Mistä näitä projekteja oikein tulee – makkari vol 1

Minul on lähtökohtaisesti omasta mielestäni aika pieni makuuhuone siihen nähden minkä kokoinen sänky siellä oli alunperin… Makkariin mahtuu sujuvasti 160cm leveä sänky yhdelle seinustalle, siinä ovat vaihtoehdot. Tämä lienee tarkoitettu nuorelle ihmiselle, joka ei tarvitse sänkyä joka on leveämpi kuin 90cm… noh, lähtökohdat olivat näin päin:

”Naama tapettiseinää päin”… televisota ei sitten saanut tällä järjestyksellä oikein mihinkään. Aluksi sänky oli 180cm leveä, jonka tuunasin kapeammaksi… ja sekään ei sitten oikein ollut hyvä. Miksi ihmeessä tarvitsen massiivisen kokoisen sängyn kun nukun siinä kuitenkin yksin, tai lemmikkien kanssa? Vanha sänky sai lähteä… (kuvassa toinen puoli sängystä)

Harmitti hitoksee tästä kyllä luopua, mutta ei voinut mitään. Halusin tavallisen sängyn jonka saan hieman järkevämmin makkariin ja samoiten tilaa likkua.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että tulin hankkineeksi rautasängyn Jyskistä, kun se oli tarjouksessa. Se oli onneksi säädettävä. Kauhea sotku aina kun aloittaa jotakin! Sitten voimat loppuvat ja hommat jää kesken… Noh, alkuunsa minulla ei ollut sitä 120cm leveää patjaa, vaan käytin nukkuma-alustana vanhan sängyn 90cm leveää patjaa. Foxy piti siitä heti. Myöhemmin tilalle tuli runkopatja.

Sitä surullisen kuuluisaa sotkua…

Yksi sisustuksellinen asia johtaa aina toiseen! Se on kyllä tiedossa mutta sen kanssa on elettävä.
Eli, kun sänky vaihtuu niin sitten vaihtuu petivaatteetkin. Kuva on muuten otettu 7.3.2018 eikä eilen. Otan myöhemmin lisää kuvia makkarista, kunhan se on kuvattavassa kunnossa 🙂

Foxyn kanssa tässä nyt sitten loikoillaan toisinaan 🙂

Vielä kun saisi kaiken ylimääräisen pois näkyviltä niin voisi olla mukavampaa kuvailla koiraakin… vaikka ihan sama mikä sotku tuolla taustalla näkyy – tämä on asunto, jossa asuu ihminen, joka tykkää askarrella ja paskarrella vähän kaikenlaista ja touhuta ja rakennella milloin mitäkin. Asunto tuskin tulee koskaan olemaan täysin moitteettoman siisti! 🙂

Lue artikkeli

Olkkarinpöytä vol 1000

En tiedä kuinka monta kertaa olen sisustuksen laittanut uusiksi, mutta jos nyt pienen tovin taas pärjäisi näillä tehdyillä muutoksilla… tai edes jouluun 😀

Siis, kaikki tämä alkoi siitä, kun oli jalkapallon MM-kisat 2018, ja parina iltana jäi rangaistuspotkukisa näkemättä paikallisessa baarissa… päätin, etten katso siellä tällä erää enempää kisoja. Joten, aikani tutkailtua kodin tilannetta, totesin, että nykyinen telkkarini oli aivan liian pieni jalkapallokatsomoon – päätin hankkia uuden. Sellainen löytyi aika helposti, mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Kaikkiin tällaisiin hankintoihin liittyy AINA kohdaltani lieveilmiöitä, kuten katselupaikan sisustaminen uudelleen. Tällä kertaa kyseessä oli siis olohuone. Mitä kaikkea yksi televiso voikaan saada aikaan!

Mutta tässä käsitellään nyt olohuoneenpöytää, joka on mielestäni välttämätön kapistus omassa kodissani.
Kerrottakoon, että olin aikanaan saanut sukulaiselta kelottunutta lautaa, jota oli ollut käytössä TV-tasossani, jonka TV nyt tulisi korvattua sillä uudella telkkarilla, joka oli vasta tulossa. TV-tasosta jäi yli myös Leca-harkkoja. Uusi TV saisi kuitenkin uuden tason (näkyy kuvassa takana keskeneräisenä), mutta mitä tehdä edellisellä… NOH, siitähän saa tietysti olohuoneeseen pöydän 🙂
Joten kaivoin sitten lautakasan esiin ja pätkin laudat sopiviksi:

Foxy-karjis oli alusta asti mukana projektissa halusin tai en.

Taka-alalla näkyykin sievoinen sotku ja kaiken sen keskellä pinotut Leca-harkot. Kaksi molempiin päihin ja puupalikat väliin. Siihen piti kuitenkin saada hylly.

Foxy esittelee hyllyn ja muita työkaluja…

En nyt tarkalleen muista, mutta ulkona saattoi juuri tuonakin päivänä olla lähemmäs +30C, niin tällaiset sisustusprojektit voivat olla aika tuskallisiakin… pitää siis välillä muistaa pitää taukoa ja juoda Huberin erikoista, eli vettä. Sitä täytyy nauttia tietysti asianmukaisesta lasista!

Tarvitsin pöytään sellaisen paikan, johonka voin jemmata pikkutavaroita, esimerkiksi käsitöitäni varten. Sen takia laitoin harkkojen väliin puurimat, joiden päälle voi tehdä laudoista hyllyn. TV-tasossa hyllyn päällä oli mm. stereovahvistin.

Laatikkoja on kaksi. Molemmat mahtuvat nyt vierekkäin pöydän alle. Saan tällä tavoin pidettyä pikkutavarat pois näkyvistä… ainakin jos laitan ne sinne laatikoihin 😀

Pöytä oli siis aika nopeastikin valmis, tai ainakin käyttökelpoinen 🙂

Vielähän tätä ajattelin tuunata. Sahatut lautojen päät käsittelen mustalla Supi Saunavahalla ja otan tuolta pinon alta nuo yhdet rimat pois. Niistä tulee toinen hylly. Samoiten ajattelin laittaa tuolle järeät pyörät alle jollakin tapaa. Se on vielä harkinnan alla, että kuinka sen toteutan. Pöytää pitää mahdollisesti kuitenkin pystyä siirtelemään levitettävän sohvan tieltä. Huomasin myös, että laudoista tulee tikkuja sormiin jos huonosti sattuu asettamaan punkkulasin pöydälle, eli lauta pitäisi jotenkin suojata, mutta millä? Ajattelin lasia, mutta en välttämättä haluaisi olla jatkuvasti pyyhkimässä siitä tassunjälkiä pois jne. Olisiko jotain materiaalia, millä tuon voisi päällystää, että puupinta jäisi näkyville ja tikkuja ei tulisi sormiin? Otan mielelläni ideoita vastaan!

Mutta ei tästä tällä kertaa enempää. Syksy saapuu, koti uuteen uskoon siis – niin kuin joka syksy 😀

Lue artikkeli

Uuno valokuvamallina

Uuno-kissani täytti keväällä 16 vuotta, ja tuttavani pyysi tuomaan hänelle Uunon kuvattavaksi… tuttavani on siis ihan oikea valokuvaaja, eikä tällainen satunnaisia kuvia räpsivä harrastelija, niin kuin minä 😀 Kuvista tuli oikein ihania, ja laitan niitä nyt tänne näkyville. Täällä olevat kuvat eivät ole korkean resoluution kuvia! Eli laatu on saattanut hieman kärsiä erinäisten siirtelyjen takia 🙂

Ensinnäkin, kuvaaminen oli saletisti haastavaa, kun kissa piti saada kävelemään alustaa pitkin tietystä kohtaa. Kaikki keinot otettiin käyttöön. Oli leluja ja kissanminttua ja vaikka mitä muuta. Ympäristökin oli Uunolle hieman outo. Uuno makasi mieluummin viereisellä sohvalla kuin kuvauslevyn päällä, tai sitten makasi levyn päällä pitkin pituuttaan häntä roikkuen levyn ulkopuolella, jolloin kissa ei ”mahtunut ruutuun”

Kuvien Copyright © Toni Miettinen 2018

Löydettiin me tällainen koristesaavikin, mihinkä Uuno meni ihan mielellään 🙂
© Toni Miettinen 2018

© Toni Miettinen 2018

Höyhenet on ihan jees 🙂 Eivät olleet tosin oikean linnun höyheniä…
© Toni Miettinen 2018

Tässä yritetään saada Uuno haistamaan kukkasta…
© Toni Miettinen 2018

Kyllä sitä kukkasta käytiin sitten haistelemassakin ajastaan kun herra itse halusi, vaikka ilmeestä päätellen herraa alkoi moinen käskyttäminen jo pänniäkin. Että haistellaa ny sit!
© Toni Miettinen 2018

Tällainen Uuno on… vieläkin kuin suloinen kissanpentu 🙂
© Toni Miettinen 2018

Onneksi sitä sai vielä kuitenkin ihan loikoillakin siinä kuvauslevyn päällä 🙂
© Toni Miettinen 2018

Valokuvien ottaja, Toni, kuvailee mielellään muitakin lemmikkejä (Imatralla), että jos mielenkiintosi heräsi tämänkaltaisiin kuviin, niin laitapa minulle viestiä, niin välitetään yhteystiedot sitten 🙂 Toni kuvaa myös koiria 😉

Lue artikkeli

Juhannus on lusittu

Hei pitkästä aikaa! Juhannus meni itsellä ainakin todella rauhallisesti mutta aina on aikaa sen verran kuvailla ympäristöä että saa kuvia blogiin.
Tämän vuoden kevät on ollut niin lämmin, että ei ole oikein saanut mitään aikaseksi parvekkeellakaan, tai sitten minusta on tullut vain niin vaativa, että nykyinen kattaus ”ei ole mitään” 😀 Noh, käydään sitä nyt sitten hieman läpi…

Olen yhdet nurmikot jo Uunolle lattanut, ja ne on kyllä jo kompostissakin, mutta pitää nyt vielä laittaa näin parvekkeellekin ”vakioastiaan” lämpäre nurtsia kissaa varten 🙂 Siemenet on siis laitettu tänään vasta itämään.

Sohvanurkkaus on jotenkin masentavan näköinen tänä vuonna… en tiedä mikä mättää, mutta ruuvasin tuohon ns pöydän päälle tollaisen tasaisen valkoisen kannen, että siihen voi laittaa vaikka vesilasin (tai punkkulasin). Ompelen siihen kyllä pöytäliinan että se peittyy. Olen lisäksi vielä kahden vaiheilla kääntäisinkö tuon sohvan kuitenkin vielä pituussuuntaan ikkunan alle, niin kuin se on edellisenäkin vuotena ollut. Pöytä tulisi nurkkaankaiteen viereen sitten. Sohva pysyisi sateella kuivana nääs 🙂

Teki yksi päivä kovasti mieli valkosipuliperunoita, ja minulla piti olla kylmäkellarissa pahvilaatikollinen perunoita, rosamundaa ja timoa. Ajattelin siis hakea sieltä satsin ja kappas perkele, potut olivatkin itäneet oikein kunnolla 😀 Otin muutaman kotiin kuvattavaksi, ja pitäähän ne varmaan laittaa sitten parvekkeelle johonkin ämpäriin kasvamaan, ei niitä syödäkään enää voi! Ehtiiköhän tälle vuodelle tulla edes satoa… noh se menee testiin sitten lähiaikoina.

Lämpimän kevään myötä puutarha on aika komeassa loistossaan äitini pihalla. Tässä pari kuvaa kukkivista kasveista…

(punapäivänkakkara edessä ja salvia takana)


(kiinanpioni Sarah Bernhardt)

Kiinanpionissa on älyttömän kokoiset kukat tänä vuonna. Mietittiin mistä mahtaisi johtua, mutta sitten aavisteltiin, että vanhempieni kissa on jäljistä päätellen käynyt lannoittamassa lähistöä. Mahtaisiko johtua siis siitä 😀 Kissan paska on hyvää lannoitetta!

(Kiksu-neiti)

Takapihan kukkapenkki kukkii myös ja se on vieläpä suhteellisen rikkaruohovapaa. Oikealla on jokin pioni vielä, en muista lajiketta. Äiti on ostanut sen joskus muutama vuosi sitten, ja pelkäsin sen kärsivän, kun siirsin sen tähän nurkkaan uuden kukkapenkin myötä. Hyvin kasvaa kuitenkin 🙂 Kyllä pionin voi siirtää!

Tuli sitä juhannuksena tehtyä yksi pesällinen kokkoakin… ei kehdattu enempää polttaa kun oli aika tuulinen keli ja koko kevään juhannukseen asti on ollut todella kuivaa. Eli metsäpalovaroitus oli voimassa vissiin torstaihin asti. Perjantaina oli oikein myrsky!

Juhannuksen alla vuosi sitten menehtyi myös rakas kissani, Spede, sekä kummitätini. Heitä muisteltiin myös. Spedehän sieltä parvekkeelta nyt puuttuu, niin voi olla ettei sen takia minun silmää oikein miellytä :/ Parveke on yleensä viritelty kissojen ehdolla.

Lue artikkeli

I’m back!

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Lue artikkeli