Köynnösvehka, Philodendron radiatum

Ystävättäreni tuli käymään kylässä ja toi mukanaan uusia huonekasveja minulle. Kävin aiemmin hänen luonaan, ja ihastelin millaisia huonekasveja hällä oli… jokaisella meillä on vähän erillainen kokoelma! Hän toi minulle joitain pistokkaita, joista yksi oli tämä köynnösvehka.

Philodendron radiatum köynnösvehka

Laitoin vehkasta kuvan Facebookin kasviryhmään tunnistettavaksi, mutta siellä sanottiin vain köynnösvehkaksi. Se on kuitenkin aika laaja käsite, koska köynnösvehkoja on useita eri lajeja. Mutta mikä tämä sitten on? Sitä epäiltiin peikonkämmeneksi, jota se ei kuulemma sittenkään ole. Peikonkämmen ei köynnöstä. Aikani surffailtuani Googlessa, löysin kuvan, joka oli jotain sinne päin. Kyseessä siis tällainen trooppinen vehka kuin Philodendron radiatum, eli sulkaköynnösvehka. Vaikea sitten kyllä sanoa kuinka luotettava sivusto on kyseessä, josta tämän bongasin, mutta laitetaanpas tänne nyt linkki kuitenkin. Jokainen voi sitten itse päätellä onko tämä juuri tuo kyseinen kasvi!
www.exoticrainforest.com (pop-up)

Kyllä toisaalta nyt vähän hymyilyttääkin… ystävättäreni oli hankkinut tämän kasvin kirpputorilta, ja ruukussa luki ainoastaan ”viherkasvi”. Tästä kasvistahan tulee aika suuri, jos olen käsittänyt tuosta kirjoitelmasta oikein. Kasvupaikka on helppo löytää. Se saa oleilla parvekeoven takana, jossa se saa pitkin vuotta hajavaloa. Talvella, jos paistaa aurinko, niin se saa enemmän valoa. Kesällä ei niinkään. Pitänee myös hankkia hälle suurempi ruukku ja sammalpaalu, mihinkä se voi sitten kiinnittyä paremmin.

Tässä on vielä ”nuorena” erikoisen näköiset lehdet. Ne muistuttavat hieman vaahteranlehteä. Lehti on nahkea, ja varressa on jokaisen lehdentyven kohdalla on nystyrät, joista kasvia voi todennäköisesti jakaa. Tästä täytyy vielä ottaa selvää, ja jos joku on tässä asiassa minua viisaampi, niin kertokoon miten asia on 🙂
Tarkemmin kun katson, niin tuo todellakin pitää tukea johonkin, kun nyt se on kasvanut kieroon ja latva kääntyy alaspäin.
Philodendron radiatum köynnösvehka

Lue artikkeli

Huonekasvien kevättä

Nyt kun minulla on isompi asunto, ja paljon enemmän ikkunatilaa (olohuoneessa lähes 4m:n seinusta), päätin lisätä huonekasvivalikoimaa. Ihan nyt niitä samoja mitä on aiemminkin ollut, eli kiinanruusua, juorua, rönsyliljaa ja soihtuköynnöstä. Saas nähdä mitä käy!

Otin vanhemmiltani rönsyliljan ”hämähäkit”, ja laitoin ne parisen viikkoa sitten lasiin itämään. Tänään ne saivat uuden purkin multineen.

Laitoin kasvit erittäin pieneen ruukkuun aluksi, jos saisin ne tekemään kunnon juuret. Sitten sen voi siirtää ihan huoletta isompaan ruukkuun. Rönsylilja tekee sellaisia juuripaakkuja, jos se on liian ahtaassa ruukussa. Noh, niistähän voi sitten lisätä kasvia ihan loistavasti ilman mitään ”hämähäkkien” juurrutuksia.

Sain tuttavaltani juorun, jonka olen myös saanut iskettyä multaan. Juorun idättäminen ei ollut kovinkaan työlästä ja pitkää. Muistaakseni meni ihan muutama päivä, kun se teki veteen juuret. Kun juorun laittoi ruukkuun, meni noin viikko kun sen yhden taimen vierestä alkoi ilmestyä toinen taimi.

Kiinanruusun pistokkaat on laitettu samaan aikaan itämään vesiastiaan kuin juoru, soihtuköynnös ja rönsyliljakin. Yksi ”kiiniksistä” ei ole näyttänyt juurien merkkejäkään, muutamassa vanhassa lajikkeessa on parissa pistokkaassa pienet juurinystyrät, jotka eivän näytä lähtevän mitenkään älyttömään kasvuun. Toivottavasti edes lähtevät kasvamaan. Yksi kuvassa näkyvistä vanhoista kiiniksistä tiputtaa lähes kaikki lehdet, vaikka olen sen varren alaosan pätkässyt kolmeenkin kertaan jo. Taitaa olla kompostitavaraa!

Lue artikkeli

Huonekasveja 2011

Pidän siitä, että asunnossani on joitakin kasveja, jotka ovat ihan aitoja vieläpä 🙂 Isäni pitää myös huonekasveista, ja olenkin ns perinyt häneltä jotakin.

Isä on kyllä ihan hengissä vielä, jotenka suuresta perinnöstä ei ole kyse. Hänellä on ollut kautta aikojen kiinanruusu (Hibiscus), joka kukkii joka vuosi. Olen saanut siitä pistokkaan jos toisenkin, mutta ensimmäistäkään kukkaa ei ole vielää näkynyt.

Olen niin sanotusti saneerannut tämän nyt keväällä. Siitä on napsaistu jokaisesta oksanhaarasta latva pois. Kävi mielessä, että tapoin koko rehun, mutta kattokaapas nyt tuota… sehän on alkanut oikein toden teolla kasvamaan! Jossakin vaiheessa tälle rehulle tulee vain sijoitusongelma, koska luulen sen kasvavan vähän liian suureksi tänne asuntooni. Ikkunat ovat etelään päin, mutta aurinko paistaa sellaisesta kulmasta kesällä, että kasvit pitää olla ikkunan edessä jos ne meinaavat saada suoraa auringonvaloa. Saati sitten talvella… keväällä ikkunan ääressä on muuta kasvatettavaa (taimia).

Pistokkaita tästä rehusta tarjolla! Kysykää ihmeessä… voi myös kysellä Facebookin kautta suoraan Pääjäässä.comin sivulta kun tykkää tuosta FB-kuvakkeesta. Jos minulla on tämä rehu enää ensi keväänä, pistokkaita voi kysellä myös silloin. Nyt niitä on noin neljä juurtunutta, ja isälläni saman verran lisää. Nämä eivät siis maksa mitään… tai postikulut tms jos tarviaa lähetellä.

Köynnöstävät kasvit

En tiedä tarkkaa Posliinikukan nimeä, koska se on saatu lahjana. Rehu on myös niin sanottua perintöä, mutta kaverini puolelta. Pitelen sitä hengissä siihen asti kunnes se on valmis muuttamaan kaverin taloon 😀 Eli se on hoidossa minulla.
Aasinkorva on ostokasvi parin vuoden takaa. Tuo on pienempi versio. Isomman emokasvin annoin naapurille. Tuokin on istutettu kahdesta pienestä pistokkaasta, jotka lähtivät juurtumaan ihan sillä, että tökkäsi pari kasvinpalasta multaan. kun muistaa vaan kastella kunnolla ja pitää mullan kosteana, pistokkaasta lisäämisen pitäisi onnistua.

Limoviikkuna
Rönsylilja

Minulla on ollut myös monille tuttu rönsylilja jo useamman vuoden. Siitä kasvoi kauhean kokoinen pusikko, joka loppujen lopuksi peitti aika ison osan ikkunanedustaa. Vaikka se roikkuikin katossa, sen sijoittaminen kämppääni koitui melkoiseksi haasteeksi. Minulla on kolme ikkunaa: keittiössä, olohuoneessa ja makkarissa. Keittiön ikkunan alla on kissojen ruokintapaikka, olohuoneen ikkunan alla on ruokailuryhmä ja vieressä parvekkeen ovi, makkarissa ainoa vapaa ikkuna. Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy vielä yksi lähes tapettu kasvi: soihtuköynnös. Se paleltui kevään aikana ihan totaalisesti ollessaan tuossa olohuoneen ikkunalla. Availin parvekkeen ovea sen verran tiuhaa tahtia (kisut halus partsille), että soihtuköynnös saattoi saada vetoa. Se pudottelee edelleen lehtiä, vaikka siirsin sen tonne toiseen huoneeseen elpymään. Saas nähdä tuleeko siitä enää kasvia

Rönsylilja on tällä hetkellä kaiutintelineen päällä kun makkarin ikkunalla on muuta kasvillisuutta… taimia siis ja vielä kiipeileviä sellaisia. Rönsy oli jossain vaiheessa kukkapöydällä, mutta Uuno-kissa kävi syömässä sitä jonkun verran. Siksi sen lehtien latvat ovat hieman typistettyjä 🙂 Saakoon Uuno anteeksi…

Lue artikkeli

Vanhat sukkahousut käyttöön

Tuli taas huomattua, että jos tekisi asiat suoraan sillä tavalla kun on alunperin suunnitellut, säästäisi rutkasti aikaa ja vaivaa. Lukaisin Aralian blogista, että hän oli joutunut laittamaan kasvit uudelleen kiinni tukiin, kun oli käyttänyt vääränlaista menetelmää – kiitos muistutuksesta! Pitihän se arvata, että niin minunkin olisi pitänyt tehdä… ja suoraan silloin alussa, ettei tarvitsisi nyt tuolla tulikuumalla parvekkeella hikoilla noiden tomaattien kanssa. Mieleeni siis muistuikin eräs hyvin simppeli ja toimiva keino, jonka muistaakseni luin aikoinaan jostakin niksipirkasta tmv. Tässä se siis sitten tulee:

Jokaisella naisella on taatusti jossakin vaiheessa elämää sellaisia ohkasia sukkahousuja. Varsinkin kesällä niitä kuluu, jos on sattunut pääsemään vaikkapa jonkun kaverin häihin. Ja jokainen meistä tietää kuinka helposti ne menevät päivän mittaan myös rikki! Pistetään siis sukkikset kierrätykseen.

Lähdetään liikkeelle tästä:

1. Silputaan sukkahouujen lahkeista noin 3cm leveitä paloja / yhden ”rinkulan” voi jakaa kahtia jos haluaa

Vaihdetaan vääränlaiset kiinnikkeet sukkahousuversioihin. Miksi sitten tämä kaupassa myytävä kasvien kiinnitysnauha ei ole hyväksi? Noh, siinä on terävät reunat, jotka voivat vahingoittaa kasvin runkoa/vartta. Samoin sukkalangat jne voivat vahingoittaa kasvia. Mitä ohuemmalla narulla kasvi sidotaan tukeen, sitä todennäköisimmin sen varsi vahingoittuu.

Väärin laitettu
Oikein laitettu

Sukkahousut ovat siitä kätevät, että ne joustavat. Jollei sido niillä rehua niin tiukkaan kuin mahdollista, antavat ne vielä kasvunvaraa rehun varrelle. Sukkikset eivät myöskään hierrä varren pintaa rikki. Muovinen kiinnike, jossa on rautalanka sisällä, tekee viillon jossakin vaiheessa kasvin varteen ja pahimmoillaan katkaisee sen. Kuten kuvissa näkyy, käytin menetelmää tomaatintaimissani. Tomaatin varret kasvavat vielä paksuutta melkoisesti kun ne ovat päässeet normaaliin kasvumittaansa.

Sukkahousuilla saa kätevästi tuettua muitakin oksia kasveissa toisiinsa, ilman että kasvi vahingoittuu. Esimerkiksi, olen sitonut yhden tomaatin kukintovarren kiinni tukinaruun, ettei sen varsi katkea kun tomaatit alkavat kehittyä (niihin tulee painoa).

Seuraavassa kuvassa olen sitonut posliinikukan varren keppeihin kiinni sukkahousuilla. Sen verran kävi säkää, ettei nuo tuosta kauheasti ensin erotu, kun sattui olemaan saman väriset sukkahousut kuin tukikepitkin. Parhaaltahan se näyttäisi, jos tukikepit olisivat kasvin rungon värisiä ja sukkahousut myös. Minulla ei vain sattunut olemaan tähän hätiin muita materiaaleja, niin käytin esimerkeissäni näitä. Käsittääkseni vihreitä sukkahousujakin kaupoista löytyy? Tai sitten äkkiä ostamaan niitä ARMY-kuvioisia kun ne ovat tällä hetkellä muotia!

VINKKI: minulta katkesi viime kesänä pensastomaatin varsi tuulessa niin sain senkin ”korjattua” sukkahousujen avulla. Otin vain huomattavasti leveämmän palasen sukkiksen lahkeesta ja kiersin sen vioittuneen tomaatinvarren ympärille lastan kera. Sidoin sen siihen kiinni samalla tavoin sukkiksella kuin olisin sitonut katkenneen ranteen siteellä. Meni noin viikko kun kasvi oli parantunut taitoskohdasta ja kasvu senkun jatkui vaan 🙂 Sukkahousut siis auttoivat tähänkin!

Lue artikkeli

Kukille uudet mullat ja ruukut

Kävin tuossa taannoin hankkimassa muutamalle rehulle uudet ruukut, tietenki isommat. Sain vihdoinkin tänään aikaiseksi siirtää niitä niihin.

Tein sellasen judeksin, että laitoin kaksi aikaisemmin erikseen ollutta rehua samaan ruukkuun, tietenki samaa lajiketta. Katsotaan mitä tapahtuu. En muista tarkalleen kuinka vanha tuo minun tulilatva on. Tein siitä sellaisen villin kokeen aikanaan ja laitoin kaksi pikkusta oksanpätkää suoraan multaan, ja odottelin, että lähteekö ne kasvamaan siitä vai kuolevatko. Noh, ne lähtivät kasvamaan ja ovat tällä hetkellä saman kokoisia kuin emokasvikin 🙂 Aika köyhät kukat se tulilatva tekee kyl jälkikäteen, mut onha toi aika makeen näkönen rehu kuites. Siitä on kasvanu ihan komea mehi! Kunhan aika antaa periksi niin otan siitä kyllä kuvan galleriaan. Olen käsittänyt, ettei tulilatva kuki enää ”oston jälkeen” samalla tavalla, tai lähinnä kukinto on erillainen, mutta ei se mitään. Toivottavasti en kuites tappanu sitä nyt tolla siirrolla kun suureksi näyttää muuten kasvavan.

Vaihdoin myös kiinanruusuni uuteen, suurempaan ruukkuun. Kattelin sitä hieman ympäriinsä kun sen lehtiin on alkanut tulla sellaisia läikkiä että ei v**tu, taasko siinä on jotaki elukoita, mutta mitää en nähnyt vaikka suurennuslasilla katselin. Syy selvisi kun vaihdoin sitä toiseen ruukkuun! Olen näköjään kastellut sitä aivan liikaa. Pinnasta multa oli ihan ruutikuiva mutta sit melkee juuret lillu liejussa. Elikkäs, nyt jos ois viisas ni rupeis kastelee noit rehuja sillaa mittojen kanssa eikä suoraa kannusta, ja vielä jos ois viisaampi, niin oottelis että niil rehuil vähän nuokahtaa ne lehet. Sillo ne tarviaa vettä! Tai sit pitää keksiä jotaki pillisysteemejä että sinne pohjalleki menee ilmaa ja multa saa happea sinnekin. Hmm… muutekseen helvetti soikoon – noistahan puuttui salaojitus. Noh, ei muutaku uusiks istutus jossaki vaihees. Ehkei kuitenkaa tänää.

Ihmeellistä kyllä, aasinkorva kasvaa kasvamistaan. Se näytti silloin aikanaan, että delaa ihan tyystin, mutta olen saanut sen tänä talvena kasvamaan yllättävän paljon. Pelkäsin, että se kärsii, kun sijoitin sen tuonne makkarin ikkunan ääreen suht vetoiseen paikkaankin vielä. Tietty, se auttoi, että etsin sille jotakin hoito-ohjeita kuten tasaisen kosteuden pitäminen tärkeää 😀 Taidankin tehdä noille rehuille sellaiset omat kyltit missä lukee mitä hittoa niille pitää tehdä. Tää miun kämppä ei oo nii ideaalinen paikka rehujen kasvatukseen ku täs on talvisin todella kuiva ilma. Semmonen että itelläki nenästä vuotaa kovil pakkasil veri aamulla ku herää. Kesällähän tää on mieletön… parveke ku kasvihuone jne. Minul on vielä, asiasta kukkaruukkuun, ni toinenkin aasinkorva kasvamassa amppelissa. Kun tossa emorehussa oli muutama hassu oksa jäljellä, niin otin siitä pistokkaat ja iskin toiseen ruukkuun. Tämäkin taas jostakin luettua, että näin se lisääntyy. Mie taas aattelin, että jos toi nyt tuosta kuolee niin olipahan hauska tutustua. Ylläri, se lähti kasvamaan… siis molemmat. Siistii!

Annoin traakkipuulle myös uudet mullat ja ruukun. Se oli syöny kaiken aikasemman mullan jo, ja ihmettelinkin että miks se lakkas kasvamasta. Hengissä se oli kyllä ja ihan täydes mitassaan, mutta ilmeisesti sitkutellut jonkun verran. Yhen traakin heitin männikköön ku se oli niin kitukasvuinen. En halua sellaisia rehuja 😀 Noh, ei ne kaikki voi kasvaa toivotulla tavalla – maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet…

Olen saanut herätettyä henkiin myös ton Yucca-palmun, joka on peräisin kaverilta. Hän ei kuulemma oikein nyt jaksa hoitaa rehuja, niin sitten se on minul hoidossa. Toivottavasti en tapa sitä. Samalla häneltä on peräisin posliinikukka, joka sai myös tämän vuoden puolella uudet mullat ja ruukun. Samalta henkilöltä on tullut aikoinaan taloon tollanen anopinkielikin. Se on ollut hieman ongelmallinen kasvatti, mutta laitoin sen tollaseen lasikippoon nyt kasvamaan. Ei hajuakaan miten se siinä viihtyy. Sillä on kasvualustana tällä hetkellä akvaariosora. Ainakin se sen voimalla kestää hyvin pystyssä, ja sit toi lasiastia on tollanen korkea, kapea, ehkä maljakkomainen. Toisen anopinkielen taidan heivata v**tuun ku ei se oo kasvanut varmaan kolmeen vuoteen yhtään… siis tosta toisesta otetut pistokkaat. Taas ”tieteellinen koe” ja kokeilin orkkiksesta ottaa lehtiä ja survasin multaan pystyyn juurtumisen toivossa. Onha sil pikkuruiset juuret siel, mut ei toi kyl lähe mihinkää tosta kasvamaan, tai en jaksa oottaa enää 😀 Komposti siis kutsuu. Täytyy siit todeta, että anopinkieli lisääntyy parhaiten jakamalla.

Jees, mut nyt alkaa näpit jo kramppaamaan, ni pitää lopetella tältä erää, tai antaa hieman näppien levähtää 🙂 Palailemme taasen sit seuraaval keralla!

Lue artikkeli