Imatrankosken pato

Aika kuluu taas käsittämätöntä vauhtia ja syksykin on jo edennyt siihen pisteeseen, että meillä Imatralla alkaa olla ruska komeimmillaan. Viime viikolla oli niin kehnoja kelejä, että ulos ei juurikaan tahtonut lähteä, mutta tänään päätin käydä pienehköllä kierroksella. Aurinko paistoi.

En tiennyt yhtään mitä aioin tehdä, mutta päätin kokeilla käydä valokuvaamassa kolmea kohdetta; Tainionkoskea, Imatrankoskea ja Mansikkalaa. Mansikkalaa siis Vuoksen toiselta puolelta katsottuna. Nyt täytyy heti alkuunsa tunnustaa, että oli minulla järkkärikin mukana, mutta jotenkin kuvaaminen kännykällä vei helppoudellaan voiton! Ja mikä hirveä liikenne oli juuri tuohon aikaan sunnuntaina. Tämä ällistytti minua todella paljon.

Yritin epätoivoisesti hillua Tainionkosken sillalla ottamassa kuvia ihanasta ruskasta joka heijastui todella kauniisti tyyneen Vuokseen. Jostain syystä juuri tähän aikaan sillalla oli todella paljon liikennettä. Silta on sillä tavoin hankala kuvaamisen kannalta, että siinä on vain toisella puolella kävely-/pyörätie. Jos halusi kuvata Vuoksea Saimaalle päin, piti kipitellä autotielle kaiteen viereen. Tästä nyt ei ole mitään dokumenttia näyttää (paitsi kaide), mutta katsokaa mikä syksyinen maisema siellä odotti!

Tiesin, että Vuoksen varrella alkaa ruska olla parhaimmillaan, mutta mihin sitä sitten tarkalleen menisi kuvia ottamaan, oli hieman epäselvää. Mansikkalan siltojen kohdilla on tietyömaita, jotka voivat pilata kuvat ihan totaalisesti. Tainionkoski oli kaikista lähinnä oleva paikka, joten siitä oli hyvä aloittaa kierros.

Muistin käyneeni vuosi sitten Imatrankoskella, ja silloin syksy oli todella kaunis. Ajattelin käydä katsomassa miltä se tällä kertaa näyttäisi. Hassua sinänsä, koska menin käymään juuri samana päivänä ja miltei samaan aikaankin kyseisessä paikassa. Erittäin hyvä tilaisuus ottaa kuvia miltei ”samasta hetkestä”. Tässä se oli vuosi sitten:

Tällä kertaa syksyinen kaupunkipuron lähtöpiste näytti tältä:

Jokaiselta löytyy tietysti se kotiseuturakkaus, mutta mielestäni Imatra on todella kaunis paikka! Teen kaikkeni, että saan tuotua julki kauniita kuvia paikkakunnastamme. Muita asioita en aio blogeissani käsitellä. Ne eivät kuulu tänne. Mutta, mennääs kuvien kanssa seuraavaan paikkaan… jatkoin nimittäin matkaa koskiuomaa kuvaamaan. Pato oli onneksi korjattu jo julkaisukuntoon, jos näin voi sanoa. Vuosi sitten se oli korjattavana. Uljaan näköinen se oli kuitenkin.

Tottakai kävin ottamassa vielä kuvan vastakkaiselta puolelta. Tuonne se vesi juoksee… Venäjälle ja tarkemmin sanottuna Laatokkaan.

Aurinko alkoi laskea todella pian ja ajelin kotiin päin vielä Vuoksen rantaa pitkin. Itä-Siitolan kohdille oli viritelty tällainen raami. Yritin tutkailla, että mistä kohtaa siitä oikein olisi pitänyt ottaa kuva ja mihin, mutta en oikein ymmärtänyt asiaa. Otin kuitenkin omanlaisen kuvan, ja jatkoin matkaa kotiin.

Mistään järkkärillä otetuista kuvista ei tullut oikein mitään. Tulin siihen tulokseen, että niiden eteen on vain tehtävä enemmän töitä. Jalusta alle ja kaikki sääädöt kohdalleen. Miten muuten ihmeessä kännykällä otetut kuvat onnistuu? Noh, niissä on automaatilla toimivia asetuksia. Järkkärissä ei ole… tai olisi, mutta en käytä niitä. Ehkäpä pitäisikin käyttää. Omaa hölmöyttä ja jatketaan matkaa!

Minulla on kotonakin syksylle ties mitä projekteja. Esinnäkin hyötykasvien hydroviljely saa siirtyä olohuoneeseen. Olen tehnyt sitä varten joitain järjestelyjä, jotka ovat vielä hieman kesken. (edellinen kuva nurkkauksesta)

Asioita on taasen vaihteeksi hidastanut syksyn tullen iskevä neuloosi. Se tulee joka vuosi varmasti niin kauan kuin henki pihisee. Kävin lainaamassa kertaalleen SiniSukat-kirjan kirjastosta, ja päätin kokeilla siitä jotain neulomisia. Ensimmäiset kokeilut menivät tosin ihan oman suunnittelun piikkiin, ja odottelevat vielä viimeistelyä. Kuvioita puuttuu ja paljon. Näistä lisää sitten toisessa blogissa. Kuvassa olevat sukat on jo neulottu ja uudet ovat puikoilla.

Vetäisin sukkien neulomisen yhteydessä naamriin suklaalevyn. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi. Ai että oli ihana fiilistellä alkavaa syksyä suklaan ja punaviinin kanssa!

Pientä lisäpohdiskelua tähän ajankohtaan tuo vuosi sitten minulla vielä ollut Urho-kissa. Elämä ei aina ole reilua. Männä viikolla on vieläpä ollut todella tuhoisa hurrikaani Ian Floridassa, siellä päin, missä olen joskus asunut. Onneksi kaverit ovat laittaneet edes Facebookiin tietoa, että ovat hengissä. Se ei nimittäin ole tuollaisen jälkeen ollenkaan selvää.

Minulla on sellaisia intressejä, joista en tänne liiemmin kirjoittele, koska ne ovat aika hankalia käsitellä. En myöskään itse ihan kaikkea ymmärrä. En halua, että joku saa vääränlaisen kuvan asioista, jos omat mielipiteeni eivät vastaa faktoja. Olisi kyllä syytä joskus oikaista ihmisten mielissä vääristynyttä tietoa, mutta jätän sen ammattilaisille. Joskus pitää vaan antaa asioiden olla.

Kaipaan todella paljon edesmenneitä lemmikkejäni. Syksyn tullen yksinäisyys taas korostuu, kun ei tule liikuttua niin paljon ihmisten ilmoilla. Pimenevät illat kynttilöineen luovat tunnelmaa, mutta myös haikeutta ja alakuloisuutta. Siksi olisikin hyvä saada asunto laitettua sellaiseen kuosiin, että täällä viihtyy. Asia on hoidossa! Pienin askelin.

Haluan vielä erityisesti kiittää niitä henkilöitä (en tiedä nimiä jne), jotka ovat tehneet tilauksia sivustoni kautta löytyvien mainosbannereiden kautta. Kiitos paljon, olette kultaa! Minulla on tarkoitus vielä tehdä myyntiin pääjäässä-heijastinpipoja, jotka ovat itseni suunnittelemia ja valmistamia. Toivon näistä olevan hyötyä kaikille. Lopettelen tämän lörpöttelyn nyt tältä erää. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syksyn jatketta!