just ja just vettä. Tästä marraskaktuksesta puhutaan myös yleisnimillä ”joulukaktus” tai ”pääsiäiskaktus”, koska se kukkii kyseisenä ajankohtana usein. Ja sitä myydään juuri silloin. Se on kuitenkin väärä nimi tälle huonekasville, koska on olemassa joulukaktus ja pääsiäiskaktus, ja niiden lehdet on erilaisia kuin tällä. Ne ovat myös harvemmin myynnissä – ainakin sillä hinnalla mitä näitä saa hankittua.

Marraskaktusta kutsutaan usein virheellisesti joulukaktukseksi tai pääsiäiskaktukseksi. Katso erovaisuudet täältä

Janoiset huonekasvit: viirivehka ja kiinanruusu

Janoisista huonekasveista puheen ollen, ostamani viirivehka on oikea juoppo. En oikeesti tiedä kauanko tuo kestää hengissä kun sitä pitää kastella joka toinen päivä. Sinänsä se on ihan hyvä kasvi kun se näyttää aika dramaattisesti milloin se haluaa vettä. Tämä menee kyllä mielestäni jo vähän saivartelun puolelle, mutta viirivehkasta jopa kuulee kun se huutaa janoaan 😀 Ainakin itse kuulin eilisiltana tässä sen lähettyvillä kun olin. Se nitisi ja natisi kun lehdet alkoivan nuupahtaa. Kun annoin sille vettä, ei mennyt tuntiakaan ku ne sojottivat jo kattoa kohden!

Kiinanruusu on myös sellainen huonekasvi, joka näyttää janonsa. Sen lehdet alkavat roikkua. Kiinanruusua ei kannata kuitenkaan uittaa, koska sitten se taas tiputtaa lehtiä pois. Ei siis sanota turhaan, että kiinanruusulla on ihan oma mieli, tai että se on oikea drama queen, kun se todellakin on! Huom: pikkuruinen marraskaktus saa olla tuossa kiiniksen vieressä pöydällä valoisassa paikassa. Vieressä on etelänpuoleinen ikkuna.

Karsin kiinanruususta oksia jokin aika sitten sekä joitain suuria lehtiä. Rehu päätti tämän jälkeen tehdä vielä itsekin karsintaa pudottamalla melkoisen kasan lehtiä pois. Aikansa kiukuteltua, kurkkasin pari päivää sitten yhteen latvaan jonka jätin ennalleen, ja siinähän näytti olevan jonkun sortin nuppu tuloillaan. Tämä ei ollutkaan mikään kiinanruusun tekemä julma aprillipila vaan nuppu oli siinä vielä tänäänkin.

Janoisiin huonekasveihin kuuluu myös unelma (Asparagus). Näyttää saniaiselta mutta ei ole saniainen. Jaoin tämän viime vuonna muutamaan ruukkuun, ja ei tuo näyttänyt siitä nokkiinsa ottavan. Uutta kasvustoa näyttäisi olevan tulossa.

Tässä nyt näistä huonekasveista tällä kertaa. Pitänee seuraavaksi tehdä vähän päivitystä vehkoista kun niitäkin on tuunailtu ja istuteltu vaikka kuinka. Ei muuta kun levollista sunnutai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa!

Lue artikkeli / kommentoi

Projektit jatkuvat mutta hitaasti

Tein jonkun verran asioita asunnossani Urhon vuoksi, ja nyt niitä saa sitten purkaa tai muutella. Monta projektia jäi kesken, enkä ehtinyt edes toteuttamaan niitä Urhon aikana. Kissa ei sentään ole syypää asioihin vaan päinvastoin. Urho motivoi minua tekemään asioita loppuun saakka. Nyt sitä motivaatiota saa sitten etsiä kivien ja kantojen takaa – kait.

Rakentelin Urholle ruokailutilan ikkunan ääreen katselupaikan (kuva) jossa olisi samassa myös pöytä työläppärille. Sen saa nyt purkaa sitten pois. On aika rankkaa koko ajan ”rempata” jotain. Asunto on jatkuvasti sekaisin. Tänään kuitenkin päätin tehdä jotain pieniäsuuria projekteja alta pois. Siispä purin aikaisemmin laittamani kukkahyllykön kaikkine törkyineen keittiöstä. En saanut siitä mitään kivaa aikaiseksi koko syksyn aikana, ja se lähinnä häiritsi minua. Osa hyllyköstä jää ”ylimääräiseksi” enkä ole vielä päättänyt mitä sillä tekisin. Se kun ei kestä itsekseen pystyssä vaan pitää pultata johonkin kiinni, vaikka seinään.

Urhon katselupaikan rakennusprojekti keskeneräisenä.

Saattaa hyvinkin olla, että tähän tulee toinen hylly tilalle. Tämä musta hylly meni seinän toiselle puolelle akvaarion tilalle. Haluan tuohon ikkunan lähettyville kuitenkin työpisteeni, josta voin halutessani katsella ulos. Toisaalta se ei ole hyvä paikka työnteolle silloin kun aurinko paistaa ikkunasta sisälle ja saattaa häikäistä aika pahastikin ruutua. Joten seuraava projekti lienee siirtää olohuoneesta ruokapöytä takaisin keittiöön, että saan järkevästi työpisteen tuohon johonkin! En tiedä vielä mitä aion tehdä tämän suhteen. Pitää vähän mietiskellä asioita…

Tarkoituksenani on lajitella nuo saviset terracotta-ruukut ja pinota ne vähän kauniimmin. Niin, siis niistä on tulossa olohuoneen puolelle visuaaliseksi tarkoitettu lajitelma kukkahyllyyn. Tuossa edellisessä kuvassa kaikki on vaan heitetty tuohon ”jaloista pois”. Ne pitäisi myös jotenkin saada puhdistettua mullasta. En oikein tiedä missä tämän tekisin kun ei sitä kehtaa kylpyhuoneessakaan tehdä. Pitää kait mennä pesutuvalle. Siinä taas yksi iso projekti, kun raahaa ne ruukut sinne alakertaan.

Jätin olohuoneen puolelle akvaariovalaisinta varten virittelemäni telineen. Saan siihen vaikkapa amppeleita roikkumaan, jos haluan. Saapihan se olla ihan tuollaisenaankin tuolla nurkassa jos en keksi sille mitään muuta käyttöä. Ainakin siihen sai ruuvattua tuon metallihyllykön kiinni, että se kestää pystyssä. Muuten se nitkuu, todella ärsyttävää. Enkä kyllä muutoin luottaisi kasvejani sen päälle. Tarkoitus on vielä siistiä johtohässäkkä tuolta valaisimien luota. Hyllykköön on tulossa huonekasveja ja jonkun valaisimenkin voisi yhtä hyvin laittaa roikkumaan tuosta puutangosta… noh, kunhan tässä nyt suunnittelen näitä projektejani.

sisustusprojekti olohuoneessa

Olipas homma saada kasattua tuo metallihökötys yksin! Meinasi pari kertaa mennä hermot. Kasasin alkuunsa tämän vielä väärin. Ihmettelin, miksi se näyttää jotenkin oudolta. Pitäiskö pestä silmälasit tai jotain! Monta kertaa tapahtunut niinkin, että kun rillit on likaiset ja maski naamalla, niin monitehoilla näkee vähän mitä sattuu. Olin kuitenkin nyt ruuvannut päällimmäisen levyn toisesta laidasta alemmas kuin toisesta. Ilmankos se vaikutti vähän vinkkeliltä.

Olen iloinen, että sain villapaitani tehtyä siten valmiiksi, että siinä on enää lankojen päättelemiset ja jälkikäsittely jäljellä. Yksi projekti taas lähes valmis! Haluan tämän käyttöön tulevaksi talveksi. Yllätyin, että se mahtui päälle. Voin sanoa, että tuo kaarroke oli ihan kauhea tehdä.

keskeneräinen villapaitaprojekti

Koska villapaita oli tuossa pisteessä oli hyvää aikaa aloittaa taas uusi käsityö. Purin yhden villapaidan, mikä oli mielestäni ihan kauheaan suuntaan tekeytymässä. Siitä tuli melkonen määrä nöttösiä (pieniä lankakerän jämiä), joista ajattelin sitten neuloa polvisukat. Juu, siis minulla on se hirvittävä neuloosi, mikä nyt tuntuu olevan yhdellä sun toisella tänä päivänä. Ainakin se on tullut esiin COVID-19 – pandemian aikana. Minulla on tälläkin hetkellä vaikka kuinka monta käsityöprojektia tekeillä. (kirjoittelen niistä toisinaan täällä)

Uusi sukkaprojekti aluillaan
UFO= unfinished object

Sylistä puuttuu nyt vain Urho. Onneksi on tällainen blogi missä voi käydä asiaa läpi ettei tarvitse tuttaviaan rasittaa tällä voivottelulla. Neulominen on myös aika meditatiivista hommaa. Ehkäpä siinä on yksi syy miksi sitä harrastan. Mutta, kunhan saisi edes toisinaan projektit valmiiksi. Muutenkin tuntuu siltä, että koko maailma on tällä hetkellä todella ahdistava. On tappavaa virusta, ilmastonmuutos, Valko-Venäjän rajalle on tuotu hirveä määrä turvapaikanhakijoita, jotka haluavat Eurooppaan… Putin sanoo ettei hänellä ole mitään tekemistä asian kanssa… no joo. Nämä ovat vaikeita asioita. Jos tietäisin niihin ratkaisun niin saisin varmaan Nobelin palkinnon!

Eilen oli myös niin sanottu vuoden harmain päivä. Ostin sitä varten itselleni asiaan kuuluvan juoman.

Tänään on isäinpäivä. En pääse tänä vuonna isääni katsomaan koska pidän varmuuden vuoksi itseäni karanteenissa. Epäilen, että olen saattanut altistua koronalle tämän viikon aikana. Päätin nimittäin palkita itseni villapaitaprojektin valmistumisesta (tiettyyn pisteeseen). Menin paikallisessa käymään, ja sain illan aikana tietää, että erään seurassani olleen henkilön lähipiirissä oli juuri saman illan aikana todettu koronatartunta. Hän sai itsekin tiedon juuri silloin ja kiitokset siitä hänelle, että oli pokeria kertoa asiasta läsnäolijoille!

Lähdin heti kotiin, ja ajattelin pitää itseni jonkunlaisessa karanteenissa jonkin aikaa. Että näillä mennään. Onneksi kotona viruu monta siivousprojektia. Tekemisen ei pitäisi loppua kesken. Eri asia on sitten se, että mitä oikein kehtaa alkaa tekemään. Jos jostain syystä kantaakin tuota virusta, ei ole järkeä, että ”koskettelee kaikkia pintoja”, kun siivoaminen olisi koronan jälkeen sitten ihan kauheaa. Esimerkiksi, työhuoneeseen en mene lainkaan. Projektit pitää nyt vain jättää tekemättä suurimmalti osin ja odotella tuleeko tässä mitään oireita. Jatkaa vasta sitten kun on asiasta varmempi! Toki asioita voisi tehdä maski naamalla ja hanskat kädessäkin… se olisi joissakin tapauksissa todella hankalaa.

Onnea siis kaikille isille, ja erityisesti omalle sinne parin kilsan päähän! Menen moikkaamaan isääni heti kun pääsen.

Lue artikkeli / kommentoi

Kattovalaisin olohuoneeseen kelottuneesta puusta

Olin pitkään miettinyt, millainen kattovalaisin sopisi olohuoneeseeni. Tietysti minun piti saada tehdä se itse, eihän sellaista minulle sopivaa voi löytyä valmiina mistään. Pinterest tarjosi aika mielenkiintoisia vaihtoehtoja, kaupat eivät. Tosin kaupoista yleensä saa sellaisen valaisimen, joka on jo ”valmis”, jopa Ikeasta! Oma DIY-projektini on nimittäin hieman kesken, enkä tiedä valmistuuko se varsinaisesti edes koskaan. Toivottavasti. Mutta ideasta saa kuitenkin kiinni.

Jostain syystä en ollut tajunnut ottaa minkäänlaista kuvaa alkuperäisestä kattovalaisimestani, mutta löysin kuvan josta sen jotenkin näkisi. Halusin nimittäin purkaa sen, ja käyttää siitä lamput uuteen viritelmään.

Kattovalaisin ennen purkamista.

Löysin ojanpientareelta hienon kelottunen männynoksan. Meillä oli talvella 2019 niin paljon lunta, että sen kuin pauke kävi kun oksia tuli puista alas! Tiedustelin, josko saisin ottaa tienvarrelta oksan, ja sain luvan. Ei kun raahaamaan se kotiin.

Olen aikojen saatossa kerännyt kaiken maailman kepakoita, yleensä akvaariota silmällä pitäen, koska kuorittuja männynoksia voi laittaa myös akvaarioon. Niitä löytyi tällainen setti, ja tuo suurin etualalla oleva on se kelottunut karahka tienvarrelta. Muut kepit on haettu sukulaiseni metsästä tai heidän pihaltaan. Valitsin kattovalaisimeen vielä yhden pitkän haaroittuneen oksan.

Käsittelin kelottumattoman oksan mustalla Supi-saunavahalla, jotta se näyttäisi kivemmalta kelottuneen oksan kanssa. Kattovalaisimen kepit olivat sitten valmita ripustettavaksi.

Kattovalaisimen ”runko” kelopuusta.

Irrottelin vanhasta kattovalaisimesta pallukat ja mietin kuinka ne saisi riippumaan oksasta ilman että niitä roikottaisi suoraan johdoista. Niinhän ei saa tehdä! Valopalloja oli viisi.

Yksittäinen lamppu.

Valot piti kuitenekin liittää yhteen sokeripaloilla. Ainoa mahdollisuus oli yrittää keksiä jotain minkä ”päällä” nuo pallukat lepäisivät.

Kattovalaisimen johdot liitettävä sokeripalalla.

Sitten sain jostain idean, josko kokeilisi polykarbonaattilevyä tarkoitukseen. Sehän on läpinäkyvää ja saattaisi olla oikein kivan näköinen, vähän kuin lasia. Marssin paikalliseen muovialan erikoisliikkeeseen (Beranger), ja pyysin heitä leikkaamaan palat suoraan oikean kokoisiksi. Lisäksi tuttavani rakennusliikkeestä (Mannerkoti) auttoi leikkelyhommissa poraamalla levyn keskelle sopivan kokoisen reiän, johon lamppu istuisi hyvin, mutta ei valahtaisi siitä reiästä läpi. Porasin levyn kulmiin reiät, joista levyn sai riippumaan ketjulla, jonka taas sai kiinnitettyä oksaan. Lamppu lepäsi levyn päällä eikä riippunut johdosta.

kattovalaisin
Hopean väriset ketjut eivät ole kauniit. Ne pitää vaihtaa.

Kattovalaisin ei ole vielä ihan täysin valmis ja sen ”siistimiseen” kuluu tovi aikaa… tässä kuitenkin mielikuva millainen siitä on tulossa. En ole myöskään liittänyt kaikkia lamppuja virtajohtoon. Pitäisi jostain käydä hakemassa A-tikkaat, että pääsisi tuonne katonrajaan vähän lähemmäksi. Ei oikein oma pituus riitä. Oksia ei voi ottaa alas kuitenkaan koska niitä ei ole keskenään liitetty tuolla mitenkäään. Jouduin myös asettelemaan kelokepakon tiettyyn asentoon tuonne kattoon. Jos otan sen alas, se ei ole samassa asennossa enää, enkä saa johtoja piiloon. Tämä on siis se viimeistely mikä tästä vielä puuttuu.

Muuten kattovalaisin näyttää ihan hauskalta härveliltä kun sitä katselee alhaalta päin! Lisäsin siihen muutaman hehkulampunkin, josko härpäke näyttäisi myös niiden takia enemmän valaisimelta. Hehkulamppuihin ei tule virtaa ja ne ovat palaneita. Jostain syystä olin säästänyt jonkun kappaleen. En laittanut enempää kuin kolme koska pelkäsin, että kattovalaisin muistutaisi jotenkin liikaa joulukuusta. En voinut joulunakaan laittaa siihen roikkumaan kuusenkoristeita… se olisi ollu ihan mauttoman näköinen!

kattovalaisin

Mutta sellainen kattovalaisin siitä tuli tällä kertaa ja loput teen myöhemmin! Minulle jäi nimittäin keppejä jäljelle projektista sen verran, että niistä saisi tehtyä toisenkin valaisimen vaikkapa makuuhuoneeseen. Toki joutuisin ottamaan tästä valaisimesta ne kaksi lamppua, jotka eivät ole liitettynä sähköön.

Lue artikkeli / kommentoi

Uusia huonekasvijuttuja sisustukseen

Huonekasvi-intoilun myötä tulee aloitettua kaiken maailman projekteja jotta saisin huonekasvit, tai pikemminkin ruukut näyttämään kivoilta. Orthexin valkoiset muoviruukut eivät sisustusta järin kaunista, ja keksinkin toteuttamiskelpoisen idean ruukkujen tuunaamiseen. Tai niitä ei varsinaisesti tuunata vaan peitetään. Kävin ostamassa paikallisesta tavaraliikkeestä ontelokudetta, vai kutsutaanko sitä trikookuteeksi, noh kuitenkin. Sitten ei muuta kun virkkaamaan!

YouTubesta löytyi kiva ohje, jota en osannut pohjan osalta noudattaa, mutta sivut tulivat kivan näköisiksi. Tämän sisällä siis on Orthexin altakasteluruukku. Vieressä patsastelee ihana ”muistoesine” edesmenneestä koirastani, Foxysta, jonka on huovuttanut käsistään todella taitava M. Lintula (Qppas). Työhön on käytetty Foxyn karvaa.

Siinähän kävi sitten niin, että näitä koreja piti virkata enemmänkin. Tosin tämä seuraava kori on tehty vanhoista t-paidoistani leikatuista suikaleista. Suikaleista tuli lähes samanlaista jälkeä kuin mitä ostamastani ontelokuteestakin. Yöpöydälläni nimittäin lojui setti kauneudenhoitotuotteita, ja purkit lentelivät aina lattialle. Tein niille korin. Nyt purkit pysyvät siististi nipussa eikä minun tarvitse pelätä, että ne lentelevät lattialle.

Tuotteiden esittämisestä blogissani ei ole maksettu mitään. Tämä ei ole mainos.

Sain tuttavani avuksi hakemaan minulle uuden hyllykön, jonka sain paikallisen Facebookin roskalavan kautta. Siitä ei sen enempää tällä kertaa, mutta samalla reissulla pääsin eroon vanhasta akvaariostani, joka oli ollut tyhjillään muutaman kuukauden. Akvaarion jalusta lähti myös samalla. Sain kiikutettua akvaarion ja jalustan alakertaan nokkakärryillä. Sain nämä kärryt lainaksi tuttavaltani. Tämä tosin pisti miettimään, miksi minulla ei vielä ole tällaisia kärryjä. Ne ovat varsin kätevät kun ei jaksa suuria tavaroita kantaa itsekseen ees taas!

Kämppäni alkoi täyttyä kaiken maailman muustakin romusta, mitä en ole vielä saanut liikutettua mihinkään. Hajonneen astianpesukoneen tilalle tuli uusi käytetty kone, mutta vanha jäi vielä ”roikkumaan” keittiöön. Pitäisi saada se jotenkin kiikutettua paikalliselle hyötyjätepisteelle. Se toimii tällä hetkellä kukkapöytänä, että sinällään se ei ole tiellä, vaikka onkin. Makuuhuoneessa on seinustaa vasten joitain purettuja hyllynpalasia, joille en keksi mitään käyttöä. Ne voi kait viedä myös hyötyjätepisteelle.

Joka tapauksessa vanhan akvaarion pois saaminen asunnosta ja astiapesukoneen saapuminen piristi minua kummasti, ja olenkin aloittanut asunnon laittamisen uuteen kuosiin. Edellisessä artikkelissani olen jo tainnutkin mainita, että en ole laittanut tänä vuonna mitään taimia kasvamaan parvekkeelle tai muutenkaan, niin aikaa jää nyt siihen, mihin olisi pitänyt jäädä jo ajat sitten!

Pidän saniaisista oikein paljon, mutta ne ovat hieman hankalia pitää kerrostaloasunnossa hyvännäköisinä. Ostin alkuvuodesta joitain kappaleita, ja nyt ne alkavatkin jo karista ihan mukavasti. Katselin ruukkuja hieman tarkemmin, ja huomasin, että niistähän lähtee sellaisia rönsyjä.

Irrottelin jonkunlaisen setin rönsyjä ja ajattelin kokeilla, josko niistä kasvaisi uusi saniainen. Ne ovat vielä odottelemassa istuttamista märän paperipyyhkeen päällä.

Hankin alunperin sainiaiset akvaarioprojektia varten. En ole edistynyt ihan siinä mittakaavassa akvaarioprojektini kanssa kuin olin suunnitellut, mutta kaikki aikanaan. Toivottavasti saan innostukseni takaisin tehdä tämänkin nurkkauksen loppuun. Arvaarion päällä takaosassa on kuitenkin pari saniaista tällä hetkellä testissä. En tiedä sitten onko tuo valo liian voimakas saniaisille. Se selviää kokeilemalla. Jos en saa saniaiaia viihtymään, en hanki niitä sitten enää!

Sain tuttavaltani kultaimarre-saniaisen joulun jälkeen. Se oli ihan hirvittävän kuivahtanut, ja ajattelin, josko se lähtisi enää siitä virkoamaan. Sehän lähti! Nyt siihen ilmestyy jo uusia lehtiä. Kultaimarteen juurakko on ihan hauskan näköinen, sellainen pörröinen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee kunhan keksii sille hyvän kasvupaikan.

Makuuhuoneessa kasvupaikkaansa odottelee myös suuri palmuvehka. En ole vieläkään saanut sitä uuteen ruukkuun. Nyt sain sentään päätettyä, että mihinkä ruukkuun sen aion laittaa. Toivottavasti ei kärsi sitten siirrosta. Minulta löytyi suuri keraaminen ruukku palmuvehkalle, ja aion laittaa sen olohuoneeseen lattialle. Zamia alkoi tehdä heti uutta kasvustoa kun toin sen kotiin. Aiemmin ajattelin irrottaa juurakot toisistaan, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että istutan kuitenkin kaikki samaan ruukkuun. Todennäköisesti tämän ruukun mullat riittävät uudenkin ruukun täytteeksi, ja minun ei tarvitsisi ostaa uutta multaa palmuvehkaa varten. Kiire tässä kohta tulee näidenkin kanssa. Huonekasvit täytyy istuttaa uusiin ruukkuihin hyvissä ajoin kevättä ennen kuin se on liian myöhäistä!

Peikonlehteni avasi myös yhden suuren lehden! Tämä on aina jotenkin niin helvetin hienoa, kun peikonlehti tekee uuden lehden! Se on monien mielestä yksi maailman siisteimmistä asioista, tai ainakin on jos lukee Facebookin Huonekasvit- keskusteluryhmää (ja miksipä emme lukisi). Oma peikko näyttää puskevan uusia lehtiä lisääkin. Kivaa!

Tämä on tähän mennessä suurin lehti mitä peikkooni on ilmestynyt. Mietin, että kuinkahan kauan siihen menee kun lehdistä tulee liuskojen lisäksi vielä reikäisiä? Isälläni oli peikonlehti, kun olin nuori. Törmäsin asiaan kun katselin jotain vanhoja valokuvia 80-luvun lopulta. Kysyin isältä asiasta, ja hän sanoi, että hänen peikonlehtensä jopa kukki. Että mistäköhän lie tämä oma huonekasvi-intoilu on oikein lähtöisin? Omena ei kauas puusta putoa! Tätini soitti hetki sitten ja sanoi seonneensa taimien ostamisessa tänä vuonna. Korona-kevät, mikä ihana tekosyy täyttää huoneet ja pihamaat kasveilla. Huonekasvit ovat kyllä ihan loistavia asioita kodissa kunhan niitä ei ole liikaa. Mikä on liikaa huonekasveja? Mielestäni silloin on liikaa huonekasveja jos niitä ei pysty hoitaa. Kaikki muut määrät ovat sopivia!

Tekemistä vielä löytyy ennen kuin kaikki huonekasvit ovat paikoillaan. Myös parveke vaatii huomiota. En ole vielä tämän vuoden puolella avannut kertaakaan parvekkeen ovea, eikä minulla ole sinällään mitään käsitystä millainen kaaos siellä odottaa. Tiedän ainoastaan, että suurin osa muovisista ruukuista on parvekkeella, koska ne eivät ole sisälläkään. Orthexin ruukut saavat virkatut päälliset ja istutan ruukkuihin uusia huonekasveja mitä pikimmiten kunhan saan ne tuolta parvekkeelta ensin sisälle ja pesuun. Tänä vuonna keskityn siis huonekasveihin, en pihakasveihin.

Lue artikkeli / kommentoi