lämmin sää

Lokakuun kuulumisia

Lokakuu on jo yli puolessa välissä ja meillä on vielä jonkin verran vihreää puiden lehdissä. Pihan koivut ovat jo kellastuneet, mutta esimerkiksi vanhempieni omenapuu ei ole juurikaan kellastanut tai pudottanut lehtiä. Orapihlaja-aita on myös vihreä, tai ainakin kaksi päivää sitten vielä oli. Eilen iltapäivällä satoi pienen hetken räntää, ja tänä aamunakin olisi pitänyt sääennusteen mukaan olla valkoinen maa, mutta se ei ainakaan toteutunut, jollen ”nukkunut sen yli”. Sen sijaan Tampereella oli ollut valkoinen maa.

Lokakuun alku

Kävin tänäkin vuonna lokakuun 2. päivä Imatrankoskella kävelemässä kaupunkipuron äärellä. Olen käynyt siellä kaksi kertaa aikaisemminkin juuri samana päivämääränä, niin sen puoleen ajattelin käydä tänäkin vuonna katselemassa mitenkä syksy oikein edistyy. Oli pienoinen pettymys, kun ruska ei oikein ollut vielä alkanut, ja puistoalueet olivat vielä ihan vihreitä. Otin kuitenkin kuvan kaupunkipuron alkulähteeltä, samasta kohtaa mistä olen aikaisemmillakin kerroilla ottanut. Alempana kuvat aikaisemmilta vuosilta.

Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa
(Klikkaa suuremmaksi) Kuva otettu 2.10.2023 noin kello 15.50

Kaupunkipurolla on jotenkin aina niin seesteistä kun satun siellä käymään. Tälläkin kertaa oli tyyni keli, ja oli juuri se yksi päivä poutaista keliä, mitä tuolle viikolle sattui. Seuraavana päivänä alkoivat kovat tuulet ja vesisateet.

Kruununpuistossakin tuli piipahdettua kun sekin on vaan niin ihanan rauhoittava paikka. Seisoskelin vain siellä ja kuuntelin luontoa. Toki vieressä olevalta autotieltä kuului meteliä, mutta sekään ei oikeastaan haitannut yhtään.

(Klikkaa suuremmaksi)

Imatran Kruununpuistossa on tällaisia veden ja kivien tekemiä hiidenkirnuja. Mihinköhän tästä lammikosta pääsee? Asuukohan Imatran Hiisi tuon takana? Hmmm…

Kruununpuistosta, Voimalaitoksen viereisen parkkipaikan vierestä, löytyy kyltti jossa on esitetty kaikki nähtävyyskohteet, mitä puistossa on.

(Katso kohteet klikkaamalla kuva suuremmaksi)

Kun ajelin takaisin kotiin päin, oli pakko pysähtyä katsomaan kukkapeltoa, joka oli matkan varrella. Siellähän kasvoi myös auringonkukkia, jotka olivat kyllä jo suurimmalti osin lakastuneita. Osa oli vielä ihan tikissään, kuten tämä, josta otin kuvan. Yllätyin, kun auringonkukassa pörräsi vielä kimalainen. Siis, onhan jo lokakuu!

Kotihommia

Olen saanut TODO-listaa lyhennettyä parillakin hommalla. Siirtelin ison kaapin keittiöstä eteiseen verhon taakse ja taasen sen paikalle keittiöön kuivausrummun. Kaappi on järjestelty, ja sinne on nyt laitettu iso läjä kukkaruukkuja ja muita kasviharrastukseeni liittyviä härpäkkeitä. Keittiö on vielä sekaisin. Ihan kaikkia kamoja en ole vielä setvinyt, mutta jos ihan vaikka sitten lähiaikoina saisi aikaiseksi. Kädet ovat vieläkin kipeät, ja olenkin nyt saanut lähetteen reumalääkärille. Jos he vaikka osaisivat auttaa.

On tarkoitus tänään siirrellä tuttavan avustuksella tavaroita huoneesta toiseen. En kerta kaikkiaan pysty sitä hommaa tekemään yksin. On ihan hyvä, kun olen oppinut pyytämään apua, enkä riko joka kerta itseäni kaikissa projekteissa. Olen nimittäin tässä pähkäillyt, että vaihdan sittenkin työhuoneen takaisin isompaan huoneeseen, joka on nyt ollut makkarina. Saan samalla nautiskella tehdyistä sisustusjutuista uudelleen, mitä olen siihen pienempään huoneeseen aikoinani tehnyt.

Ajattelin silloin, kun menetin lemmikkini, että en pysty nukkumaan siinä tummansävyisessä huoneessa enää. Se oli jotenkin siinä tilanteessa niin synkkä. Vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen päittäin, koska työhuone oli huomattavasti valoisampi. Nyt on aika vaihtaa huoneet takaisin! Yritän tehdä huoneesta lämminhenkisen ja kauniin, että tykkään käydä siellä nukkumassa. Katsotaan mitä tästä tulee, ja kuvia on sitten tiedossa kun homma on tehty.

Ikkunoiden pesu pitäisi hoitaa vielä todella pikaisesti ennen kuin alkaa pakkaset. Voiko kuvitella, että lokakuussa on ollut vielä ukkosta? No, kyllä vaan oli Pohjanmaan suunnalla.

Onnistuin yllättämään tuttavan tekemilläni villasukilla. Taisin näistä mainita edellisessä blogissa, että sellaiset oli tekeillä. Sukkien malli on otettu Sinisukat-kirjasta ja malli on Kattilove.

Hain myös lokakuuhun piristystä laitattamalla tällaiset geelikynnet. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tällaista, ja johan se oli aika kokeillakin.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi juttua, niin kirjoittelen sitten myöhemmin lisää. On tässä lokakuun aikana ollut muutakin kivaa, josta voisi vielä kertoa, mutta seuraavalla kerralla sitten. Minulla on nyt juuri paistettua kaalilaatikkoa odottelemassa tuolla uunivuoassa, niin jatkan seuraavaksi sitten siitä. Hyvää tulevaa viikonloppua!

Lokakuun kuulumisia Read More »

Nyt se syksy alkoi

Heräsin tänään sateen ropinaan ja vettä näyttää nyt piisaavan ihan urakalla koko aamupäivän. Ulkona näyttää siltä, että syksy on alkanut. Sateen loppumista odotellessa on mukavaa kirjoittaa vaikka blogia!

Manipuloitu kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sivulta

Kulunut viikko on ollut vielä todella lämmin. Eilenkin mittari kipusi täällä Kaakkois-Suomessa +19C asteeseen. Ihmiset ovat liikkuneet fillareilla T-paita päällä ja sortsit jalassa. En muista kyllä ihan tällaista tapahtuneen elämäni aikana, vaikka todennäköisesti lämpimiä syksyjä on ollut aikaisemminkin. En vain muista sitä. Sähkökruiserilla ajaminen tosin vaatii vaatetusta, koska siinä käy aina jonkunlainen viima. Nyt olisi sopiva aika siivota kaapeista kesävaatteet pois. Laitankin asian TODO-listalleni.

Kävin viikko sitten moikkaamassa vanhoja luokkakavereita, kun meille oli järjestetty illanviettoa paikalliseen uskomattoman upeaan ravintolaan, Sulaan. Ravintolan omistaa Jussi, joka oli myös meidän luokalla. Sää oli ihan niin kuin nyt, karmea, mutta se ei haitannut meidän viihtymistä lainkaan. Ravintola oli suljettu tältä vuodelta, ja se aukeaa jälleen ensi kesäksi. Pitää joskus käydä kuvaamassa sitä paremminkin ja esitellä se omin sanoin muillekin. Sula on todella upealla paikalla Vuoksen rannassa. (Tutustu Ravintola Sulan www-sivuun tästä). Jussilla on myös saunalautta, joka risteilee Vuoksella läpi vuoden. (Linkki saunalautan sivustolle tässä). Lisäksi Vuokseen on mahdollista mennä kellumaan tähtitaivaan alle vaikka keskellä kovinta pakkasta.

Harri soittelee pianoa.

Koska käteni ovat vielä todella kipeät ja jäykät, olen jumpannut niitä neulomalla villasukkia. Saas nähdä kauanko näiden valmistamiseen menee aikaa, kun en pysty täydellä teholla niitä neulomaan. Nämä ovat tulossa lahjaksi, mutta kiirettä niiden valmistumiseen ei onneksi ole.

Olen saanut kuluvalla viikolla ihastella kukkivaa kiinanruusuani. En muista, että siinä olisi koskaan ollut kolmea nuppua yhtä aikaa. Nyt on! Tosin yksi niistä ehti jo tippua kuvan ottamisen jälkeen, siis tuo mikä on avannut nuppunsa. Sitä en vielä ymmärrä miksi se tiputtaa kukat miltei heti kun ne ovat avautuneet. Olen nähnyt joillakin kiinanruusuja, joihin tulee siemenkodat kukkimisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa yhtäaikaa kolme kukkaa kiinanruusussa.

Sitten on tämä isäni kiinanruusu. Se on ollut ihan täynnä nuppuja koko syksyn. Epäreilua! Tässä taitaa olla pientä kiinanruusukateutta havaittavissa. Noh, omassani on enemmän lehtiä. Olkoon se ylpeydenaihe sitten omalla kohdallani. Isä leikkasi keväällä kiinanruusua aika rajusti, niin jostakin taas luin, että se tekee kukat saman vuoden oksiin. Eli, kun se leikataan, niin se myös haaroittuu ja tekee uudet oksat leikatun oksan päähän. Niihin ne kukat sitten tulevat. Itse leikkasin tasan neljä oksaa omasta kiinanruususta, niin siitäkin johtuen omaan kiinikseen ei tule enempää kukkia, kuin mitä nyt on jo nähty. Sitä en tiedä tekeekö se samoihin oksiin vielä uudet.

Isän kiinanruusun nuppu.

Vanhempieni olohuoneen kukkahyllyköllä kukoistaa myös Saint Paulia. En tiedä tarkalleen, eikä kukaan varmaankaan muista, mitenkä kauan tämä on meillä ollut. Joka vuosi se suurin piirtein tulee ruukusta ulos. Eli, jos joku haluaa tästä pistokkaita, niin laittelepas minulle vaikkapa viestiä asiasta. Voin muuten antaa tuosta kiinanruusustanikin pistokkaita. Yleensä heitän ne roskiin, kun niitä ei kukaan oikein halua.

Mainitsin aikaisemmassa blogipostauksessa (Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku), että olen istuttanut peikonlehden väärin. Muistinpas ottaa siitä väärin istutetusta peikosta kuvan, ja miltä sen lehdet näyttävät jos sitä vaikkapa kääntelee kesken kasvamisen. On kyllä niin hirveän näköinen rehu, että pilkkeeksi menee ja eikun istutus uudelleen. Lehdet sojottavat mihin sattuu, ja osa on ihan kippuralla. Onneksi pistokkaita voi ottaa syksylläkin, eikä minun tarvitse odottaa kevääseen asti tämän elvyttämistä.

Minulla on myös kitumassa siemenestä istutettu peikonlehti, jonka pitäisi olla ihan se jättiversio, Monstera Deliciosa. Se on kitunut todella pahasti, ja oli vähällä etten saanut sitä pelastettua ripsiäisiltä. Se piti viedä vessaan joksikin aikaa. Vahdin sitä joka päivä ja tässä on kaikki mitä siitä on jäljellä. Ei paljon naurata! Pitää alkaa virittelemään näille kasvivaloja taas kun syksy on jo näinkin pitkällä. Päivät ovat nimittäin tällä hetkellä jo lyhyemmät kuin pimeä aika. Muutos on tapahtunut ihan muutamien päivien sisällä. Tällä hetkellä päivän pituus on 11h 33min, eli noin tunnin vähemmän kuin viikko sitten.

Mahtaakohan tähän tulla lehtiä lainkaan?

Parveke syksykuntoon

Olen saanut aikaiseksi aloittaa parvekkeella syyssiivouksen. Aloitin siivouksen ottamalla parvekkeelta sohvanpäälliset ja tyynyt pois, sekä pavilijongin kattopaneelin. Olen pohdiskellut jonkin aikaa, että taidan sittenkin poistaa vesiaiheen parvekkeelta, koska se ei vaan sovi tuonne, ainakaan sellaisenaan. Palju on todella suuri, eikä sitä meinaa saada mitenkään sinne asettumaan kauniisti. Jospa tekisin siitä ensi kesäksi hyötykasvimaan tai kukkapenkin. Pitää vielä miettiä asiaa, mutta sillä välin aion purkaa sen taas atomeiksi.

Lahjoitin paikalliselta FB-roskalavalta saadun kelapöydän pois. Sekin oli aika suuri elementti parvekkeelle, ja siihen kerääntyi lähinnä roipetta. Olen nyt päättänyt järjestellä kaikki istutustarvikkeet ja sen semmoiset yhteen kaappiin, joka tulee olemaan eteisessä. Siirrän keittiöstä korkean kaapin vessanovea vastapäätä olevaan turhaan nurkkaukseen, ja siitä nurkkauksesta keittiöön kaapin tilalle kuivausrummun. Sillä ei ole väliä missä se oikeasti onkaan, ja se voi hyvin olla keittiössäkin. Ihan sama! Saisi aloittaa kaapin järjestelyn uudelleen, ja laitettua sinne kaiken pikkutavaran, jota on kertynyt parvekkeelle.

Keli alkoikin poutaantua ja nyt olisi hyvä aika käydä viemässä vaikkapa roskat. Taidankin tästä aloittaa päivän touhut ja jatkaa sitten syksyn fiilistelyä myöhemmin lisää. Tarkoitus on käydä jossain vaiheessa vielä kuvaamassa syksyn etenemistä täällä Imatralla. Toivottavasti maisemat alkavat kohta olla kuvattavassa kunnossa. Tässä kuitenkin muutama kuva kolmelta edelliseltä päivältä, jotka olen ottanut keittiön ikkunasta, sekä yksi syksyinen kuva vanhempieni läheltä, jossa villiviini on kiivennyt haavan runkoon.

Syksy näkyy villiviinistä

Sattui tähän kolmen päivän sisään yksi kauniskin päivä. 29.9. oli hurja sumu heti aamusta ja keli pysyi hyvin kosteana koko päivän. Tämä aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Pilvikerros on selkeästi todella paksuuntunut, ja kotona pitää päivälläkin käyttää jo valoja, jos aikoo vaikkapa neuloa jotain.

Ja ei taida olla päivääkään milloin Facebookista ei tulisi jotain muistoa rakkaasta edesmenneestä Foxy-hauvelista. Eilinenkään ei ollut poikkeus, ja jaoinkin omalla seinällä ihanan kuvamuiston, jossa Foxy istuu parvekkeella sohvalla auringosta nautiskellen parvekkeella kasvavien kukkasten keskellä. Toinen kuva kertoo myös siitä kuinka laitoin aina parvekkeen meille kaikille, en vain itselleni. Tärkein asia oli se, että lemmikit viihtyivät siellä. Näiden 29.9.2014 otettujen kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta syksyä!

Foxy oli tuonut lelunkin parvekkeen penkille.
Foxy kävi makoilemassa parvekkeella omia aikojaan kun ovea pidettiin auki.

Nyt se syksy alkoi Read More »

On tämä ja syksy!

On tämä ja syksy, tai ei edes vielä termisesti mitattuna ole! Tällä hetkellä ulkona on yli 20°C lämmintä, eli ihan T-paitakeli. Viikko sitten meteorologit sanoivat, että nyt ei tule niin kesäisiä lämpötiloja enää, mutta kuinkas väärässä he olivatkaan. On tässä muutama erittäin syksyinen ja sateinen päivä ollut, mutta sitten taas kesäisen lämmintä. Ei tuo itseäni haittaa, mutta luonto ei välttämättä ole ihan mukana. Ja sen verran vielä mainitakseni tämän viikon säästä, Lappiin satoi ensilumi 20.9.2023 (katso videoklippi YLE:ltä). Etelässä on yli 20°C lämmintä ja Lapissa on lunta. Huh.

Laitoin tämän päivän säätiedotuksen viereen tilanteen, joka oli 11.9.2023. Silloin oli syntymäpäiväni, ja lämmin päivä se oli sekin. En tehnyt mitään erityistä tuona päivänä, mutta halusin lähteä katselemaan lempipaikkaani, Immalanjärven lintutornia (sijainti kartalla). Ilma oli erittäin kostea ja utuinen, jopa käsin kosketeltava. Arvasin, että tiedossa on kivoja sumuja joka paikkaan. Naapurissa oleva oleva golf-kenttäkin oli aivan sumussa, ja pysähdyin matkan varrella ottamaan kuvan sähkölinjoista, joiden alle oli kasautunut paikoittain sumua. Tunnelma oli jotenkin maaginen.

Utuinen sää
Kuva 11.9.2023

Pääsin lintutornille, ja voi hyvänen aika mitenkä siellä oli taas niin seesteistä! Ei tuulenvirettäkään, ja tottakai järvi oli aivan utuinen joka paikasta. Näkymä oli kuin sadusta. Ihastelin maisemia puolisen tuntia ja jatkoin matkaa.

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva 11.9.2023)

Ostin itselleni synttärilahjaksi uudet ulkoilujalkineet. Kesähän minulla meni melkein siihen, kun en pystynyt liikkumaan kunnolla. Kengät eivät myöskään menneet jalkaan ja sain kulkea melkein koko kesän joustavakankaisilla paskoilla kengillä. Nyt jalat eivät enää ole turvoksissa, niin päätin hankkia uudet kengät. Osuikin ihan hyvin kohdalle taas vaihteeksi Salomonit. Lähdin heti testaamaan kenkiä, ja hyvä niin, koska sain kokea aivan henkeä salpaavan näyn, kun joutsenparvi lensi ylitseni!

Joutsenet muuttavat syksyllä
(Kuvakaappaus videosta, ei julkaistu 14.9.2023)

Seuraavana päivänä oli vielä todella hyvä sää, ja ajelinkin pitkin päivää sähkövekottimellani. Tottakai kävin Immalanjärven lintutornilla!

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva: 15.9.2023)

Äitini oli myös laittanut alkuviikosta minulle onnitteluviestin, jossa oli hänelle aikoinaan istuttamani köynnösruusu. Sehän kukki tänäkin vuonna. Kävin päivällä ottamassa siitä kuvan. Tämä siis Sympathie-lajike.

Hyvä se vaan on että on saatu nauttia suht poutaisesta syksystä, vaikka vesisade yllättikin heti sunnuntaina, ja siinä rytäkässä satoi vissiinkin koko syksyn sademäärä. Nurmikollekin jäi lätäköitä joksikin aikaa, mitä en ole tässä kymmenen vuoden aikana sellaistakaan nähnyt. Tämän viikonlopun jälkeen oli seuraavalle viikolle (tämä viikko) odotettavissa jopa myrskyä. Noh, kyllähän sieltä jotain sen tapaista pyyhkäisi ylitse, mutta se oli aika pikainen tuulahdus.

Minulla on ollut älytön tuuri tänä kesänä, että kaikki kovemmat tuulet ovat tulleet lounaasta, ja se suojaa parvekettani. Niin kuin tälläkin kertaa, tuulivahingot jäivät hyvin pieniksi, vaikka olisi odottanut vaikkapa, että pavilijongin seinämä repeää. Vain pelargonia sai kärsiä. Konnunsuolla oli mitattu 21,5 m/s tuuliväänteitä, joka on jo aika raju. Voin sanoa, että jos tuollaisella tuuliväänteellä tuulee suoraan kaakosta päin, niin parvekkeelleni ei montaa ehjää tavaraa jää. Onneksi siis on tuullut tänä kesänä toisesta suunnasta.

Ruukku lojui pari päivää lattialla, ja kävin eilen siivoamassa parveketta. Lattia oli taas täynnä koivunsiemeniä ja nyt myös pelargonian ruukusta levinnyttä multaa. Eihän siinä muu auta kun ottaa harja ja rikkalapio käteen ja aloittaa hommat. Pyysin pelargonialta anteeksi, ja siistin siitä kaikki kuivat lehdet ja kukinnot pois, ja nostin sen takaisin paljun päälle. Yllättävän kestävä rehu! Ei ollut mitenkään hirveän paljon katkenneita kukkavanoja ja rungotkin ovat pysyneet viskelystä huolimatta ehjinä. Pitää keksiä sille jokin talvehtimispaikka.

Siistin samalla muitakin kasveja. Otin ränsistyneen keijunmekon alas, ja siistin maissiruukun. Jospa maissin juurella ehtisi vielä persilija kasvaa oikein kunnolla.

Siistimisen jälkeen kaikki näyttikin paljon paremmalta, ja innostuin vielä siivoamaan parveketta enemmänkin.

Siistityt kasvi-istutukset

Säästin maisseista ne varret, joissa on kukinto. Luulin ensiksi, että niitä on vain yksi, mutta niitä olikin useampi. Nypin matalat maissit pois. En edes odottanut, että nämä ehtisivät kukkia. Tähkää ne eivät ehdi muodostaa kun ”kesä” loppuu kesken. Eikä nuo varmaan edes pysty pölyttymään kunnolla tuossa, kun niitä on niin vähän.

Suunnitelin laittavani suikeroalpin talveksi ruukkuun. Ruukku pitäisi laittaa parvekereunan lähelle jotta se saa lunta niskaansa. Rehu innostui kasvamaan ihan tässä hiljattain ja se on sellaisessa paikassa, jossa minun täytyy sitä kastella. Eli siihen ei pääse satamaan vettä. Toivottavasti ruukkuun siirto onnistuu, koska olen aikonut purkaa tuon puulaatikon viemästä tilaa.

Otin pavilijongista alas yhden panelin, joka oli viritelty ”katto-osaan”. Nyt aurinko pääsee paistamaan olohuoneeseen tomaatille asti, josta se tykkää erityisen paljon. Takaseinustan peikonlehtiverho on saksittava pois, koska en pysty irrottamaan pavilijongin putkea kipeiden käsieni takia. Putki on ujutettu verhossa olevaan kujaan. Pitää keksiä jokin muu ratkaisu sille tai jollekin muulle verholle ensi kesäksi.

Siivosin samalla pehmusteet pois parvekkeelta ja toin ne sisälle kuivumaan. Ne olivat imeneet itseensä hieman kosteutta, mutta eivät haisseet tunkkaiselta. Ne ovat kuivahtamassa olkkarin lattialla tällä hetkellä.

Innostuin vielä siirtelemään joidenkin tavaroiden paikkoja olohuoneessa heti edellisen artikkelini jälkeen. Nyt ainakin maapallon ”ympäristö” on mieluinen. (edellinen versio) Ornokin löysi itselleen paikan. Nyt sillä on toinen pallo kaverina. Löysin kätköistä myös jonkin kappaleen matkailuaiheisia kirjoja, joiden päälle asettelin maapallovalon. Kätköistä löytyi myös pari hauskan näköistä pulloa, joista toinen kaipaakin näköjään vähän korjailua.

Ornon Ping Pong valaisin sai maapallovalaisimen kaveriksi.

Asettelin myös olohuoneen nurkkauksen tavarat vähän parempaan järjestykseen. (edellinen versio)

Kunpa kädet nyt parantuisivat niin pääsisin tekemään kaikkea kivaa. Olen yrittänyt vetreyttää niitä muun muassa neulomalla, mutta sitä ei voi kovinkaan pitkään tehdä, tai sitten se on vain hirvittävän hidasta. Mutta nyt alkaa viikonloppu, ja pitää unohtaa huolet. Lähden nauttimaan vielä viimeisistä tämän päivän auringonsäteistä, kun niistä vielä voi nauttia. Mittari näyttää edelleen 20°C niin tarkenee ajella vähän sähkövekottimellakin. Hyvää viikonloppua!

On tämä ja syksy! Read More »

Scroll to Top