Pieleen menneitä projekteja

Toisin kun Strömsöössä, minulla menee usein myös asioita pieleen! Niistä ei vain ehdi aina kirjoittamaan tänne mitään kun uusiakin tulevia pieleen meneviä projekteja on niin paljon ”jonossa” odottamassa säätämistä. Siispä alan kirjoittamaan niistä tänne ja jos vain on tiedossa, että miksi jokin meni pieleen, kirjoitan siitä myös 🙂

Minulla oli aikoinaan moottorisänky tuplapedillä, joka oli yksin minulle turhaa tilaa vievä ja massiivikokoinen makuuhuoneeseeni. Eteeni sattui tarjous metallisängystä. Se oli ihana ja halusin sen. Ajattelin, että minullahan on jo valmiina patjat, eikä niihin tarvitisisi sijoittaa. Moottorisängyn patjat olivat kuitenkin 90cm leveitä. Tein siis jatkopalan toisesta patjasta, että saisin sängystä 120cm leveän. Ei nyt ihan mennyt noinkaan tämä homma… patjat eivät ensinnäkään olleet tarkoitettu tuollaiselle kovalle ja joustamattomalle rungolle, saati sitten, että olisin saanut leikattua sen täsmälleen siitä mistä halusin. Olo oli kuin ”todellisella prinsessalla” kun patjan alle laitetaan herneitä, mutta tällä kertaa patjan alla oli metallitankoja. Muutenkin, patjat eivät kestäneet mitenkään paikoillaan, vaan niiden väliin tuli koko ajan koiran lelun mentävä rako. Lopuksi tässä kävi niin, että sänkyyn piti hankkia uusi patja. Hommasin runkopatjan.

Yksi harmillisen pieleen menneitä asioita oli istuttaa altakasteluruukkuun kultaköynnöksen kaveriksi saniainen. Pidän saniaisista todella paljon. En tiedä mikä lie saniaiselle tuli kun heitti kaikki lehdet lattialle eikä elpynyt sitten mitenkään vaikka kuinka suihkutin sitä. Saattaa olla, että sai vetoa. Kuvasta päätellen kyseessä on myös talvi (joulukuusi parvekkeella), niin saniainen ei varmasti ole tykännyt myöskään pattereista, jotka kuivattavat myös huoneilmaa. Eli tässä meni nyt varmaankin monta asiaa pieleen!

Kun ei ole rahaa ostaa just mitä haluaa, joutuu aina luovimaan kaikissa asioissa. Siksi minulla varmasti näitä projektejakin on vaikka millä mitalla. Mutta, sitten kun ajattelet, että kerrankin onni potkaisee ja nyt saa halvalla jotain mitä on aina halunnut, niin sekin menee pieleen. Halusin pyöreän ruokapöydän, jotta kaikki tuolit mahtuisivat sen ympärille. Mutta eihän tämä nyt käynyt mitenkään päinsä… Minulla on kuusi metallirunkoista tuolia joista en kerta kaikkiaan halua luopua. Niitä varten on vain hankalaa löytää pöytää, joka mahtuisi vielä jotenkin tähän pienehköön keittiötilaan. Olin vähällä pätkiä tämän pöydän ulkomittoja, mutta onneksi tulin järkiini, kun muistin mitä edelliselle pöydälle oli käynyt, jota yritin leikata kuviosahalla. Niin, siis tämän ison pöydän ympärille menikin vain neljä tuolia ja sen ympärille jäi ihan hemmetisti hukkatilaa. Sain onneksi myytyä sen pois samalla hinnalla jolla olin sen ostanutkin. Eli rahaa ei ehtinyt mennä hukkaan, mutta sen kanssa säätämiseen meni aikaa ihan hukkaan. Lisäksi en saanut sitä purettua itse… onneksi ihana tuttavani tuli tämän purkamaan puolestani.

Taisin tuossa mainita ”edellisen kerran kun kuviosahaa käytin pöydän leikkaamiseen”… tarkoitin tätä!

Minun piti saada yhdelle väliaikaiselle akvaariolle pöytälevy, ja päätin, että nykyisestä ruokapöydästä voi hyvin ”raapaista” toisesta päädystä osan pois ja tehdä siitä pöytälevy akvalle. Toinen puoli pöydästä jäisi ruokapöytäkäyttöön. Niinhän sitä luulisi! Pelkkä viritttely ennen pöytälevyn leikkaamista hipoi jo älykkyyden huipentumaa, ja olin varma, että tämä ei voi mennä pieleen sitten mitenkään.

Sopivan kokoisen korottavan välikappaleen saa tietysti punaviinilaatikosta, jonka sisältöä ei oltu nautittu ennen projektin aloittamista.

Yllätys ei ollut suuri, kun olin leikannut pöytälevyn. Leikkausjälki ei nimittäin mennyt suoraan. Noh, ei voinut mitään. Olin tuhonnut todella jämäkän ruokapöydän paloittelemalla sen kahteen osaan. Jälkikäteen minulle selvennettiin, että kuviosahan kanssa työstettäessä sille kiinnitetään puristimilla sellainen lauta tuohon leikattavaan kohtaan antamaan suuntaa. Näin saadaan suora leikkausjälki 😀 Minä tietysti vetelin vapaalla kädellä – ei siinä auta vaikka olis millä tussilla vedetty viiva pöytälevyyn, siitä ei vain tule suora.

Noh, jospa näistä mokista oppisi jotain tulevaisuutta varten. Eiköhän näille menneille mokille tule jatko-osia tulevaisuudessakin kunhan koluan valokuvavarastoa tuolta bittitaivaasta.

Lue artikkeli

Aurinkotuoli parvekkelle kierrätyslaudasta

Tämä tuli nyt tehtyä aika ex temporé, mutta kun sain naapurilta höylättyä koivulautaa niin mitäpä siinä muuta kun suunnittelemaan taas jotakin. Tällä kertaa sain päähäni rakentaa laudoista aurinkotuolin parvekkeelle.

Sitten ei muuta kun pätkimään laudat, ja kävin pätkimässä kaikki etukäteen meidän taloyhtiön puupajalla. En siis sahannut käsisahalla näitä!

Vaaleat laudat eivät kuulu aurinkotuoliin, muut laudat käytetään kaikki

Ruuvailin ensin sivut kiinni toisiinsa rungoksi ja sommittelin muutaman laudan paikoilleen. Porasin ruuveja varten ruuvinvääntimellä reiät ettei laudat lohkea kun niitä ruuvaa ”runkoon” kiinni.

Kehikon sisäpuolelle tulee myös laudanpätkät, joista tulee sitten selkänoja.

”Jostain ihmeellisestä syystä” minulta sattui löytymään valmiiksi jo tällaisia pultteja, jotka tulivatkin sitten tässä oikein hyvään tarkoitukseen… porasin kehikkoon reiät joiden läpi pultit sitten työnnetään. Näin saadaan se selkänoja sellaiseksi, että se liikkuu.

Kaksi pulttia prikkoineen ja nämä siis molempian lautojen läpi.
Siitä tulee siis tällainen!

Kasasin selkänojan ensin.

Lautoja ei voinut laittaa koko selkänojan pituudelta koska se ei olisi kääntynyt sitten pystyasentoon tarpeeksi.

Sitten oli loppujen lautojen vuoro. En mitenkään mitannut mittauhalla millaiset välit lautoihin tuli, mutta menihän se vähän näin näppituntumallakin.

Suht hikistä hommaa mut tulipahan tehtyä!
Tältä ne osat näyttää irrallaan toisista.

Asettelin aurinkotuolin Leca-harkkojen päälle, mutta tulipahan tehtyä niin täsmälleen 60cm leveä värkki, että en uskaltaisi kyllä olla Leca-harkkojen varassa istuskelemassa tuolla… oli niin täsmällinen mitta, että saletisti aurinkotuoli vähän siirtyy kun siihen istahtaa tai siinä oleilee. Joten, piti sitten ruuvata jalat kiinni. Siitä ei valitettavasti ole kuvia, mutta tässähän voisi käyttää esim valmisjalkoja, joita saa runkopatjoihin. Itse käytin jämäpuupalikoita, joita minulla oli ”säilössä” entuudestaan. Pääsin testaamaan viritelmääni jo illalla 🙂

Päälliset puuttuu vielä mutta laitoin väliaikaisesti siihen jotain, että pääsen istuksimaan siinä heti ja välittömästi. Päällisistä sitten muissa postauksissa…

Eiku istumaan!

Sain kaverinkin aurinkotuolille chillailemaan 🙂

Tällaista siis tässä alku keväällä… onhan tässä tullut tehtyä vaikka mitä, mutta kaikkea en ole dokumentoinut. Aurinkotuolin tarkoitus on kuitenkin myös se, että saan rauhoittua blogin ja kirjojen parissa parvekkeella tänä kesänä. Toivottavasti olisi sen verran hyvä kesä, että parvekkella tarkenis ja ettei se olisi ihan tolkuttoman kuuma, kuten viime kesänä. Näistä parista kuvasta varmaan huomaa, että olen laittanut kasvillisuutta partsille todella hillitysti edellisiin vuosiin verrattuna. Ajatelkaa – en ole kasvattanut siemenistä ensimmäistäkään taimea! Päätin pitää välivuoden ja laittaa parvekkeelleni vain saniaisia. Mutta parvekekatsaus myöhemmin, tämä koski nyt aurinkotuolia.

Yritän vielä käsitellä tuolin lähiaikoina Supi-saunasuojalla, jos aurinkotuoli vaikka säilyisi paremmassa kunnossa sitten pidempään. Saunasuoja on mustaa, joten se käy varmasti värinsä puolesta muutoin japanilais-henkiselle parvekkeelle.

Lue artikkeli

Olkkarinpöytä vol 1000

En tiedä kuinka monta kertaa olen sisustuksen laittanut uusiksi, mutta jos nyt pienen tovin taas pärjäisi näillä tehdyillä muutoksilla… tai edes jouluun 😀

Siis, kaikki tämä alkoi siitä, kun oli jalkapallon MM-kisat 2018, ja parina iltana jäi rangaistuspotkukisa näkemättä paikallisessa baarissa… päätin, etten katso siellä tällä erää enempää kisoja. Joten, aikani tutkailtua kodin tilannetta, totesin, että nykyinen telkkarini oli aivan liian pieni jalkapallokatsomoon – päätin hankkia uuden. Sellainen löytyi aika helposti, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Kaikkiin tällaisiin hankintoihin liittyy AINA kohdaltani lieveilmiöitä, kuten katselupaikan sisustaminen uudelleen. Tällä kertaa kyseessä oli siis olohuone. Mitä kaikkea yksi televiso voikaan saada aikaan!

Mutta tässä käsitellään nyt olohuoneenpöytää, joka on mielestäni välttämätön kapistus omassa kodissani.
Kerrottakoon, että olin aikanaan saanut sukulaiselta kelottunutta lautaa, jota oli ollut käytössä TV-tasossani, jonka TV nyt tulisi korvattua sillä uudella telkkarilla, joka oli vasta tulossa. TV-tasosta jäi yli myös Leca-harkkoja. Uusi TV saisi kuitenkin uuden tason (näkyy kuvassa takana keskeneräisenä), mutta mitä tehdä edellisellä… NOH, siitähän saa tietysti olohuoneeseen pöydän 🙂
Joten kaivoin sitten lautakasan esiin ja pätkin laudat sopiviksi:

Foxy-karjis oli alusta asti mukana projektissa halusin tai en.

Taka-alalla näkyykin sievoinen sotku ja kaiken sen keskellä pinotut Leca-harkot. Kaksi molempiin päihin ja puupalikat väliin. Siihen piti kuitenkin saada hylly.

Foxy esittelee hyllyn ja muita työkaluja…

En nyt tarkalleen muista, mutta ulkona saattoi juuri tuonakin päivänä olla lähemmäs +30C, niin tällaiset sisustusprojektit voivat olla aika tuskallisiakin… pitää siis välillä muistaa pitää taukoa ja juoda Huberin erikoista, eli vettä. Sitä täytyy nauttia tietysti asianmukaisesta lasista!

Tarvitsin pöytään sellaisen paikan, johonka voin jemmata pikkutavaroita, esimerkiksi käsitöitäni varten. Sen takia laitoin harkkojen väliin puurimat, joiden päälle voi tehdä laudoista hyllyn. TV-tasossa hyllyn päällä oli mm. stereovahvistin.

Laatikkoja on kaksi. Molemmat mahtuvat nyt vierekkäin pöydän alle. Saan tällä tavoin pidettyä pikkutavarat pois näkyvistä… ainakin jos laitan ne sinne laatikoihin 😀

Pöytä oli siis aika nopeastikin valmis, tai ainakin käyttökelpoinen 🙂

Vielähän tätä ajattelin tuunata. Sahatut lautojen päät käsittelen mustalla Supi Saunavahalla ja otan tuolta pinon alta nuo yhdet rimat pois. Niistä tulee toinen hylly. Samoiten ajattelin laittaa tuolle järeät pyörät alle jollakin tapaa. Se on vielä harkinnan alla, että kuinka sen toteutan. Pöytää pitää mahdollisesti kuitenkin pystyä siirtelemään levitettävän sohvan tieltä. Huomasin myös, että laudoista tulee tikkuja sormiin jos huonosti sattuu asettamaan punkkulasin pöydälle, eli lauta pitäisi jotenkin suojata, mutta millä? Ajattelin lasia, mutta en välttämättä haluaisi olla jatkuvasti pyyhkimässä siitä tassunjälkiä pois jne. Olisiko jotain materiaalia, millä tuon voisi päällystää, että puupinta jäisi näkyville ja tikkuja ei tulisi sormiin? Otan mielelläni ideoita vastaan!

Mutta ei tästä tällä kertaa enempää. Syksy saapuu, koti uuteen uskoon siis – niin kuin joka syksy 😀

Lue artikkeli

Pientä kodin laittoa (2017)

Niinhän se on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta sitten kun on suunniteltu kaikki valmiiksi, pitäisi laittaa hihat heilumaan! Se ei olekaan aina niin yksinkertaista. Noh, jotain pientä viritystä olen taas saanut aikaiseksi, joten voin olla ihan tyytyväinen itteeni 🙂

Olen päättäänyt vaihtaa kämpässä verhoja ja muita tekstiilejä vuodenaikojen vaihtuessa. Ostin muutama vuosi sitten ihanat ruusuverhot, ja ne olivat makuuhuoneessa jonkin aikaa, kesät ja talvet. Nyt kun tapetoin harmaasävyisen kaupunginkuvan isoon seinään, nämä ruusuverhot eivät enää sopineetkaan makkariin, enkä halunnut niistä luopua. En myöskään halunnut tehdä niistä mitään pussilakanoita tms. Ajattelin laittaa ne olkkariin.

Olkkariin ne sopivat aivan loistavasti noin niin kun muuten tunnelmansa puolesta. Minulla oli ostettuna jostain kirpparilta pinkit valoverhot, jotka laitoin myös ikkunalle. Tästä lukunurkkauksesta tuli aivan erinäköinen mitä se oli aiemmin.

Hieman vielä tavaroita siirrelty tässä kohtaa… joku ei nyt natsaa omaa silmään – oisko toi basarirummusta tehty kukkalaari, joka vaatis seuraavaksi huomiota?

Ja olihan noi taulutkin ihan väärässä kohtaa kun ne on laitettu seinälle edellisen sohvan aikana…  niiden paikkoja pitää siis vielä muuttaa.

Minulla oli jemmassa myös ”puolikas” jalkalamppu, josta päätin viritellä kukkasille talveksi valon. Meni tovi kun keksin kuinka saada se pysymään pystyssä, mutta onneksi kävi älynväläys, ja sain toteutettua aika helponkin viritelmän. Minulla oli viiden litran Riihimäen lasiastia, ja mustaa koristesepeliä. Ja eikun puupalikka pohjalle ja siihen reikä, mihin lampun sai ”istutettua”, ja sepelit perään. Siinähän se nyt jököttää suorassa eikä pelkoo, että kaatuisi 🙂

Eteisessä oli niinku -k.a.a.o.s-
En ole edelleenkään tähän tyytyväinen, mutta olen menossa oikeaan suuntaan!
Siirsin komeron Elfa-korit tähän, koska tässäkin mielestäni tarvitsi olla jotain säilytystilaa… kaapit ovat täynnä! Halusin pitää kevyttä takkivaatetusta vaatetangossa, huppareita jne, ja olin aikaisemmin hankkinut ulkotakeille jalkanaulakon. En tiedä, olikohan virhe. Se näyttää aina niin samperin sotkuiselta. Kuitenkin, tähän kohtaan virittelin verhon.

Niin kuin jokaiselta DIY-ihmiseltä varmasti löytyy, niin löytyi minultakin sopivan kokoinen pätkä verhokiskoa jemmasta. Koska en halunnut ruuvailla mitään hirmuviritelmiä naulakon kaappeihin, päätin ratkaista asian hakkaamalla parit pikkunaulat reunoihin, että verhokisko kestää kiinni.

Sit eiku ompelemaan oikeankokoinen verho. Tätäkin kangaspalaa olen pyöritellyt parisen vuotta milloin missäkin, kun en ole saanut sitä sopimaan mihinkään. Kangas on todella kivaa, harmi että tuli hankittua vain kahden metrin pala. Minua häiritsee vielä nuo väärän väriset kaapit… DC-fixillä vaaleiksi?

Verhosta jäi kangasta kuitenkin sen verran jäljelle, että sain vihdoinkin päällystettyä penkille pehmusteen. Tämäkin ollut viritteillä varmasti jo yli vuoden… vaahtomuovipatjasta tuo on tehty.

Tässä on mielenkiintoinen ratkaisu: pistorasia katonrajassa! Noh, sille on kuitenkin käyttöä, kun halusin viritellä akvaariovalaisimen tähän kiinni. Ei kun hankkimaan jatkoroikka ja kiinnikkeillä seinäään ylös kiinni.

Siitä sitten johto alas sinne missä sitä tarvitaan. Tämä alue tässä tulee kyllä vielä siistiytymään. Tarkoitus on vaihtaa tuohon verkotanko, joka sain tuttavaltani.

Makkarin seinä sai uuden suojalistan. Oli ihme, ettei tapetti lähtenyt repsottamaan kun kävelin siitä ohitse, ja lähse aina olkapää tai kyynärvarsi osui tuohon reunaan. Nyt se ei enää haittaa 🙂

Välillä pitää hemmotella ja halailla lemmikkejäkin 🙂 Foxy nauttii sylissä olemisesta!

Mutta lisää sitten taas seuraavalla kerralla… kuvia on taas otettu! Nämä kuvat ovat ajalta 22.10-24.10.2017.

Lue artikkeli

Vesiaihe parvekkeelle – 2017

Taas on jäänyt tekemättä yksi blogi alkukesästä, mutta tehdään se nyt!

Taustatietona, että minulla on ollut muutamana kesänä parvekkeella vesiaihe, ja tänä vuonna päätin tehdä sellaisen myös. Nyt se piti sijoittaa toiseen kohtaan, koska parvekkeella vaihtui järjestys ja edellisvuonna vesiahetta ei pystynyt käyttämään, koska se oli niin totaalisesti kotkansiipisaniaisten peitossa, että vedet olisivat valuneet siitä lattialle. Virittelin siis tänän vuonna vesiaiheen saniaisten ”ulkopuolelle” 🙂

Alkujaan olin hankkinut tällaisen emalivadin, mutta se osottautui niin hankalan kokoiseksi, että siitä piti luopua. Parvekkeella kun on sitä tilaa rajoitetusti. Tuttava oli poraillut valmiiksi letkua varten reiän keskimmäiseen metalliastiaan ja pariin muuhunkin kohtaan, jotenka minun tarvitsi vaan kasata koko hökötys.

Tarvikkeitahan minulla oli entuudestaan: kolme sisäkkäin menevää metallista kukkaruukun suojusta (metallipurkkisarja), letkua, pieni akvaariopumppu, mustaa koristesepeliä, pizzeriasta saatu isohko säilykepurkki ja koristekiviä.

Koska veden pitää kiertää säiliössä kunnolla ja pumppu piti eristää sepelistä, tein vesiletkusta tällaiset tassut, millä nostaa sisintä purkkia korkeammalle. Purkkia piti nostaa myös sen takia, kun ulkoreunoille laitettavien sepelien piti pysyä paikoillaan. Niiden päälle asetetaan ylemmät kerrokset.

Sisälle tuli siis säilykepurkki.

Korotetaan letkutassuilla jotta vesi pääsee alta paremmin kiertoon ja samalla sepelin saa korkeammalle reunoille.

 

Sitten paikoilleen…

Varmasti riittää vedenkiertoon tämä 🙂

Sitten sitä sepeliä purkin ympärille. Laitoin pohjalle vähän suurempia kiviä, ettei sepeli ”valu” tuon purkkihässäkän sisäpuolelle. Pumppu paikoilleen. Pumppu on viritelty reunaan kiinni metallipannalla, ettei se liiku päällä ollessaan. Kuvasta puuttuu letkunpalanen, joka laitetaan myös tässä vaiheessa paikoilleen, ja letku ujutetaan seuraavista kerroksista läpi ylimpään astiaan.

Johto jää nätisti paikoilleen eikä  törrötä, kun metalliastiaan on sahattu kolonen.

Sitten keskimmäinen astia paikoilleen ja sepeli myös. Jaa miksi laitoin sepeliä tuohon alimpaan astiaan? Noh, myös senkin takia, että siitä tulisi vähän painavampi. Se ei nimittäin liikahda paikoiltaan jos kissa sitä vähän tönäisee 😉

Taaskaan kuvasta ei näy, mutta letkun pää on melkein ylhäällä asti. Tein letkun sivun, lähes ylös, pienet reiät, joista vesi pääsee pois, ja tukin letkun pään korkilla. Piti jotenkin varmistaa, ettei vesi suihkua tuolta ympäriinsä ja että se valuisi nätisti tuosta ylimmästä astiasta alaspäin ”sopivalla voimalla”. Päällimmäiseksi kiveksi valitsin kokoelmastani spektroliittipalasen, joka näyttää kauniilta märkänä ja kun valo osuu siihen tietyllä tapaa.

(tästä on poistettu videoklippi, jossa näkyy, kuinka vesi valuu. Yritän tehdä sen tuubiin jossain vaiheessa)

Lue artikkeli