I’m back!

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Lue artikkeli

Syksy saapuu 2017!

Hei pitkästä aikaa! Koneelle on kasaantunut taas läjäpäin kuvia, ja vain murto-osan voi laittaa tänne… syksykin on meneillään jo hyvää vauhtia, mutta en ole juurikaan ehtinyt ottamaan kuvia väriloistosta, jos sellaista edes onkaan :/

Kun sateet loppuivat, niin onneksi sain yhtenä aamupäivänä napattua kuvan keittiön ikkunasta! (2.10.) Tämä oli todellakin hetkellistä iloa, koska meni varmaan puoli tuntia, niin sininen taivas oli tiessään, ja taas satoi vettä 🙁

En ole montaa vaahteraa nähnyt täällä suunnalla, jossa olisi kunnollinen ruska. Meillä on kuitenkin tässä kävelyreitin varrella ollut yksi, joissa on todella upeat värit 🙂 (21.9.)

Foxy on toisinaan eri mieltä, että pitääkö näitä vaahteranlehtiä aina jäädä kuvaamaan… minun mielestäni sopivat hyvin turkin väriin! (21.9.)

(25.9.)

Tällä hetkellä pääkopassani pyörii niin monta asiaa, jotka ”pitäisi vaan tehdä”. Tein itselleni todo-lappuja, johon kirjoitin kunkin tekemättömän homman. Siitä sitten vaan ottamaan lappu. Muutaman lapun sain totetutettua, loput lojuu olkkarin kirstun päällä kun päätin lahjoittaa peltirasian sitä tarvitsevalle.

Akvaario on jäänyt sisustamatta loppuun. Luovuin kaikista ”tupsukasveista”, mitä tuossa näkyy. Se ei jotenkaan sopinut akvaariooni. Tämän suhteen en aio luovuttaa, teen heti homman loppuun kun siihen tulee kunnolla aikaa 🙂

Huonekasvit kasvavat kovaa vauhtia. Kuvassa oleva kiinanruusu tiputtaa tosin kaikki nuput. Ikävä homma, kun sain sen niin hienosti kukkimaan keväällä. Tosin nyt syksy jne… huomasin muuten, että kasveihini oli ilmestynyt jotain öttiäisiä, joita olen tänään yrittänyt hävittää mäntysuopaliuossumutteella. Osan kasveista olen liipassu mäkeen. En tiedä tarkalleen mistä tulivat, mutta epäilen parveketta. Toin nimittäin sieltä nokkoset sisälle. Olen muutoinkin rajoittanut huonekasvieni määrää kun pitäisi se aika niiden hoitamiseenkin jostain löytyä. Joskus nämä hommat vaan vähän karkaavat lapasista 😀

Koiraa ulkoilutettaessa tulee nähtyä sitten niitä muitakin syksyisiä asioita, kuten näitä mahtavan värikkäitä kärpässieniä! Nämä suorastaan paistavat tien laidoilta. Pidän näistä todella paljon 🙂 (15.9.)

Oli lehtokotilokin sienen päällä… mitä lie sitten tekemässä kun tuskin tuota haluaa itsekään syödä… sattui kait kulkureitille! (15.9.)

Tämän takia piti kurvata autolla ympäri, kun näin tien laidassa kauppaan mentäessä… oikein hurmaava kärpässieniperhe 🙂  (17.9.)

Tällaisia löytyy pitkin kadunvartta kun kävelemme koiran kanssa vanhemmilleni… siinä on ns koivujoho, joiden juuristojen läheisyydessä nämä kasvavat. Koivujen lähellä kasvaa kärpässieniä aika monessakin paikkaa. (19.9.)

Mutta jos tämä tästä tällä kertaa… mukavaa syksyn alkua kaikille!

Lue artikkeli

Zamialle korsetti + kirjapalkinto

Sain Facebook-ryhmästä ilmatteeksi muutaman Zamian juurakon. (Zamia, eli palmuvehka)

Olen himoinnut tätä kasvia jo pidempään, koska sen voi laittaa lähes mihinkä vain kasvamaan… siis varjoisiin paikkoihin. Kätevää! Epäonnekseni kuitenkin huomasin, että kaksi viidestä varresta oli taittunut kuljetuksen aikana. Noh, mietinpä hetken mitä tehdä asialle, kunnes muistin, että minullahan on pillejä jossain. Olinhan joskus aikoinani istuttanut avomaalle tuulisilla keleillä kurkkuja ja kesäkurpitsaa, jotenka taimien varsien katkeaminen oli tuttua 😀 Ne sai siis korjattua kun teki niille lastan esim. pillistä tai grillitikusta ja sitten sitoi ympärille sukkahousua. Kasvin varsi korjaantui itsestään.

Koska Zamian taimet olivat niin pieniä, en uskaltanut käydä räpläämään taimille tukea sukkahousuista – onnistuisin kuitenkin sähläämään taimet katki. Hassultahan tämä hetken näyttää…. tein pilliin viillon mattoveitsellä ja ujutin sen varren ympärille. Laitoin koktailitikun vielä mukaan.

Sit ei muuta kun multaan vaan!

Siinä koko Zamia-lössi.

Kavupaikan olen kyllä valinnut muualta kuin mitä kuvassa näkyy. Tuohon kohtaan nimittäin paistaa aurinko aamupäivällä niin tujakasti, että kyseiset kasvit eivät välttämättä pidä siitä. Joten, ne on kirjahyllyn reunalla hieman varjoisammalla paikalla.

Sitten tätä on vielä pakko hehkuttaa… voitin Pihakuiskaajan Puutarha-blogista tällaisen Villit vihreät kaupungit kasvikirjan! Olen selannut tämän jo kertaalleen läpi ja kirja on mielestäni sillä silmäyksellä erittäin kattava. Kirjassa käsitellään neljää eri kaupunkia: Helsinki/Vantaa, Turku, Oulu ja Tampere, ja niiden luonnonkasveja. Tätä on pakko lukea jossain vaiheessa vielä lisää. Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Paljon oli tunnistettavia kasveja, joita näkee tuolla lenkkitien varrella… käytän siis koiraa ulkona lenkillä joka päivä, niin samalla voi tutkailla ympäristön kasvejakin 🙂 Kiitos vielä kirjasta!

Nyt lenkille Foxi-koiran kanssa ja luontoa tutkimaan. Sääkin on mitä mahtavin +18°C ja aurinko paistaa. Kuulemisiin!

T: Minna & Foxy

Lue artikkeli

Pikavisiitti Imatran kaupungintalolla

Minul on ollut uskomaton tsägä viime aikoina… satuin voittamaan mm. kymmenen matkan bussiliput Imatran paikallisliikenteen Instagram-kisassa!
Osallistuin parisen viikkoa sitten kilpailuun, jossa tuli jollain tapaa esitellä paikallisliikennettä. Eihän siihen toistaiseksi ollut tullut juurikaan kuvia, joten mahikset olivat todella korkealla. Voitto siis tuli kotiin! Noh, mitenkä tämä nyt sitten liittyy kaupungintaloon, niin minulta kysyttiin, haluanko noutaa voittamani liput kaupungintalon aulasta vai ottaa ne postitse vastaan. Tuli sitten luvattua, että haen ne liput kaupungintalolta 😀  (ei haitannu loppu peleissä yhtään)

Siinä meinas pieni ihminen lentää selällee paskoo housuunsa, kun astui ovista sisään… en ole nimittäin koskaan eläessäni nähnyt niin upeita kasveja, mitä noissa tiloissa oli!

Tässä siis keskellä taloa ilmeisesti jokin tila, jossa voi pitää vaikka klassisen musiikin konsertteja tai jotain muita tilaisuuksia… ja onneks en lentäny selällee – ois kuulunut luista vaan riks raks ja poks, sen verran kovaa matskuu toi lattia!

Oma matka päätyi kolmanteen kerrokseen, ja takas tullessa oli pakko ottaa pari fotoa vehkoista, joita oli useampi ruukullinen… epäilin, että nää vois olla viirivehkoja. Omat viirivehkat tosin näyttää näiden rinnalla naurettavilta!

Vehkat kukkivat myös, mikä oli mielestäni erikoista, koska en nähnyt, että niillä olisi ollut mitään lisävaloa. Ilmeisesti keskellä rakennusta oleva kattoikkunahärdelli valaisi näitä tarpeeksi pitkin vuotta.

Ylhäältä kuvattu vehkojen vierestä, jossa näkyy ”kattoikkunahärdelli”…

Aulassa oli myös oleskelualueita… ja järkyttävän kokoisia kasveja, mitä lienee sitten olivatkaan.

Sieltä löytyi myös kahvila, joka oli aika eksoottisessa ympäristössä…

Kahvilan reunalla oli jättimäinen saniainen… en ole koskaan nähnyt näin suurta saniaista! Hipelöin kasvia, ja kyllä se oli ihan oikea 🙂

Lähden mielelläni hengailemaan tuonne uudestaan, ja otan sitten järkkärin mukaan! Nämä kuvat otin kännykällä, kun ei tullut mieleen ottaa muita kuvausvälineitä mukaan, mutta sitten seuraavalla kerralla varmasti 🙂 Imatran kaupungintalolla oli myös esillä hienoja taideteoksia, joista haluan ottaa jossain vaiheessa enemmän selvää + kuvia. Laitoin myös pyynnön, että näille kasveille olisi saatavilla joku ”seloste”, kun osa niistä oli niin erikoisia, ettei niitä edes tunnistatnut.

Lue artikkeli

Taimia ja huonekasveja

Jotenkin tuntuu siltä, että joka kerta kun aion mainita, että en laita enempää rehuja kasvamaan parvekkeelle, mieleeni tulee jotain sinne laitettavaa! Eli, vielä on yritit yms laittamatta ja niille tulee kohta kiire. Mutta, sammarit ja köynnökset ovat ihan hyvässä kasvussa jo. Kahdessa edessä olevassa mustassa suuremmassa astiassa on daalioita itämässä. Tuli sorruttua kun kävin Lidlissä… näitä minulla on ollut aikaisemminkin.


Köynnöskasvit ovat päivänsiniä ja aitoelämänlankaa. Tällä kertaa olen merkinnyt ne tarkemmin, eikä tarvitse käydä arpomaan missä ruukussa on mitäkin. Nämä on jo kertaalleen latvottu.

Ajattelin viedä keltaiset daaliat äidin pihalle.

Vaaleanpunainen daalia on tällaisessa purkissa. Olen laittanut tähän ruukkuun kaksi mukulaa.

Molemmista pusseista jäi yhdet mukulat jäljelle, ja vien ne tänään sukulaiselleni, jossa minua muutekseen odottaa perinteiset munkkikahvit ja sima! On muuten aika upeaa saada syödä aidon maalaistalon emännän tekemiä munkkeja jokainen vuosi… vappu ei olisi mitään ilman niitä!

Kerroin aiemmin, että minulle tulee banaanin pistokas postisssa ja tässä se on! Apua, mitä mie tälle teen 😀 Sille on jo valittu kasvupaikka tynnyrin päältä kunhan on sen kokoinen, että se näyttää siinä miltään. Eli saanen esitellä uusin huonekasvini Dwarf cavendish. En tiedä kumpaa sukupuolta tämä nyt sitten olisi, mutta pitäähän tälle nimi antaa, ni mielestäni Anskubansku sopii oikein loistavasti 🙂
Dwarf Cavendish banaani

Lue artikkeli