DIY

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku

/ Kirjoittaja / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Syyskuu on jo kohta puolessa välissä ja minulla on vieläkin nivelet kipeät. Haluaisin haukkua koko terveydenhuoltojärjestelmän, mutta se tuskin auttaisi mitään. Onneksi pääsen ensi viikolla fysioterapeutin vastaanotolle, jos hän voisi vaikka auttaa minua jotenkin, kun lääkäreiltä ei saa apua. Tämä nivelten kipuilu on haitannut koko kesän tekemisiäni niin paljon, etten tännekään juurikaan kirjoittele, enkä paljon saa projektejakaan tehdyiksi. Parvekekaan ei ole laitettu kuntoon, vaikka kesä on jo miltei ohi. Olen nyt ostellut kaiken maailman rannetukia, josko niistä olisi yhtään mihinkään apua, ja kyllähän ne vähän auttavat. Kunpa vaan selviäisi syy, miksi tässä näin karseassa kunnossa ollaan. Mutta se siitä, ja kuulumisiin.

Inhottaa aika paljon tuo parveke, kun en ole sitä saanut siistittyä kokonaan. Kaikki oli ihan hyvällä mallilla, mutta sitten se vaan tyssäsi. Nyt en käy siellä juuri lainkaan, vaikka pitäisi käydä kastelemassa vaikkapa kukat. Sitten kun on vielä ollut pari aika tuulista päivää, niin on suoranainen ihme, että mitään ei ole rikkoutunut. Pelargonia kaatui kyllä tuulessa suoraan vesiaiheen ”Foxy”-koristeen päälle, mutta se kesti ehjänä. Pitää kait tuoda se jo kohta sisälle. Onneksi vesiaihe ei ole käytössä koska sen vesisäiliöön olisi mennyt peargonian kaatumisen takia multaa ja kasviroipetta.

Maissit lakosivat kovassa tuulessa mutta kävin sitomassa ne kiinni myöhemmin. Niiden juurelle istutettu persilija kasvaa ihan hyvin.

Ihan hävettää tuo edellinen kuva, ja mitä roipetta siinä näkyy. Kuvassa on esimerkiksi roskaämpäri, johon lakaisen kaikki koivun siemenet. Olisi syytä kiinnittää huomiota kuvien ottamisen yhdeydessä vähän enemmän estetiikkaan, mutta minkäs teet. Ei tähän hätiin muutakaan saa.

Harvemmin sitä tulee enää syyskuussa istuskeltua parvekkeella, vaikka kelit ovat päivällä todella lämpimiä. Olen ajatellut purkaa kaikki tekstiilit hyvissä ajoin partsilta pois, etteivät ne homehdu. Puusohvan pehmusteen vien häkkivarastoon, samoin pavilijongin seinät. Kehikon jätän pystyyn, sitä tuskin tarvitsee purkaa talveksi. Siihenhän voisi viritellä jotkut kivat kausivalot, joita minulta löytyykin jo tuolta entuudestaan.

Lämmintä keliä tiedossa myös seuraaviksi päiviksi (21-22C). Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

En ole jotenkaan saanut pidettyä lahjaksi saatua keijunmekkoa kauniina. En tiedä mitä teen väärin. Olen lannoittanut ja kastellut sitä ihan säännöllisesti koko kesän. Taidan purkaa sen jo pois tältä kesältä.

Parveke ei ole niitä helpompia paikkoja kasvattaa yhtään mitään. Nyt vielä tänä kesänä parveke täyttyi koivun siemenistä, niin kaikki näytti niiden jäljiltä ihan kamalalta. Niitä satelee jatkuvasti sinne lisää. Tilanne on aivan toivoton. Täytyy jälleen kerran miettiä parveketta uudelleen, että tuollaiset asiat saisi sieltä hoidettua pois, jos on tarve.

Suikeroalpi alkoi viihtymään parvekkeella.

Pitäisi vaan raaskia heittää tavaraa roskiin! Jotenkin takaraivossa on aina sellainen ajatus, että kun jotain heittää pois, niin hetken päästä sitä sitten tarvitsee. Nytkään en voi olla yhtään varma, kasvattelenko parvekkeella ämpäreissä enää koskaan mitään. Minulla on ihan kivojakin muovisia ruukkuja, missä paprikat ja tomaatit voisivat kasvaa. Miksi siis säilyttämään vanhoja muoviämpäreitä? Olen joitain jo viskannutkin pois, kun nehän menevät ajastaan myös rikki. Olen keksinyt myös keinon, kuinka niitä voi pestä kerrostalossa menemättä ulos. Pesuveden voi kaataa suodatinkankaan läpi, niin kaikki multa-aines, ynnä muu, jäävät siihen kankaaseen. Veden voi sitten kaataa viemäriin ja kuivasta suodatinkankaasta voi rapisuttaa kaiken hiekan pois. Samaa menetelmää käytän, jos pitää kastella huonekasvit kunnolla.

Kävin hetki sitten kurkkaamassa parveketta ja maissin tilanteen, niin sehän kukkii! Mitä ihmettä? Ei se kyllä ehdi mitään tähkää tehdä kun syyskuu on jo näinkin pitkällä. Se tarvitsee enemmän lämpöä ja vieläpä pölytyksenkin. Pölytys onkin varmaan se ongelma, mihin tämäkin kaatuu. Mutta, tarkoitushan ei ollut kasvattaa maissia edes tähän pisteeseen asti, vaan ihan koristeeksi. Annan sen siis pönöttää tuossa… jospa joku lintu kävisi syömässä siitä tuon kukan.

Täytyy tehdä uusi TODO-lista kun asiat muuttuvat ennen kuin niitä ehtii edes toteuttaa. Yksi asia ilahduttaa minua kuitenkin ja otan sen tyytyväisenä TODO-listaltani pois. Nimittäin, sain viriteltyä olohuoneen nurkkauksen siistimmäksi (artikkeli: 23.7.2023). Tämän kaltaiset hommat vaan siiryyvät pidemmälle kun en pysty kipeillä käsilläni oikein ”askartelemaan” mitään. Työt yritän hoitaa, niissäkin on toisinaan ongelmia. Teenhän myös tekstiilipainatuksia, niin se on aika lailla käsityötä.

Ainakin olohuonenen nurkkaus on nyt siistimpi kuin mitä se oli aikaisemmin. Lähtötilanne näytti kuta kuinkin tältä:

Jätin sen tarkoituksella virittelemättä hetkeksi, kun minulla oli kissat hoidossa. Tavarat vielä tuolla saattavat vaihtaa paikkaa, esimerkiksi, saatan siirtää maapallovalaisimen toiseen laitaan olohuoneen seinämää, ja saniaisen amppeliin.

Minulla on vino pino vehkoja, joille alkujaan tarvitsin kukkapöydän, ja olohuoneen nurkkaus olisi se paikka, jossa ne todennäköisimmin viihtyisivät. Sattumoisin olin säästänyt yhden pitkähkön liimapuulevyn ja metallijalat, joista sai tehtyä jonkunlaisen tason nurkkaukseen. Oli aikamoinen työ saada ruuvailtua kulmaraudat puurimoihin kiinni, mutta nyt se on tehty.

Seuraava TODO-listalta poistettava asia lienee viritellä olohuoneeseen kattolamppu takaisin. Tai, ei se nyt mikään kattolamppu varsinaisesti ollut, vaan tekemäni viritelmä kelopuusta. Kauhea hökötys. Sain apua serkulta, ja hän auttoi minua saamaan viritelmän alas. En tiedä onko siitä mahdollista saada koskaan yhtään siistimpää, vai hankkisiko vaan uuden valaisimen. Toki, valaisimia minulta kylläkin löytyy. Sitten on ihan eri asia, sopivatko tyylillisesti ne tänne olohuoneeseen.

Kelottuneet kepakot on nostettu jaloista pyörimästä tällä hetkellä television yläpuolelle. Kävi kyllä mielessä, jos ne olisikin jättänyt siihen roikkumaan. Vähän sahailisi parista kohtaa poikki ja laskisi ne alemmaksi seinustalla. Joka tapauksessa, ne sopivat paremmin seinustalle kuin kattoon. Kuvassa kaikki on näköjään vielä hieman sekaisin. Korissa on neulomistarvikkeita, tuuletin joutaa jo pois, Orno etsii vielä paikkaa… anopinkieli… ei saakeli mihin kuntoon sekin on mennyt!

TODO-listalta löytyy siis myös huonekasvit, tai lähinnä rupsahtaneet huonekasvit. Niitä on jonkin verran. Olen aktivoitunut huonekasvikanavien seurannassa, ja todennut useaan otteeseen, että on tullut opittua asioita aivan väärin. Ei kannata ihan kaikilta ohjeita ottaa vastaan, jos tieto on lähinnä sellaista, että ”kun aina ollaan tehty näin”-meininkiä. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Huonekasveista ainakin anopinkieli, yksi palmuvehka ja peikonlehti tarvitsevat akuuttia huomiota. Vaikka peikonlehti tekeekin uusia lehtiä koko ajan, se on istutettu aivan väärin. En vaan tiennyt, että senkin voi istuttaa niin sanotusti väärinpäin. Noh, nyt tiedän, ja osaan istuttaa sen oikein päin! Niille, jotka eivät tätä tiedä, niin peikonlehden ilmajuuret (”nystyrät”) kuuluvat olla kasvin tukikeppiä vasten, eli kasvin takana. Jos se istutetaan väärinpäin, sen runko ja lehdet kasvaa miten sattuu. (Katso ohjevideo TÄÄLTÄ kuinka peikonlehti istutetaan)

Noh, eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi tälle kerralle, niin lopettelen tältä erää tähän. Jos vaikka saisi tänään jotain muutakin vielä aikaiseksi.

Rakennuspaljusta vesiaihe parvekkeelle – osa 2

/ Kirjoittaja / Sisustusprojektit / DIY, Lemmikit, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

Vesiaihe on nyt vihdoinkin kasattu ja saan aloitaa ylimääräisten härpäkkeiden viemisen pois parvekkeelta. Käyn kuitenkin vielä läpi kasausvaiheen loppuosat.

Jos haluat lukea artikkelin lähtötekijöistä ja paljun historiasta, lue artikkeli Kolme vuotta paljun pyörittelyä parvekkeella – osa 1.

Liuskekivet vesiaiheeseen

Liuskekivien oli jotenkin vaikea asettua mitenkään paikoilleen. Sekin vielä vaikeutti asiaa, kun niitä oli välillä pakko siirrellä, ja sitten en muistanut missä järjestyksessä ne alunperin siihen tuli laitettua. Siispä, jos näet kuvia jostain kyhäelmästä aikaisemmassa vaiheessa, tai myöhemmässä vaiheessa, kivet ovat todennäköisesti eri järjestyksessä. Jätin ne kuitenkin joksikin aikaa sellaiseen muodostelmaan, jos vaikka hoitokissat livahtaisivat parvekkeelle ja hyppisivät niiden päällä.

Liuskekivet aseteltu väliaikaisesti vesiaiheen päälle.

Vesiaiheen muut osaset askarruttivat minua myös jonkin aikaa, ja onneksi muistin, että minulta todennäköisesti löytyy valmiina siihen sopivat elementit. Päätin ottaa käyttöön sinkkivadin, joka oli Uunon ja Speden lempipaikkoja.

Uuno makaa sinkkivatiin istutetun nurmikon päällä. Kuva: 8.7.2017 (artikkeli parvekepuutarhasta)

Sommittelin aikani sinkkiastian päälle kaikkea mahdollista. Astia pitää asetella hieman kallelleen, että vesi valuu siitä nätisti pois. Olin joskus hankkinut japanilaishenkisen koristeen erästä toista vesiaihetta varten, ja ajattelin, että sille voisi myös keksiä jotain käyttöä uudessa vesiaiheessa. En kuitenkaan saanut aseteltua sitä mieleiseksi, ja päätin laittaa sen johonkin toiseen kohtaan.

Halusin sinkkivadin päälle kuitenkin korkeamman kohdan ettei lopputulos jäisi ”latteaksi”. Yht’äkkiä muistin, että minullahan on sellainen koristekulho, joka on saman värinen kuin sinkkiastia. Se sitten sopikin tarkoitukseen oikein mainiosti, ja sain jatkaa rakentelua.

Vesiaiheen valuma-astiat

Koska sinkkiastia on hieman kallellaan, niin korkeamman astian alle piti laittaa jotain mikä asettelisi sen miltei vaateriin. Alunperin ajattelin, että astia olisi ollut keskellä vatia, ja sen reunoista valuisi kauttaaltaan vesi pois. Päädyin kuitenkin asettelemaan sen takalaitaan, ja hieman kallelleen, että vesi valuu sen etureunasta alempaan vatiin.

Aloin etsiä korkeampaan astiaan jotakin koristetta, joka niin sanotusti kruunaisi kaiken. Sellaista ei vain tahtonut löytyä mistään. Etsinnässä oli sammakko, jonka suusta veden saisi valumaan. Tai ylipäätään sammakon näköinen sammakkokin olisi kelvannut. En halunnut mitään outoja sammakoita, mitkä näyttäisivät joltain satuhahmoilta. Etsin nimittäin internetin läpi, enkä löytänyt mielestäni yhtään täsmälleen sellaista koristetta mitä ajattelin.

Prisman valikoimassa oli jokin versio sammakosta, ja päätin lähteä ostamaan sen. Jostain syystä Prisman sijaan kurvasin Raja-Markettiin. Puutarhaosasto olikin heti oikealla kun astuin kauppaan sisään. Ja mitä minun silmäni näkivätkään?!? En vain voinut ohittaa tätä koristetta vaikka kuinka yritin psyykata itseäni ostamaan sammakon. Sammakko sai jäädä kauppaan ja mukaan lähti ihan jotain muuta… se oli kuin ilmetty pikku-Foxy!

Sain kuivailla hetken silmiäni ennen kuin lähdin kotiin. Aloin välittömästi suunnittelemaan vesiaihetta eteenpäin. Nyt pääkoriste on hankittuna ja sitten ei muuta kun tekniikka vielä kohalleen ja kasaus voi jatkua.

Olinkin tehnyt aikaisemmin hankintoja asiaan liittyen. Tosin vesipumppu oli tarkoitettu sisällä kasvavalle hydrotomaatille, mutta ei se mitään. Päätin ottaa sen käyttöön vesiaiheessa. Jotain oli kuitenkin hankittava vielä lisää, koska en saanut tehtyä kirkkaasta letkusta ”kulmia”, joita muodostuisi väkisinkin jos haluaa sijoittaa letkun reunan yli. Kirkas letku nimittäin taittui käännöskohdasta. Piti taas tehdä tilaus Pavunvarsi-verkkokaupasta, joka on erikoistunut tällaisiin tarvikkeisiin. Ostin mustaa kovaa muoviputkea ja siihen sopivia kulmakappaleita. Nyt kaikki tarvittavat osat olisi kasassa.

Akvaarioharrastuksesta on ollut toisinaan hyötyä, ja tässäkään tapauksessa siitä ei todellakaan ollut mitään haittaa. Yritin joskus myydä pois pilkkahinnalla kalan poikasille tarkoitetut reuna-altaat ilman menestystä. Niinpä ne jäivät akvatarvikelootaan lojumaan joksikin aikaa. Kunnes toiselle tuli sitten käyttöä. Paljuun laitettava pumppu oli suojattava jotenkin, ettei siihen menisi mitään moskaa vedestä. Leikkelin poikasaltaan ympärille vanhoista naisten sukkahoisuista suodattimen. Tiedättekö sen tunteen, kun on niin tyytyväinen jostain asiasta jonka on ollut aikeissa heittää pois, ja sille tuleekin käyttöä?

Suojan runko napsahti tietysti onneksi vain yhdestä kohtaa poikki, kun virittelin sukkahousua ympärille. Se ei kuitenkaan haittaa mitään. Tämä hökötyshän jäisi paljuun veden alle näkymättömiin. Ei kun vesiaihetta kasaamaan!

Taas piti purkaa vaivalla asetellut liuskekivet pois paljun ritilän päältä. Liuskekivet ovat niin painavia, etten olisi saanut siirrettyä kiviröykkiötä ritilöineen päivineen johonkin siksi aikaa kun virittelen pumpun pohjaan paikoilleen. Pumppu ei meinannut kestää mitenkään pohjassa kiinni imukupeilla, vaikka kuinka yritin sitä asetella. Sitten hoksasin laittaa paljuun vettä ja pumppu pysyikin kiinni. Asettelin vielä sukkahousujen ja raamin sisäpuolella pari kiveä pitämään suojaa paikoillaan. Suojan päälle jäävän reiän suljin verhonipsuilla.

Sidoin letkun ja johdon ritilään kiinni rautalangalla, ja asettelin liuskekivet takaisin paikoilleen. Tottakai järjestys meni taas sekaisin, mutta tämä olisi toivonmukaan viimeinen kerta kun niitä liikuttelen. Kun kivet olivat paikoillaan, pätkäisin letkut ja asettelin kulmakappaleet paikoilleen. Jouduin vielä käyttämään kuumaliimaa kirkkaan ja mustan letkun välissä, ettei siitä pääse yhtään ilmaa letkuun.

Kiikutin kannu tolkulla paljuun vettä, ja putsasin koristeastioihin kiviä. Kohta voin testata miten vesi oikein kulkee. Asettelin koristeet paikoilleen… ja kuinka tämä ei nyt yllättänyt minua enää, että hankkimani lumme ei sopinutkaan astiaan. Mutta sehän olikin tarkoitettu alunperin paljuun suoraan lillumaan, ennen kuin olin suunnittelemassa näitä sinkkiastioita tähän päälle. Sinne se olisi mahtunut. Harmi nyt sitten kuitenkin, että en saanut sitä tähän laitettua. Keksin sille joitain muuta tekemistä. Tarkoitus oli myös laittaa pikku-Foxy ylimmän tason suurelle kivelle istumaan, mutta sekään ei ollut hyvä siinä kohtaa.

Tällainen elementtien asettelu on kyllä huomattavasti järkevämpi mitä alkuperäisessä suunnitelmassa oli. Nyt paljussa ei tarvitse olla läheskään niin paljon vettä. Se on hyvä juttu. Taisin laittaa aluksi pohjalle vettä noin 25 litraa. Se riitti reippaasti peittämään pumpun, jonka täytyy olla koko ajan käynnissä ollessaan veden alla. Minun täytyy tarkkailla päivittäin paljun vesitilannetta.

Unohdin myös tehdä ylivuodon paljuun. Yritän tehdä sen vielä paljun ylälaitaan, josta ohjaan veden suoraan sellaiseen kohtaan, mistä se valuu rööriä pitkin pihalle. Lisäksi pitää keksiä jotain tuohon kohtaan, mistä vesi valuu paljuun. Lotina on melkoinen, koska paljussa on niin vähän vettä. Vesi pitää saada jotenkin valumaan äänettömämmin. Asia on vielä kehittelyasteella. Tein väliaikaisen ratkaisun, missä vesi valuu osittain muovia pitkin alas. Ehkä jotkut ketjut voisivat toimia tässä kohtaa veden siirtäjänä ylhäältä alas? Muovisuojaa pitää virittää ehkäpä vielä lisää ettei paljuun pääse roskia. Minullahan on avoparveke.

Vesiaiheesta löytyy nyt kaikkien lemmikkieni muistot, myös Urhon! Urhohan piti akvaariosta, ja olen käyttänyt akvaariosta otettuja kiviä tämän kasaamisessa. Spede ja Uuno pitivät sinkkiastiaan istutetusta nurmikosta, ja Foxy rakasti paljua.

Istutan vielä jossain vaiheessa jotain kasvustoa vesiaiheen taakse ja sivuille. Kun koko setti on täysin maisemoitu, laitan siitä tietysti kuvan tänne blogiin. Tällainen tästä nyt tuli tällä kertaa. Olen itse ainakin ihan tyytyväinen siihen.

Lopuksi vielä pienet lorinat! Vesipumppu menee ajastimella illalla kiinni kello 23 ja lähtee aamulla käyntiin kello 9.15.

MEDIA-TIEDOSTO

Kolme vuotta paljun pyörittelyä parvekkeella – osa 1

/ Kirjoittaja / Sisustusprojektit / DIY, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

Täytyy myöntää, että paljun kasaus on ollut todella haastavaa kohdallani, enkä ole oikein pystynyt päättämään, mitä sille tekisin. Olen pyöritellyt sitä parvekkeellani jo kohta kolme vuotta, eikä sille ole oikein löytynyt paikkaa. Tai on, mutta seuraavana vuonna asettelen sen johonkin toiseen kohtaan aina uudelleen. Palju on milloin parvekkeen perällä ja toisinaan etuosassa oven takana. Sen siirtely on aika rankkaa loppupeleissä, kun kaikki kivetkin pitää aina siirtää. Kivet on tarkoitettu paljun koristeluun. Aloitin paljun pyörittelyn parvekkeella kesällä 2020 ja nyt vihdoinkin 2023 se on paikoillaan siinä, mihin aion sen jättääkin.

Mietteitä vuodesta 2020

Tosiaan, vuosi 2020 oli kohdallani aika vaikea. Kevät meni toipuessa sairaskohtauksesta, ja loppuvuosi olikin melkoista tasapainottelua. Jouduin näet opettelemaan tasapainoilun ja kävelyn tavallaan uudelleen. Tasapainoelin tulehtui, ja se piti niin sanotusti kouluttaa uudelleen. Tähän kului aikaa, ja isommat hommat saivat jäädä suosiolla seuraavaalle vuodelle. Sen lisäksi maailma kärsi pandemiasta ja ei oikein tiennyt mitä milloinkin olisi pitänyt uskoa. Se aiheutti itselleni ainakin melkoista ahdistusta. Välillä tuntui siltä, kuin jokin näkymätön kuolema olisi vaaninut jokaisen kulman takana. Ei saanut nähdä ystäviä ja kaikki paikat olivat suljettuina. Sekin vielä, kun en saanut aikaiseksi edes viritellä yhtä ainutta paljua mihinkään kohtaan, söi minua todella pahasti. Se oli kuitenkin tarkoitettu edesmenneen koirani muistoksi, ja tuolla se vaan parvekkeella lojui pitkänkin aikaa.

Paljun kasaus viivästyi ja viivästyi

Olin koirani poismenosta todella surullinen pitkän aikaa, ja pari vuotta siihen melkein meni, kun asia ei enää itkettänyt minua joka ikinen päivä. Olin vihdoin pääsemässä yli koirani kuolemasta, ja otin 2021 löytöeläinkodista kissan, Urhon. Sekään tarina ei pitkään kestänyt kun Urho sairastui, ja se piti laskea tassutaivaaseen. Siitä meninkin sitten jo niin riekaleiksi, että mistään ei tullut pitkään aikaan mitään. Pyörittelin kesän 2021 paljua parvekkeella – pyörittelin kesän 2022 paljua parvekkeella. En saanut mitään aikaiseksi. Ahdistavaa ja surullista. Tänä vuonna, 2023, päätin ottaa härkää sarvista kiinni, ja aloitin projektin uudelleen. Taas paikka vaihtui, mutta nyt kaikki suunnitelmat on jo tehty, niin ei muuta kun kasaamaan vesiaihe parvekkeelle!

Paljun kasaus ja suunnitelu 2021

Aluksi oli tarkoitus tehdä kivinen reunus, mutta jostain syystä en saanut hankkineeksi harjaterästä, minkä sisällä kivet olisi ollut hyvä laittaa. Niinpä päätin, että haluan tehdä koristereunan käytetyistä tiilistä. Sain hankittua paikalliselta Facebookin roskalavalta läjän käytettyjä tiiliä. Niissä olikin sitten ihan kivasti kantamista kotiin. Onneksi minulla on läjäpäin ämpäreitä, joiden avulla tiiliä sai useamman kappaleen tuotua yhtäaikaa.

Koska tiilet olivat käytettyjä, isossa osassa niistä oli vielä laastia jäljellä. Ne piti rapsutella pois. Siihen kuluikin yllättävän paljon aikaa, enkä edes saanut putsattua kaikkia tiiliä mitä halusin. Luoja mikä sotku tästä myös syntyi , ja taas oli lisää siivottavaa parvekkeella. Pääsin kuitenkin aloittamaan tiilien kasaamisen paljun ympärille. Osa tiilistä piti myös saada halkaistua kahtia, ja siinä hommassa sain apua tuttavalta (kiitos Jukalle).

Kun tillireunus oli tehty, aloin miettiä mitenkä saisin mahdolliset kivet aseteltua paljun päälle. Reunuksen piti tietenkin olla jollain tapaa piilossa. Tein virityksen alkujaan harjateräsverkon palasta, verhotangosta ja kanaverkosta. Myöhemmässä vaiheessa voi huomata, että en käyttänyt sitä lainkaan vesiaiheen kasaamisessa. Ja ihan hyvä niin, koska asiaan löytyi paljon parempikin ratkaisu, mutta vasta tällä viikolla. Olin aluksi myös aikeissa laittaa paljuun lumpeen kasvamaan. Senkin ajatuksen sain haudata monen muun idean myötä, kun otin vähän selvää lumpeen kasvamisesta. Vesiaiheen korkeus ei olisi riittänyt sille. Siispä ostin keinotekoisen lumpeen, joka löytyi paikallisesta Mainio-tavaratalosta.

Jaa niinhän siinä taas kävi, että purin tuon virityksen pois 2022 kesällä ja siirsin vesiaiheen parvekkeen toiseen laitaan. Tässä vaiheessa alkoi olla jo hermot hieman riekaleina kaiken maailman tiiliskivien siirtelystä, niin sainkin päähäni tehdä koristereunuksen akvaariokabinetin purkupaneleista. Niitä kun minulla sattui entuudestaan löytymään. Kevyttä puista reunusta olisi paljon helpompi siirrellä, jos tarvitsee. Asettelin tiiliskivet parvekkeen reunoille ja sijoitin saniaislaatikot ja paljon muutakin niiden päälle.

Kun ei ole puuverstasta kotona tai muutakaan työstöpaikkaa, täytyy vähän luovia ettei tule kauheaa sotkua. Sahailen usein puupalikoita ämpäreiden tai roskisten päällä, niin sahapuruja ei sitten tarvitse paljon imuroida lattialta. Kun puupalikat oli sahattu, liitin ne reikänauhalla toisiinsa kiinni. En asetellut pontteja paikoilleen, koska paneliseinämän oli tarkoitus olla paljun reunaa myötäilevä, eli pyöreä. Ponteissa olevat panelit eivät ”taivu”. Halusin, että paneeleista tulisi tynnyrimäinen vaikutelma.

Paljun reuna jää piiloon puupaneloinnin taakse.

Viime vuodelta minulla ei juurikaan ole kuvia paljun rakentelusta, koska se todellakin oli koko kesän toisessa laidassa parveketta. Mutta nyt tänä vuonna päätin vihdoinkin sen lopullisen paikan. Siirtelin todella paljon tavaroita, että pääsin edes aloittamaan koko projektin. Parveke oli aivan sekaisin ja nurkkaus piti siivota heti ensimmäiseksi. Asettelin Leca-harkkoja ees taas. Aluksi ovi ei avautunut tarpeeksi, sitten harkot nostivatkin paljua korkeammalle kuin halusin… mitähän vielä. Lopullinen paikka löytyi kuitenkin heti parvekekaiteen vierestä. Takana olevat harkot piti nostaa pystyyn ja laittaa puulaatikko niiden päälle. Ja kas kummaa, parvekeovi aukesi lähes kokonaan auki. Täydellistä!

Kun oven sai avautumaan tarpeeksi, kaikki olikin jo siinä pisteessä että paljun kasaus voisi alkaa.

Vielä oli vähän työstettävä puureunusta. Olen vielä tässäkin vaiheessa kahden vaiheilla, että laitanko tuon puureunuksen vesiaiheeseen vai en. Toisaalta olisi ihan kiva, että vesiaihe olisi korkealla eikä lattiatasolla. Lisäksi saan ”hävitettyä” roipetta vesiaiheen jalustaan, kun teen sen tällä idealla. Paljun alla on neljä harkkoa, ja niille pitäisi sitten keksiä tilaa muualta parvekkeelta, jota en nyt jaksa käydä pähkäilemään. Haluan sinne mahdollisimman vähän tavaraa.

Mainitsin aikaisemmin ritilän, jota en loppujen lopuksi käyttänytkään, niin sen tulikin korvaamaan tällainen isompi rosteriritilä, jonka sain tuttavaltani. Kiitos vaan Janille tästä loistavasta tarvikkeesta. Toisen romu on toisen aarre, niinhän se menee. Kyseessä on siis uuniritilä (uusia uuniritilöitä ja muita varaosia voi kysellä lisää Vuoksen huolto- ja asennuspalvelu -liikkeestä). Ritilän tulee kestää isompienkin kivien painoa, eikä se saa antaa periksi. Sitten ei muuta kun panelien käsittelyyn. Päätin käyttää niiden sävyttämiseen Supi saunasuojaa, jota olen käyttänyt todella monessa muussakin projektissa. Sitä voi levittää hyvin puupinnalle superloni-palasella. Suojakäsineet kannattaa myös olla, vaikka saunasuoja onkin vesiliukoista.

Jätän tämän kirjoituksen nyt tähän ja teen vielä yhden artikkelin kasailusta. Siihen tulee sitten lopullinenkin viritelmä ja myös kaikki muukin mitä vesiaiheeseen saattaa tarvita. Tässä vielä videoklippinä kaiken alku ja juuri, miksi aloin koko vesiaihetta paljusta edes harkitsemaan. Se oli Foxylle erittäin tärkeä ja paras asia. Hyvää viikonloppua!

LINKKI TUUBI-VIDEOON

Tomaatti – HYDRO osa 4

/ Kirjoittaja / HYDRO / Vesiviljely, Hyötykasvit / Kommentoi

Tässä tulee pieni tilannekatsaus, miten vesiviljelyssä oleva tomaatti oikein jakselee. Edellinen postaus oli 17.11.2022 (osa 3), eli siitä on jo tovi aikaa. Toki olen kertonut tomaatin kuulumisia muissakin artikkeleissa, mutta mikään niistä ei ole täysin keskittynyt tähän aiheeseen. Haluan vielä sen verran mainita, että otan valaisimesta kuvaamista varten siniset LEDit pois päältä ettei kuvista tule violetteja. Siniset valot ”värjäävät” kaiken muunkin ympäriltä omituisen väriseksi.

Tomaatti 29.4.2023 ennen karsimista.

Olen ollut hieman pulassa tämän rehun kanssa kun se alkoi kasvaa aivan älyttömästi kun aurinko tuli talven jäljiltä esiin. Siihen tuli niin paljon varkaita, että minulla meni varmaan tunti, että sain pätkittyä niitä pois. Varkaistahan saa uusia tomaatin taimia, joten yritinhän minä niitä juurruttaakin. Siinä en tosin onnistunut. Tai ne tekivät juuret, mutta siirtäminen kasvatusastiaan epäonnistui. Aion kokeilla sitä sitten uudelleen.

Tomaatti 29.4.2023 ennen karsimista.

Kuten edellisestä kuvasta näkyy, valaisinta täytyy nostaa niin korkealle kuin se on vaan mahdollista. Aion ”kouluttaa” seuraavan tomaattini kasvamaan hieman eri tavalla. Jos sen saisi kasvatettua vaikka jollain tapaa sivuttain tuossa ikkunan edessä. Ikkuna on kaakkoon päin, ja se on paras vaihtoehto asunnossani miltei millekään kasville.

Latvat kasvavat korkeiksi. Niiden päissä on kukintoja.

Karsin tänään tomaattia todella paljon, koska se todellakin oli kasvanut aivan sikin sokin, ja lisäksi se oli täynnä kukkia. Niitä oli miltei mahdotonta nähdä kaikkien lehtien seasta. Niinpä katkoin vahingossa myös sellaisia oksia, missä kasvoi jo tomaatin alkuja. Edellisen kerran pätkin sitä 16.4. jolloin sain saman kokoisen kasan lehtiä, mitä tänään.

Kuinkas monella on koristeena tomaatin oksia maljakossa? No ainakin minulla on! Pitää aloittaa virittely uudelleen, kun projektipinossa odottelee vesiviljelylaatikonkin uusiminen.

Tein hiljattain ostoksia Pavunvarsi-verkokoaupasta, kun ensimmäinen ostoskerta meni vähän pieleen. En oikein ymmärtänyt mitä olin ostamassa. Tottakai tällainen ”nörtti” tempautuu kaikkeen älyttömään teknilliseen asiaan mukaan, niin ei kun uutta settiä vaan rakentamaan! Tämänhetkinen kasvatusastia ei nimittäin silmiäni hivele, niin uusi astia on ehdottomasti tarpeen. Se, että kaikki lähtee huokeaan hintaan, on myös todella tärkeää. Olin aluksi sitä mieltä, että niillä pitää pärjätä mitä jo entuudestaan löytyy, mutta ei se sitten niin mennytkään.

Uusi kasvulaatikko tuli hankittua ja siihen kaikenlaista härpäkettä, mutta kerron tämän kasaamisesta sitten toisella kertaa lisää. Siitä tulee kuitenkin aika pitkä stoori, niin pysyköön nyt tämä artikkeli kuulumisten kertomisena. Mutta tässä esimakua hieman, miltä se suunnilleen tulee näyttämään. Tämä ei siis ole lopullinen versio!

Mitä on sitten tullut opittua ajan kuluessa? Ensinnäkin kevytsora ei ole yhtään hyvä ruukkumateriaali millekään hydrokasville. Laitan sitä toki tavallisten huonekasvien mullan sekaan (tai kookoskuidun) kuohkeuttamaan kasvualustaa, mutta vesiviljelyyn se ei vaan sovi ainoaksi alustaksi. Se tulee nimittäin ruukuista pohjien kautta ulos, vaikka olisit laittanut mitä verkkoa sinne ruukun pohjalle sitä estämään. Nyt kevytsoraa lilluu vedessä juurien seassa. Juuret kyllä takertuvat niihin kiinni, mikä voi olla jopa hyväkin asia. Sorahan kerää vedestä happea, mitä juuretkin haluavat.

Kuva artikkelista Maaliskuu on jo lopussa mutta missä on kevät?

Olin myös aikeissa laittaa tomaatin kasvuritilän taakse kasvihuonemuovia. Se ei tapahtunut, ja tällä hetkellä tomaatti kasvaa olohuoneen ikkunassa kiinni, ja kohta myös sälekaihtimissa kiinni. Minun täytyy tehdä tälle nopeasti jotain, ennen kuin jokin asia menee taas pieleen. Olisi erittäin tärkeää, että pääsisin hallitsemaan tomaattia myös sivuista käsin. Nyt en pääse, koska toisella puolella on iso puupenkki ja toisella puolella on huonekasveja. Eli, nyt täytyy vaan jatkaa yhtä toista projektia, mikä on ollut pahasti kesken. Pyörä on laitettava pyörimään!

Kokonaiskuvaa huoneen ahtaasta nurkkauksesta

Laitan loppuun vielä tomaateista kuvia. Tällä hetkellä on aika iso sato tuloillaan, jos vaan kaikki menee hyvin. Lopuksi vielä speksejä.

Tomaatti speksit

  • Lajike: Super Sweet, runkotomaatti, kirsikkatomaatti, täysin vesiviljelty alusta asti
  • Kasvuastian koko: 15L (litres)
  • Lannoitus: Green Care Puutarhan kesä ”pinkki kesälannoite” + Biolan puutarhakalkki. Aikaväri 1 viikko tai/kun lisätään vettä niin siihen se määrä mitä on suositeltu (2tl/10 litraa)
  • Valaistus: 120W LED Finland kasvivalaisin (otettu akvaariokäytöstä), valoa luonnosta kaikki mahdollinen. Valaisin ei ole kevään tullen täydellä teholla, talvella pimeään aikaan oli. Valoaika 12 tuntia. (spektriä en tiedä)
  • Muu tekniikka: vesisäiliössä akvaariokäytöstä otettu pieni ilmapumppu jossa ilmastinkivi.

Sähköpotkulauta alle ja kevättä kohti!

/ Kirjoittaja / Päiväkirjaa, HYDRO / Vesiviljely, Hyötykasvit / 1 kommentti

Nyt on ollut oikein loistava pääsiäinen sään puolesta. Meillä on alkanut kevät! Mitäpäs sitä sitten muuta kun menopeli alle ja kruisailemaan. Minulla on ollut muutaman vuoden sellainen kruiseri-mallinen sähköpotkulauta, jolla ajelen tässä lähialueilla. Sillä pääsee näppärästi liikkumaan paikasta toiseen ja pyöräteitä pitkin. Auto pitää aina jättää johonkin, jos menee vaikka luontoa kuvailemaan tai lintubongailemaan. ”Spotkulaudalla” voi myös ajella varovasti polkuja pitkin, jos maasto sen sallii. Ainoa ongelma siinä on, että sen akku ei välttämättä kestä ihan samanlaista reissua kuin tankillinen bensaa. Olenkin joutunut hankkimaan uuden akun, millä kantomatka piteni huomattavasti alkuperäiseen verrattuna. Alkuperäinen akku ei ihan pitänyt virtaa niin kuin olisin toivonut, ja pari kertaa kun tuon yli 60-kiloisen vehkeen työntää mäkiä ylös, niin uusi akku alkaa yllättäen kiinnostaa.

Sain syntymäpäivälahjaksi viime syksynä uuden tehokkaan akun, ja yksi viikonloppu menikin sitten siihen, kun suunnitelin miten sen saisi pysymään vekottimen kyydissä. Skobassa on pohjassa sellainen tila, missä edellinen akku ja moottori olivat. Uusi akku ei mahdu sinne sitten mitenkään päin! Se pitää sijoittaa johonkin muuhun kohtaan. Aikani mittailtua, sille löytyi sopiva paikka istuimen alta. Asiassa pitää ottaa huomioon myös sellainen seikka, että tuon sen akun joka kerta kotiin mukaan kun en käytä vekotinta. Pohjalevy pitäisi aina ruuvailla irti, jos sen yrittäisi jotenkin saada sinne ujutettua. Sille pitää siis keksiä jokin helppo ”plug and play”-viritys.

Sattuikin niin mukavasti, että minulla oli tällainen tuttavilta saatu Colosen huopalaukku, mihin tuo akku sujahti todella näppärästi. Saan kassin ja olkahihnan avulla viriteltyä akun kiinni istuimen alle. Se lepää kassissa kuin olisi taskussa. Kassissa on vieläpä pari pientä etutaskua, johon saa ujutettua jotain pikkutavaraa, kuten maailman parhaan huulirasvan ja pikkupussin. Tuollaista samanlaista kassia ei välttämättä ole missään enää myytävänä, mutta käykäähän kurkkaamassa mitä kaikkea mahtavaa tuotetta Colose pitää sisällään. Huom, tämä ei ole maksettu mainos 🙂 Mainostan tuttuja mielelläni aina kun on mahdollista.
(Colose on sveitsiläinen laadukas kosmetiikkamerkki jonka maahantuonti on Imatralla. Klikkaa sivustolle)

Innostuin skoban käyttöönotosta niin paljon, että päätin myös hieman ehostaa sitä. Virtalukko-valosysteemi oli mielestäni aika ruma alkuperäisenä, niin päätin spraymaalata sen mustaksi. Siitä tuli heti tyylikkäämpi! Unohdin vain täpinöissäni ottaa siitä kuvan ennen maalausta, niin piti etsiä arkistoista vanha kuva vuodelta 2021, jossa tuo virtalukko näkyy selkeästi.

Ennen
Jälkeen

Noh, nyt on sähköpotkulauta otettu käyttöön ja seuraavana on sitten vuorossa hydrotomaatti. Se pyrähti jotenkin ihan tolkuttomaan kasvuun noin viikko sitten, kun aurinko tuli esiin. Se on tällä hetkellä aivan täynnä kukkia. Pitää aloittaa taas varkaiden poistaminen, ettei se kasva liian suureksi. Olemme käyneet tästä asiasta keskustelua vähän yhden sun toisen kanssa, että tästä hydrotomaatista ei tarvitse välttämättä poistaa niitä varkaita samalla tavalla kuin että se tomaatti kasvaisi ulkona tai kasvihuoneessa. Asunnon sisällä on sille tasaista lämpöä tarjolla ja myöskin asiaan tarkoitettu kunnollinen valaisin. Ravinteita voi säätää koska ne laitetaan suoraan veteen. Ei voi siis verrata kasvupaikkoja keskenään. Ja kyllä se tekee tomaatteja jokaiseen varkaaseen! Nehän ovat tomaatin pistokkaita loppu peleissä.

30.3.2023
9.4.2023

Olen pidemmän aikaa miettinyt uutta astiaakin tuolle, ja sitten löysinkin paikallisesta Mainio-nimisestä kaupasta muovilaatikoita, jotka soveltuvat mahdollisesti tähän käyttöön. Niissä on merkintä elintarviketurvallisuudesta. Ja mikä vielä parempi, niissä näyttäisi olevan sellainen kansi mihin saa porattua sopivan kokoisia reikiä ruukkuja varten. Astia olisi myös matalampi mitä nykyinen on, eli juurilla ei olisi niin ”pitkä matka” veteen. Mietin juurikin tätä pienempää versiota tarkoitukseen sopivaksi.

Pitää vielä mittailla mahtuuko laatikko tekemääni telineeseen. Kasvit saisi sijoiteltua kanteen kuta kuinkin näin:

Kyllä tämä tästä alkaa suttaantua 🙂 Kevät etenee juuri nyt huimaa vauhtia, ja sen myötä ajatuksetkin vähän harhailee siellä ja täällä. Pitäisi nyt vain muistaa laittaa ne loput tomaatit kasvamaan, että se ehtii sitten kesällä tehdä minulle niitä pistokkaita. Lupasin vielä tuttavillenikin joitain taimia. Ja jos vaikka ymmärtäisin kirjoitella tänne asioita hieman useammin, niin ei tulisi sitten yhdellä kertaa niin älytöntä settiä luettavaksi. Mutta, alan tästä valmistautua pääsiäis lounaalle, jonka äitini on luvannut valmistaa. Se on maailman paras asia! Kevättä kohti ja sähköpotkulauta alle – siinä tämän päivän agenda. Tässä vielä Instaan laittamani videoklippi muutaman päivän takaa. Sähköpotkulauta-ajelut on maailman parasta asiaa, ainakin silloin kun tarkenee.